Puhtaat Saarnat 1, numero 51.

2. PÄÄSIÄISPÄIVÄNÄ 1852.

Opetuslapset Emmauksen tiellä tulit tuntemaan Jesusta eläväksi leivän murtamisesta, mutta ei Hän pysynyt kauvan heidän silmiensä edessä. Ja he sanoit keskenänsä: “Eikö meidän sydämemme palanut meissä, koska Hän selitti meille kirjoituksia, ja emme tunteneet Häntä?”

Tämä asia on tapahtunut ei ainoastansa niille opetuslapsille, jotka olit Emmauksen tiellä, vaan muille murheellisille sieluille esimerkiksi, kuinka tomppelit ja hitaat sydämestä he ovat uskomaan, mitä Jumalan elävä sana eteen asettaa Kristuksen kärsimisestä. Sillä vaikka nämät opetuslapset olit lukeneet paljon Kristuksen kärsimisestä, ei he vielä ymmärtäneet tätä salaisuutta, kuinka Jesus Jumalan Poika piti kärsimän helvetin tuskaa ja vaivaa syntisten lunastukseksi.

Ja sama ymmärtämättömyys vaivaa vielä muita opetuslapsia, vaikka he ovat käyneet Jesuksen koulussa. Koska he lukevat Jesuksen kärsimisestä, saavat he usein huomata, että he ovat tomppelit ja hitaat uskomaan, mitä profeetat, evankelistat ja apostolit ovat Hänestä kirjoittaneet. Sillä vaikka he sen kuulevat, että Kristuksen piti kaikkia näitä kärsimän, ei he kuitenkaan saata niin elävällä tunnolla käsittää korkeuden, leveyden ja pituuden Jumalan rakkaudesta, ennen kuin he tulevat tuntemaan Häntä eläväksi sydämissään.

Valitettavasti täytyy moni herännyt ihminen valittaa hitauttansa uskomaan, mitä profeetat, evankelistat ja apostolit ovat kirjoittaneet Kristuksen kärsimisestä. Sillä keviästi he uskovat, mitä on kirjoitettu Hänen Jumalallisesta voimastans luonnon ja armon valtakunnassa; keviästi he uskovat, että Hän on luonut meitä ja antanut meille hengen ja kaikki, mitä me hengen ylöspitämiseksi tarvitsemme. Mutta että Hän, joka on Jumala ja itse Luoja, on kärsinyt helvetin tuskan ja vaivan jumalattomain lasten tähden, sitä ei usko yksikään mailman viisas, ei yksikään joka omalta vanhurskaudelta hallitaan, ei yksikään luonnosta siviä, ei yksikään herännyt ihminen, jonka sydän ei ole palava, niin kuin opetuslasten sydän Emmauksen tiellä, koska Jumalan sana heille selitetään. Ja vielä sittekin, vaikka heidän sydämensä tulee palavaksi, koska se Ristiinnaulittu Henkensä voimalla antaa heille oikian ymmärryksen, ovat heidän silmänsä pidetyt, ettei he saata tuta Häntä siksi, ennen kuin joskus leivän murtamisesta, eli haavainsa osoittamisesta.

Opetuslapset Emmauksen tiellä tulit ensinnä palavaksi sydämestä, koska se Tuntematoin rupeis heille kirjoituksia selittämään Kristuksen kärsimisestä. Mutta heidän silmänsä olit pidetyt, ettei he Häntä tunteneet; vasta silloin, koska Hän rupeis heidän kanssansa syömään, aukenit heidän silmänsä, ja leivän murtamisesta tulit he Häntä tuntemaan. Vissimmästi on leivän murtaminen, joka tapahtuu Herran Ehtoollisessa, se on yksi välikappale, jonka kautta se ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas aukaisee niitten murheellisten ja epäileväisten opetuslasten silmät, että he tulevat tuntemaan Häntä ja Hänen verensä voimaa, jos he tarkasti ja ylösvalaistuilla silmillä katselevat Hänen päällensä. Mutta heidän silmänsä ovat usein niin pidetyt murheen ja epäilyksen tähden, että heidän täytyy valittaa hitauttansa uskomaan, vaikka heidän sydämensä tulevat palavaksi Emmauksen tiellä, koska kirjoitukset Kristuksen kärsimisestä oikein selitetään.

Mutta yhtä hyvin tahtoo epäusko usein tehdä heidän silmänsä niin sokiaksi, ettei he tunne Jesusta elävällä tunnolla ennen kuin joskus leivän murtamisesta. Vieläpä net, jotka käyvät Herran Ehtoollisella Juudaan tavalla, semmoiset ei epäile koskaan, heillä on niin vahva usko Vapahtajan päälle, ja sanovat, ettei Vapahtaja kuole koskaan heidän sydämistänsä. Mutta ne murheelliset opetuslapset Emmauksen tiellä kaipaisit Jesuksen armollista läsnäolentoa. Heidän Vapahtajansa oli kuollut. Ei he jaksaneet enää uskoa, että Jesus tulee heidän tykönsä tuonelasta. Ja semmoiset opetuslapset ei saata niin keviästi uskoa, että Jesus on vielä elämässä, ennen kuin Hän ilmoittaa itsensä, ja opetuslapset tulevat Häntä tuntemaan elävällä tunnolla leivän murtamisesta.

Valitettavasti tulevat suruttomat rippivieraat Emmauksen kylään aivan katumattomalla sydämellä, ilman murhetta. Ei he puhukaan keskenänsä siitä ristiinnaulitusta Jesuksesta Nazarenuksesta, joka oli väkevä profeetta Jumalan ja ihmisten edessä, vaan suruttomat rippivieraat puhuvat merestä, maasta ja ilmasta, kaupasta ja maanpruukista, he puhuvat lehmistä ja lampaista, ja hevoisista on suurempi muret kuin Vapahtajasta. Ja koska semmoiset kostuvat Emmauksen kylään, katsovat he karsaasti sen päälle, joka heille on selittänyt kirjoituksia Kristuksen kärsimisestä. Ei he sano hänelle: ”Ole meidän kanssamme, sillä päivä on laskenut”, vaan he sanovat pikemmin: “Semmoinen Raamatun selitys tekee ihmiset hulluksi. Emme viihti kuulla semmoisia. Meillä on järki. Emme tarvitse sen parempaa selitystä, kuin me itse hyvin ymmärrämme.”

Mutta murheelliset opetuslapset, joidenka sydämet tulevat palavaksi, koska se tuntematoin vieras selittää heille kirjoituksia Kristuksen kärsimisestä, ne rukoilevat Häntä: “Ole meidän kanssamme, sillä päivä on laskenut.” Ja semmoiset opetuslapset katsovat tarkasti Hänen päällensä, koska Hän ottaa leivän ja kiittää. Ne tulevat viimein tuntemaan Häntä leivän murtamisesta.

Jospa nyt kaikki murheelliset opetuslapset, jotka puhuvat keskenänsä siitä ristiinnaulitusta Jesuksesta Nazarenuksesta, tulisit tuntemaan Häntä leivän murtamisesta. Sillä ei mailman lapset saa Häntä nähdä koskaan Hänen ylösnousemisensa jälkeen, vaan ainoastansa murheelliset, katuvaiset ja mailmalta ylönkatsotut, joilla ei ole mikään turva mailmassa, ne saavat Häntä nähdä ylösnousneeksi. Kuule siis sinä ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas murheellisten opetuslasten huokaus. Isä meidän jne.

Evankeliumi Luuk. 24: 13 – 35.

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta tällä hetkellä perään ajatteleman, kuinka se ristiinnaulittu Jesus Nazarenus ilmoittaa itsensä murheellisille opetuslapsille Emmauksen tiellä. Ensiksi, minkä tähden murheelliset opetuslapset ei tunne Häntä kirjoitusten selityksestä? Toiseksi, minkä tähden he rupeevat Häntä rakastamaan, vaikka Hän on heille tuntematoin? Kolmanneksi, minkä tähden he leivän murtamisesta erinomattain tuntevat Häntä? Meidän toivomme on, että murheelliset opetuslapset tulevat tuntemaan sitä ristiinnaulittua Jesusta Nazarenusta eläväksi, koska he kostuvat Emmauksen kylään. Aamen.

1. Murheelliset opetuslapset ei mahda tuta sitä Ristiinnaulittua ainoastans kirjoitusten selityksestä, sillä heidän silmänsä ovat niin pidetyt eli murheelta peitetyt, ettei he saata tuta Häntä siksi. Se Tuntematoin, joka selittää heille kirjoituksia siitä ristiinnaulitusta Jesuksesta on vissimmästi yksi hauska kumppani, mutta ei he vielä siitä tunne, että se on itse Jesus, joka heille selittää kirjoituksia. Ja kyllä he tarvitsevat vielä kuulla Raamatun selityksiä Kristuksen kärsimisestä, sillä vaikka he ovat ennen lukeneet niitä Raamatun selityksiä ja kuulleet monta paikkaa Raamatusta Kristuksen kärsimisestä, ei he ole niitä kirjoituksia ymmärtäneet ennen kuin he hengellisessä murheessa rupeisit kaipaamaan sitä Ristiinnaulittua, joka oli kuollut.

Niin kauvan kuin opetuslapset ovat kuolleessa uskossa, ovat he tyhmät ja ymmärtämättömät. Ei he ymmärrä paljon mitään Raamatusta, vaikka he ovat olevanansa viisaat. He luulevat, että he ymmärtävät oikein, mutta ei he ymmärrä muuta kuin väärin kaikki, mitä he lukevat. Rietas selittää heille kirjoituksia nurin. Mutta niin pian kuin kuollut usko loppuu, ja raskas hengellinen muret tulee, silloin kaipaavat he Jesusta. Ja silloin on yksi oikia Raamatun selittäjä tarpeellinen ja hauska kumppani, vaikka kuinka tuntematoin hän olis. Se on, sanon minä, hauska kumppani yhdelle murheelliselle Jesuksen opetuslapselle, joka hänelle selittää kirjoituksia Emmauksen tiellä, sillä sen selityksen kautta ylösvalaistaan se sokia ja pimiä järki, joka ennen luonnollisessa tilassa ei ymmärtänyt muuta kuin maallisia.

Sen saman selityksen kautta tulee murheellisten opetuslasten sydän palavaksi, he rupeevat rakastamaan sitä tuntematointa kirjoitusten selittäjää, ja ei he enää tahdo erkaantua hänestä. Mutta se raskas muret tekee heitä niin sokiaksi, ettei he tunne, kuka se on, joka heille selittää kirjoituksia. Ja epäusko on niin suuri, ettei he tunne ollenkaan sitä Ristiinnaulittua, vaikka Hän vaeltaa heidän kanssansa tiellä.

Katso nyt, murheellinen sielu, mikä se on, joka pitää sinun silmästi, ettet saata tuta Häntä eläväksi. Se on epäilys, se on epäusko, joka pitää sinun silmästi. Se on oma järki, joka sanoo: “Ei saata Jesus enää eläväksi tulla. Se Ristiinnaulittu on kuollut ja mennyt niin kauvas tuonelaan, ettei Hän kuule enää minun rukouksiani. Ja me luulimme hänen siksi, kuin Israelin piti lunastaman.” Niin puhuvat murheelliset ja epäileväiset. Me luulimme, että Jesus, se väkevä profeetta, piti lunastaman meitä ja vihollisten vallan alta pelastaman. Mutta nyt emme saata enää hänen päällensä uskoa, koska hän on kuollut, ja niin kauvas koitunut tuonelaan, ettemme saa enää häntä nähdä, emme saa enää hänen armonsa voimaa tuta, emme saa olla hänen kanssansa Israelin eli Messiaksen valtakunnassa. Ja kukas pitää nyt lunastaman meitä vihollisten vallan alta, koska Jesus on kuollut. Meidän täytyy nyt olla ilman Vapahtajata, ja viholliset tappavat ainaski meidän sielujamme, emme tule enää koskaan Jumalan valtakuntaan.

Näitä epäilyksen ajatuksia lykkää rietas usein katuvaisten ja murheellisten opetuslasten mieleen, koska he ovat vaeltamassa siitä suuresta turmeluksen kaupungista Emmauksen kylään, kussa he etsivät yksinäisyyttä, kussa he saisit rauhassa arvella jotakin siitä Ristiinnaulitusta, jonka he luulevat olevan niin kaukana, ettei he saa Häntä nähdä enää. Ja vaikka nyt Jesus vaeltaa niiden keskellä, jotka ovat suuressa murheessa ja epäilyksessä Vapahtajan kuoleman tähden, ovat kuitenkin heidän silmänsä pidetyt, ettei he tunne Häntä.

Tämä katuvaisten ja murheellisten opetuslasten suuri sokeus tulee siitä, että he ovat niin tomppelit ja hitaat uskomaan, mitä profeetat ovat kirjoittaneet Kristuksen kärsimisestä. He ovat kyllä monta kertaa lukeneet profeettain kirjoituksia Kristuksen kärsimisestä, mutta ei he ole sitä ymmärtäneet. Ei he ole uskoneet, että Kristuksen piti kaikkia näitä kärsimän syntisten tähden, ja sitte menemän Hänen kunniaansa.

He ovat kuolleessa uskossa luulleet, että he tulevat Hänen kauttansa autuaaksi, mutta ei het ole sitä uskoneet, että Hänen täytyi kärsiä helvetin tuskan ja vaivan jumalattomain lastensa tähden. Ei ole ennen suruttomuuden tilassa, sanon minä, ei ole heillä ollut niin elävä synnin tunto, että he olisit tunteneet sen tarpeelliseksi, että Kristuksen täytyi kuolla jumalattomain lasten tähden, jotka kauhistavaisen elämänsä kautta ovat saattaneet vanhempansa harmajat hiukset murheella hautaan, niin että taivaallinen Vanhin on täytynyt kuolla murheesta.

Mutta vielä murheellisessa ja katumuksen tilassa ovat he niin taitamattomat, ettei he tunne itsensä niin suureksi syntiseksi, että he ovat syökseneet Häntä helvettiin. Ei he sitä tunne ennen kuin Hän itse selittää heille kirjoituksia. Sitte vasta rupesivat he uskomaan, että Kristuksen täytyi kaikkia näitä kärsiä jumalattomain lastensa tähden.

2. Minkä tähden murheelliset opetuslapset rupeavat rakastamaan sitä tuntematointa miestä, joka heille selittää kirjoituksia Kristuksen kärsimisestä? Kyllä oli Vapahtaja ennen jo selittänyt näille opetuslapsille profeettain kirjoituksia Kristuksen kärsimisestä, mutta ei he silloin vihtineet kuulla semmoisia Raamatun selityksiä, sillä he olit silloin synnin unessa. Ei he silloin ymmärtäneet ollenkaan tarpeelliseksi Kristuksen kärsimistä. Pietari vielä suuttui Vapahtajalle, koska Hän rupeis puhumaan kuolemastansa.

Ja niin on joka surutoin ihminen. Koska puhutaan Kristuksen kärsimisestä, niin hän ajattelee, ettei se ole tarpeellinen, että Kristuksen pitää kuoleman. Erinomattain armonvarkaat suuttuvat, jos joku tahtoo heille sanoa, että Vapahtajan pitää kuoleman pois heidän tunnostans, ja että heidän pitää mistantaman Jesusta, niin he sanovat: “Emme luovu Hänestä, vaikka mitä tekisitte.” Ja niin oli myös Pietarin usko ennen hänen lankeemustansa, ettei hän erkane Jesuksesta, vaikka vielä kuolis. Niin kuin Pietari silloin ei vihtinyt kuulla Jesuksen kuolemasta ja kärsimisestä mitään, niin ei muutkaan armonvarkaat vihti kuulla, että heidän Vapahtajansa pitää kuoleman, ja että heidän täytyy erkaantua siitä vapahtajasta, jonka päälle he väärällä luottamisella nojaavat.

Ja koska armonvarkaille sanotaan: “Teidän pitää itkemän ja parkuman”, niin he sanovat: “Minkä tähden meidän pitää itkemän? Emme me Vapahtajasta erkane.” Mutta ehkä nyt armonvarkaat ei vihti kuulla mitään Kristuksen kärsimisestä, kyllä tulee kerran se aika, että he kuuntelisit mielellään profeettain kirjoituksia Kristuksen kärsimisestä, koska omatunto herää. Ja olis heille tarpeellinen kyllä, että se vapahtaja, jonka päälle he katumattomalla sydämellä uskovat, kuolis, että he tulisit murheelliseksi, että he rupeisit itkemään ja parkumaan. Silloin taitais se mies olla tarpeellinen, joka rupeis heille niin selittämään profeettain kirjoituksia, että sydän tulis palavaksi. Ja vissimmästi täytyy heidän ruveta rakastamaan sitä tuntematointa miestä, joka selittää heille kirjoituksia Kristuksen kärsimisestä. Sillä murheellisille, katuvaisille, epäileväisille ja armoa kaipaavaisille menevät kaikki ne profeettain kirjoitukset Kristuksen kärsimisestä makiaan, koska sydän sen kaltaisten selitysten kautta tulee palavaksi.

Silloin he rupeevat rakastamaan sitä, joka heille oikein selittää Jumalan sanaa, että se tulee eläväksi, ja palavaksi saattaa sydämen. Silloin alkavat he rukoilemaan: “Ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja päivä on laskenut.” Rukoilkaat nyt, te murheelliset opetuslapset Emmauksen tiellä, että se tuntematoin, se suuri Raamatun selittäjä avais teidän ymmärryksenne niin kauvan kuin olette vielä tiellä, ja koska te tulette likemmäksi kylää, johon te olette vaeltamassa, niin rukoilkaat sitä tuntematointa, ja vaatikaat häntä seuraamaan kylään sanoen: “Ole meidän kanssamme, sinä suuri ja hengellinen kirjoitusten selittäjä, ja tee meille oikein kirkkaaksi profeettain kirjoituksia Kristuksen kärsimisestä, että me kuulisimme, että me ymmärtäisimme, että me käsittäisimme, että me viimein tuntisimme meidän sydämissämme tämän painavan totuuden, että Kristuksen piti kaikkia näitä kärsimän ja kunniaans sisälle menemän. Ole meidän kanssamme, rakas Vapahtaja, sillä päivä on laskemassa ja ehtoo joutuu.

Älä anna murheellisia ja katuvaisia opetuslapsia mennä ilman sinutta siihen kylään. Älä jätä näitä raukkoja yksistänsä tien päälle, vaan seuraa heitä kylään, että he tulisit viimein tuntemaan sinua eläväksi ja sinun autuaaksi tekeväistä voimaas sydämissäns ennen kuin he kuolevat murheesta ja armon kaipauksesta. Ole meidän kanssamme, rakas kumppani, joka olet selittänyt meille kirjoituksia Kristuksen kärsimisestä. Kukas tiesi, kuinka kauvan tämä armon aurinko vielä on ylhäällä. Pian taitaa nyt aurinko laskea ja elämän ehtoo joutuu. Niin kauvan kuin Hän vaeltaa teidän kanssanne tiellä, selittää Hän teille kirjoituksia, mutta jos Hän erkaantuu teiltä ennen kuin te tulette Emmauksen kylään, niin ette tule Häntä tuntemaan eläväksi. Rukoilkaat siis te murheelliset opetuslapset, että se tuntematoin Selittäjä tulis teidän kanssanne kylään. Ja vaatikaat Häntä tulemaan teidän kanssanne, sanoen: “Ole meidän kanssamme, sillä ehtoo joutuu ja aurinko on laskenut.”

3. Kuinkas nyt murheelliset opetuslapset tulevat tuntemaan Jesusta eläväksi? Vissimmästi ovat heidän sydämensä tulleet palavaksi, koska he kuulevat senkaltaisia selityksiä Kristuksen kärsimisestä, jotka käyvät sydämeen ja ylösherättävät rakkauden sitä miestä kohtaan, joka heille niitä Raamatun paikkoja selittää. Mutta ei he vielä tiedä, kuka se on, eikä het vielä usko, että se ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas on ylösnousnut. Mutta koska he tulevat kylään ja rupeevat siellä syömään, katsovat he tarkasti hänen päällensä, kuinka Hän vanhan tavan jälkeen ottaa leivän ja siunaa. Silloin aukenevat heidän silmänsä ja he tuntevat leivän murtamisesta, että se on itse Herra Jesus, joka siellä istuu. Mutta ei Hän kauvan ole niin näkyväisellä muodolla heidän silmäinsä edessä.

Mutta tämä Vapahtajan tunteminen leivän murtamisesta tapahtuu ainoastans murheellisille ja epäileväisille, jotka itkevät ja parkuvat kaipaissans Jesuksen armollista läsnäolentoa. Mutta suruttomille ja armonvarkaille ei ollenkaan tule Vapahtaja eläväksi. Ei Josefille eikä Nikodemukselle tule Jesus eläväksi, sillä het ovat siviät miehet. Ei ne tarvitse murheessa olla ja epäilyksessä Jesuksen kuoleman tähden. Ja ylimmäiset papit, fariseukset, kirjanoppineet ja kansan vanhimmat, jotka ovat Häntä vihanneet ja kantaneet maaherran edessä, että Hän on kansan häiritsijä ja väärä profeetta, niille ei tule Jesus koskaan silmäin eteen. Eikä heillä ole koskaan halu, että heidän pitäis näkemän Jesusta elävänä, sillä jos Hän tulis heidän silmiensä eteen, niin he varsin tappaisit Hänen.

Mitäs nyt Jesuksen murheelliset opetuslapset ajattelevat, koska Jesus vaeltaa heidän kanssansa ja selittää heille kirjoituksia? Mitäs ne jälistäpäin arvelevat ne murheelliset Jesuksen opetuslapset, koska Jesus vaeltaa heidän kanssansa enemmän aikaa tuntemattomana kuin tuttavana. Ilmanki he jälistäpäin arvelevat keskenänsä: ”Eikö meidän sydämemme palanut meissä, koska Hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoitukset?”

Saapi kyllä moni Jesuksen opetuslapsi jälistäpäin ihmetellä tyhmyyttänsä ja uskottomuuttansa, ettei hän ennen ole saattanut tulla tuntemaan ylösnousemisen voimaa, vaikka niin paljon on hänelle selitetty Jumalan sanaa. Mutta niin tomppelit ja hitaat uskomaan näkyvät olevan muutamat opetuslapset, erinomattain semmoiset, jotka erkaantuvat muitten opetuslasten seurasta, ja menevät etsimään lohdutusta yksinäisyydessä. He ovat niin tomppelit ja hitaat uskomaan, että vaikka Jesus itse niin selittää heille kirjoituksia, että heidän sydämensä tulevat palavaksi, ei he vielä tunne ylösnousemisen voimaa, ennen kuin heidän silmänsä aukenevat leivän murtamisesta.

Hävetkäät nyt tyhmyyttänne ja sokeuttanne, koska ette ole ennen jo tunteneet ja uskoneet, että Jesus on totisesti ylösnousnut, vaikka niin paljon on selitetty Moseksen ja profeettain kirjoituksia Jesuksen kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemisesta. Hävetkäät nyt teidän sydämenne kankeutta uskomaan kaikkia niitä kuin profeetat puhuneet ovat. Hävetkäät nyt, te epäileväiset ja sanokaat: “Eikö meidän sydämemme palanut meissä, koska Hän tiellä meitä puhutteli, ja selitti meille kirjoitukset?”

Mutta nouskaat nyt pian ylös ja menkäät julistamaan kaikille murheellisille sieluille, jotka ei ole nähneet. sitä Ristiinnaulittua ylösnousneeksi, ja jutelkaat niille, kuinka Jesus on teiltä tuttu leivän murtamisesta, jos he uskovat eli ei, niin jutelkaat kuitenkin heille, mitä teille on tapahtunut tiellä. Sillä muutamat ovat vielä niin suuressa epäuskossa, ettei he usko ollenkaan, että Jesus on ylösnousnut. Mutta jutelkaat kuitenkin, te Emmauksen kylän opetuslapset, jutelkaat niille muille murheellisille ja epäileväisille sieluille, että Jesus on teiltä tuttu leivän murtamisesta. Kukas tiesi syttyy heillekin joku elävän uskon kipinä sen muisteluksen kautta. Aamen.