Puhtaat Saarnat 1, numero 82.

16. SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDEN PÄIVÄSTÄ 1853.

O kuolema, kuinka katkera sinä olet, koska ihminen sinua ajattelee, yksi ihminen, jolla on hyvät päivät ja paljon kalua ja elää ilman surutta. Syyrak 41: 1.

Tämä Syrakin kirjoitus on meille muistutus meidän kuolevaisuudestamme, mutta erinomattain niille, jotka ilman surutta elävät. Ja ketkä ne ovat, jotka ilman surutta elävät, muut kuin suruttomat, jotka ei muista kuolemaa, ennen kuin kuolema tulee. Syrak sanoo, että kuolema on katkera erinomattain niille, joilla on hyvät päivät ja paljon kalua, sillä ne ovat pahimiten maailmassa kiinni. Net ei raski luopua rakkaasta maailmasta, vaikka mikä olis, mutta Syrakki luulee, että kuolema on keviämpi vaivaisille, vaikka ei ole heidän autuaallisesta kuolemasta mitään tietoa. Sillä hän sanoo: “O, kuolema, kuinka hyvin sinä teet tarvitsevalle, joka heikko ja vanha on, ja kaikessa murheessa elää, eikä ole parempata toivottavaa eli odotettavaa.”

Tämä on luonnollisen ihmisen arveluksen jälkeen sanottu. Syrakki sanoo tässä niin kuin suruttomat pruukaavat tavallisesti puhua, sen luonnollisen tunnon jälkeen, sillä kaikki suruttomatkin sanovat niin, että Jumala teki hyvin, joka otti sen vaivaisen pois. Mutta hengellisessä tarkoituksessa ei ole rikkaan kuolema parempi kuin köyhän kuolema, koska molemmat kuolevat suruttomuudessaan. Eikä ole köyhän kuolema autuaallisempi kuin rikkaan kuolema, koska molemmat ovat riettaan hallussa. On ainoastansa yksi luonnollisen ihmisen tunto ja arvelus niin, että kuolema tekee hyvin tarvitsevalle, joka heikko ja vanha on, ja kaikessa murheessa elää, eikä parempata onnea tässä maailmassa ole toivottavana eli odotettavana.

Niin luulevat kaikki luonnolliset ihmiset, että kuolema on vaivaisille keviämpi sen vuoksi, ettei ole muka köyhät ja vaivaiset niin kiinni maailmassa kuin rikkaat. Mutta joka tämän asian katselee kristillisyyden valkeudessa, ymmärtää kyllä hyvin, että suruttomat köyhät ja vaivaiset toivottavat itsellensä kuolemata ainoastaan sen tähden, että he pääsisit tästä maailman rististä, ja me olemma nähneet semmoisia ihmisiä, jotka ovat alkaneet kuolemata toivottamaan itsellensä, vaikka ei ole heillä yhtään tietoa ollut siitä paremmasta elämästä tämän onnettoman elämän perästä muuta kuin mitä he ovat kuolleella uskolla luottaneet, että he pääsevät kuoleman kautta pois maailman rististä ja tulevat niin muodoin autuaaksi.

Mutta mistäs tämän maailman suruttomat vaivaiset ovat sen väärän toivon itsellensä ottaneet, että kuoleman kautta he pääsevät parempaan elämään? Ei mistään muusta kuin omasta pääkallosta he ovat sen väärän toivon saaneet, ja luonnosta siviät ihmiset vielä sen väärän uskon vahvistaneet. Syrak oli yksi luonnosta siviä ihminen, joka ei koskaan tuntenut Pyhän Hengen ylönluonnollisia vaikutuksia niin kuin profeetat, ja sen tähden ei ole Syyrakin kirjaa luettu kristittyin seurakunnassa, mutta mailman suruttomille on Syyrakin kirja hyvä kirja sen vuoksi, että Syyrak on paljon tutkinut luonnollisen ihmisen siveyttä ja rakentanut autuutensa sen päälle.

Jos nyt suruttomat uskoisit kaikki, mitä Syrak on kirjoittanut, niin he saattaisivat sen jälkeen ruveta elämätänsä ojentamaan, ei sen vuoksi, että he sen kautta tulevat autuaaksi, mutta tässä luonnollisessa elämässä olisit he vähän paremmat kuin järjettömät luontokappaleet. Mutta ei suruttomat usko enemmän Syrakista kuin sitä viinan luvallisuutta, josta luulevat saavansa vanhalle Aatamille silmän voidetta.

Ja kuulkaat nyt maailman rikkaat, mitä yksi luonnosta siviä mies ja mailman viisas Syyrakki on kirjoittanut. Ilmankin uskotta, mitä semmoinen mies on koetellut, koska hän sanoo: “O, kuolema, kuinka katkera sinä olet, koska ihminen sinua ajattelee, jolla on hyvät päivät ja paljon kalua ja elää ilman surutta.” Mitäs luuletta te maailman rikkaat, kuuluukos tämä sana teille? Minä luulen, että Syyrakki on nähnyt, kuinka katkera kuolema on tämän maailman lapsille, jotka ilman surutta elävät. Syyrakki on nähnyt heidän surkian eronsa maailmasta, hän on nähnyt, kuinka he vaikeroitsevat, koska heidän pitää jättämän tämän rakkaan maailman; hän on nähnyt, kuinka surkiasti he erkaantuvat tavarastaan ja hekumasta. Mutta ei tämän aikaiset suruttomat sentähden pelkää kuolemata, vaikka he joskus näkevät jonkun suruttoman ihmisen surkiata eroa, vaan he luulevat, ettei heille tule semmoinen onnetoin kuolema.

Ilmankin suruttomat luulevat, että tämä Syyrakin sana kuuluu heille, koska hän puhuu 41: 5 “Älä pelkää kuolemata; johdata mielees, että tämä on näin asetettu Herralta kaikelle lihalle, sekä niille, jotka sinun edellä olleet ovat, että niille, jotka sinun jälkeen tulevat.” Jos tämä Syyrakin sana kuuluu suruttomille, niin koko maailma on kääntynyt nurin ja kaikki maailman orjat saattavat olla pelkäämättä, sillä Syyrakki on sanonut: “Älä pelkää kuolemata.”

Mutta me luulemma, että Syyrakki ei ole niin hullusti kirjoittanut suruttomille, ettei heidän pidä pelkäämän kuolemata, sillä he ovat ilmankin pelkäämättä; ettei tarvitse Raamatun kirjoittajan kehoittaa heitä suruttomuuteen. Mutta tämä sana “Älä pelkää kuolemata” ei sovi heränneillekään, sillä ne pelkäävät kuolemata, ja sen pelvon tähden täytyy heidän katumuksen ja parannuksen tehdä. Jos heränneillä ei olis kuoleman pelkoa, niin he menisit pian suruttomuuteen takaisin. Ainoastaan niille sieluille, jotka ovat Jumalan armon elävässä tuntemisessa, voipi tämä sana joltisesti kuulua, sen vuoksi, että muutkin Raamatun kirjoittajat, jotka ovat Pyhältä Hengeltä ylös valaistut, ovat myös todistaneet, että kuolema ei ole niille peljättävä, jotka Jumalan omat ovat.

Mutta jos yksi kristitty rupeais pelkäämään kuolemata, ja joku muu kristitty sanois hänelle: “Älä pelkää kuolemata”, niin se olis kokonansa väärin sanottu. Sillä kuoleman pelko, koska se tulee kristitylle, on yksi vissi merkki siihen, ettei ole silloin uskon rohkeutta. Ei ole silloin olemassa Pyhän Hengen todistus lapsen oikeudesta, ja sen kaltaisessa tilaisuudessa on kuoleman pelko juuri tarpeellinen vielä kristityillekin, että se tuopi myötänsä suurempaa ahkeruutta ja parempaa pyrkimistä, että hän pääsis siihen autuaalliseen tilaisuuteen ja elävään tilaan, jossa yksi kristitty saattaa sanoa Paavalin kanssa: “Minä halajan eriä täältä ja olla Kristuksen kanssa, joka paljon parempi olis.”

Kuinkas siis sopii sanoa yhdelle kristitylle, joka ei ole siihen autuaalliseen tilaan tullut, ja sen tähden juuri pelkää kuolemata, kuinkas hänelle sopii sanoa: “Älä pelkää kuolemata”? Koska kuoleman pelko on kuitenkin niillekin yksi muistutus ylhäältä, ja yksi kehoitus etsimään Kristusta, joka yksinänsä saattaa kuoleman pelvon ylitse voittaa. Mutta rietas se kyllä tahtoo, että kaikki kuoleman pelko pitää otettaman pois, ja katsoman, ettei kukaan enää pelkäis kuolemata, tuomiota ja iankaikkisuutta.

Tästä yhdestä sanasta kuuluu hyvin, ettei Syyrakki ole parempi kuin joku muu maailman viisas, joka luonnollisella järjellä pannee kokoon kaiken laista oman järjen sekoitusta, joka ei kelpaa ollenkaan ojennukseksi kristitylle, niin kuin esimerkiksi tämä sana: “Älä pelkää kuolemata.” Ei se tule kenellekään ylösrakennukseksi kristillisyydessä, mutta suureksi vahingoksi se sana tulee erinomattain suruttomille, jotka semmoisesta Raamatun paikasta näppäävät itsellensä suruttomuuden ja hengellisen kuoleman ainetta. He ovat ilmankin pelkäämättä, ja saavat vielä Syyrakilta sen väärän neuvon, ettei heidän tarvitse peljätä kuolemata.

Semmoinen sana: “Älä pelkää kuolemata “ on juuri väärä oppi, ja se ei ole muu kuin rietas, joka niin saarnaa:” Älä pelkää kuolemata.” Ja niin saarnaavat vielä riettaan apulaiset kuolevaisille: “Älä pelkää kuolemata.” Maailman viisaat ja hengelliset puoskarit saarnaavat näin: “Älä pelkää kuolemata, kyllä sinä vielä elät maailmassa kauan aikaa.” Ja myös maailman puoskarit saarnaavat näin: “Älä pelkää kuolemata”, vaikka nämä puoskarit välistä näkevät, että kuolema ei ole kaukana, yhtä hyvin antavat he sairaille väärän lohdutuksen ja sanovat kuolevaiselle: “Älä pelkää kuolemata, et sinä vielä niin hopusta kuole.”

Eiköpä semmoinen oppi ole siitä isästä perkeleestä, koska totuus vaatii jokaiselta, jolla on tuntoa, että hän sanoo kuolevaisille totuuden? Niin kuin profeetta Esaias sanoi kuninkaalle Hiskialle:” Toimita talos, sillä sinun pitää kuoleman.” Se oli totuuden sana. Ja se yksi sana profeetan kautta sanottu Hiskialle vaikutti hänessä suuren hartauden ja senkaltaisen rukouksen voiman, että Jumalan täytyi ottaa sanansa ja uhkauksensa takaisin, koska Hiskia rukoili kaikesta sydämestä siinä kuoleman pelvossa. Sillä hän tunsi ilman epäilemättä, ettei hän ollut vielä valmis kuolemaan.

Vaikka tämä kuningas Hiskia oli ollut kiivas Jumalan puolesta ylösrakentamaan sitä oikeaa jumalanpalvelusta, ja oli myös saanut todistuksen Jumalalta Hänen armostansa, mutta hän oli ilman epäilemättä mennyt penseyteen, ja sen tähden ei ollut valmis kuolemaan. Mutta yksi sana profeetan Esaiaksen suusta vaikutti niin paljon, että Hiskialle tuli kuoleman pelko. Ja sen pelvon kautta tuli myös rukouksen voima ja suuri hartaus, jonka tähden Jumalan täytyi ottaa sanansa takaisin. Niin kuin Israel voitti sen tuntemattoman Sankarin rukouksellansa, niin voitti myös Hiskia rukouksellansa Jumalan, ja Jumalan täytyi ottaa sanansa takaisin. Ja kuninkaalle Hiskialle annettiin vielä armonaikaa, että paremmin valmistaa itsensä kuolemaan.

Katso tämä sana profeetta Esaiaksen suusta: “Toimita talos, sillä sinun pitää kuoleman”, se oli totuuden sana, vaan vähän erilainen kuin se äsken mainittu Syrakin sana:” Älä pelkää kuolemata”, jolla hengelliset ja maailmalliset puoskarit antavat kuolevaisille väärän lohdutuksen. Esaiaksen sana “toimita talos”, se sopii kaikille. Se sopii suruttomille, jotka eivät ollenkaan toimita taloansa, ennen kuin kuolema tulee, sillä he luottavat aina sen päälle, että armon aikaa vielä riittää, kyllä he vielä ennättävät toimittaa talonsa. Se sana “toimita talosi” sopii myös heränneille, jotka eivät ole vielä armon tilaan tulleet. Sillä kuningas Hiskian esimerkki osoittaa, että se totuuden sana “toimita talosi” vaikutti hänessä hartauden ja pyrkimisen, ja kilvoituksen, ja rukouksen voiman, niin että Jumalan täytyi kuulla hänen rukouksensa ja lisätä hänelle armonaikaa.

Mutta se sana “toimita talosi” sopii vielä kristityille, jotka ovat menneet penseyteen, että heillekin tulis suurempi pelko kuolemasta, tuomiosta ja iankaikkisuudesta, että he rupeaisit suuremmalla hartaudella toimittamaan taloinsa ja sieluinsa ympäri, ettei kuolema tulis valmistamattoman päälle. Ja vielä armoitetuille kristityille sopii tämä profeetta Esaiaksen sana “toimita talosi, sillä sinun pitää kuoleman”, ehkä oikeat kristityt muistavat kuolemata, ja valmistavat itsensä joka päivä kuolemaan. Kuitenkin tahtoo maailman rakkaus tulla niin salaisesti heidän päällensä, etteivät he itse huomaitse ennenkuin he ovat niitten tyhmäin neitseitten kanssa makaamassa. Koska Ylkä viipyi, niin he tulivat kaikki uneliaiksi. Eivät kristitytkään pääse tätä Raamatun paikkaa sivuitse. Kukas heitä herättää muu kuin tämä kuoleman huuto:” Katso, Ylkä tulee, menkäät ulos Häntä vastaan. Niin muodoin on tämä profeetan sana “toimita talosi, sillä sinun pitää kuoleman”, se on kaikille tarpeellinen ja hyödyllinen. Mutta Syrakin sana “Älä pelkää kuolemata”, on juuri väärä oppi, ja osoittaa niin muodoin, ettei ole Syrakki Pyhältä Hengeltä ylösvalaistu, koska hän neuvoo suruttomia ja heränneitä metsään.

Koska nyt kuolema kuuluu vaeltavan edestakaisin maailmassa, eikä säästä nuorta eikä vanhaa, pitäis meidän kuuleman, mitä profeetta Esaias on sanonut: “Toimita talosi, sillä sinun pitää kuoleman.” Toimita talosi, sinä kuolevainen ihminen ja valmista itseäs kuolemaan, sillä kuolema vartioitsee sinua joka askeleessa, jolla sinä poljet tätä syntistä maata. Toimita talosi, sillä sinun pitää kuoleman. Älä luota miehuutes päälle, nuorukainen. Ei kuolema säästä sinua, vaikka olisit äitisti ainoa poika. Niin toimita talosi ja rukoile, että Jeesus tulisi sinua vastaan, koska kuolleen kantajat vievät sinua hengellisen kuoleman hautaan. Kuule, elämän ja kuoleman Herra kuolevaisten huokaus. Isä meidän jne.

Evankeliumi Luukkaan 7: 11 - 17.

Uusi muistutus meidän kuolevaisuudestamme annetaan meille tänä päivänä, koska yksi nuorukainen kannetaan ulos kuolleena äitinsä huoneesta. Ja ne, jotka häntä seuraavat, taitavat vähän ajatella, kuinka, koska ja millainen kuolema heille tulee. Meidän pitää pyhän evankeliumin johdatuksesta kysymän perään, kuka nyt olisi valmis kuolemaan, koska me Jumalan armon kautta seuraamme tätä nuorukaista hautaan.

Ensimmäinen tutkistelemus: Ovatko kuolleen kantajat valmiit kuolemaan? Jeesus sanoi kerran yhdelle nuorukaiselle: “Anna kuolleitten haudata kuolleitaan, tule sinä ja seuraa minua.” Siitä sanasta kuuluu, että kuolleet saattavat kuolleita haudata. Ovatkos nyt nämä kuolleen kantajat itse kuolleet? Niin se näyttää, kuin olisivat nämä kuolleen kantajat itse hengellisessä kuolemassa, sillä he tulevat Jeesusta vastaan. Eivät he ole seuraamassa Jeesusta, vaan he tulevat vastaan. Ja kuinka he olisivat valmiit kuolemaan, jotka ovat itse hengellisessä kuolemassa, ja ovat niin muodoin kauas erkaantuneet Jumalasta synnin kautta. Sillä hengellinen kuolema on niin selitetty katekismuksessa, että se on hengellinen kuolema, koska sielu synnin kautta eriää Jumalasta.

Ovatkos nyt kuolleen kantajat valmiit kuolemaan, koska he ovat synnin kautta eroitetut Jumalasta? Eivät he ole valmiit kuolemaan, mutta graviaisia he ovat kyllä valmiit pitämään. Se on nähty joka paikassa, kussa hengelliset kuolleet kantavat kuolleitaan, siellä pidetään graviaisia. Siellä juodaan, siellä kirotaan, siellä välistä tapellaan. Ja sillä lailla nyt suruttomat valmistavat itsensä kuolemaan. Koska he pitävät graviaisia, niin he valmistavat itsensä pirun paskalla ja kirouksella, ja välistä tappeluksella. Ja silloin he ovat mielestänsä valmistaneet itsensä kuolemaan, koska he oksentavat ja paskantavat sen kuolleen haudan päällä. Eivät he itke haudan päällä, mutta he juovat ja kiroavat haudan päällä.

Semmoiset ovat ne kuolleen kantajat. Koska kuolleet hautaavat kuolleitansa, pitää heidän maailman kunnian tähden palveleman peräsuolta, ettei se joutuis vajavuutta kärsimään. Vaikka ei ole vielä kuulunut, että vanhan Testamentin kuolleen kantajat olisivat pitäneet graviaisia. Mutta ilmankin peräsuolen jumala on opettanut heitä palvelemaan vatsaansa Vapahtajan kuoleman jälkeen. Koska muuta muretta ei ole, täytyy heillä olla peräsuolen murhetta, että kaikki kuoleman ajatukset heitettäisiin pois. Niin on rietas kääntänyt heidän silmänsä nurin, että koska vanhassa Testamentissa itkettiin haudan päällä, niin he juovat haudan päällä Uudessa Testamentissa. Ja koska vanhassa Testamentissa koko graviaisväki oli murheessa, niin ovat Uudessa Testamentissa viinahöyryssä, että kaikki kuolevaisuuden ajatukset tulisivat haudatuksi vuotavalla pirun paskalla.

Ilmankin siellä on joku väärä profeetta, joka saarnaa paloviinan puolesta ja sanoo: “Ryypätkäämme, ryypätkäämme, että kaikki kalman haju sekoitetaan pois.” Ei suinkaan suruton pappi rupea saarnaamaan graviaisväelle: “Älkää juopuko viinasta, vaan paremmin muistakaa kuolevaisuuttanne ja kurkistelkaa hautaan.” Sillä yksi suruton pappi pitää kauniin ruumissaarnan kaikille juomareille ja kaikille viinaporvareille, koska he kuolevat. Jos vielä joku juokale olis viinaan kuollut, jos vielä olis syttynyt palamaan viinasta, kyllä suruton pappi sentähden vakuuttaa juomaria, että hän tuli autuaaksi. Ja jos vielä viinaporvari olis riisunut puvun juomarilta, kyllä sen tähden suruton pappi vakuuttaa kaikkia viinaporvareita, että hän tuli autuaaksi. Hän oli niin hyvä auttamaan vaivaisia. Hän oli niin siveä ja kunniallinen, että koko seurakunta kaipaa häntä. Mutta mihinkä hän auttoi heitä? Jo! Helvettiin hän auttoi heitä ennen aikaa.

Semmoiset ovat nyt ne kuolleen kantajat, jotka kantavat nuorukaisia kuolleen uskon hautaan. He kantavat ihmisten sieluja kuolleen uskon hautaan, koska he kutsuvat niitä, jotka pirun paskallansa kantavat ihmisten ruumiit hautaan ennen määrättyä aikaa. Viinaporvarit kantavat ihmisten ruumiit hautaan ennen aikaansa. Ja suruttomat papit kantavat ihmisten sielut kuolleen uskon hautaan.

Toinen tutkistelemus. Ovatko ne paremmat, jotka seuraavat kuolleen kantajia hautaan? Ei ole missään paikassa kirjoitettu, että ne olisit valmiit kuolemaan, mutta valmiit ne kyllä ovat astumaan alas helvettiin niin pian kuin kuolema lopettaa heidän jumalattoman elämänsä maan päällä. Sillä ne jotka seuraavat, ovat samassa hengellisessä kuolemassa kuin ne kuolleen kantajat. Koska kuolleen kantajat käyvät edellä, niin tulevat kuolleen kantajain seuraajat perässä ja putoavat samaan kuoppaan.

Eiköhän ole täällä joku leski, joka on seurannut ainoan poikansa hautaan? Koska on käynyt pahoilla esimerkeillä poikansa edellä, saapi hän viimein seurata häntä siihen hautaan, kusta ei yksikään tule takaisin, jos ei Jeesus kohtaa häntä ennen kuin ruumis peitetään mullalla. Muutampi vanhin on niin sokea, että hän on itse avullinen tappamaan ainoan poikansa, koska hän ei ainoastaan pahoilla esimerkeillä opeta omaa poikaansa maailman turhuutta noudattamaan, josta tulee hengellinen kuolema, vaan myös antaa poikansa omaa tahtoansa seurata, eikä estä häntä sanallakaan juoksemasta kadotuksen lavealla tiellä, josta viimein tulee luonnollinen kuolema ennen aikaansa. Sitten alkaa tämä onnetoin äiti kantamaan Jumalan päälle, että Hän otti pois hänen vanhuutensa turvan. Kuka tiesi, ettei vanhin itse ole usein syypää pojan kuolemaan, koska ei hän katso perään, kuinka poika pilaa terveytensä.

Ylpeyden ja kunnian perkele panee poikaisia kiikkumaan, painiskelemaan, nostamaan eli juoksemaan kilpaa eli muutoin raatamaan ruumistansa, josta viimein tulee kuoleman tauti. Onkos se Jumalan syy, että nuorukaiset kuolevat ja jättävät vanhempansa turvattomiksi, koska rietas saapi heitä hallita. Mistä tiedät, onnetoin äiti, jos vielä olisit syypää oman pojan kuolemaan? Oletkopa sinä niin poikaasi opettanut kristillisyyteen, että hän olis alkanut välttämään vaarallisia paikkoja, oletko sinä nuhdellut ylpeydestä ja tottelemattomuudesta? Oletkos itkenyt itseäs ja poikaasi Vapahtajan manauksen jälkeen, koska Hän sanoi:” Te Jerusalemin tyttäret, itkekää itse teitänne ja teidän lapsianne.”

Kyllä sinä nyt itket, koska poika on kuollut. Miksis silloin et ole itkenyt, koska poika oli elämässä? Miksis silloin et ole itkenyt, koska sinä näit hänen juoksevan kadotuksen lavialla tiellä? Kukas tiesi, mitä ne vanhimman kyyneleet olisivat vaikuttaneet? Nyt sinä itket, koska poika on kuollut. Ilmanki Jumala on syypää, joka otti vanhuuden turvan pois. Mistä tiedät, onnetoin äiti, jos itse olisit syypää pojan kuolemaan, koska et ole paremmin katsonut perään, kuinka hän on elänyt maailmassa? Moni sokea vanhin rakastaa poikaansa järjettömällä rakkaudella, ja antaa hänen elää pahan tahtonsa jälkeen, jonka kautta pojalle tulee kuolema ennen aikaansa. Ja sitte kantaa tämä sokea vanhin Jumalan päälle, että Hän otti pois hänen vanhuutensa turvan.

Mutta tässä paikassa ottaa taas luonnollisen ihmisen sokea järki vastaan ja sanoo:” Jos tämä leski olis itse ollut syypää pojan kuolemaan, oliskopa Jeesus tullut häntä lohduttamaan? Ilmankin Hän olis soimannut häntä, jos Hän olis tiennyt, että tämä leski oli itse syypää pojan kuolemaan.” Mutta minä sanon teille, että Jeesus surkutteli kaikkia onnettomia sieluja, ei ainoastaan hengellisellä surkuttelemisella, vaan myös luonnollisesti. Hän surkutteli niitä, joita synti ja rietas oli tappanut. Tämä leski saattoi olla surutoin pakana, niin kuin muutkin sairaat olit, joita Jeesus auttoi. Mutta Hän surkutteli kuitenkin heitä ja tahtoi tämän hyvän työn kautta herättää heidän tuntoansa. Hän tahtoi armollansa vetää heitä tykönsä, mutta eivät suruttomat kanna paljon vaaria Jumalan hyvistä töistä. Kyllä he sen tähden pilkkaavat Vapahtajan kyyneleitä, vaikka kuinka nähtävästi Hän olis auttanut heitä kuoleman kahleista.

Onkos tässä monta henkeä, joka on saanut koetella joskus Jumalan auttamista hengenvaarasta? Mutta kauankos te olette muistaneet Jumalan hyviä töitä tuta teitä kohtaan? Kauankos olette muistaneet, kuinka Jumala auttoi teitä näkyväisestä hengenvaarasta? Oletteko ajatelleet perään, kuinka Jumalan pitkämielisyyden rikkaus vetää teitä parannukseen? Me olemme nähneet, kuinka suruttomat pakanat tekevät kristityille. Jos yksi. kristitty tekis kuinka paljon hyvää pakanoille, eivät pakanat tunne sitä hyväksi, vaan enemmin he paatuvat. Muutamat köyhät pakanat ovat kyllä valmiit syömään kristittyin vaivaa, mutta yhtä hyvin he ovat valmiit pieksämään kristityitä, koska vanha aatami nousee pystyyn.

Semmoinen on pakanain kiitollisuus. He ottavat apua kristityiltä toisella kädellä, ja toisella kädellä he pieksävät kristityitä. Ja niin he tekevät Jumalan kanssa myös. He tahtovat autetuksi tulla ruumiin hädässä, mutta koska Jumala on heitä auttanut, ovat he valmiit pilkkaamaan Vapahtajan kyyneleitä ja kiroamaan Luojaansa. Sen kaltaisella elämällä tuleekin heidän sielustansa pian kypsä saatanalle. Ensiksi saatana seuloo heidän sielujansa niin kuin nisuja, ja koska hän on saanut heidän sielunsa jauhoksi, keittää hän niistä puuron.

Onkos tässä nyt yksikään nuorukainen, joka ottaa itsellensä esimerkin lesken ainoan pojan kuolemasta? Onkos tässä yksikään leski, joka itkee ainoaa poikaansa, joka nuorena kuoli, ja kuolleen kantajat vievät nyt kuolleen uskon hautaan, iankaikkisen kuoleman hautaan? Onkos tässä yksikään kuolleen kantaja, joka olis seisahtunut synnin juoksussa, koska Jeesus rupeis paariin. Ja pitääkös meidän toivoman, että Jesus tulee vielä kerran painamaan paaria, ettei kuolleen kantajat enää jaksa kantaa nuorukaisia kuolleen uskon hautaan?

Meidän pitää toivoman, ehkä kuinka mahdotoin se on toivoa, koska Herra Jeesus on jo mennyt sivuitse herättämään muita nuorukaisia, jotka ovat nuorena kuolleet, ja on mennyt lohduttamaan muita leskiä, joiden ainoa poika on nuorena kuollut. Meidän pitää toivoman, niin kauan kuin on mahdollinen, että Jeesus tulee vielä kerran huutamaan nuorukaisille: “Minä sanon sinulle, nouse ylös,” ja että Hän tulee vielä kerran sanomaan murheellisille ja itkeväisille leskille: “Älä itke.” Meidän pitää toivoman niin paljon kuin mahdollinen on, että Jeesus tulee ennen kuin nuorukaiset kannetaan kuolleen kantajilta iankaikkisen kuoleman hautaan, kusta ei yksikään tule takaisin. Aamen.