Puhtaat Saarnat 1, numero 90.

25. SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDEN PÄIVÄSTÄ 1850.

Kussa raato on, siihen kotkat kokoontuvat. Matt. 24: 28.

Nämät Vapahtajan sanat, jotka löytyvät kirjoitettuna tämän päivän evankeliumissa, merkitsevät hengellisessä tarkoituksessa, että Juudaan kansa oli yksi kuollut raato, joka oli mätänemässä, koska se hengellinen elämä ei löytynyt heissä, vaan ainoastaan se luonnollinen elämä, joka on yhteinen kaikille pakanoille, juudalaisille ja luontokappaleille; vaikka luontokappale paremmin täyttää päämaalinsa, mihinkä hän on Luojalta aivottu. Mutta yksi luonnollinen ihminen, jossa ei ole kristillisyyden ainetta, elää pahemmin kuin luontokappale: sillä luontokappaleen täytyy kuitenkin mennä mihinkä ihminen tahtoo; mutta ei ihminen mene sinne, kuhunka Jumala tahtoo, vaikka tapettaisiin, mutta sinne hän menee, mihinkä vihollinen tahtoo. Koska vihollinen on saanut niin suuren vallan hänen päällensä, täytyy hänen mennä sinne, kuhunka isäntä käskee. Sillä yksi luonnollinen ihminen on yksi synnin orja, eikä hän pääse siitä orjuudesta ennen kuin Jumalan Poika tekee hänet vapaaksi.

Nyt olivat juudalaiset hengellisessä tarkoituksessa yksi kuollut raato, jolla ei ollut henkeä ollenkaan. Se hengellinen elämä oli heissä peräti loppunut; mutta heillä oli kuitenkin se kuollut usko pääkallossa, jolla he omistit itsellensä Jumalan armon. Sillä he sanoit Vapahtajalle: “Emme ole äpäränä syntyneet. Meillä on Isä, nimittäin Jumala.” Ja kyllä joka armonvaras omistaa itsellensä niitä lupauksia, joita Jumala on antanut katuvaisille sieluille. Niin omistavat vielä nytkin armonvarkaat niitä armon lupauksia, jotka kuuluvat katuvaisille sieluille. He sanovat niin kuin juudalaiset: “Emme ole äpäränä syntyneet, meillä on Isä, nimittäin Jumala.” Juutalaisille oli rietas antanut sen vakuutuksen, että he olivat Jumalan lapset. Mutta he olivat aivan kuolleella uskolla omistaneet itsellensä lasten oikeutta. Ja sen tähden kutsuttiin he raadoksi, jossa ei ole henkeä. Rietas oli heitä tappanut, eli ottanut heidän henkensä pois.

Nyt sanoo Vapahtaja: “Kussa raatoon, siihen kotkat kokoontuvat.” Nämät kotkat olivat ne pakanat, jotka hävitit Jerusalemin kaupungin. Net olit roomalaiset, jotka kutsutaan kotkaksi ensiksi sen tähden, että heillä oli kotkan nokka, toiseksi sen tähden, että niillä pakanoilla oli raatelevainen luonto: he hävittivät kaikki kaupungit ja tappoivat kaikki ihmiset, jotka eivät antaneet itseänsä heidän allensa. Mutta juudalaisilla oli niin suuri ylpeys, etteivät he tahtoneet olla pakanoille alamaiset. He tahdoit olla itsevaltaiset. Se oli aina heidän mielessään, ettei tarvitse Jumalan lasten maksaa veroa pakanoille.

Juudalaiset olivat niin pyhät, etteivät he menneet pakanain huoneeseen, eivätkä he syöneet pakanain kanssa. Eivät he tervehtineet pakanoita, eikä pitäneet kanssakäymistä heidän kanssansa. Ja se oli heidän mielestänsä yksi suuri häpiä, että Jumalan kansan piti maksaman veroa pakanoille. Sen tähden he tekivät kapinan pakanallista esivaltaa vastaan. Ja sen syyn tähden otti pakanallinen esivalta ja hävitti heidän valtakuntansa, ja tappoi julmasti paljon juudalaisia, ja muutampi osa myytiin orjaksi. Mutta jos juudalaiset olisivat ottaneet Vapahtajan opetuksia vastaan; jos he olisivat kääntyneet kristillisyyteen, niin olisivat he olleet pakanalliselle esivallalle alamaiset, he olisivat kernaasti maksaneet pakanalliselle esivallalle veroa, eivät he olisi alkaneet kapinata tekemään esivaltaa vastaan, ja niin olisi heidän valtakuntansa pysynyt enemmän aikaa. Sillä eivät kristityt tee kapinata esivaltaa vastaan kunnian tähden, eli raskaan veron tähden, mutta pakanat, ne tekevät kapinata. Pakanat tahtovat olla itsevaltaiset. Eivät ne tahdo maksaa veroa esivallalle; ne valittavat, että hallitus on kova ja väärä, ne tahtovat aina elää oman tahtonsa jälkeen. Eivät ne tahdo totella esivallan käskyjä. Se tulee siitä, että heidän sydämessänsä on ylpeys ja ahneus hallitseva synti. Ja koska alamaiset rupeevat sotimaan esivaltaa vastaan, silloin rankaisee esivalta kapinan nostajia hirmuisesti.

Koska siis Vapahtaja sanoi: “Kussa raato on, siihen kotkat kokoontuvat”, niin se merkitsee, kussa valtakunta on hengellisesti kuollut, eikä tiedä siitä oikiasta kristillisyydestä mitään, sinne kokoontuvat hengelliset kotkat ja lopettavat koko valtakunnan. Ja se on nähty joka paikassa, että kussa raato on, siihen kotkat kokoontuvat. Se sama roomalaisten valtakunta, joka siihen aikaan oli suurempi ja voimallisempi kuin kaikki muut valtakunnat maan päällä, hävitettiin muilta pakanoilta 500 ajastaikaa Vapahtajan jälkeen. Roomalaiset kääntyivät kristillisyyteen lähes 300 ajastaikaa Kristuksen syntymän jälkeen, mutta heidän kristillisyytensä muuttui pian kuolleeksi uskoksi, ja silloin kokoontuivat kotkat syömään tätä raatoa. Pakanat kokoontuivat kaikilta maan ääriltä ja hävittivät koko sen suuren valtakunnan.

Ja me saatamme nähdä ainoastaan yhdessä pienessä seurakunnassa, että kussa raato on, siihen kotkat kokoontuvat. Koska yksi seurakunta makaa raatona kuolleessa uskossa ja mätänee huoruudessa, juopumuksessa, varkaudessa, ahneudessa, koreudessa, ylpeydessä ja muissa synneissä, silloin tulevat skoijarit ja viinaporvarit niin kuin kotkat joka kantilta ja vievät viimeisen tolpan seurakunnalta. Eikä semmoinen kuollut raato vihaa niitä, jotka hänen lihansa syövät ja hänen vertansa imevät. Mutta kuinka se olis, jos tätä kuollutta raatoa hyvin suolattaisiin? Kuinkas sitte kävis kotkalle?

Minä luulen, ettei kotkat lystännä syödä sitä raatoa, joka on kypsysuolaan suolattu; sillä niin kauan kuin raato on hyvin suolattu, ei se mätäne. Ja siitä mädänneen hajusta kotkat tuntevat, kussa raato on. Kotkalla sanotaan olevan niin hyvä nokka, että se tuntee hajun peninkulman päähän. Mutta jos kotkat rupeisivat sitä raatoa syömään, joka kypsysuolassa on, niin minä pelkään, että heidän täytyisi kaikki tyynni oksentaa ulos, mitä he ovat ennen nielleet;. ja tulisi vielä kotkalle semmoinen kova jano, että hänen täytyisi mennä hakemaan vettä.

Mutta kyllä tämän aikaiset kotkat varoittavat itsensä siitä raadosta, joka on kypsysuolaan suolattu. Mutta niin kauan kuin joku raaja löytyy raadossa, joka ei ole vielä kypsysuolaan suolattu, niin kauan freistaavat he maistaa, jos mahdollinen olis, että he saisivat yhden pikku palaisenkaan syödä. Meidän toivomme on, että niin kauan kuin suolat riittävät, ei pidä oleman kotkalla paljon syömistä tässä raadossa, vaikka on vielä semmoisia mädänneitä raajoja, jotka ei tunne suoloja.

Mutta ehkä raato pysyy kyllä terveenä kypsysuolassa, ettei hän silloin mätäne, eikä kotkien lystännä häntä syödä, niin kauan kuin raato on hyvin suolattu; mutta ei raato sen kautta tule eläväksi, vaan siihen tarvitaan yksi suurempi ja korkiampi voima, joka puhaltaa hengen kuolleitten luihin, niin kuin profeetta Hesekiel näki niitä luita makaavan kedolla, mutta ei saattanut puhaltaa niihin henkeä. Niin minä myös näen kuolleitten luita makaavan monessa paikassa, mutta en saata minä vaivainen puhaltaa niihin henkeä. Mutta Herran Henki yksistään saattaa niille antaa hengen ja voiman, että he pääsisivät virkoamaan. Nouskaat nyt ylös, te kuolleitten luut, ja sinä kuollut raato, joka olet mätänemässä, koska Herran Henki puhaltaa teidän päällenne; ruvetkaat vaeltamaan ynnä niiden kanssa, jotka jo ovat vaeltamassa iankaikkisuuteen, ennen kuin kotkat tulevat teidän lihaanne raatamaan ja teidän vertanne imemään.

Ja sinä korkia Henki, joka olet tähän asti herättänyt kuolleita, ja opettanut heitä käymään iankaikkisuuden tiellä, opeta vielä niitä kuolevaisia rukoilemaan hengessä ja totuudessa, että he saattaisivat huutaa niin korkialla äänellä, että koko maailma ja helvetti kuulisi, että he ovat päässeet kotkan kynsistä sen suuren voiman kautta, joka heitä on herättänyt ylös hengellisestä kuolemasta. Kuule sinä suuri ja korkeimmasti ylistetty Taivaan Kuningas kuolevaisten huokaus. Isä meidän, jne.

Meidän Vapahtajamme puhuu tämän päivän pyhässä evankeliumissa siitä suuresta vaivasta, joka tulee viimeisinä aikoina, koska hävityksen kauhistus rupee tapahtumaan, ja Hän puhuu myös niistä vääristä profeetaista, jotka silloin nousevat ylös pettämään yksinkertaisia. Nämät asiat vissimmästi ovat kerran tapahtuneet, koska Jerusalemin kaupunki hävitettiin, mutta me näemme Ilmestyskirjasta ja muista Raamatun paikoista, että semmoiset hirmuiset vaivat tulevat vielä edes ennen kuin maailma loppuu. Tutkikaamme siis Jumalan armon kautta hävityksen kauhistus; mikä se on, ja mitkä ne väärät profeetat ovat, jotka silloin ilmestyvät.

Varjelkoon Herra Jesus uskovaisia sieluja hävityksen kauhistuksesta, ja niistä vääristä profeetaista, jotka pyytävät eksyttää yksinkertaisia sieluja. Me tiedämme nimittäin, että kristityt ei ole hukkuneet siinä ensimmäisessä hävityksessä, koska he ajalla pakenit pois siitä maasta ja siitä valtakunnasta, ennen kuin kotkat tulit raatoa syömään eli kaupunkia hävittämään. Mutta niistä vääristä profeetaista ei ole ensimmäiset kristityt päässeet juuri vapaaksi. Ei kuitenkaan yksikään saattanut heitä eksyttää niin kauan kuin apostolit olit elämässä, mutta niiden kuoleman jälkeen tuli monta ulosvalituistakin eksytetyksi niiden vääräin profeettain kautta. Mutta Vapahtaja antaa toisessa paikassa semmoisen tuntomerkin niitten päälle, jotka tulevat lammasten vaatteissa, vaikka he sisältä ovat raatelevaiset sudet: tuntekaat heitä heidän hedelmistänsä.

Me tiedämme, että maailman orjat pitävät kristityitä vääränä profeettana, ja väärät profeetat ovat heidän mielestänsä oikiat kristityt. Juutalaiset ja pakanat ovat aina sanoneet, että kristityt ovat väärät profeetat ja villihenget. Tämä pakanain väärä luulo kristityistä tulee siitä, että rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, rietas on antanut heille sen ylösvalaistuksen, että kristityt ovat väärät profeetat ja villihenget, jotka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Pakanat sanoit, että kristityt ovat pahoilta hengiltä riivatut ja että kristillisyys oli yksi ihmeellinen taikaus. Koska pakanat näkevät hengen vaikutuksia kristityissä, niin rietas antaa pakanoille sen uskon, että se on riettaan hengen vaikutus.

Juutalaiset suutuit hirmuisesti, koska Vapahtaja tunnusti itsensä Jumalan Pojaksi; ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa vihasta ja ihmettelemisestä, ja kaikki sanoit: “Hän pilkkaa Jumalata.” Ja koska Stefanus sanoi näkevänsä Jumalan Pojan istuvan Jumalan oikialla kädellä, silloin rupeisit vasta käärmeen siemenet oikein puikimaan sydämen juuressa. Juutalaiset purit hampaitansa ja tukitsit korviansa, että pääsisit kuulemasta semmoisia pilkkasanoja. Eikä juutalaiset, eikä myös pakanat saaneet omantunnon rauhaa ennen kuin he sait imeä kristittyin verta. Sama usko on vielä nytkin maailman lapsilla, että kristityt ovat väärät profeetat ja villihenget, jotka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Maailman orjat suuttuvat hirmuisesti, koska kristityt haukkuvat ja tuomitsevat kunniallisia ihmisiä helvettiin. Maailman orjat suuttuvat hirmuisesti, koska kristityt tunnustavat itsensä Jumalan lapseksi. He sanovat kristityille: “Sinä kerskaat itsiäs ja muita sinä kaadat, sinä pidät itses hyvänä ja muita sinä ylönkatsot.”

Mutta ei sokiat raukat ymmärrä, minkä syyn tähden kristityt soimaavat suruttomia. Suruttomat ei kärsi tuomiota ollenkaan niin kauan kuin omavanhurskaus on vallan päällä. Sillä ei rietas kärsi tuomiota, ei ota hän syntiä päällensä, vaikka kuinka tuomittaisiin. Vihollinen löytää enemmän, vääryyttä Jumalassa kuin itsessänsä. Miksis Jumala tuomitsee niin hurskaan ja kunniallisen miehen helvettiin? Ja siinä teki Jumala väärin, että hän tuomitsi semmoisen hurskaan ja kunniallisen miehen ilman syytä. Niin ajattelee vihollinen. Hän on ylimmäinen enkeli. Hän on omassa tunnossansa sama enkeli, kuin silloin, koska Jumala hänen loi. Sen tähden olis hänellä paljon soimaamista Jumalalle.

Ja sama omanvanhurskauden luonto on tarttunut kaikille ihmisille, niin että he suruttomuuden tilassa näkevät paljon vikoja kristityissä. Ja suurin synti, mitä kristityt tekevät, on se haukkuminen, soimaaminen ja tuomitseminen. Siitä haukkumisesta ovat kaikki maailman lapset suuttuneet profeetaille, ja sen saman haukkumisen tähden mistansi Johannes Kastaja kaulansa, ja sen haukkumisen tähden suutuit kaikki maailman herrat Vapahtajalle, ja sen saman haukkumisen tähden ovat kaikki kristityt saaneet koiran nimen turkkilaisilta. Kaikki koirankuonolaiset sanovat kristityille: “Sinä kristitty koira tulet minua haukkumaan huoraksi ja varkaaksi, oletkos itse parempi?”

Semmoinen usko on kaikilla koirankuonolaisilla, että kristityt ovat väärät profeetat ja villihenget, jotka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Mutta ne, jotka ovat totisesti väärät profeetat, ne pidetään suuressa arvossa ja niiden päälle maailman lapset uskovat. Semmoiset opettajat, jotka lupaavat kaikille pukeille ja keitureille taivaan valtakunnan, net on maailman mielestä oikiat profeetat. Semmoiset armon varkaat, jotka lupaavat armoa suruttomille ilman katumuksetta, ilman parannuksetta, net ovat oikiat kristityt. Jotka saarnaavat niin suloisesti, että vanhan Adamin sydän tulee pehmiäksi, se on maailman mielestä oikia profeetta.

Mitäs ovat semmoiset profeetat vaikuttaneet, jotka saarnaavat rauha, kussa rauha ei ole? Niin ovat entiset väärät profeetat uskottaneet sitä sokiata kansaa, että Jumala on niin armollinen, ettei Hän saata suuttua koskaan. Koska se hävityksen kauhistus tuli juutalaisille, josta tämän päivän evankeliumissa puhutaan, silloin nousit väärät profeetat, jotka lupaisit sille jumalattomalle kansalle, että Jumala nyt ilmoittaa itsensä, että Hän tulee nyt auttamaan heitä vihollisten käsistä. Ja kyllä armon varkaat uskovat, että Jumala auttaa heitä kaikesta maallisesta hädästä, vaikka kuinka jumalattomasti he eläisit, vaikka kuinka pilkkaisit taivaallisen vanhimman kyyneleet huoruudella, varkaudella, juopumuksella, kirouksella, ylpeydellä ja petoksella. Kyllä he sen tähden jaksavat uskoa, että Jumala on heille armollinen.

Juutalaiset olit tappaneet Vapahtajan ja imeneet kristittyin verta. Ja uskoit kuitenkin lujasti, että Jumala ihmeitten kautta, nyt tulee heitä auttamaan. Mistäs armonvarkaille tulee niin vahva usko Jumalan päälle, vaikka ei ole katumuksen merkkiä? Eipä heränneet jaksa sitä uskoa, että Jumala on katumattomille armollinen. Mutta kyllä suruttomat jaksavat sen uskoa, että Jumala on armollinen heille. Siinä uskossa tulit juutalaiset petetyksi, koska väärät profeetat uskotit heitä, että het ovat Jumalan kansa, ja että Kristus tulee taivaasta auttamaan heitä siitä maallisesta hädästä, jossa he vaikeroitsit.

Mutta eipä kristityt menneet siihen uskoon, että Kristus nyt tulee alas taivaasta auttamaan juutalaisia. Kristityt näit jo edeltä päin, että Jumalan rangaistus oli tuleva juutalaisten päälle, ja sen tähden kristityt pakenit pois koko siitä valtakunnasta. He olit ottaneet vaarin sekä Vapahtajan ennustuksista että ajan merkeistä. Johannes Kastaja myös näki, että Jumalan rangaistus oli aivan liki, koska hän sanoi juutalaisille: “Jo on kirves pantu puitten juureen.” Se merkitsee: ei tämä valtakunta enää seiso kauan. Ja itse Vapahtaja oli myös sanonut heille: “Taivaan merkit te ymmärrätte, mutta ajan merkkejä ette ymmärrä.”

Ja mistäs sokiat raukat ymmärtävät ajan merkkejä? Ajan merkit ovat semmoiset, koska ihminen näkee, kuinka ihmiset elävät suruttomuudessa ja julkisessa jumalattomuudessa, niin päätetään siitä, että Jumalan rangaistus ei ole kaukana. Itse se jumalaton elämä tuopi rangaistuksen myötänsä. Esimerkiksi huoruus, juopumus ja varkaus tuopi köyhyyden myötänsä, niin myös ylpeys ja laiskuus, koreus, prameus j.m.s. Ja koska yhdessä valtakunnassa ylpeys nousee niin suureksi, ettei alamaiset enää tottele esivaltaa, silloin osoittavat ajan merkit, että kapina ja sota tulee, jos ulkonaisia vihollisia ei olisikaan, niin he tappelevat kuitenkin keskenänsä ja hävittävät toinen toisensa.

Nyt on myös nähtävä kaikista ajan merkeistä, että jos muutos ei tule maailman ihmisten uskossa ja elämässä, niin ei maailma enää pysy kauan koossa. Se ensimmäinen hävityksen kauhistus oli ainoastaan yksi esimerkki, kuinka Jumala rankaisee jumalattomia ihmisiä, koska he rupeevat julkisesti pilkkaamaan Jumalata ja ylönkatsomaan kristillisyyttä. Nyt näkee moni, kuinka se olis käynyt tässä seurakunnassa, jos se entinen kauhistavainen elämä olis saanut olla vielä joku kymmenen ajastaikaa, olisko moni saattanut elää semmoisessa paikassa, kussa huorat ja varkaat ja juomarit lisäännyit päivästä päivään, kussa kirous ja tappelu kuului kauas. Eikö huorat ja varkaat ja juomarit olis viimein alkaneet ryöstämään talollisia, niin kuin monessa paikassa on tapahtunut, kussa maailman jumala on tehnyt muutampia harvoja skälmejä rikkaaksi ja enimmän osan kansasta köyhäksi juopumuksen, huoruuden, ylpeyden, laiskuuden ja koreuden kautta? Siinä on köyhempi väki alkanut ryöstämään rikkailta elatuksen. Ja siinä sodassa on esivallan häätynyt tulla väliin estämään väkivaltaa.

Mikäs tulee muu kuin sota ja veren vuodatus sen kaltaisesta jumalattomasta elämästä? Koska yksi skälmi sanoo: “Jumala teki minun rikkaaksi” ja toinen skälmi sanoo: “Jumala teki minun köyhäksi.” Niin on kruunun varkailla ja viinaporvareilla vahva usko Jumalan päälle. Mutta huorilla ja juomareilla on myös vahva usko Jumalan päälle, koska he sanovat: “Jumala teki minun köyhäksi.” Ei he usko, että maailman Jumala se tekee muutampia köyhäksi ja muutampia rikkaaksi.

Meidän pitäis nyt katseleman, kutka ne ulosvalitut ovat, joiden tähden ne vaivan päivät lyhennetään. Me kuulemme Raamatusta, että Herra aikoi säästää Sodoman ja Gomorran kaupungit, jos Hän siellä löytäis kymmenen hurskasta. Mutta ei siellä löytynyt kuin yksi Loth, jonka Herran enkeli johdatti ulos kaupungista, ja pelasti sen jumalattoman kansan joukosta. Koska Jerusalemin kaupunki hävitettiin, niin olivat myös kristityt paenneet pois siitä jumalattomasta kaupungista. Mutta sinne oli sen tähden jäänyt muutampia harvoja sieluja, joilla ei ollut tilaisuus paeta, ja niitten tähden lyhettiin ne vaivan päivät.

Kyllä se on maailman lapsilla melkein työläs uskoa, että valittuin tähden he saavat elää. Mutta minkä syyn tähden pitää Jumalan säästämän tätä maailmaa, jos ei se tapahtuis niitten harvain sieluin tähden, joita Herra on ulosvalinnut, ja nämät ulosvalitut saattavat vielä olla siinä tilaisuudessa, ettei he silloin tiedä mitään siitä oikiasta kristillisyydestä, koska rangaistus tulee jumalattoman kansan päälle. Mutta Herra on niitä ulosvalinnut, joita hän edeltä päin näkee, että he tulevat kristityksi. Niin oli Herra ulosvalinnut muutampia profeetaita hamasta äidin kohdusta, saarnaamaan suruttomalle kansalle, vaikka he olit suruttomat kauan aikaa ennen kuin Herran käsky tuli heille. Johannes Kastaja oli ulos valittu ennen kuin hän syntyi, ja moni muu kristitty on ulos valittu aikaa ennen kuin hän on herännyt siunatuksi aseeksi Herran kädessä. Ja niitten ulosvalittuin tähden lyhennetään ne vaivan päivät.

Mutta net maailman orjat, joita Herra viisaudessaan näkee, että he pysyvät paatumuksessaan loppuun asti, niitä ei ole Herra ulosvalinnut, sillä ne ylönkatsovat kaikki neuvomiset ja manaukset parannukseen. He paatuvat sitä enemmin, jota enemmin heitä neuvotaan, sillä se vanha Simeon sanoi Marialle, Jesuksen äidille: “Katso, tämä on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa, ja merkiksi, jota vastaan sanotaan.” Se merkitsee, että ne, jotka kristillisyyden kautta ei tule ylös nostetuksi helvetistä, ne paatuvat enemmin, ja paatumuksen kautta he putoavat vielä syvempään helvettiin kuin he luonnostansa olivat.

Tässä on vielä monta sielua, jotka kristillisyyden kautta ovat paatuneet, ja niiden ulos valittuin tähden he saavat vielä elää, sillä Herra odottaa parannusta heiltä. Mutta pian taitaa tulla se aika, että armon ovi suljetaan, ja silloin saavat he huutaa iankaikkisuudessa: “Voi, voi meitä sokiat raukat, jotka näimme kristillisyyden valoa, mutta emme ottaneet hänestä vaaria. Me näimme ulos valituita pakenevan turmeluksen kaupungista ja pyrkivän Jeesuksen ristin juureen, mutta emme seuranneet heitä. Me näimme katuvaisia itkevän, mutta me pilkkasimme heidän kyyneleitänsä. Me näimme heidän konttaavan Jeesuksen ristin juureen, ja emme seuranneet heidän esimerkkiänsä”. Me kuulimme heidän huutavan: “Jesu, Daavidin poika, armahda meidän päällemme”, mutta me toruimme heitä vaikenemaan. Me kuulimme heidän huokaavan kantaissansa Jeesuksen ristiä, mutta me pilkkasimme heidän huokauksiansa. “Voi, voi meitä, sokiat raukat!” Niin huutavat suruttomat kadotuksessa, koska katuvaisten kyyneleet rupeevat heidän tuntoansa polttamaan. “Voi, voi meitä, sokiat raukat! Jotka emme ottaneet vaarin armon ajasta, emme huolineet ottaa vaaria parannuksen huudosta, emmekä uskoneet, että ulos valitut huokasivat meidän edestämme ja rukoilivat meidän sieluimme edestä!”

Nyt ne harvat ulosvalitut, jotka ovat lähteneet pakenemaan turmeluksen kaupungista, että he pääsisit näkemästä hävityksen kauhistusta, rukoilkaan vielä niitten edestä, jotka ovat vielä jääneet, että hetkin kerkeisit matkaan, ennen kuin vihollinen polttaa koko kaupungin; ja ettei väärät profeetat saattais eksyttää niitä ulosvalituita, jotka siinä kaupungissa täytyvät olla maailman joukon keskellä. Siinä kaupungissa saattavat vielä olla muutamat ulosvalitut. Mutta siinä on myös väärät profeetat, jotka freistaavat kuolettaa sitä kristillisyyden ainetta, joka heillä on. Jos he sanovat teille: “Tässä on Kristus”, älkäät uskoko. Jos he sanovat: “Hän on kammiossa”, älkäät menkö sinne, sillä Ihmisen Pojan tuleminen on niin kuin pitkäisen tuli: Hän tulee äkisti niiden sydämiin ja niiden silmäin eteen, jotka hänen päällensä uskovat. Aamen.