Puhtaat Saarnat 1, numero 118.

3. RUKOUSPÄIVÄNÄ 1853.

Te olitte muinoin oudot ja viholliset ymmärryksen puolesta, pahoissa töissä, mutta nyt hän on teidät sovittanut. Kol. 1: 21.

Tässä kirjoittaa Paavali niille kristityille, jotka olivat pakanuudesta kääntyneet kristillisyyteen. Hän tekee suuren erotuksen entisen ja nykyisen tilan välillä. Ei Paavali ole niin saarnannut kuin nykyiset saarnaajat, jotka saarnaavat evankeliumia yleisesti kaikille, vaan eivät tee yhtään eroitusta pakanain ja kristittyin välillä. Paavali muistuttaa kristityitä heidän entisestä tilastaan, ja kirjoittaa heille epistolassaan Kolossilaisten tykö: “Te olitte muinoin oudot ja viholliset ymmärryksen puolesta.”

Ja me saamme tästä Paavalin kirjoituksesta tilaisuuden puhua niistä, jotka vielä nytkin ovat oudot ja viholliset ymmärryksen puolesta. Kuinkas ne mahtavat päästä tämän paikan ohitse? Viholliset ymmärryksen puolesta ovat kaikki pakanat, jotka sotivat sokialla järjellä kristillisyyttä vastaan. Mitäpä teit kolossilaiset muuta kuin vastustit, koska Paavali ensinnä tuli heille tarjoamaan kristillisyyttä. Eihän pakana saata muuta tehdä, koska hän on vihollinen ymmärryksen puolesta. Hänen täytyy vastaan seisoa sillä voimalla, jonka rietas hänelle antaa. Koska hän on vihollinen ymmärryksen puolesta, täytyy hänen kaikesta voimasta sotia kristillisyyttä vastaan. Sillä Paavali sanoo, että luonnollinen ihminen ei ymmärrä niitä kuin Jumalan Hengen ovat. Mutta kyllä hän sen tähden luulee ymmärtävänsä, sillä kaikki pakanat sanovat: “Kyllä me näemme itse kirjasta.” Mitäs Paavali näki kirjasta siihen aikaan, koska hän vainois Jumalan seurakuntaa? Näki hän sen verran kirjasta, että kristittyin väärä lahkokunta pitää lain varjon alla tapettaman. Kuitenkin täytyi hänen jälkeen tunnustaa, että hän teki sen tyhmyydestä ja epäuskossa, sillä hän ei saattanut uskoa, mitä kristityt hänelle sanoit, vaikka oli oppinut mies ja oli koko Raamatun läpi tutkinut.

Ottakaan siitä pakanat esimerkin, kuinka hekin sotivat Jumalan totuutta vastaan, koska he ovat ymmärryksen puolesta viholliset, pahoissa töissä. Tämän sanan panee Paavali lisäksi, että he tuntisit; minkä tähden he olit ymmärryksen puolesta viholliset, nimittäin pahoissa töissä, joita he rakastit, niin kuin Salomo sanoo: “Heidän pahuutensa tekee heitä sokiaksi.” Mutta on se vielä toinen paikka, jossa Paavali tarkoittaa sitä samaa, että pakanat ei ymmärrä niitä kuin Jumalan Hengen ovat. Hän kirjoittaa nimittäin efesiläisille toisessa luvussa: “Jumala herätti myös teidän, koska te kuolleet olitte ylitsekäymisten ja syntein tähden, jossa te muinen vaelsitta tämän mailman juoksun jälkeen ja sen pääruhtinaan, jolla tuulessa valta on, nimittäin sen hengen jälkeen, joka nyt epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa.” Tässä kuulevat nyt pakanat, kuinka Paavali muistuttaa efesiläisiä heidän entisestä elämästä, koska he vaelsit tämän mailman juoksun jälkeen niin kuin luonnollinen ihminen bruukaa elää, nimittäin juopumuksessa, haureudessa, hekumassa, torassa, riidassa ja tappeluksessa.

Semmoinen on nyt mailman juoksu. Ja net pakanat, jotka niin elävät, menevät sen pääruhtinaan jälkeen, joka tuulessa hallitsee, se on, se pääruhtinas, jolla mailman tuulessa valta on. Mailman tuuli puhaltaa niiden päälle, ja siinä tuulessa he purjehtivat ijankaikkisuuteen ja sanovat Jesuksen opetuslapsille, jotka varoittavat suruttomia: “Anna huilata!” Ne, jotka mailman tuulessa purjehtivat, pilkkaavat vielä Jesuksen opetuslapsia, jotka vastatuulta soutavat, niille sanovat mailman lapset: “Pienipä teillä on laiva, ja mitä te vastatuulta soudatta?” Mutta ei opetuslapset saata mailman tuulessa purjehtia, sillä he tietävät, että pääruhtinas se on, jolla mailman tuulessa valta on.

Mutta se sama pääruhtinas on se henki, joka nyt epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa. Ja mitäs tämä henki epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa? Se on nähty ennen ja nähdään vielä nytkin, mitä tämä henki vaikuttaa, juopumuksen, kirouksen, huoruuden, vihan, ahneuden, mailman turhuuden, tottelemattomuuden, irstaisuuden, valapattoisuuden, Jumalan palveluksen ylönkatsomisen. Kaikkia näitä vaikuttaa rietas epäuskoisissa lapsissa. Ja sitä samaa se on vihollinen vaikuttanut ennen kristityissä, koska hekin olit viholliset ymmärryksen puolesta, niin kuin Paavali kirjoittaa kolossilaisille. Ja efesiläisille hän kirjoittaa näin: “Muistakaat, että te olitta muinen pakanat lihan jälkeen, ja ilman Kristuksetta olitta muukalaiset Israelin kyläkunnassa, ja vieraat lupauksen Testamentista, ja ei toivoakaan ollut, ja olitta mailmassa ilman Jumalatta.”

Ja kuinka pakanoilla olis toivoa paremmasta elämästä, koska net ei tahdo parempaan elämään tulla? Paavalin aikana olit muutamat pakanat kääntyneet kristillisyyteen, koska Paavali oli heille saarnannut kaksi eli kolme ajastaikaa. Ja niitä hän nyt muistuttaa, kuinka heidän elämänsä oli ennen ollut ja kuinka se nyt oli, koska semmoinen muutos oli tullut. Mutta mitäs pakanat siitä huolivat, että heitä haukutaan viholliseksi ymmärryksen puolesta? He pitävät heidän vanhaa elämätänsä niin kuin Paavalin aikana, niin vielä nytkin. Pakanat ei uskokaan, että heidän elämänsä on semmoinen kuin se on Raamatussa maalattu, vaan he luulevat, että kristityt on villihenget, niin kuin Paavalin aikana, niin vielä nytkin. Ja sillä uskolla luulevat pakanat tulevansa autuaaksi, että he tuomitsevat kristityitä vääräksi profeetaksi ja villihengeksi. Se on pakanoille autuaaksitekeväinen usko.

Mutta nyt sanovat muutamat pakanat näin: “Emme me usko, että kristityt ovat väärät profeetat ja villihenget, vaan meillä on se pelko, että ne tulevat villihengiksi, jollei ne lakkaa haukkumasta ja tuomitsemasta meitä. “Sillä me”, sanovat tämänaikaiset pakanat, “me olemme kastetut Kristukseen niin kuin muutkin, jotka nyt elävät kristikunnassa. Met emme ole enää ymmärryksen puolesta viholliset, vaan me ymmärrämme hyvin, että katumus ja parannus on tarpeellinen, ja me olemme jo puolittain tehneet parannuksen, me olemme heittäneet sen entisen elämän pois, niin kuin juopumuksen, kirouksen ja tappeluksen, haureuden, ahneuden, viinakaupan, ja me toivoma, että me pääsemme samaan paikkaan, kussa oikeat kristityt ovat.”

Näin puhuvat ne siivommat pakanat, jotka ovat niin kuin omalla parannuksella lähteneet matkaan ja luulevat sillä kelpaavansa Jumalalle. Mutta eipä ole se oma parannus kauvan kestänyt. Niitä on nyt monta, jotka ensi heräyksessä rukatit mielestänsä niin kuin parempaan elämään. Mutta ei vanha aadami kestänyt kauvan ennen kuin hänen täytyi pyörtää takaisin siihen entiseen elämään. Muutampi heitti juopumuksen pois, mutta rietas tuli tulisen ruoskan kanssa ja sanoi orjallensa: “Mitä auttaa sinua se ulkokullattu parannus? Ota ja maista pikkuisen. Eihän Jumalan siunaus ole kielletty, koska se siunauksella nautitaan. Ja kaikki on puhtaille puhtaat.”

Ja armon varas teki niin kuin rietas käski ja rupeis juomaan. Kyllä armonvarkaalle on pirunpaska puhdas. Ei hän moiti sitä, jos vielä pirun paskan haju täyttää koko tämän huoneen. Muutampi kaunis kristitty oli heittänyt viinakaupan pitämästä, ja sen turhan vieraspidon graviaisissa ja ristiäisissä, mutta ei vanha aadami kestänyt kauvan ennen kuin semmoinen ahneus rupeis kunnian päälle käymään. Jo täytyi siviän ja nöyrän kristityn ruveta vanhan mallin jälkeen pitämään vieraspitoja. Muutampi kaunis kristitty heitti pois sen entisen haureuden ja rupeis siivosti elämään. Mutta ei huoruuden rietas antanut omantunnon rauhaa. Jo täytyi siviän kristityn ruveta huoraamaan ja jalkasikiöitä tekemään. Ja sitte kysyy se entinen raittiuden seuraaja niin kuin muutkin juomarit: “Missä Raamatussa se on kielletty, ettei saa viinaa maistaa?” Ja entinen siviä huora kysyy ilmanki: “Missä Raamatussa se on kielletty, ettei tyttäret saa maata poikain kanssa, koska he siivosti makaavat?”

Ettekös näe nyt, te omanparannuksen tekijät, että teidän parannuksenne on turha ja ettei auta oma voima mitään rietasta vastaan? Vielä te oletta ymmärryksen puolesta viholliset, ja omatunto ei ole oikein herännyt, koska te teette ehdollisia syntiä. Paras neuvo on kaikille oman parannuksen tekijöille, että he heittävät pois sitä omaa parannusta ja menevät äitinsä kohtuun ja syntyvät jällens. Ja koska Paavali monessa paikassa muistuttaa kristityitä siitä entisestä pakanallisesta elämästä, niin minä luulen sen olevan hänen tarkoituksensa, että kristityt muistaisit, mistä onnettomuudesta he ovat pelastetut, ja mistä vaivasta he ovat vapautetut, että he paremmin muistaisit kiittää sen armon edestä, joka heille on tapahtunut. Siinä paikassa on vielä kristityillä suuri kiittämättömyys, että he menevät niin kuin yhdeksän spitalista miestä mailmaan, eikä muista enää tulla takaisin Jesuksen tykö.

Ja koska nyt se elävä kristillisyys niin poljetaan ja ylönkatsotaan niitten suukristittyin tähden, jotka menevät entiseen elämään, niin pitäisit ne harvat sielut, jotka vielä pysyvät heidän kalliimmassa uskossansa, rukoileman sitä suurta uskon sankaria, joka ei ole säästänyt yhtään ainoata veripisarata, jota Hän ei ole antanut ulosvuotaa heidän tähtensä, että hän varjelis heitä siltä kavalalta kiusaajalta ja ihmisten sieluin murhaajalta, ettei hän sais heitä toisen kerran painaa siihen onnettomaan pohjattomuuteen. Kuule Isä meidän, jne.

Kol. 2: 6, 7.

Korkian messun teksti kolmantena rukouspäivänä löytyy kirjoitettuna Paavalin epistolassa kolossilaisille 2: 6, 7, ja kuuluvat sanat näin: “Niin kuin te nyt olette Herran Jesuksen Kristuksen ottaneet vastaan, niin vaeltakaat Hänessä ja olkaat Hänessä juuritetut ja raketut ja uskossa vahvistetut, niin kuin te oppineet olette, ja olkaat siinä runsaasti kiitolliset.” Paavali on kirjoittanut tekstin sanat kristityille, se on, sen kaltaisille ihmisille, jotka ovat pakanallisuudesta kääntyneet kristillisyyteen. Ja me saatamme arvata kaikista asianhaaroista, että niillä on elävä usko. Mutta me tiedämme, että Paavali on saarnannut eri tavalla kristityille ja eri tavalla pakanoille.

Jos tässäkin Herran huoneessa olisi aivan kristityitä koossa, niin meidän sopisi saarnata niille niin kuin Paavali on saarnannut kristityille, nimittäin uskosta, Kristuksesta, Hänen ansiostaan ja rakkaudestaan, ja kuinka kristittyin pitäisi olla Vapahtajassa kiinni. Mutta täällä on paljon kastetuita pakanoita, jotka eivät huoli ollenkaan oikeasta kristillisyydestä, jotka ovat ymmärryksensä puolesta vihollisia.

On myös armonvarkaita, jotka ilman totista katumusta ja parannusta luulevat kelpaavansa Jumalalle ja sanovat joka päivä makaavansa Jeesuksen ristin juuressa, vaikka he makaavat lohikäärmeen ristin juuressa, ja ovat lohikäärmeen mustassa veressä puhdistetut, mutta ei Jeesuksen veressä.

On myös omanparannuksen tekijöitä, joita omavanhurskaus on pannut ulkonaista parannusta tekemään, mutta sydämen parannus on jäänyt tekemättä.

On myös epäileväisiä sieluja, joita omavanhurskaus on pannut mutaan, jossa ei pohjaa ole. On myös muutamia uskovaisia, jotka totisesti etsivät ja löytävät Vapahtajansa.

Sen tähden meidän täytyy saarnata Ensimmäiseksi suruttomille, jotka eivät huoli Vapahtajasta, toiseksi suukristityille eli armonvarkaille, jotka kuolleella uskolla ja väärällä luottamisella Kristuksen ansion päälle pettävät itsensä, kolmanneksi katuvaisille, jotka omanvanhurskauden tähden ei jaksa uskoa, ja neljänneksi uskovaisille, joilla on elävä usko Kristuksen päälle. Mitä itsekunkin tulee omistaa tämän rukouspäivän tekstistä.

Ensimmäinen tutkistelemus: Mitäs suruttomat saattavat omistaa näistä Paavalin sanoista: “Niin kuin te olette Herran Jesuksen Kristuksen ottaneet vastaan, niin vaeltakaat Hänessä ja olkaat Hänessä juuritetut”? Se sana ei passaa ollenkaan suruttomille, sillä ei ne ole koskaan ottaneet Jesusta vastaan, vaan mailman Jumalata he ovat ottaneet vastaan, jolla on valta mailman tuulessa, nimittäin se henki, joka epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa. Niille sopis paremmin saarnata näin: “Niin kuin te oletta ottaneet vastaan sen suuren pääruhtinaan, tämän mailman jumalan, jolla mailman tuulessa valta on, ja joka on sokaisnut uskottomitten taidot, että heidän pitää valheita uskoman, niin pysykäät nyt hänessä kiinni ja olkaat hänessä juuritetut ja sotikaat miehuullisesti teidän jumalanne puolesta ja älkäät luopuko teidän uskostanne, jonka mailman jumala on vahvistanut, ja ojentakaat teidän elämänne mailman tavan jälkeen: ottakaat muutaman viinaporvarin papiksi, joka teille saarnaa evankeliumia niin suloisesti, että kaikki siviät huorat rupeevat maitonsa laskemaan.

Semmoinen pappi ei estä teitä juomasta, kiroamasta ja tappelemasta. Hän ripittää teitä pirun paskalla ilman tutkimatta. Ja siviät huorat hän ottaa kirkkoon ilman kysymättä, jos he ovat katuvaiset tahi katumattomat. Ja heidän uskonsa on semmoinen, että se kannattaa juoda, varastaa ja huorata ilman sielun vaaratta.” Niille pitäis saarnata heidän uskonsa jälkeen: “Juokaat, kirotkaat ja tapelkaat, niin te tulette autuaaksi. Juoskaat huorain perässä, niin te saatte tuta armonmerkkiä huoran perseessä. Ja pitäkäät viinakauppaa, niin te saatta punaista viinaa taivaan valtakunnassa.”

Tämmöinen saarna sopis hyvin suruttomain tilaisuuden jälkeen, sillä he elävät niin kuin mailman jumala on heitä käskenyt. Se henki, joka epäuskoisissa lapsissa vaikuttaa niitä luonnollisia taipumuksia, juopumuksen, ahneuden, varkauden, haureuden, riidan, toran ja tappeluksen, vihan ja vainon, kateuden, eripuraisuuden ja Jumalan sanan ylönkatsomisen, niin kuin kaikille kyllä nähtävä on, että he katsovat ylön Herran huonetta ja menevät ulos Herran huoneesta, koska armonpenikat vinkuvat ja uskonsa vahvistukseksi he ripittävät itsensä pirun paskalla viinaporvarin tykönä. Niille ei tule mitään tämän päivän tekstissä, sillä het ei ole koskaan ottaneet Jesusta vastaan sydämihinsä, vaan paremmin he ovat mailman jumalata ottaneet vastaan, jonka käskyjä he myös noudattavat.

Toinen tutkistelemus: Mitäs armonvarkaat saavat tämän päivän tekstistä, jossa Paavali sanoo: “Niin kuin te olette ottaneet Jesuksen Kristuksen vastaan, niin vaeltakaat Hänessä.” Ne omistavat kuitenkin näitä sanoja niin kuin ne olisit heille kirjoitetut. He sanovat myös: “Me olemma Jesuksen ristin juuressa joka päivä. Ja me olemma jo aikaa ottaneet Häntä vastaan.” Mutta kukas tiesi ketä he ovat ottaneet vastaan. Minä olen kuullut, kuinka armonvarkaat sanoit Vapahtajalle: “Meillä on Isä Jumala, emme ole äpärät.” Ja yhtä hyvin ne vihaisit Jesusta ja Hänen opetuslapsiansa. Minä luulen, että tämän aikaisilla armonvarkailla on sama luonto. He sanovat, että Jumala on heidän isänsä, mutta ne vihaavat kuitenkin oikeita Jesuksen opetuslapsia. Ne sanovat makaavansa joka päivä Jesuksen ristin juuressa, mutta he makaavat lohikäärmeen ristin juuressa, koska he kantavat vihaa kristityille. He sanovat, että he ovat Jesuksen veressä puhdistetut, mutta lohikäärmeen veressä he ovat puhdistetut, sillä koska he vihaavat kristityitä ja pitävät kristityitä vääränä profeettana, kenenkä veressä he mahtavat olla puhdistetut muuta kuin lohikäärmeen veressä.

Nämät armonvarkaat, ulkokullatut ja suukristityt ovat omalla parannuksella vähäisen elämätänsä silittäneet, ja siinä on kaikki. On muutamilla tunto vähäisen liikkunut, ja siitä net on ottaneet itsellensä kristillisyyden ainetta. Mutta perkele sallii heidän ulkonaista parannusta tehdä, saati hän itse saapi sydämen hallita. Perkele sallii muutampia käydä usein Herran Ehtoollisella antamassa Juudan suuta Vapahtajalle, saati he vaan pettävät Jesusta. Muutampia taas perkele tekee mahdottomaksi käymään Herran Ehtoollisella, ettei joskus Herran Ehtoollisen käyminen tulis niin kuin solmu tunnon päälle, sillä he tuntevat, ettei sovi heidän käydä ripillä semmoisella jumalattomalla elämällä, josta het ei tahdo kuitenkaan luopua. Sanalla sanottu, ulkokullatut ja suukristityt omistavat kyllä paljon itsellensä tämän päivän tekstistä, mutta ei he siitä ole saaneet oikeudella mitään. Ei he ole ottaneet Jesusta Kristusta vastaan sydämihins, mutta se on tyhjä luulo ja itsepetollisuus, niin kuin myös heidän elämänsä osottaa, että heidän täytyy vähitellen mennä takaisin mailmaan ja ruveta juomaan, eli viinakauppaa pitämään, ja huoraamaan niin kuin ennen.

Kolmas tutkistelemus. Mitäs katuvaiset ja epäileväiset saavat tämän päivän tekstistä? Koska Paavali sanoo: “Niin kuin te olette ottaneet Jesuksen Kristuksen vastaan, niin vaeltakaat Hänessä ja olkaat Hänessä juuritetut.” Net ei saata paljon omistaa niistä sanoista, koska net ei ole saattaneet vielä Kristuksen vastaan ottaa, niin kuin heidän sydämellinen halunsa olis, sillä oikein katuvaisilla on niin paljon syntiä, ettei he jaksa varastaa armoa niin kuin ulkokullatut ja suukristityt, jotka ei tunne syntiänsä. Ei olekaan rietas heille suuttunut, ei rietas niitä kiusaa, jotka elävät sovinnossa hänen kanssansa. Kyllä vihollinen suopi heille uskoa ja rakkautta, saati hän saapi sydämen hallitsijana olla.

Mutta katuvaisille on vihollinen suuttunut sen tähden, että net ei anna hänen orjillensa rauhaa. Niitä katuvaisia sieluja freistaa vihollinen keittää ja paistaa, välistä väkevän kiusauksen kautta, välistä mailman vihan ja vainon kautta. Jos hän ei saa heitä suostumaan syntiin, niin hän nostaa vihan ja vainon heitä kohtaan. Erinomattain nousee omanvanhurskauden perkele ja ahdistaa katuvaisia sieluja, ettei heidän pitäis vastaan ottaman Kristusta eli pakeneman Vapahtajan tykö niin huonona ja viheliäisenä kuin he ovat, ja niin muodoin painaa omanvanhurskauden perkele katuvaisia mutaan, jossa pohjaa ei ole. He lankeevat usein niin suureen epäilykseen, ettei ole voimaa pyrkimään, ei ole voimaa rukoilemaan, ei ole voimaa kolkuttamaan taivaan oven päälle, ei ole voimaa huutamaan syvyydestä korkeuteen.

Tässä viheliäisessä tilassa on moni viheliäinen matkamies väsynyt. Niin on vihollisen tarkoitus, että hän saattais niitä heränneitä sieluja väsyttää, että he heittäisit pois vuovaamasta ja pyrkimästä, ettei he pääsis ollenkaan Kristuksen tykö, vaan pyörtäisit takaisin mailmaan. Mutta älkäät kuunnelko, te katuvaiset sielut, mitä vihollinen teille saarnaa, vaan freistatkaat aina vuovata niin paljon kuin mahdollinen on, että te viimein pääsisitte sen suuren Ristinkantajan tykö, joka teidän syntinne on kantanut ja täydellisen lunastuksen maksanut teidän sielunne edestä. En minä sano, teidän pitää uskoman, vaan teidän pitää vuovaaman, rientämän, ikävöitsemän, rukoileman, huutaman niin kuin itse Herra Jesus, koska Hän polvillansa rukoili: “Abba, rakas [Isä], jos mahdollinen olis, että tämä kalkki menis pois minulta.”

Koska Hän hikoili verta teidän edestänne, silloin Hän astui alas helvettiin, ja siellä Hän sai kärsiä kaikki helvetin vaivat. Te, jotka oletta alaspainetut epäilykseen, menkäät yrttitarhaan lukemaan veripisaroita, joita te oletta pusertaneet ulos Hänen ruumiistansa. Jos ette jaksa valvoa yrttitarhassa, niin menkäät Golgatan mäelle ja kontatkaat Jesuksen ristin juureen. Mitämaks joku pisara tippuu siellä teidän sydämenne päälle, sillä ei Jesuksen veri pirsku teidän päällenne neljänneksen päähän. Jos te seisotta niin kaukana Jesuksen rististä, ettei näy ei haavat eikä naulat eikä orjantappurakruunu, mitäs auttaa teidän katumus, jos ette korjaa Jumalan Karitsan verta, vaan annatte sen maahan juosta.

Voi, voi teitä, te epäuskoiset, kuinka suuren vaivan te teette sille orjantappuroilla kruunatulle Kuninkaallenne, koska ette tule likemmäksi katsomaan, kuinka Jumala kuolee, jos siitäkään katsannosta tulis teille suurempi muret ja suurempi hartaus, jos se kova sydän kerran särjetyksi tulis. Niin on kuitenkin meidän toivomme, että murheelliset ja epäilykseen alaspainetut opetuslapset saavat vielä kerran nähdä sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan elävänä, jos he jaksavat odottaa ja kilvoitella. Maria Magdalena kuitenkin menee itkemään Hänen hautansa päälle. Menkään muut kanssa, joiden Vapahtaja ei ole enää haudassa. Mitämaks Hän ilmestyy heille, koska kaikki toivo on loppunut.

Neljäs tutkistelemus. Mitäs uskovaiset saattavat omistaa tämän päivän tekstistä, koska Paavali kirjoittaa kristityille: “Niin kuin te nyt olette Herran Jesuksen Kristuksen ottaneet vastaan, niin vaeltakaat Hänessä ja olkaat Hänessä juuritetut, ja raketut, ja uskossa vahvistetut niin kuin te oppineet olette, ja olkaat siinä runsaasti kiitolliset.” Tämä Paavalin muistutus kristityille on vissimmästi sopivainen niille harvoille sieluille, jotka ovat Jesuksen Kristuksen kaikesta sydämestä ottaneet vastaan, sillä Pietari kirjoittaa myös kristityille: “Etsikäät pelvolla ja vapistuksella, että te autuaaksi tulisitte, sillä teidän vihollinen perkele käypi ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien ketä hän sais niellä.”

Valvomattomuuden kautta on vihollinen päässyt monen kristityn sydäntä varastamaan, ja on sitte ruvennut seulomaan heidän sielujansa niin kuin nisuja, ja riettaan enkelit saavat ilon kristittyin lankeemisesta. Mutta ei vielä kaikki kristityt ole semmoiseksi tulleet, niin kuin viholliset toivovat. Ei vielä kaikki ole alkaneet juomaan ja huoraamaan niin kuin viholliset toivovat. Ja vaikka viholliset ei voita sen kautta mitään muuta kuin mitä perkele on voittanut ihmisen lankeemuksesta, nimittäin sen perkeleellisen ilon, joka on saatanalla, koska hän saattaa Jumalan käsityötä pilata.

Kuitenkin on kristityille tarpeellinen ottaa vaaria Paavalin manauksesta, että he pysyisit heidän kalliimmassa uskossansa, ja olisit Kristuksessa juuritetut, ettei vihollinen sais tilaisuuden varastaa heidän sydämiänsä mailman rakkauden kautta ja valvomattomuuden kautta. Ja niin kuin ihmisellä ei ole voimaa sotimaan perkelettä, mailmaa ja omaa lihaa vastaan, ellei se suuri sotasankari ole hänen kanssansa, sen tähden juuri kehoittaa Paavali kristityitä vaeltamaan Kristuksessa ja olemaan hänessä juuritetut, koska sotiminen omalla voimalla ei auta kauvas rietasta vastaan.

Me olemma nyt nähneet niin monta esimerkkiä, kuinka ne ovat häpiällisesti langenneet rapakkoon, jotka ei ole Vapahtajassa riippuneet. Ne ovat aikansa sotineet mitä he ovat jaksaneet, ja kuitenkin on rietas pitänyt puolensa. Rietas on ahdistanut heitä takaisin mailmaan, ja ajanut heitä suurella faartilla helvettiin. Tämä sana on juuri oman parannuksen tekijöille, jotka taistelevat niin kuin tuhlaajapoika sikain kanssa, eikä sen tähden saa omantunnon rauhaa. Erittäin armonvarkaat, jotka luulevat olevansa armon tilassa, ja ei kuitenkaan ole, netpä parhaiten nauravat yhtenä suruttomain kanssa, koska joku kristitty lankee.

Mutta kristityt ei saa ylönkatsoa rietasta, sillä hetpä parhaiten tuntevat, kuinka julma ja hirmuinen vihollinen on. Kristityt saavat kyllä olla vahdissa joka aika. Jos joku ajattelee, ettei kristitty saata langeta, se on ylön rohkia, se on jo haastamassa vihollista sotaan. Sen tähden täytyy yhden kristityn vaeltaa pelvolla ja vapistuksella. Ei hän saa luottaa sen päälle, että hän on nyt vapaa vihollisen kiusauksista, vaan juuri siinä, kussa armontuntemiset suurimmat ovat, siinä on myös vihollinen likempänä. Ei kristitty saata sanoa niin kuin suruttomat ja armonvarkaat, jotka aina hokevat: “Ei meillä ole riettaan kanssa mitään tekemistä.” Mutta kristityn täytyy tuntea, että hänellä on riettaan kanssa suuri sota joka päivä. Ja sen tähden täytyy yhden kristityn olla hyvin varovainen, hänen täytyy vaeltaa pelvolla ja vapistuksella, sillä viholliset tulevat joka kantilta. Ja niin kuin Jumala ei anna kunniaansa vieraalle, niin pitää kristityn myös elämän niin vakaisesti, ettei Kristuksen nimi tulis pilkatuksi pakanain seassa.

Ja nyt, te harvat ulosvalitut, jotka olette Jesuksen Kristuksen vastaan ottaneet, vaeltakaat Hänessä, älkäät luottako oman voimanne päälle, vaan koska vihollinen karkaa teidän päällenne hirmuisella julmuudella kaikkinaisten kiusausten kanssa, niin paetkaat sen suuren voittajan ja uskon sankarin tykö, joka on ylitsevoittanut sitä väkevätä haarniskoitua ja jakanut hänen saaliinsa. Ja muistakaat sitäkin aikaa, koska te olitta viholliset ymmärryksen puolesta, ja vaelsitta mailman jälkeen teidän himoissanne, sen pääruhtinaan, jolla mailman tuulessa valta on, sen hengen, joka nyt epäuskoisissa vaikuttaa. Ja muistakaat, että te oletta pakanat olleet ja muukalaiset Israelin kyläkunnassa, ja olitte ilman Jumalata mailmassa, ja ei teillä toivoakaan ollut. Kuinka te silloin olitta hillimättömät ja Jesuksen ristin viholliset.

Mutta nyt olette te kuka tiesi yksi osa kiittämättömät, ettekä muista tulla Jesuksen tykö takaisin kiittämään sen pikkuisen valon edestä, joka nyt on tullut mailmaan tämän kristillisyyden kautta, jossa te näette kuitenkin, mistä tie menee taivaaseen, jos te tahdotte sitä noudattaa. Hyvin tiedätte, että teidän elämänne on lyhykäinen ja vaivaloinen, että teidän sotimisenne aika pian loppuu ja että kuoleman enkeli tulee pian noutamaan teitä, ja ottaa teitä semmoisena kuin hän löytää. Kilvoitelkaat niin, että te voittaisitte kruunun, ja vaeltakaat joutuisesti Isänmaalle ennen kuin pimeys saavuttaa sillä se näyttää niin kuin valkeus olisi menemässä sivu toiseen paikkaan, jossa se paremmin otetaan vastaan. Muistakaa kuitenkin sitä suurta tuskaa ja vaivaa, jonka taivaallinen Vanhin on teidän sielunne edestä kärsinyt, ja älkää olko ainoastaan sanan kuulijat, vaan myös tekijät.

Meidän toivomme on, että ne harvat sielut, jotka pysyvät kalliimmassa uskossansa loppuun asti, pitää kostuman Siionin vuorelle. Teidän pitää siellä veisaaman uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle sanoen: “Aamen, Halleluja!” Kiitos, kunnia ja ylistys sille ainoalle kuolemattomalle Jumalalle ja Karitsalle, joka on ollut maailman alusta, ja. niiden sielut lunastanut, jotka Hänen ottivat vastaan, ja jotka ovat valmiit noudattamaan Hänen verisiä askeleitaan ja kantamaan Hänen ristiään Golgatan mäelle. Niille Hän antaa elämän kruunun, ja antaa syödä elämän puusta, joka on keskellä Paradiisiä. Aamen.