Puhtaat Saarnat 1, numero 115.

2. RUKOUSPÄIVÄNÄ 1855, EHTOOSAARNA

Profeetta Miika kirjoittaa Jumalan seurakunnalle 7: 18. "Kuka on sen kaltainen Jumala kuin sinä olet, joka synnit anteeksi annat?"

Näistä profeetta Miikan sanoista kuuluu niin kuin Jumala olisi ihmeellinen Jumala, joka saattaa synnit anteeksi antaa niille, jotka Häntä vastaan rikkovat. Sillä maailman jumala ei saata syntiä anteeksi antaa niille, jotka häntä vastaan rikkovat. Mutta taivaan Jumala saattaa synnit anteeksi antaa niille, jotka Häntä vastaan rikkovat, koska totinen katumus ja parannus tulee. Maailman jumala on niin kova ja ankara, ettei hän anna syntiä anteeksi niille, jotka häntä vastaan rikkovat. Sen tähden hän ei usko, että taivaan Jumala on oikea Jumala, joka synnit anteeksi antaa. Ja koska profeetta Miika kirjoittaa nämät merkilliset sanat Israelin lapsille: “Kuka on sen kaltainen Jumala kuin sinä, joka synnit anteeksi annat”, niin kuuluu tämä profeetan sana meidän korvissamme kuin jos omavanhurskaus olisi pannut häntä ihmettelemään, kuinka taivaan Jumala saattaa synnit anteeksi antaa, koska maailman jumala ei saata niille anteeksi antaa, jotka häntä vastaan rikkovat.

Maailman laki on semmoinen, ettei lain rikkojalle anneta anteeksi, vaikka kuinka katuvainen lainrikkoja olisi. Ei laki armahda ketään, vaikka vielä tuomari armahtaisikin. Tuomarin täytyy nimittäin tuomita lain jälkeen. Jos nimittäin tuomari ei tuomitsisi lain jälkeen, niin sanoisivat kaikki lain rikkojat: “Se on väärä tuomari, joka ei tuomitse lain jälkeen.” Jos tuomari tuomitsisi yhden murhaajan kuolemaan, mutta toiselle murhaajalle antaisi anteeksi, niin sanoisivat kaikki: “Se on väärä tuomari, joka yhden murhaajan tuomitsee kuolemaan, mutta toisen murhaajan päästää vapaaksi.”

Nyt on taivaallinen tuomari tehnyt yhden lain, jonka jälkeen kaikki tuomitaan, jotka lain rikkovat. Ja maallinen oikeus vaatii, että kaikkien murhaajien pitää kuoleman, kaikkien varkaiden pitää paalussa seisoman, kaikkien huorain pitää kirkkoa tervaaman, kaikkien juomarien pitää sakkoa vetämän. Jos tuomari yhden lainrikkojan tuomitsee ansion jälkeen, mutta toisen päästäisi vapaaksi, niin sanovat kaikki, jotka tuomitut ovat: “Tämä on väärä tuomari, joka ei tuomitse kaikkia ansion jälkeen. Ilmanki hän on muutamilta ottanut lahjoja.” Tämän maallisen oikeuden jälkeen tulee myös Jumala vääräksi tuomariksi, joka muutamia tuomitsee helvettiin, mutta muutamia ei tuomitse.

Profeetta Miika ihmettelee siis, kuinka Jumala saattaa synnit muutamille anteeksi antaa, koska maallinen oikeus vaatii, että kaikki lainrikkojat pitää tuomittaman ansion jälkeen. Sillä ei maallinen oikeus katso sitä, kuka on katuvainen ja kuka paatunut, vaan maallinen oikeus tuomitsee kaikki ansion jälkeen. Kuinka siis Jumala saattaa synnit anteeksi antaa muutamille, ja muutamille ei anna anteeksi? Tämä on tosin ihmeellinen asia, jota ei järki voi käsittää. Ja omavanhurskaus ei ollenkaan tyydy siihen, että muutamia lasketaan taivaan valtakuntaan ja muutamia paiskataan helvettiin, koska kaikki ovat ansion jälkeen kadotuksen ansainneet. Kateuden perkele ei anna sitä myöten, että muutamat rangaistaan ja muutamat päästetään. Kunnian perkele ei anna myöten, että muutamilta otetaan kunnia pois ja muutamille annetaan kunnia takaisin, koska kaikki ovat kunniattomat.

Sanalla sanottu: kaikki perkeleet helvetistä huutavat: “Se on väärä tuomari, joka ei tuomitse kaikkia ansion jälkeen.” Mutta se on oikea tuomari, joka viallisia tuomitsee ansion jälkeen ja viattomat päästää vapaaksi.

Siitä oikeudesta ei pääse kukaan, joka luonnollisen järjen vaikutuksia seuraa, ja niin muodoin tulee Jumala vääräksi, joka ei seuraa omanvanhurskauden lakia, eli tuomitse sen oikeuden mukaan, kuin maailmassa on, ei seuraa ollenkaan sitä oikeutta, jota kaikki katumattomat pitävät oikeana, vaan ottaa muutamilta lahjoja ja päästää ne vapaaksi, joitten pitäisi maallisen oikeuden jälkeen kärsimän rangaistusta. Mutta niitä hän tuomitsee ankarasti, jotka eivät jaksa häntä lahjoa.

Onkos se oikea tuomari, ja mitä paremmat ovat katuvaiset kuin katumattomat perkeleet? Niin tuomitsee maailma, ja omanvanhurskauden perkele ei saata ollenkaan mennä oikeudesta niin, että hän muutamia tuomitsee helvettiin ja muutamia laskee taivaaseen. Vaan kaikki, jotka ovat lain rikkojat, pitää kärsimän heidän töittensä ansion jälkeen, mutta viattomia ei saata perkele eikä maailma tuomita. Tämä on omanvanhurskauden laki, ja sen lain kaikki tunnustavat oikeaksi. Sen tähden sanoo profeetta: “Kuka on sen kaltainen Jumala kuin sinä olet, joka synnit anteeksi annat?”

Meidän pitää laveammalta tutkisteleman, millä lailla Jumala saattaa muutamille synnit anteeksi antaa, mutta muutamille ei. Mutta meidän täytyy ensin anoa ymmärrystä ja viisautta ylhäältä, että me ymmärtäisimme, mikä leveys, pituus, syvyys ja korkeus on Jumalan rakkaudessa, koska omanvanhurskauden perkele yötä ja päivää kantaa Jumalan lasten päälle, että he ovat huoria ja varkaita ja pitää kiinni siitä oikeudesta, että Jumala on väärä tuomari, jos Hän ei tuomitse heitä ansion jälkeen. Niin olisi vielä Jumalan lapsille tarpeellista tietää, kuinka Jumala saattaa synnit anteeksi antaa katuvaisille ja kuitenkin olla oikea tuomari. Kuka tiesi, jos katuvaiset olisivat antaneet lahjoja tuomarille, koska Hän niitä ei raski tuomita ansion jälkeen, vai ovatko he muutoin suostuttaneet Häntä?

Maailma kantaa teidän päällenne, että te olette huoria ja varkaita. Omavanhurskaus soimaa teitä, että te olette lahjottaneet tuomaria. Kateus soimaa teidän tuomarianne vääräksi, joka semmoisille ulkokullatuille synnit anteeksi antaa. Rietas ajaa teitä pois helvetistä, jos te tulette sinne ulvomaan ja huokaamaan. Ei rietas viitsi semmoisia ulkokullatuita nähdä. Kuinka siis teidän pitää tekemän, koska rietas tahtoo sekä ruumiin että sielun helvettiin hukuttaa? Onkos teillä missään turvaa, taivaassa tai maan päällä? Eipä taida olla turvaa muualla kuin Golgatan mäellä Jesuksen ristin juuressa. Antakaat lahjoja tuomarille, uhratkaat Hänelle kaikki, mikä hengen takana on. Ehkäpä Hän saattaa niin kääntää helvetin ja maailman oikeuden, että te tulette vapahdetuiksi kaikesta edesvastauksesta, vaikka te olette murhaajat, huorat ja varkaat. Kantakaat lahjoja tuomarille, kantakaat lahjoja tuomarille! Kantakaat lahjoja salaisesti ja julkisesti ja rukoilkaa Häntä, että Hän päästäisi teitä sen viekkaan päällekantajan soimauksista, joka kantaa teidän päällenne yötä ja päivää. Kuule näitten harvain sieluin anominen ja sydämen lahjain uhri, o taivaallinen Tuomari ja Isä meidän, joka olet, jne.

Miika 7: 19.

Ehtoosaarnan teksti, profeetta Miikan 7: 19. kuuluu: “Hän kääntyy ja armahtaa meidän päällemme ja polkee alas meidän pahat tekomme ja kaikki meidän syntimme meren syvyyteen heittää.

Profeetta Miika on tämän päivän ehtoosaarnan tekstissä selittänyt, millä lailla Jumala ilman vääryyttä perkeleen ja maailman oikeuden kääntää niin, että murhaajat, huorat ja varkaat tulevat kaikesta edesvastauksesta vapahdetuiksi ja taivaan oikeudesta vanhurskautetuiksi.

Julkinen vääryys on tapahtunut. Lain rikkojat ovat oikeuteen tämmätyt, muutamat ovat jo vankeuteen heitetyt, omanvanhurskauden rautavitjoilla käsistä ja jaloista sidotut. Nämä kuoleman vangit tuopi vanginvartija oikeuteen. Päällekantaja seisoo siellä ja vaatii tuomarilta oikeuden edessä, että kun on vierasten miesten kautta täydellisesti näytetty, että nämät ovat ryövärit, murhaajat, huorat ja varkaat, niin pitää tuomarin tuomitseman heitä ijäksi päiväksi fästninkiin, ja nyt odottaa päällekantaja ja kaikki maakunta, jotka eivät ole tulleet tuntemaan itseään semmoisiin synteihin vikapääksi; tämä surutoin maakunta, joka huutaa: “Ristiinnaulitse”, odottaa, koska tuomari lukee tuomion, että lain rikkojat tuomitaan sen jälkeen, kuin päällekantaja vaatii.

Mutta nyt kuulee Tuomari Poikansa huutavan ristin päällä: “Minun Jumalani, miksis minun ylönannoit?” Ja niin pian kuin tämä Jumalan Pojan ääni tulee Isän korviin, kääntää Hän silmänsä pois Poikansa tykö ja unhottaa murhaajat. Hän unhottaa lain rikkojat. Hän unhottaa heidän rikoksensa ja katsoo ainoastaan Poikansa päälle, joka suuressa epäilyksessä ja kuoleman kilvoituksessa huutaa: “Minun Jumalani, miksis minun ylönannoit?” Tämä sana tekstissä ”Jumala kääntyy” merkitsee, että Jumala kääntyy Poikaansa päin ja rupeaa Hänen vaivojaan katsomaan. Siinä katsannossa unhottaa Hän ankaran vanhurskautensa eikä muista enää meidän syntiämme. Murhaajat, ryövärit, huorat ja varkaat pääsevät vapaiksi kaikesta edesvastauksesta ja he lasketaan irti, ja Jumalan Poika tuomitaan kuolemaan. Tuo ryöväri ja murhaaja Barrabas lasketaan irti, ja tulee kaikesta edesvastauksesta vapaaksi. Hän tuli kokonaan vanhurskaaksi luetuksi, mutta Jumalan Poika tuli kärsimään.

Mutta kuinkas nyt, Barrabas, mitä sinä nyt arvelet, koska Jumalan Poika joutui kärsimään ja sinä pääsit vapaaksi? Ilmankin sinä nyt olet iloinen niin kuin kesähevonen ja lintu, joka munasta pääsi. Mutta sitä on perkele jälestä päin moittinut, että siinä on tapahtunut suuri vääryys, koska viaton joutui kärsimään murhaajan edestä. Mutta eipä sitä ole juudalaiset moittineet, eikä Pilatus, jolla oli semmoinen tunto, että Jesus on viaton. Pilatus, se pakanallinen tuomari, on armahtanut ryöväriä ja antanut hänelle synnit anteeksi. Hän on polkenut ryövärin synnit ja pahat teot alas, ja kaikki Barraban synnit heitti hän meren syvyyteen, niin kuin profeetta Miika sanoo tämän päivän tekstissä.

Tämän opin kautta loukkaantuu nyt järki ja itse omavanhurskaus saarnaa järjessä, että siinä on suuri vääryys tapahtunut, se ei sovi ollenkaan ei maallisen eikä taivaallisen oikeuden mukaan että viatoin joutuu kärsimään ja murhaaja lasketaan irti. Mutta me otamme myös omanvanhurskauden omista sanoistansa kiinni. Sillä ehkä nyt omavanhurskaus sanoo niin, että siinä on suuri vääryys tapahtunut, saarnaa hän välistä niinkin, ettei siinä ole mitään vääryyttä tapahtunut, koska Jumala on niin sallinut tapahtua. Ja kuka on ollut suurempi omanvanhurskauden palvelija kuin juudalaiset? Mutta juudalaiset eivät ole koskaan sitä vääränä pitäneet, että murhaaja laskettiin irti ja viaton joutui kärsimään. Eikä ylimmäinen pappi Kaifas pitänyt sitä vääränä, koska hän antoi juudalaisille sen neuvon, että yhden piti kärsimän kansan edestä.

Mutta on se vielä yksi paikka, kussa omavanhurskaus pääsee mutkittelemaan. Omavanhurskaus saarnaa usein näin heränneille: “Ei ole sinulla oikeata katumusta ollut, ei ole sinun tuntosi koskaan herännyt.” Jos nyt olisi se ryöväri ja murhaaja katuvainen ollut, niin ei olisi niin suuri vääryys tapahtunut, mutta ei tämä Barrabas ollut katuvainen. Minkä tähden hän sitten lasketaan irti? Minkä tähden hänen syntinsä annetaan anteeksi ja upotetaan meren syvyyteen? Siinä on suuri vääryys, että katumaton ryöväri eli Barrabas lasketaan irti ja katuvainen ryöväri ristiinnaulitaan. Jos se on oikein, että ryöväri lasketaan irti, niin se olisi oikein, jos kaikki ryövärit laskettaisiin irti. Siihen ei ole muuta vastausta kuin tämä: katuvainen ryöväri pääsi sielunsa puolesta irti, koska hän uskoi tämän sanan: “Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paradiisissa.”

Mutta koska muutamat totisesti katuvaiset uskovat, mitä omanvanhurskauden perkele saarnaa, eivätkä usko, mitä se ristiinnaulittu saarnaa, niin sen väärän uskon tähden pysyvät he vankina omanvanhurskauden rautavitjoissa, eivätkä pääse irti siitä ennen kuin he uskovat, mitä se Ristiinnaulittu saarnaa, koska nimittäin omavanhurskaus saarnaa katuvaisille: “Ei sinulla ole vielä oikeaa katumusta, sinun pitää oleman suuremmassa omantunnon vaivassa ennen kuin sinä saat omistaa itsellesi armon lupauksia.” Niille pannaan Barrabas eteen, sillä jokainen, joka rupeaa Jumalalle panemaan määrää eteen, kuinka paljon vaivaa hänen pitää kärsimän, ennen kuin hän saapi ruveta uskomaan, hän on vielä omanvanhurskauden rautavitjoissa niin kuin Barrabas, ja ei pääse irti ennen kuin Tuomari hänen laskee irti.

Nyt meidän pitää katseleman, millä oikeudella Pilatus saattaa laskea kuoleman vangin irti. Jos nimittäin Pilatuksella on semmoinen oikeus, että hän saapi laskea kuoleman vangin irti, kyllä sitte ylimmäisellä Tuomarilla on sama oikeus. Mistä oli siis Pilatuksella se oikeus, että hän saattoi laskea kuoleman vangin irti? Oliko Jumala antanut hänelle sen oikeuden, vaiko perkele? Jos Jumala olisi hänelle antanut sen oikeuden, niin olisi omallavanhurskaudella paljon sanomista vastaan, sillä omavanhurskaus seisoo vahvasti sen päälle, ettei Jumalallakaan ole oikeutta laskea kuoleman vankia irti.

Mutta jos se oikeus on perkeleestä tullut, niin omavanhurskaus ei puhu mitään, vaan suostuu siihen ja sanoo: “Kyllä se on oikein, että Barrabas päästettiin irti.” Eivät ole juudalaiset puhuneet mitään, vaan he ovat itse anoneet, että ryöväri ja murhaaja laskettaisiin irti. Mitä saatanan joukko tekee maallisessa oikeudessa, sen saattavat kristityt tehdä taivaallisessa oikeudessa. Ja sen tähden myös kaikki kristityt rukoilevat sitä taivaallista Tuomaria, että kaikki epäuskon vangit laskettaisiin irti. Ja meidän toivomme on, että taivaallinen Tuomari häätyy tekemään heidän anomisensa jälkeen.

Barrabas, sinä hengellinen vanki, sinä olet nyt irti laskettu. Jesus, se viaton, se hurskas Jumalan Poika, on kärsinyt sinun edestäsi. Sama Jesus on vankina, sinä vapaa. Jesus on tuomittu kuolemaan sinun pahain tekoisi tähden, sinä olet kaikesta edesvastauksesta vapautettu. Jesus on nyt pahantekijäin sekaan luettu, sinä olet hyvän tekijäin sekaan luettu. Jesus on väärä, sinä hurskas. Jesus on suurin syntinen maan päällä, sinä viaton. Jesus on astunut alas helvettiin, sinä olet vapaa astumaan ylös taivaaseen.

Kuinkas on Barrabas? Jokos olet tyytyväinen siihen tuomioon, vai tahdotkos valittaa maailman ruhtinaan oikeuteen, että tuomio muutettaisiin, että Jumalan Poika laskettaisiin irti ja sinä olisit vankina? Minä ajattelen, ettei Barrabas mene enää vankeuteen, koska hän on kerran laskettu irti. Minä luulen, että Barrabas on iloinen niin kuin kesähevonen ja niin kuin lintu, joka munasta pääsee. Mutta jos sinä Barrabas alat vielä murhaamaan ja ryöväämään, että toisen kerran joudut vankeuteen, niin ei taida olla enää niin keveä päästä omanvanhurskauden rautavitjoista irti. Kiitä nyt, Barrabas, Tuomaria, joka sinun laski irti synnin vankeudesta. Aamen.