N:o 88 23 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDENPÄIVÄSTÄ

Iloitkaat ja riemuitkaat, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa, sillä näin he vainosivat profeetaita, jotka teidän edellänne olivat. Matt. 5: 12

Jesuksen opetuslapsilla on suuri palkka taivaassa, koska mailman ihmiset pilkkaavat ja vainoavat heitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta, valhetellen Jesuksen nimen tähden. Jesuksen opetuslapsia on vihattu maailman alusta ja tämä viha pysyy maailman loppuun asti. Joka paikassa, kussa oikeita kristityitä on ollut, siinä on heitä vainottu. Ja jos heitä ei olisi vainottu, niin olisivat Vapahtajan sanat olleet turhat.

Niin kauvas kuin silmä näkee ja korva kuulee on tämä kristittyjen vainoominen ollut. Mutta kussa ei oikeita kristityitä ole, siinä saavat kaikki armonvarkaat olla rauhassa. Ei maailma ole koskaan vihannut niitä, jotka kristityn nimeä kantavat ja elävät niin kuin pakanat. Ei maailma vihaa niitä, jotka kiroovat, huorintekevät, varastavat, juovat ja tappelevat. Semmoiset ovat rakkaat kristityt ja rakkaat Jesuksen ystävät, saati he ovat kastetut.

Mutta niin pian kuin joku tunnustaa itsensä kristityksi ja Jumalan lapseksi, varsin tulee fariseuksille kirkkaat silmät näkemään vikoja, että he pääsisivät kristittyin päälle kantamaan. Ja koska saatanan käskyläiset eivät ole mitään laillista syytä löytäneet, on heidän täytynyt valehdella kristittyin päälle, että he silläkään lailla pääsisivät kristityitä sortamaan ja vahinkoon saattamaan. Siitä vasta arvataan, kuinka hirmuinen viha on maailman lasten sydämissä, koska vihollinen panee heitä valehtelemaan kristittyin päälle, että he ainakin pääsisivät imemään kristittyin verta.

Mutta nyt sanoo Vapahtaja (Matt. 5: 11, 12): “Autuaat olette te, koska he pilkkaavat ja vainoovat teitä ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun tähteni. Iloitkaat ja riemuitkaat, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa!” Se on murheelliselle sielulle ja maailmalta ylönkatsotulle Jesuksen opetuslapselle suuri armon lupaus, joka ylöspitää hänen toivonsa, koska perkeleen ja maailman voima karkaa hänen päällensä ja ei ole sitä, joka saattaa hänen palavan uunin liekistä pelastaa. Silloin on se armollinen Herra Jesus niin vahvistanut opetuslastensa uskon, etteivät he ole peljänneet ei maailmaa, ei perkelettä, ei kuolemaa, eikä helvettiä, vaan ovat saattaneet ilolla ja riemulla kuolla.

Ja niin me toivomme, että se armollinen Herra Jesus vielä nytkin vahvistaa niitten harvain sieluin uskon, jotka ovat joutuneet kärsimään pilkkaa, vainoa, nälkää, alastomuutta ja verenvuodatusta Jesuksen nimen tähden. Meidän toivomme on, että ne harvat sielut, jotka ovat vahvistetut heidän kalliimmassa uskossaan, saattaisivat vielä Jumalan armon kautta uhrata itsensä, uhrata ruumiinsa, uhrata tavaransa ja uhrata henkensäkin Jesuksen nimen tähden. Sillä koska se suuri Ristinkantaja ei ole säästänyt yhtään ainoaa veren pisaraa, jota Hän ei ole antanut ulos vuotaa syntisten lunastukseksi, niin ei ole oikeat kristityt säästäneet henkeään Jesuksen nimen tähden, vaan ovat antaneet ruumiinsa raataa, keittää ja paistaa, meren syvyyteen upottaa, petojen repiä ja palavaan pätsiin heittää. Ja se suuri Ristinkantaja on niin vahvistanut heidän uskonsa, etteivät he ole paljon tunteneet ruumiin vaivaa. Ja omalla verellään ja kuolemallaan ovat he seilanneet uskonsa, koska he saattoivat ilolla ja riemulla kuolla Jesuksen nimen tähden.

Onkos nyt monta sielua, jotka saattaisivat ja olisivat halulliset jättämään itkeväiset puolisot, itkeväiset lapset, itkeväiset veljet ja sisaret, ja kuolemaan menemään Jesuksen nimen tähden? Ei ole niin monta, jotka saattaisivat kiskoa itsensä irti heidän sylistään ja kaulastaan ja mennä mestauspaikalle. Mutta, Jumalan kiitos kuitenkin, ei ole peräti loppunut se toivo, ettei se armollinen Vapahtaja saattaisi vielä niin armollinen olla ja tehdä muutamia, ehkä harvoja sieluja niin vahvoiksi ja niin väkeviksi heidän kalliimmassa uskossaan, että he saattaisivat jättää vanhemmat, puolisot ja lapset, että he saattaisivat kiskoa itsensä irti heidän kaulastaan ja mennä ilolla ja riemulla mestauspaikalle ja antaa verensä ja henkensä Jesuksen nimen tähden.

Niin on meidän toivomme ja uskalluksemme Jumalaan, että Hän saattaisi vielä vahvistaa niitten harvain sydämet armonsa voimalla ja autuuden tuntemisella, että he saattaisivat veripunaisen marttyyrikruunun kanssa mennä taivaaseen ja sanoa taivaan enkeleille ja kaikille autuaallisille sieluille terveisiä kaikilta uskovaisilta, jotka vielä jäivät maan päälle odottamaan sitä autuaallista hetkeä, jona hekin pääsevät tervehtimään enkeleitä ja niitä kalliisti lunastettuja sieluja, jotka veisaavat voiton virttä Karitsan häissä Siionin vuorella, uudessa Jerusalemissa, johon kaikki lunastetut sielut pyrkivät, rientävät ja ikävöitsevät, muutamat hopummasti ja muutamat aivan hitaasti kulkevat ja muutamat aivan konttaavat.

Autuaat olette te, kalliisti lunastetut sielut, koska maailman ihmiset pilkkaavat ja nauravat teitä ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan valhetellen minun nimeni tähden. Iloitkaat ja riemuitkaat, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa, sillänäin he vainosivat profeetaita, jotka teidän edellänne olivat. Jos profeetaita ei olisi ennen vainottu, jos Jesusta ei olisi ennen tapettu totuuden tunnustamisen tähden, niin taitaisi olla Jesuksen opetuslapsilla raskas uskoa, että heillä on suuri palkka taivaassa odotettavana, koska heitä pilkataan, häväistään ja vihataan heidän uskonsa ja kristillisyytensä tähden.

Mutta kun profeetat ovat ennen käyneet veripunaisen saunan kautta taivaaseen, joitten veriset jäljet vielä tuntuvat elämän tiellä. Se suuri ristinkantaja ja orjantappuroilla kruunattu kuningas on sitä samaa elämän ja kuoleman tietä vaeltanut, jonka jäljet vielä verekseltä näkyvät. Koska, sanon minä, Jesuksen opetuslapset ja ne harvat sielut, jotka niitten uskossa ovat, näkevät profeettain ja vielä sen suuren ristinkantajan jäljet Yrttitarhasta Golgatan mäelle, silloin saavat he olla vakuutetut, että kaikki, jotka niitä verisiä jälkiä seuraavat, pitää löytämän profeetaita ja sen suuren ristinkantajan taivaan valtakunnassa.

Seuratkaat nyt niitä verisiä askeleita, te harvat sielut, te ulosvalitut Jesuksen opetuslapset ja sinä ulosvalittu Jesuksen morsian, jonka veripunainen Kuningas on omalla verellään ostanut pimeyden ruhtinaalta ja kuolemallaan päästänyt vankeudesta. Seuraa nyt, Siionin tytär, sinun Kuningastasi ja sinun Vapahtajaasi. Seuraa nyt, sinä ulosvalittu morsian, Hänen askeleitansa, jotka vielä verekseltä näkyvät.

Katso nyt, Sionin tytär, kuinka veri on tippunut Hänen otsastansa ja Hänen kantapäistänsä joka askeleeseen, jolla Hän on polkenut tätä syntistä maata. Jos sinä niitä verisiä askeleita seuraat, niin sinävissimmästi löydät Hänen Sionin vuorelta taivaallisen hääväen kanssa. Jos tahtoo välistä väsymys tulla, jos polvet rupeavat nääntymään, jos kädet ja jalat rupeavat vapisemaan ristin kuorman alla, niin kumarra silloin polviasi Jesuksen nimeen, huuda niin korkealla äänellä, että se kuuluu taivaaseen asti, ja rukoile, että se suuri ristinkantaja antaisi sinulle voimaa ja väkevyyttä, että sinä jaksaisit vielä noudattaa Hänen verisiä askeleitaan Yrttitarhasta Golgatan mäelle.

Jos vielä koko maailma ja koko helvetin voima rupeaisivät liikkumaan, niin muista aina niitä lohdullisia sanoja: “Autuaat olette te, koska he pilkkaavat ja vainoovat teitä ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun nimeni tähden. Iloitkaat ja riemuitkaat, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa!” Kuule, sinä veripunainen Kuningas, murheellisten, katuvaisten ja alaspainettuin huokaus, koska he huokaavat sinun tykösi. Isä meidän, jne.

Evankeliumi Matt. 22: 15-22

Saattavatkos katuvaiset omistaa itselleen näitä armon lupauksia: “Ei Jumala lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma pitää Hänen kauttansa vapahdettaman?” Katuvaisille vissimmästi nämät sanat kuuluvat, mutta eivätpä voi katuvaiset jaksaa kaikesti omistaa näitä armon lupauksia. Sillä heille on omanvanhurskauden perkele suuttunut, niin että hän tulee kantamaan heidän päällensä, että he ovat suljetut Jumalan armosta.

Omanvanhurskauden perkele tuomitsee heitä ja sanoo: “Ei Jumalan Poika ota semmoisia vastaan, jotka niin suuret syntiset ovat. Niillä pitää oleman puhdas sydän, joita Jumalan poika saattaa ottaa armoonsa. Ei semmoiset kelpaa Jumalan pojalle, joilla on niin paha sydän ja niin paljon pahoja ajatuksia, himoja ja haluja.” Omanvanhurskauden perkele herättää ensin muita perkeleitä kiusaamaan katuvaisia, niin kuin huoruuden perkeleen, vihan perkeleen, ahneuden perkeleen ja sitten hän tulee itse niin kuin valkeuden enkeli saarnaamaan katuvaisille: “Et sinäole parempi kuin rietas. Jumalan pojan täytyy sinua tuomita.”

Niin saarnaa omavanhurskaus katuvaisille. Ja sen tähden eivät he saata eivätkä jaksa omistaa näitä kalliita armon lupauksia: “Ei Jumala lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma Hänen kauttansa vapahdettaisiin.”Tuo sana maailma on ihmeellinen sana, jonka ne saattavat paremmin omistaa, jotka maailmasta ovat kuin ne, jotka eivät ole. Jos Jesus olisi sanonut Nikodemukselle: “Ei Jumala ole lähettänyt tuomitsemaan katuvaisia ja epäileväisiä sieluja”, niin olisivat murheelliset, katuvaiset ja epäileväiset sielut saattaneet paremmin omistaa nämät armon lupaukset itsellensä. Mutta maailma ja ne, jotka maailmasta ovat, omistavat tämän sanan paremmin ja sanovat: “Ei Jumala ole tuominnut, miksipä Jumala on niin sanonut: ei Jumala ole lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa?”

Mutta epäileväiset eivät voi jaksaa omistaa tätä armon lupausta, vaikka maailma omistaa. Katumattomat huorat, varkaat, viinaporvarit ja juomarit kyllä omistavat näitä armon lupauksia, mutta katuvaiset, murheelliset ja alaspainetut eivät voi jaksaa kaikesti omistaa itselleen näitä armon lupauksia sen tähden, että omanvanhurskauden perkele on niin hirmuinen tuomitsemaan ja päällekantamaan, että he vajoovat epäilykseen, vaikka koko Raamattu todistaa ja osoittaa, että maailman kanssa ymmärretään juuri niitä murheellisia sieluja, jotka ovat murheessa, epäilyksessä, tuskassa, vaivassa ja kovassa ahdistuksessa, jotka eivät näe edessään muuta kuin kuoleman tuomiota ja pohjattomuutta. Niille tosin ovat nämät sanat kirjoitetut: “Ei Jumala ole lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa, vaan että maailma pitää Hänen kauttansa vapahdettaman.

Mutta toinen on tuomion sana: “Joka ei usko, se on jo tuomittu.” Nyt tuntevat katuvaiset ja epäileväiset sielut tämän tuomion, joka tulee uskottomille. He tuntevat kuinka onnettomassa tilassa he ovat, koska he epäilevät Jumalan armosta. He tuntevat, että he ovat niin kuin helvetissä. Mutta yhtä hyvin soimaa heitä omanvanhurskauden perkele niin kovin, että he ylönantavat kaiken toivon, kaiken uskalluksen ja kaiken huutamisen armon oven päälle. Muutamat tulevat juuri voimattomiksi ruumiin ja sielun puolesta.

Mutta kuulkaat nyt, te epäileväiset ja uskottomuuteen alaspainetut sielut! Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, kuin uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, vaan ijankaikkisen elämän saaman. Te olette nyt se maailma, jonka tähden Hän on antanut ainoan Poikansa. Ei ole Jumala lähettänyt Poikaansa tuomitsemaan maailmaa. Te epäileväiset olette nyt se maailma, jota Jumalan Poika on tullut auttamaan synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallan alta. Te olette ainoat sielut maailmassa, joita Jumala saattaa armahtaa ja vastaanottaa. Te olette ainoat sielut maailmassa, jotka tunnette teidän onnettomuutenne, teidän hätänne ja alastomuutenne. Te olette ne ainoat sielut maailmassa, joitten tähden Jumalan Poika on astunut alas taivaasta. Te olette ne kuoleman varjossa olevaiset, joita Jumalan Poika on tullut lunastamaan.

Ottakaat Jumalan Poika vastaan, koska Hän on tullut tarjoomaan itsensä teille. Hän on joutunut vankeuteen, että te pääsisitte irti kuoleman ja perkeleen kahleista. Hän on antanut itsensä kuolemaan, että te saisitte elää. Hän on astunut alas helvettiin, että te saisitte astua ylös taivaaseen. Ottakaat Häntä vastaan, ja älkäät enää saattako Häntä murheelliseksi. Älkäät enää kiusatko Häntä epäuskollanne.

Katso, nyt kuolee Jumalan Poika murheesta, jos ette tule Hänen tykönsä semmoisena kuin te olette: alastomana, raajarikkona, ja riettaan kaltaisena. Älkäät antako Hänen verensä hukkaan juosta teidän tähtenne, vaan korjatkaa Jumalan Karitsan verta, vaikka kuinka musta ja saastainen teidän sydämenne astia olisi. Nyt ovat kukastiesi viimeiset pisarat tippumassa Hänen haavoistaan. Korjatkaa pian Jumalan Karitsan verta, murheelliset, katuvaiset, epäileväiset ja alaspoljetut sielut, ennen kuin veri jättää teidän, ennen kuin Joosef ja Nikodemus panevat Hänen kuolleen uskon hautaan.

Noudattakaat Hänen verisiä askeleitansa Yrttitarhasta Golgatan mäelle. Seisokaat ristin kohdalla katsellen Hänen vaivojansa siihen asti, että te saatte tuta Hänen verensä voimaa teidän sydämissänne. Huutakaat, te vaivaiset: “Jesus, Davidin Poika, armahda meidän päällemme!” Huutakaat, te sokeat, ennen kuin Jesus Natsarenus menee sivu, ja uskokaat, että Jumalan Poika on teidän tähtenne maailmaan tullut, ja on teidän tähtenne siinä suuressa tuskassa ja vaivassa ollut. Uskokaat, että te olette se maailma, jota Jumala on niin rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, kuin uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman. Te murheelliset, katuvaiset ja epäileväiset sielut, te olette se maailma, jota Poika ei ole tullut tuomitsemaan.

Ja te armoitetut sielut, joille se armo on tapahtunut, että olette jaksaneet uskoa Hänen päälleen! Te ymmärrätte, ettei Jumalan Poika ole tullut teitä tuomitsemaan, vaan että te tulette Hänen kauttansa vapahdetuiksi. Ja te olette myös se maailma, jota Jumalan Poika on tullut auttamaan synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Te olette se maailma, jota Jumalan Poika ei saata tuomita.

Rukoilkaat kaikkein epäileväisten edestä, jotka huokaavat kuoleman varjon alla, että kaikki epäuskon vangit pääsisivät irti, että uskottomat rupeaisivat uskomaan, että kaikki murheelliset pääsisivät iloitsemaan, että kaikki alastomat raukat saisivat häävaatteet, että kaikki katuvaiset saisivat armon, että kaikki, jotka ovat alkaneet seuraamaan Jesusta, kostuisivat teidän kanssanne Isänmaalle. Me toivomme, ettäJumala, joka on niin rakastanut maailmaa, että Hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen kuin uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.

Me uskomme, että Hän kuulee murheellisten, katuvaisten ja alaspainettuin huokaukset. Me uskomme, että heidän pitää näkemän Jumalan Pojan kirkastettuna Siionin vuorella. Heidän pitää näkemän sen suuren ristinkantajan, orjantappuroilla kruunatun kuninkaan, verisissä vaatteissa sotkuvan viinakuurnan ja pusertavan punaisia viinamarjoja, että Hän saisi makeaa viinaa, joka Pohjanmaalla kasvanut on. Ja silloin pidetään Karitsan häät Siionin vuorella. Amen.

__________________________________

Jäljennös. Olga Palton kokoelmasta Oulun maakunta-arkistosta.

Uusi Postilla n:o 71 (1897)