Puhtaat Saarnat 1, numero 81.

15. SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDEN PÄIVÄSTÄ 1853.

En minä mailman edestä rukoile, vaan niitten edestä, kuin sinä minulle annoit, että he ovat sinun omasi. Joh. 17: 9.

Tämä on yksi paikka Vapahtajan erosaarnasta, joka on kovempi kuin kaikki muut Raamatun paikat, sillä se kuuluu niin kuin olis Vapahtaja hyljännyt mailman kokonansa ja antanut hänen saatanan haltuun. Ei se ole mikään, että Hän toruu ja tuomitsee mailmaa, mutta se on kauhiampi, että Hän on heittänyt pois rukoilemasta hänen edestänsä. Ilmanki Hän näkee, ettei mailmasta tule mitään. Koska vanhin toruu ja kurittaa jumalattomia lapsia, niin se on vielä yksi suuri armon merkki, sillä hän tahtoo sen kautta kasvattaa heitä ihmiseksi, jos he vaan ottaisit kuritusta vastaan. Mutta koska hän lakkaa rukoilemasta heidän edestänsä, silloin on hän heittänyt pois kaiken toivon, että niistä tulee mitään. Ei auta enää esirukous, koska ei kurituskaan auta.

Mutta kyllä mailma sen tähden omistaa itsellensä sen Jumalan armon, että Jesus rukoilee heidänkin edestä. Mistäs ovat mailman lapset saaneet sen väärän vakuutuksen, että Jesus rukoilee heidän edestä? Koska kuitenkin tässä paikassa kuuluu niin, että Jesus ei rukoile mailman edestä, mutta ainoastans niiden edestä Hän rukoilee, joita Isä on hänelle antanut. Mailman lapset varastavat tässä niin paljon armoa juuri Vapahtajan silmien edessä.

Jesus on selkeästi sanonut, ettei Hän rukoile mailman edestä. Mutta ei mailma sitä usko, vaan mailman lapset uskovat ainaski, että Hän rukoilee heidän edestänsä. Siinäpä nyt mailman lapset pettävät itsensä, sillä jos he uskoisit sen, ettei Jesus rukoile heidän edestänsä, niin he uskoisit myös sen totuuden, että Jesus on antanut heitä saatanan haltuun. Mutta, ka, sitä ei usko mailma, että Jesus on antanut häntä saatanan haltuun, vaan mailma uskoo, että Jesus on mailman paras ystävä. Sen uskovat kaikki armon varkaat, että Jesus on paras ystävä heille.

Ei he sitä usko, että Jesus on kristittyin ystävä, vaan sitä he uskovat, että perkele on kristittyin paras ystävä, ja armonvarkaan paras ystävä on Jesus. Niin on silmänkääntäjä kääntänyt heidän silmänsä nurin, että he katsovat perkeleen Vapahtajaksi ja Vapahtajan he katsovat saatanaksi, pimeyden he katsovat valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, hukan he katsovat lampaaksi ja lampaan hukaksi.

He luulevat, että Kristus rukoilee heidän edestänsä. Kukas sitte kristittyin edestä rukoilee? Perkele ilmanki! Niin kavala on rietas kääntämään heidän silmänsä nurin, että valkeus tulee pimeydeksi ja pimeys tulee valkeudeksi, oikeus tulee vääryydeksi ja vääryys tulee oikeudeksi. Niin kuin esimerkiksi häpiällinen viinakauppa tulee luvalliseksi ja kunnialliseksi elatuskeinoksi, juopumus tulee ruumiin ravinnoksi ja lääkitykseksi, huoruus muuttuu rakkaudeksi, koreus muuttuu ruumiin suojaksi, viha muuttuu totuudeksi ja omantunnon vaatimiseksi.

Sitä vastaan muuttuu kristillisyys ulkokullaisuudeksi ja taikaukseksi mailman silmissä, omantunnon vaiva tulee perkeleestä, hengellinen ilo tulee perkeleestä. Mutta mailman ilo ja lihan huvitus, se on Jumalasta, pirun paska on elämän vesi. Juomarin ilo, se on taivaan ilo. Hävittömät huorat tanssaavat Karitsan häissä. Huorapukit näkevät armonmerkkiä huoran perseessä. Ja koska mailma näin iloitsee, silloin on taivaan valtakunta läsnä. Mutta opetuslasten muret Golgatassa, se on yksi ihmeellinen taikaus. Neitsy Marian ilo, se on perkeleestä.

Koska näin silmänkääntäjä on kääntänyt kaikki nurin mailman orjan mielessä ja kaikki, mitä elävään kristillisyyteen kuuluu, katsotaan houraukseksi eli taikaukseksi, vääräksi, ilkiäksi, ylpeydeksi ja vahingolliseksi eriseuraisuudeksi, silloin ajattelee mailman orja, että hän on Jesuksen paras ystävä, ja veisaa vielä viinassa: “Jeesus ystävän’ on paras.” Mutta perkele se on kristityn ystävä, sillä mailman orja sanoo, ettei hänellä ole mitään tekemistä perkeleen kanssa. Mutta kristityillä on paljon tekemistä perkeleen kanssa sen tähden, että hän kiusaa heitä myö täänsä. Ei ole siis ihmet, että mailman orjat uskovat Jesuksen päälle ja luulevat, että Jesus rukoilee heidän edestänsä, vaikka se on mailman jumala, joka rukoilee heidän edestänsä, että he pysyisit aina siinä uskossa, että kristityt ovat väärät profeetat ja villihenget. Ja kyllä hän ilmanki vahvistaa heidän uskonsa, ettei heidän pidä kuolemassakaan tunteman uskon puutosta.

Voi surkia kauhistus, että ihmisen pitää oleman niin sokia, ettei hänen pidä näkemän ja tunteman, mikä jumala se on, joka häntä hallitsee. Koska silmänkääntäjä on kääntänyt hänen silmänsä nurin, näkee hän taivaan helvetissä. Niin kuin se, joka alamaisessa taivaassa näkee aurinkoa, kuuta ja tähtiä, niin näkee myös mailman orja taivaan ja maan helvetissä. Siinä hän näkee kuvansa enkelin haamussa, vaikka hän on musta ja kolo niin kuin tattarainen Jumalan edessä. Koska semmoinen näkee sen pyhän valkian, jonka Jesus on tullut sytyttämään maan päälle, silloin hän näkee riettaan hengen tuohusvalkian, ja koska hän noutaa valkian helvetistä, silloin hän näkee makkaroita tehdä kristittyin verestä.

Katselkaamme nyt Jumalan armon kautta, mitä mailman rakkaus ja kahden herran palvelus vaikuttaa epäuskon lapsissa. Tässä on monta, jotka palvelevat kahta herraa ja ontuvat molemmin puolin, ja niiden sieluin tilaisuus on vaarallinen, sillä ne tyyräävät persettänsä myöten helvettiin. Ei kahden herran palvelijat ole juuri törki suruttomat, vaan ne on niin kovin mailmassa kiinni, ettei he pääse edemmäksi parannuksen tiellä. Ja koska kuolema tulee, täytyy heidän sanoa: “Ei ne minulle kelpaa.”

Katsokaat nyt taivaan lintuja, te kahden herran palvelijat, kuinka ne veisaavat Herralle kiitosta ensimmäisen säteen edestä, joka herättää heitä heidän pesissäns´. Ei ne kylvä eikä niitä. Kuitenkin teidän taivaallinen Isä ruokkii heitä. Kukas tiesi pian jättävät meitä nämät taivaan linnut, jotka visertävät kiitosta Luojalle elämän puun oksan päällä. Pian ne lentävät pois siihen lämpimään ilmaan, ja me jäämme tähän kylmään ilmaan kaipaamaan heitä. Katsokaat myös kukkaisia kedolla, te kahden herran palvelijat, kuinka he kasvavat. Ei he työtä tee, eikä kehrää, kuitenkin sanon minä teille, ettei Salomon kaikessa kunniassans’ ollut vaatetettu niin kuin yksi heistä.

Mitäs te luulette, te koreat huorat, jotka paskannatte kukkaisten päälle ja poljette niitä jalkainne alle, onkos teidän koreutenne niin kuin yksi kukkainen kedolla, eli punainen ruusu Saaronin laaksossa? Teidän koreutenne on kukkaisten rinnalla niin kuin noki pohjattomuuden pätsissä. Mutta sinä kukkaisten ystävä ja lintuisten suuri holhooja, ota pois tiaisia haukan kynsistä ja pane kukkaisia glasiin pöydän päälle, koska vieraat tulevat taivaasta, ja kuule niitten pienten lintuisten parkuminen haukan kynsissä. Isä meidän, joka olet taivaissa.

Meidän pyhän Evankeliumimme johdatuksesta pitää meidän tällä pyhällä hetkellä Jumalan armon kautta puhuman kahden herran palveluksesta, ensiksi, kutkas ovat ne kahden herran palvelijat, toiseksi, kumpiko herra niille palkan antaa?

Että se suuri Herra, joka on taivaissa, antaa palkan niille, jotka häntä palvelevat, ja se suuri mailman ruhtinas, joka on helvetissä, antaa myös hirmuisen suuren palkan niille, jotka häntä palvelevat. Mutta kuka niille kahden herran palvelijoille antaa palkan, se on meille tietämätöin.

Ensimmäinen tutkistelemus: Kutkas ovat ne kahden herran palvelijat? Vastaus: Ei ne ole ne törki suruttomat, jotka menevät päätänsä myöten helvettiin, eikä pidä sielustansa enemmän muretta kuin nauta navetassa eli härkä mettässä. Ne pitävät kaikki synnit luvallisena. Niille on juopumus luvallinen, huoruus on luvallinen, viinakauppa on luvallinen, kirous on luvallinen, vähäinen varkaus on luvallinen, koreus on luvallinen, tanssi ja peli on luvallinen. Sanalla sanottu, kaikki synnit, mitä jo surutoin ihminen on harjaintunut tekemään, on heille luvallinen. Ja ne sanovat kristityille: “Te ulkokullatut, te suukristityt, te villihenget. Te olette alkaneet meitä tuomitsemaan, mutta olettekos te itse paremmat? Me vaellamme rohki kadotuksen tiellä ja emme sano meitä paremmaksi kuin me olemma, mutta te pidätte itsiänne parempana ja tulette kirouksen kanssa meidän päällemme. Miksette anna meille omantunnon rauhaa?”

Mutta ne armonvarkaat, eli ne oman parannuksen tekijät, jotka ei tahdo loukata itsensä mailman kanssa, niin kuin esimerkiksi Nikodemus, ne kiitetään mailman lapsilta ja pidetään kristittynä mailmalta. Sillä kahden herran palvelijat antavat rauhan perkeleen orjille. Ei ne hauku ketään eikä ne tuomitse ketään, vaan antavat siivon rauhan kaikille.

“Ka, se on hyvä kristitty, joka sopii mailman kanssa.” Niin sanovat mailman orjat. Se on hyvä kristitty, joka antaa kaikille siivon rauhan. Ei se pahenna ketään. Tämä on yksi kahden herran palvelijan tuntomerkki, että hän sopii hyvin mailman orjain kanssa. Jos hänellä on omavanhurskaus autuuden perustuksena, niin hän parantelee sitä ulkonaista elämätänsä, lakkaa juomasta, kiroomasta ja tappelemasta, harjoittaa sitä ulkonaista siveyttä, välttää semmoisia paikkoja, joissa ylön grouvi elämä on.

Mutta ei sen kaltaisella siveällä kristityllä ole syntiä katumavertaa. Ei ole mitään sovittamista. Ei ole vääriä tekoja, joita hänen pitäis tunnustaman ja anteeksi anoman. Semmoinen siviä kristitty manaa lapsiansa siviästi elämään, mutta ei hän katumuksesta tiedä paljo mitään sanoa. Jos semmoinen kahden herran palvelija on yksi armonvaras, niin hän käypi usein Herran ehtoollisella ja vahvistaa uskonsa siellä. Mutta ei hän sen tähden sovi kristittyin kanssa, eikä ollenkaan vihti kuulla niitä liikutuksia, mutta osottaa kaikissa käytöksissä, että hänellä on viha sydämessä kristityille.

Semmoinen armonvaras puhuu aivan Kristuksen armosta ja Kristuksen rakkaudesta, mutta Jumalan ankarasta vanhurskaudesta hän ei tahdo mitään tietää. Ei hän tahdo syntiänsä tunnustaa. Ei hän tahdo lähimmäistänsä sovittaa. Ei hän tahdo vääriä tekojansa maksaa, sillä ahneuden perkele ja kunnian perkele ovat hallitsevaiset hänessä. Ahneuden perkele sanoo näin: “Ei sinun tarvitse vääriä tekoja maksaa.” Kunnian perkele sanoo: “Ei sinun tarvitse syntiästi mailmalle huutaa.” Niin muodoin luulee armonvaras, että hän pääsee ahneuden ja kunnian kanssa taivaaseen.

Mutta kahden herran palvelija on erinomattain se, jonka sydän on kokonansa kiinni mailmassa, vaikka hän ulkonaisesti kristillisyyden tapaa noudattaa. Hän palvelee Jumalata suulla, mutta perkelettä hän palvelee sydämellä ja mielellä. Tässä tulee yksi kova paikka eteen, koska armonvaras ei tiedä, että hän palvelee perkelettä sydämellä, mutta yksi herännyt ihminen tietää ja tuntee, että hänellä on paha sydän, että hänelle tulevat pahat ajatukset mieleen, silloin tuntee hän tunnossans niin kuin jokapäiväinen koettelemus todistaa, niin kuin olis hänki kahden herran palvelija, koska Paavali todistaa: “Minä tunnen minun jäsenissäni toisen lain, joka sotii sitä lakia vastaan, joka minun mielessäni on, ja ottaa minun vangiksi synnin lain alle. Sillä sitä hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä.” Ja viimein sanoo hän: “Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.”

Näitten koettelemusten jälkeen kuuluu se niin kuin yksi kristittykin olis kahden herran palvelija, koska hän mielellä palvelee Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Mutta tässä on yksi suuri eroitus kristityn ja suukristityn välillä, sillä yksi suukristitty palvelee synnin lakia ei ainoastans lihalla, vaan myös mielellä, koska sitä vastaan yksi oikia kristitty palvelee mielellä Jumalan lakia. Jos kristitylle tulevat pahat ajatukset mieleen, niin hän tuntee varsin sen, ja sotii vastaan. Mutta yksi suukristitty , joka on kahden herran palvelija, ei tunne niitä pahaksi, vaan hän tekee myös, mitä hän ajattelee. Jos sydän paisuu kristittyin puheesta, niin hän purkaa sen pahan sisunsa ulos. Jos kristittyin liikutukset tekevät hänelle pahaa, niin hän vetää niitä ulos, eli menee itse ulos, niin kuin Judas Herran Ehtoollisen huoneesta. Jos hänelle tulee kartetta eli paha tunto kristityille, niin hän rupeaa karvimaan niitä.

Semmoinen on se kahden herran palvelija. Hän pitää itsensä kristittynä, mutta välttää kuitenkin kristittyin kokouksia. Hän palvelee siis synnin lakia, ei ainoastans mielellä, mutta myös jäsenillä. Me saatamme sanoa, että semmoinen on jo täydellinen perkeleen palvelija, sillä jos hän vielä tuntisi kartetta kristityille, mutta kätkis sen, eikä ilmoittais sen, ei puheessa eikä käytöksessä, niin hän olis jo kahden herran palvelija, koska hän palvelee synnin lakia ei ainoastans lihalla, mutta myös mielellä.

Mutta kristitty palvelee Jumalan lakia mielellä ja tahdolla, vaikka hänen täytyy palvella synnin lakia lihalla, koska Paavali kirjoittaa: “Laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, synnin alle myyty.” Ei hän ole sen tähden kahden herran palvelija, vaikka hän palvelee Jumalan lakia mielellä ja synnin lakia lihalla. Vaikka kyllä omavanhurskaus tahtoo usein soimata kristityitä, että he ovat kahden herran palvelijat, koska he palvelevat Jumalan lakia mielellä ja synnin lakia lihalla.

Mutta ei se ole niin kuin omavanhurskaus saarnaa. Omanvanhurskauden perkele soimaa usein kristityitä, että he ovat ulkokullatut ja kahden herran palvelijat, koska he palvelevat Jumalan lakia mielellä, mutta synnin lakia lihalla. Omavanhurskaus sanoo näin: “Etpä sinä olekaan yhden Herran palvelija, koska sinä toista palvelet mielellä ja toista palvelet lihalla. Sinun pitää tuleman niin pyhäksi, että sinä saatat palvella yhtä Herraa sekä mielellä että lihalla, muutoin et taida kelvata Jumalalle. Mutta niin kauvan kuin sinä palvelet mielellä toista ja lihalla toista, niin sinä olet kahden herran palvelija.” Mutta eipä omavanhurskaus soimaa suruttomia, että het ovat kahden herran palvelijat, koska se näkyy heidän elämästänsä, että he ovat yhden herran palvelijat. Niin sanovat sitte fariseukset: “Ja, se on vakainen mies. Ei hän ole niin ulkokullattu kuin nämät villihenget, jotka tekevät itsensä pyhäksi.” “Sillä miehellä on totuus”, sanovat fariseukset, “ei se sano itseänsä paremmaksi kuin hän on. Mutta nämät heränneet, ne tekevät itsensä pyhäksi.”

Ei myös omavanhurskaus soimaa niitä, jotka ovat omalla parannuksella tulleet kristityksi. Ei omavanhurskaus soimaa niitä kahden herran palvelijaksi, vaikka he ovat kahden herran palvelijat, sillä itse omanvanhurskauden musta henki tykkää paljon niistä, jotka elävät joltisesti siviästi ihmisten muodon jälkeen, saati he antavat hänelle omantunnon rauhan. Mutta omanvanhurskauden kristityt, eli sen kaltaiset, jotka ovat omalla parannuksella tulleet kristityksi, ne ovat totisesti kahden herran palvelijat, koska he silittävät sitä ulkonaista elämätäns ja parantelevat sitä grouvimpaa elämätä, mutta ovat kuitenkin raatelevaiset sudet ja Jesuksen ristin viholliset, koska he pääsevät kristityitä raatamaan ja ulos vetämään. Ei se ole muu kuin kunnian perkele ja omanvanhurskauden perkele, joka vaatii heitä parannusta tekemään juopumuksesta, kirouksesta, tappeluksesta, huoruudesta ja julkisesta vääryydestä. Mutta ei kunnia laske heitä tunnustamaan syntiänsä, eikä omavanhurskaus vaadi heitä vääriä tekoja sovittamaan, muuta kuin kahden kesken, ja niitä pienempiä varkauksia net jättävät aina sovittamatta.

Mutta ei omavanhurskaus soimaa armonvarkaita, että he ovat kahden herran palvelijat, vaikka he ovat totisesti kahden herran palvelijat, koska he pitävät sitä ulkonaisen jumalisuuden tapaa. He paastoovat niin kuin fariseus, he käyvät ripillä niin kuin Judas, mutta suuttuvat, koska joku Jesuksen opetuslapsista tahtoo kysyä perään, ovatko he pettäjät. Niin ovat armonvarkaat kahden herran palvelijat, vaikka he itse kerskaavat, että he ovat joka päivä Jesuksen ristin juuressa.

Mutta he taitavat olla perkeleen ristin juuressa, koska sydän paisuu ylpeydestä ja hengellisestä vihasta, koska heillä on kartetta ja paha tunto kristityille, koska he saattavat peittää syntiänsä, koska he pitävät varastettua kalua takanansa niin kuin tullivarkautta, jota rietas on heille anteeksi antanut, ettei he pidä syntinä ollenkaan, että he ovat varastaneet kruunua.

Semmoinen on armonvarkaan kristillisyys, ettei hän tahdo oikein tehdä kaikille ihmisille. Niin kuin (hän) varastaa armoa Jumalalta, niin hän saattaa myös varastaa kruunua, eikä se tule synniksi hälle. Hän saattaa kantaa varastettua kalua takanansa, eikä tarvitse niitä pienempiä varkauksia maksaa. Hän luulee ilmanki, että se tulee ulkokullaisuudeksi, jos hän rupeis tekemään niin kuin Sakkeus, joka aikoi antaa neljän kertaisesti takaisin, mitä hän oli vääryydellä saanut. Eipä tämän aikaiset armonvarkaat tahdo ollenkaan Sakkeusta seurata, sillä he pelkäävät, että he tulevat tekopyhäksi, jos he maksaisit ja sovittaisit vääryytensä. Katso, semmoiset ovat kahden herran palvelijat. He palvelevat Jumalata suulla, mutta sydämellä ja työllä he kieltävät pois kristillisyyden voimaa. He tekevät Kristuksen synnin palvelijaksi ja sanovat: “Kristus on kaikki maksanut. Emme me tarvitse maksaa mitään.

Toinen tutkistelemus. Kumpiko herra viimein maksaa kahden herran palvelijalle palkan? Se ilmanki, jota on enemmän aikaa palvellut. Ei ole tosin Paavali kirjoittanut, kumpaako herraa hän on enemmän aikaa palvellut, Jumalan lakia mielellä ja tahdolla, eli synnin lakia lihalla. Mutta meidän omasta koettelemuksesta me tiedämme, että yksi katuvainen palvelee synnin lakia lihalla enemmän kuin mitä hän palvelee Jumalan lakia mielellä, niin että hänen pitäis oikeuden jälkeen saaman palkan riettaalta, mutta ei Jumalalta, jos Jumala oikeuden ja ansion jälkeen tuomitsis.

Mutta rietas maksaa jo tässä elämässä katuvaisille heidän palkkansa, mitä he ovat häntä palvelleet ajatuksilla, himoilla ja haluilla. Koska he mielellä ja tahdolla palvelevat Jumalan lakia, suuttuu rietas heille ja vaivaa heitä surkiasti, jonka tähden heidän täytyy huutaa Jesuksen perään niin kuin Kananean vaimo: “Minun tyttäreni vaivataan surkiasti perkeleeltä!” Niin täytyy myös yhden katuvaisen sielun huutaa Jesuksen perään: “Minun sieluni vaivataan surkiasti perkeleeltä!”

Ja tämä on nyt se palkka, jonka rietas antaa katuvaisille jo tässä elämässä sen edestä, että palvelevat häntä lihalla, mutta ei mielellä eikä tahdolla. Omanvanhurskauden perkele vaivaa katuvaisia surkiasti sen palveluksen edestä, jonka he ovat lihalla tehneet hänelle, koska hän tämän palveluksen tähden ahdistaa heidän sydämitäns ja saattaa heitä epäilykseen, jonka tähden heidän täytyy huutaa Vapahtajan perään. Mutta armonvarkaat ja omanvanhurskauden kristityt ovat kahden herran palvelijat, sillä suulla he palvelevat Kristusta, mutta perkelettä he palvelevat, ei ainoastans lihalla, vaan myös mielellä ja tahdolla. Ja sen tähden juuri antaa rietas heille palkan ijankaikkisuudessa, että he ovat palvelleet häntä mielellä ja tahdolla ja myös ruumiin jäsenillä.

Kyllä vihollinen sois mielellänsä, että he palvelisit häntä koko sielun ja ruumiin kanssa, mutta hän tyytyy vielä siihen, että he palvelevat Jumalata suulla, saati he palvelevat rietasta lihalla ja mielellä. Mutta jos he rupeevat palvelemaan Jumalata sydämellä ja mielellä, silloin suuttuu vihollinen ja sanoo: “Koska sinä palvelet .Jumalata sydämellä ja mielellä ja ainoastans lihalla palvelet minua, niin minä annan sinulle palkan sen edestä, että sinä palvelet minua lihalla, ja maksakoon .Jumala sen vaivan, mitä sinä palvelet Häntä sydämellä ja mielellä.”

Ottaa niin muodoin omanvanhurskauden perkele ja maksaa katuvaiselle palkan sen edestä, mitä hän on palvellut rietasta lihalla ja sanoo: “Koska sinä olet palvellut minua lihalla kaksi sen vertaa aikaa kuin mitä sinä olet palvellut Jumalata mielellä, niin älä toivokaan, että sinä tulet autuaaksi.” Ja sitte alkaa hän vaivaamaan katuvaisia epäilyksen kanssa. Ja sen tähden täytyy heidän huutaa Jesuksen perään: “Jesu, Davidin Poika, auta minua, sillä minun sieluni surkiasti vaivataan perkeleeltä!”

Ja vaikka Jesus tekee itsensä kovaksi ja armottomaksi katuvaisia kohtaan ja heittelee heille kovat sanat, yhtä hyvin täytyy heidän huutaa korkialla äänellä: “Jesu, Davidin Poika, armahda minun päälleni!” Ja vaikka surutoin väki toruu häntä vaikenemaan, sen suuremmalla ja korkiammalla äänellä hän huutaa: “Jesu, Davidin Poika! Armahda minun päälleni!” Ja hän huutaa niin kauvan, että Hänen täytyy armahtaa.

Mutta kahden herran palvelija ei huuda koskaan Jesuksen perään, vaan enemmän hän suuttuu niille, jotka huutavat. Ja minkäs tähden kahden herran palvelija ei huuda koskaan niin kuin nämät heränneet: Jo, se tulee siitä, ettei ole rietas heille suuttunut. Sillä kahden herran palvelija on ainoastans suulla palvellut Jumalata, mutta koko ruumiin ja sielun kanssa on hän muutoin palvellut rietasta. Mutta sitä ei tiedä kahden herran palvelija, että hän on ainoastans suulla palvellut .Jumalata, vaan rietas on uskottanut häntä, että hän on palvellut Jumalata hoko ruumiin ja sielun kanssa. Ja sen tähden hän on niin rakas Jesukselle, jolta hän luulee saavansa hyvän palkan.

Mitäpä semmoinen huutaa Jesuksen perään, joka luulee makaavansa joka päivä Jesuksen helmassa, vaikka hän makaa perkeleen helmassa. Ei perkele häntä vaivaa koskaan, että hänelle tulis hätä, että hänen täytyis ruveta huutamaan: “Jesu, Davidin Poika, armahda minun päälleni!” Jos kahden herran palvelija ei huuda perkelettä avukseen niin kuin törki surutoin huutaa, ei hän huuda Jesuksen peräänkään, niin kuin nämät heränneet huutavat. Mutta kyllä perkele maksaa kahden herran palvelijalle palkan ijankaikkisuudessa, ja vielä hyvinki hän maksaa, ettei tarvitse kahden herran palvelijan valittaa, ettei hän ole saanut palkkaansa sen jälkeen kuin hän ansainnut on. Aamen.