Puhtaat Saarnat 1, numero 128.

4. RUKOUSPÄIVÄNÄ.

Minä kävin sinun ohitses ja näin sinun veressäsi makaavan ja sanoin sinulle: Sinun pitää elämän, koska sinä niin sinun veressäsi makasit. Hesek. 16: 6.

Näin sanoo Herra Sionin tyttärelle Hesekielin 16. luvussa. Ja tämä sana on puhuttu vissimmästi hänelle muistutukseksi, missä surkeassa tilassa hän oli syntyessään, kuinka hän silloin makasi veressänsä ja oli niin kelvoton, ettei saattanut auttaa itseänsä. Mutta silloin kävi Herra hänen ohitsensa ja sanoi: “Sinun pitää elämän.” Tämä vertaus on otettu luonnollisesta syntymisestä, mutta se merkitsee hengellistä syntymistä. Siionin tytär on vielä syntymisen jälkeen sangen huonoja kelvoton. Hän makaa veressänsä, se on, veripunaiset synnit ovat häntä seuranneet äidin kohdusta, ja siinä veressä makaa Siionin tytär siihen asti, että Herra armahtaa häntä ja sanoo: “Sinun pitää elämän.”

Mutta Herra osoittaa sen saman profeetan kautta, minkä tähden Siionin tytär on niin huonossa tilassa syntymisen jälkeen. Hän sanoo profeetta Hesekielin suun kautta (16: 4): “Sinun sukusi ei ole sinulta napaa leikannut, koskas synnyit.” Ja kuinkas hän sitten pääsee vanhasta ihmisestä erillensä, koska napaa ei ole leikattu? Sukulaiset ovat huolimattomat, jotka eivät tahdo napaa leikata. Vai ovatko he niin arat, ettei he tohdi napaa leikata heti syntymisen jälkeen. Ja koska sukulaiset eivät napaa leikanneet, niin pysyy hän vielä navan kautta vanhassa ihmisessä kiinni.

Laveammalta sanoo Herra: “Niin et sinä myös ole saunoitettu vedellä, ettäs olisit puhtaaksi tullut.” Tässä nyt taitaa olla oikia syy, minkä tähden Sionin tytär ei ole oikein puhtaaksi tullut syntymisen jälkeen. Ei hän ole saunoitettu elämän vedellä, ja se taitaa myös olla sukulaisten syy, ettei he ole laittaneet saunavettä. Herra sanoo vielä Sionin tyttärelle: “Et ole suolalla tahvottu, etkä kapaloihin kääritty.”

Se on huono asia, että Sionin tytär ei ole suolalla tahvottu, ja vielä huonompi asia, ettei ole kapaloihin kääritty. Kaanaan maalla on bruukattu vastasyntyneitä suolalla hieroa, mutta täällä ei ole sitä maan tapaa ollut. Kuitenkin se saattais olla uudestakin syntyneille terveellinen, jos heitä hierottaisiin suolalla. Vaikka se taitais karvastella heidän nahoissansa, jos niitä vielä hierottaisiin suolalla, joilla niin ohukainen nahka on. Mutta kaikki, kuin vastasyntyneille terveellinen on, pitäis meidän freistaaman, ettei hengellinen kuolema tulis kahden eli kolmen viikon sisällä vastasyntyneitten päälle, ja tappais heitä. Sillä me näemme, että hengellinen kuolema tahtoo usein niitä tappaa, jotka varsin syntymisen jälkeen ei ole saunoitetut, eikä suolalla tahvoitetut, eikä kapaloihin käärityt. Me olemma nähneet, kuinka vastasyntyneet kynsivät itseänsä ja parkuvat siitä syystä, koska kädet ei ole kapaloihin käärityt.

Nyt ovat sen vastasyntyneen Sionin tyttären sukulaiset olleet huolimattomat, ettei he ole häneltä leikanneet napaa, koska hän syntyi. Eikä ole laittaneet saunavettä, että häntä olis saunoitettu. Eikä ole suolalla tahvoittaneet, eli kapaloihin käärineet. Ja se taitaa olla hiljan ruveta vanhoja lapsia saunomaan ja heiltä napaa leikkaamaan, koska sitä ei ole varsin syntymisen jälkeen tehty. Nyt, koska hengellinen kuolema on alkanut niitäkin lapsia tappamaan, jotka kerran syntyneet ovat, ei auta enää sanoa heille: “Sinä et ole syntynytkään”, sillä niin kuin tämä syntymisen asia edespannaan profeetta Hesekielin 16. luvussa, ei ole epäilys siitä, onko Sionin tytär syntynyt eli ei.

Mutta siitä ainoastans on arvelus, kummoiseksi tämä Sionin tytär on tullut syntymisen jälkeen. Hän rupeis luottamaan kauneutensa päälle, niin kuin sanat kuuluvat 15. värssyssä: “Mutta sinä uskalsit sinun kauneutees, ja ettäs niin ylistetty olit, teit sinä huorin.” Sionin tytär rupeis tykkäämään itsestänsä, koska Herra oli hänen kauniiksi tehnyt. Ei muistanut enää, missä surkiassa tilassa hän oli, koska Herra löysi hänen veressäns makaavan. Eikä hän muistanut kauvan, mitä hyvää työtä Herra teki häntä kohtaan, koska Hän otti häntä ylös maasta, kussa hän veressäns makais, ja pesi häntä puhtaaksi, ja antoi hänelle kauniit vaatteet ja sormukset käteen ja käädyt kaulaan ja korvarenkaat korvaan ja kunniankruunun päähän, niin kuin Herra luettelee niitä kaunistuksia Hesekielin 16. luvussa. “Mutta sinä uskalsit kauneutees.”

Näistä sanoista kuuluu nyt, mikä Sionin tyttären suurin vika on. Hänessä on nimittäin oma rakkaus ja oma vanhurskaus. Hän rupeis tykkäämään itsestänsä ja uskaltamaan kauneuteensa. Oma rakkaus lykkäis hänelle mieleen tuon kaltaiset ajatukset: “Kyllä minä nyt saan vaikka minkä kaltaisen miehen, koska minä näin kaunis olen. “ Mutta muistatkos sinä onnetoin raukka, kuka sinulle tämän kauneuden oli antanut? Sinun sukus ei ole sinulta napaa leikannut, koskas synnyit. Sillä ei kenkään sinua surkutellut, että hän olis armahtanut sinua, mutta sinä heitettiin kedolle. Niin ylönkatsottu oli sinun sielus, koska sinä synnyit. Mutta minä kävin sinun ohitses ja näin sinun veressäs makaavan ja sanoin sinulle: sinun pitää elämän. Ja minä kävin ohitses ja katsoin päälles, ja katso, sinä olit täysikasvuinen. Niin minä hajotin hameeni liepeen sinun [ylitses] ja peitin sinun häpiäs, ja minä annoin itseni liittoon sinun kanssas, sanoo Herra, että sinun piti minun oleman.

Kuuletkos nyt, Sionin tytär, minkä tähden Herra sinua on armahtanut ja korjannut, koska sinä makaisit veressäs? Hän on sinua armahtanut sitä varten, että sinun piti Hänen omansa oleman ja Hänen kanssansa avioliittoon menemän. Mutta sinä rupeisit uskaltamaan kauneutees ja tykkäämään itsestäs. Sinä rupeisit ajattelemaan näin: “Kyllä minä saan vaikka minkä kaltaisen miehen tällä kauneudella.” “Ja sitte otit sinä sinun kunniakaluistas, jotka minä sinulle minun kullastani ja hopiastani antanut olin, ja teit niistä miehen kuvat itselles, ja teit huorin niiden kanssa.” Se on, sinä annoit omalle rakkaudelle ja omalle vanhurskaudelle yhden osan Jumalan armosta. Ja ne miehet ei laske leikin takaisin, mitä he kerran saaneet ovat.

Ja koska nyt Sionin tytär on kohta paljastettu kaikista entisistä kaunistuksistansa, niin pääsevät riettaan huorat häntä pilkkaamaan: “Jo yksi korea morsian kaatui!” Riettaan huorilla on niin suuri kateus, että he iloitsevat yhden kristityn lankeemuksesta ja sanovat: “Jopa me arvaisimma, että niin se piti käymän.” Mutta se on yksi huono ilo se riettaan ilo kristityn lankeemuksesta, ja muuttuu pian vaivaksi helvetissä. Älkäät ylön varhain naurako, te riettaan huorat. Ei teille tule sen parempi tilaisuus sen tähden, vaikka kaikki kristityt lankeisit. Kyllä te ulvotta helvetissä sen tähden, vaikka Vapahtajan morsian olis kaiken koreutensa kadottanut.

Mutta se on pahempi, että taivaalliselle Vanhemmalle tulee suuri muret niistä lapsista, jotka nuorena kuolevat, ja niin käyttävät itsensä, että vihansuopa pääsee heidän päällensä kantamaan ja sanomaan: “Kauniitpa sulla on lapset, huorat ja varkaat.” Ja se vihollisen soimaus käypi niin kuin miekka vanhemman sydämeen. Ja jos hänen lapsensa ei ota paremmin vaarin armon ajasta kuin tähän asti on otettu, niin vissimmästi pääsee vihollinen iloitsemaan heidän lankeemuksestansa ja sanomaan: “Katso, tuommoiset ovat kristityt. He rukatit ensinnä meitä tuomitsemaan, mutta nyt ovat he itse tuomion alaiset.” Paras olis, Sionin tytär, että sinä muistaisit, missä huonossa ja viheliäisessä tilassa sinä olit silloin, koska sinä veressäs makaisit alastomana ja alaspoljettuna, koska sinä makaisit veressäs, koska Herra otti sinun ylös maasta, kussa sinä makaisit.

Siinä mielessä Hän silloin armahti sinua, että Hän sais sinun omaksensa, mutta ei siinä mielessä, että sinä rupeisit tykkäämään itsestäs ja uskaltamaan kauneutees. Sinä olet kuitenkin hirviä itsestäs, eikä ole Herra sinua valinnut kauneutes tähden. Mutta armosta Hän otti sinua ylös maasta, kussa sinä makaisit veressäs. Muista se aika, sinä Sionin tytär, ja älä ollenkaan luota sinun kauneutees, joka on sula petos. Et sinä ole oikein muistanut sinun nuoruutes aikaa, kuinka paljas ja alastoin sinä olit, koska Herra löysi sinun veressäs makaavan, joka tapahtui kaiken sinun pahuutes jälkeen. “Voi sinuas!” sanoo Herra niille pois langenneille. Muista nyt nuoruutes aikaa, sinä Sionin tytär, ja ajattele perään, mitä hyvää työtä Herra teki sinulle, koska sinä makaisit veressäs, ja Herra otti sinun ylös maasta, ja peitti sinun häpyäs, ja pesi sinun puhtaaksi ja kaunisti sinun kullalla ja hopialla, ja puetti sinun kalliilla liinavaatteilla, ja pani kunnian kruunun sinun päähäs. Muista nyt nuoruutes aikaa ja kumarra polves Hänen jalkansa juureen, joka veripunaisissa vaatteissa polkee Jumalan viinakuurnan yksinäns, että Hän vielä armahtais sinua ja ottais sinua ylös maasta, kussa sinä makaat penseydessä ja valvomattomuudessa ja pimeydessä. Kuule sinä suuri Ristinkantaja ja veripriiskottu Kuningas köyhän morsiames huokaus, joka nöyrästä ja katuvaisesta sydämestä lähtee.

Luuk. 1: 6-8.

Neljännen rukouspäivän saarnan teksti löytyy kirjoitettuna Luukkaan evankeliumissa 1: 6 - 8. Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, sillä Hän on etsinyt ja lunastanut Hänen kansansa.

Nämät tekstisanat ovat Sakariaksen Johanneksen isän sanat, koska hän täytettiin Pyhällä Hengellä sen suuren armotyön kautta, joka hänelle oli tapahtunut. Tämä Johannes Kastajan isä oli mykkänä ollut yhdeksän kuukautta uskottomuutensa tähden. Ja moni muu herännyt ihminen tulee epäuskon tähden mykäksi, koska hän ei tahdo uskoa, mitä Jumalan enkeli lupaa hänelle Jumalan puolesta. Mutta koska viimein usko tuli Sakariakselle, sillä hän näki sen todeksi, mitä Jumalan enkeli oli hänelle luvannut, silloin aukeni suu, ja hän täytettiin Pyhällä Hengellä, ja tuli semmoinen kiitoksen voima. Meidän pitää seuraavaisesti siitä tällä pyhällä hetkellä katseleman, kuinka epäuskon vangit kiittävät Jumalata, koska heille tulee elävä usko sydämeen. Ensimmäinen tutkistelemus: epäusko ja uskottomuus tekee muutampia mykäksi. Toinen tutkistelemus: uskon kanssa tulee kiitos ja Pyhä Henki.

Avaa suusti, Sakarias, koska Johannes on syntynyt, ja älä ole mykkä koira enää!

Ensiksi. Että uskottomuus ja epäusko tekee muutampia mykäksi, on monta kertaa huomaittu ei ainoastans Sakariaksen aikana, mutta vielä näinäkin aikoina. Koska uskottomuus saapi semmoisen vallan ihmisen ylitse, ettei hän saata enää uskoa Jumalanlupauksia, tulee hän niin voimattomaksi, ettei hän jaksa enää puhua. Omavanhurskaus saapi niin suuren vallan, että ihminen tulee mykäksi. Siihen tulee myös kunnia, joka on itse mykkä perkele. Se sama mykkä perkele onniin kolo, että Jesuksen täytyy huokata hänen ylitsensä. Johannes Kastajan isä Sakarias tuli mykäksi uskottomuuden tähden, koska hän ei tahtonut uskoa Jumalanlupauksia. Jumala antoi hänen sen mykän perkeleen haltuun hänen uskottomuutensa tähden. Jos hän olis varsin uskonut Jumalan lupauksia, jotka hänelle annettiin enkelin kautta, olis hän varsin saattanut kiittää Jumalata Hänen suuren armonsa edestä. Mutta eihän uskonut. Ja sen tähden tuli hän mykäksi.

Niin tulee moni muu herännyt ihminen mykäksi, koska hän ei tahdo uskoa Jumalan lupauksia. Omavanhurskaus lykkää hänelle mieleen, ettei hän ole mahdollinen puhumaan, koska hän ei ole tullut kristityksi. Mutta ei suinkaan Jumala kiellä ketään puhumasta, koska niin monta esimerkkiä on annettu Raamatussa, että netkin, jotka ei ole tulleet kristityksi ja Jumalan lapseksi, saavat nuhdella mailmaa synnistä. Vaikka mailman joukko ottaa helvetistä järjen skäliä ja sanoo heränneille: “Ei sinun tarvitse puhua mitään, et ole vielä itsekään tullut kristityksi.” Tämä järjen skäli on perustettu omanvanhurskauden päälle, joka ei vihti kuulla, mitä yksi herännyt ihminen puhuu hänelle katumuksesta. Sillä omavanhurskaus sanoo näin: “Oletkos itse parempi?” Tämä omanvanhurskauden perkele tekee monta mykäksi, koska hän lykkää katuvaisten mieleen semmoisen mahdottomuuden ja panee heitä ajattelemaan: “Mitä minä puhun, koska en ole vielä kristityksi tullut?” Ja perkeleen joukko ulkoiselta puolelta vahvistaa vielä sen uskon ja sanoo: “Mitä sinä puhut, joka et ole vielä itse tullut kristityksi?”

Mutta jokainen katuvainen ryöväri, joka on ristiinnaulittu Vapahtajan kanssa, saapi nuhdella mailmaa synnistä. Hän saapi kyllä puhua katumattomille katumuksesta. Ja jollei hän sitä tee, niin ei ole hänellä tunto herännyt. Mutta omanvanhurskauden perkele ottaa muutamilta kaiken voiman pois ja tekee heitä mahdottomaksi puhumaan katumattomille katumuksesta ja uskottomille uskosta ja murheellisille lohdutuksesta. Siihen tulee vielä kunnian perkele ja sanoo: “Älä sinä mene parempia haukkumaan. Et sinä ole itse parempi.”

Kunnian ja omanvanhurskauden perkele nousee myös suruttoman sydämessä niin kuin karhu ja pukki kahden jalan päälle ja on niin totinen ja urhoollinen, koska hän panee orjansa puhumaan katumuksen saarnaajalle: “Sinäkös tulet kunniallisia ihmisiä haukkumaan pakanaksi. Mikäs ihminen sinä olet?” Niin kuin juudalaiset sanoit Vapahtajalle: “Miksikä sinä itses teet? Oletko sinä parempi kuin meidän isämme Abraham, joka kuollut on?” Näin tulevat myös tämän aikaiset juudalaiset kysymään katuvaisilta: “Miksikäs sinä itsiäs teet? Oletkos sinä Jumala, ettäs tulet meitä tuomitsemaan?”

Mutta ei katuvainen ryöväri tarvitse sen tähden olla mykkä, vaikka mailma ja perkele irvistelee aurinkoa vastaan, vaan se on kunnia ja omavanhurskaus, joka tekee hänen mykäksi. Ja osittain hengellinen laiskuus tekee muutampia mykäksi, ettei he jaksa enää puhua totuuden semmoisille, jotka ovat jo paatuneet. Mutta erinomattain epäusko vaikuttaa sen, että muutamat häävieraat tulevat mykäksi. Ei he usko enää Jumalan armollisia lupauksia. Ei he usko, että Jumala saattaa heidän puheensa kautta jotakin vaikuttaa. Ja sen tähden tulee heidän epäuskonsa tähden mykkä perkele heidän päällensä. Niin kuin Jumalan enkeli sanoi Sakariaalle: “Katso, sinä tulet kielettömäksi ja et saa puhua hamaan siihen päivään asti, jona nämät tapahtuvat, ettes uskonut minun sanojani, jotka ajallansa täytetään.”

Tässä kuuletta kaikki mykät, että teidän epäuskonne tähden oletta te mykäksi tulleet. Ette ole uskoneet, että Jumalan lupaukset tulevat täytetyksi. Ette ole uskoneet, mitä Jumalan enkeli on teille saarnannut Jumalan puolesta. Ette ole uskoneet, että kaikki Jumalan lupaukset täytetään ajallansa. Sen uskottomuuden tähden täytyy teidän olla mykkänä. Ei se ole Jumalan syy, että mykkyys on ruvennut heränneitäkin vaivaamaan, vaan se on yksi Jumalan rangaistus niille, jotka ei ole uskoneet, mitä Jumalan enkeli on heille Jumalan puolesta saarnannut. Jumala on antanut heitä mykän perkeleen haltuun siksi kuin Jumalan lupaukset täytetään.

Näettekös nyt, mitä uskottomuus teissä vaikuttaa? Te tulitta mykäksi sen epäuskon tähden, joka teissä on saanut sijaa varsin heräyksen jälkeen. Te rupesitta arvelemaan: “Mitä me niille sanomma, koska net on paatuneet?” Ja omanvanhurskauden perkele saarnaa muutamille: “Kuinka minä muille puhun, joka en ole itsekään kristitty?” Ja kunnian perkele kanssa saarnaa: “Sinäkö rupeat kunniallisia ihmisiä haukkumaan? Et ole itse parempi.”

Näin tekee omanvanhurskauden ja kunnian perkele muutampia mykäksi, ettei he jaksa enää puhua mitään suruttomille. Omavanhurskaus tekee heitä mahdottomaksi puhumaan ja kunnia panee heitä ihmisten muotoa katsomaan. Katsokaat nyt perään, mitä uskottomuus vaikuttaa Sakarialle ja muissa heränneissä, jotka ei usko Jumalan lupauksia. He tulevat mykäksi, he tulevat puhumattomaksi. Omavanhurskaus panee heitä mahdottomaksi puhumaan ja kunnia panee heitä ihmisten muotoa katsomaan. Sakarias sai olla mykkänä yhdeksän kuukautta; ja kuka tiesi muutampi saapi olla mykkänä yhdeksän ajastaikaa ennen kuin hänen kielensä pääsee irti.

Toinen tutkistelemus. Uskon kanssa tulee rukouksen ja kiitoksen voima. Koska Sakarias epäuskonsa tähden oli mykkänä ollut yhdeksän kuukautta, aukeni viimein hänen suunsa ja kielen sidet löysäis, koska hän näki Jumalan lupauksia täytetyksi. Niin hänen täytyi uskoa. Ja tämän uskon kanssa tuli myös rukouksen ja kiitoksen voima, niin että hän täytettiin Pyhällä Hengellä, ja silloin saattoi hän kiittää. Mutta mykkyyden aikana hän ei saattanut kiittää. Ottakaat nyt esimerkin hänestä, te epäuskon vangit, ja katsokaat, kuinka Sakarias epäuskonsa tähden tuli mykäksi, mutta uskon kautta hän saattoi puhua, niin kuin kirjoitettu on: “Minä uskon, sen tähden puhun minä.”

Jos epäuskon vangit jaksaisit ensinnä uskoa, että Jumala kuulee mykän rukoukset, niin he jaksaisit myös puhua, heille tulis rukouksen ja kiitoksen voima. Mutta koska het ei usko Jumalan armollisia lupauksia, niin ei he myös jaksa puhua. Ei he saata kiittää, ei he saata mitään tehdä Jumalan kunniaksi. Epäusko ja epäilys salpas hengen, ettei pääse Jumalan Henki heissä vaikuttamaan rukouksen ja kiitoksen voimaa. Mutta niin pian kuin uskon kiven syttyy, aukenee myös sydän Jumalan Hengelle, ja suu aukenee puhumaan ja kiittämään. Niin on Sakarialle tapahtunut, niin ovat myös muut kristityt koetelleet, että usko antaa voiman puhua, ja antaa myös voiman kiittämään. Mutta epäusko tekee mykäksi.

Tässä ei ole mainittu niitä, joille rietas antaa voimaa puhua, niin kuin esimerkiksi Laban, koska hän vihassansa ajoi Jakobia takaa; ja Jobin ystävät, joille kateuden rietas antoi voimaa puhua. Niille on tämä Raamatun paikka kuuluva: kavahtakaa teitänne teidän omasta hengestänne. Erinomattain on vihan perkele voimallinen puhumaan, ja on vielä niin totinen olevanansa, ja niin urhoollinen, ettei itse pääperkele saata hänen kanssansa kilvoitella puheen voimassa. Mutta ei vihan perkele jaksa ylön kauvan puhua ennen kuin hän väsyy. Jos vihan perkele antaa puhumavoiman, niin kunnian perkele sitä vastaan tekee mykäksi; ja on työläs arvata, kumpiko olis pahempi, vihan perkele, joka antaa orjallensa puhumavoiman, eli kunnian perkele, joka ottaa puhumavoiman pois.

Minä ajattelen kuitenkin, että koska ihminen vihassansa ei puhu muuta kuin mitä riettaalle kelpaa, olis kohta parempi, että hän olis vaiti, koska viha pakottaa häntä puhumaan. Ja koska kunnian perkele panee häntä mykäksi, silloin olis tarpeellinen puhua. Mutta jos sinä annat perkeleelle vallan, etkä sodi häntävastaan, niin sinä et koskaan pääse perkeleen vallan alta. Jos sinä olet vanhan Aadamin voimassa, niin älä puhu mitään. Jos kunnia tekee sinun mykäksi, niin sinun pitää puhuman. Jos omavanhurskaus ryöstää sinulta uskon, niin sinun pitää väkisin uskoman. Jos hän tekee sinun mahdottomaksi käymään Herran Ehtoollisella, niin sinun pitää menemän. Jos ahneuden perkele estää sinua tulemasta kirkkoon, niin sinun pitää väkisin menemän.

Sillä lailla voipi riettaalle tulla hätä. Ja sinä joudut sitte huutamaan syvyydestä korkeuteen, jos sinulla muutoin on totinen meininki ja halu autuaaksi tulla. Mutta jos sinä luulet, että ilman vaivatta ja ilman sodatta sinä tulet autuaaksi, niin sinä uskot vastoin Jumalan sanaa. Sillä Jesus on sanonut: “Suuren vaivan kautta täytyy ihmisen elämään sisälle mennä.”

Me olemma nyt Jumalan armon kautta katselleet, mitä uskottomuus vaikuttaa niissäkin, jotka ovat parannuksen tiellä, kuinka hän tekee muutampia mykäksi ja mahdottomaksi puhumaan parannuksesta suruttomille. Ja olemme me myös nähneet, kuinka usko vaikuttaa rukouksen ja kiitoksen voiman, koska yksi uskovainen ihminen täytetään Pyhällä Hengellä. Sakarian suu aukeni niin pian kuin hän sai sen elävän vakuutuksen Jumalalta, että Jumalan lupaukset täytetään. Ja niin on monen mykän suu pakahtunut kiitokseen, koska Jumalan armolupaukset täytetään ja epäuskon vangin on täytynyt uskoa, että Jumalan armolupaukset ovat todet, niin hyvin kuin Jumalan uhkaukset katumattomille ovat todet, vaikka ei surutoin raukka niitä usko.

Mutta meidän on syytä kyllä kiittää Jumalata Sakariaksen kiitoksella. Jos me saattaisimme kiittää, sillä Hän on etsinyt ja lunastanut kansansa. Ensinnä Hän on etsinyt kadonneita lampaita Israelin huoneesta, ja etsii vielä, jos ne raukat antaisit itsensä löyttää, jos he etsikon aikansa tuntisit. Toiseksi on Hän myös lunastanut niitä, jotka ovat lunastusta odottaneet. Olis meidän syytä kyllä kiittää Sakariaan kiitoksella, jos me saattaisimme. Mutta kieli on kankea kiittämään ja sydän vielä kankiampi, paitsi niitä harvoja sieluja, jotka tälläkin hetkellä täytetään Pyhällä Hengellä ja rukouksen voimalla. Ne saattavat kiittää, jos ei kielellä täydellisesti, mutta sydämellä kuitenkin kiittävät net harvat sielut, jotka tuntevat, että Herra on Johanneksen kautta etsinyt ja Jesuksen kautta lunastanut kansansa siitä pakanallisesta orjuudesta, johon mailman pääruhtinas on vaatinut kalliisti lunastetuita sieluja.

Vaikka ei ole moni orjuuden viheliäisyyttä tuntenut, ennen kuin Johannes tuli heille saarnaamaan parannusta ja näyttämään sormellansa Jumalan karitsan, joka pois ottaa mailman synnit. Emme tiedä, oliskos ennen ollut joku harva sielu, joka olis itseksensä huokannut odottain Israelin lohdutusta. Mutta nyt on kuitenkin Jumala etsinyt kadonneita lampaita Israelin huoneesta Johanneksen kautta, ja sitte vielä lunastanut kansansa Jesuksen kautta, joka on sen oikian kristillisyyden alkaja ja päättäjä. Ja ne harvat sielut, jotka tämän kalliin lunastuksen korkiata arvoa tuntevat sydämissänsä, kiittävät. Minä tunnen sen, että het kiittävät niin kuin Sakarias, koska he täytetään Pyhällä Hengellä. Mutta Jesuksen ristin viholliset sanovat: “Ei ole mitään kiittämistä.”

Kokoontukaat nyt Sakariaan huoneeseen, te harvat sielut, jotka olette ennen jo odottaneet Israelin lohdutusta, ja kiittäkäät hänen kanssansa. Ja tekin, jotka olette uskottomuuden tähden mykäksi tulleet, kokoontukaat Sakariaksen huoneeseen ja katsokaat, kuinka hän on täytetty Pyhällä Hengellä, koska hän on omilla silmillä saanut nähdä, kuinka Jumalan armolliset lupaukset ovat täytetyt. Vaikka hän oli yhden aikaa uskottomuuden tähden mykäksi tullut, nyt on kuitenkin Jumalan Henki mykän suun avannut, ja mykän kieli on päässyt irti, ja hän saattaa nyt paremmalla hartaudella kuin ennen kiittää, koska hän näkee, että Jumalan armolupaukset ovat täytetyt.

Nyt hänen täytyy uskoa, että se vanha ihminen, Elisabeth, on tullut raskaaksi, että uusi ihminen on syntynyt mailmaan. Sitä ei ole Sakarias silloin uskonut, koska enkeli hänelle sen asian ilmoitti. Ei hän ole silloin kyllä uskonut, että vanha ihminen on tullut raskaaksi. Ei hän ole uskonut, että uusi ihminen piti syntymän. Sillä hänellä on silloin ollut sama usko kuin Nikodemuksella: kuinka saattaa ihminen vanhana syntyä? Ja luonnollinen järki panee sen kokonansa mahdottomaksi. Ei saata luonnollinen järki tuota käsittää, kuinka se olisi mahdollista, että joku vanha ihminen saattaisi tulla hedelmälliseksi ja synnyttää. Mutta nyt täytyy hänen uskoa, koska hän näkee, että se on mahdollinen, ja että se on tapahtunut. Nyt täytyy sinun, Sakarias, uskoa, että uusi ihminen on syntynyt. Ja kaikki sukulaiset ja langot ihmettelevät, miksi hänen nimensä pitää oleman Johannes, jonka nimellistä ei ole ennen hänen suvussansa ollut.

Kokoontukaat nyt kaikki Sakariaan sukulaiset ja langot, ja iloitkaat hänen kanssansa, ja kuunnelkaat, kuinka hän kiittää Jumalaa, koska hän sai nähdä, että Jumalan armolliset lupaukset ovat hänen suhteensa täytetyt. Ja arvelkaat, mikä tästä lapsesta viimein tulee. Taitaa hänestä tulla se Herran enkeli, joka valmistaa Herralle Jeesukselle tien Taitaa hänestä tulla se Elias, joka pitää Kristuksen edellä käymän. Iloitkaat ja riemuitkaat, te Sakariaan sukulaiset, ja kiittäkäät Jumalaa, joka on vanhasta ihmisestä uuden ihmisen tehnyt. Ja Johannes pitää oleman hänen nimensä. Herra on etsinyt ja lunastanut kansaansa, ja on nostanut meille autuuden sarven. Meille on tullut koitto ylhäältä valaisemaan niitä, jotka pimeydessä istuneet ovat. Aamen.