Puhtaat Saarnat 1, numero 72.

5. SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDEN PÄIVÄSTÄ 1848.

Taas on taivaan valtakunta verkon vertainen, joka on mereen heitetty, ja kaikenlaisia kokosi. Kuin se täyteen tuli, vetivät he sen rannalle, ja istuivat ja eroittivat hyvät astioihinsa, mutta mädänneet he heittivät pois. Matt. 13: 47, 48.

Koska luonnollinen ihminen ei tiedä, mikä kristillisyys on, täytyy Vapahtajan vertausten kautta selittää, mikä se on. Ei kuitenkaan luonnollinen ihminen käsitä niitä vertauksia ennen kuin hän on itse tullut jotakin tuntemaan kristillisyyden voimasta. Jos me nyt tahtoisimma selittää tämän vertauksen verkosta, joka on mereen heitetty, niin se kuuluis näin: Verkko on Jumalan sana. Meri, johonka verkko on heitetty, on mailma. Kalamiehet ovat opettajat, ja kalat ovat ihmiset.

Tämä vertaus merkitsee siis, että opettajat pyytävät ihmisiä kristillisyyteen Jumalan sanan kautta. Mutta mädänneet kalat ovat ulkokullatut ja suukristityt, jotka ei kelpaa Jumalalle, ja ne heitetään pois, jos nimittäin kalamiehet ymmärtävät eroittaa niitä. Mutta jos kalamiehet ovat sokeat eikä tunne hajusta, kutka ovat mädänneet ja kutka ovat verekset kalat, niin se on arvattava, että he kokoovat sekä verekset että mädänneet kalat astioihinsa. Vaikka se on tietämätöin, kuka niitä mädänneitä kaloja heiltä ostaa.

Koska nimittäin sokiat kalamiehet panevat mädänneet kalat ja verekset kalat yhteen astiaan, mätänevät kaikki tyynni yhteen läjään. Mädänneet kalat mädännyttävät niitä vereksiä kaloja. Ja koska kalat niin pääsevät mätänemään, pilaantuvat he, eikä enää tunne suoloja. Vaikka kuinka paljon suoloja pantaisiin niiden kalain päälle, jotka ovat mädänneet, ei ne tule syötäväksi sen tähden. Joka semmoisia kaloja ostaa, hänen täytyy kaataa koko kalapuolikon maahan, hukan ja revon penikoille ruoaksi. Kohtapa tuntuu siksi, kuin koko kalapuolikko olis mätänemässä. Ja se taitaa tulla siitä, että kalamiehet ovat ensiksi laiskat kokemaan verkkojansa. He heittävät kyllä Vapahtajan käskyn jälkeen verkkojansa mereen, mutta he ovat laiskat kokemaan verkkoja. Jos joku kala tarttuis, niin se kuolee siihen, koska kalamies ei ole virkku verkkoja kokemaan. Ja pian kuollut kala mätänee lämpimässä vedessä. Toiseksi ovat myös kalamiehet sokiat. Koska heidän pitää paneman kaloja astioihin, ei net ymmärrä eroittaa ja pois heittää mädänneet kalat, vaan he panevat sekä verekset että mädänneet kalat sekaisin astioihin, vaikka Vapahtaja on sanonut, että mädänneet kalat heitetään pois.

Vapahtaja on Matheuksen 13. luvussa, kussa tämä vertaus luetaan, selittänyt tämän vertauksen verkosta ja kaloista näin, että enkelit erottavat tuomiopäivänä ulkokullatuita ja suukristityitä oikeista kristityistä. Mutta me tiedämme, että enkelitten kanssa ymmärretään monessa Raamatun paikassa hengelliset opettajat, jotka saattavat kyllä eroittaa mädänneet kalat, jos he ottavat vaarin Vapahtajan sanoista Pietarille: “Mitä sinä päästät maan päällä, se on päästetty taivaassa, ja mitä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaassa.”

Mutta kolmanneksi ovat tämän aikaiset kalamiehet ilman suolaa, eli heidän suolansa on suolatoin. Se on mistantanut makunsa, niin kuin Vapahtaja on sanonut opetuslapsille: “Te oletta mailman suola. Mutta jos suola mistantaa makunsa, millä sitte suolataan?” Kyllä kalat pian mätänevät, vaikka kuinka paljon suolattaisi, koska suolat ovat kelvottomat. Ei se ole siis ihme, että kalat, koska he ensinnä mätänevät verkossa, ja sitte vielä huonoilla suoloilla suolataan, ei se ole niin suuri ihmet, että kristillisyys on muuttunut kuolleeksi uskoksi ja ulkokullaisuudeksi, koska ensinnä harvoin saarnataan siitä oikeasta katumuksesta, ja vielä toiseksi se usko, joka pakataan ihmisten sydämeen, on kuollut usko.

Vanhat suomalaiset olivat pakanat; heidän jumalansa oli Väinämöinen ja Ilmarinen, siihen palvelit he ristikantoja. Oli myös heillä pyhät pihlajat ja muita sen kaltaisia. Mutta seitsemänsataa ajastaikaa tätä ennen tulit ruottalaiset ja saarnaisit evankeliumia suomalaisille, ei Jumalan sanan kautta, vaan miekoilla ja keihäillä, nyrkillä ja sauvalla. Ja se on arvattava, että se, joka saarnaa evankeliumia miekoilla ja seipäillä, nyrkillä ja sauvalla, tekee ihmisiä kristityksi. Mutta minkä kaltaiseksi kristityksi he tulevat, se on toinen kysymys. Oli sen tähden sen aikaisilla saarnamiehillä se usko, että he tulevat autuaaksi, koska he saarnaisit evankeliumia nyrkillä ja sauvalla.

Mutta vanhat suomalaiset tehit vastuksen. Vaikka ruottalaiset saarnaisit evankeliumia niin voimallisesti, että veri truiskui nenästäja suusta, ei suomalaiset kuitenkaan tahtoneet muuttaa heidän vanhan uskonsa eli mistantaa jumalitansa, sillä heillä oli se usko, että suomalaiset tulevat autuaaksi uskollansa niin hyvin kuin ruottalaiset paavin uskolla. Kuitenkin voitit ruottalaiset, ja suomalaiset pakotettiin väkisin tunnustamaan Kristuksen Vapahtajaksi, mutta vanhat jumalat jäit kuitenkin sydämeen, joista vielä muutamat ovat elämässä, esimerkiksi maahiset, saivot, noidat, lumoojat ja muut semmoiset, joidenka päälle vielä muutamat uskovat. Ja me mahdamme kysyä, minkä tähden suomalaisilta ryöstettiin heidän vanha uskonsa. Miksei ruottalaiset antaneet heidän elää ja kuolla siinä vanhassa uskossansa, että Väinämöinen ja Ilmarinen vapahtavat heitä helvetistä?

Me olemme kuulleet, että näillä vanhoilla suomalaisilla oli suuri hartaus heidän uskossansa, ja niin suuri nöyryys, että he rupeisit neljällä jalalla konttaamaan varsin, kuin jumala tuli näkyville. Jos tämän aikaiset suomalaiset rupeisit konttaamaan sen oikian Jumalan edessä, eli itkemään ja rukoilemaan Jesusta niin suurella hartaudella ja nöyryydellä kuin silloin tehtiin epäjumalan edessä, niin sanoisit mailman ihmiset: “Se on yksi ihmeellinen taikaus. Se on tyhjä ulkokullaisuus!” Sillä tämän aikaiset suomalaiset, joilla pitäis oleman oikia kristinusko suussa, vaikka toisen miehen usko taitaa olla usiampain sydämessä; tämän aikaiset suomalaiset ja ruottalaiset kumartavat polviansa viinatynnyrin edessä. He konttaavat neljällä jalalla, koska paloviina on vaikuttanut niin paljon, ettei he jaksa enää seisoa kahden jalan päällä. Itkevät myös Jumalansa kunniaksi, koska paloviina nousee päähän. “Mutta se oli yksi hävitöin sana ja yksi suuri valet”, sanovat varsin tämän aikaiset kunnialliset miehet ja vaimot. “Met olemma kristityt olleet lapsuudesta saakka. Me olemma siviästi eläneet tähän päivään asti. Ei kukaan ole soimannut meitä juomariksi, huoraksi ja varkaaksi, emmekä ole sitä soimausta ansainneet. Sillä me olemme oikeutta rakastaneet ja rehellisyyden tehneet jokaista miestä kohtaan, ja toivomma, että jos met tästedes eläisimme niin kuin tähän asti on eletty, me tulisimme hyvin aikaan sekä Jumalan että ihmisten kanssa.”

Saattaa olla mahdollinen, että te olette siviät huorat, rehelliset varkaat, kunnialliset viinaporvarit, raittiit juomarit ja armahtavaiset juutalaiset. Mutta se saattaa myös olla mahdollinen, että teidän siveytenne ja rehellisyytenne ja raittiutenne ja armeliaisuutenne, niin myös teidän uskonne ja rakkautenne ei auta teitä helvetistä, vaikka kuinka siviästi, rehellisesti ja kunniallisesti olisitta eläneet. Sillä Lutheruksen usko, jossa te oletta opetetut ja ylös kasvatetut, kaipaa oikian katumuksen ja sydämen muutoksen; se kaipaa oikian kääntymyksen ja parannuksen, joka Raamatussa kutsutaan uudesta syntymiseksi.

Koskas tämä sydämen ja mielen muutos on tapahtunut teille? Vapahtaja sanoo: “Ellei joku synny vedestä ja Hengestä, ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.” Koskas te nyt oletta syntyneet vedestä ja Hengestä? Kasteessa ilmanki! Eikä ole kasteen liitto rikottu koskaan! Vapahtaja on sanonut, että se tie on kaita ja portti ahdas, joka viepi elämään, ja harvat sen löytävät. Koskas te olette ahtaassa portissa olleet? Vapahtaja on sanonut: “Suuren vaivan kautta täytyy ihmisen mennä elämään.” Koskas te oletta siinä vaivassa olleet? Ne harvat sielut, jotka ovat omantunnon vaivassa olleet, katsotaan teiltä hulluksi. Apostoli Paavali sanoo: “Se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen on, saattaa parannuksen autuudeksi.” Koskas teillä on ollut tämä hengellinen muret, joka Jumalan mielen jälkeen on? Ne harvat sielut, jotka ovat siinä murheessa olleet, kutsutaan teiltä ulkokullatuksi ja fariseukseksi.

Älkäät luottako teidän siveytenne päälle ollenkaan, sillä teidän pakanalliset esivanhemmat olit paljota siviämmät kuin tet, ja yhtä hyvin puikivat het helvetissä! Koska heillä oli ukkoäijä jumalana, ei heillä ollut silloin paloviinaa, ei märkääkään. Koska Väinämöinen ja Ilmarinen olit jumalana, ei siihen aikaan ollut juopumusta, tappelusta, huoruutta ja kirousta niin kuin nyt on. Ei silloin löytynyt varkaitakaan, sillä siihen aikaan ei pidetty lukkoa, ei puodissa, ei tuvassa eikä arkussa, mutta nyt kätketään kaikki tavara lukon takana, eikä sen tähden moni saata varjella omaansa varkailta. Ei silloin ollut tuomaria eikä lakia, ja elit sen tähden ihmiset sovinnossa. Mutta nyt käyvät ihmiset lakia lystiksensä. Het riitelevät viinaotingin päältä, huorain päältä ja kunnian päältä.

Ja nyt te kuulitta, kuinka teidän pakanalliset esivanhemmat ovat eläneet; niin te kuulitta, että teidän siveytenne ei maksa mitään heidän siveytensä suhteen. Sen tähden pitää heidän nouseman ylös tuomiopäivänä ja kantaman teidän päällenne ja sanoman: “Jos meille olis niin paljon saarnattu kuin teille, me olisimma aikaa tuhvassa ja säkissä tehneet katumuksen ja parannuksen. Jos meillä olis ollut niin paljon hengellisiä kirjoja kuin teillä, me olisimma jo aikaa heittäneet juopumuksen ja kirouksen, tappeluksen, huoruuden ja ahneuden.”

Mutta te sanotta näin: “Emme me palvele epäjumalita niin kuin meidän pakanalliset esivanhemmat. Me olemma kristityt. Me tunnemma Jumalan ja Vapahtajan. Me käymme kirkossa ja Herran Ehtoollisella. Me luvemma ja veisaamme myös kotona. Me pidämme päätämme kaltossa alttarin edessä. Me itkemme myös kirkossa, koska oikia Jumalan sana saarnataan, ja uskomma, että Jumala on meille armollinen. Kyllä Jumala näkee meidän viattomuutemme ja tuntee meidän rehellisyytemme, vaikka meitä viattomasti haukutaan ja kielilakkarit valehtelevat meidän päällemme, että met olemma siviät huorat ja rehelliset varkaat; vaikka Jumala tietää, kuinka hartaat me olemma rukoilemaan Jumalata ja huutamaan hänen nimensä joka aika, kuin me olemma hädässä. Ja varsin kuin me tunnemma kuoleman taudin, kutsumma me papin tykömme ripittämään meitä.

Eiköhän Jumalan pidä tunteman näitä kristillisyyden merkkiä ja varjeleman meitä helvetin kadotuksesta, koska me uskomme niin vahvasti hänen päällensä, ja hartaasti rukoilemma häntä.” Mutta minä sanon näin: “Ei Jumala kuule katumattomain rukousta. Jumala vaatii yhtä nöyrää ja särjettyä sydäntä.” Mutta koskas teidän sydämenne on särjetyksi tullut? Koskas te oletta oikian katumuksen tehneet? Kyllä Jumala tosin näkee, kuinka siviät huorat ovat, koska he lapsen hädässä huutavat Isän nimeen ja tekevät lupauksen, että jos Jumala vielä auttais heitä lapsen hädästä, ei pitäis heidän enää koskaan ryhtymän huoruuteen. Vaikka he vuoden ja kahden perästä ovat toisen jalkasikiän saaneet.

Jumala myös näkee, kuinka rehelliset varkaat ovat, koska het seisovat puolassa ja huutavat hänen nimensä ja tekevät sen lupauksen, että jos Jumala auttais häntä tästä rangaistuksesta, ei heidän pitäis enää varastaman, vaikka he kahden eli kolmen päivän perästä ovat taas varastamassa. Jumala näkee myös, kuinka jumalinen ja hurskas viinaporvari on, koska hän oikeuden edessä ottaa Jumalan todistajaksi, ettei hän ole viinaa koskaan myynyt, ja vannoo rohkiasti itsensä puhtaaksi viinasakosta.

Jumala näkee myös juomaria, kuinka raittiit he ovat, koska he oikeuden edessä vannovat, ettei he ole päissä, mutta samana päivänä, koska he ovat kääntäneet selkänsä alttarille, sekoittavat perkeleen kalkkia Herran kalkilla ja oksentavat vielä ulos Herran ruumista ja verta yhtenä paloviinan kanssa. Näkee vielä Jumala senki, kuinka armahtavaiset jyväjuutalaiset ovat, jotka säästävät elonsa nälkävuoden varaksi. Ja koska katovuosi tulee, kenkävät eli lahjoittavat he elonsa vaivaisille, eikä ota enempää kuin kaksikymmentä riksiä tynnyriltä. Näkee vielä Jumala senki, kuinka nöyrät ja kristilliset tämän aikaiset nuoret ja palvelijat ovat, koska he laiskuuden ja luonnollisen ylpeyden tähden ei viitti palvella kohtuullisen palkan edestä, menevät he huoruuden tähden yhteen niin kuin luontokappaleet, ja koska he sitte köyhtyvät, sanovat he: “Jumala on ilmanki meitä köyhäksi tehnyt. Ja kyllä joutaa maakunta meitä ruokkia.”

Katso, tätä kaikkea näkee Jumala. Ja Jumalan pitää kaikkein synnit kantaman. Vanhin on juuri soma kärsimään jumalattomitten lastensa tähden. Sylkevät vielä hänen päällensä, pilkkaavat hänen kyyneleensä ja sanovat: “Sinä ilmanki olet meitä ruokkimassa!”

Jumala nähköön nämät sokiat raukat, jotka ovat vielä niin kuin vastasyntyneet penikat, sokeudessa syntyneet ja sokeudessa pilkanneet vanhemman kyyneleet. Sinun käskys jälkeen minä tänäpänä, rakas Vapahtaja, heitän verkon, sinun pyhän sanas apajalle, ole itse neuvonantaja, kuinka minun pitää heittämän ja vetämän nuottaa, että joku kala pääsis saatanan verkoista irti ja tulis sinun Pyhän sanas kautta suljetuksi Pyhän Hengen nuottaan sisälle. Kuule kaikkein niitten murheellisten sieluin huokaus, jotka ovat jo jotakin koetelleet Jumalan sanan voimasta. Että suuren kalan paljouden tähden hämmästyisit kaikki, jotka vastaan sotivat. Aamen. Isä meidän, joka olet taivaissa.

Me kuulimma meidän pyhästä evankeliumistamme, että Pietari rupeis tuntemaan syntiänsä, koska hän näki sen suuren kalanpaljouden, joka Jesuksen jumalallisen voiman kautta tuli nuotan sisälle. Mutta Vapahtaja panee häntä pyytämään ihmisiä kristillisyyteen näillä sanoilla: “Tästedes sinä saat ihmisiä.” Näitten sanain johdatuksesta tahdomme me tällä pyhällä hetkellä perään ajatella, kuinka hengelliset kalamiehet vetävät Pyhän Hengen nuottaa, koska he pyytävät ihmisiä kristillisyyteen. Ensimmäinen tutkistelemus, minkä kaltaisella nuotalla hengelliset kalamiehet pyytävät ihmisiä kristillisyyteen? Toinen tutkistelemus, minkä kaltaisia kaloja he saavat? Kolmas tutkistelemus, kuinka kalamiehet eroittavat kaloja ja heittävät mädänneet kalat pois? Antakoon Herra Jesus kaikki hengelliset kalamiehet menestyä pyytäissänsä ihmisten sieluja taivaan valtakunnalle. Revetköön saatanan verkot rikki. Ja suljetkoon ison kalanpaljouden Pyhän Hengen verkkoon, koska me laskemme ulos syvyydelle ja heitämme nuotan apajalle. Aamen!

Ensimmäinen tutkistelemus. Minkä kaltaisilla verkoilla hengelliset kalamiehet pyytävät ihmisiäkristillisyyteen, sen me kuulemme Pietarin saarnasta ensimmäisenä helluntaipäivänä. Me kuulemma Johannes Kastajan saarnoista ja profeettain saarnoista, niin myös Vapahtajan viimeisistä saarnoista fariseuksille, että se lanka, josta Pyhän Hengen verkko on kudottu, ei ole niin fiini ja pehmiä kuin silkkilanka, jolla saatana pyytää kalojansa kudun aikana. Saatanan verkot ovat niin fiinit ja pehmiät kuin hämähäkin verkot, ettei syntinen pitäis tunteman, kuinka ja koska hän on niihin verkkoihin kääritty. Itse hän vartioitsee keskipaikassa, koska hän verkollansa pyytää ihmisten sieluja, niin kuin suuri ja hirmuinen hämähäkki pyytää sääskiä.

Koska tämän mailman ruhtinas lähtee kalan pyytöön, ottaa hän paljon väkeä myötänsä. Ja kaikki kalat, jotka ovat hänen nuottaansa suljetut, saavat uida lihan himoissa ja hekumassa, saavat juoda, saavat kirota, saavat tapella, saavat huorin tehdä, saavat varastaa, saavat ihmisiä tappaa. Mutta Pyhän Hengen verkko on grouvista langasta tehty. Se on niin kova, että suomu kiskaantuu pois kalasta, joka uipi tätä verkkoa kohti. Sen tähden pelkäävät myös ylpiät kalat Pyhän Hengen verkkoa. He tuntevat jo luonnostansa, että se verkko kyllä kestää, vaikka kuinka isot kalat tarttuisit. Mutta ei kalat juuri mielellänsä mene Pyhän Hengen verkkoon. Ei kala myötää ollenkaan ensinnä, vaikka nuotta vedetään kalamiehiltä.

Muutampi kala, joka on oikein ylpiä, menee yli nuotan, ja maikkuu vielä ulkoisella puolella ja näyttää pyrstönsä kalamiehille. Ja muutamat kalat painavat itsensä mudan sisälle ja antavat nuotan mennä ylitsensä. Usein saavat kalamiehet tehdä työtä koko yön, eikä saa mitään. Muutamat kalamiehet, jotka ei viitti niin paljon pyytää ihmisten sieluja taivaan valtakunnalle, erinomattain net, jotka päiväpalkan tähden pyytävät, ottavat silkkilankaa lainaksi maailman ruhtinaalta, tekevät siitä fiiniä verkkoja, panevat paloviinaa yliseksi, mailman kunnian alaiseksi, luonnolliset taipumukset ja ämmäin kyyneleet panevat he peräksi.

Tämmöinen nuotta on hyvin keviä vetää. Mutta ei ne saa mitään. Heidän nuottansa on kyllä täynnä kaloja, mutta koska perä tulee rantaan, niin se on tyhjä. Niin se käypi niille, jotka maailman kunnian tähden saarnaavat omaan kukkaroon. He saarnaavat niin urhoollisesti, että se kuuluu niin kuin kivet olisit putoilemassa eli satamassa kirkon katon päälle; ja niin suloisesti, että luonnolliset taipumukset rupeevat lypsämään ja vuotamaan silmistä ja nenästä. Ja ihmiset luulevat, että luonnollisten taipumusten kyyneleet ovat katumuksen kyyneleet.

Mutta ei ne ole muu kuin käärmeen kyyneleet, jotka usein vuotavat temppelissä suruttoman silmistä, ja kuolleen uskon liiva, joka vuotaa luonnollisten ihmisten suusta, koska niin saarnataan, että tie taivaaseen tulee hyvin leviäksi, niin että siviät huorat ja rehelliset varkaat, raittiit juomarit ja kunnialliset viinaporvarit pääsevät ojeti taivaaseen ilman vaivatta, ilman katumusta ja parannusta. Mitäs maksavat ne kyyneleet, koska ihmiset itkevät kirkossa ja nauravat kirkon takana, veisaavat kirkossa ja ulvovat kirkon takana, siunaavat kirkossa ja kiroovat kirkon takana, antavat suuta Jesukselle alttarin edessä ja tappelevat kirkon takana, ovat selvillä kirkossa ja päissä kirkon takana, jumaliset kirkossa ja jumalattomat kirkon takana?

Ka, semmoiset kristityt nyt ovat joka paikassa. Ja semmoisten silmistä vuotavat kyllä kyykäärmeen kyyneleet niin kuin rakeet kaljaman päälle. Ja semmoinen surutoin joukko on niin kuin saivokala, joka maikkuu nuotan sisällä, ja kalamiehet luulevat, että nuotta on täynnänsä kaloja, mutta tyhjänä tulee perä rantaan. Koska ihmisillä on luonnollinen siveys autuuden perustuksena ja kuollut usko makaa niin kuin pumpulivillat sydämen ympäri, silloin he itkevät ja nauravat, siunaavat ja kiroilevat, ovat rakastavaiset ja vihaiset, suuta antavat ja tappelevat. Ja ne kalamiehet, jotka ottavat silkkilankaa lainaksi mailman ruhtinaalta ja kutovat siitä fiiniä verkkoja, joilla he muka ihmisten sieluja pyytävät taivaan valtakunnalle, voivat saada rökkäitä, sammakoita, liiskoja ja matoja ja rautakiiskiä, mutta ei otollista kalaa.

Pyhän Hengen verkko, jolla hengelliset kalamiehet pyytävät ihmisten sieluja taivaan valtakunnalle, on kudottu grouvista ja paksummasta hampusta, koska sitä vastoin saatanan verkot ovat niin fiinit ja pehmiät kuin hämähäkin verkot. Ei syntinen tunne, kuinka ja koska hän olis niihin verkkoihin kääritty. Mutta Pyhän Hengen verkot, ne tuntuvat kyllä sydämeen asti. Se ihminen, joka Pyhän Hengen verkkoihin tarttuu, tulee varsin voimattomaksi. Sydän tulee kipiäksi. Hänelle tulee niin ikävä, että sydän tahtoo haljeta. Ei hän jaksa enää synnissä uida, ei hän jaksa juoda, ei hän jaksa kirota, ei hän jaksa tapella. Ja se on juuri Pyhän Hengen tarkoitus, että se muret, joka on Jumalan mielen jälkeen, pitää vaikuttaman parannuksen autuudeksi, totisen katumuksen, parannuksen, kääntymyksen ja uuden syntymisen kautta. Älkäät uiko ylön hopusti, te ylpiät kalat. Te tartutta Pyhän Hengen verkkoon ja mistannatte teidän suomujanne.

Toinen tutkistelemus. Minkä kaltaisia kaloja he saavat, jotka vetävät Pyhän Hengen nuottaa? Vapahtaja sanoo Matheuksen 13. luvussa, että he saavat kaikenlaista. Lohta, haukia ja siikakalaa, harria, ahvenia ja muuta. Mutta madetta net ei saa nuotalla, sillä madet on niin liukas. Se painaa itsensä mudan sisälle. Mutta lohi, se uipi rohkiasti virtaa vastaan. Hauki nielee vielä sirkkoja, vaikka on nuotan sisällä. Siika tahtoo yli mennä. Me sanoimme jo äsken, ettei kala tahdo Pyhän Hengen nuotan sisällä pysyä. Ensinnä, koska hän huomaitsee, että häntä ollaan pyytämässä, uipi hän hopusta edestakaisin ja tahtoo ulos tulla. Muutampi ihminen, joka on rohkialuontoinen, kiivastuu kovin, koska hän näkee Pyhän Hengen vaikutuksia.

Se suuri kansan paljous, joka oli koossa ensimmäisenä helluntaipäivänä, koska humaus tapahtui taivaasta, tyhmistyi, koska he näit Pyhän Hengen vaikutuksia ja kuulit Jesuksen opetuslapsia puhuvan Jumalan voimallisia töitä. Muutamat arvelit, että opetuslapset olivat päissä. Niin tekee vielä nytkin mailman sokia joukko, koska Pyhän Hengen vaikutukset ilmestyvät jossakussa paikassa, ja yksinkertaiset ihmiset, jotka ennen olit juomarit, huorat, turhat, joutavat kiroilijat, tappelusmiehet, riitaiset, rupeevat yhtäkkiä puhumaan katumuksesta ja parannuksesta, uskosta ja kristillisyydestä, niin tyhmistyy se suuri sokia joukko ja sanoo: “Ei nämät ihmiset ole selvät. Ne tahtovat, että meidän pitää heittämän huoruutta, varkautta, kirousta, juopumusta ja viinakauppaa. Ne tahtovat, että meidän pitää totisen katumuksen ja parannuksen tekemän ja ruveta houraamaan niin kuin het. Ei näiltä enää saa omantunnon rauhaa. Ne taitavat olla ne väärät profeetat, joista ennen on sanottu, että he yllyttävät kansaa ja sekoittavat ihmisiä väärällä opilla. Meidän täytyy valittaa maaherran edessä ja kuulustella, eikö meidän pidä saaman rauha näistä vääristä profeetoista, jotka rupeisit ylös alas kääntämään meidän vanhan uskomme, ja kieltämään viinakaupan.”

Mutta älä huoli, vaikka se suuri maailman joukko tyhmistyi Pyhän Hengen vaikutuksista ja rupeis pilkkaamaan ensimmäisiä kristityitä, että he olit täynnänsä makiata viinaa! Saitpa sen tähden muutamat pistoksen sydämeen, koska Pietari nousi ylös ja rupeis soimaamaan heitä murhaajaksi. Pietari voitti sinä päivänä kolme tuhatta sielua taivaan valtakunnalle. Vaikka he olit ensinnä uppiniskaiset ja kiivaat vastaan seisomaan, yhtä hyvin täytyi heidän laskea itsensä allepäin, koska korkiampi voima rupeis liikkumaan heidän sydämissäns.

Sillä Pyhän Hengen nuotta on kudottu sen kaltaisesta langasta, joka kestää, vaikka maailman herrat ja isot hauet, joilla on iso järki ja perkeleen voima pääkallossa, katsovat kristillisyyden hulluudeksi ja taikaukseksi. Ne potkaisevat varsin vastaan, ne purevat hampaitansa vihasta ja tahtovat imeä kristittyin verta. Sappi puhkee ja käärmeen siemenet rupeevat puikimaan sydämen juuressa, koska he näkevät kristityitä itkevän ja huokaavan. Katuvaisten kyyneleet polttavat heidän tuntoansa.

He tarjoovat kristityille etikkata sapella sekoitettua. Ja koska he näkevät viattoman veren vuotavan, sanovat he: “Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle!” Jopa tulee kosto mailman herrain päälle, jotka ovat imeneet kristittyin verta ja pahoilla esimerkillä käyneet sen yhteisen kansan edellä. Net ovat opettaneet ihmisiä huorimaan, juomaan, kiroomaan ja tappelemaan, viinakaupalla pettämään ja herrustelemaan, koreita kantamaan, korttia lyömään, väärät todistukset kirjoittamaan. Rietas on päässyt irti mailmassa ja on ruvennut hääräämään ihmisten kanssa niin kuin kissa mässää hiiren kanssa.

Jos nyt joku sielu ei rupea heräämään synnin unesta ja kattomaan perään, mitä aika kuluu ja paljonko kello on lyönyt, niin taitaa tuomio tulla meidän päällemme juuri puoliyön aikana, koska kaikki ihmiset ovat parhaillansa nukkumassa ja kuorsaamassa. Nouskaat ylös unesta ja kattokaat perään, mitä kuluu tämä pimiä aika. Vanha Lutheruksen usko hävitetään pois mailmasta, ihmisen järki pannaan isännäksi. Herrat käyvät kuningasten päälle, talonpojat herrain päälle, köyhät rikasten päälle, palvelijat isäntäin päälle, lapset käyvät vanhinten päälle, miekoilla. Kaikki he huutavat isolla kurkulla “Me olemma ylösvalaistut. Emme me tarvitse uskoa mitään. Me olemma vapaat. Emme tarvitse esivaltaa. Itse me tahdomma herrat olla. Met olemma siviät ja kunnialliset ihmiset. Järki osottaa meille tien taivaaseen paremmin kuin papit. Emme me tarvitse pappia. Pois esivalta. Pois papit. Pois mailman laki. Pois kaikki, kuin estää meidän elämästä meidän vapaan tahtomme jälkeen. Rikkaat pitää jakaman omaisuutensa vaivaisille. Jos net ei sitä tehe, niin me ryöstämme heitä. Me tapamme heitä!”

Kuulkaat nyt, millinen elämä on mailmassa. Ja te nuokutta täällä. Te hääräätte maailman kanssa. Te juotta, kirootta, tappeletta, pidätte viinakauppaa, tanssaatta, huoraatta, huorain perään juoksetta. Vaikka rietas on päässyt irti mailmassa ja on jo alkanut ihmisiä tappamaan niin kuin sääskiä. Ja kaikki taivaan merkit näyttävät, että nyt on puolessa yö. Mitäpä tet huolitta, jotka oletta rikkaat, koreat ja kunnialliset ja siviät ja viisaat ja kauniit? Ja valmiit vastaan ottamaan Vapahtajan.

Kukas tiesi, kuinka valmiit te olisitte vastaan ottamaan häntä, jos hän nyt tulis kysymään teiltä: “Missä on se leiviskä, jota minä olen teille antanut? Missä on se oikia katumus ja parannus, jota minä olen teiltä odottanut? Kolme sataa ajastaikaa on evankeliumia teille jo saarnattu. Missäs nyt ovat kristillisyyden hedelmät?” Maahan ilmanki ovat kätketyt. Puodissa, arkussa ja viinatynnyrissä teidän tavaranne makaavat.

Kolmas tutkistelemus. Kuinka kalat jaetaan ja mädänneet pois heitetään? Nyt on se aika tullut, että kalat pitää jaettaman. Vapahtaja on sanonut, että hyvät, se on, verekset kalat kootaan astioihin, mutta mädänneet kalat heitetään pois hukan ja revon penikoille ruuaksi. Met arvaamme hyvin, että verekset kalat ovat vasta saadut, mutta mädänneet kalat ovat ilmanki aikaa jo tarttuneet verkkoon. Mutta koska kalamiehet ovat laiskat kokemaan verkkoja, kuolevat kalat verkkoon ja mätänevät siihen. Mistäpä ne mädänneet kalat muutoin olisit tulleet?

Hengellisessä tarkoituksessa ovat mädänneet kalat sen kaltaiset ihmiset, joilla on yksi kuollut usko pääkallossa, jotka omistavat itsellensä Jumalan armon lupauksia ja luottavat Vapahtajan ansion päälle, vaikka totinen katumus ja parannus ei ole koskaan tehty. Mutta missä paikassa on se kirjoitettu Raamatussa, että katumattomille annetaan armoa?

Kuitenkin ovat usiammat ihmiset näinä aikoina armonvarkaat, jotka ei tiedä siitä oikiasta katumuksesta mitään. Niin on heillä yksi kuollut usko, josta ei tule yhtään sydämen eli mielen muutosta, eikä elämän parannusta. Armonvarkaat ovat sokiat niin kuin vastasyntyneet penikat. Ei he tiedä mitään katumuksesta ja Pyhän Hengen vaikutuksista. He pettävät itsensä. He luulevat, että he rakastavat Jumalata, vaikka he rakastavat mailmaa. Sen tähden tekevät he ehdollisia syntiä sen varastetun armon päälle. Ja koska vihollinen on kääntänyt heidän silmiänsä nurin, katsovat he kaikki hengelliset asiat nurin.

Kuollut usko on heidän mielestänsä elävä usko. Mailman rakkaus on Jumalan rakkaus. Oikia katumus on taikaus. Elävä kristillisyys on ulkokullaisuus. Nämät ovat juuri ne mädänneet kalat, joita kalamiehet eroittavat pois. Mutta jos kalamiehet ovat itse sokiat, eikä tunne hajustakaan, kutka ovat mädänneet kalat, silloin he panevat verekset ja mädänneet kalat sekaisin yhteen astiaan. Ja ne mädänneet kalat pilaavat vielä niitä vereksiä kaloja. Tässä on paljon armonvarkaita, paljon mädänneitä kaloja, jotka heitetään pois hukan ja revon penikoille ruuaksi. Mutta vielä enemmän taitaa olla niitä, jotka uivat ulkoisella puolella nuottaa ja maikkuvat siellä. Ne ovat jo aikaa tarttuneet saatanan verkkoihin, vaikka ne ovat itse tietämättömyydessä, kuinka ja koska ne ovat siihen tarttuneet.

Ne harvat kalat, jotka ovat vasta saadut, kootaan astioihin ja suolataan, että ne pysyisit vereksinä ja kelvollisina siihen päivään asti, jona Jumala ja meidän Herramme Jesuksen Kristuksen Isä heitä tarvitsee. Me toivomme, niin kuin me myös kiitämme meidän taivaallista Isäämme sen vähän kalan saaliin edestä, joka jo on saatu, että koska kalamiehet tulevat virkummaksi verkkoja kokemaan ja hakevat itsellensä sen kaltaista suolaa, joka ei ole mauttomaksi tullut, me toivomme, ettei monta kalaa pidä mätänemän niistä,jotka jo tarttuneet ovat Pyhän Hengen verkkoihin.

Ja me toivomme myös, että enemmän kaloja tästedes saadaan, koska kalamiehet Jesuksen käskyn jälkeen heittävät verkkojansa oikialle puolelle venettä. Pietari hämmästyi siitä suuresta kalan paljoudesta, jota hän sai yhtenä päivänä ja yhdestä apajasta, koska hän Jesuksen käskyn jälkeen heitti verkkonsa apajalle, ja tunnusti itsensä syntiseksi ihmiseksi; tuli niin muodoin suuremmaksi ja suuremmaksi syntiseksi, jota enemmän hän näki Jumalan siunauksen seuraavan hänen työtäns. Hän tuli nöyremmäksi, jota enemmän hän sai tuta Jumalan armosta.

Jospa nyt kaikki net, jotka ovat samalla tiellä kuin Pietari, jotka ovat itse jotakin tunteneet Jumalan armosta ja arvaamattomasta rakkaudesta, yhdistäisit rukouksiansa meidän Herramme Jesuksen Kristuksen tykö, että kaikki hengelliset kalamiehet menestyisit heidän pyydössänsä, koska he rupeevat sieluja pyytämään mailmasta ja perkeleen vallan alta, niin kuin me myös rukoilemme meidän Herramme Jesuksen Kristuksen Isää, että Hän varjelis niitä harvoja sieluja mätänemästä eli lankeemasta pois armon tilasta, jotka Isän vetämisen kautta ovat tulleet tuntemaan Jesuksen Kristuksen suurta voimaa, kunnia ta ja väkevyyttä auttamaan hätääntyneitä, särjetyitä, alaspainetuita, murheellisia, itkeväisiä, janoovaisia, kerjäläisiä. Hän, joka hyvän työn alkanut on, voi myös sen kätkeä siihen päivään asti, jona kaikki kiusaukset loppuvat. Ja kaikki mailman koirat lakkaavat haukkumasta Jesuksen rakkauden tähden. Aamen.