Puhtaat Saarnat 1, numero 80.

12. SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDEN PÄIVÄSTÄ 1851.

Silloin avataan sokiain silmät, ja kuuroin korvat aukenevat, ja rammat hyppäävät niin kuin peurat, ja mykkäin kieli pakahtuu kiitokseen. Esaja. 35: 5, 6.

Profeetta Esajas näki hengessä sen kaltaisia vaikutuksia Pyhän Hengen voimasta, koska Vapahtaja ilmestyi mailmassa ja rupeis evankeliumia saarnaamaan Jumalan valtakunnasta. Silloin avattiin sokian silmät, ja kuuron korvat aukenit ja mykän kieli pakahtui kiitokseen ja rammat rupeisit hyppäämään niin kuin peurat, nimittäin luonnollisesti ja myöskin hengellisesti, koska sana tuli eläväksi kristittyin sydämissä. Saman kaltaiset vaikutukset tapahtuvat vielä nytkin niissä kansoissa, kussa Vapahtajan sana pääsee vaikuttamaan sydämessä totisen katumuksen ja elävän uskon.

Hengellisessä tarkoituksessa avataan sokiain silmät ja kuuron korvat aukenevat, koska Vapahtajan sanat pääsevät sydämeen vaikuttamaan totisen katumuksen ja elävän uskon. Silloin avataan sokian silmät, ja kuuron korvat aukenevat, ja mykän kieli pakahtuu kiitokseen. Mutta luonnollisen ihmisen korvat ei aukene ennen kuin Vapahtaja pistää sormiansa korvaan. Ei myös sokian silmät aukene, ennen kuin Vapahtaja voitelee niitä silmän voiteella. Sillä luonnollisen ihmisen mielen keinot ovat suljetut ja mailman turhuudella täytetyt, ettei pääse Jumalan sana sydämeen ennen kuin Vapahtaja voitelee sokian raukan silmät ja pistää sormiansa korvaan. Mutta se on vielä surkiampi, että luonnollinen ihminen ei tiedä, että hän on sokia, kuuro ja mykkä.

Joka on luonnollisessa tarkoituksessa sokia, tuntee myös sokeutensa ja tahtois mielellänsä näkeväiseksi tulla. Mutta hengessä sokia ei tiedä, että hän on sokia. Niin myös hengessä kuuro ja mykkä ei tiedä, että hän on sokia, kuuro ja mykkä, vaan luulee näkevänsä paremmin kuin joku muu, mistä tie menee taivaaseen. Semmoinen ihminen ei tahdo uskoa, että hän on sokia, kuuro ja mykkä, vaikka ne ihmiset, joiden silmät ja korvat aukenevat, sanoisit hänelle: “Sinä olet sokia raukka. Sinä et tiedä, mistä tie menee taivaaseen.” Yhtä hyvin tinkaa luonnollinen ihminen vastaan ja sanoo niin kuin fariseus: “Olemmeko met sokiat?” Luonnollinen ihminen suuttuu vielä niille, jotka surkuttelevat hänen sokeuttansa.

Ja mistäs sokia raukka ottaa paremman tiedon? Koska hän on sokiana syntynyt ja sokiana vaeltanut lapsuudesta saakka, niin luulee hän, ettei muillakaan ole paremmat silmät kuin hällä. Koska se ihminen, jonka silmät ja korvat avataan, sanoo: “Sinä olet sokia raukka, et sinä tiedä, mihinkä sinä menet”, silloin sokia raukka suuttuu ja sanoo: “Onkopas sulla paremmat silmät? Näetkös sinä, että minä olen vaeltanut kauvan, enkä ole vielä eksynyt.” Ja sokia raukka sanoo vielä: “Jos Jumala sois minun pitää näitä silmiä, mitkä nyt ovat, en sitte pelkäis, että minulla näöstä tulee hätä.” Mutta jos toinen sanoo sokialle: “Ei se eksy, joka sokiana vaeltaa kadotuksen lavialla tiellä. Mutta se eksyy usein, joka vaeltaa sitä kaitaista tietä”, silloin suuttuu sokia raukka ja sanoo: “Vain sinullakos silmät ovat?

Samalla tavalla suuttuu myös hengessä kuuro ja mykkä, koska hänelle sanotaan: “Sinä olet kuuro ja mykkä.” Sitä ei voi luonnollinen ihminen kuulla, että hänellä on koiran korvat. Usein tulee myös kuurolle ja mykälle korva pistos, että hänen täytyy ulos mennä kirkosta, koska armon penikat vinkuvat. Niin kuin Paavali kirjoittaa, että heidän korvansa syhyvät, ei he voi terveellistä oppia kuulla. Mitäpä korvain kuiskuttelian korvat tekevät muuta kuin syhyvät, koska armonpenikat siellä vinkuvat. Tulee myös kuuroille ja mykille korvapistos yhdestä kovasta sanasta, niin että heidän täytyy ulos paeta kirkosta sen kovan sanan tähden. Vaikka Jumalan sana menee niin kuin hyminä pään ylitse, taikka yhdestä korvasta sisälle ja toisen kautta ulos, ei hän vielä usko, että korvat ovat huonot. Hän luulee, että se sana, joka menee pään ylitse, vaikuttaa niin paljon, että hän tulee autuaaksi. Jos Jumalan sana kovemmin saarnataan, niin tulee hänelle korvapistos. Hänen täytyy silloin paeta pois kirkosta ja sanoa niin kuin juudalaiset: “Tämä on yksi kova puhet, kuka voi sen kuulla?”

Muutamat kuurot ja mykät ovat jo niin kauvan istuneet Herran huoneessa, että kuoppa on tullut lautaan, eikä ole vielä heränneet. Ilmanki kirkon seinät vastaavat, jos kysymys tulis kerran, mitä ne Jumalan sanat ovat vaikuttaneet, joita he ovat joka sunnuntaina kuulleet. Ne sanat on tarttuneet seinään, koska net ei ole vielä tarttuneet jumalattoman sydämeen. Sillä Jumalan sana on mennyt sivuten suuta, sivuten korvaa ja sivuten sydäntä, ei sydäntä kohti koskaan. Ja vaikka nyt monen sokian raukan silmät avataan, sitte kuin Herra Jesus rupeis armonsa voimalla vaikuttamaan sisällisen ylösvalaistuksen sydämessä, muutampain kuuroin korvat myös aukenevat sen huutavan äänen kautta, joka huutaa kuuron korvaan: “Hefeta!” Ja moni mykkä on myös alkanut puhumaan sen jälkeen, kuin Henki antaa heidän puhua.

Yhtä hyvin on tässä vielä paljon niitä sokioita, jotka ei vielä ole hakeneet silmän voidetta silmäin tohtorilta. Ne vaeltavat rohki kadotuksen lavialla tiellä, vaikka ne raukat ei näe kahta sormea eteensä. On täällä vielä kuurot, jotka ei kuule mitään siitä suloisesta äänestä, joka menee niin kuin hyminä pään ylitse. Niillä on vielä semmoinen korvapistos, että koska joku huutaa heidän korvansa. juureen, eivät he kärsi sitä kovempaa puhetta kuulla. Niillä on niin huonot korvat, ettei he kuule mitään, jos hiljaisella äänellä puhutaan. He ovat korvain kuiskuttelijat, jotka ei kärsi totuutta kuulla. On myös mykät, jotka ei saata puhua yhtään sanaa Jumalan kunniaksi, ja koska kuningas kysyy: “Ystäväni, kuinkas tänne tulet, ja ei ole häävaatteita”, niin he vaikenevat. He tulevat mykäksi.

Ja se on vielä pahempi, että netkin harvat sielut, joiden silmät kerran avattiin, tulevat toisen kerran sokiaksi mailman kylmästä tuulesta ja siitä myrkyllisestä savusta, joka nousee pohjattomuuden pirtistä. Mutta ei ne raukat mene sokiana helvettiin, jotka ovat toisen kerran sokiaksi tulleet, vaan he menevät avoimilla silmillä. Silmät pyörivät pääkallossa niin kuin pissihaukalla, mutta ei sen tähden näe mitään. Ja koska hengellinen sokeus rupeaa vaivaamaan, kyllä he pian tulevat kuuroksi, ettei he kuule enää, jos hiljaisella äänellä puhutaan. Ja moni on jo sillä rajalla, ettei hän kärsi enää sitä kovempaa puhetta. Moni on myös mykäksi tullut, joka on ennen saattanut puhua. Ja se taitaa tulla siitä, ettei ole enää mitään puhumista.

Voi, voi niitä raukkoja, jotka ovat kerran nähneet sen totisen ja ihmeellisen valkeuden ja taas tulevat sokiaksi; jotka ovat kerran kuulleet enkelin veisaavan: “Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa”, ja nyt ei kuule mitään. Voi myös niitä, jotka ovat ennen puhuneet Jumalan voimallisista töistä ja nyt ovat mykäksi tulleet. Jos se armollinen Herra Jesus ei tule pian aukaisemaan sokiain silmät ja kuuroin korvat, niin tulevat kaikki sokiaksi, kuuroksi ja mykäksi.

Te harvat sielut, jotka olette vielä näkemässä, mistä tie menee taivaaseen. Taluttakaat sokiat raukat Jesuksen tykö ja rukoilkaat sitä suurta silmäin tohtoria, että Hän voitelis sokiain raukkain silmät. Ja te sokiat raukat, jotka istutte tien vieressä, huutakaat korkialla äänellä: “Jesus, Davidin poika, armahda meidän päällemme, että me saisimme näkömme!” Ja te kuurot, jotka ette kuule mitään siitä suloisesta äänestä, joka Jesuksen suusta lähtee, rukoilkaat sitä suurta Ristinkantajata, että Hän pistäis sormensa kuuroin korviin ja huutais: “Hefeta!” että mykän kieli pakahtuis kiitokseen. Kuule sinä suuri Ristinkantaja murheellisten ja katuvaisten huokaus. Isä meidän, jne.

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta katseleman, ensiksi, kuinka sokiat näkevät, toiseksi, kuinka kuurot rupeevat kuulemaan, ja kolmanneksi, kuinka mykät rupeevat puhumaan. (votum). Ensiksi. Kuinka sokian silmät avataan. Me tiedämme, että hukan ja koiran penikat syntyvät sokiana. Ja niin kauvan kuin he makaavat sokiana luolissans, ovat he myös ilman pelvotta ja imevät naarashukan nisät. Ei he siinä tilassa ymmärrä pelätä ketään mutta niin pian kuin silinät avataan, rupeevat he eroittamaan valkeuden pimeydestä. He rupeevat myös pelkäämään vihollisiansa ja pakenevat henkensä kanssa johonkin turvapaikkaan.

Ihminen on myös sokiana syntynyt niin kuin hukan penikka. Ei hän siinä sokeuden tilassa ymmärrä pelätä ketään. Ei hänellä ole sokeuden tilassa pelko Jumalasta, eikä vihollisesta ole pelko. Mistäs yksi sokia raukka ymmärtäis pelätä Jumalata, jota hän ei ole tuntenut, ja kuinka hänellä olis pelko vihollisesta, jota hän ei ole nähnyt. Vihollinen tekee hänen kanssansa niin kuin ihminen tekee yhden sokian revon penikan kanssa. Hän pistää häntä säkkiin ja ruokkii häntä niin kauvan kuin nahka rupee kelpaamaan, ja sitte hän ottaa hänen henkensä pois ja nylkee häneltä nahan. Niin kuin hän sanoi Herralle Jobin kirjassa: “Nahka nahasta, ja kaikki, mitä ihmisessä on, antaa hän henkensä edestä.” Siitä kuulevat nyt kaikki hukan ja revon penikat, jotka ovat sokiana syntyneet ja sokiana imeneet naarashukan nisät. He kuulevat, minkä tähden vihollinen heitä ruokkii. Ei minkään muun tähden, mutta juuri nahan tähden, että hän sais heiltä nylkeä nahan. Milläpä hän muutoin tarkenis pakkaisen aikana, jos hänellä ei olis hukan turkki suojana? Sokiat hukan ja revon penikat pistetään sokiana säkkiin. Ja kuinka het enää pääsevät pakenemaan, koska vihollinen on heitä salpanut pimiään huoneeseen.

Ja niin kuin sanottu on: ei sokiat hukan penikat ymmärrä pelätä vihollista. Mutta muutamat ei pakene, vaikka ovi aukenee ja silmät aukenevat, sillä he ovat jo niin tutuksi tulleet vihollisen kanssa, ettei he tahdo enää heistä luopua. Se on myös huomattu, että hukan penikat ja revon penikat tappelevat keskenänsä ja ulvovat, koska he saavat lampaista hajun. Sillä ei hukan luonto muutu, vaikka silmät aukenevat. Onkos hukan penikoilla ikävä, koska net ei pääse lampaita kiskomaan ja raatamaan? Vapahtaja näki kerran yhden ihmisen, joka oli sokiana syntynyt ja hän oli sokeudessans vaeltanut kolmekymmentä ajastaikaa. Mutta Jesus voiteli hänen silmiänsä ja käski hänen pestä silmiänsä Siloan lammikossa. Silloin aukenit silmät, mutta ei hän vielä tuntenut sitä miestä, joka oli hänelle silmät antanut.

Minä luulen tässä olevan monta sen kaltaista ihmistä, jotka ovat sokiana syntyneet ja sokiana vaeltaneet 50, 60 ja 70 ajastaikaa, eikä ole vielä nähnyt valkeutta, vaikka valkeus on tullut mailmaan. Ei nämät sokiat raukat tiedä vielä, kuinka hauska valkeus on. Muutamat ovat kerran nähneet valkeuden, mutta pääskyiset ovat paskantaneet silmiin niin kuin he paskansit Tobiaksen silmiin. Ja se pääskyisen paska on pilannut heidän silmänsä, niin he luulevat. Mutta minä luulen, että rietas on paskantanut silmiin. Tobias on väsynyt ja pannut maata. Mutta kukas käski hänen panna maata juuri pääskyisten pesän alla? Jos hän ei olis pannut maata nukkumaan, jos hän olis ymmärtänyt valvoa, ei suinkaan pääskyiset olisi paskantaneet silmiin, jos he olisit valvoneet. Mutta koska he panevat maata nukkumaan juuri pääskyisen pesän alla, niin ei se ole pääskyisen syy, että he tulevat sokiaksi, vaan se on riettaan syy, joka panee heitä nukkumaan pääskyisen pesän alle.

Mutta Tobiakselle tuli kovin ikävä, koska hän tuli sokiaksi. Hän sanoi enkelille: “Mikä ilo minulla pitää oleman, jonka pitää pimeydessä istua?” Mutta muutamille ei tule ikäväkään, vaikka he ovat sokiaksi tulleet. Ei he niin muodoin tunne, kuinka onnettomassa tilassa he ovat. Ei semmoiset sokiat raukat hae silmän voidetta, ei he mene sen tohtorin tykö, joka saattaa sokian silmät avata. Ei ne istu tien vieressä ja huuda, vaikka he saavat kuulla, että Jesus Nazarenus sivuti kävi. Kuinkas luulette käyvän teidän kanssanne, te sokiat raukat, jos ette nyt huuda, koska Jesus on vielä kuulemarajalla? Kukas tiesi hän koituu pian niin kauvas, ettei hän kuule enää, ja te jäätte istumaan sokeudessanne ijankaikkisesti.

Toiseksi. Kuinka kuuron korvat avataan? Ei ole moni tohtori, joka saattaa kuuron korvat avata. Mutta yksi on, joka saattaa sen tehdä, jos kuuroilla olisi sen verran ymmärrystä, että he menisit Jesuksen tykö. Mutta ei he mene Jesuksen tykö, vaan he menevät pikemmin jonkun puoskarin tykö, joka valuttaa heidän korviinsa unijuomaa, ja antavat vielä vuotavata pirun paskaa suuhun, palkaksi sen edestä, että he ovat istuneet kuurona Herran huoneessa. Ja mitä nämät korvain kuiskuttelijat tekevät kuuroille ja mykille? He panevat viinaa ja pumpulivilloja korviin kuuroille. He saarnaavat evankeliumia niin suloisesti, että kaikki siviät huorat rupeevat maitonsa laskemaan. Ei raski niin huutaa korvan juureen, että kuurot kuulisit, mikä suuri synti se on, että he istuvat kuurona ja mykkänä Herran huoneessa. Niillä on nimittäin se usko, että he tulevat autuaaksi, saati Jumalan sana menee niin kuin hyminä pään ylitse, vähä siitä, mitä Jumalan sana sydämessä vaikuttaa.

Muutamat ovat jo niin kuuroksi tulleet, ettei he kuule, vaikka joku huutais korvan juuressa. Eipä voi niiden kanssa kuuleva ihminen tulla aikaan. Se on niin suuri vaiva heidän kanssa puhua, sillä vaikka kuinka kovin ihminen huutais, ei ne kuule kuitenkaan. Ja mistäs on kovakorvaisten huono kuulo tullut? Juuri mailman kylmästä ilmasta se vika on tullut. Koska mailman tuuli saapi puhaltaa korvain läpitse, silloin tulee ihminen kuuroksi. Mutta ei ne itse moiti sitä, vaan ne sanovat: “Jumala ilmanki teki meitä semmoiseksi.”

Te kuurot ja mykät! Mitäs auttaa teille saarnata enää, koska te olette niin kovakorvaiseksi tulleet? Teillä on niin huonot korvat, ettette kuule enää, vaikka kuinka teille huudettaisiin. Ja koska ette mene Jesuksen tykö, joka yksistänsä saattaa kuuron korvat avata, että hän sais pistää sormiansa korvaanne ja huutaa “hefeta!”, se on, “aukene!”, niin täytyy teidän kuurona ja mykkänä mennä helvettiin. Ei yksikään ihminen saata kuuroin korvat parantaa. Koska rietas on tehnyt heitä kuuroksi, niin saapi hän panna messuviinaa ja pumpulivilloja korviin, ja vuotavata pirun paskaa, jota kovakorvaiset pitävät parhaana lääkityksenä.

Mutta ne harvat sielut, joiden korvat Jesus on parantanut, saavat kyllä surkutella niitä raukkoja, jotka ovat niin kovakorvaiseksi tulleet, ettei he kuule enää mitään, vaikka kuinka huudettaisiin korvain juuressa. Kuinka suuri vahinko sen kautta tapahtuu heidän sielullensa, arvataan siitä, että kaikki Jumalan sana menee hukkaan heidän päällensä. Ei he saa siitä mitään. Rietas on vielä uskottanut niitä raukkoja, että koko saarna menee hukkaan sen tähden, että armonpenikat vinkuvat kirkossa. Ei ne sitä usko, että mailman tuuli on pilannut heidän korviansa. Ja koska armonpenikat vinkuvat, niin se vinkuminen tekee heidän korvillensa niin pahaa, että heidän täytyy ulos lähteä kirkosta.

Mutta me tiedämme, että armonpenikat vinkuvat, koska ruoka laitetaan vieraille. Koska makian ruoan haju lyöpi heitä nokkaan, silloin rupeevat armon penikat vinkumaan. Armonpenikat vinkuvat myös porstuassa pakkaisen aikana ja kynsivät oven päälle ja tahtovat sisälle tulla. Onkopa se ihmet, että armonpenikat vinkuvat ja tahtovat ruokaa, nimittäin niitä muruja, jotka Herran pöydältä putoovat. Ei armonpenikat saata tehdä niin kuin armonvarkaat, jotka itse aukaisevat oven väärän avaimen kanssa, ja itse näppäävät voilimpun pöydältä, ja sitte menevät syömään voita hyysikän takana. Mutta armon penikat vinkuvat, koska heillä on nälkä, ja syövät niitä muruja, jotka Herran pöydältä putoovat. Jos yksi pikku hituinen olis pudonnut Herran pöydältä, kyllä armonpenikat sen hakevat ylös. Jos yksi pisara olis tippunut maan päälle, armonpenikat nuolaisevat sen.

“Mutta niillä on aina nälkä ja aina ne vinkuvat”, sanovat armonvarkaat, “ja sitä emme voi kärsiä.” Mutta juomalauluja ja huoralauluja, niitä armonvarkaat kuuntelevat mielellänsä. Ei ne ole kissan ääni, vaan ne ovat fariseusten ja armonvarkaitten korvissa niin suloiset ja kauniit kuin enkelin ääni. Mutta jos yksi armonpenikka rupee vinkumaan, silloin sanovat fariseukset ja mailman herrat: “Se taitaa olla kissan ääni.” Vaara on, että nämät komeat herrat, joiden korvat ei kestä kuulla armonpenikoita vinkuvan, saavat kuulla jotakin hirveämpää ääntä helvetissä, koska kaikki kiimakissat ja kiimahukat rupeevat siellä ulvomaan ja parkumaan.

Silloin kiittäisit he itsensä onnelliseksi, jos Pietari kiivaudessansa olis hakannut molemmat korvat pois, että he olisit päässeet kuulemasta semmoisia kauhistuksen valituksia. Täällä mailman herrat tukitsevat molemmat korvat, koska yksi totuuden tunnustaja Stefanus sanoo näkevänsä Jumalan pojan istuvan voiman oikialla kädellä. Mutta helvetissä ei auta heidän tukkia korviansa. Heidän täytyy siellä kuulla, mitä het ei tahdo kuulla.

Kolmanneksi. Kuinka mykät puhuvat. Koska ihminen tulee mykäksi, niin on tohtorit huomainneet, ettei ole vika kielessä, vaan korvissa, jonka tähden kaikki mykät ovat kuurot, josta siis arvataan, että puhumavoima tulee niin pian kuin korvat aukenevat. Mutta ehkä Israelin seurakunnassa on paljon niitä kuuroja ja mykkiä, harva niistä tulee Jesuksen tykö, sillä muutamat tytyvät siihen tilaisuuteen, kussa het ovat, ja sanovat: “Mitä ne ovat paremmat meitä, jotka puhuvat.”

Mutta me kuulemme, ei ainoastans tämän päivän evankeliumissa, että mykkä rupeis puhumaan varsin, kuin korvat aukenit, vaan myös Zakariaksen esimerkistä, joka uskottomuutensa tähden oli tullut mykäksi, että hänen täytyi puhua varsin, kuin kieli pääsi irti. Ja Vapahtaja sanoi juudalaisille: “Jos nämät armonlapset vaikenisit, niin rupeisit kivet puhumaan. “ Ei ole tosin kirjoitettu tämän päivän evankeliumissa, mitä se puhui se mykkä, jonka kielen sidet pääsi vallallensa, mutta me arvaamme hyvin, että mykällä on paljon puhumista, koska hän Jesuksen suuresta armosta on saanut puhumavoiman.

On tässäkin tapahtunut suuri ihmet, että muutamat kuurot ja mykät ovat alkaneet puhumaan Jumalan voimallisista armontöistä, vaikka mailman herrat ei vihti semmoisia kuulla, jotka puhuvat kristillisyydestä. Mutta se on pahempi, että moni on taas tulemassa kuuroksi ja mykäksi. Emme tiedä, onkohan korvissa vika, vai onkohan kielessä semmoinen sidet, jonka pitäis leikattaman. Kuitenkin, jos entiset kuurot ja mykät, jotka on yhden aikaa puhuneet, koska heidän korvansa Jesuksen voiman kautta aukenit, jos he toisen kerran tulevat kuuroksi ja mykäksi, niin se on hyvin arvattava, ettei ole Jumala siihen syypää, vaan rietas on tehnyt heitä kuuroksi ja mykäksi. Taitavat ne ajatella, että Jesus on kieltänyt heitä puhumasta, koska hän haastoi heitä kellenkään sanomasta.

Mutta näkyy kaikista asian haaroista, että tämä haastaminen ei ole sanottu sille mykälle, jonka kielen sidet pääsi valloillensa, vaan se haastaminen kuuluu suruttomalle väelle, joka ei saata olla puhumatta, vaikka Jesus kuinka paljon kieltäis heitä, sillä he valehtelevat niin paljon, koska ne saarnaavat siitä kuurosta ja mykästä, joka rupeis yhtä äkkiä puhumaan. He panevat omiansa lisäksi, koska heidän pitää muisteleman niitä armon vaikutuksia, joita Jesus tekee kuuroissa ja mykissä. Sen tähden on Jesus haastanut heitä kellenkään sanomasta. Mutta ei ne tottele Jesuksen kieltoa, vaan jota enemmän hän haastaa eli kieltää, sen enemmän he ilmoittavat, niin kuin nekin evankeliumissa.

Mutta sinä entinen kuuro ja mykkä, jonka korvat on auenneet sitte kuin Jesus pisti sormensa kuuron korvaan ja rupeis sinun kankiaan kieleesi. Sinua ei ole Jesus haastanut kenellekään sanomasta sitä suurta armon työtä, jota hän teki sinua kohtaan, koska hän avais kuuron korvat ja päästi kankian kielen irralle saatanan siteistä. Sinä saat kyllä puhua selkiästi Jesuksen kunniaksi sekä tutuille että tuntemattomille, kuinka suuren armon Jesus on sinulle osottanut, koska hän avais kuuron korvat ja päästi sinun kankian kielesti saatanan siteistä. Sinä entinen kuuro ja mykkä, saat kyllä huutaa mailmalle, että sinä olet Vapahtajan armon kautta pelastettu siitä onnettomasta kuuroudesta ja mykkyydestä, jonka mykkä perkele oli saattanut sinun päällesti, koska hän pani istumaan kuurona ja mykkänä, ei ainoastans Herran huoneessa, vaan myös muissa paikoissa, ja sitoi sinun kieles puhumasta Jesuksen suuresta armosta.

Sinä et saa enää edes tuoda niitä vanhan aadamin esteitä, joita Moses toi edes, koska Jumala käski hänen mennä Israelin kansaa johdattamaan orjuuden huoneesta. Moses vastais silloin tyhmästi Herralle: “Minulla on kankia kieli ja hidas puhet.” Mutta Herra nuhteli häntä ja sanoi: “Kuka on luonut ihmisen suun, eli kuka on tehnyt mykän taikka kuuron, eli näkevän, taikka sokian? Enkö minä Herra ole niitä tehnyt? Tästä Raamatun paikasta ottavat kaikki kuurot ja mykät sen päätöksen, että Herra on tehnyt heitä semmoiseksi,ja he ajattelevat näin: “Kuinkas minä saatan puhua, koska Herra on tehnyt minun mykäksi.” Mutta jos Jesus on nyt tehnyt sinun puhuvaksi ja avannut sinun suus, ja sinä kuitenkin tulet mykäksi, kukas on viimein tehnyt sinun mykäksi? Moses on etsinyt vanhan aadamin esteitä, että hän pääsis johdattamasta Israelin lapsia orjuuden huoneesta. Sen tähden sanoo hän: “Minulla on kankia kieli ja hidas puhet.” Mutta Herra sanoi hänelle: “Minä olen sinun suus ja opetan sinua, mitä sinun puhuman pitää.”

Niin mene nyt, sinä kuuro ja mykkä, jonka Herra on kuulevaiseksi ja puhuvaiseksi tehnyt, ja älä sano niin kuin Moses: “Minulla on kankia kieli ja hidas puhet.” Vaan muista paremmin, mitä sinä olet kuullut tämän päivän evankeliumista, että mykän kielen side pääsi vallallensa ja hän puhui selkiästi, ja kaikki, jotka sen näit, hämmästyivät suuresti sanoen: “Hyvästi Hän kaikki teki. Kuurot teki kuulemaan ja mykät puhumaan.” Surutoin väki hämmästyi, koska kuurot rupesit kuulemaan ja mykät puhumaan. Semmoinen ihmet ei ole tapahtunut ennen, mutta nyt se on tapahtunut sen suuren voiman kautta, joka on huutanut kuuron korvaan: “Aukene!”

Sinä entinen kuuro ja mykkä, puhu selkiästi ja älä vaikene, vaikka mykkä henki tahtoo sinun kielesti sitoa. Muista, mitä sanoo Herra: “Minä olen sinun suus ja opetan sinua, mitä sinun pitää puhuman.” Niin puhu siis selkiästi, sinä entinen kuuro ja mykkä. Ei ole Jesus sinua haastanut kellenkään sanomasta sitä suurta armoa, jota hän sinua kohtaan tehnyt on. Jos surutoin kansa ei kuule sinua, niin hämmästyvät he kuitenkin suuresti. Heidän täytyy viimein sanoa ja tunnustaa Jumalan kunniaksi: “Kaikki Hän hyvästi teki. Kuurot Hän teki kuulemaan ja mykät puhumaan.” Aamen.