Puhtaat Saarnat 1, numero 74.

5. SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDEN PÄIVÄSTÄ 1856.

Apostoli Johannes on kirjoittanut siitä suuresta kalansaaliista Genetsaretin meren tykönä, kussa opetuslapset pyysit kalaa, mutta ei saaneet mitään ennen kuin yksi tuntematoin mies rannalla käski heidän heittää verkkojansa oikialle puolelle venettä, ja silloin he sait 153 isoa kalaa. Johannes ensinnä tunsi, että se oli itse Herra Jesus, joka seisoi rannalla ja Pietari heitti itsensä mereen, että hän pian pääsis näkemään sitä tuntematointa.

Jos me ensinnä puhuisimme siitä suuresta kalan saaliista, niin me ymmärrämme, että hengellinen kalan saalis tämän alla ymmärretään. Mutta minkäs kaltainen kalan saalis se oli, kussa paljon suuria kaloja saatiin. Emme me ole saaneet suuria kaloja koskaan, vaan muutampia pieniä kaloja, jotka matalan päällä ovat. Suuret kalat uivat syvyydellä, ja ei anna itsiänsä pyytää. Sillä he pelkäävät Pyhän Hengen verkkoja, jotka ei ole niin fiinit kuin hämähäkin verkot, joilla rietas pyytää kalojansa.

Suuri oli tosin tämä opetuslasten kalansaalis. Mutta me kuulemme, että koko sen ajan kuin on ruvettu pyytämään ihmisen sieluja taivaan valtakuntaan, ei ole enempi saatu kuin sata ja kolme kuudettakymmentä niitä suurempia mailman viisaita ja herroja. Sillä Paavali sanoo: “Ei ole monta viisasta kutsuttu.” Ja tosin ei ole monta mailman viisasta kutsuttu, sillä niillä on niin iso järki pääkallossa, että he luulevat parhaiten tietävänsä, mistä tie menee taivaaseen. Mutta ne yksinkertaisimmat tulevat paremmin rantaan vedetyksi Pyhän Hengen nuotalla, koska opetuslapset heittävät verkkonsa oikialle puolelle venettä Jesuksen käskyn jälkeen.

Johannes oli ensimmäinen, joka arvais, että Herra se on, mutta Pietari heitti itsensä mereen, että hän pian pääsis rantaan katselemaan Herraa. Pietari oliki ensimmäinen, joka pääsi iankaikkisuuden rannalle verisen marttyyrikuoleman kautta, ja Johannes jäi viimeiseksi. Jos me katselisimme näiden molempain luontoa, niin me löydämme, että Pietari oli kiivas joka paikassa, sekä suruttomuuden tilassa, että myös kristillisyyden levittämisessä. Sen tähden antoi Vapahtaja hänelle taivaan valtakunnan avaimet.

Mutta Johannes oli hiljainen luonnosta, ja sai maata Jesuksen helmassa Ehtoollisessa. Molemmat olivat kuitenkin seurakunnan tolpat. Pietari oli voimallinen saarnaamaan ja herättämään ihmisiä synnin unesta. Johannes ei ole paljon saarnannut, mutta kuitenkin hän oli se opetuslapsi, jota Jesus rakasti.

Niin vaikuttaa Pyhä Henki itsekunkin luonnon jälkeen. Pietari oli kiivas luonnosta ja tämän kiivauden kanssa seurais yksi suuri Pyhän Hengen voima saarnaamaan voimallisesti. Johanneksella oli hiljainen luonto, ja tämän luonnon kanssa seurais yksi ihmeellinen Pyhän Hengen lahja saarnaamaan rakkaudesta. Jos Pietarin saarna yksinäns olis saattanut vaikuttaa suuret ja voimalliset liikutukset, niin saattoi Johannes rakkauden saarnalla paremmin vaikuttaa valvomisen kristityissä. Hän saattoi paremmin repiä sydämen irti mailmasta ja ylösherättää keskinäisen rakkauden, ja hillitä ylpeyden. Molemmat olivat tarpeelliset ja voimalliset vaikuttamaan kristillisyydessä; molemmat olivat hyvät kalamiehet. Ja jos Pietari oli ensimmäinen heittämään verkkojansa apajalle, niin oli Johannes viimeinen vetämään verkkoa kaloinensa rantaan.

Myös tässä kristillisyydessä on ollut moninaiset luonnon lahjat, ja Pyhä Henki on vaikuttanut itsekunkin luonnon jälkeen muutamissa suuren voiman saarnaamaan parannusta kansan heräykseksi, muutamissa suuren voiman selittämään Jumalan sanaa, ja muutamissa on Pyhä Henki vaikuttanut palavan rakkauden, ja muutamissa suuret ja voimalliset liikutukset, ja muutamissa hengellisen viisauden.

Jos me nyt katselemme, kuinka suuren armotyön Herra on tehnyt meitä kohtaan, niin meidän olis syytä kiittää, jos me saattaisimme, sillä me tiedämme vakaisesti, että monta kristin veljiä ja sisaria, jotka ovat tämän kristillisyyden kautta heränneet, ovat jo perineet paremman maan ja taivaan, jossa he veisaavat kiitosta Luojalle, sille suurelle Luojalle, tämän valkeuden edestä, joka on ilmestynyt näinä viimeisinä aikoina Pohjan maalla. Kussa ennen oli musta pimeys, kussa ennen hukan penikat ovat ulvoneet, siellä nyt visertävät tiaiset ja satakieliset; kussa ennen on ollut itku ja valitusääni juopuneitten tähden, siellä nyt kuuluu ilon ja riemun ääni; kussa ennen on ollut kirous, riita ja tappelus vanhinten ja lasten, niin myös puolisoitten välillä, siellä nyt on tullut rakkaus ja rauha.

Jos tämä olis ainoa vaikutus tästä kristillisyydestä, niin olis jo paljon syytä kiittää ja ylistää Herraa, mutta meidän toivomme on ja täydellinen vakuutus, että tämä kristillisyys ulottuu ijankaikkisuuteen. Toisella puolella hautaa, kussa ne kirkastetut sielut veisaavat voiton virttä Jumalalle ja Karitsalle, pitää vasta ilmi tuleman, kuka täällä on ollut uskollinen, kuka täällä on etsinyt ja pyytänyt ihmisten sieluja taivaan valtakunnalle, kuka on uskollisesti tehnyt työtä Herran viinamäessä, kuka on saanut kärsiä pilkkaa, vainoa ja vastahakoisuutta mailman lapsilta, kuka on saanut vääryyttä kärsiä ilman syytä. Herra lukee niiden kyyneleet, jotka täällä ovat kärsineet Jesuksen nimen tähden. Herra lukee niiden kyyneleet, jotka täällä ovat katumuksen kyyneleillä kastelleet Jesuksen jalkoja. Herra lukee Marian kyyneleet, jotka putoovat Jesuksen haudan päällä. Ja hänen pitää näkemän sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua Kuningasta seisovan Sionin vuorella, ja näyttävän hänelle haavojansa, joita Hän on saanut rakkautensa tähden. Silloin pitää pilkkaajat näkemän, ketä he pilkanneet ovat.

Johannes, joka ensimmäiseksi olet arvannut, että Herra se on, joka seisoo rannalla ja odottaa väsyneitä opetuslapsia tulevan ijankaikkisuuden ihanalle rannalle, vedä verkot kaloinensa rantaan ja muistele jälkeen kristityille, kuinka monta sielua sinä olet saanut. Pietari, heitä itsiäs mereen, että pian pääsisit näkemään sinun Herras ja sinun Vapahtajas seisovan ijankaikkisuuden ihanalla rannalla, odottavan väsyneitä sieluja tulevan. Ja muut opetuslapset, jotka oletta pyytämässä kaloja, lähestykäät tekin rantaa ja rukoilkaat, että Herra Jesus antais meille voimaa ja viisautta ja ymmärrystä, kuinka meidän pitää heittämän verkkoa. Kuule sinä tuntematoin ja ijankaikkisuuden rannalla seisovainen kalanpyytäjitten opettaja katuvaisten ja raskaassa työssä olevaisten opetuslasten rukous. Isä meidän, joka olet taivaissa.

Evankeliumi Luuk. 5: 1 – 11.

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän tällä armon hetkellä katseleman, kuinka Jesus sen suuren kalan saaliin kautta opetti Pietarin saamaan ihmisten sieluja, sillä sanalla: “tästedes sinä saat ihmisiä.” Ensimmäinen tutkistelemus: Pietari tuli tämän suuren kalansaaliin tähden syntiseksi. Toinen tutkistelemus: Pietari vihittiin Vapahtajalta apostoliksi eli ihmisten sieluin pyytäjäksi tämän sanan kautta: “Tästedes sinä saat ihmisiä.” Että tämä pyytäminen menestyy, että opetuslapset saisit enemmän ja enemmän sieluja taivaan valtakuntaan, se olis toivotettava, niin kuin me myös uskomme tapahtuvan, koska Jesus on venheessä. Amen.

Ensimmäinen tutkistelemus osoittaa, kuinka Pietari tuli syntiseksi. Pietari ja muut opetuslapset olit mieluiset seuraamaan kristillisyyttä niin kauvan kuin he toivoit Hänen tulevan Israelin kuninkaaksi. Mutta ei he silloin vielä arvanneet, kuinka paljon he tulevat kärsimään Kristuksen nimen tähden Koska he jätit kalat ja seuraisit Kristusta, niin se näytti niin kuin olisit he jo olleet irti mailmasta. Mutta kyllä he saatoit niitä kaloja keviästi jättää, koska he Kristuksen seuraamisen kautta luulit voittavansa suuremman tavaran mailmassa. Kyllä ne kalat tulit korjatuksi opetuslasten omaisilta, ettei kalat ole hukkaan menneet.

Katselkaamme nyt, kuinka Pietari tuli syntiseksi sen suuren kalansaaliin tähden. Pietari oli alkanut seuraamaan Kristusta siinä mielessä, että hän tulee suureksi mailman herraksi, koska Kristus tulee kuninkaaksi. Hänellä oli siis se usko, että hän kristillisyyden kautta voittaa suuren tavaran ja kunnian mailmassa. Hänellä on myös se usko, että Kristus on Jumalan Poika ja mailman Vapahtaja, mutta ei hän sitä uskonut vielä, että tuo ihminen Jesus on kaikkivaltias.

Koska hän näki sen suuren kalan paljouden, joka tuli niin kuin tyhjästä, päätti hän järjellänsä ja tunsi myös tunnossaan, että Jumalan Poika on kaikkivaltias. Ja nyt tunsi hän itsensä mahdottomaksi olemaan Jumalan Pojan vieressä. Tämä mahdottomuuden tunto ei pysynyt hänessä kauvan, sillä ehkä hän hämmästyksen ja pelvon tähden tuli sillä kerralla syntiseksi, ei hän kuitenkaan tullut niin suureksi syntiseksi, että hän olis syntein paljouden tähden tuominnut itsensä helvettiin. Ei hän tullut niin suureksi syntiseksi, että hän olis alkanut huutamaan omantunnon vaivassa, että hän olis alkanut rukoilemaan niin kuin se katuvainen ryöväri: “Herra muista minua, koskas tulet valtakuntaas.” Jos Pietarin tunto olis oikein herännyt, olis hänen täytynyt rukoilla: “Herra, älä jätä minua.” Mutta hän rukoili väärin, koska hän käski Jesuksen pois mennä. Mutta tämä Pietarin synnin tunnustus oli ainoastans yksi esimaalaus siihen tulevaiseen.

Me tiedämme, että yksi synnitöin ihminen ei kelpaa hengelliseksi kalamieheksi. Sillä yksi surutoin opettaja ei saata johdattaa ketään taivaan valtakuntaan. Pietari tuli syntiseksi sen suuren kalan saaliin tähden, ja vaikka tämä synnin tunnustus oli ainoastans niin kuin yksi esimaalaus tulevaiseen, pani kuitenkin Vapahtaja häntä hengelliseksi kalamieheksi, sillä hän tiesi, että Pietari piti tuleman suuremmaksi syntiseksi edespäin. Niin muodoin osottaa tämä esimerkki, että Vapahtaja panee niitä hengelliseksi kalamieheksi, jotka tulevat suureksi syntiseksi. Kuinka monta muutosta sai Pietari nähdä, ennen kuin hän rupeis kelpaamaan hengelliseksi kalamieheksi? Vasta ristin kohdalla sai hän tuta sen murheen, joka valmisti häntä vastaanottamaan armoa. Vasta Golgatan mäellä tuli sydän särjetyksi. Ja minä uskon totisesti, että jos kaikki katuvaiset, jotka ovat syntiseksi tulleet, seisoisit enemmän aikaa Golgatan mäellä ja katselisit taivaallisen vanhimman vaivoja, niin pysyisit sydämet sulana enemmän aikaa. Ei saattais vihollinen niin pian paikata ne traasut kiinni ja kovaksi tehdä ne särjetyt sydämet.

Tässä Herran huoneessa on ollut alkuheräyksessä paljon särjetyitä sydämiä, tässä on ollut murheellisia, katuvaisia ja raskautetuita sieluja, joiden sydämet on sulaneet auringon paisteessa. Mutta valitettavasti on nyt jää kasvanut monen sydämen ympäri, jotka ennen olit sulana. Eikös nyt olekaan enää auringon paiste, jossa jää sydämen ympäri saattais sulata? Talvipakkainen on tehnyt jäätä sydämitten ympäri, ja on muutamissa paikoissa niin paksu jää, että se rupeaa hevoisen kantamaan. Eikös enää tule kesä koskaan? Eikös enää jaksa armon aurinko sulattaa sitä jäätä, joka on kasvamassa kristittyin sydämen ympäri?

Minä ajattelen, että mailman kylmä tuuli on jäähdyttänyt niitten sydämet, jotka ennen ovat palavat olleet. Ei taida olla enää niin monta sielua, jotka seisovat ristin kohdalla katsellen sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta. Jesus on nyt jo kuollut monen kristityn sydämessä ja kuolee pian, jos ei tule murheellisia, katuvaisia ja raskautetuita sieluja katselemaan hänen vaivojansa ja korjaamaan Jumalan karitsan verta. Pian tippuvat viimeiset veripisarat Hänen pyhästä ruumiistansa, pian jättää veri Hänen, pian tulee Josef ja Nikodemus panemaan Hänen ruumiinsa kuolleen uskon hautaan. Silloin ei pidä löytymän Hänen hautansa ympäri muita ihmisiä kuin sotamiehiä, joita mailman herrat on panneet sinne vartioitsemaan kuolleen uskon. hautaa, ettei pääsis Jesus nousemaan ylös. Kuitenkin meidän toivomme on, että murheellisten opetuslasten kyyneleet pitää vielä herättämän Häntä ylös haudasta.

2. tutkistelemus. Pietari pantiin ihmisten sieluin pyytäjäksi eli hengelliseksi kalamieheksi, koska hän oli tullut syntiseksi. Mutta ei Pietari vielä varsin saattanut voittaa sieluja taivaan valtakuntaan, ennen kuin hän tuli täytetyksi Pyhällä Hengellä.

Ensimmäinen suuri kalansaalis tapahtui helluntaipäivänä, koska Pietari voimallisesti saarnais ristiinnaulitusta Vapahtajasta, ja soimais sitä surutointa joukkoa Vapahtajan murhaajaksi. Silloin sait muutamat pistoksen sydämeen ja rupeisit kysymään: “Te miehet ja veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Uskottava on, että net ihmiset, jotka silloin heräisit, olit jo ennen kuulleet Johannes Kastajan ja Vapahtajan saarnoja, että heidän sydämensä oli niin muodoin valmistettu vastaanottamaan Pyhän Hengen vaikutuksia, että muutoin olis kohta mahdotoin uskoa, että niin paljon olisit yhdestä saarnasta heränneet. Mutta Jesus oli jo ennen sanonut opetuslapsille: “Muut ovat työtä tehneet, ja te saatte hedelmän nautita.”

Ja kyllä ensinnä oli elävä kristillisyys niillä, jotka apostolitten saarnaamisesta heräisit, mutta ajan päällä rupeisit kristityt uneliaiksi tulemaan. He rupesivat keskenänsä tinkaamaan, ja viimein tuli niin suuri mailman rakkaus kristittyin sydämiin, että he menit suruttomuuteen. Ajatelkaat tekin perään, kuinka tämä asia on noin tapahtunut. Kristityt ovat heräyksen alussa olleet suuressa hartaudessa, he ovat silloin rakastaneet ihmsten sieluja, he ovat silloin olleet viriät saarnaamaan muille parannuksesta, he ovat kostantaneet paljon kristillisyyden tähden.

Kuinkas nyt on se asia? Se näyttää niin kuin olis kristittyin rakkaus jäähtynyt ja maailman rakkaus on tullut sijaan. Ei ole enää Jesus elämässä monen kristityn sydämessä. Itsekukin rupeaa nyt pitämään vaarin itsestänsä, niin kuin suruttomat ennen on sanoneet: “Pitäkään kukin vaari itsestänsä.” Onkos nyt kristityt uskomassa, että se on paras neuvo, mitä suruttomat on heille antaneet?

Minä ajattelen, että kristityt rupeavat pian omia sielujansa pitämään halpana, jos he muitten sieluja pitävät halpana. Ei ole kristityt muistamassa, mitä Jesus on sanonut siitä kaupasta, jonka kuninkaan palvelijat tekevät leiviskänsä kanssa. Yksi laiska palvelija kaivoi leiviskänsä maahan ja sanoi kuninkaalle: “Minä tiesin sinun kovaksi mieheksi, joka niität, kussa et kylvänyt ole, ja kokoot, jota et hajottanut ole.” Varoita sinuas, sinä paha palvelija, ettei sinulta oteta pois se leiviskä, kuin sinulla on, ja sinä heitetään ulkonaiseen pimeyteen.

Mitäs nyt olet voittanut sinun leiviskäs kanssa, sinä paha palvelija? Mene myyriäisen muurahaisen tykö, sinä laiska, ja katso, kuinka viriä hän on kantamaan rakennusaineita tulevaisen ajan varaksi. Katso, sinä laiska, kuinka viriä hän on kantamaan sikiöitänsä auringon eteen, että aurinko saapi paistaa niitten päälle, että he tulisit eläväksi ja rupeisit liikkumaan. Kantakaat tekin niin kuin myyriäiset teidän hedelmänne suussa, ja muistakaat, että laiskalta kaivataan ulos se leiviskä, joka on hänelle kuninkaalta annettu, että kuningas sais omansa voiton kanssa takaisin, että te saattaisitte sanoa: “Herra, sinun leiviskäs on voittanut kymmenen leiviskää.”

Nyt on Kuningas mennyt voittamaan maita ja kaupunkeja ja valtakuntia, ja pian taitaa Hän tulla takaisin tekemään räkningin palvelijoittensa kanssa ja katsomaan perään, kuinka paljon sitte kukin on voittanut. Silloin pitää hyvät ja viriät palvelijat saaman palkkansa ja pantaman hallitsijaksi viiden kaupungin ja kymmenen kaupungin ylitse. Se kuninkaallinen pappeus pitää kantaman valkeat vaatteet ja kultakruunun päässä, joita he panevat Kuninkaan jalkain juureen, koska he lankeevat maahan Hänen eteensä ja sanovat: “Herra, Sinä olet mahdollinen ottamaan valtakunnan ja voiman ja kiitoksen ja kunnian iankaikkisesta iankaikkiseen.” Aamen.