Puhtaat Saarnat 1, numero 122.

3. RUKOUSPÄIVÄNÄ 1855, PÄIVÄSAARNA.

Jos tainkaltaisia voimallisia töitä olisi tapahtunut Sodomassa ja Gomorrassa, ne olisit aikaa tehneet parannusta säkissä ja tuhassa. Sen tähden pitää Sodoman ja Gomorran miehet nouseman tuomiopäivänä ja tuomitseman tätä sukukuntaa.

Näin sanoi se suuri parannuksen saarnaaja yhdelle paatuneelle kansalle, joka oli paljon ihmeitä nähnyt, ja paljon kuullut parannuksesta saarnattavan, mutta ei ottanut vaaria parannuksen huudosta. Johannes oli ensinnä saarnannut parannuksesta ja freistannut osottaa heille, mihinkä jumalatoin elämä viimein viepi, ja minkä kaltaisen lopun he saavat, jos totinen parannus ei tule. Mutta ei he uskoneet. Viimein tuli itse Vapahtaja saarnaamaan parannuksesta, mutta ei paatuneet Häntä uskoneet. He paaduit enemmin, jota enemmin heille saarnattiin. Sen tähden täytyi Jumalan rangaistus tulla paatuneitten päälle, vaikka Jumala oli ennen jo osottanut judalaisille, mikä loppu niille tulee, jotka ylönkatsovat Jumalan sanaa, eikä tee parannusta, koska etsikon aika on. Mutta ei he uskoneet, että semmoinen rangaistus oli tullut heidän jumalattomuutensa tähden. Mutta tämän paatumuksen alla makais yksi vahva kuollut usko; he luulit nimittäin, että Jumala varjelee heitä ja heidän valtakuntaansa vihollisten päällekarkaamisesta. Semmoinen vahva kuollut usko oli silloin jo, koska heidän kirkkonsa ensimmäisen kerran poltettiin.

Profetaita net ei ollenkaan uskoneet, jotka ennustit heille pahaa. Sillä judalaisilla oli sama sana suussa kuin nyt kuuluu suruttomain suussa. He sanovat: “Profeetat puhuvat tuuleen. Ei heillä ole Jumalan sana. Ei saa ennustaa toiselle pahaa!” Ja koska me katsomme Raamatusta, kuinka Jumala on freistannut opettaa ja kurittaa Israelin lapsia, niin me löydämme, kuinka hirmuisesti ihmisen sukukunta on eksynyt pois Jumalasta, koska sekin kansa, jonka Jumala oli vasiten ottanut nimeensä kasvattaaksensa ihmiseksi, oli niin tottelematoin, niin uppiniskainen ja niin paatunut, ettei pystynyt mikään, ei profeettain sana, ei myös Jumalan rangaistus. Mitä sitte pakanat, jotka ei tienneet Jumalasta mitään, koska Jumalan oma kansa semmoinen oli. Mutta ovatkos nyt ihmiset paremmat kuin vanhassa Testamentissa. Tämän aikaiset suruttomat sanovat, ettei judalaisilla ollut tietoa vielä Kristuksesta ja evankeliumista, mutta nyt on parempi tieto. Olkoon sitte niin. Ilmanki nyt parannuksen ja katumuksen tekevät kaikki ihmiset, joilla on niin suuri tieto. Ilmanki he nyt ovat kristityt kaikki, jotka ovat kastetut ja kristinopissa opetetut? Ilmanki he nyt elävät jumalisesti ja siviästi ja kristillisesti, ettei Jumala tarvitse valittaa niin kuin vanhassa Testamentissa: “Minä olen kasvattanut itselleni lapsia, mutta he ovat kovakorvaiseksi tulleet, ei he ota kuritusta vastaan.”

Jos me panisimme judalaisia tämän aikaisten judalaisten ja suruttomain rinnalle, pitää meidän löytämän, että täällä on parempia judalaisia kuin silloin on ollut. Ei judalaiset ole juomarit olleet, niin kuin täällä on; eikä judalaiset ole pahoin kironneet ja tapelleet, niin kuin täällä kiroillaan ja tapellaan. Ei judalaiset ole sabatin rikkojat, niin [kuin] täällä. Jos semmoisessa kansan paljoudessa oli joku huora, joku varas, joku ryöväri, joku murhaaja jne, mitä se on sen suhteen, kuin täällä on harvassa kansassa juomaria, huoria, varkaita ja muuta sen kaltaista kansaa, kussa ei olekaan paksu maakunta niin kuin Kanaan maassa, kussa paljon pahuutta nähdään. Jos täällä ei ole niin paljon hyvää oppinut kansa, ei ole myös niin paljon pahaa nähnyt kuin isommissa kaupungeissa.

Kukas tiesi, jos Johannes Kastaja täällä olis huutamassa parannusta kansalle, kuinka moni kiittäis häntä hyväksi saarnaajaksi ja hengelliseksi opettajaksi. Taitaisit pian sanoa tämän aikaiset suruttomat ja armonvarkaat: “Sillä miehellä on perkele.” Ja jos itse Vapahtaja olis saarnaamassa parannusta, samaan laihin suruttomat vihaisit Häntä kuin judalaiset, ja sanoisit: “Sinä olet Samaritanus ja sinulla on perkele.” Ja jos pakanoissa olis niin paljon saarnattu parannusta kuin täällä on saarnattu, totta he tekisit parannuksen säkissä ja tuhassa, niin kuin nyt kuuluu, kuinka villipakanatkin tekevät katumuksen ja tulevat kristityksi ja kuolevat ilolla uskonsa tähden.

Mutta täällä ei tee moni pakana enää parannusta ja katumusta, vaikka niin paljon on saarnattu parannuksesta, ja ovat myös nähneet, kuinka suuri ihmet on tapahtunut muutampain kanssa, jotka ovat olleet huorat ja varkaat ja kiroilijat ja viinaporvarit ja kiroilijat ja pettäjät, pilkkaajat ja narrit. Ne pakanat, jotka täällä vielä jäljellä ovat, ne ovat nähneet, kuinka suuri muutos on niitten kanssa tapahtunut, ja yhtä hyvin yltyvät toiset, ja paatuvat, vaikka he ovat nähneet, kuinka on käynyt pilkkaajille kuolemassa, kuinka he ovat tuominneet itsensä helvettiin kuolinvuoteella, yhtä hyvin jaksavat vielä toiset narrit pilkata totuutta.

Tosin sopii tämä äskeinen sana vielä näillekin judalaisille, mitä Vapahtaja on sanonut: “Sodoman ja Gomorran miehet nousevat tuomiopäivänä tuomitsemaan tätä sukukuntaa, sillä jos sen kaltaisia tunnustähtiä olisi tapahtunut Sodomassa ja Gomorrassa, he olisit aikaa tehneet parannuksen säkissä ja tuhassa. Niin pitää myös pakanat, jotka ei ole yhtään Jumalan sanaa kuulleet, ne pitää nouseman tuomiopäivänä tuomitsemaan tätä sukukuntaa, sillä jos niin paljon olis saarnattu parannuksesta ja katumuksesta pakanain seassa kuin täällä on saarnattu, he olisit jo aikaa tehneet parannuksen säkissä ja tuhassa.

Mitäs meidän vielä pitäis saarnaaman, joka ei ole jo saarnattu sekä kirkossa että kylissä? Pitäiskö meidän nyt saarnaaman evankeliumia ja lupaaman taivaan valtakunta kaikille suruttomille ja paatuneille? Vai pitäiskö meidän saarnaaman niin, että kaikki tulevat autuaaksi, suruttomat ja murheelliset, katumattomat ja katuvaiset, paatuneet ja särjetyt? Vai pitäiskö meidän saarnaaman niin, ettei yhtään sielua tule autuaaksi, vaikka kuinka vuovaisit? Se taitais olla paras saarna fariseuksille, jotka näkevät niin paljon vikoja kristityissä ja siitä syystä ei usko paljon ketään kristityksi. Minä luulen olevan parhaan saarnan suruttomille, jos saarnattaisiin riettaan evankeliumia: juokaat ja tapelkaat hyvin, niin te tulette autuaaksi, kirotkaat ja huoratkaat, niin te pääsette taivaan valtakuntaan. Semmoinen evankeliumi olis paras evankeliumi sen jälkeen kuin suruttomat elävät.

Evankeliumi Gal. 2: 17.

Pitäiskö meidän, jotka tahdomme vanhurskautetuksi tulla Kristuksen kautta vielä oleman syntiset, niin tulis Kristus synnin palvelijaksi. Pois se.

Pyhän evankeliumin tekstin johdatuksesta pitää meidän tutkisteleman, kutka ne ovat, jotka luulevat tulevansa vanhurskautetuksi Kristuksen kautta, ja elävät ehdollisissa synneissä. Ovatko kristityt semmoiset, vai ovatko suruttomat semmoiset? Eli kutkas ne ovat, jotka tekevät Kristuksen synnin palvelijaksi? Kristuksen kautta kuitenkin kaikki luulevat tulevansa autuaaksi. Ei ole tässä seurakunnassa moni, joka uskoo tulevansa autuaaksi siviän elämän kautta. Mutta ne, jotka siviästi elävät, ei saata uskoa, että ne tulevat autuaaksi, jotka ehdollisissa synneissä elävät. Eikä taas siviät ihmiset usko monta kristityksi. Ja minkäs tähden siviät ihmiset ei usko monta kristityksi? Sen tähden, että he näkevät niin paljon vikoja kristityissä. Kutkas ne siis ovat, jotka tekevät Kristuksen synnin palvelijaksi, ovatkos kristityt semmoiset? Vai ovatkos suruttomat semmoiset?

Kristityt tosin syntiset ovat ja kohta pahimmat mailman silmien edessä. Ei suinkaan törkisyntiset ole niin hirmuiset mailman silmissä kuin kristityt. Ei siviätkään ihmiset saata vihata törkeitä syntisiä, mutta kristityitä he vihaavat. Se on kyllä surkia ja valitettava asia, jos kristityt tekevät Kristuksen synnin palvelijaksi. Mutta jos me oikein tahdomma sanoa totuuden, niin tunnustakaamme, että net ei ole kristityt, jotka tekevät Kristuksen synnin orjaksi, vaan net on armon varkaat, jotka luulevat tulevansa Kristuksen kautta autuaaksi, vaikka he ehdollisissa synneissä elävät.

Nyt ovat kaikki koko Ruotsin valtakunnassa ja koko Suomen maassa ja koko Euroopassa net on kastettu Kristukseen, ja kaikki raavaammat ihmiset ovat tehneet kalliita lupauksia Jesuksen alttarin edessä, että heidän pitää oleman Hänelle uskolliset ja kuuliaiset kuolemaan asti, mutta muutamat ovat unhottaneet lupauksiansa kirkon oven takana. Muutamat ovat unhottaneet lupauksiansa muutaman viikon perästä, ja muutamat ovat unhottaneet lupauksiansa muutaman kuukauden perästä, ja muutampain sisälle on mennyt perkele sen kastetun palan jälkeen. He ovat ensimmäisen Herran Ehtoollisen jälkeen alkaneet oikein rohki elämään, he ovat alkaneet huoraamaan, juomaan, kiroilemaan ja varastamaan, he ovat tulleet vanhemmille suruksi ja mielikarvaudeksi ja kauhistukseksi, ja semmoiset ovat kerran valan tehneet Jesuksen alttarin edessä.

Mitäs on se vala vaikuttanut heissä? He ovat tulleet huoraksi ja varkaaksi, viinaporvariksi, kiroilijaksi, tappelusmieheksi, ikääns kuin olisit he saaneet riettaalta pestin, koska he sait Vapahtajalta sen kastetun palan. Kutkas ne ovat, jotka tekevät Kristuksen synnin palvelijaksi, taitavat olla kristityt? Totisesti kristityt, sillä te olette kaikki kastetut kristityksi, te olette kaikki kutsutut sillä nimellä. Missäs nyt kristityn hedelmät ovat? Niitä kuuluvat muutamat armonvarkaat kaipaavan, mutta me kaipaamme kristittyin hedelmät niiltä, jotka ovat julkisesti vannoneet itsensä kristityksi. Katso, niiltä me kaipaamme kristityn hedelmät, sillä ne tekevät nyt Kristuksen synnin palvelijaksi, juuri net, jotka ovat luvanneet itsensä Kristuksen alle ja tehneet monenkertaisia uskollisuuden lupauksia. Mutta net on tainneet luvata semmoisia, jota net ei ole aikoneet pitää. Net on täydellisesti valehdelleet ja pilkanneet Kristusta. Jollei pikainen katumus tule, niin pitää totisesti sekin vala polttaman heidän tuntoansa ijankaikkisesti.

Nyt on tässä monen kaltaisia ihmisiä koossa, ja kaikki pitää kerran kokoontuman Jumalan tuomion eteen. Mutta ei ole moni valmis astumaan Jumalan tuomion eteen. Kaikki ovat kalliit valat tehneet, mutta ei yksikään ole niitä pitänyt. Ne, jotka totisen katumuksen ja parannuksen kautta ovat niitä lupauksia uudistaneet, ja elävän uskon kautta tunteneet sydämen puhdistuksen, ja ovat uudesta syntyneet siitä turmelemattomasta siemenestä, ja maistaneet tulevaisen mailman voimaa, ne ovat totisesti kristityt, ne ovat valmiit noudattamaan Jesuksen verisiä askeleita Yrttitarhasta Golgatan mäelle, ovat valmiit täyttämään sen kalliin valan, jonka he tehneet ovat.

Mutta net, jotka ei ole vielä totisen katumuksen ja elävän uskon kautta tulleet tuntemaan tulevaisen elämän voimaa, kaikki net, joissa ei ole vielä tapahtunut sydämen ja mielen muutos, ne ovat kaukana siitä autuudesta, jonka Jesus on luvannut murheellisille opetuslapsillensa. Armonvarkaat tekevät Kristuksen synnin palvelijaksi, koska he ensinnä käyvät Herran Ehtoollisella ja tekevät siellä kalliita parannuksen lupauksia, sitte menevät juomaan perkeleen kalkista, menevät sitte kiroomaan ja huoraamaan ja valehtelemaan, ja uskovat yhtä hyvin, että Jumala on heille armollinen.

Muutamat luottavat sen päälle, että he ennättävät vielä katumuksen ja parannuksen tehdä, ennen kuin kuolema tulee. Muutamat vastoin tuntoansa tekevät syntiä, he freistaavat mailman ilolla ja lihan huvituksella kuolettaa sitä salhaista tuntoa, joka heitä. soimaa ja kalvaa, mutta heidän tuntonsa tulee aina pahemmaksi ja haikiammaksi, viimein täytyy heidän kuolinvuoteella tuomita itsensä ja sanoa: “Ei ne minulle kelpaa.”

Te olette kaikki nähneet, kuinka surkia ero niille tulee, jotka täällä ovat pahalla tunnolla pilkanneet ja vastustaneet kristityitä. Muutamat ovat kuolinvuoteella häätyneet anomaan anteeksi kristityiltä, eikä ole sen tähden tulleet Jumalan kanssa sovitetuksi. Siinä näkevät nyt kaikki totuuden vastustajat heidän kuvansa. Siinä he saavat nähdä, kuinka onnettomasti se käypi niille, jotka pilkkaavat totuutta. Heidän täytyy anoa anteeksi kristityiltä ennen kuin kuolevat. Jos nyt kristityt olisit väärät ja suruttomat oikiat, niin täytyisit kristityt anoa anteeksi suruttomilta kuolinvuoteella. Mutta nyt on tapahtunut varsin toisin. Nyt oletta kuulleet, että totuuden pilkkaajat ja vastustajat ovat häätyneet kuolinvuoteella anoa anteeksi kristityiltä heidän vääryytensä.

Kutkas nyt ovat siis, jotka tekevät Kristuksen synnin palvelijaksi? Ovatkos ne kristityt? Me olemme niin ymmärtäneet tämän asian, että net on semmoiset kristityt, jotka ovat kastetut Kristukseen, mutta ei ole koskaan katumuksen ja parannuksen tehneet, eli myös semmoiset, jotka ovat heränneet, ja siihen nukkuneet, ja myös semmoiset, jotka ovat kesken syntyneet ja uuden syntymisen armon omistaneet ylön varhain. Mutta myös semmoiset saattavat Kristuksen tehdä synnin palvelijaksi, jotka ovat pois langenneet armon tilasta ja tulleet seitsemän kertaa pahemmaksi. Kaikki nämät tekevät Kristuksen synnin palvelijaksi.

Kyllä kristityt tosin valvomattomuuden kautta tekevät syntiä, mutta jolla on oikia omatunto ja valvominen ja pyrkiminen ja totinen halu autuaaksi tulla, ei saata hän tehdä Kristuksen synnin palvelijaksi, vaan hänen täytyy niin kilvoitella, ettei Kristuksen nimi tulis hänen tähtensä pilkatuksi pakanain seassa, ja meidän toivomme on, että ne harvat sielut, jotka pysyvät kalliimmassa uskossansa loppuun asti, pitää saaman elämän kruunun. Ja kaikki totuuden pilkkaajat ja vastaanseisojat pitää näkemän Jumalan lapsia seisovan Kristuksen oikialla puolella tuomiopäivänä, ja silloin pitää heidän tunnustaman, että kristityt ovat olleet Kristuksen palvelijat ja käskyläiset, että net on suruttomille ja armonvarkaille puhuneet totuuden, ja silloin täytyvät kaikki vastustajat mennä ijankaikkiseen vaivaan. Mutta kristityt saavat nähdä Jumalata, niin kuin Hän on kasvoista niin kasvoihin, ja riemuita Hänen suuresta armostansa ijankaikkisesti. Ja kaikki heidän kyyneleensä pyyhitään pois ja kaikki vaivat loppuvat, ja kaikki pyhät enkelit iloitsevat heidän kanssansa. Aamen.