Puhtaat Saarnat 1, numero 109.

1. RUKOUSPÄIVÄNÄ 1858.

Minä muistan tänä päivänä minun syntini.

Näin sanoi Egyptin kuninkaan palvelija eli ylimmäinen juomanlaskija. Koska Egyptin kuningas ei löytänyt ketään, joka olisi kuninkaan unta selittänyt, silloin sanoi ylimmäinen juomanlaskija: “Minä muistan tänä päivänä minun syntini.” Tämä ylimmäinen juomanlaskija oli tehnyt kahdenkertaisen synnin. Ensimmäinen synti oli kuningasta vastaan, että hän oli luultavasti varkain juonut kuninkaan viinapikarista, jonka tähden kuningas oli suuttunut hänelle ja pannut hänen vankihuoneeseen. Toinen synti oli se, että hän oli unhottanut lupauksensa Joosefille. Joosef oli huoran tähden ilman syytä joutunut vangiksi. Ja koska ylimmäinen juoman laskija oli samassa vankihuoneessa, selitti Joosef hänelle unta, ilmoitti, että kuningas antaa hänelle anteeksi hänen rikoksensa ja hän pääsee virkansa saamaan takaisin. Silloin sanoi Josef ylimmäiselle viinanlaskijalle: “Muista minua, koskas tulet kuninkaan eteen.

Mutta ei ylimmäinen viinanlaskija muistanut Josefia ennen kuin kuningas itse näki unta, jota ei yksikään saattanut selittää. Silloin sanoi ylimmäinen viinanlaskija: “Minä muistan tänäpänä minun syntini.” Ja nämät sanat löytyvät kirjoitettuna 1. Moos.11: 6. Ilman epäilemättä on kaikille tarpeellinen muistaa syntiänsä. Mutta yksi surutoin ihminen ei tahdo muistaa syntiänsä ennen kuin joku ahdas paikka tulee. Niin esimerkiksi tämä viina varas ei muistanut syntiänsä ennen kuin kuningas tuli murheelliseksi, koska ei löytynyt yhtään viisasta koko valtakunnassa, joka olis saattanut selittää kuninkaan unta. Silloin muisti tuo viinavaras syntiänsä. Sillä hän tiesi, että Josef oli unen selittäjä, ja hänen täytyi nyt ilmoittaa kuninkaalle, että vankihuoneessa löytyi yksi mies, joka olis saattanut kuninkaalle hänen unensa selittää. Mutta viinavaras täytyi myös muistaa syntiänsä ja tunnustaa kuninkaalle, kuinka hän oli tullut tutuksi Josefin kanssa, koska hän oli rikkonut kuningasta vastaan, ja sen rikoksen tähden oli joutunut vangiksi. Tämän synnin muisti hän ja tunnusti. Mutta toinen synti, että hän oli niin armotoin Josefia kohtaan, joka oli huoran tähden viattomasti ja ilman syytä heitetty vankeuteen, siitä synnistä ei ole kirjoitettu, tuliko se synti hänen tuntonsa päälle.

Tämä armottomuus oli kuitenkin raskaampi synti kuin se viinavarkaus. Mutta sydämen kovuus ja armottomuus ei tahdo niin usein tulla muistoon, ei tänä päivänä eikä huomenna, sillä se on yksi sisällinen taipumus ihmisessä. Moni on tunnustanut varkautensa, mutta sydämen kovuus ja armottomuus makaa vielä kätkettynä. Oma rakkaus on väkevä, ei ainoastans suruttomissa ja heränneissä, vaan myös kristityissä. Mitä ihminen saattaa tehdä ilman vaivatta ja ilman vahingotta, sen hän joltisesti tekee tarvitsevaisille, mutta jos hänen pitää jotakin vaivaa näkemän lähimmäisensä tähden, niin potkaisee vanha aadami vastaan oman rakkauden tähden ja kysyy: “Kukas minulle sen vaivan maksaa?” Sillä ei moni kristittykään voi uskoa Jumalalle velkaa.

Tämä armottomuus tulee myös epäuskosta, sillä muutamat suruttomat ja omanvanhurskauden palvelijat ovat ennen uskoneet, että Jumala maksaa heidän vaivansa. Mutta kristityt ei voi uskoa, että Jumala maksaa heidän vaivansa sen tähden, että vaivaisten auttaminen ei tule rakkaudesta, mutta omantunnon vaatimisesta. Kuitenkin on Lutherus uskonut, että kaikki, mitä kristitty tekee uskossa, se luetaan hänelle hyväksi työksi, vaikka se ei ole itsestänsä hyvä.

Kuninkaan palvelija eli tuo viinavaras muisti varkautensa, mutta sydämen kovuus ja armottomuus ei ole tainnut tulla raskaaksi hänen tuntonsa päälle. Ja kuitenkin on sydämen kovuus ja armottomuus raskaampi synti kuin viinavarkaus. Viinavaras taisi ajatella niin kuin moni muu: “Josef on yksi köyhä vanki. Jos minä puhuisin kuninkaalle Josefin vankeudesta, niin taitais kuningas suuttua. Ja Josefilla ei ole mitään, millä hän saattais minua auttaa, ei ole mitään, millä hän saattais minun vaivani maksaa. Olkaan siis Josef vankeudessa.”

Näetkös nyt, viinavaras? Jos sinä varkautes tunnustat ja anot anteeksi, mutta sydämen kovuutta ja armottomuutta et tunne, niin saat tuomiopäivänä kuulla nämät soimaukset: “Minä olin vankina ja ette oppineet minua.” Nyt ajattelee moni omanvanhurskauden palvelija: “Enemmän minä olen auttanut vaivaisia kuin sinä. Minä olen auttanut, mitä olen saattanut, mutta net, jotka kristityksi itsensä kerskaavat, ovat niin mailmassa kiinni, että he auttavat itsiänsä, mutta ei tarvitsevaisia.” Mitäs nyt kristityt siihen sanovat, koska omanvanhurskauden palvelija nousee kantamaan kristittyin [päälle], että he ovat kovat ja armottomat, ja sanoo: “Enemmän minä olen vaivaisia auttanut kuin sinä.”

Jokohan kristityt ottavat syyn päällensä ja sanovat: “O, armollinen omavanhurskaus! Ole meille armollinen ja älä niin kovin tuomitse!” Minä ajattelen, että kristityt, joilla on edesvastaaja Isän tykönä, ei ota Jumalan lasten päällekantajata tuomariksi, vaikka he vielä syypäät olisit, sillä rietas ei anna kristityille synnit anteeksi niin kauvan kuin he kristityt ovat. Mutta jos rietas soimaa heitä armottomuudesta ja sydämen kovuudesta, niin kuin hänen tapansa on, niin täytyy heidän ottaa syyn päällensä, kussa he syypäät ovat, ja paeta Kristuksen tykö nöyrällä ja katuvaisella sydämellä rukoillen kaikesta sydämestä, että Hän sulasta armostansa antais heille kaikki ne synnit anteeksi, joita omanvanhurskauden perkele latoo heidän päällensä, ja jossa he totisesti syypäät ovat. Mutta omalta vanhurskaudelta het ei saata anoa anteeksi, sillä hän ei saata antaa anteeksi kristityille, vaan ainoastans niille, jotka häntä palvelevat.

Koska kuningas on ottanut tätä Raamatun paikkaa tutkintoaineeksi ensimmäisenä rukouspäivänä, nimittäin ne edellä mainitut sanat, aamusaarnan tekstin, “minä muistan tänäpänä minun syntini”, saavat myös alamaiset muistaa syntiänsä tänäpänä, jotka ennen ei ole syntiänsä muistaneet. Ja vielä netkin, jotka ennen ovat muistaneet, ja taas unhottaneet. Me rukoilemme sitä suurta ristinkantajata, joka on kaikkein synnit kantanut Yrttitarhasta Golgatan mäelle, että Hän lähettäis Pyhän Henkensä muistuttamaan kaikki, joilla on huono muisti, että he tänäpänä muistaisit syntiänsä, jotka ennen ei ole muistaneet, ja vielä netkin, jotka ennen ovat syntiänsä muistaneet ja taas unhottaneet, että he tulisit kaikki tuntemaan ja näkemään, kuinka raskaan kuorman he ovat panneet sen suuren ristinkantajan päälle, koska Hän vaelsi niitä raskaita ja vaivaloisia askeleita Yrttitarhasta Golgatan mäelle, ja huusi korkealla äänellä: “Minun Jumalani, miksis minun ylön annoit?” Jos Jesus ei olis kantanut meidän syntiämme, ei olis auttanut meitä niitä muistaa. Kuule, syntisten Vapahtaja, kaikkein niitten katuvaisten huokaukset, jotka tänäpänä syntiänsä muistavat. Isä meidän, jne.

Apostolien teot: 3:19

Korkean messun teksti löytyy Apostolein tekoraamatun 3. luvussa 19. värsyssä, ja kuuluu: “Tehkäät parannus ja palatkaat, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.”

Tämän päivän teksti on otettu Pietarin saarnasta helluntaipäivänä. Ja nämät tekstin sanat kuuluvat kaikille suruttomille yhteisesti, jotka olivat pilkanneet Pyhän Hengen vaikutuksia. Seuraavaisesti siitä pitää meidän eteen asettaman nämät Pietarin sanat tutkisteltavaksi, ensiksi suruttomille, toiseksi heränneille, kolmanneksi armoitetuille. Mutta me rukoilemme, että Jumala sanansa kanssa lainais meille Pyhän Hengen, että me oikein ymmärrämme Jumalan sanaa, että se tulis eläväksi meidän sydämissämme ja vaikuttais siellä oikian katumuksen, parannuksen ja elävän uskon meidän sieluimme ylösrakennukseksi ja ijankaikkiseksi autuudeksi. Amen.

Ensimmäinen tutkistelemus. Mitäs Pietarin saarna parannuksesta vaikuttaa suruttomissa? Muutamille tulee pistos sydämeen, niin kuin kirjoitettu on Apostolitten teoissa. Ja ne, joille tulee pistos sydämeen, tulevat murheelliseksi ja rupeavat kysymään: “Te miehet ja veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Mutta siinä suuressa joukossa ei ole monta, joiden sydämessä Jumalan sana vaikuttaa totisen parannuksen ja katumuksen. Sillä muutampain sydän on niin paatunut, että Pietarin saarna parannuksesta ei vaikuta mitään. Koska nimittäin Pietari saarnais parannuksesta kansalle, tulit papit ja temppelin haltijat ja saddukeukset, jotka pidit pahana, että apostolit julkisesti opetit kansaa, ja nämät mailman herrat otit Pietarin kiinni ja panit häntä vankihuoneeseen. Niin pahaa teki tämä parannuksen saarna, että riettaan palvelijat rupeisit Jesuksen opetuslapsia vainoomaan.

Siitä ilmaantuu viha, että mailma vihaa Jesuksen opetuslapsia ja panee heitä vankeuteen ja kieltää Jesuksen opetuslapsia saarnaamasta parannusta kansalle. Jos Pietari olis kironnut temppelissä eli tapellut eli kauppaa tehnyt eli pilkannut kristityitä, kyllä olisit mailman herrat kiittäneet häntä. Ei suinkaan olis Pietari eikä myös Johannes pantu vankeuteen. Mutta kuin hän saarnais parannuksesta kansalle ja sanoi heille: “Te tapoitte kunnian Herran.” Siitä sanasta nousi viha. Ja tämä parannuksen saarna on suruttomille niin vastahakoinen ja niin katkera kuulla, että he nousevat vastaan. Surutoin kansa alkaa pilkkaamaan ja vastustamaan.

Mutta papit ja temppelin haltijat ja saddukeukset, jotka ei usko ylösnousemusta, alkavat lain voimalla ahdistaa Jesuksen opetuslapsia. Koska siis Pietari saarnaa kansalle: “Tehkäät parannus ja kääntäkäät teitänne”, silloin suuttuvat kaikki mailman herrat ja erinomattain saddukeukset, jotka ei usko ylösnousemusta. Hengellinen viha nousee sydämeen, ja he alkavat vainoomaan Jesuksen opetuslapsia. Ja sama vaikutus näkyy vielä nytkin suruttoman kansan seassa. Oikia parannuksen saarna ja erinomattain se soimaus, “te tapoitte kunnian Herran”, se sama soimaus vaikuttaa vihaa ja vainoa. Ja ainoastans muutamat saavat pistoksen sydämeen, jotka niin muodoin tuntevat, että he ovat tappaneet kunnian Herran.

Tässä seurakunnassa on nyt saarnattu parannuksesta monta ajastaikaa. Mitäs tämä parannuksen saarna on vaikuttanut suruttomassa kansassa? Jos muutamat ovat saaneet pistoksen sydämeen ja ovat tulleet halulliseksi kuulemaan evankeliumia, niin on myös yksi osa paatunut. Sillä tämä Marian Poika on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan. Jos moni on tullut nostetuksi helvetistä tämän saarnan kautta, niin on myös moni syvempään helvettiin langennut tämän saarnan kautta. Niin on tapahtunut apostolitten aikana, niin tapahtuu vielä nytkin. Muutamat paatuvat tämän saarnaamisen kautta, ja muutamat nostetaan ylös helvetistä.

Toinen tutkistelemus. Mitäs Pietarin saarna parannuksesta vaikuttaa heränneissä? Koska Pietari saarnais helluntaipäivänä sille suurelle joukolle, sait muutamat pistoksen sydämeen. Ja ne rupeisit kysymään: “Te miehet ja veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Me arvaamme hyvin, että Pietarin saarna parannuksesta oli niissä vaikuttanut pelvon kuolemasta ja tuomiosta, ja siinä pelvossa tuli myös muret ja huolenpito sielun autuudesta. Mutta vasta heränneillä ei ole tieto ja ymmärrys, kuinka ja millä lailla heidän pitää autuaaksi tuleman. Ei vasta heränneet tiedä, mistä tie menee taivaaseen. Mutta he tuntevat myös sokeutensa ja ymmärtämättömyytensä ja sen tähden he kysyvät Jesuksen opetuslapsilta: “Te miehet ja veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Mitäs Jesuksen opetuslapset nyt vastaavat eli minkä kaltaisen vastauksen he antavat niille vasta heränneille, jotka ovat pistoksen saaneet sydämeen? Joo! Pietari sanoi niille heränneille ja katuvaisille sieluille: “Tehkäät parannus ja antakaat teitänne kastaa Jesuksen nimeen syntein anteeksi saamiseksi, ja teidän pitää saaman Pyhän Hengen lahjan.”

Meillä on myös semmoinen järjestys ollut, että katuvaisille pitää saarnattaman evankeliumia. Mutta ei ole Pietarin aikana ollut niin paljon omaavanhurskautta heränneissä kuin nyt on, sen tähden saatoit heränneet ja katuvaiset pian uskoa, että heidän syntinsä olit anteeksi annetut. Nyt ei ole kaikille katuvaisille niin helppo uskoa, koska Jumalan lasten päällekantaja nousee niin kuin kiljuva jalopeura, se on omanvanhurskauden perkele, joka kantaa Jumalan lasten päälle yötä ja päivää. Hän lykkää mieleen välistä tain kaltaisia ajatuksia: “Sinä et ole oikein katuvainen, kuinka sinä mahdat saada armoa?” Omavanhurskaus muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi ja saarnaa niin kuin enkeli järjessä: “Sinä et ole herännyt, koska sinä teet niin paljon syntiä ajatuksilla, himoilla ja haluilla. Sinä rakastat mailmaa ja niitä katoovaisia kappaleita, kuin mailmassa ovat. Ei ole oikia viha synnille. Ei ole voimaa rukoilla. Ei ole voimaa puhua kristillisyydestä. Et ole itse parempi kuin surutoin ihminen.”

Kaikkia näitä saarnaa nyt omavanhurskaus katuvaisille. Ja minkä tähden omavanhurskaus niin saarnaa? Sen tähden, että hän tahtoo ahdistaa katuvaisia Kristuksesta katsomaan aivan itsepäällensä ja oman huonoutensa päälle, mutta ei uskon alkajan ja päättäjän päälle. Koska katuvaiset tuntevat pahuutensa ja näkevät huonoutensa, silloin vaikuttaa omavanhurskaus epäuskon ja saarnaa järjessä: “Sinä et ole mahdollinen tulemaan Jumalan armoistuimen eteen riettaan kaltaisena. Ei Jumala ota vastaan katuvaisia perkeleitä, mutta katuvainen enkeli voipi olla mahdollinen.” Ja katuvainen enkeli! Missäs nyt ovat ne katuvaiset enkelit? Taitavat olla siviät huorat ja rehelliset varkaat, jotka enkeliksi kutsutaan. Taitavat olla raittiit juomarit ja armolliset viinaporvarit, jotka enkeliksi kutsutaan. Semmoiset ovat katuvaiset enkelit, jotka sanovat: “Jumala on väärä tuomari, jos hän niitä paiskaa helvettiin, jotka tekevät oikein kaikille.”

Jos katuvaiset tahtovat enkeliksi tulla, saavat he mennä mailman ruhtinaan tykö, joka on itse pyhä, joka ei ole vielä tähän asti ottanut yhtään syytä päällensä. Joka soimaa taivaan Jumalata vääräksi tuomariksi ja kantaa Jumalan lasten päälle yötä ja päivää. Semmoiset enkelit ei tule koskaan katuvaiseksi. Ja niitä on monta, joittenka synnit rietas on pyyhkinyt pois. Mutta katuvaiset ei tarvitse ajatella, että he tulevat enkeliksi koskaan, vaan heidän täytyy olla katuvaiset perkeleet niin kauvan kuin omatunto on valvomassa. Heidän täytyy tuta riettautensa ja saastaisuutensa niin kauvan kuin he elävät. Jos synnin tunto loppuu, niin loppuu myös armon tunto.

Kuulkaat siis, te katuvaiset sielut, mitä Pietari saarnaa rukouspäivän tekstissä. “ Tehkäät parannus ja kääntäkäät teitänne, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.” Pietari vaatii parannuksen, johon myös katumus kuuluu. Hän vaatii katumuksen ja parannuksen, ei sen tähden, että ihminen katumuksella ja parannuksella mitään tienaa, mutta sen tähden, että ihmisen sydän katumuksen kautta valmistetaan vastaan ottamaan armoa. Ei ole siis Pietari saarnannut seurakunnalle niin: “Ei teidän tarvitse katumusta tehdä, ei teidän tarvitse parannusta tehdä. Ei teidän tarvitse kääntyä jumalattomasta elämästä, vaan teidän pitää uskoman, ainoastans uskoman, niin teidän syntinne pyyhitään.”

Se on tosi, että Pietari ja Paavali ovat niin saarnanneet heränneille, epäileväisille, peljästyneille ja epäuskoisille, semmoisille katuvaisille sieluille ovat apostolit saarnanneet aivan evankeliumia uskosta. Mutta suruttomille ovat he saarnanneet: “Tehkäät parannus ja kääntäkäät teitänne.” Mutta katuvaisille saarnaisit he: “Usko Herran Jesuksen päälle, niin sinä ja sinun huonees tulet autuaaksi.” Ja niin mekin saarnaamme katuvaisille: “Uskokaat Herran Jesuksen päälle, niin te tulette autuaaksi. Katsokaat uskon alkajan ja päättäjän päälle.” Jos Jumalan lasten päällekantaja tuomitsee teitä, niin sanokaat hänelle: “Meillä on edesvastaaja Isän tykönä.” Jos perkele käypi ympäri niin kuin kiljuva jalopeura etsein, ketä hän sais niellä, niin paetkaat hopusti sen väkevämmän tykö, joka on jakanut hänen saaliinsa. Jos vihollinen sanoo katuvaisille: “Sinä teet syntiä joka päivä ajatuksilla, himoilla ja haluilla, kuinka sinä saatat omistaa kristityn nimen?” niin sanokaat päällekantajalle: “Jesus on tullut syntisiä vapahtamaan, mutta ei hurskaita.” Jos omavanhurskaus saarnaa katuvaisille: “Sinulla ei ole oikia katumus, kuinka sinä saatat omistaa armoa” niin sanokaat: “Mene pois saatana, minä olen katuvainen, Jesus on luvannut olla katuvaisille armollinen.” Koska omavanhurskaus saarnaa katuvaisille: “Sinulla ei ole oikia katumus”, silloin tahtoo hän viivyttää ja estää heitä tulemasta Kristuksen tykö. Hän tahtoo saattaa heitä epäilykseen sillä sanalla “ei sinulla ole oikia katumus”.

Ja minkä tähden omavanhurskaus vaatii katuvaisilta katumuksen? Joo! sen tähden, että he lankeisit suurempaan epäilykseen, ettei he tulis Jesuksen tykö, ja heidän syntinsä pyyhittäisiin pois. Saarnaa nyt, rietas, katuvaisille katumuksen ja tee katuvaiset oikein katuvaiseksi. Et sinä kuitenkaan laske heitä Jesuksen tykö. Et sinä sano koskaan katuvaisille: “Uskokaat Herran Jesuksen päälle, niin te tuletta autuaaksi.” Koska rietas saarnaa katumuksesta, silloin pitää meidän saarnaaman uskosta. Ja koska rietas saarnaa uskosta, silloin pitää meidän saarnaaman katumuksesta ja parannuksesta.

Kolmas tutkistelemus. Mitäs kristityt saavat tämän päivän tekstistä eli Pietarin sanoista: “Tehkäät parannus ja kääntäkäät teitänne Jumalan puoleen, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois.” Kristityt ovat tosin tehneet parannuksen ja kääntäneet itsensä Jumalan puoleen ja saaneet syntinsä anteeksi. Tarvitsevatko kristityt tehdä parannuksen enää, koska he ovat jo kerran parannuksen tehneet?

Minä ajattelen, että kristityt tarvitsevat vielä monessa paikassa tehdä parannuksen, koska he tuntevat, että synti, joka heihin tarttuu ja hitaaksi tekee, tahtoo viedä heidän ajatuksiansa mailmaan, kristityt tarvitsevat parannusta monessa paikassa, niin kuin esimerkiksi, että kristityt ovat tulleet laiskaksi tekemään työtä Herran viinamäessä. Ei he muista enää sitä ensimmäistä rakkautta, koska he olit viriät tekemään kauppaa leiviskänsä kanssa. Ja sen tähden saavat nyt pakanat mennä rauhassa helvettiin.

Toinen synti, josta kristityt tarvitsevat tehdä parannusta, on se mailman rakkaus, joka niin väkevästi pakkaa kristittyin sydämeen. Ahneuden perkele on paskantanut heidän tuntonsa päälle, jonka kautta heidän tuntonsa on tullut himmiksi, ettei he voi eroittaa, mikä oikein on ja väärin jokapäiväisessä elämässä. Kolmas synti on kevytmielisyys, koreus ja huoruus nuoressa väessä, joka tekee muutampia niin sokiaksi, että he menevät vetämään ijestä uskottomain kanssa, vaikka Paavali on sanonut: “Älkäät vetäkö ijestä uskottomain kanssa.”

Kristityt tyttäret naivat suruttomia ja uskottomia miehiä, ja ottavat vasiten mailman ristin päällensä, ja kadottavat viimein itse kruununsa. He kadottavat sen kruunun, jonka taivaallinen ylkä pani heidän päähänsä, koska he huusit syntymävaivassa ja olit puetetut auringolla ja kuu heidän jalkainsa alla. Muistakaat, te uskottomat, muistakaat sitä kallista aikaa, koska taivaallinen Ylkä puetti teitä häävaatteisiin, ja otti teitä kirkkoon morsiamen tavalla ja istutti teitä morsiamen istuimelle ja käski taivaan enkelit katsomaan, kuinka kaunis Jesuksen morsian on, se köyhä morsian, jonka Ylkä on ostanut maasta omalla verelläns. Muistakaat sitä autuaallista aikaa, jona te makaisitte Jesuksen helmassa ehtoollisessa, nojaten päätänne Jesuksen rintaa vasten, ottain ympäri Hänen polviansa syntymävaivassa, ja halaten Hänen jalkojansa, ja huusitta “Jesu, Davidin Poika, armahda meidän päällemme!”

Silloin oli Sionin tytär kaunis, valkia, punainen, niin kuin ruusu Saaronin laaksossa. Silloin oli Sionin tytär autuas ajassa ja ijankaikkisuudessa. Silloin oli se ensimmäinen rakkaus palava. Mutta nyt on rakkaus jäähtynyt, kuuletkos Sionin tytär. Ensimmäinen rakkaus on jäähtynyt, ensimmäinen hartaus on loppunut. Jesus on tullut murheelliseksi sinun tähtesti, ja Hän on kuollut monen sydämessä. Mene nyt, Maria Magdalena, itkemään Hänen hautansa päälle! Herätä Häntä ylös katumuksen kyyneleillä, että Jesus virkois jällens, että sinä pääsisit vielä kerran halaamaan Hänen jalkojans ja huutamaan ilokyyneleillä: “Rabboni!” Että saisit seurata Häntä ylösastumisen vuorelle, ja pääsisit viimein kuulemaan, kuinka sataneljäkymmentäneljä tuhatta veisaavat uutta virttä Sionin vuorella, ja pitämään häitä niitten kanssa, joiden lamput palavat, koska huuto tulee: “Katso, ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan!”

Mutta puhtaat jalat pitävät olla morsiamen piioilla, jotka tanssaavat puhtaalla lattialla Karitsan häissä. Puhtaat jalat pitävät olla morsiamen piioilla, ettei mustuttais kultalattiata, ettei jättäis jälkiä mailman rapakosta ja sontanavetasta. Antakaat pestä teidän jalkojanne, te Sionin tyttäret. Antakaat Jesuksen pestä teidän jalkojanne ennen4 kuin te menette hääsaliin. Sillä se, joka jo pesty on, ei tarvitse muuta kuin että ainoastaan jalat pestään, niin hän on kokonaan puhdas. Ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki.

Meillä on se usko, että täällä on muutamia sieluja, jotka ovat puhtaat ja Karitsan veressä pestyt. Meillä on se toivo, että ne harvat sielut, jotka pysyvät kalliimmassa uskossaan loppuun asti, pitää kostuman Sionin vuorelle, kussa sata ja neljäviidettäkymmentä tuhatta merkittyä veisaa uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle. Ja vaikka me emme saata seurata heidän nuottiaan, niin olisi kuitenkin hauska kuulla heidän äänensä, ettemme tarvitseisi kuulla, kuinka hukat ja jalopeurat kiljuvat, koska he saavat hajun lampaista. Oppikaa niitten nuottia, te Siionin tyttäret, oppikaa niitten nuottia, jotka veisaavat uutta virttä Siionin vuorella, että te saattaisitte niitten kanssa veisata yljän ja morsiamen rakkaudesta niin kuin pääskyset, tiaiset ja pulmuset veisaavat kiitosta Luojalle heti, kun aamurusko rupeaa koittamaan. Oppikaa nuottia, te Siionin tyttäret, että te saattaisitte veisata ynnä niitten kanssa, jotka veisaavat uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle nyt ja ijankaikkisesti. Aamen.