Puhtaat Saarnat 1, numero 96.

VIIMEISESTÄ TUOMIOSTA.

Viimeisestä tuomiosta kaikki profeetat ja apostolit ovat kirjoittaneet ja kaikki pyhät ovat sen tuomion odottaneet. Mutta suruttomat ei ole koskaan sitä tuomiota odottaneet, vaan he ovat aina ajatelleet, ettei tuomio tule niin hopusta, sillä he ovat tunteneet, ettei he ole valmiit astumaan tuomion eteen. Ja vaikka muutamat pakanat ei pelkää tuomiota sen tähden, että he uskovat tuomion olevan kaukana, jonka tähden he ovat rohkiat pilkkaamaan Tuomaria jumalattomalla elämällänsä. Kuitenkin Raamattu todistaa, että suruttomille tulee suuri pelko, koska viimeisen ajan merkit rupeavat näkymään. Sillä paha ja kalvava omatunto todistaa, ettei ole siihen laihjn eletty, että he olisit valmiit astumaan tuomiolle.

Vapahtaja sanoo, että merkit pitää oleman auringossa, kuussa ja tähdeissä, ja maassa kansalla ahdistus epäilyksen tähden, ja ihmiset maan päällä pitää nääntymän pelvon ja odottamisen tähden. Näistä sanoista kuuluu, että suuri pelko tulee maailman ihmisille, koska viimeisen ajan merkit rupeavat näkymään, vaikka he täällä jaksavat pilkata kristityitä, koska he muistuttavat suruttomia siitä tulevaisesta tuomiosta. Mutta koska totuus tulee, silloin taitavat suruttomat ruveta pelkäämään, että suurempi tuomari tulee. Se on myös kirjoitettu, että he menisit maan alle tuomiopäivänä, jos he pääsisit. He alkavat silloin huutamaan vuorille: “Langetkaat meidän päällemme!” ja kukkuloille: “peittäkäät meitä sen silmien edestä, joka istuimella istuu!”

Ei ole siis jumalattomilla rohkeutta enää, koska tuomio tulee, vaikka he nyt ovat rohkiat pilkkaamaan ja nauramaan, koska kristityt panevat Jumalan ankaran vanhurskauden heidän silmiensä eteen. Suruttomat luulevat ilmankin, että kuolema on vielä kaukana. Muutamat pakanat luulevat, ettei Jumala saata heitä helvettiin tuomita, koska he ovat niin siviästi eläneet. He ovat auttaneet vaivaisia, välttäneet syntiä ja tehneet oikein kaikille. Kuinka Jumala saattaa semmoisia tuomita, jotka on niin eläneet, ettei tunto soimaa heitä ei tässä eikä tulevaisessa elämässä? Ja jos he olisit vielä jossakussa paikassa erhettyneet, niin on Jumala armollinen.

Ei juomari pelkää tuomiota, vaikka Raamattu sanoo, ettei juomarit pidä Jumalan valtakuntaa perimän. Ei viinaporvarit pelkää tuomiota, sillä he ajattelevat, ettei se ole synti panna juomarille pirun paskaa. Ei huorat pelkää tuomiota, sillä he ajattelevat, ettei huoruus ole synti, vaikka Raamattu sanoo, että koirat ja velhot pitää oleman ulkona. Tuskin varkaatkaan pelkäävät tuomiota, sillä he ajattelevat, ettei Jumala tiedä heidän varkauksiansa, koska se on peitetty ihmisiltä. Ja niin muodoin ovat sekä juomarit että viinaporvarit pelkäämättä siinä uskossa, ettei Jumala heitä tuomitse. Huorat ja varkaat ovat pelkäämättä siinä uskossa, että Jumala on armollinen. Ja mistä he ovat sen uskon käsittäneet, että Jumala on semmoisille armollinen?

Ilmankin rietas on heille armollinen, ja silloin he luulevat, että Jumala kans on armoIlinen. Me tiedämme vakaisesti, ettei rietas niitä tuomitse, jotka häntä palvelevat. Kyllähän rietas on niille armollinen, jotka juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat, ja niille se on oikein armollinen, jotka pilkkaavat totuutta ja vastustavat kristityitä. Mutta niille ei rietas ole juuri armollinen, jotka rupeavat häntä pelkäämään ja vastoin hänen tahtoansa tekemään. Vihollinen tuomitsee heränneitä omanvanhurskauden kautta ja sanoo: “Sinäkös olet kristitty, jolla niin paljon syntiä on. Sinäkös olet Jumalan lapsi, joka olet niin kuin itse rietas?” Nyt me näemme oikian syyn, minkä tähden suruttomat ei pelkää tuomiota: he ovat ensinnä siinä uskossa, että Jumala olis väärä, jos Hän paiskais siviöitä ja kunniallisia ihmisiä helvettiin.

Toiseksi on heillä se usko, että Jumala on heille armollinen. Kukas on antanut heille sen uskon, että Jumala on juomarille ja viinaporvarille armollinen? Jo, rietas on antanut heille sen uskon, että Jumala on katumattomille armollinen. Ja mistäs katumattomat huorat ja varkaat ovat sen uskon saaneet, että Jumala on heille armollinen? Ilmanki maailman jumala on heille antanut semmoisen vahvan uskon, ettei heidän pidä pelkäämän tuomiota, ja silloin vasta, koska viimeisen ajan merkit rupeavat tapahtumaan, alkavat he pelkäämään ja luolia hakemaan, niin kuin muutamat tänä kesänä ovat tehneet.

Koska aurinko pimeni puolen päivän aikana, rupeisit he pelkäämään, että maailman loppu tulee, menit he kotia, ja panit maata ja vedit rouvon eli raanun pään päälle, he ajattelit ilmanki, ettei Jumala nyt näe heitä, koska he hupussa ovat; niin kuin hullut lapset, koska venäläinen tulee sisälle, panevat he huppuun ja luulevat, ettei se nyt näe, missä he ovat. Niin tekee myös jänis, koska hän pistää päätänsä pensaaseen ja ajattelee, ettei kukaan häntä näe, koska pää on peitetty. Ja niin minä ajattelen, että katumattomat huorat ensinnä pistäisit päätänsä rouvon alle eli raanun alle, jos nyt tuomion basuuna soittais, ja katumattomat varkaat juoksisit mettään hakemaan jonkun luolan kätköpaikaksi, jos tuomion kello rupeis nyt soittamaan. Juomarit ja viinaporvarit pistäisit päätänsä jonkun viinatynnyrin sisälle, että he siellä pääsisit näkemästä ylimmäisen tuomarin silmät.

Mutta kyllä he sen tähden ovat rohkiat pilkkaamaan ja vastustamaan kristityitä, koska het muistuttavat suruttomia kuolemasta, tuomiosta ja iankaikkisuudesta. Nyt he ovat rohkiat pilkkaamaan ja vastustamaan, mutta koska asia tulee eteen, rupeavat he vetämään häntäänsä niin kuin häpiälliset koirat takajalkain välille.

Niin vetäkäät nyt rouvon silmänne ylitse, koska tuomio tulee, te katumattomat huorat, ei suinkaan Jumala teitä näe, koska te olette hupussa. Pistäkäät päätänne viinatynnyrin sisälle, te katumattomat juomarit ja kunnialliset viinaporvarit. Ei suinkaan Jumala teitä löydä viinatynnyristä, vaikka hän hakis. Ja te katumattomat varkaat, menkäät johonkin luolaan, koska tuomio tulee, ja kätkekäät sinne varkautenne, ettette tarvitsis mailmalle huutaa, kuinka ja mistä paikasta te olette varastaneet. Ja te kiroilijat ja tappelusmiehet, ilmanki te menette muurin sisälle, koska Jumalan Poika tulee tuomitsemaan elävitä ja kuolleita. Ja te Jumalan sanan ylönkatsojat ja pyhän päivän rikkojat, ilmanki te rupeatte kirjaa lukemaan, koska tuomio tulee. Ja te huorintekijät, ilmanki te annatte teitänne kuohita, koska tuomio tulee.

Mutta mihinkäs paikkaan armonvarkaat pakenevat, koska tuomio tulee? Ne ovat aina luottaneet sen päälle, että Jumala on armollinen. Mutta jos nyt Jumala ei oliskaan niin armollinen katumattomille, kuinkas sitte käypi? Kyllä me sen arvaamme, että siviät ihmiset ei ymmärrä niin kovin pelätä, sillä he luottavat sen päälle, että koska omatunto ei soimaa, niin ei saata Jumalakaan soimata heitä, ja jos Jumala yhtä hyvin tuomitsee heitä helvettiin, niin he rupeavat vastaan tinkaamaan ja sanomaan: “Sinä olet väärä tuomari, joka siviöitä ihmisiä paiskaat helvettiin, ja me otamme perkeleen todistajaksi, että me olemme siviästi ja kunnialla eläneet mailmassa.” Ja perkele vaan menee todistamaan siviöitten puolesta, että Jumala on väärä tuomari; soimaisitpa ennen Israelin lapset Jumalata vääryydestä, koska he sanoit, että Herra ei tee oikein. Hesek.18: 28.

Armonvarkaat ei taitais soimata Jumalata vääryydestä. Mutta he sanoisit, että Jumala on ylön kova ja ankara vaatimaan enemmän ihmiseltä kuin mitä hän jaksaa toimittaa. Jumala vaatii nimittäin oikian katumuksen ja parannuksen, mutta se ei ole armonvarkaalta tehty. Armonvarkaat omistavat itsellensä armon lupauksia ilman totista katumusta, ilman parannusta. He luulevat, että Jumala on velkapää heitä armahtamaan, vaikka ei ole heidän puolestansa se totinen katumus ja parannus, jonka Jumala vaatii. Niin taitavat kaikki siviät ihmiset ja armonvarkaat ruveta tinkaamaan Jumalan kanssa ja sanomaan: “Sinä olet väärä tuomari, sinä olet ylön kova ja ankara vaatimaan enemmän kuin mitä ihminen jaksaa matkaan saattaa.”

Mutta ei se ole ihmeellinen, että julkisuruttomat pelkäävät tuomiota, ei täällä, mutta vasta tuomion aikana, koska viimeisen ajan merkit rupeavat tapahtumaan. Ei se ole ihmeellinen, että katumattomat huorat vetävät rouvon eli raanun silmäins ylitse, että juomarit ja viinaporvarit pistävät päätänsä viinatynnyrin sisälle, että muutamat pirun paskan syöjät pistävät itsiänsä hyysikän penkin alle, koska tuomio tulee.

Ei sekään ole ihmeellinen, että siviät ihmiset ottavat perkeleen todistajaksi, että Jumala on väärä tuomari, ja että armonvarkaat soimaavat Jumalata hänen ankaran vanhurskautensa tähden, joka ei tyydy vähemmällä katumuksella. Mutta se on ihmeellisempi, että Vapahtaja ei ota niitäkään hyväksi, jotka ovat Hänen nimensä kautta perkeleitä ulos ajaneet ja saarnanneet parannusta muille, ellei he itse ole tulleet oikiaan totuuden ja armon tuntoon. Sillä näin kuuluvat hänen sanansa: “Moni sanoo minulle sinä päivänä: “Herra, Herra, emmekö sinun nimes kautta ennustaneet ja sinun nimelläs ajaneet ulos perkeleitä ja olemme sinun nimes kautta monta väkevätä työtä tehneet.” Ja silloin minä heille tunnustan: “En minä teitä ikänä tuntenut; menkäät pois minun tyköäni, te väärin tekijät! “ Matt.7: 23.

Tämä paikka kuuluu niille, jotka ovat Jeesuksen nimen kautta perkeleitä ulos ajaneet ja hänen nimensä kautta ennustaneet, ja monta väkevätä työtä tehneet, eli kristillisyyttä edesauttaneet, jos het ovat sen tehneet väärässä tarkoituksessa, maallisen voiton tähden, eli kunnian tähden, että heitä pidettäisiin parhaana kristittynä, eli omanvanhurskauden tähden, ettei yksikään tohtis heitä tuomita, koska he senkaltaisia voimallisia töitä tekevät eli koska heidän puheensa niin paljon vaikuttaa kristillisyyden levittämiseksi. Jos, sanon minä oma rakkaus makaa siinä salattuna, että he rupeevat itsestänsä tykkäämään ja isäkristillisyyden itsellensä omistamaan. Eli jos kunnianpyyntö olis siinä voimallisessa puheessa, että heitä pidettäisiin parhaana kristittynä. Eli jos omavanhurskaus olis niin viekas, että hän muita tuomitsee ettei häntä yksikään tohtis tuomita jälleen. Eli jos ahneuden perkele panis häntä voiton tähde niin voimallisia töitä tekemää Jesuksen nimen kautta. Silloin on vihollinen muuttanut itsensä valkeuden enkeliksi, ja semmoiselle on se ylimmäinen Tuomari sanova: “En minä teitä ikänä tuntenut.”

Ja siitä me näemme kuinka tarpeellinen se itsensä tunteminen ja itsensä kieltäminen on vielä heränneillekin, ettei he joskus tarttuisi johonkin vihollisen ansaan, ja menettäisi heidän kruununsa. Pietari kirjoittaa, että Jumala alkaa tuomion hänen omasta huoneestansa, se on kristityistä. Ja sanoo vielä: “Jos hurskas tuskalla tulee vapaaksi, kussa sitte jumalatoin ja syntinen näkyy? Se on: jos nekin, jotka kerran ovat Vapahtajan verellä vanhurskautetut, tuskin saattavat välttää Jumalan tuomion, mihinkäs sitte jumalattomat ja syntiset joutuvat? Voi niitä raukkoja, jotka ei pelkää tuomiota ollenkaan ennen kuin tuomion kello soittaa. “Voi vaivaist, joka Jumalan Tääll’ Sanan hyljäis riettaast´ Ja jälkeen mailman tavaran, Sen turhan pyörei viekkaast. Hän häätyy häijyyn häpiään, Kans piruin piinaan pimiään, Pois syöstään Jumalalta.”

Voi niitä vaivaisia sieluja, jotka täällä vielä piinaavat ja vaivaavat sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta ja tallaavat hänen vertansa ja pilkkaavat Taivaallisen Vanhemman kyyneleet. Voi vaivaisia ja sokioita raukkoja, jotka ei ole vielä lakanneet pilkkaamasta ja vainoomasta sitä vertavuotavata ja veripunaista Ristinkantajata. Eiköhän kerran pidä tuleman polttavaiseksi ne Taivaallisen Vanhemman kyyneleet, koska ne putoovat paatuneitten omantunnon päälle; ja ne veripisarat, jotka tippuvat paatuneitten sydämihin, pitää kerran karvasteleman niin kuin myrkky, koska he saavat nähdä, ketä he pistäneet ovat. Niin rukoilkaat nyt, te harvat sielut, joilla vielä on rukouksen voima, että se armollinen Herra Jesus aukaisis sokiain raukkain silmät näkemään, ja kuuron korvat kuulemaan, kuinka hartaast Herra heitä herättelee siitä raskaasta synnin unesta, ennen kuin tuomio tulee. Isä meidän, joka olet taivaassa.

Evankeliumi Matt. 25: 31 - 46.

Meidän pitää nyt Jumalan armon kautta katsoman perään, kuinka monta henkeä nyt ilman pelkäämättä astuisit Jumalan silmien eteen, jos tuomion basuuna pauhais ja huuto tulis taivaasta: “Olettekos valmiit, syntiset, astumaan Jumalan tuomion eteen?” 1. Kutkas pelkäävät tuomiota? 2. Kutkas ei pelkää tuomiota? Antakoon se ylimmäinen tuomari meille sen voiman, että me saattaisimme niin pauhata tuomion edellä, että rohkiat rupeisit pelkäämään ja vapisemaan, että pelkääväiset ja vapisevaiset rupeisit rohkiaksi tulemaan. 1. Kutkas pelkäävät tuomiota ja ijankaikkisuutta?

Ne, jotka täällä hyvin rohkiat ovat pilkkaamaan ja vastustamaan kristityitä, ei näy pelkäävän tuomiota niin kauvan kuin he saavat heidän lihallisia himojansa täyttää. Niin kauvan kuin jaksavat juoda, kirota ja tapella, huorin tehdä ja varastaa, niin kauvan ovat he rohkiat pilkkaamaan ja vastustamaan kristityitä. Ei he siinä tilassa pelkää kuolemata, tuomiota ja ijankaikkisuutta. Ei het pelkää Jumalata; ei he pelkää kuningasta, ei he pelkää vihollista. Ja jos me saisimme päättää heidän rohkiasta luonnostansa, niin se näyttää niin kuin semmoiset miehet olisit valmiit astumaan Jumalan tuomion eteen ja sanomaan: “Haas! Tule lyömään, jos tohdit!”

Mutta me olemme jälkeen huomanneet, että semmoiset miehet rupeavat pian pelkäämään ja vapisemaan, koska joku suurempi voima rupee liikkumaan, niin kuin esimerkiksi Kain, joka ensinnä antoi Jumalalle ylpiät ja suurelliset vastaukset, koska Jumala kysyi: “Missäs on sinun veljesti Abel?” Silloin vastais Kain: “Olenko minä veljenin vartija?” Mutta koska Jumalan ääni rupeis omassa tunnossa pauhaamaan, tuli hän pelkuriksi, mistansi rohkeutensa, ja lankeis epäilykseen ja pakeni pois Jumalan kasvoin edestä. Niin myös se ylpiä kuningas Farao, joka ensinnä sanoi Mosekselle: “Kuka on se Herra, jonka ääntä meidän pitää kuuleman?” Mutta koska Jumalan voima rupeis liikkumaan niissä seitsemässä vaivassa, jotka Jumala pani hänen päällensä, meni hänen rohkeutensa pois, vaikka hän ei kauvan muistanut Jumalan ankaraa vanhurskautta, että hän olis nöyryyttänyt itsensä Jumalan väkevän käden alle.

Ja semmoiset ovat vielä nytkin muutamat ylpiät pakanat. Silloin he ovat nöyrät, koska hätä on peräsuolessa, eli koska Jumala heitä vähäisen kurittaa. Mutta tulevat kahta julmemmaksi, niin pian kuin he pääsevät siitä hädästä pois. Semmoiset ovat hävittömät huorat ja paatuneet varkaat, haisevaiset juomarit, joista se vuotava pirun paska haisee neljänneksen päähän, niin myös paatuneet viinaporvarit, jotka riisuvat traasuperkeleiltä rukan ja rokin. Ne miehet ei pelkää ketään niin kauvan kuin pohjattomuuden ruhtinas antaa heille voimaa ja rohkeutta pilkkaamaan Jumalata ja ihmisiä.

Mutta me sanoimme jo äsken, että muutamat pilkkaajat vedit rouvon ja raanun pään ylitse, koska aurinko pimeni. He rupesit pelkäämään, että mailman loppu tulee, koska semmoiset viimeisen ajan merkit rupeevat tapahtumaan. Ilmanki he ajattelit, ettei nyt Jumala löydä heitä, koska he ovat hupussa. Ja minä luulen, että katumattomat huorat vetäisit rouvon ja raanun pään ylitse ja menisit huppuun, jos Jumalan voima niin kuin tuomion edellä rupeis liikkumaan. Ja katumattomat varkaat menisit johonkuhun luolaan kätkemään varkautensa, juomarit ja viinaporvarit pistäisit päätänsä viinatynnyriin sisälle, ettei Jumala muka löytäis heitä. Kiroilijat ja tappelusmiehet hyppäisit kellariin, koreat herrat menisit muurin sisälle, sabattin rikkojat ja Jumalan sanan ylönkatsojat rupeisit lukemaan hirjaa helvetissä, armonvarkaat rupeisit ilmanki fariseuksen rukouksia pitämään, kaikille Jesuksen ristin vihollisille tulis semmoinen jäniksen sydän, että he lähtisit laukkomaan mettään ja luolihin, ja silloin he rupeevat huutamaan vuorille: “Langetkaat meidän päällemme!” ja kukkuloille: “Peittäkäät meitä sen silmäin edestä, joka istuimella istuu!”

Mutta kyllä he täällä ovat rohkiat pilkkaamaan ja vastustamaan kristityitä ja sanomaan: “Kuka sinun pani tuomariksi meidän päällemme? Itse me vastaamme.” Ja itse ne saavatki vastata helvetissä, semmoiset ylpiät ja paatuneet henget, jotka täällä ovat rohkiat pilkkaamaan ja vastustamaan kristityitä. Ja koska tuomio tulee, pistävät he päätänsä rouvon alle, eli viinatynnyrin sisälle, siinä mielessä, ettei nyt Jumala heitä näe. Ilmanki te oletta nyt valmiit astumaan Jumalan tuomion eteen, te huorat ja varkaat, juomarit ja viinaporvarit. Ilmanki te saatte maata Vapahtajan sylissä taivaan valtakunnassa, ja varastaa siellä kolmekymmentä hopiapenninkiä, joita Judas on viskannut temppelin lattialle, ja te saatte ilmanki juoda punaista viinaa taivaan valtakunnassa, ja viinaporvarit pääsevät ilmanki korkiampaan virkaan taivaan valtakunnassa sen edestä, että he ovat mitanneet vuotavata pirun paskaa juomatraasuille; huorat saavat ilmanki kulta sydäntä taivaan valtakunnassa, ja varkaat saavat voilimpun näpätä karitsan häissä.

Mutta ei se ole ainoastansa nämät hävittömät huorat ja hävittömät varkaat, haisevaiset juomarit ja paatuneet viinaporvarit, jotka täällä ovat rohkiat pilkkaamaan ja vastustamaan kristityjtä, jotka nyt luulevat olevansa valmiit astumaan Jumalan tuomion eteen, vaikka he silloin, koska tuomion kello soittaa, rupeevat laukkomaan mettään ja luolihin. Mutta myös siviät huorat ja rehelliset varkaat luulevat olevansa valmiit astumaan Jumalan valtakuntaan, ja raittiit juomarit ja kunnialliset viinaporvarit luulevat myös saavansa hyvän palkan sen edestä, että he ovat niin siviästi eläneet tässä mailmassa, ettei pidä löytymän yhtä synnin tomua heidän puhtaan tuntonsa päältä, jota Vapahtajan tarvitsis korjata. Nämät siviät ihmiset ei pelkää tuomiota.

Mutta jos Jumala yhtä hyvin tuomitsee heitä helvettiin, niin he rupeevat sanomaan Jumalan vääräksi tuomariksi, joka siviöitä ja kunniallisia ihmisiä paiskaa helvettiin. Ja siihen saavat vielä viisiä Raamatusta: Israelin lapset sanoit jo profeetan Hesekielin aikana, ettei Herra tee oikein, ja siihen tulee vielä perkele todistajaksi. Mutta ne, jotka freistaavat omalla parannuksella kelvata Jumalalle, eikä sen tähden saa omantunnon rauhaa, täytyvät viimein suuttua Jumalalle ja soimata häntä hänen ankaran vanhurskautensa tähden, ettei ihmisen jumalisuus ja oma vanhurskaus pidä ollenkaan hänelle kelpaaman. Niin kuin Lutherus kirjoittaa itsestänsä, että hän oli yhden aikaa oikein suuttunut Jumalalle hänen ankaran vanhurskautensa tähden.

Mutta millä tunnolla semmoinen ihminen saattaa tulla Jumalan tuomion eteen? Hänen täytyy ruveta torumaan ja riitelemään Jumalan kanssa ja sanomaan: “Sinä olet ylön kova, ja ankara, ja vanhurskas. Sinä vaadit enemmän syntisraukalta, kuin mitä hän jaksaa toimittaa.” Mutta Jumala on jo vanhassa Testamentissa sanonut semmoisille, jotka omanvanhurskauden kanssa taistelevat: “En minä jaksa riidellä teidän kanssanne, enkä vihastua ijankaikkisesti.” Paras taitaa olla semmoisille, että he heittävät pois riitelemästä Jumalan kanssa ja pyytävät sovintoa, ennen kuin tuomiopäivä tulee.

Mutta mitäs meidän pitää ajatteleman niistä, jotka sanovat joka päivä makaavansa Jesuksen ristin juuressa, ja yhtä hyvin pieksevät kristityitä? Jokohan ne pelkäävät tuomiota? Ei se ole uskottapa, että he pelkäävät tuomiota, ei kuitenkaan niin kauvan kuin he jaksavat varastaa armoa. Jos Vapahtaja tulis heitä vastaan yrttitarhassa, niin he astuisit rohkiasti hänen tykönsä ja antaisit hänelle suuta ja sanoisit: “Terve, Rabbi!” Ja jos Vapahtaja lykkäis heitä pois tyköänsä, niin Judan veljet sanoisit: “Met olemma sinun kanssas syöneet ja juoneet Herran Ehtoollisessa, met olemme sinun nimees ennustaneet, ja perkeleitä ulos ajaneet, me olemme puhuneet muillekin kristillisyydestä, ja saaneet monta kääntymään ja parannuksen tekemään. Et sinä saa meitä tuomita, sillä me olemme sinun opetuslapsias ja olemme sinun veres kautta puhdistetut, ja olemme joka päivä maanneet sinun verisen ristis juuressa. Miksis meitä siis tuomitset, vaikka me olemme niin vahvasti uskoneet sinun päällesti?”

Mutta Hän sanoo: “Menkäät pois minun tyköäni. En minä teitä tunne.” Jokohan armonvarkaat tyytyvät siihen tuomioon? Minä luulen, että he lykkäävät asiansa perkeleen tutkinnon alle; he menevät juuri mailman jumalan tykö kysymään: “Onkohan se oikein, että meitä syöksetään pois Jumalan valtakunnasta, jotka olemme aina maanneet Herran Ehtoollisessa ja ristin juuressa, ja olemme kastetun palaisen saaneet Häneltä joka kerta kuin me olimme syömässä ja juomassa Hänen kanssansa.” Mutta mailman jumala sanoo: “Ei se ole oikein, että teitä syöksetään pois armon osallisuudesta.” Mutta miksis te pakkaatte taivaan valtakuntaan niitten villihenkein kanssa, jotka aina tutkistelevat, “kuka se on, joka Sinun pettää?” Ei teidän tarvitse sitä ruveta mailmalle huutamaan, vaan menkäät paremmin ylimmäisten pappein tykö salarippiä pitämään. Kyllä ne antavat Judalle ja hänen veljillensä sen synnin anteeksi. Ja jos net ei huoli Judan veljistä, niin laittakaat itsellenne joku nuora, joka teitä auttaa pikaisesti pois mailmasta, niin te pääsette kaikesta vaivasta ja epäilyksestä pois. Katso, niin saarnaa mailman jumala Judalle ja hänen lihallisille veljillensä.

2. Kutkas nyt ovat siinä tilassa, että he rohkenisit tulla Jumalan tuomion eteen? Minä ajattelen, että ne harvat sielut, jotka täällä armon ajalla pelkäävät niin kovin kuolemata, tuomiota ja iankaikkisuutta, että heidän täytyy langeta Jesuksen jalkain juureen ja huutaa: “Jesu Davidin poika, armahda meidän päällemme, ja älä anna meidän hukkua ijankaikkisesti!” Minä ajattelen, että net harvat sielut, jotka täällä niin kovin pelkäävät Jumalan ankarata vanhurskautta ja tuomiota, että heidän täytyy särjetyllä sydämellä langeta sen suuren Ristinkantajan ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan eteen ja kerjätä armoa häneltä ennen kuin Hän tulee tuomitsemaan elävitä ja kuolleita, minä tunnen omasta sydämestäni ja näen Jumalan Sanasta, että katuvaiset, alaspainetut ja mailmalta vihatut, jotka tulevat Hänen tykönsä nöyrällä ja särjetyllä sydämellä huokaamaan, huutamaan ja kolkuttamaan armon oven päälle, että heidän pitää saaman armoa ja anteeksiantamusta Hänen verensä kautta, ja tuleman sovitetuksi ylimmäisen Tuomarin kanssa täällä armon ajassa.

Ja minä tiedän, että net armoitetut sielut ei tiedä paeta mihinkään Hänen edestänsä tuomiopäivänä. Ei heillä ole pelko enää, sillä se suuri Kuningas antaa heille voimaa ja väkevyyttä kärsimään mailman vihaa ja vainoa Hänen nimensä tähden. Ne harvat sielut, joiden lampussa on elävän uskon öljy, koska ylkä tulee, ne menevät ulos vastaanottamaan Häntä ilolla ja riemulla ja huutavat hoosianna! Sillä niin sanoo Vapahtaja opetuslapsillensa: “Koska nämät rupeavat tapahtumaan, niin nostakaat silloin silmänne, sillä teidän lunastuksenne lähestyy.” Eihän saata yksi armoitettu sielu pelätä tuomiota, koska hän tietää, että hänen lunastuksensa silloin lähestyy. Me tiedämme, että oikiat kristityt odottavat aina tuomiota, mutta armonvarkailla ei ole yhtään hätää, minkä tähden heidän pitäis odottaman tuomiota. Eikä niillä siviöilläkään ole mitään vaivaa, minkä tähden heidän pitäis tuomiota odottaman.

Mutta kristityillä on totisesti oikia syy, minkä tähden he odottavat tuomion. Kristityt ovat nimittäin vihatut ja vainotut maailmassa. He ovat pilkatut ja ylönkatsotut. Ei heillä ole ilo missään paikassa mailmassa. Vihollinen kiusaa heitä myötänsä. Jos ei ole ulkonainen sota ja vaino, niin vihollisen kanssa on sisällinen sota, joka ei lopu niin kauvan kuin lämmin veri juoksee verisuonissa. Sen tähden toivovat oikiat kristityt, että tuomio tulis pian, että he pääsisit pian pois tästä viheliäisestä maan tomusta, että he pääsisit pian siirtymään oikiaan Isänmaahan. Niin olkaat siis ahkerat kolkuttamaan taivaan oven päälle, te väsyneet matkamiehet, että te pääsisitte pian taivaan porttiin. Olkaat ahkerat huutamaan ja kolkuttamaan taivaan oven päälle. Olkaat ahkerat rukoilemaan, että se Taivaallinen Kuningas laskis teitä sisälle ennen kuin ovet suljetaan, ennen kuin sukulaiset ja langot jättävät teitä, ennen kuin se Taivaallinen Ylkämies menee ulosvalitun morsiamensa kanssa hääsaliin, ennen kuin Karitsan häät pidetään ijankaikkisesti.

Kuka tiesi, kuinka kauvan tämä mailma seisoo. Jos tänäpänä eli huomenna tulee huuto: “Katso ylkä tulee! Menkäät ulos häntä vastaan!” Ja te morsiamen piiat, jotka rupeisitte uneliaaksi tulemaan ynnä niitten tyhmäin kanssa. Valmistakaat lamppunne. Ette saata tyhmille öljyä antaa, koska hoppu tulee, vaan käskekäät heitä mennä hopusti ostamaan niiltä, jotka myyvät, ja katsokaat perään, jos ei ole teidän omasta lampustanne vuotanut öljyä sillä aikaa kuin te olette tyhmäin kanssa nukkuneet. Katso, nyt jäävät ne tyhmät neitseet seisomaan hääsalin oven edessä, ja ei yksikään avaja heille. Katso, nyt itkevät ne tyhmät neitseet oven takana. Katso, nyt saavat viisaat neitseet tanssata Karitsan häissä. Nyt saavat köyhät ja ylönkatsotut sielut, jotka täällä ovat murheessa ja epäilyksessä, pilkatut ja ylönkatsotut mailmalta, nyt saavat katuvaiset ja uskovaiset huorat iloita ja riemuita Karitsan häissä. Nyt ottaa se Taivaallinen ylkä heitä syliinsä ja panee kunnian kruunun heidän päähänsäja ristitähti rintaan, ja sormus käteen. Mutta tyhmät raukat saavat seisoa oven takana ja huutaa ijankaikkisesti: “Herra, avaa meille!” Mutta ei yksikään avaa. Aamen.