Puhtaat Saarnat 1, numero 49.

PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ 1854.

Silloin vanhurskas seisoo suurella rohkeudella niitä vastaan, jotka häntä ahdistaneet ja hänen työnsä hyljänneet ovat. Koska he sen näkevät, niin he hämmästyvät sangen hirmuisesti ja tyhmistyvät sitä autuutta, jota ei he toivoneet, ja puhuvat toinen toisellensa ja katuvat ja huokaavat henkensä ahdistuksessa ja sanovat: “Tämä on se, jonka me ennen pidimme nauruna ja pilkkasananlaskuna. Me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä ja hänen loppunsa häpeänä, kuinka hän nyt on luettu Jumalan lasten sekaan?” Viisaudenkirja 5.

Kuningas Salomo muistelee Viisauden kirjan 5. luvussa, kuinka maailman lapset hämmästyvät, kun he näkevät, kuinka rohkea vanhurskas ihminen on kuoleman hetkellä, ja kuinka hän ilolla ja autuuden tunnolla menee kuolemaan; kun sitä vastaan maailman lapset, jotka ovat rohkeat pilkkaamaan kristityitä, menevät kuolemaan kuten häpiälliset koirat, jotka ovat varastaneet ja varkauden tähden isännältä pieksetyt.

Salomo tahtoo siis osoittaa minkäkaltaiset ajatukset tulevat suruttoman ihmisen mieleen, koska hän on lähtemässä pois tästä maailmasta. Ja siinä kuoleman kilvoituksessa johtuu muistoon, kuinka hän ennen pilkkasi kristityitä ja piti heitä nauruna, vaikka hän näki millä ilolla ja autuuden tunnolla kristitty kuolee. Silloin tulevat senkaltaiset ajatukset suruttoman mieleen, joita Salomo on kirjoittanut Viisauden kirjan 5. luvussa, josta tämänaikaiset suruttomat ja paatuneet ihmiset saavat kuulla, kuinka heidän lihalliset veljet ja nepaimet silloin jo ovat pilkanneet ja vihanneet kristityitä. Mutta ne samat kristittyin pilkkaajat ja vihamiehet ovat viimein häätyneet häpeällä ja kauhistuksella tunnustamaan: “Me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä ja hänen loppunsa häpeänä; kuinka hän nyt on luettu Jumalan lasten sekaan? Sentähden olemme me eksyneet oikealta tieltä ja vanhurskauden kynttilä ei ole meille valistanut, eikä vanhurskauden aurinko meille koittanut. Me olemme kaikki käyneet vääriä ja vahingollisia teitä, ja olemme vaeltaneet harhoja retkiä; mutta Herran teitä emme ole tietäneet.”

Kuulettekos nyt, te Kainin lihalliset veljet ja nepaimet, kuinka niille entisille kristillisyyden pilkkaajille on käynyt? Niille on käynyt niin onnettomasti, että heidän on täytynyt viimein tunnustaa, että he ovat aivan väärällä tiellä olleet, ja etteivät he ole tunteneet Herran tietä ja ettei vanhurskauden aurinko ole koskaan heille koittanut. Teidän kaltaiset ihmiset ovat olleet jo Salomon aikana, jotka ovat olleet rohkeat pilkkaamaan kristityitä. Ja kuningas Salomo, joka oli paha kuuntelemaan juoruja, joista hän joskus teki koko pitkän saarnan, on kirjoittanut, ja, niinkuin minä luulen, kirkossa matkinut niiden sanoja, jotka ensin kokoontuivat juomaan ja siinä päitänsä panivat yhteen ja lukevat niitä läksyjä, joita vanha vaari panee heidän lukemaan kristityille.

Tahdottekos kuulla, kuinka vanha vaari eli helvetin musta rautio opettaa lapsiansa lukemaan kauniit siunaukset kristityille? Ensinnä koska he kokoontuvat viinaa juomaan, sanovat he näin: “Me tahdomme täyttää meitämme parhaalla viinalla ja voiteella. Älkäämme unhottako kevätkukkasia!” Koska nyt viina nousee päähän, rupeavat he arvelemaan, kuinka heidän pitää nyt tekemän kristityille. He sanovat näin: “Väijykäämme vanhurskasta, sillä hän tekee meille paljon vaivaa, ja asettaa itsensä meidän töitämme vastaan ja nuhtelee meitä, että me syntiä teemme lakia vastaan ja soimaa meidän menomme synniksi. Hän sanoo tuntevansa Jumalan ja kehuu, että hän on Jumalan Poika.”

Kuunnelkaa nyt kaikki Kainin nepaimet, kuinka kuningas Salomo on matkinut teidän sanojanne ja pannut teidän ajatuksenne kirjaan. Surutoin joukko pitää sen pahana, että vanhurskas nuhtelee heitä pahuudesta ja vääryydestä. Koska vanhurskas vielä sanoo, että hän on Jumalan Poika, niin se vasta koskee jumalattoman maksaan ja pernaan. Käärmeen siemenet rupeavat vasta oikein puikimaan suruttoman sydämessä, kun vanhurskas sanoo, että hän on Jumalan Poika. Juudalaiset pitivät sen pilkkana, että Vapahtaja tunnusti itsensä Jumalan Pojaksi.

Kyllä rietas soisi mielellänsä, että kaikki olisivat perkeleen pojat. Mutta jos vaan joku kristitty tunnustaa itsensä Jumalan lapseksi, niin heti nousee semmoinen viha ja kiivaus Jumalan puolesta, että surutoin joukko rupeaa kiviä poimimaan kuten Salomo on heidän sanansa matkinut: “Me tahdomme häntä tuomita häpeälliseen kuolemaan. Jos hän on totinen Jumalan Poika, niin Hän auttaa häntä”. Näitä on Salomo kirjoittanut Viisauden kirjan toisessa luvussa, niinkuin hän olisi nähnyt, kuinka Juudalaiset tekivät Vapahtajalle. Ja niin tekevät vielä nytkin suruttomat kristityille.

Suruttomain pitäisi tunteman kuvansa näistä Salomon sanoista. Koska joku kristitty tulee neuvomaan suruttomia, niin ensin he pilkkaavat ja viimein suuttuvat ja uhkaavat niitä tappaa. Mutta se sama kuningas Salomo muistelee myös samassa paikassa, mistä tämä surkea sokeus tulee suruttomille. Hän kirjoittaa nimittäin näin: “Heidän pahuutensa on heitä sokeiksi tehnyt.” Viisaudenkirja 2: 21.

Vaikka nyt tämä jumalatoin joukko näin pilkkaa ja vihaa kristityitä, niin kumminkin, koska he näkevät vanhurskaan rohkeuden kuoleman hetkellä, tyhmistyvät he. Ja viimein koska kuolema rupeaa kovin heidän rintojansa pusertamaan, tulee heille itselle hätä. Ja silloin rupeavat suruttomat raukat tunnustamaan niinkuin Salomo tässä edellämainitussa paikassa kirjoittaa: “Me hullut pidimme hänen elämänsä tyhmänä ja hänen loppunsa häpeänä. Mutta me olemme kaikki käyneet vääriä ja vahingollisia teitä, mutta Herran teitä emme tietäneet.”

Maailman lapset ovat myös ankarat tavaran, kunnian ja koreuden perään. Mutta Salomo muistelee, mitä he ajattelevat, kun kuolema tulee. He arvelevat silloin näin: “Mitä auttoi meitä meidän koreutemme? Mitä hyödytti meitä rikkaus ja ylpeys? Kaikki ovat menneet ohitse niinkuin varjo.” Niin se tulee ja niin se käypi maailman orjille viimein, koska silmät kerran aukenevat. Silloin he kyllä näkevät, että he ovat itse olleet hullut, vaikka he luulivat kristityitä hulluiksi. He tulevat tuntemaan, että he olivat itse väärässä, vaikka he pitivät kristityitä väärinä profeettoina. Olisi kyllä hyvä ja toivottava, että kaikki suruttomat ja sokeat raukat tulisivat täällä armon ajassa huomaamaan, että vanhurskauden aurinko ei ole heille koskaan koittanut. Sen kautta olisi mahdollista, että joku sielu pääsisi ylös synnin ja hengellisen kuoleman haudasta, johon siveys ja kuollut usko ovat panneet Vapahtajan ruumiin.

Ja sinä murheellinen Maria Magdaleena, joka olet niin paljon kyyneleitä vuodattanut Jeesuksen haudalla, joista muutamat ovat pudonneet hautaan, käännypä ja katso kuka se on, joka seisoo sinun takanasi! Onko se yrttitarhan haltija, tahi onko se maanhaltija, vai onko se haudasta ylösnousnut Jeesus? Katso perään, jos Hänessä näkyy haavoja, jos näkyy naulain reikiä, jos näkyy haava kyljessä: niin se on toinen mies, kuin mitä sinä luulet. Se taitaa olla itse taivaan Haltija, mutta ei kryyti maan haltija, joka seisoo vieressä, jonka sinä näet kuolleitten sijassa, ja katso, Hän elää! Sinun kyyneleesi ovat niin paljon vaikuttaneet, että kuolema häätyi antamaan takaisin sinun Vapahtajasi. Sinun kyyneleesi ovat niin paljon vaikuttaneet, että ne rupesivat niin kovin ahdistamaan ja polttamaan kuoleman kovia rintoja, että sen täytyi sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan laskea ylös kuolleen uskon haudasta.

Juokse nyt, uskollinen vaimo, murheellisten ja epäileväisten opetuslasten saliin ja sano heille terveisiä Jeesukselta Natsareenukselta, ja että he saavat nähdä Hänen Galileassa. Jos he uskovat sinua tai ei, niin sano kuitenkin sellaisia terveisiä, että sinä olet Hänen nähnyt ja kumarra nyt polvesi Herran Jeesuksen puoleen ja rukoile sitä ristiinnaulittua, että Hän ilmottaisi itsensä pian murheellisille, katuvaisille, epäileväisille ja maailmalta ylönkatsotuille opetuslapsille, koska he ovat niin epäileväiset, etteivät usko sinun sanaasi, vaikka sinä sanot heille, että Jeesus on elämässä. Kuule sinä ristiinnaulittu, kuolemasta ylösnostettu ja taivaaseen menevä Herra Jeesus murheellisten ja epäileväisten huokaus. Isä meidän, jne.

Evankeliumi Mark. 16: 1 – 8.

Meidän pitää tällä hetkellä Jumalan armon kautta perään ajatteleman: mitä maailman lapset ja Jeesuksen opetuslapset ajattelevat, koska he saavat kuulla, että Jeesus on nousnut ylös? 1. tutkistelemus: Mitä maailman lapset tekevät, koska he saavat kuulla, että Jeesus on nousnut ylös?

2. tutkistelemus: Mitä opetuslapset arvelevat, koska he saavat kuulla, että Jeesus on nousnut ylös?

Antakoon armollinen Herra Jeesus armonsa kaikille epäileväisille, että he rupeaisivat uskomaan, että Herra on totisesti nousnut ylös.

1. tutkistelemus: Mitä maailman lapset sanovat, koska he saavat kuulla, että Jeesus on nousnut ylös? He sanovat, että opetuslapset ovat Hänen varastaneet. Koska nimittäin maailman lapset eivät tahdo uskoa, että Jeesus on nousnut ylös, niin he antavat sotamiehille paljon rahaa ja opettavat heitä valehtelemaan, että opetuslapset tulivat yöllä ja varastivat Hänen. Maailman lapset pelkäävät, että viimeinen villitys tulee pahemmaksi kuin ensimmäinen, jos kansa rupeaa uskomaan, että Jeesus on noussut ylös.

He pelkäävät, että Hän tulee taas haukkumaan heitä ulkokullatuiksi, huoruuden sukukunnaksi ja kyykäärmeen sikiöiksi. Ja tuota haukkumista eivät he viitsi kuulla. Juuri haukkumisen tähden he olivat Hänen päällensä kantaneet, ja sen saman haukkumisen tähden he olivat Hänelle suuttuneet. Mutta koska he näkivät Hänen kuolevan ristin päällä, sai heidän tuntonsa rauhan; sillä he ajattelivat, ettei Hän enää tule haukkumaan heitä. Kuitenkin oli heillä se salainen pelko, että vaikka Natsareenus itse ei tule haukkumaan heitä omalla suullansa, taitavat kumminkin opetuslapset tulla haukkumaan ja soimaamaan maailman surutointa joukkoa siitä hirmuisesta murhasta, että he ovat tappaneet kunnian Herran. Sentähden panivat he pakanallisen uskon sotamiehiä vartioitsemaan hautaa, kun sitä ennen luonnollisen siveyden edustajat Joosef ja Nikodeemus olivat siivosti panneet Jeesuksen ruumiin hautaan; vieläpä peittivät kuolleen uskon haudan luonnollisen siveyden sileällä ja poleeratulla kivellä, seilasit he vielä sen kiven kuolleen uskon sinetillä, ja panit sen vanhan pakanallisen uskon sotamiehiä vartioitsemaan hautaa, ettei se viettelijä enää pääsisi ylös kuolleen uskon haudasta.

Mutta koska pakanallisen uskon sotamiehet eivät jaksaneet pidättää Jeesusta haudassa, sillä pakanallisen uskon sankarit menivät kuoliaaksi, koska elämän enkeli tuli taivaasta ja vieritti luonnollisen siveyden kiven haudan ovelta, niin rupesivat kaikki armonvarkaat pelkäämään, että jos se sanoma pääsee levenemään, että Natsareenus on nousnut haudasta, tulee viimeinen villitys pahemmaksi kuin ensimmäinen. Sen tähden annettiin pakanallisen uskon sotamiehille paljon rahaa, ja opetettiin valehtelemaan, että opetuslapset tulivat yöllä ja varastivat Hänen.

Pakanallisen uskon tunnustajat ovat nyt maailman viisaat, jotka aina sanovat, ettei Jeesus ole nousnut ylös. Ja moni maailman ihminen on vielä nytkin siinä uskossa, ettei Jeesus ole nousnut ylös. Muutamat näistä sotamiehistä tunnustavat kuitenkin hyville ystävilleen, että rietas on opettanut heitä valehtelemaan. Heidän täytyi nimittäin tunnustaa, että he kerran menivät kuoliaaksi ja joutuivat omantunnon vaivaan, koska Herran enkeli vieritti luonnollisen siveyden sileän kiven kuolleen uskon haudalta. Mutta ahneus ja maailman rakkaus pani nyt heidät valehtelemaan, ettei se ollut mikään, mutta sen viettelijän opetuslapset tulivat yöllä ja varastivat Jeesuksen ruumiin. He tulivat muka yöllä, kun sotamiehet nukkuivat synnin unessa, ja varastivat ruumiin pois. Sillä maailman sotamiehet freistaavat kyllä niin paljon kuin he jaksavat varjella kuolleen uskon hautaa, he freistaavat pidättää tuota ruumista, ettei pääsis Kristus elämään.

Mutta ei heidän voimansa kestä, koska Herran enkeli tulee taivaasta ja vierittää luonnollisen siveyden kiven haudan ovelta, silloin menevät sotamiehet kuoliaaksi. Mutta eivät ne kauvan muista, että Herran enkeli on heitä kurittanut, koska maailman herrat saavat heitä kynsiinsä, ja juottavat ensinnä pirun paskalla ja lupaavat paljon rahaa, jos he valehtelevat, niin silloin ottavat sotamiehet rahan. Mutta eivät kumminkaan saata peräti kieltää tuota ihmeellistä tapausta, jonka tähden salainen usko ja sanoma kulkee kansassa, että sotamiehet ovat ottaneet rahan. Mutta ei surutoin kansa sittenkään herää.

Koska nimittäin kristinusko ilmestyy kansan seassa opetuslasten saarnan kautta, silloin vasta nousee hengellinen viha kristityitä vastaan. Fariseukset ja kirjanoppineet lähettävät sotamiehet ottamaan opetuslapsia kiinni ja laahaamaan oikeuden eteen. Kuolleen uskon tunnustajat suuttuvat hirmuisesti, koska opetuslapset todistavat Jeesuksen ylösnousemisesta. Ja he soimaavat julkisesti opetuslapsia sanoen: “Tahdotteko te sen miehen veren saattaa meidän päällemme?” He uhkaavat vielä kovemmalla rangaistuksella, jos eivät opetuslapset lakkaa saarnaamasta evankeliumia sen miehen nimeen. Ja muutamat kantavat niin suurta vihaa Jeesuksen opetuslapsille, että he tahtovat repiä heitä kappaleiksi.

Niin suuren pahennuksen on kristillisyys matkaan saattanut maailmassa, että muutamat maailman viisaat ovat sanoneet, että maailma olisi paremmassa tilassa, jos se villioppi ei olisi tullut maailmaan. Joka kerta, kun opetuslapset puhuvat Jeesuksen ylösnousemisesta, rupeavat käärmeen siemenet puikimaan niiden sydämissä, jotka ovat Jeesuksen ristin viholliset. Mutta jota julmemmasti vihollisen joukko suuttuu kristityille, sitä kiireemmästi putoavat vihollisen orjat helvettiin. Pakanat pelkäävät, että heidän vanhat jumalansa tulevat kelvottomiksi, jos tämä sanoma Jeesuksen ylösnousemisesta pääsee levenemään. He kokoontuvat joukkoihin, ja huutavat täydellä kurkulla: “Suuri on Efeesiläisten Diana!” Se on yksi naaraspiru, jota he pitävät jumalana. Se sama naaraspiru, jonka nimi on Diana, on opettanut heitä huoraamaan, juomaan, kiroamaan, varastamaan ja kristityitä vihaamaan.

Maailman herrat, fariseukset ja kirjanoppineet eivät siis syyttä pelkää tuota Natsareenuksen oppia. Ja minkä tähden he opettavat sotamiehiä valehtelemaan? Niin, sen tähden, että kansa ei uskoisi ollenkaan, että Jeesus Natsareenus on nousnut ylös. Sotamiehet, jotka ovat kerran menneet kuoliaaksi, eivät kauvan muista Herran voimaa. Ne ovatkin pahimmat puhumaan tuntoansa vastaan ja valehtelemaan; semmoiset sotamiehet ovat myös pahimmat vihaamaan kristityitä. Mutta yhtähyvin pääsee kristillisyys levenemään opetuslasten kautta.

Kyllä vielä nytkin annettaisiin sotamiehille paljon rahaa, jos sotamiehet saattaisivat osoittaa, että opetuslapset ovat varastaneet Jeesuksen. Mutta kuinkas he sen saattavat osoittaa, kun yleinen sanoma kulkee kansan seassa, että sotamiehet valehtelevat. Sentähden on nyt yhteinen kansa siinä kahdenkertaisessa arvelussa, pitääkö heidän uskoman vai eikö. Vaikkapa nyt kaikki kristityt uskovat, niin ei Juudalaiset kuitenkaan vielä usko, eikä myöskään pakanat usko, että Jeesus on nousnut ylös kuolleen uskon haudasta.

2. tutkistelemus: Mitä Jeesuksen murheelliset opetuslapset tekevät, koska vaimot sanovat, että Jeesus on nousnut ylös? He epäilevät ensinnä ja katsovat vaimoin muistelukset hourauksiksi. Koska Jeesus kuoli ristin päällä, loppui kaikki opetuslasten usko ja toivo Vapahtajasta, jota he olivat seuranneet, ja jonka päälle he ennen olivat uskoneet. Mutta heidän entinen uskonsa oli ainoastaan kuollut usko. He uskoivat yhden maallisen kuninkaan päälle niinkuin Juudalaisetkin. Mutta jokaisella kastetulla pakanalla on se usko, että Vapahtajan kautta hän elää; mutta ei hän kuitenkaan sen uskon kautta tule autuaaksi, sillä hänellä on semmoinen usko, että Vapahtajan kautta hän pääsee rikastumaan ja maailman kunniaa voittamaan, sillä hän uskoo yhden maallisen vapahtajan päälle, mutta hengellisestä vapahtajasta hän ei tiedä mitään.

Semmoinen usko oli opetuslapsilla, että he uskoivat maallisen vapahtajan päälle, mutta hengellisestä vapahtajasta ei ollut heillä mitään tietoa. Vaikka nyt tämä usko ei juuri ole väärä, että Jeesuksen kautta meidän maallinen henkemmekin ylläpidetään, mutta se on ainoastaan vatsan ympäri se usko. Ei se ole sielun ympäri. Kyllähän luontokappaleet sen uskovat, että Jumala on heidät luonut, ja että Jumala on heitä ylläpitänyt; mutta emme tiedä, vaikuttaako semmoinen usko mitään sielun autuudeksi.

Semmoinen usko oli opetuslapsilla, että he voittavat maailman tavaraa ja kunniaa Jeesuksen Natsareenuksen kautta. Mutta koska Jeesus kuoli, meni se toivo hukkaan; ja koska he Jeesuksen kuoleman kautta menettivät uskonsa, lankesivat he epäilykseen. Ja nyt vasta ilmestyy se hirmuinen epäusko, joka makaa kätkettynä sydämen pohjassa, vaikka muutoin usko on vahva, niin kauvan kuin ei ole mitään hätää. Siitä nähdään nyt, että hirmuinen epäusko makaa kätkössä kuolleen uskon alla, ja että kaikki armonvarkaat ja kaikki kuolleen uskon tunnustajat ovat hirmuisessa epäuskossa, niin kauvan kuin he luottavat ainoastaan maallisen vapahtajan päälle. Mutta niin pian kuin tämä maallinen vapahtaja kuolee, tulee heidän epäuskonsa näkyville. Ei ole enää uskoa sinapin siemenen vertaa.

Niin se tapahtuu kaikille, jotka luottavat ainoastaan maallisen vapahtajan päälle. He lankeavat epäilykseen, koska maailman turva tulee pois, ja luulevat, että he ovat kokonansa hukassa. Koska ihminen herää synnin unesta, ja tulee oikein tuntemaan syntinsä, jotka karvastelevat joka paikassa, ja vajottavat hänen helvettiin, silloin loppuu se vanha kuollut usko, jolla hän ennen suruttomuuden tilassa omisti itselleen Jumalan armolupauksia, vaikka hän eli julkisessa jumalattomuudessa, nimittäin juopumuksessa, haureudessa, ahneudessa, vihassa, kateudessa, koreudessa ja maailmankaltaisuudessa, tottelemattomuudessa ja pilkkaamisessa.

Niitä, jotka luottavat Jumalan armoon ja elävät kuitenkin synnissä, kutsutaan armonvarkaiksi, sillä he omistavat itselleen Jumalan armolupauksia, vaikka totinen parannus ja katumus ei ole koskaan tapahtunut. Semmoiset ovat kuolleen uskon tunnustajat, jotka luottavat maallisen vapahtajan päälle, ja luulevat, että Jeesus siunaa heidän maallisen työnsä ja vaivansa, että he tulevat aikaan hyvin tässä maailmassa, mutta hengellisestä Vapahtajasta ei ole mitään tietoa. Koska semmoisille armonvarkaille tulee maallinen hätä, eli koska heidän maallinen turvansa pettää, silloin loppuu myös kaikki uskallus Jumalaan, ja he lankeavat niin suureen epäilykseen, etteivät he usko enää mitään. Niin se tapahtuu myös, koska ihmisen omatunto oikein herää ja entiset väärät autuuden perustukset kaatuvat, silloin loppuu kaikki uskallus Jumalaan, ja entinen kuollut usko puuttuu, ja entinen maallinen vapahtaja kuolee.

Ja nyt, koska semmoisen syntisen enimmän tarvitseisi uskoa, että Jeesus on vielä elämässä, ei ole hänellä enää uskoa, ei ole enää toivoa, eikä ole uskallusta. Sen sijaan ilmestyy nyt niin suuri epäusko, että kaikki vaimojen todistukset Jeesuksen ylösnousemisesta näyttävät hourauksilta. Koska ihminen joutuu samankaltaiseen murheeseen kuin opetuslapset, valmistetaan kyllä tämän murheen kautta ihmisen sydän vastaanottamaan ylösnousemisen armoa, mutta epäusko on niin vahva, ettei hän tahdo uskoa, mitä vaimot todistavat Jeesuksen ylösnousemisesta. Vapahtaja on siinä epäilyksen tilassa kaukana, juuri kuin toisessa maailmassa. Tämä epäusko tulee siitä, että omavanhurskaus nousee päähän, ja järjen kautta saarnaa koko sen ylösnousemisen mahdottomaksi.

Koska nyt Maria Magdaleena ja muut vaimot tulevat sen ilosanoman kanssa, että Vapahtaja on nousnut ylös, näyttävät heidän muistelmansa hourauksilta, niille murheellisille ja epäileväisille sieluille, jotka eivät ole vielä mitään tunteneet ylösnousemisen armosta. Niin suuri epäusko on niillä murheellisilla opetuslapsilla, etteivät he usko mitään, ennenkuin he näkevät omilla silmillänsä. Mutta me kuulemme, että Vapahtaja soimasi heidän epäuskoansa ja sydämensä kankeutta, etteivät he uskoneet niitä, jotka olivat nähneet Hänen elävänä. Tästä Vapahtajan soimauksesta ymmärretään, ettei epäusko ole Jumalasta, ja ettei se opetuslapsi ole kiitettävä, joka ei usko, ennenkuin näkee.

Eikä Tuomaankaan tarvitse kerskata, että Jeesus on käskenyt hänen pistää sormensa naulain reikään; sillä se on tapahtunut ainoastaan hänen epäuskonsa ja sydämensä kankeuden tähden. Mutta jos hän olisi uskonut ilman tätä merkkiä opetuslasten todistuksen kautta, niin ei olisi Vapahtajan tarvinnut soimata häntä. Nyt te näette, murheelliset opetuslapset, minkäkaltaisen epäuskon omanvanhurskauden perkele järjen kautta teissä vaikuttaa, jonka kautta te joudutte kiusaamaan tätä Ristiinnaulittua, että Hänen täytyy soimata teitä epäuskonne ja sydämenne kankeuden tähden. Te näette, että te epäuskonne kautta kiusaatte Jeesusta, ja kukatiesi saatatte Hänen murheelliseksi.

Uskokaat nyt, mitä Maria Magdaleena ja muut vaimot ovat teille sanoneet Jeesuksen ylösnousemisesta! Uskokaat nyt, te murheelliset ja epäileväiset sielut, että Jeesus on elämässä! Uskokaat nyt, että te vähän ajan perästä saatte nähdä Herran! Mutta jos ette usko, niin täytyy teidän vielä olla murheessa ja epäilyksessä. Teidän täytyy vielä epäuskon tähden itkeä ja parkua, kukatiesi kuinka kauvan. Jos ette usko, niin tulee Jeesukselle ikävä, ja te suljette itsenne ulos taivaan valtakunnasta, kuten uskomattomat Juudalaiset, jotka eivät uskoneet ollenkaan, että Jeesus on nousnut ylös. Uskokaat, te sielut, että Jeesus saattaisi tulla teidän tykönne iloisella sydämellä, ja antaa teille rauhansa! Uskokaat, uskokaat, että Herra Jeesus tulee pian näyttämään itsensäteille, ja Hän ottaa teitä pian tästä murheesta taivaaseen. Aamen.