Puhtaat Saarnat 1, numero 94.

TUOMIOSUNNUNTAINA 1858.

Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästä lähin. Jaa, Henki sanoo:Heidän pitää lepäämän heidän töistänsä, sillä heidän tekonsa noudattavat heitä. Ilm. k. 14: 13.

Koska kuolema meille kaikille tiettävä on, ja joka askel, jolla me poljemme tätä syntistä maata, viepi askeleen likemmäksi hautaa, niin on matkustavaisille ylösrakentavaista ja hauskaa kuulla, että ne kuolleet, jotka tästä lähin Herrassa kuolevat, pääsevät pian lepäämään heidän töistänsä. Ja niin kuin minä luulen, on se autuaallinen toivo, että he pääsevät lepoon. Se on kaikille matkamiehille ilahuttava, ja antaa niin kuin uuden voiman pyrkimään ja rientämään, että he pian kostuisivat siihen paikkaan, kussa väsyneet luut saavat levätä. Muutamilla ei ole enemmän kuin yksi neljännes jäljellä ja muutamilla ei ole suinkaan kuin puoli neljännestä matkaa ennen kuin he kostuvat leposijaan.

Meidän täytyy nyt ruveta lukemaan, kuinka pitkä matka on vielä ijankaikkisuuteen, koska muutamat matkamiehet rupeavat viipymään ja aivan jälessä kulkemaan. Jos me sanoisimme heille, että me olemme vasta puolivälissä taivaan ja maan välillä, niin he sanoisivat varsin: “Me emme jaksa seurata teitä edemmäksi, meidän täytyy pysähtyä tähän puolimäärään.” Muutamat ovat jo väsyneet ja pysähtyneet. Niille väsyneille matkamiehille on tarpeellinen kuulla, ettei ole pitkä matka enää jälellä. Pian hekin kostuvat siihen paikkaan kussa väsyneet luut saavat levätä. Mutta niille tulee matka pitkäksi, jotka väsyvät tielle ja jäävät toisista matkakumppaneista, ja heitä saavuttaa pimeys ja he tulevat kaikille pedoille ruuaksi. Niille kirjoittaa taivaan Kuningas, Ilm.k.14:13, “Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa tästä lähin kuolevat. Jaa, Henki sanoo: heidän pitää lepäämän heidän töistänsä, sillä heidän te konsa noudattavat heitä.”

Kuulettekos nyt, väsyneet matkamiehet, mitä elämän ja kuoleman Herra kirjoittaa teille: “Teidän pitää lepäämän teidän töistänne”? Pian pääsevät väsyneet luut lepäämään jos te matkustavaiset vielä jaksaisitte tämän viimeisen puolineljänneksen katkaista. Kaikki työmiehet Herran viinamäessä, jotka ovat kantaneet päivän kuorman ja helteen, odottavat, että he pääsisivät lepäämään ja palkkansa saamaan. Kaikilla matkamiehillä on ollut semmoinen ajatus, koska he lähtivät matkaan, että matka pian loppuisi. Ja jota enemmän he matkustavat, sitä suuremmaksi tulee heidän halunsa, että tämä vaivaloinen matka pian loppuisi, että he pääsisivät siihen luvattuun maahan, josta rieskaa ja hunajaa vuotaa.

Mutta se sana: ”heidän työnsä seuraavat heitä”, se on yksi merkillinen sana. Koska muutoin Raamatussa annetaan armosta uskovaisille autuus, vaan ei ansion jälkeen, niin mitkäs työt siis seuraavat niitä, jotka Herrassa kuolevat? Jos pahat työt heitä seuraavat, niin ei ole mitään hyvää odotettavana, mutta jos kristittyin hyvät työt seuraavat toiseen maailmaan, niin on työläs ymmärtää, kuinka uskovaiset sanovat, etteivät he ole nähneet Jesusta hädässä olevan, ja kuitenkin ovat he auttaneet Hänen köyhiä veljiään tässä maailmassa, vaikka he eivät ole muista massa sitä tuomiopäivänä. Kaikki uskovaisten hyvät työt ovat muistosta pois kadonneet. Kuinka siis heidän tekonsa noudattavat heitä? Minä en saata tätä asiaa ymmärtää. Mutta sen minä tiedän, että työntekijät viinamäessä saavat palkkansa armosta, vaan ei ansion jälkeen. Jos siis he eivät muista, mitä hyvää he olisivat tehneet Jesukselle, niin se on Tuomarin oma asia, jos Hän muistaa niitä, niin kuin minä luulen, päällekantajan tähden, joka aina seisoo sen päälle, että ansion jälkeen pitää kaikki tuomittaman, mutta ei armon jälkeen.

Päällekantaja saapi nyt kuulla, että uskovaiset ovat auttaneet Tuomaria, koska Hän oli hädässä, ja Hän nyt maksaa lainan heille takaisin. Jumalan lasten päällekantaja saapi nyt seisoa kuin häpeällinen koira tuomioistuimen edessä ja sanoa: “Väärinkös minä olen kuullut, että Tuomari on lahjain tähden muutamia kuoleman vankeja päästänyt vapaiksi, mutta nyt minä vasta kuulen, että he ovat Tuomaria auttaneet hädässä, ja että Hänen täytyy nyt oikeuden jälkeen palkita se hyvä työ.” On siis siinä ansiota olemassa. “Ei se ole väärin, että hyvät työt palkitaan”, sanoo päällekantaja, “mutta se on väärin, että niitten pahoja tekoja ei ollenkaan muisteta, vaikka ne olivat pöytäkirjaan ylösotetut. Mutta minun alamaisilleni vain soimataan pahoja töitä, ja heidän hyvät työnsä unhotetaan kokonaan. Se oli väärä paikka tuomiossa.”

Nyt saapi Jumalan lasten päällekantaja mennä ynnä joukkoineen helvettiin, mutta Jumalan lapset pääsevät taivaan valtakuntaan pitämään iloa. Siellä on Jumala valmistanut häitä tuhlaajapojalle. Siellä rammat hyppäävät niin kuin peurat. Siellä morsiamen piiat tanssaavat kultalaattian päällä. Ja te matkustavaiset ijankaikkisuuteen ja kuolevaisuuden rannalla seisovaiset. Pian loppuu tämä armonaika. Rukoilkaat siis, että te pääsisitte poikki sillattoman virran autuaallisen kuoleman kautta. Sillä Henki sanoo: “Heidän pitää lepäämän heidän töistänsä.” Kuule armollinen Tuomari katuvaisten ja uskovaisten huokaus. Isä meidän, jne.

Evankeliumi Matt. 25: 31 - 46.

Koska ne, jotka seisovat ylimmäisen Tuomarin oikealla puolella, eivät muista, koska he olisivat nähneet Hänen olevan hädässä, ja kuitenkin ovat Häntä auttaneet, jota he itse eivät tiedä, iin pitää meidän tällä armon hetkellä perään ajatteleman, minkä tähden oikeat kristityt eivät muista töitänsä, mutta fariseukset kyllä muistavat. Kristityt eivät muista niitä rakkauden töitä sen tähden, että he tuntevat, että heillä on niin vähän rakkautta, ettei ole sen päälle mitään rakentamista. Koska heidän pitäisi auttaa Jesuksen köyhiä veljiä, tuntuu semmoinen vastahakoisuus, etteivät he saata muistaa, koska he olisivat Jesuksen köyhiä veljiä auttaneet rakkaudesta. Jos kristityillä on vielä sen verran omaatuntoa, että he auttavat omantunnon vaatimuksesta, niin eivät he sen tähden ole täyttäneet lakia.

Ei ole niin muodoin kristityillä mitään muistamista eli ylöskirjoittamista. Mutta fariseukset panevat muistoon heidän hyviä töitänsä ja pitävät räkingin Jumalan kanssa. He saattavat niin muodoin sanoa kristityille: “Enemmän minä olen auttanut vaivaisia kuin sinä.” Niin myös paavilaiset, jotka perustavat autuutensa sen päälle, että he ovat vaivaisia holhonneet ja auttaneet paremmin kuin Lutheruksen uskon veljet.

Paavilaisilla on nimittäin yksi uskonkappale, joka on kokonaan Lutheruksen uskoa vastaan, että rakkaus on elävän uskon perustus ja tuntomerkki. Mutta Lutherus, joka tunsi, kuinka vähän rakkautta kristityillä on, teki merkillisen eroituksen uskon ja rakkauden välillä, koska hän sanoi: “Rakkaus ei ole uskon perustus, vaan usko itsestään, eli paljas usko pitää oleman vanhurskauttamisessa. Ja siihen ei saa panna rakkautta lisäksi, vaan paljas usko on autuaaksi tekeväinen, kussa se oikea on.” Ei ole siis rakkaus elävän uskon tuntomerkki, mutta armon tunteminen ja Pyhän Hengen todistus on elävän uskon tuntomerkki.

Ja jos ei Lutherus olisi tämmöistä priimua tehnyt uskon ja rakkauden välillä, niin menisivät kaikki sielut hukkaan, jotka vasta kuoleman edellä tulevat armontuntoon. Eivät he saattaisi sen tuntemisen päälle luottaa, koska rakkauden työt ovat jääneet vaille. Mutta Nikodemus ja hänen uskon veljensä ovat myös tehneet hyvää Jesuksen ruumiille, jota Jesuksen opetuslapset murheen ja epäuskon tähden eivät ole jaksaneet tehdä. Kuuluuko siis tämän päivän evankeliumissa, että ylimmäinen Tuomari muistaa heidän hyviä töitänsä? Sanooko Hän: “Minä kuolin, ja te korjasitte minun ruumiini hautaan? Te olette kuolinliinoja omalla rahallanne ostaneet?”

Eipä kuulu mitään semmoista, vaan ne, jotka ovat Häntä auttaneet eläissänsä, niitä Hän mainitsee. Niitä on paljon tällä ajalla, jotka kuollutta Kristusta korjaavat hautaan, vaikka he elävää Kristusta vihaavat. He kustantavat paljon sen kuolleen Kristuksen päälle, mutta elävätä Kristusta pitävät villityksenä. Koska siis ne, jotka oikealla puolella seisovat, eivät muista, koska he olisivat Tuomaria auttaneet, niin se muistottomuus tulee siitä, etteivät he ole panneet muistoon hyviä töitään, eivätkä ole perustaneet mitään niihin niin kuin fariseukset, paavilaiset, armonvarkaat ja Nikodeemuksen uskonveljet. Ne kaikki saattavat sanoa: “Enemmän minä olen auttanut vaivaisia kuin sinä.” Niitä voipi alimmainen tuomari muistaa vielä tuomiopäivänä ja kuinka paljon he ovat auttaneet köyhiä eivätkä saa mitään palkkaa.

Mutta minkä tähden ylimmäinen Tuomari muistuttaa kristityille heidän hyviä töitänsä, koska he eivät ole niitä panneet muistoonsa? Eikä heillä ole koskaan ollut sitä uskoa, että he niitten tähden ovat jotakin ansainneet, koska heillä on tunnossa semmoinen todistus, että enemmän he ovat Jesusta haavoittaneet kuin auttaneet. Minä luulen, että ylimmäinen Tuomari tahtoo oikeuden muodon jälkeen tuomita kaikkia, ettei päällekantajalla olisi sanomista, että Hän on väärä tuomari. Jos Hän sanoisi kristityille: “Enemmän te olette minua vaivanneet kuin auttaneet, mutta armosta minä annan teille anteeksi”, niin sanoisi päällekantaja: “Tuomarin pitää tuomitseman lain ja oikeuden mukaan. Ei oikeus salli, että laki poljetaan. Itse olet semmoisen lain tehnyt ja julistanut Siinain vuorelta ja olet sanonut: ”Kirottu olkoon jokainen, joka ei tee sen jälkeen, kuin lakikirjassa kirjoitettu on.”

”Nämät heränneet, joita sinä oikealle puolelle asettanut olet, ovat huorat, varkaat ja murhaajat. Jos sinä niitä päästät vapaiksi, niin et sinä ole oikea tuomari. Sinä teet lakia vastaan.” Tämän päällekantajan tähden täytyy ylimmäisen Tuomarin tuomita kristityitä ansion jälkeen, nimittäin niitten hyväin töitten jälkeen, kuin he Hänelle ovat tehneet. Sitten Hän saattaa vapaasti tuomita suruttomia sen sydämen kovuuden tähden, etteivät he ole auttaneet Jesuksen köyhiä veljiä armonaikana.

Olettekos nyt tyytyväiset siihen tuomioon, jonka Tuomari teille langettaa, koska Hän tuomitsee teitä sen lain jälkeen, joka on Hänen omassa sydämessään, nimittäin armon, rakkauden ja laupeuden lain jälkeen, joka ei ole vielä koskaan kirjoitettu kivisiin tauluihin eikä lakikirjoihin, jonka Jumalan lasten päällekantaja lukee, jossa on näin kirjoitettu: “Minä teen laupeuden monelle tuhannelle, jotka minun käskyni pitävät.” Mutta te ulosvalitut ette ole saattaneet näitä käskyjä pitää. Te olette kaikki lain rikkoneet. Kuinka siis saattaa Tuomari teitä vapauttaa? Jaa, sen perustuksen päälle Hän saattaa teitä vapauttaa lain kirouksesta, että te olette Häntä auttaneet, mutta te ette muista, koska te olette Häntä auttaneet.

Jokohan Tuomari valehteli siinä paikassa, että te olette hyvää tehneet Hänelle, jota päällekantaja ei tiennyt, ja te itsekään ette tiedä, koska te olisitte Tuomarille tehneet hyvää. Kuinkapa päällekantaja saattaa näitä tietää, että Tuomari saattaa heitä tuomita ansion jälkeen. Ja sitten Tuomari sanoo pirulle: “Ansion jälkeen ovat ulosvalitut tuomitut.” Ei ulosvalitut saata vielä nytkään ymmärtää muuta kuin että armosta, vaan ei ansion jälkeen he ovat lain kirouksesta vapahdetut. Olettekos nyt tyytyväiset siihen tuomioon, te ulosvalitut? Minä luulen, ettei Barrabas kysy sen perään, miten Pilatus saattoi oikeuden muuttaa, että ryöväri ja murhaaja pääsi irti ja viaton Jumalan Poika joutui kuolemaan.

Ei olisi Jumalan Poika saattanut muuttaa vääryyttä oikeudeksi, jos Hän ei olisi itse kärsinyt rangaistusta. Mutta kun rietas oli muuttanut oikeuden vääryydeksi Pilatuksen aikana, niin on Jumalan Poika itse kauttansa muuttanut teidän vääryytenne oikeudeksi, teidän pahat tekonne hyvyydeksi, teidän murheenne iloksi. Omistakaat nyt se valtakunta, joka teille valmistettu on maailman alusta; ja hallitkaat pakanoita rautaisella ruoskalla, niin kuin itse Kristus, valkealla vaatteella puetettuna ja niin kuin hengellinen pappeus ja huutakaat: “Hoosianna, Davidin pojalle,” joka on muuttanut säädyt ja oikeudet riettaalle harmiksi ja mielikarvaudeksi. Väärät luetaan nyt hurskaiksi ja hurskaat luetaan vääriksi. Aamen.