Puhtaat Saarnat 1, numero 107.

1. RUKOUSPÄIVÄNÄ 1853.

Me luemme toisessa Moseksen kirjassa, toisessa neljättä luvussa, kuinka Israelin lapset tekivät kultavasikan jumalaksi pakanain mallien mukaan ja tanssasivat kultavasikan ympärillä. Silloin suuttui Jumala kovin ja tahtoi hävittää koko kansan. Mutta Moses rukoili kansan edestä ja Herra kuuli Moseksen esirukouksen ja säästi kansan.

Siitä nähdään, kuinka pian suruttomat ihmiset unhottavat Jumalan hyvät työt. Jumala oli Moseksen kautta pelastanut Israelin lapset Egyptin orjuudesta, ja oli luvannut Kaanaan maan heille perinnöksi, joka oli hedelmällinen maa, josta maitoa ja hunajaa vuotaa. Mutta Jumala tahtoi ensin julistaa heille lakinsa Siinain vuorella, koska heillä ei ollut tuntoa. Ja he olivat kovin peljästyneet Jumalan äänestä, koska Hän kovin pauhasi Siinain vuorella. Mutta eivät he kauan muistaneet Jumalan ankaraa vanhurskautta, ennen kuin he rupesivat pilkkaamaan Jumalaa jumalattomalla elämällänsä.

Silloin julmistui Jumalan viha heidän päällensä ja Jumala tahtoi hävittää koko kansan. Mutta Moses rukoili heidän edestänsä. Näyttää siltä kuin Jumala olisi ollut paljon kovempi ja ankarampi kuin ihminen, vaikka toiset luulivat, että Jumala on armollinen, koska he hyppäsivät ja tanssasivat kultavasikan ympärillä.

Mutta Jumala ei ole niin armollinen kuin paatuneet luulevat, sillä ei Jumala anna itseänsä pilkata. Vielä nytkin luulevat juomarit, että Jumala on armollinen, koska he juovat ja rallaavat viinatynnyrien ympärillä. Ja viinaporvarit luulevat myös, että Jumala on armollinen, koska he aukaisevat hanatapin ja antavat pirun paskan vuotaa juomarin suuhun. Mutta kuka tiesi, kuinka armollinen Hän on, koska kuolema tulee pusertamaan paatuneita rintoja. Huorat myös luulevat, että Jumala on armollinen, koska he elävät huoruudessa ja hekumassa. Mutta kukas tiesi, kuinka armollinen Hän on, koska kuolema rupeaa pusertamaan heidän rintojansa. Moseksen aikana oli Jumala niin kova ja ankara, että Hän aikoi hävittää koko sen jumalattoman kansan. Mutta nyt luulevat suruttomat ja armonvarkaat, ettei Jumala ole niin kova ja ankara tuomitsemaan suruttomia kuin ihmiset. Mutta kukas tiesi, kuinka kauvan Jumala antaa itseänsä pilkata.

Jumala tosin katui sitä pahaa, jonka Hän uhkasi tehdä kansalle, koska Moses rukoili Herraa. Mutta ei taida suruttomat koskaan katua sitä pahaa, jota he aikovat tehdä kristityille. Sillä suruttomain viha on siitä isästä perkeleestä. He haluavat kristittyin verta. Ja kristityt kuitenkin antavat anteeksi niin pian kuin suruttomat tekevät katumuksen. Ja vaikka Moses oli kiivas Jumalan puolesta ja suuttui niin kovin sille jumalattomalle kansalle, että hän särki ne taulut, joihin Jumala oli kirjoittanut lakinsa, niin kuitenkin rukoili hän Jumalaa tämän jumalattoman kansan edestä ja käski vielä pyyhkiä hänen nimensä pois elämän kirjasta, jos Jumala ei olisi armahtanut kansaa. Sillä Moses ei ole tahtonut yksin mennä taivaaseen, vaan hän tahtoi muita kanssansa. Ja kuitenkin oli tämä kansa eräs niskurikansa ja kiittämätön kansa, joka aina riiteli Mooseksen kanssa niin usein kuin hän tahtoi johdattaa heitä oikealle tielle. Ja tämän kiittämättömyyden tähden kuolivat he tielle.

Tästä kansasta näette kaikki paatuneet teidän kuvanne. Heidän elämänsä ja kuolemansa maalataan teidän silmäinne eteen. Te näette heidän ylpeytensä ja pahankurisuutensa, koska he tanssasivat kultavasikan ympärillä. Te näette, kuinka parhaat miehet seurakunnasta silloin riitelivät Moseksen kanssa ja sanoivat: “Sinä teet ylön paljon, sillä koko kansa on pyhä.” Koska he tanssaavat kultavasikan ympärillä ja rallaavat, juovat, kiroavat ja pilkkaavat Herran lakia, niin silloin on koko kansa pyhä! Niin rietas saarnaa.

Kuinka paljon nyt suruttomat elävät Jumalan lain jälkeen? Kuinka paljon he pilkkaavat Jumalaa? Sama luonto ja sama ylpeys heillä on kuin niilläkin miehillä, jotka riitelivät Moseksen kanssa ja vajosivat nahkoineen ja karvoineen elävältä helvettiin. Niin kauan nämäkin paatuneet pilkkaavat ja vastustavat totuutta, että he putoavat päätänsä myöten helvettiin. Ei löytynyt silloin koko kansasta enempi kuin kolme miestä, jotka olisivat Jumalan puolesta olleet. Ne olivat Moses, Josua ja Kaleb. Aaron oli huikentelevainen ja tahtoi sokean kansan mieltä noudattaa. Moseksen oma sisar, Mirjam, rupesi myös harhailemaan, koska kateuden rietas lykkäsi hänelle mieleen, että Moses oli hengellisessä ylpeydessä, koska Jumala ei puhunut muiden suun kautta, vaan ainoastaan Moseksen kautta.

Eipä ole silloin paljon totuudessa pysyväisiä ihmisiä ollut ja ei taida nytkään olla kovin paljon, jotka olisivat pysyväiset, jos oikea koettelemus tulisi. Vanha Simeon sanoi Marialle: “Sinunkin sielusi lävitse pitää miekan käymän, että monen sydämen ajatukset ilmoitettaisiin.” Olivatpa silloin vielä ihmisten sydämen aivoitukset salassa niin kauvan kuin Vapahtaja oli opettamassa temppelissä. Mutta niin pian kuin ylimmäiset papit, fariseukset, kirjanoppineet ja kansan vanhimmat olivat vieneet Hänen sidottuna raastuvan eteen, rupesivat kansan myrkylliset ajatukset tulemaan ilmi. Siellä pidettiin ensin pirttilaki, ja silloin rupesivat he huutamaan: “Ristiinnaulitse, ja laskekaat ryöväri irti.” Barabbas oli ilmankin paras kristitty, joka oli murhan tähden vankeuteen heitetty. Mutta tuo kansan häiritsijä, tuo Natsareenus, se oli pahempi kuin itse perkele.

Kuitenkin oli siellä muutamia vaimoja, jotka itkivät ja parkuivat, koska Jesus kantoi ristiänsä. Oli myös muutamia murheellisia opetuslapsia, jotka seisoivat ristin kohdalla. Oli siellä Maria Magdaleena ja Salome ja Johanna. Ei ole Jesus yksin kärsinyt kovaa piinaa ja kuolemaa. On niitä muutamia sieluja, jotka nyt vasta saavat nähdä, kuinka katkera viha kristillisyyden vihollisilla on. Ja ilmankin ne tulevat ensiksi autuaaksi alimmaisessa taivaassa, jotka imevät kristittyin verta. Semmoisilla on vahvempi usko kuin jollakin kristityllä. Sillä yksi kristitty epäilee usein autuudestansa, koska vihollinen karkaa hirmuisesti heidän päällensä sekä sisältä että ulkoa päin. Kristittyin täytyy pelvolla ja vapistuksella vaeltaa tämän vaarallisen maailman läpitse, joka on täynnänsä käärmeitä. Ja jos ei hänellä olisi elävä Jumalan tunto ja sellainen uskallus, että hän tämän onnettoman elämän perästä pääsee parempaan elämään, niin olisi hän jo aikaa vaipunut.

Rukoilkaat, te harvat sielut, jotka olette valmiit noudattamaan Jesuksen verisiä askeleita, että se suuri sotasankari vahvistaisi teidän nääntyneet polvenne, ja huutakaat nostetuilla käsillä taivaaseen, koska vihollinen karkaa suurella voimalla ja julmuudella teidän päällenne. Meidän toivomme on, että Herra kuulee murheellisten, katuvaisten ja alaspainettuin huokaukset. Isä meidän, jne.

Evankeliumi Jesajan 48: 18.

O, joska sinä pitäisit minun käskyistäni vaarin, niin sinun rauhas olisi niin kuin virta ja vanhurskautes niin kuin meren aalto.

Tässä tekstissä on Jumala ilmoittanut sydämensä syvyyden, koska Hän kohta rukouksella kehoittaa syntisiä, että he pitäisivät Hänen käskyistänsä vaarin, kun Hän kuten vanhin ensiksi siivosti manaa lapsiansa kuuntelemaan käskyjänsä ja sitten kovemmalla sanalla ja torumisella, ja uhkaa rangaista, jos lapset eivät tottele. Viimein täytyy Hänen juuri rukoilemisella manata heitä, että he kerran lakkaisivat pahaa tekemästä. Mutta eivät tottelemattomat lapset sen tähden kuuntele vanhemman käskyjä, vaan he nauravat ja sanovat vanhemmalle: “Haas, tule lyömään, jos tohdit.” Semmoiset lapset saattavat vanhempansa harmajat hiukset murheella hautaan. Sillä eivät sokeat raukat ymmärrä, kuinka he loukkaavat vanhempansa mieltä ja haavoittavat vanhemman sydäntä ylpeytensä ja tottelemattomuutensa kautta. Ne luulevat, että vanhin suuttuu heille ilman syytä. Ja vielä he uhkaavat kostaa, koska he tahtovat lykätä vanhempansa helvettiin.

Semmoiset ovat nyt ne paatuneet henget, jotka pilkkaavat vanhemman kyyneleitä ja tallaavat Hänen vertansa. Eivät ne pidä vaaria vanhemman käskyistä vaan elävät oman pahan tahtonsa jälkeen, niinkuin Israelin lapset ennen kehoittivat Jumalan vihaan ja sanoivat: “Ei Herra tee oikein meidän kanssamme.” Niin sanovat vielä nytkin kaikki suruttomat ja paatuneet, jotka eivät tahdo elää Jumalan tahdon jälkeen. Ne vastustavat ja sanovat niin kuin muinoin juudalaiset: “Ei Herra ole niin sanonut.” Jos joku profeetta julisti heille totuuden ja uhkasi heitä Jumalan rangaistuksella, niin he vastasivat: “Ei Herra ole niin sanonut.”

Katsokaat nyt teidän haamuanne tässä Juudaan kansassa, te suruttomat ja paatuneet, jotka vielä jaksatte juoda ja tapella, huorin tehdä ja varastaa. Teidän uskonveljenne ovat Raamatussa maalatut teidän silmäinne eteen, sillä ne sanoivat profeetalle: “Ei Herra ole niin sanonut.” Ja taas, koska Jumala häätyi kovemmin kurittamaan heitä sodalla, taudilla ja kalliilla ajalla, niin sanoivat he: “Ei Herra tee oikein meidän kanssamme.” Koskapa Jumala tekee oikein niiden mielestä, jotka eivät katso muuta oikeaksi kuin mitä oma sokia järki tuntee ja käsittää oikeaksi. Ei ole monta sanaa Raamatussa, joka tulee oikeaksi, jos vaan sanat sovitetaan suruttomain päälle ja pannaan rintaa kohti. Sillä suruttomat ja paatuneet sanovat: “Ei tuomio ja kirous kuule meille, sillä me olemme paremmat kuin Juudalaiset. Emme me ole Juudalaisia ja pakanoita, vaan kristityitä.” Jaa, kristityt! Vai niin! No, hyvää päivää, rakas juomarikristitty! Oletkos tänä päivänä saanut jonkun lohdutuksen kuivalle suullesi? Ja hyvää iltaa, rakas viinanlaskijakristitty! Oletkos tänä päivänä saanut monta äyriä viinakaupasta? Ja hyvää huomenta, rakas huorakristitty! Oletkos tänä yönä makeasti nukkunut riettaan sylissä?

Niin, te sanotte: “Emme tiedä kuka on oikea kristitty ja kuka väärä, mutta sen me tiedämme, että oikea kristitty ei tule tuomiolla ja kirouksella, vaan siunauksella hän tulee ihmisten huoneeseen. Vai siunauksella? Eipä Jumala ole tullut siunauksella Aadamin tykö syntiin lankeemuksen jälkeen, koska Hän kirosi maata ihmisen tähden. Ei Hän myöskään Siinain vuorelta tullut siunauksen kanssa, koska Hän sanoi: “Kirottu olkoon jokainen, joka ei tee niin kuin laki kirjassa sanoo.” Ei silloinkaan Jumala tullut siunauksen kanssa, koska Jumalan Poika sanoi Juudalaisille: “Te olette siitä isästä perkeleestä.” Eikä Paavali tullut siunauksen kanssa, koska hän sanoi yhdelle totuuden vihamiehelle: “O, sinä perkeleen poika, täysi kaikkea vilppiä ja petosta, kaiken vanhurskauden vihamies. Et sinä lakkaa vääntelemästä Herran oikeita teitä.” Mutta eivät suruttomat ja armonvarkaat omista näitä sanoja itsellensä, vaan he omistavat kaikki armonpaikat Raamatusta ja sanovat: “Jumala on armollinen! Kyllä Jumala näkee meidän viattomuutemme ja tuntee meidän rehellisyytemme.” Mistäs tiedätte, pakanat, että Jumala on armollinen, koska ette ole tuntenutkaan Hänen armoansa?

Kenelle sitten on Jumala armollinen? Katumattomille ilmankin. Nimittäin viinaporvareille, jotka syövät orpolasten leipää, ja juomareille, jotka juovat lasten leipää viinaan. Niille se on Jumala armollinen. Ja kenelle vielä on Jumala armollinen, jos ei kirousmiehille ja tappelumiehille. Niin myös huorapukeille on Jumala armollinen. Ja erinomattain niille taitaa Jumala olla armollinen, jotka vihaavat ja vainoovat Jumalan seurakuntaa. Mutta kristityille ei taida Jumala olla armollinen. Kuitenkin on maailman jumala niin kovin suuttunut kristityille, että hän aikoo niitä hävittää maailman lain voimalla, että hän saisi omantunnon rauhan. Kaikki maailman orjat, jotka palvelevat maailman jumalaa yötä ja päivää, toivovat ja odottavat, että he pian pääsisivät makkaroita tekemään kristittyin verestä. Kyllä he kumminkin rupesivat kuka tiesi ylön varhain hautajaisia juomaan kristittyin haudalla. Kuitenkin on se kristittyin toivo ja uskallus Jumalaan, että jos he vielä ruumiin tappavat, niin eivät he saata kuitenkaan sielua tappaa. Ja kerran he saavat nähdä, ketä he pistäneet ovat.

Ja armonvarkaat kanssa tulevat niin kuin kotkat raadolle, koska hukka on jonkun lampaan tappanut. Niin tulevat myös korpit, ja rupeavat toisesta päästä syömään. Ja tällä lailla he koettavat Jumalan lakia täyttää. Jumala on heillä maksassa, sapessa, pernassa ja peräsuolessa. Ja sieltä nousee höyry järkeen, niin että järki sekaantuu. Ja he tuntevat oikeaksi kristittyin kärsimisen ja vaivan. Muutamat tulevat pyöveleiksi, muutamat päällekantajiksi ja muutamat vieraiksimiehiksi kristittyin päälle. Niin se tapahtui Vapahtajan aikana ja niin taitaa vielä nytkin tapahtua, että kaikki synnin mitta täytettäisiin.

Koska Vapahtaja oli opettamassa temppelissä, niin eivät muut viitsineet tingata Hänen kanssansa kuin kirjanoppineet, fariseukset ja ylimmäiset papit. Mutta niin pian kuin viholliset olivat Juudaksen avulla saaneet Hänen kiinni, rupesi kaikki kansa huutamaan: “Ristiinnaulitse!” Niin kuin maailman herrat heitä yllyttivät. Niin he luulivat täyttävänsä Jumalan lain.

Minä luulen, että kaikkein murhaajain nimet ovat kirjoitetut palavassa kirjassa, samoin kuin niidenkin nimet, jotka ensiksi rupesivat Hänen päällensä kanta. maan, kuin myös niiden, jotka huusivat: “Ristiinnaulitse!” Mutta opetuslapset tulivat sangen murheellisiksi, koska he näkivät, kuinka ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja fariseukset tekivät Jesukselle, niin kuin Jesus oli heille ennen sanonut: “Teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee. Te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään teille iloksi.”

Vaikka maailma on iloinen, koska Jesusta piinataan ja vaivataan, niin on meidän toivomme, ettei tämä maailman ilo ole niin pitkä. Mutta opetuslasten murhe käännetään iloksi ja heidän iloansa ei ota yksikään pois. Sillä opetuslapset täyttävät Jumalan tahdon, koska he itkevät ja parkuvat. Se on sen kaltainen murhe, joka on Jumalan mielen jälkeen. Mutta maailma täyttää parhaiten maailman jumalan lain, koska se iloitsee ja pilkkaa taivaallisen vanhimman kyyneleitä, vaikka Hän rukouspäivän tekstissä rukoilemisella manaa niitä paatuneita lapsia ja sanoo: “O, joska sinä pitäisit minun käskyistäni vaarin.” Kuinkas ne pitävät Jumalan käskyistä vaarin, jotka pilkkaavat ja nauravat, kun Jesus itkee. Ne ilmankin pitävät Jumalan käskyistä vaarin, jotka ottavat sen kansanhäiritsijän kiinni, vievät Hänen raastuvan eteen ja kantavat Hänen päällensä maaherran edessä. Taitavat nekin ottaa Jumalan käskyistä vaarin, jotka huutavat: “Ristiinnaulitse!”

Mutta ne harvat sielut, jotka seisovat Jesuksen ristin kohdalla ja itkevät katsellessansa, kuinka Jesusta piinataan ja vaivataan, taitavat olla kirotut. Ja niin kuin Paavali sanoo: “Me olemme maailman sontatunkioksi tulleet.”

“O, joska sinä ottaisit minun käskyistäni vaarin”, sanoo Herra. Mutta suruttomat ajattelevat: “Kyllä me otamme Jumalan käskyistä vaarin, emme me ole ehdolla eli tahdolla Jumalan lakia polkeneet.” Mutta kuinka te olette Jumalan lain täyttäneet, kun te olette vaan juoneet, kironneet ja tapelleet, huorin tehneet ja varastaneet, ja vielä päälliseksi vainonneet Jumalan seurakuntaa ja pilkanneet kristityitä? Ettekös ajattele täällä armonajassa, mitä teidän rauhaanne sopii? Ettekö pelkää sitä tulevaista vihaa? “O, joska sinä pitäisit minun käskyistäni vaarin,” sanoo Herra. Mutta kuuroille ja mykille ei auta huutaa, eivät ne kuitenkaan kuule. Jumalan sanat tarttuvat pikemmin seinään kuin suruttoman syntisen tuntoon.

Nyt te harvat Jesuksen opetuslapset, jotka olette murheelliset, koska maailma iloitsee, jotka seisotte ristin kohdalla murheellisella ja särjetyllä sydämellä, koska Jesus huutaa kuoleman kivuissa: “Minun Jumalani, miksis minun ylön annoit?” Teidän murheenne käännetään kuitenkin iloksi, koska te näette sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan astuvan ylös taivaaseen, ja istuvan Jumalan oikealla kädellä. Maailman ilo on lyhykäinen, mutta teidän murheenne käännetään iloksi, koska tekin pääsette pois tästä surun laaksosta taivaaseen, kussa teidän kyyneleenne pyyhitään pois. Älkäät peljätkö sitä, joka ruumiin tappaa ja ei voi sielua tappaa. Vaan peljätkäät paremmin sitä, joka saattaa sekä ruumiin että sielun helvetissä hukuttaa.

Minä tiedän, että hukanpenikat vartioitsevat joka paikassa, kussa he saavat hajun lampaista. Niillä raukoilla on kova nälkä ja jano lihan ja veren perään. He tahtovat kiskoa ja raataa lampaita. Jos joku onneton lammas eksyisi eli erkaneisi pois laumasta, niin varsin valmis on hukka nielemään sen. Ja koska hukat eivät pääse syömään ja raatamaan lampaita sen tähden, että paimen varjelee heitä, niin he yrittelevät paimenen päälle. Mutta meidän toivomme on, että se suuri Israelin paimen, joka on antanut henkensä lammasten edestä, varjelisi omia lampaitansa hukan hampaista. Sillä koska se suuri Israelin paimen ei ole säästänyt yhtään ainoaa veripisaraa, jota Hän ei ole antanut vuotaa lammasten edestä, niin me uskomme, että Hän armahtaa omia lampaitansa ja antaa heille voimaa ja väkevyyttä sotimaan siinä suuressa kilvoituksessa, että he voittaisivat ijankaikkisen elämän kruunun.

O, suuri Israelin paimen, sinä ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu kuningas! Katso armollisesti murheellisten opetuslasten puoleen ja kuule heidän huokauksiansa, koska he murheellisella ja särjetyllä sydämellä huokaavat sinun tykösi.

Ei ole niillä raukoilla mihinkään muualle turvaa, vaan sinun päällesi he vartioitsevat ja sinusta he saavat voiman kilvoittelemaan ja kaikki sen ruman tuliset nuolet ylitse voittamaan. Kuule, o armollinen Herra Jesus, kaikkein vaivaisten ja hätääntyneitten huokaukset sinun piinasi tähden. Aamen.