Puhtaat Saarnat 1, numero 76.

7. SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDEN PÄIVÄSTÄ 1851.

Pietari sanoi Vapahtajalle: “Me luovumme kaikista ja seuraamme sinua, mitä meidän siitä on?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti sanon minä teille, te, jotka olette seuranneet minua siinä uudessa syntymisessä, koska Ihmisen Poika istuu hänen kunniansa istuimella pitää myös teidän istuman kahdellatoista kymmenellä istuimella, tuomiten kaksitoista kymmentä Israelin sukukuntaa.” Matt. 19: 27, 28.

Me kuulemme evankeliumista Matheuksen muistelevan, kuinka Pietari, samoin kuin muutkin opetuslapset, jotka silloin vielä olivat maailmassa kiinni, kysyi Vapahtajalta, mitä hänen piti saaman sen edestä, että hän oli ylönantanut kaiken maallisen elatuksen, ja alkanut seuraamaan Jeesusta. Koska nimittäin se rikas nuorukainen, joka oli vasta kysynyt Vapahtajalta: “Mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän saisin”, ei saattanut antaa tavaraansa vaivaisille ja seurata Jeesusta, sillä tämä nuorukainen oli kovin maailmassa kiinni, niin ajatteli Pietari, että hänelle nyt annetaan suuri tavara ja kunnia Messiaksen valtakunnassa, koska Vapahtaja tulee kuninkaaksi.

Siinä mielessä oli Pietari ja muut opetuslapset ylönantaneet maallisen elatuksensa, että he tulisivat maailman herroiksi, että voittaisivat maailman tavaran ja kunnian, kun Vapahtaja tulee maalliseksi kuninkaaksi. Mutta Vapahtaja oli luvannut heille hengellisen tuomarin viran, vaikka he eivät sitä vielä ymmärtäneet silloin. Pietari luuli, että hän tulee maalliseksi tuomariksi, koska Vapahtaja tulee kuninkaaksi, ja luuli sen kautta voittavansa suuren tavaran ja kunnian maailmassa. Hän luuli tulevansa isoksi maailman herraksi. Siinä tarkoituksessa teki hän tämän kysymyksen. Mutta jos hän silloin olisi tiennyt, että hän tulee maailman tunkioksi ja että häntä kristillisyyden tähden pilkataan ja vihataan maailmassa, ja viimein tapetaan, niin olisi hän vissimmästi ylönantanut Jeesuksen ja lähtenyt kalaa pyytämään.

Mitäpä se ihminen tekee, joka on maailmassa kiinni? Se lakkaa seuraamasta Jeesusta ja lähtee maailmaan. Moni surutoin ihminen kysyy vielä nytkin samoin kuin Pietari: “Mitä siitä lähtee, että minä ylönannan maailman, ja seuraan Kristusta?” Ei ole kukaan vaatinut teitä, heittämään kaikkea maallista työtä pois ja laiskana makaamaan, niin kuin ei Pietarikaan ollut visusti heittänyt kaikkea maallista työtä pois, ettei hän enää olisi kaloja pyytänyt; mutta sitä on Jeesus vaatinut, ettei kristityn pidä rakastaman maailmaa, ja sen rakkauden tähden unhottaman taivaallisia.

Kuitenkin ajattelee moni surutoin ihminen niin kuin Pietari: “Mitä siitä lähtee, että minä ylönannan maailman ja seuraan Kristusta? Mitä siitä tulee, että minä rupean nyt aivan houraamaan ja maallista työtä laiminlyömään?” Maailman orja pelkää, että hän tulee varsin köyhäksi, jos hän rupeaa totista katumusta ja parannusta tekemään. Viinaporvari pelkää, että hän tulee köyhäksi, jos hän heittää viinakaupan. Varas myöskin pelkää, että hän tulee köyhäksi, jos hän lakkaa varastamasta, vaikka se on nähty, että varas köyhtyy, vaikka hän kuinka paljon varastaisi.

Kaikki pelkäävät nyt, että he tulevat köyhiksi kristillisyyden kautta. Mutta ei moni ole sitä vakuutusta saanut, että rietas on heitä tehnyt köyhiksi. Ei ole vielä kuulunut, että kristillisyyden kautta olisivat ihmiset köyhiksi tulleet, vaikka maailman herrat niin luulevat. Ja muutamat sokeat talonpojat luulevat, että tämän kristillisyyden kautta ovat heränneet tulleet köyhiksi.

Mutta rietas ilmankin on kääntänyt heidän silmänsä nurin, että he näkevät vaaran, kussa vaaraa ei olekaan. Jos kristityt rupeaisivat aivan. laiskana makaamaan ja valmista syömään, niin kyllä he sitten köyhtyisivät. Mutta minä näen, ettei kristityt ole niin laiskat, kuin muutamat maailman orjat, jotka eivät viitsi palvellakaan kohtuullisen palkan edestä, vaan ennemmin kävelevät raitilla ja juovat.

Ei olekaan kristillisyyden tarkoitus ollut, että ihmisten pitää laiskoina makaaman ja heittämän maallisen työn pois; vaan se on ollut tämän kristillisyyden tarkoitus, ettei sydän pidä oleman maailmassa kiinni, vaikka ruumis tekee työtä. Mutta vaarallinen on, ettei maailman rakkaus ole jo varastanut monen sydäntä, koska unikin pakkaa opetuslasten silmiin, ja penseys kristillisyydessä. Silloin alkavat he ajattelemaan niin kuin Pietari: “Me olemme ylönantaneet kaikki, ja seuranneet Kristusta, mitä meille siitä on?”

Jos maailma tulee rakkaaksi, niin alkavat kristityt ajattelemaan: “Mitä siitä lähtee, että me rupeaisimme näin houraamaan?” Mutta muistakaa, te uneliaat opetuslapset, mitä Vapahtaja sanoi Pietarille, koska hän rupesi ajattelemaan ja kysymään, tuleeko siitä mitään hyvää, että hän oli ylönantanut kaikki, ja seurannut Kristusta. Hän sanoi näin: “Te, jotka olette minua seuranneet siinä uudessasyntymisessä, pitää istuman istuimella ja tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.” Moni on jo silloin seurannut Jeesusta muutaman ajan kurkistelemisen tähden, siinä toivossa, että he Hänen kanssaan saavat syödä ja juoda ilmaiseksi. Mutta niin pian kuin Vapahtaja heitti jonkun kovemman sanan, luopuivat he Hänestä, ja käänsivät selkänsä Vapahtajalle. Mutta te harvat, jotka olette seuranneet Jeesusta siinä uudessasyntymisessä! Teidän pitää istuman istuimilla, ja tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.

Emme saata sen tähden näistä Vapahtajan sanoista päättää, että opetuslapset olisivat silloin jo uudestasyntyneet. Sillä me näemme kaikesta heidän elämän laadustansa, että uusisyntyminen tapahtui vasta jälkeen Vapahtajan kuoleman, koska kuollut usko loppui. Mutta Hän sanoi heille sen vuoksi, että he muistaisivat Hänen sanansa, koska uudensyntymisen vaivat rupeavat tuntumaan. Ja se tapahtui vasta Vapahtajan kuoleman jälkeen, koska he rupesivat itkemään ja parkumaan. Me näemme, että Vapahtaja puhui paljon kristillisyydestä, jota he eivät ymmärtäneet ennen kuin vasta jälkeen, koska asia tapahtunut oli.

Lukevat kyllä suruttomatkin ja uudestasyntymättömät paljon uudestasyntymisestä, mutta eivät he kuitenkaan ymmärrä mitään siitä; ja niin olivat opetuslapsetkin aivan kuolleessa uskossa, koska Vapahtaja puhui heille uudestasyntymisestä. Mutta he tulivat Vapahtajan kuoleman jälkeen siihen tilaan, että he saattoivat uudestasyntyä. Ja siitä uudestasyntymisestä puhui Vapahtaja: “Te, jotka olette minua seuranneet siinä uudessasyntymisessä, jne.”

Nyt on moni seurannut Jeesusta kuolleessa uskossa tähän päivään asti, mutta ei ole moni seurannut Häntä uudessasyntymisessä. Sen tähden armonvarkaat pakenevat pois, koska totuus tulee eteen. Koska maailma alkaa vainoomaan Jeesusta ja Hänen opetuslapsiaan, silloin menevät armonvarkaat vihollisten puolelle ja rupeavat huutamaan: “Ristiinnaulitse!” niin kuin maailman herrat ja ylimmäiset papit käskevät. Ja vielä yksi kahdestatoista kymmenestä menee heti Herran Ehtoollisen jälkeen vihollisten puolelle pettämään Vapahtajaansa. Ei ole enää kuin yksitoistakymmentä, jotka itkevät ja parkuvat katsellessaan Jeesuksen kuolemaa, ja muutamia vaimoja on myös, jotka itkevät ja parkuvat, koska he näkevät sen suuren Ristinkantajan verisenä ja verta vuotavana kantavan ristiänsä Golgataan.

Nyt taitaa kaikki kristillisyys loppua, koska nekin, jotka ennen ovat seuranneet Jeesusta kuolleessa uskossa, luopuvat Hänestä ja menevät takaisin maailmaan. Jos ei Maria Magdaleena ja Salome ja Johanna herätä Häntä ylös kyyneleillään ja huokauksillaan, niin luopuvat kaikki entiset opetuslapset Hänestä. Ja ne yksitoistakymmentä, jotka vielä jäljellä ovat, kuolevat epäilyksen murheesta, että Jeesus on kuollut pois heiltä.

Alkakaat siis rukoilemaan, te yksitoistakymmentä, ja sinä murheellinen Maria Magdaleena, että taivaallinen Vanhin, joka nyt on kuollut, nousisi pian ylös kuolleista ja antaisi meille Pyhän Henkensä, että kristillisyys ja Jumalan valtakunta pääsisi taas levenemään, ennen kuin viimeinen leimaus kristillisyyden kirkkaudesta sammuu. Aamen. Isä meidän, jne.

Evankeliumi Matt. 17: 1 - 8.

Kristuksen kirkastaminen opetuslasten silmissä on ensimmäinen armonmerkki, joka antoi heidän tuta taivaan valtakunnan esimakua. Ja tämän armonmerkin tähden oli Pietarilla se toivo, että se iankaikkinen autuus, jonka Vapahtaja on luvannut Hänen nimensä tunnustajille, ei ole turha. Pietari veti tämän asian kristityille, ettei heidän pitäisi nääntymän elämän tiellä. Mutta Pietari oli monta kertaa jälkeen osoittanut heikkoutensa ja huikentelevaisuutensa kristillisyydessä, koska hän lankesi syntiin ja kielsi Vapahtajan.

Siitä nähdään, ettei käy hyvin kristityille, jos he aina rakentavat autuutensa toivon ensimmäisen armonmerkin päälle, ja ottavat siitä suruttomuuden ainetta ja ajattelevat, että koska he ovat nähneet Vapahtajan kirkastettuna eli ristin päällä, he nyt muka ovat kaikesta hengellisestä vaarasta vapahdetut. Sillä me olemme jälkeen koetelleet, että vihollinen oikein hirmuisesti suuttuu, koska joku kristitty on tullut armon tilaan. Hän ampuu silloin nuoliansa, ja pyytää kaikella tavalla eksyttää ulosvalituita, jos mahdollinen olisi, että hän pääsisi seulomaan heidän sielujaan niin kuin nisuja. Niin se silloin kävi Pietarille, että hän, joka siihen aikaan piti itsensä parhaana kristittynä, lankesi ensimmäiseksi syntiin, koska hän maailman edessä rupesi kieltämään Vapahtajaansa. Muutoin osoittaa Pietarin elämäkerta, että hän oli silloin vielä kuolleessa uskossa, vaikka hän oli nähnyt sen kaltaisen armonmerkin. Hän rupesi ylön varhain omistamaan itselleen Jumalan lapsen oikeutta. Mutta omatunto oli kuitenkin nukuksissa, ja valvominen oli kaukana hänestä, koska hän rupesi julkisesti valehtelemaan, ettei hän tunne Jeesusta.

Meidän täytyy nyt armonvarkaille osoittaa Pietarin elämäkertaa, että kuolleen uskon tunnustajat näkisivät oman haamunsa hänessä. Sillä armonvarkaat luulevat, että Pietarilla oli elävä usko jo ennen kuin Vapahtaja kuoli. Mutta hänen elämänsä osoittaa, ettei hänellä ollut elävän uskon hedelmiä, vaikka hän oli nähnyt armonmerkin kirkastamisen vuorella. Yhtä hyvin oli hänen uskonsa kuollut, ja hänen rakkautensa sekoitettu omalla rakkaudella, ja hänen rohkeutensa muuttui pelvoksi kiusauksen hetkellä. Hän rakasti omaa henkeään ja maailmaa enemmän kuin Vapahtajaa.

Ja vaikka hän uskoi Jeesuksen olevan Kristuksen, Jumalan Pojan ja maailman Vapahtajan, eipä hän kuitenkaan tuntenut kristillisyydestä mitään. Ei hän uskonutkaan sen kaltaisia sanoja, jotka sotivat hänen himojaan vastaan, juuri niin kuin armonvarkaat vielä nytkin uskovat ainoastaan sen kaltaisia paikkoja Raamatusta, jotka sopivat yhteen heidän pahan tahtonsa kanssa. Mutta sen kaltaisia Raamatun paikkoja, jotka sotivat heidän lihallista tahtoaan vastaan, he sivuuttavat.

Vaikka nyt Pietari uskoi Jeesuksen olevan Jumalan Pojan, ei hän kuitenkaan uskonut Vapahtajan sanoja Hänen kuolemastaan. Vaikka Vapahtaja puhui Pietarin lankeemisesta, ei hän kuitenkaan uskonut, että hän pahenee ja kieltää Jeesuksen. Vaikka Pietari oli olevin ansa suuri uskon sankari, ei hän vielä uskonut paljon mitään niistä hengellisistä asioista, jotka ovat painavimmat kristillisyydessä; mutta sitä vastaan pani rietas hänen uskomaan semmoisia, jotka ovat vanhalle Aadamille otolliset. Hän uskoi esimerkiksi, että Kristus tulee kuninkaaksi maailmassa, ja Pietari luuli Vapahtajan kautta tulevansa maailman herraksi. Hän uskoi vielä hengen näkevänsä, koska Vapahtaja kävi veden päällä, ja koska Hän oli noussut ylös kuolleista.

Niin uskovat myös muut armonvarkaat taikauksia ja noitain päälle, mutta eivät he sitä usko, mitä Raamattu todistaa Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemisesta. Eivät he usko, sanon minä, että Vapahtajan pitää nouseman kuolleen uskon haudasta, ja tuleman eläväksi kristittyin sydämissä. Ja vaikka Pietari oli saanut sen valaistuksen ylhäältä, että Jeesus on Jumalan Poika, ei hän kuitenkaan uskonut, että Vapahtajan piti kuoleman hänen synteinsä tähden. Sillä Pietarilla oli vielä salainen siveys autuuden perustuksena. Ei hän vielä tuntenut itseään niin huonoksi ja kirotuksi, että Jumalan Pojan täytyi kärsiä helvetin vaivaa hänen tähtensä.

Vaikka hän kerran lankesi Jeesuksen jalkain juureen ja sanoi: “Mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen”, niin ei tämä synnintunnustus ollut sen tähden oikean katumuksen merkki, eikä hän silloin tuntenut syntejään oikein, koska maailman kunnia toi hänelle sen väärän mahdottomuuden, ettei hän tuntenut itseään mahdolliseksi olemaan Jeesuksen vieressä, koska se väärä mahdottomuus pani hänen vastustamaan Vapahtajaa, eli tekemään vastoin Hänen tahtoaan. Sen väärän mahdottomuuden alla makasi tottelemattomuuden ja ylpeyden perkele, niin kuin usein tapahtuu armonvarkaitten kanssa, että he ovat maailman edessä nöyrät ja siveät, ja tunnustavat mahdottomuutensa Jumalan ja ihmisten edessä. Mutta koska joku elävä kristitty alkaa heitä tutkimaan, silloin tulee se ulkonaisen nöyryyden ja mahdottomuuden alla salattu ylpeyden perkele ulos, koska Vapahtaja tahtoi pestä hänen jalkojaan.

Sillä mikä se on muu kuin ylpeyden perkele, joka tekee ihmisen tottelemattomaksi ja vastahakoiseksi, ettei hän tahdo antaa itseään Jumalan tahdon alle, vaan joka oman pahan tahtonsa jälkeen elää. Moni armonvaras ajattelee, että Pietari oli silloin nöyrä kristitty, koska hän tunsi mahdottomuutensa, ja sen mahdottomuuden tähden ei tahtonut antaa pestä jalkojaan. Mutta sen väärän mahdottomuuden alla makasi kauhistavainen ylpeys ja itsekkäisyys, joka vaikutti hänessä niin paljon, että hän rupesi vastustamaan Vapahtajaa, ja juuri Hänen tahtoansa vastaan sotimaan.

Oliko se kuuliaisuuden tuntomerkki, että Pietari rupesi vastustamaan ja sotimaan Vapahtajan tahtoa vastaan, koska hän sanoi Vapahtajalle: “Ei sinun pidä minun jalkojani ikänä pesemän!” Ja oliko se nöyryyden merkki, koska hän rupesi miekkaa käyttämään Vapahtajan puolesta? Hän oli silloin mielestään sotimassa, mutta niin tekevät muutkin armonvarkaat, koska joku kristitty alkaa heidän jumalaansa pilkkaamaan. He sotivat jumalansa puolesta nyrkillä ja sauvalla, miekoilla ja seipäillä. He kiivastuvat totuuden puolesta, ja siinä kiivaudessa he vetävät kristityitä ulos huoneistaan ja pieksävät heitä.

Semmoiset ovat nyt ne nöyrät kristityt, jotka mahdottomuuden tähden tekevät juuri vastoin Vapahtajan tahtoa. Mahdottomuuden tähden he ilmankin laiminlyövät rukouspäiviä; mahdottomuuden tähden he katsovat ylön sanan ja sakramentit; mahdottomuuden tähden he ilmankin ryyppäävät pirun paskaa, ja ylönkatsovat jumalanpalveluksen; mahdottomuuden tähden he ilmankin pakenevat pois kristittyin seurasta, niin kuin Juudas. Mutta kyllä armonvarkaat aina tinkaavat, että Pietari oli silloin nöyrä kristitty, koska hän tunsi mahdottomuutensa, ja sen mahdottomuuden tunnon alla ei tahtonut antaa pestä jalkojaan. Kyllä kaiketi Pietarilla oli väärä mahdottomuus, mutta sen mahdottomuuden alla makasi vielä kätkettynä ylpeyden henki, joka pani hänen tottelemattomuuttaan näyttämään Vapahtajalle ja Häntä vastustamaan. Sen tähden sanon minä, että Pietarilla oli silloin kuollut usko, vaikka hän oli nähnyt ensimmäisen armonmerkin kirkastamisen vuorella, ja siinä tuntenut taivaan valtakunnan esimakua. Kukatiesi, jos Pietari rakensi kristillisyytensä ensimmäisen armonmerkin päälle, ja ajatteli: “Koska minut katsottiin mahdolliseksi näkemään sen kaltaista kirkkautta, niin varmaankin minä olen kristitty ja Jumalan lapsi.”

Mutta jos sinä olet jälleen tarttunut maailmaan, ja maailman rakkauden tähden kieltänyt Vapahtajan, niin oletko sitten kristitty? Ja jos silloin olitkin autuaallisessa tilassa, koska sinä olit kirkastamisen vuorella ja tunsit taivaan valtakunnan esimakua, niin kuinka sitte olet elänyt? Älä luota sen armonmerkin päälle, joka silloin tapahtui, vaan katso nyt perään, kuinka sinun tilasi nyt on, koska sinun pitää osoittaa uskosi töillä. Oletko aina rakentamassa sen ensimmäisen armonmerkin päälle, koska vanha Aadami luikahtaa ulos suusta. Ja maailman rakkaus on niin suuri, että sinä kiellät kristillisyyden voiman maailman edessä.

Sinä tunnet kyllä mahdottomuutesi, mutta et anna Vapahtajan pestä jalkojasi; olet muka paras Jeesuksen ystävä, mutta yhtä hyvin kiellät Hänen voimansa maailman edessä kuoleman pelvon tähden; olet olevinasi suuri uskon sankari, ja kuitenkin olet ilman uskotta, koska kiusaus tulee; olet niin rakas Jeesukselle, että sinä olisit valmis kuolemaan Hänen kanssaan, ja kuitenkin kiellät Hänet omanrakkauden tähden. Ei ole Pietari rukka sinun uskosi missään paikassa koeteltu, ennen kuin maailma rupeaa sinun kristillisyytesi päälle käymään, ennen kuin maailman lapset rupeavat sinua haukkumaan galilealaiseksi, ja Jumalan pilkkaajan opetuslapseksi.

Mutta ei ollutkaan Pietarilla rohkeutta mennä kuolemaan Jeesuksen kanssa, vaikka hän oli aikonut. Ei taida muillakaan olla sitä rohkeutta, ennen kuin he saavat Pyhän Hengen voiman miehuullisesti seisomaan siinä sodassa ja kilvoituksessa, joka odottaa Jeesuksen opetuslapsia, ennen kuin he pääsevät tämän pahan maailman läpitse. Kuinka paljon erilaiseksi tuli Pietarin elämä helluntaipäivän jälkeen, koska hän oli saanut Pyhän Hengen voiman sotimaan Vapahtajan puolesta Hengen miekalla. Eipä hän enää peljännyt maailman uhkauksia, vaan kiitti itseään autuaaksi, että hän oli mahdollinen kärsimään jotakin vainoa Jeesuksen nimen tähden.

Oikea syy, minkä tähden armonvarkaat tahtovat omistaa Pietarille ja muille opetuslapsille elävän uskon ennen kuin he saivat Pyhän Hengen on se, että armonvarkaat luulevat myös pääsevänsä opetuslasten uskolla taivaaseen, nimittäin sen kaltaisella uskolla, joka on olevinaan vahva, koska perkele ja maailma eivät ole vielä suuttuneet. Mutta kiusauksen ajalla loppuu tämä vahva uskallus ja muuttuu epäuskoksi, niin kuin se tapahtui opetuslapsille, että heidän uskonsa loppui peräti Vapahtajan kuoleman jälkeen, ja muuttui niin suureksi epäuskoksi, etteivät he enää uskoneet mitään. Niin sanovat myös armonvarkaat: ”Ketä meidän pitää uskoman, koska yksi sanoo niin ja toinen näin?”

Viimein sanovat armonvarkaat: “Emme usko ketään muuta kuin Jumalan sanaa.” Kyllä opetuslapset uskoivat Jumalan sanaa, vaikka heillä toisinaan oli niin suuri epäusko, että he luulit hukkuvansa, koska Jeesus makasi laivassa. Toisinaan he tahtoivat valkean putoamaan taivaasta ja polttamaan niitä ihmisiä, jotka eivät antaneet heille ruokaa rahan edestä. Toisinaan he riitelivät keskenään maailman kunnian päältä, kuka suurimmaksi herraksi tulisi maailmassa.

Oliko niillä silloin oikea elävä kristillisyys, koska he niin tepastelivat maailman kanssa? Ei suinkaan heillä ollut silloin vielä muuta, kuin maailman kunnia ja herraskristillisyys mielessä, ja kuollut usko pääkallossa. Kolme heistä olivat nähneet armonmerkin kirkastamisen vuorella, nimittäin Pietari, Jaakob ja Johannes, ja he olivat ilmankin panneet maata niitten päälle.

Katsokaa perään, te Jeesuksen opetuslapset, jotka olette nähneet Kristuksen kirkastamisen vuorella, nimittäin Pietari, Jaakob ja Johannes! Katsokaa perään, ettei uni painaisi teidän silmiänne, koska teidän pitää katsoman, kuinka Jeesus hikoilee verta Yrttitarhassa! Mitä se entinen armonmerkki auttaa teitä, jos te uneliaisuuden tähden makaatte Yrttitarhassa, kussa veri tippuu Hänen pyhästä ruumiistansa? Herätkäät ylös, jos tahdotte autuaaksi tulla, ja katsokaat Jeesuksen vaivoja, että haavat tulisit tuntoon ja sydän tulis valmistetuksi vastaanottamaan ylösnousemisen armoa. Ei Jeesus tule elämään teidän sydämissänne, ellette tule murheelliseksi, koska Hän on kuollut. Herätkäät ylös unesta Yrttitarhassa, ei sovi teidän unen kanssa taistella. Aamen.