Puhtaat Saarnat 1, numero 102.

JOHANNES KASTAJAN PÄIVÄNÄ 1850-LUVULLA, EHTOOSAARNA.

Jeesus puhui kansalle Johanneksesta ja sanoi: “Totisesti sanon minä teille: Kaikkien niitten seassa, jotka vaimosta syntyneet ovat, ei ole tullut yhtään suurempaa kuin Johannes Kastaja, mutta kuitenkin se, joka pienin on taivaan valtakunnassa, on suurempi häntä.” Matt. 11: 11.

Tämä Vapahtajan todistus Johanneksesta on yksi ihmeellinen paikka Raamatussa, joka on työläs ymmärtää, koska se kuuluu, että Johannes on suurin kaikista, jotka vaimosta syntyneet ovat, ja niin muodoin suurempi kuin profeetat, ja kuitenkin on pienin taivaan valtakunnassa suurempi kuin Johannes. Moni ajattelisi, että Johannes Kastajan olisi pitänyt olla suurin taivaan valtakunnassa eli paras kristitty. Mutta me kuulemme nyt näistä Vapahtajan sanoista, ettei Johannes ole paras kristitty, vaikka hän on niin paljon työtä tehnyt Jumalan viinamäessä ja niin paljon kärsinyt kristillisyyden tähden.

Jos me ymmärrämme oikein Vapahtajan sanat, niin on pienin taivaan valtakunnassa suurempi kuin Johannes. Se on, huono kristitty on parempi kristitty kuin Johannes. Sillä tavalla kristityt korotetaan. Mutta ottakaat hyvin vaarin näistä Vapahtajan sanoista, ettei joku väärä luulo Johanneksesta pääsis juurtumaan kristittyin sydämessä. Sillä ne, jotka seisovat omanvanhurskauden perustuksen päällä, tahtovat panna Nikodemusta Johanneksen rinnalle ja sanovat: “Jos Nikodemus ei ole kristitty, ei suinkaan Johannes Kastaja ole kristitty.”

Näitten sanain johdatuksesta, jotka välistä kuuluvat omanvanhurskauden suussa, täytyy meidän panna muutampia priimuja eroitukseksi Johanneksen ja Nikodemuksen välillä, jotka osottavat, että suuri juopa on kiinnitetty Johanneksen ja Nikodemuksen välille. Ensiksi on Johanneksesta ennustettu vanhan Testamentin Raamatussa monen profeetan suun kautta, esimerkiksi Esajaksen 40: 3, Malakian 3: 1 ja 4: 5. Mutta Nikodemuksesta ei ole ennustettu mitään. Toiseksi on Kristus itse todistanut Johanneksen opin oikiaksi, mutta Nikodemuksen opin on Vapahtaja kaatanut. Kolmanneksi on Johannes Kastaja saanut Pyhän Hengen äitin kohdussa, mutta Nikodemus ei ole saanut Pyhän Hengen koskaan, jos vielä, niin kuin Lutherus arvelee, Pyhä Henki olis vaikuttanut hänessä, että hän tuli hautaamaan Jesuksen ruumista, vaikka se näyttää meille niin kuin omavanhurskaus olis hänessä vaikuttanut, mutta ei Pyhä Henki. Neljänneksi, ei ole Johannes vastustanut Kristusta kuin yhden kerran, koska semmoinen mahdottomuuden tunto tuli hänen päällensä, ettei hän tuntenut itsensä mahdolliseksi kastamaan Kristusta. Mutta Nikodemus vastusti koko ajan kuin hän puhui Jesuksen kanssa. Viidenneksi, Johannes Kastaja on vaikuttanut paljon Jumalan valtakunnan eli kristillisyyden levittämiseksi. Johanneksen saarnan kautta valmistettiin ihmiset vastaanottamaan Kristusta, mutta Nikodemus ei ole vaikuttanut mitään ihmisten parannukseksi. Kuudenneksi, Johanneksella oli oikia usko Jeesuksen päälle, että Hän on totisesti Jumalan poika. Mutta Nikodemuksella oli yksi väärä usko Jesuksen persoonasta. Seitsemäs todistus on se, että Johannes on saanut kärsiä uskonsa tähden, mutta Nikodemusta ei ole vihannut kukaan mailman lapsista.

Kaikki nämät todistukset osottavat, että Johanneksen ja Nikodemuksen välillä on suuri juopa kiinnitetty. Jos siis omanvanhurskauden palvelijat epäilevät Johanneksen autuudesta sen tähden, että kristityt ei ota Nikodemusta kristityksi, niin saavat he kerran nähdä, ketä he pistäneet ovat. Mutta ainoastansa näitten sanain johdatuksesta kuin Jesus on sanonut kansalle, että pienin taivaan valtakunnassa on suurempi kuin Johannes, saattaa joku epäilys tulla muutamille kristityille Johanneksen autuudesta, koska Johanneksella ei ole ollut niin suuret armon tuntemiset kuin apostoleilla. Johannes oli nimittäin herännyt, ja Pyhä Henki vaikutti hänessä aina saarnaama voiman, koska profeetoilla ei ollut saarnaamavoimaa muulloisin kuin silloin, koska Henki heissä vaikutti.

Profeetat näit Kristusta kaukaa, mutta Johannes näki Häntä kasvoista kasvoihin. Profeetat ovat uskoneet tulevaisen Vapahtajan päälle, mutta Johannes on uskonut läsnä olevaisen Vapahtajan päälle. Profeetoissa on ollut Kristuksen henki, joka on ennustanut heidän suunsa kautta, mutta Johannes Kastajalla on ollut se sama Kristuksen henki suuremmassa mitassa. Sen vuoksi hän on suurempi ja jalompi kuin profeetat.

Mutta se, että Johannes Kastajalle ei ole Kristuksen kärsiminen ja sovintokuolema ollut niin kirkkaasti maalattu kuin opetuslapsille, eikä niin suuri muret Hänen kuolemastansa kuin opetuslapsilla, eikä niin suuri ilo Hänen ylösnousemisestansa kuin opetuslapsilla, sen vuoksi on pienin taivaan valtakunnassa suurempi kuin Johannes.

Hän on kuitenkin näyttänyt sormellansa Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa mailman synnit. Hän on ollut iloinen Vapahtajan tulemisesta, niin kuin yljän ystävä iloitsee, koska ylkä puhuu morsiamensa kanssa, ja tästä Johanneksen ilosta me päätämme, että Johanneksella on ollut totinen ilo sydämessä, ja sen tähden me otamme Johannes Kastajan kristityksi, koska kaikki evankelistat ja apostolit ovat ottaneet häntä kristityksi.

Mutta me otamme ainoastans näistä Vapahtajan sanoista yhden ylösrakentavaisen esimerkin, koska me näemme, kuinka ahdas se paikka on, joka taivaan valtakunnaksi kutsutaan. Koska semmoinen opettaja kuin Johannes tuskin pääsee taivaan valtakuntaan, kuinkas sitte muut pääsevät, jotka ei ole vaikuttaneet mitään kristillisyyden ylösrakennukseksi, eikä ole itsensä kieltäneet mailmasta niin kuin Johannes on kieltänyt?

Tämä nyt tulee semmoisille kristityille, jotka ovat mykäksi tulleet, jotka ei puhu enää yhtään sanaa suruttomille. Mutta mailmasta vaan saarnaavat ja antavat suruttomia mennä rauhassa helvettiin, ja uskoa tunnustavat. Yksi mailman viisas on sanonut: “En ole kirkkokristitty enkä ole Raamatun kristitty.” Se on, en ole kristitty sen opin jälkeen kuin papit saarnaavat, enkä ole kristitty sen opin jälkeen kuin Raamatussa löytyy, vaan minä olen oman käteni päällä kristitty. Ja niitä on nyt sen pahempi monta, jotka ei ole kirkkokristityt eikä Raamatun kristityt, mutta oman kätensä päällä kristityt.

En minä puhu niistä, joilla on vielä totinen halu autuaaksi tulla, jotka totisesti kilvoittelevat uskossansa ja kieltävät itsensä mailmasta ja nuhtelevat mailmaa synnin tähden, vanhurskauden tähden ja tuomion tähden, vaikka niillä ei olis niin paljon öljyä lampussa, että se liikenis muille antaa. Mutta minä puhun niille, jotka ovat mykät koirat ja uskoa kantavat. Ovat kristityt kristittyin kanssa ja pakanat pakanain kanssa. Puhuvat niin kuin kristityt kristittyin kanssa ja sopivat hyvin pakanain kanssa. Ne jaksavat vielä koreita kantaa ja komeat byggningit rakentaa. Ei niille kelpaa nahkavaatteet, joita Jumala teki Adamille ja Evalle. Eikä niille kelpaa kaloleipä, mutta pitää olla ruisleipä. Johannes kantoi nahkavaatteet ja söi mettä hunajaa ja heinäsirkkoja. Hän kielsi itsensä pois mailmasta, sen tähden jaksoi hän saarnata muille totuuden. Ja kuitenkin sanoo Vapahtaja: “Pienin taivaan valtakunnassa on suurempi kuin hän.” Saapi sanoa niin kuin opetuslapset: kuka sitte autuaaksi tulee, jos Johannes Kastaja ei ole tullut autuaaksi? Mutta jos emme tietäis, minkä perustuksen päälle oikia kristillisyys on perustettu, niin ei olis mahdollinen autuaaksi tulla.

Johannes on sormellansa osottanut niille heränneille, murheellisille, katuvaisille, ahdistetuille ja alaspainetuille sieluille, hän on osottanut sormellansa Jumalan Karitsan, joka pois ottaa mailman synnit. Ja sen saman Karitsan me olemme osottaneet epäileväisille ja särjetyille sieluille, jos heillä olis niin suuri halu tulla katsomaan, kuinka Jumalan Karitsa tapetaan, kuin lapsilla on halu kurkistella, koska yksi luonnollinen karitsa tapetaan. Tulkaat kurkistelemaan, lapsukaiset, koska Jumalan Karitsa tapetaan. Tulkaat katsomaan, kuinka veri juoksee Hänen suonistansa. Jos teillä on arka sydän, niin se vaikuttaa teissä murheen, surkuttelemisen ja armahtelemisen. Ja se vaikuttaa tunnossa armeliaisuuden ja surkuttelemisen.

Mutta itse olette avanneet Hänen suoniansa synnin puukolla. Itse olette Häntä pistäneet, ja leikillä olette te sen tehneet, koska teillä oli tunto niin kuin nautahärän vuota. Mutta nyt te olette kauniisti tehneet, sanoo vanhin, nyt te annatte Jumalan Karitsan verta hukkaan vuotaa maan päälle. Se on vielä yksi suuri kauhistus, että te annatte Jumalan karitsan verta hukkaan juosta maan päälle.

Tulkaat korjaamaan Jumalan Karitsan verta, te katuvaiset ja murheelliset ja epäileväiset. Jos ette korjaa Jumalan Karitsan verta, niin te tulette viimein Jumalan Karitsan veren tallaajaksi. Moni on jo tullut Jumalan Karitsan veren tallaajaksi sen tähden, ettei ole silloin korjannut Jumalan Karitsan verta, koska hän on seisonut ristin kohdalla, koska hän on nähnyt, kuinka tämä kallis sovintoveri on juosnut maahan. Moni on silloin lyönyt rintojansa ja mennyt kotiansa, koska hän on nähnyt, minkä kaltaisella huudolla hän on henkensä antanut. Mutta pian hän on unhottanut Jumalan Pojan vaivoja. Sen tähden on moni jälkeen paatunut ja tullut Jumalan Karitsan veren tallaajaksi.

Rukoilkaat, te katuvaiset ja murheelliset Jesuksen opetuslapset, että teidän murheenne, joka on tullut Jumalan pojan kuolemasta, vaikuttais teissä yhden totisen ja sydämellisen halun Vapahtajan perään, ettei epäusko ja epäilys pääsis peräti teidän sydämissänne hallitsemaan. Ja uskokaat kuitenkin, mitä muutamat vaimot teille todistavat, että se tapettu Jumalan Karitsa on vielä elämässä. Kuule sinä suuri Ristinkantaja katuvaisten, murheellisten ja alaspainettuin huokaus. Isä meidän, joka olet taivaissa jne.

Me kuulimme tämän päivän pyhästä evankeliumista Johanneksen isän, Sakariaksen ennustuksia hänen pojastansa, mitä varten tämä merkillinen lapsi oli syntynyt mailmaan, nimittäin Ylimmäisen profeetaksi, valmistamaan Hänen teitänsä ja antamaan autuuden tunnon Hänen kansallensa heidän synteinsä anteeksi saamiseksi. Seuraavaisesti pitää meidän tällä pyhällä hetkellä katseleman, kuinka Johannes Kastaja valmistaa tien Herralle.

Ensiksi, hän antaa kansallensa autuuden tunnon.

Toiseksi, hän vaikuttaa syntein anteeksi saamisen.

Ensiksi. Hän antaa kansalle autuuden tunnon. Ja se tapahtuu sillä tavalla, että hän lain saarnalla ensinnä herättää ylös synnin tunnon. Jos kansalle ei tulis synnin tunto, ei taitais autuuden tuntokaan tulla. Mutta kuin hän kovalla saarnallansa ensinnä ylösherättää synnin tuntoa, silloin tulee myös autuuden tunto jälistäpäin, koska hän näyttää sormellansa Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa mailman synnit. Silloin tulee katuvaisille autuuden tunto, jos he katsovat aivan sen Jumalan Karitsan päälle, joka pois ottaa mailman synnit. Mutta jos he katsovat toisaalle, jos he katsovat mailmaan, jos he katsovat oman huonoutensa päälle eli mahdottomuutensa päälle, eli jos he katsovat omanvanhurskautensa päälle, silloin ei tule heille autuuden tunto, vaan aivan onnettomuuden tunto.

Moni on nyt jäänyt pois autuuden tunnosta, joka silloin ei ole katsonut Jumalan Karitsan päälle, koska Johannes on sanonut: “Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa mailman synnit.” Nyt on moni katsonut Jumalan Karitsan päälle, ja sen katsomisen kautta tullut autuuden tuntoon. Mutta moni on alkanut jälkeen katsomaan mailmaan ja on sen kautta kadottanut Jumalan Karitsan, joka on pois ottanut mailman synnit. Moni on myös kääntänyt pois silmiänsä Jumalan Karitsan päältä ja alkanut katsomaan omanvanhurskautensa päälle, ja muutampi on alkanut katsomaan oman mahdottomuutensa päälle, ja muutampi on alkanut katsomaan ihmisten tytärten päälle, niin kuin ensimmäisessä mailmassa Jumalan pojat katsoit ihmisten tytärten päälle ja tulit sen kautta kadotetuksi.

Älkäät katsoko Jumalan pojat, ihmisten tytärten päälle, sillä heidän kauneus on petollinen. Ja te kristityt tyttäret! Älkäät katsoko ihmisten poikain päälle, sillä heidän tavaransa on petollinen, vaan katsokaat Jumalan Karitsan päälle, jonka Johannes on teille näyttänyt. Sillä aikaa kuin te katsotte poikain päälle, on Jumalan poika kuollut. Vielä viimeiset pisarat hänen haavoistansa tippuvat maan päälle, vielä hän huutaa ristin päällä: “Eli, Lama sabaktani!” Mutta pian kumartaa hän päänsä ja antaa henkensä.

Kukas sitte saarnaa köyhille evankeliumia, koska Jesus kuolee? Kuka sitte johdattaa murheellisia opetuslapsia Jerusalemista öljymäelle? Kukas sitte herättää heitä, koska he tulevat uneliaiksi Yrttitarhassa? Kuka sitte lohduttaa Lazaruksen sisarukset, jotka itkevät hänen hautansa päällä? Minä luulen, että mailma pääsee iloitsemaan, koska Jesus kuolee kristittyin sydämissä. Jos ei Maria Magdalena jaksa niin paljon kyyneleitä vuodattaa hänen hautansa päällä, että Hän tulee eläväksi hänen silmäinsä eteen, niin on kaikki hänen vaivansa hukkaan mennyt.

Toiseksi. Katselkaamme nyt toiseksi, kuinka Johannes Kastaja saarnallansa vaikuttaa syntein anteeksi saamisen. Koska kansa Johanneksen lakisaarnan kautta on tullut synnin tuntoon, alkaa hän uskomaan, että kirves on jo pantu puitten juureen, ja että jokainen puu, kuin ei kanna parannuksen soveliaita hedelmitä, hakataan pois ja heitetään tuleen. Silloin tulee kansa Johanneksen tykö ja pyytää kastetta häneltä ja tunnustaa syntiänsä. Mutta Johannes Kastaja ei omista itsellensä mitään kunniata, vaan hän osottaa katuvaisia Jesuksen tykö ja sanoo: “Minä kastan tosin vedellä, mutta minun jälkeeni tulee se, joka minun edelläni on ollut. Hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.” Ne, jotka nyt menevät Jesuksen tykö, ne saavat synnit anteeksi ja tulevat autuuden tuntoon. Tällä tavalla vaikuttaa Johannes syntein anteeksi saamisen. Mutta nyt on moni, joka ei huoli Johanneksen kasteesta eikä myös Kristuksen kasteesta. Ja net ovat ne hedelmättömät puut, joiden juureen kirves on pantu.

Koska nyt Johannes Kastaja on vaikuttanut sen verran, että kansalle on tullut halu kastetuksi tulla ja syntiänsä tunnustaa, niin on Jumalan Karitsa, joka pois ottaa mailman synnit, puhdistava heitä. Johannes Kastaja pesee pahimman loan pois Jordanin virrassa, mutta Jumalan Karitsa puhdistaa heitä ja pesee heitä puhtaaksi ja lumivalkiaksi. He tulevat kiiltäväiseksi Hänen silmäinsä edessä, ja Hän osoittaa heitä niille vieraille, jotka tulevat taivaasta. Ja vieraat ihmettelevät, kuinka ne mustat tattaraiset ovat niin puhtaaksi ja valkiaksi tulleet, jotka ennen mustan faarin savupirtissä asuneet ovat. Ne vieraat, jotka tulevat taivaasta ihmettelevät, kuinka nämät mustat tattaraiset ovat niin valkiaksi tulleet. Ja taivaalliset vieraat ottavat niitä Jumalan lapsia syliinsä ja halaavat, ja suuta antavat.

Ja koska taivaalliset vieraat kysyvät, kuinkas nämät lapset ovat niin valkiaksi tulleet, ja perkeleen lapset ovat niin mustat, Jeesus vastaa: “Nämät lapset ovat ensinnä Johannekselta virutetut Jordanin virrassa, ja sen jälkeen ovat he pesseet vaatteensa Karitsan veressä, ja Minä olen heitä puettanut valkeilla vaatteilla, ja antanut heille sormukset, ja kruunun päähän, ja ristitähden rintaan. Siitä on heille tullut puhtaus ja valkeus.” Mutta älkäät enää, lapsukaiset, jotka näin valkeat ja puhtaat olette, älkäät enää menkö kahlaamaan maailman rapakkolantossa, vaan pysykäät nyt puhtaana siihen hetkeen asti, jona taivaan kellot soivat sinä suurena Sabatin päivänä, jona Jumalan lapset kokoontuvat Jumalan Templiin veisaamaan uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle. Silloin he huutavat Templissä: “Hoosianna Daavidin Pojalle!” Ja enkelit kuorissa soittavat basuunalla, koska itse Herra Jeesus alkaa Herran Ehtoollista jakamaan Johanneksen rippivieraille. Aamen, halleluja, amen.