Puhtaat Saarnat 1, numero 117.

2. RUKOUSPÄIVÄNÄ 1853, AAMUSAARNA, SUOMENNOS.

Köyhäin halauksen sinä Herra kuulet. Heidän sydämensä on varma, että sinun korvasi siitä ottaa vaarin. Psalmi 10: 17.

Meidän pyhän tekstimme johdosta pitää meidän tällä Jumalalle pyhitetyllä hetkellä katsoa köyhiä ja esittää Jumalan armo ja laupeus heitä kohtaan. Mutta ensin pitää meidän huomata, että kun kuningas David puhuu köyhistä, niin hän tarkoittaa ensin semmoisia ruumiillisesti köyhiä, jotka ovat rikkaitten ja mahtavien sortamisen, vääryyden ja tyranniuden kautta tulleet ruumiillisesti köyhiksi; ja toiseksi tarkoittaa hän hengellisesti köyhiä, joiden kaikki hengelliset lahjat ovat tulleet ryöstetyksi pois perkeleen vallan ja tyranniuden kautta.

Ensin meidän pitää siis ajatteleman, kuinka Herra auttaa niitä, jotka ovat mahtavien vallan ja sortamisen kautta tulleet syöstyksi köyhyyteen. Kuningas David oli itse nuoruudessaan ollut suuressa köyhyydessä, koska se verenimijä ja tyranni Saul vainosi häntä aivan syyttömästi. Davidin täytyi siihen aikaan piileskellä metsissä ja vuorten rotkoissa, missä hän monta kertaa sai kärsiä hätää. Tässä ruumiillisessa hädässä hänen täytyi huutaa Herran tykö, ja oli myös varma siitä, että Herra auttaisi häntä. Ja se myös tapahtui. Monta kertaa hän sai apua salaisilta ystäviltä, jotka tunsivat, että hän oli kärsimässä ilman syytä.

Mutta kuinka moni on nyt, joka voi sanoa, että hän toisten ihmisten takia on tullut köyhäksi. Ei kuulu juomari voivan syystä sanoa kapakoitsijalle: “Sinä olet tehnyt minut köyhäksi”, sillä kapakoitsija on sitä mieltä, että se on juomari itse, joka on tehnyt itsensä köyhäksi juopottelunsa kautta. Ei myöskään vietelty nainen kuulu voivan syystä sanoa viettelijälle: “Sinä olet sysännyt minut köyhyyteen ja kurjuuteen”, sillä viettelijä on sitä mieltä, että vietelty on itse syypää kurjuuteensa.

Mutta joskin sekä kapakoitsija että viettelijä saattavat vierittää syyn päältään täällä ajassa, niin on kuitenkin kaikkien järjellisten tuomion käsitys se, että kapakoitsija on syypää juomarin köyhyyteen ja viettelijä on syypää vietellyn köyhyyteen. Ja sen he joutuvat aikanaan havaitsemaan, jos omatunto kerran herää, että he ovat syösseet kanssaihmisiään hengelliseen ja ruumiilliseen hätään. Oikeutetusti voidaan väittää, että se on perkele, joka työkaluillaan ja oman himon kautta on tehnyt useimmat ihmiset köyhiksi. Ei voi juomari eikä huora syystä väittää, että he joutuvat kärsimään ilman syytä toisten tähden. Mutta sen saattoi David sanoa, että hän sai kärsiä syyttömästi, ja semmoiset köyhät saavat olla varmat rukoustensa kuulemisesta, kun he huutavat Herran tykö. Mutta semmoiset köyhät, joita perkele lihallisen himon kautta on tehnyt köyhäksi, he eivät voi odottaa rukousten tulevan kuulluksi ennen kuin he kääntyvät ja tekevät totisen katumuksen ja parannuksen.

Meidän Vapahtajamme sanoo: “Vaivaiset teillä aina ovat, mutta minä en ole aina teillä.” Se tahtoo sanoa, köyhyys ei lopu niin kauvan kuin maailma seisoo, mutta kristillisyys ei ole aina löydettävissä. Jumala ei ole tehnyt ketään köyhäksi, vaan se on perkele, joka on useimmat tehnyt köyhäksi, sillä jos ihminen käyttäisi oikein ruumiinsa ja sielunsa voimat nuoruudesta asti, niin ei hän tulisi köyhäksi. Mutta kun hän palvelee perkelettä ajatuksilla, sanoilla ja töillä, niin hänestä tulee kurjimus sekä ruumiin että sielun puolesta. Se merkitsee, että se perkele, joka makaa hänen omassa lihassansa ja veressänsä, tekee hänet köyhäksi juopumuksen, juopottelun, haureuden, ylpeyden, ahneuden, kateuden, vihan, kiukun, ym. kautta. Ne ovat niin muodoin aika harvat, jotka ovat tulleet köyhäksi toisten ihmisten takia. Näin tosin oli Davidin laita, jolle se tyranni Saul saattoi äärimmäisen hädän, ja tässä hädässä oli hän varma ja vakuutettu siitä, että Herra auttaisi häntä.

2. Meidän pitää nyt katseleman, kuinka tällä voi olla jotakin yhtäläisyyttä hengellisen köyhyyden kanssa. Ne ovat nykyaikana aika harvat ihmiset, jotka ruumiillisen köyhyyden kautta tulevat hengellisesti köyhiksi. Monet köyhät nykyaikana ovat tyytymättömät oloihinsa. He sanovatkin: “Jumala ei ole tehnyt kaikkia ihmisiä rikkaiksi.” Ja näillä sanoilla paljastavat he uskonsa, että Jumala on syypää heidän köyhyyteensä. Mutta he eivät ole sen tähden hengellisesti köyhät, vaan pikemmin hengellisesti ylpeät. He vaatimalla vaativat apua toisilta, ja jos kristityt eivät saata täyttää heidän vatsaansa, niin he sanovat: “Mikä kristitty sinä olet, joka et auta köyhää?”

Mutta niin ei tehnyt David. Tosin hänen täytyi pyytää apua siltä rikkaalta Nabalilta, mutta ei tämä tapahtunut vaatimalla, vaan hän esitti pyyntönsä kohteliailla ja nöyrillä sanoilla. Mutta kun hän sai kovan vastauksen, nousi vanha Aadami Davidissa, ja hän antoi kovien uhkauksien tulla, että hän aikoi hävittää koko Nabalin huoneen. Tässä saattaisivat kai Nabalin uskonveljet sanoa: “Mikä kristitty David oli, jolla oli semmoiset uhkaukset Nabalia vastaan?” Huomaa nyt, hyvä herra, me emme voi puolustaa Davidin kostonpyyntöä, mutta emme myöskään voi kieltää häneltä koko kristillisyyttä, sillä hän katui heti kostonpyyntöään, kun Nabalin vaimo tyynnytti hänet. Mutta Nabal ei katunut koskaan armottomuuttaan, vaan kuoli pakanana. Katso, siinä juuri oli ero Nabalin ja Davidin välillä, ja tämä on vielä tänäkin päivänä eroituksena kristityn ja pakanan välillä. David saattoi aina luottamuksella odottaa rukoustensa tulevan kuulluksi, koska hän katui rikostaan.

Mutta pakanoilla ei tapaa koskaan olla mitään totista katumusta, ja sen tähden he eivät voi odottaa mitään apua ylhäältä, vaan heidän täytyy lopulta kääntää toivonsa tämän maailman jumalaan, joka lohduttaa ystäviään kuoleman hetkellä ja sanoo: “Jumala ei voi tuomita semmoista ihmistä, joka kaikille on tehnyt oikein.” Saadaanpas nähdä, auttaako tämä usko iankaikkisuudessa. Muuten ei ole mitään uutta sanottavaa, joka ei jo ole sanottu totisesta kristillisyydestä. Aamen.