Puhtaat Saarnat 1, numero 95.

VIIMEISESTÄ TUOMIOSTA 1848.

Ja minä näin kuolleet, sekä suuret että pienet, seisovan Jumalan kasvoin edessä. Ja kirjat avattiin, ja toinen kirja avattiin, joka on elämän. Ja kuolleet tuomittiin niistä, kuin kirjoissa kirjoitetut olit, heidän töittensä jälkeen. Ilm. 20: 12.

Me kuulemme Johanneksen ilmestyskirjasta, 20: 12, että kaikki ihmiset, sekä suuret että pienet, pitää seisoman Jumalan tuomion edessä, ja että he tuomitaan kirjain jälkeen ja heidän töittensä jälkeen. Tässä paikassa tulee meidän merkitä yhden asian, joka aina edes pannaan Raamatussa, että ihmiset tuomitaan heidän töittensä jälkeen ja ansion jälkeen, mutta ei armon jälkeen. Jos kristityt eli katuvaiset ja armoitetut sielut ottavat kaikki Raamatun paikat, jotka kuuluvat tuomioon, ja sovittavat tätä tuomiota ansion jälkeen armolupausten kanssa, jotka vapauttavat armoitetuita tuomiosta, niin seuraa siitä, että koska Jumala yhdessä paikassa aikoo tuomita myös kristityitä heidän töittensä ansion jälkeen, ja toisessa paikassa taas kuuluu niin, että uskovaiset ovat vapautetut tuomiosta; siitä seuraa, että kristityt tulevat tuomituksi, ei niiden töitten jälkeen, joita he ovat ennen kääntymystänsä tehneet suruttomuudessans, vaan niitten töitten jälkeen kristityt tulevat tuomituksi, joita he ovat kääntymyksensä jälkeen tehneet, jotka hyväksi työksi luetaan sen tähden, että ne ovat uskossa tehdyt.

Sillä jos Jumala tuomitsis kristityitä heidän entisten töittensä jälkeen, joita he ovat ennen suruttomuudessans tehneet, niin he tuomittaisiin helvettiin. Mutta kristityt tuomitaan niitten töitten jälkeen, jotka ovat uskossa tehdyt, jotka luetaan hyväksi, vaikka net ei hyvät ole. Koska sitä vastoin ne työt, jotka suruttomuudessa tehdyt ovat, luetaan Jumalan edessä pahaksi sen tähden, että net ei ole uskossa tehdyt, eikä ole siitä oikiasta rakkaudesta vuotaneet. Jonka tähden myös ne hyvät työt, joita yksi luonnollinen ihminen tekee, ei ole hyvät, vaikka mailmalta hyväksi kiitettäisiin. Mutta Lutheruksen uskon jälkeen ovat kaikki ne työt, jotka ei tule elävästä uskosta, net ovat pahat. Mutta kaikki työt, jotka elävästä uskosta vuotavat, luetaan hyväksi Jumalan edessä, vaikka vielä mailma tuomitsis ne pahaksi.

Ja esimerkiksi, kuinka myös hyvät työt tulevat synniksi, jotka luonnollisessa tilassa tehdään, saatamme me tuoda edes yhden asian, joka on kaikille tiettävä. Luonnollinen ihminen luulee paljon hyvää tekevänsä, koska hän antaa yhdelle juomarille paloviinaa. Ja juomari myös kiittää sen viinaryypön edestä niin kuin mikä hyvä työ olis hänelle tehty. Mailma myös kiittää sen ihmisen hyväksi, joka antaa matkustavaisille paloviinaa, ja juomari itse pitää sen asian niin hyvänä, että hän monella tuhannella kiitoksella maksaa viinavelkojansa, koska muut velat jäävät maksamatta. Sitä vastaan kutsutaan se ihminen ahneeksi ja visuksi, joka ei anna juomarille paloviinaa heidän lihallisen himonsa jälkeen. Ja katsotaan kohta riettaan palvelijaksi, joka nuhtelee juomaria ja viinaporvaria juopumuksen ja ahneuden tähden.

Mutta koska juomaritten omatunto oikein herää, täytyy hänen tunnustaa, että se ihminen, joka sokeudessansa antoi hänelle paloviinaa, se on tehnyt hänelle paljon pahaa, vaikka hän luuli hyvää tekevänsä. Mutta se ihminen, joka on haukkunut juomaria ja viinaporvaria siihen asti, että heidän täytyi katumuksen ja parannuksen tehdä, hän on tehnyt heille hyvää, vaikka se ensinnä tuumataan, että viattomasti haukutaan. Koska siis yksi kristitty neuvoo lähimmäistänsä oikiaan katumukseen ja parannukseen, niin hän tekee hyvän työn lähimmäisellensä, jonka tähden myös Danieli sanoo, että opettajat paistavat niin kuin taivaan kirkkaus, ja jotka monta opettavat vanhurskauteen, niin kuin tähdet alati ja ijankaikkisesti. Daniel 12: 4. Mutta net, jotka skoulaavat toisia pahuuteen, niiden räkninki taitaa olla velkakirjassa, kussa kaikki synnin velka löytyy ylöskirjoitettuna.

Apostoli Johannes näki, että ihmiset tuomitaan niistä kirjoista, jotka tuomiopäivänä avataan, jos ennen ei ole avatut. Tapahtuu se välistä, että velkakirja avataan täällä jo, koska ihmisen omatunto herää. Vaikka muutamilla on niin huono muisto, ettei he muista ollenkaan, mitä he ovat velaksi ottaneet. Ja jos suruttomat muistaisitki muutaman osan velastansa, ei heillä kuitenkaan ole murhetta siitä, kuinka ja millä tavalla se velka tulis maksetuksi.

Niille, joilla on niin huono muisto, ettei he muista täällä ollenkaan, mitä he ovat tehneet, puhuneet ja ajatelleet väärin, niille avataan kirjat tuomiopäivänä, ja omatunto pitää oleman vieraana miehenä, että oikein on pantu kirjaan. Mutta millä pitää heidän silloin velkojansa maksaman, koska se on heidän tuntoansa kalvava, kuinka he eläneet ovat?

Se nähdään täällä jo, mikä tuska ja sydämen ahdistus niillä on, joita omatunto rupee kalvamaan ja tuomitsemaan, vaikka täällä armon ajassa on aina joku toivet, että katuvaiset pääsevät joskus omantunnon vaivasta, koska heidän aikansa tulee. Mutta. ne onnettomat sielut, jotka vasta helvetissä joutuvat katumuksen tekemään, mikäs niillä tainnee turvana olla? Ne taitavat saada katumuksen tehdä ijankaikkisesti, eikä sen tähden tule synnin velka maksetuksi. Mitä se auttaa, että ne onnettomat sielut, jotka tekevät katumuksen vasta helvetissä, kantavat toinen toisensa päälle ja soimaavat toinen toisiansa. Lapset soimaavat vanhempiansa, jotka ovat pahoilla esimerkeillä käyneet lastensa edellä. Ja sanankuulijat kantavat opettajain päälle ja alamaiset esivallan päälle ja palvelijat isännän ja emännän päälle, ettei he ole neuvoneet sanankuulijoitansa, alamaisiansa, lapsiansa ja palvelijoitansa kristillisyyteen, vaan antaneet heidän rauhassa mennä helvettiin.

Vaikka suruttomat täällä tosin suuttuvat ja vihastuvat vanhemmille, koska vanhemmat tahtovat pahoja lapsiansa nuhdella, ja suruttomat sanankuulijat kantavat vihaa opettajalle, jos hän rupee kovan lain kautta lukemaan heille tuomion eli syntiä soimaamaan. Niin myös suruttomat ja paatuneet alamaiset tekevät kapinata esivaltaa kohtaan, jos esivalta tahtois mailman lain kautta hillitsemään heidän pahoja tekojansa, ettei ihmiset pääsis toinen toisensa syömään ja tappamaan. Suuttuvat vielä pahimmiten kristityille, jotka tulevat heitä viattomasti haukkumaan, suututtamaan ja paaduttamaan heitä. Ja tämä hengellinen viha niitä kohtaan, jotka neuvovat suruttomia totiseen katumukseen ja parannukseen, tulee siitä, että vihollinen on kääntänyt heidän silmänsä nurin, ettei nämät sokiat raukat näe muuta kuin hyviä töitä itsessänsä ja pahuutta niissä, jotka neuvovat. Mutta anna heidän silmänsä auveta sen verran, että he näkevät, missä kauhistuksen paikassa he ovat. Kyllä kääntyy kieli, mieli ja ajatukset toiseen laihin.

Täällä he suuttuvat niille kovin, jotka neuvovat. Mutta siellä rupeevat lapset kantamaan vanhinten päälle ja alamaiset esivallan päälle ja sanankuulijat opettajain päälle ja palvelijat isännän ja emännän päälle. Ja silloin rupeevat he soimaamaan vanhempia, opettajia ja esivaltaa sanoen: “Te näitte meidän elämämme, mutta ette ääntäneet yhtään sanaa meille varoitukseksi. Te näitte, että me olimme kadotuksen tiellä, mutta ette sanoneet niin paljon kuin ”pyörtäkäät takaisin ja tehkäät parannus.” Niin kääntyvät asiat sitä myöten kuin silmät kääntyvät.

Mutta jota enemmän suruttomat ja paatuneet soimaavat toinen toisiansa helvetissä, sitä enemmän perkele nauraa; koska hän saapi lapsia pieksemään vanhempia, silloin pääsee vihollinen nauramaan; koska hän saattaa alamaisia tekemään kapinata, silloin pääsee vihollinen taas nauramaan. Ja semmoinen elämä on nyt mailmassa, että lapset käyvät vanhinten päälle, ja alamaiset esivallan päälle, ja palvelijat isännän päälle. Ja semmoiset ajan merkit näkyvät nyt julkisesti, että rietas on pääsnyt irti mailmassa niin, että jos joku muutos ei tule pian ihmisten uskossa ja elämässä, niin ei pysy mailma kauvan koossa. Ja se on ihmeellinen, ettei mailma ole jo aikaa hajonnut sen kaltaisella elämällä. Mutta ei ne sokiat raukat näe mitään ajan merkistä, joiden silmät vihollinen on kääntänyt nurin. He luulevat niin kuin juudalaiset, että oikia taivaan valtakunta tulee nyt mailmaan, koska keskinäinen sota ja veren vuodatus on tullut mailmaan. Riidan, toran, tappeluksen, verenvuodatuksen he katsovat Pyhän Hengen vaikutukseksi ja taivaan valtakunnan merkiksi. Mutta kristillisyyden he katsovat riettaan hengen vaikutukseksi.

Koska nyt rietas on nähtävästi pääsnyt irti mailmassa ja kaikki ajan merkit osottavat, että tuomio ei ole enää kaukana, pitäis net harvat valitut, jotka ynnä luontokappalten kanssa huokaavat ja ikävöitsevät Jumalan lasten ilmestystä, rukoileman sitä taivaallista Tuomaria, että hän vielä vähän aikaa säästäis niitä hedelmättömiä puita siihen asti, kuin kaikki ne, jotka kutsutut ovat, ennättäisit valmistaa lamppunsa, joilla heidän pitää vastaanottaman ylkä. Että koska kaikki tulevat uneliaiksi yljän viipymisen tähden, niiden lamput palaisit, jotka ovat ennen jo ostaneet öljyä, eikä tarvitse muuta kuin valmistaa ja sytyttää. Kuule kaikkein viheliäisten, murheellisten ja katuvaisten rukous, sinä taivaallinen Tuomari. Isä meidän, joka olet taivaassa, jne.

Meidän pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän tällä hetkellä katsoman perään, kuinka ylimmäinen tuomari eroittaa Jumalan lapsia mailman lapsista niin kuin paimen eroittaa lampaat vuohista.

Ensimmäinen tutkistelemus. Paimen eroittaa lampaat vuohista ensiksi sen tähden, että vuohet elikä keiturit ovat pahat puskemaan lampaita, toiseksi sen tähden, että keiturit ovat pahat varastamaan lammasten ruokaa, kolmanneksi sen tähden, että keiturilla on yksi eri likainen paha haju, jota Paimen ei voi kärsiä.

Toinen tutkistelemus. Paimen eroittaa lampaat vuohista ensiksi sen tähden, että lampaat ovat hiljaiset luontokappaleet, toiseksi sen tähden, että hän saapi villoja lampailta.

Mutta se suuri lammasten Paimen, joka on antanut henkensä lammasten edestä, opettakoon meitä niin eroittamaan lampaita vuohista, että nämät pahanilkiset luontokappaleet ei pääsis varastamaan lammasten ruokaa.

Ensimmäinen tutkistelemus. Kuinka paimen eroittaa lampaat vuohista, ensiksi sen tähden, että keiturit ovat pahat puskemaan lampaita. Jokainen, joka on harjaantunut paimentamaan eli kaitsemaan lampaita ja vuohia, tietää kyllä, että lampaat ei saa rauhaa keiturilta niin kauvan kuin nämät luontokappaleet saavat olla yhdessä lammashuoneessa. Keiturit ovat niin vihaiset ja niin pahanilkiset, että he puskevat lampaita, erinomattain semmoiset keiturit, joilla sarvet on pystössä. He puskevat lampaita erinomattain siitä syystä, että het, nimittäin keiturit, ei luule saavansa niin hyvää ruokaa paimenelta kuin lampaat.

Keiturit ovat nimittäin nuoskat luontokappaleet, jotka syövät kaikenlaista roskaa, mikä maan päällä löytyy. Keiturille kelpaa myös ihmisen lanta ja vuotava pirun paska. Mutta he pureskelevat välistä risuja, joita heille annetaan välistä päin paimenelta. Mutta koska keiturit näkevät, että lampaille annetaan parempi ruoka, rupeevat he kateuden tähden puskemaan lampaita. He seisovat kahden jalan päällä ja sillä tavalla puskevat he lampaita. He panevat vielä korviansa yhteen, koska he rupeevat puskemaan. Ja koska keituri ei sovi oikein puskemaan, puree hän hampailla lampaan korvat. Ei sen tähden keiturin puskeminen tee niin isoja haavoja lampaille, jos semmoinen iso pukki ei ole seurassa, jonka profeetta Daniel näki ilmoituksessa, jolla on terävät sarvet ja puskee alta päin.

Jos lammas on siitä luonnosta, että hän tekee vastuksen keiturille, niin ei pidä keituri puoltansa. Sillä aikaa kun keituri on pystössä ja kahden jalan päällä, antaa lammas semmoisen laukauksen keiturin rinnalle, että keiturille tulevat rinnat kipiäksi ja hänen täytyy heittää puskemasta. Ei ole sarvettomat keiturit niin pahat puskemaan, niin kuin ne sarvipäiset, vaan sarvettomat keiturit purevat hampailla niin kuin koirat. Me toivomme, että niin pian kuin sarvet putoovat keiturin päästä, he tulevat hiljaisemmaksi. Mutta ei sarvet putoo keiturin päästä, jos paimen ei ota ja sahaa niitä poikki. Eli jos keituri tulee niin kipiäksi rinnasta, ettei hän jaksa enää puskea. Hyvä olis, jos kaikki keiturit tulisit niin kipiäksi rinnan kautta, että he lakkaisit puskemasta ja puremasta lampaita.

Paimen eroittaa lampaat vuohista toiseksi sen tähden, että keiturit ovat niin pahat varastamaan lammasten ruokaa. Keitureilla on nimittäin sen kaltainen varasluonto, että hän kiikkuu ylös seiniä myöten ja puita myöten ja pakkaa itsensä lammasläättiin, välistä ikkunan kautta, välistä katon kautta. Ja erinomattain, koska keiturit ja lampaat ovat yhdessä huoneessa, mutta eri karsinassa, pakkaavat keiturit varastamaan lammasten ruokaa, jos vaan joku reikä löytyy karsinassa. Erinomattain ovat ne sarvettomat keiturit pahat pakkaamaan lammasläättiin. He tukkivat nokkansa joka raosta. Ja jos paimenella ei olis semmoisia koiria, jotka haukkumisella ajavat pois keituria, koska he rupeevat tukkimaan lammasläättiin ja varastamaan lammasten ruokaa. Niin söisit kyllä keiturit lammasten ruokaa.

Paimen on kerran sanonut: “Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta. Ne pitää minun myös tänne saattaman. Ja he saavat kuulla minun ääneni. Ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi Paimen.” Koska nyt paimen rupee saattamaan niitä eksyneitä lampaita lammashuoneeseen, ovat hänellä semmoiset koirat apuna ajamaan niitä eksyneitä lampaita kokoon. Semmoiset koirat, sanon minä, jotka haukkuvat, mutta ei sen tähden pure. Ja ne samat koirat ajavat myös pois keituria lammashuoneesta, että keiturit ei pääse varastamaan lammasten ruokaa. Mutta muutamat ovat mykät koirat, jotka ei vihaa keituria ollenkaan, joista puhutaan Hesekiel 13. Ne laskevat keituria varastamaan lammasten ruokaa. Mutta mykät koirat ei kelpaa ollenkaan lammaskoiraksi, vaan niitä hirtetään. Ei netkään kelpaa lammaskoiraksi, jotka purevat lampaita, Hesekiel 13: 22. Niiltä fiilataan hampaat tylsäksi, ettei pääse puremaan. Niistä mykistä koirista sanoo profeetta Esaias 56: 10: “Kaikki teidän vartijanne ovat sokiat eikä tiedä mitään. He ovat kaikki mykät koirat, jotka ei voi haukkua. He ovat laiskat, he makaavat ja unta rakastavat.”

Paimen eroittaa lampaat vuohista kolmanneksi sen tähden, että keiturilla on yksi eri likainen paha haju, jota paimen ei voi kärsiä. Keiturilla ja pukilla on yksi eri likainen paha haju, erinomattain rykimäaikana, jota paimen ei voi kärsiä. Ja tämä paha haju tulee siitä, että keiturit ja pukit syövät sitä vuotavata pirun paskaa ja luonnollisen ihmisen sontaa. He ovat ryötät luontokappaleet. Pukit haistelevat keiturin persettä rykimäaikana, ja irvistelevät aurinkoa vastaan. Rykimäainet painaa myös heidän lihansa, ettei se kelpaa ollenkaan ihmisille, mutta ainoastans syötäksi hukille ja jalopeuroille. Se seisoo myös Raamatussa, että he syövät hiiriä niin kuin repo eli pissihaukka. Ja he syövät matoja niin kuin varikset. Sen tähden tulee heidän lihansa ja heidän verensä mustaksi niin kuin variksen liha. Ja heidän nahkansa haisee pahalta, niin myös heidän henkensä, erinomattain rykimäaikana. Koska sappi on puhkenut, painetaan sekä liha että veri niin, ettei se ole ollenkaan syötävä. Ja päällinen heidän maidostansa kutsutaan järjen rintamaidoksi. Ja vuohen pojat, jotka sen kaltaista maitoa imevät, määkyvät niin kuin karitsat, mutta ei heillä ole villoja.

Tämän pahan hajun tähden, puskemisen tähden ja varkauden tähden eroittaa paimen vuohista, ettei keiturit enää pääse puskemaan, puremaan ja vihaamaan lampaita, niin kuin he ennen mailmassa tehneet ovat. Paimen panee keituria vasemmalle puolelle ja sulkee heitä ulos lammasläätistä ijankaikkiseksi ajaksi, ja panee heitä erinänsä pimiään luolaan. Siinä he saavat määkyä ijankaikkisesti, ja syödä sitä vuotavata pirun paskaa kuumana, jota he täällä ovat tuoreena nielleet. Ja se on polttava heidän sisällyksiänsä ijankaikkisesti.

Toinen tutkistelemus: Paimen eroittaa lampaat vuohista sen tähden, että lampaat ovat hiljaisemmat luontokappaleet kuin keiturit; ei sen vuoksi, että lampaat ovat itsestänsä hiljaiset, koska he juoksevat mettässä ilman paimenetta, ovat he sangen arat. Ei he tohdi ensinnä tullapaimenen tykö, mutta koska paimen panee koiriansa ajamaan lampaita kokoon, rupeevat he taamaantumaan ja hiljaisemmaksi tulemaan. Lammas on luonnostansa sangen arka. Jos paimen ei ole aina heidän kanssansa laitumella, jos lampaat eksyvät mettään ja ovat siellä muutampia viikkoja ilman paimenetta, vieraantuvat he ja tulevat araksi, eikä tohdi varsin tulla paimenen tykö, koska hän heitä kutsuu.

Muutamat ei tahdo tulla paimenen tykö, sillä he pelkäävät paimenta. Eikä lampaat tiedä itse, minkä tähden he pelkäävät paimenta. Ei he ymmärrä, että paimen rakastaa omia lampaitans ja että hän tahtoo varjella heitä hukan hampaista ja viedä heitä lammashuoneeseen. Muutamat lampaat, jotka ovat muutaman ajan olleet mettässä ilman paimenetta ja ovat pois vieraantuneet ja araksi tulleet, ei tohdi tulla paimenen tykö, koska hän kutsuu heitä, vaan lähtevät pakenemaan. He juoksevat kappaleen matkaa ja taas pysähtyvät ja katsovat isoilla silmillä paimenen päälle, niin kuil olisit he epäilemässä, pitääkö heidän odottaman, vai pitääkö heidän taas pakeneman. Ei suinkaan keiturit ole niin arat kuin lampaat. Keiturit tulevat varsin nuolemaan suolavettä, jolla paimen suostuttaa lampaita. Mutta paimen piiskaa keituria vittalla, ajaa heitä pois tyköänsä ja sanoo: “Ei tämä makia ruoka ole teitä varten laitettu, sillä ei teillä ole villoja niin kuin lampailla.”

Yksi vika on lampailla, että he polkevat laidunta, koska heillä on hyvä laidun, niin kuin Israelin paimen valittaa profeetan Hesekielin kautta. Ja vaikka heillä on jalot lähteet juoda, pilaavat he niitäkin jalvoillansa. Koska lampailla on hyvä laidun, rupeevat he kilpaa juoksemaan. Itse kukin tahtoo ensimmäiseksi tulla ja parhaan paikan itsellensä valita. Ja laihat lampaat, jotka ei jaksa kilpaa juosta, jäävät viimeiseksi ja saavat syödä, mitä muut lihavammat lampaat ovat jalvoillansa polkeneet ja tallanneet. Mutta Herra sanoo profeetan Hesekielin kautta: “Minä tahdon tuomita lihavain ja laihain lammasten välillä. Minä tahdon tuomita oinasten ja kauristen välillä.” Älkäät juosko ylön hopusta, te lihavat lampaat. Älkäät kupsuko niitä laihoja lampaita, sillä paimen täytyy niitä laihoja kantaa, jotka ei jaksa itse käydä. Hän sitoo haavoitetuita, joita hukka on kiskonut ja raatanut; ja väsyneitä hän taluttaa, heikkoja hän vahvistaa. Ja lämmintä maitoa hän kaataa niiden suuhun, jotka ei jaksa imeä.

Paimen eroittaa lampaat vuohista sen tähden, että lampaat kantavat paimenelle villoja, mutta keiturilla on tyhjä karvoja. Mitäs hän niiden kanssa tekee? Keiturin karvat ei kelpaa mihinkään. Niitä vatkataan törmän alle. Mutta lampaan villoista tulevat paimenelle vaatteet, niin kuin me kuulemme tämän päivän evankeliumista: “Koska minä olin alastoin, niin te vaatetitte minun; koska minä olin nälässä, niin te ruokitte minun.” Paimen saapi siis ruokaa ja vaatetta lampailta. Ja net lampaan villat ovat erinomattain se kristillinen rakkaus, jonka kautta Vapahtajan köyhät veljet tulevat autetuksi sekä ruumiin että sielun puolesta.

Evankeliumissa tosin ymmärretään se kristillinen rakkaus, joka osotetaan niille, jotka kristillisyyden tähden tulevat köyhäksi ja alastomaksi, fangiksi, vainotuksi. Net ovat erinomattain Vapahtajan veljet. Mutta myös sielun puolesta tulevat Vapahtajan veljet autetuksi, koska he ovat murheessa ja epäilyksessä, ja heitä lohdutetaan, neuvotaan ja Jesuksen tykö halvatuita kannetaan. Mutta se suuri Israelin Paimen, joka tuntee omia lampaitans, niin kuin myös lampaat tuntevat heitänsä keskenänsä, tehköön heitä hedelmälliseksi ja lumivalkiat villat kantavaiseksi, että koska se viimeinen ero tulee lammasten ja keituritten välille, koko mailma näkis, kuinka suuri eroitus niitten välillä on, koska valkiat villat kiiltävät kaukaa Jesuksen lampaissa Sionin vuorella, jossa Jesuksen karitsat hyppäävät niin kuin peurat. Nimittäin ne Jesuksen karitsat, jotka täällä on verissä ja haavoissa Jesuksen helmassa kannetut, ne viattomat karitsat, joita Pietari on ruokkinut rieskalla, ja ne lampaat, jotka ovat Jordanin virrassa pestyt Paimenelta, että heidän villansa on tulleet lumivalkiaksi.

Sillä nämät ovat ne eksyneet lampaat, joita se suuri Israelin Paimen on etsinyt Sinain vuorella, punaisen meren rannalla ja Jordanin virran tykönä, ne raadolliset lampaat, joita hän on helmassans kantanut, ja rieskalla ruokkinut, ja heidän haavojansa sitonut, koska susi oli heitä raatanut. Net on olleet vaiti keritsijänsä alla ja ovat kärsivällisyydellä antaneet itsensä keritä. Net eksyneet ja raadolliset lampaat seisovat nyt laumassa Sionin vuorella, sitte kuin se suuri Paimen on pessyt heidän villojansa lumivalkiaksi. Ja siellä he märisevät rauhassa Paimenen ympäri. Ja karitsat, joita Hän on juottanut rieskallansa, hyppäävät Sionin vuorella niin kuin peurat. Ja se suuri Israelin Paimen viepi heitä parhaalle laitumelle ja johdattaa heitä elävän veden tykö, jossa he saavat janonsa sammuttaa nyt ja ijankaikkisesti. Ja se suuri Paimen panee lampaitansa läättiin, koska pimiä ja tuisku ja rajuilma tulee. Ja siellä he makaavat rauhassa nyt ja ijankaikkisesti, ja he nuolevat Paimenen kädet kiitoksella. Aamen.