Puhtaat Saarnat 1, numero 130.

4. RUKOUSPÄIVÄNÄ 1854.

Jumala on luonut ihmisen ijankaikkiseen elämään; ja on hänen luonut kaltaiseksensa. Mutta perkeleen kateudesta on kuolema maailmaan tullut, ja ne, jotka hänen puoltansa pitävät, auttavat myös itsensä siihen. Salomonin viisaudenkirja. 2: 23, 24.

Me kuulemme näistä Salomonin sanoista, jotka löytyvät kirjoitettuna Salomonin viisauden kirjassa, 2. luvussa, 23. värssyssä. Me kuulemme, että Jumala on luonut ihmisen ijankaikkiseen elämään. Mutta perkeleen kateudesta on kuolema tullut mailmaan. Muutamat mailman viisaat sanovat, että Jumala on luonut ihmisen omaksi kunniaksensa, niin kuin Jumala olisi niin ahnet kunnian perään, ettei Hän saata olla ilman niitä, jotka Häntä kiittävät ja kunnioittavat; ja kuitenkin saarnaavat mailman viisaat toisaalta, että Jumala on korkia ja ylistetty, ettei Hän tule suuremmaksi eikä vähemmäksi, vaikka ei olisi yhtään ainoata sielua mailmassa muu kuin Hän.

Mutta me katselemme Jumalata, ei ainoastansa niin kuin yhtä kaikkivaltiasta kuningasta, vaan myös kuin yhtä vanhinta, jolla on vanhemman sydän, ja jolla on paljon niitä pahankurisia ja tottelemattomia lapsia, jotka ovat tulleet vanhemmalle suruksi ja mielikarvaudeksi. Siinä katsannossa on Jumala ennen ijankaikkisuutta nähnyt, että ihminen ei tule Hänelle kunniaksi, vaan häpiäksi, ja yhtä hyvin teki Hän ihmisen maan päälle, vaikka Hän katui jälkeen että Hän oli tehnyt niitä, sillä vanhemman sydämen kaipaus on se, että hän sais paljon lapsia. Vanhemmalle on hauska, koska joku pieni lapsukainen istuu hänen sylissänsä ja imee hänen rintojansa.

Mutta ei se ole vanhemman syy, että lapset ovat tottelemattomat, vaan se on lasten oma syy, ja niitten, jotka lapsia yllyttävät pahuuteen. Salomo todistaa, että Jumala on luonut ihmisen ijankaikkiseen elämään. Mutta perkeleen kateudesta tuli kuolema mailmaan. Me arvaamme hyvin, että vanhin sois kyllä lapsiansa elävän; hän sois kyllä, että lapset tulisit onnelliseksi ajassa ja ijankaikkisuudessa. Mutta jos joku vanha skälmi tulee hänen lapsiansa yllyttämään pahuuteen, niin tulee vanhemmalle muret, koska lapset tulevat huoraksi ja varkaaksi. Ja vaikka taivaallinen vanhin näki ja tiesi jo edeltä päin, että lapset tulevat huoraksi ja varkaaksi, yhtä hyvin oli Hänellä niin suuri halu niitä tehdä, että Hän teki niitä yhtä hyvin, vaikka muutampi mailman orja on sanonut, jos hän tietäis, että lapset tulevat vanhemmalle suruksi ja mielikarvaudeksi, ei hän niitä tekis ollenkaan.

Mutta tämä riettaan skäli ei kelpaa ollenkaan, sillä pienet lapsetkin tekevät itsellensä lapsia rievuista, koska muuta ainetta ei ole. Josta näkyy, että se on ihmisen luonnossa, että hänen pitää saaman lapsia. Ei hän malta olla tekemättä niitä, vaikka kuinka hirviäksi ne tulisit. Eikä yksikään vanhin ajattele että hänen kunniansa lisätään sen kautta, että hänellä on lapsia. Niin on se totisesti turha ajatus, että Jumala teki ihmisen maan päälle kunniansa tähden, sillä enemmän on Jumalalle tullut häpiätä kuin kunniaa ihmisestä. Niin kuin maalliselle vanhemmalle tulee, ei ainoastans suru ja muret, mutta myös häpiä, koska lapset tulevat huoraksi ja varkaaksi, niin on myös taivaallinen vanhin saanut kärsiä paljon pilkkaa ja häväistystä näitten pahanilkisten lasten tähden, jotka ovat tulleet huoraksi ja varkaaksi ja murhaajaksi. Ja rietas, joka on heitä yllyttänyt pahuuteen, on seitsemän kertaa soimannut Taivaallista Isää ja sanonut: “Kauniitpa sulla on lapset, huorat ja varkaat.” Ja kaikki maalliset vanhemmat arvaavat hyvin, mitä semmoisen vihollisen soimaus vaikuttaa vanhemman sydämessä. Mutta mitäs hän voi siihen tehdä?

Suruttomat luulevat, että Jumala varjelee heitä synnistä, vaikka het ei tottele Häntä ollenkaan. Mutta minkäs tähden Jumala ei varjellut ihmistä silloin synnistä, koska hän oli viattomuuden tilassa? Minkäs tähden Jumala ei ottanut perkeleen kiinni? Minkäs tähden Jumala ei ottanut varsin ja musertanut käärmeen pään ennen kuin hän pääsi pettämään ihmistä? Semmoisia kysymyksiä saattaa yksi luonnollinen ihminen järjellään tehdä. Mutta ei se ole meille ilmoitettu, minkä tähden Jumala, joka on kaikkivaltias, ei ole jo aikaa tämän vihollisen tappanut. Mutta Jumala sallii hänen elää, että synnin mitta täytettäisiin. Ja niin Hän sallii myös pahoja ihmisiä elää, että synnin mitta täytettäisiin, että he häätyvät viimein tuomita itseänsä.

Mitäs suruttomat kantavat vaaria Jumalasta, vaikka he uskovat, että Jumala heitä varjelee, ei ainoastans ajallisesta kuolemasta, mutta myös synnistä. Niin suruttomat tosin uskovat, että Jumala heitä varjelee synnistä, mutta ei se ole niin. Jumala estää, mitä Hän saattaa jumalattomia tekemästä syntiä. Mutta kun ne jumalattomat ei tottele Häntä, mitä Hän siihen voi? Ei Jumala rupea sitomaan heidän käsiänsä tässä armon ajassa, vaan kuin he tahtovat varastaa, niin varastakaan, kun he tahtovat huorata, niin huoratkaan. Ja kun he tahtovat kristityitä vainota, niin vainotkaan, sepähän suuremman rangaistuksen saavat. Koska he tahtovat juoda ja tapella, niin tapelkaan, ja juokaan, siihen asti, että suolet rupeavat palamaan. Ei Jumala saata heitä väkivallalla estää eli pidättää.

Jumala on tosin luomisessa antanut kaikille ihmisille yhden ylläpitäväisen hengen, jolla myös suruttomat ja paatuneet elävät. Mutta ei ole moni, joka pääsee määrättyyn ikään, sillä perkele tappaa heitä ennen aikaa, ei ainoastans sen luonnottoman elämän kautta, jolla he lyhentävät ikänsä, yksi juopumuksen kautta, toinen huoruuden kautta, kolmas kunnian eli ahneuden tähden raataa ruumistansa ja tulee sen kautta kivulloiseksi keski-iässä. Mutta rietas tappaa myös muutampia suoraan ilman asetta ja ilman välikappaletta. Niin esimerkiksi vihan perkele on tappanut muutampia sillä lailla, että hän on halkaissut heidän sydämensä. Kunnian perkele on tappanut muutampia ja kateuden perkele on tappanut monta. Myös huoruuden perkele on väärän murheen kautta ja ahneuden perkele on myös tappanut orjiansa sillä väärällä murheella. Ja niin muodoin ei ole monta, jotka pääsevät siihen määrättyyn ikään. Sillä he tuhlaavat vielä luomisen armoa. Ei he ajattele perään, kuinka ihmisen terveys pilataan sillä luonnottomalla elämällä.

Mutta kyllä suruttomat sen tähden sanovat, että Jumala heitä varjelee. Kuinkas Jumala saattaa semmoisia varjella, jotka elävät vastoin luontoa? Ei suinkaan järkikään estä muutampia tappamasta itsiänsä. Moni huora on tanssituvassa saanut kuoleman, koska huoruuden perkele panee heitä pitämään semmoisia vaatteita, jotka ei varjele ruumista, ei pakkaisesta eikä sateesta. Onkos ihmet, että niin moni ihminen kuolee ennen määrättyä aikaa, koska ihmiset ei huoli hengestänsä enemmän kuin koira? Paremmin vielä luontokappale välttää niitä vaarallisia paikkoja kuin ihminen. Ei luontokappale mene ohukaisen jään päälle, mutta yksi ylpiä ja rohkia ihminen menee niin kuin rietas käskee.

Sen vuoksi on se viisas Salomo kirjoittanut edellä mainitussa paikassa, että Jumala on luonut ihmisen ijankaikkiseen elämään. Mutta perkeleen kateudesta on kuolema mailmaan tullut, ja ne, jotka hänen puoltansa pitävät, auttavat myös itsensä siihen. Se on, suruttomat, jotka pitävät perkeleen puolta, auttavat itsensä kuolemaan. He hopittavat kuoleman pian tulemaan heidän päällensä. Ei ne usko, ennen kuin ne näkevät. Mutta rietas antaa heille semmoisen voiman, että he katsovat ylön kaikkia varoituksia, ja sanovat: “Kyllä ruumis kestää. Ei kuolema niin pian tule, kyllä Jumala varjelee.” Kukas tiesi, kuinka kauvan Jumala saattaa semmoisia varjella, jotka itse elävät niin luonnottomasti ja niin järjettömästi, että heidän pitää kuoleman ennen määrättyä aikaa.

Luonnollinen järki ei saata ymmärtää, kuinka rietas tappaa ihmisiä ilman välikappaletta, mutta se ei ole ulkona järjestä, että ihminen tappaa itsensä luonnottomalla elämällä, niin kuin esimerkiksi se vanha koettelemus, että ihminen tulee kivulloiseksi keski-iässä, koska hän nuoruudessa raiskaa ja raataa ruumistansa luottain voimansa päälle. Mutta tässä paikassa taitaa Vapahtajan sanat toteen käydä, koska Hän sanoo: “Jos minä maallisia teille sanon, ja ette usko, kuinka te uskoisitte, jos minä taivaallisia teille sanoisin.” Eihän surutoin ja ylpiä ihminen usko, mitä maallinen tohtori sanoo ihmisen terveydestä. Jos maallinen tohtori sanoo juomarille, että paloviina polttaa hänen suoliansa, ei hän sitä usko. Jos maallinen tohtori sanoo juomarille, että paloviina nostaa manalaisia hänen päällensä, ei juomari sitä usko. Mutta noidat, ne nostavat manalaisia ihmisen päälle, se on juomarin usko. Kuinkas sitte uskoisit, jos joku maallinen tohtori sanois heille, että vihan perkele halkaisee sydämen, ja kunnian perkele paisuttaa maksan ja pernan, ja ahneuden perkele ei anna orjallensa nukkumarauhaa.

Nämät perkeleen vaikutukset ihmisen ruumiissa ovat vielä näkyväiset, mutta ei mailman orja semmoisia usko sen tähden, ettei hän ole niitä perkeleen vaikutuksia silmillänsä nähnyt. Kuinkas hän sitte uskois, mitä kristityt saarnaavat hänelle perkeleen vaikutuksista hengellisissä asioissa. Jos joku kristitty tahtois selittää hänelle, kuinka perkeleet sielun tappaa, niin surutoin raukka nauraa vaan omaa hänen kadotustansa, ja luulee tietävänsä paremmin kuin kristityt, mistä tie menee taivaaseen.

Nyt on jo saarnattu monta ajastaikaa katumuksesta ja parannuksesta, mutta ei ole vielä suruttomat ottaneet tästä parannuksen huudosta vaaria; aina he pyrkivät edeskäsin kadotuksen lavialla tiellä; aina he katsovat ylön Jumalan pitkämielisyyden rikkautta; aina he seisovat totuutta vastaan ja kantavat vihaa sydämissäns; aina he jaksavat pilkata kristityitä ja pilkata vanhimman kyyneleet. Kukas tiesi, kuinka kauvan Jumala semmoista jumalatointa elämää kärsii, ennen kuin antaa kaikki saatanan haltuun ja rankaisee sodalla ja kalliilla ajalla. Kukas tiesi, minne käsin sitte koreat tyttäret pakenevat. On Herra vanhassa Testamentissa uhannut paljastaa Sionin tyttären häpyä ja tehdä hänen päänsä rupiseksi. Ja se oli koreuden palkka.

Koska näin kovat ajat kuuluvat maailmassa, ja kansa nousee kansaa vastaan, silloin ovat viimeisen ajan merkit läsnä. Kaikki nämät ulkonaiset merkit todistavat, että mailma on annettu saatanan haltuun. Ja net, jotka nyt ei tee katumusta ja parannusta, joutuvat vielä vihollisen kynsiin, ja saavat loppunsa kauhistuksella. Ruvetkaat nyt ajattelemaan, mitä varten te olette Jumalalta luodut, ja tähän mailmaan luodut, ja rukoilkaat, että Jumala varjelis teitä näkemästä hävityksen kauhistusta, joka nyt käypi mailman ylitse. Niin kuin minä toivon, että ne harvat sielut, jotka turvaavat Jumalaan, rukoilevat kaikesta sydämestä, että ne päivät valittuin tähden lyhettäisiin. Kuule taivaan Kuningas kaikkein murheellisten, katuvaisten ja epäileväisten huokaus. Isä meidän joka olet taivaassa jne.

Ilm.k. 4: 11.

Neljännen rukouspäivän teksti löytyy kirjoitettuna Johanneksen Ilmestyskirjassa, neljännessä luvussa ja yhdestoistakymmenessä värsyssä, ja kuuluvat sanat näin: “Herra, sinä olet mahdollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet kaikki luonut, ja sinun tahdostas ne kaikki ovat, jotka luodut ovat.” Tämän päivän pyhä teksti on otettu Johanneksen Ilmestyskirjasta, kussa Johannekselle näytettiin tulevaiset tapaukset. Yksi osa niistä ennustuksista on jo täytetty, mutta ei ole vielä kaikki tapahtunut. Se näyttää siksi, kuin olis nyt se aika, että perkele on irti laskettu mailmassa ja hän kokoo maan kuninkaat sotaan.

Johannes näki myös taivaan valtakunnan rakennuksen. Siinä oli neljä kolmatta kymmentä vanhaa, joiden päässä oli kultaiset kruunut, ja neljä eläintä, jotka huusit yötä ja päivää: “Pyhä, pyhä, pyhä, Herra!” Ja koska luontokappaleet näin huusit, lankeisit neljä kolmatta kymmentä vanhaa maahan ja huusit: “Herra, sinä olet mahdollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet kaikki luonut, ja sinun tahdostas ne kaikki ovat. Tässä me kuulemme, että ne 24 vanhaa kiittävät Jumalata luomisen armosta.

Me tiedämme, että se on suuri armo, että Jumala on ihmisiä luonut maan päälle; mutta harvat taitavat kiittää Jumalata sen edestä. Yksi surutoin ihminen taitaa vähän ajatella sen perään, kuinka ja millä lailla hän on luotu, ja vielä vähemmän ajattelee hän, mitä varten hän on luotu. Vaikka met emme saata suostua siihen oppiin, jota mailman viisaat ovat välistä edestuoneet, että Jumala ei olis tarvinnut luoda yhtään ihmistä maan päälle, että Hän olis tullut hyvin aikaan ilman heitä. Emmekä saata suostua siihen oppiin, joka sanoo, että Jumala on luonut ihmistä kunniansa tähden, että ne kiittäisit Häntä, sillä ei ihmiset kuitenkaan ymmärrä Häntä kiittää sen edestä, että Hän on heitä luonut. Eikä vanhin taas ymmärrä sitä kaivata, että hänellä pitäis olla lapsia, jotka häntä kiittävät. Me tiedämme nimittäin, että surutoin ihminen tekee lapsia ilman aikaansa, eikä taas kaiketi soiskaan, että lapsia tulis. Me arvaamme kuitenkin Jumalan tutkimattomasta viisaudesta, ettei Hän ole ilman aikaansa tehnyt ihmistä maan päälle. Mutta joku päämaali ja joku tarkoitus Hänellä on ollut, koska Hän ihmisen loi.

Koska nyt ne Jumalan sanat, joita kuningas on antanut meille tutkintoaineeksi tänä neljäntenä rukouspäivänä, kuuluvat siihen luomiseen, niin täytyy meidän tutkistella ja peräänajatella, mitä varten ihminen on tähän mailmaan luotu. Ensimmäinen tutkistelemus: Onkos ihminen luotu ainoastans syömään ja juomaan ja paskantamaan? Toinen tutkistelemus: Mitä pitäis ihmisen tekemän, että hän saattais täyttää sen päämaalin, jota varten hän on luotu?

Ajatelkaat nyt järjelliset ja järjettömät luontokappaleet, mitä varten te olette luodut ja tähän mailmaan tuodut. Sillä teillä on kaikilla se usko, ettei ole piru teitä luonut, vaikka se näyttää kyllä suruttomain elämästä niin kuin piru olis heitä luonut. Ei ne ajattele kuiten perään, kuka on heitä luonut.

Ensimmäinen tutkistelemus: Onkos Jumala luonut ihmistä ainoastans syömään, juomaan ja paskantamaan? Ei, mutta se näyttää luonnollisen ihmisen elämästä niin kuin se olis suurin päämaali, mitä varten hän on luotu. Me ymmärrämme hyvin järjelläkin, mitä varten muut luontokappaleet ovat luodut. Me ymmärrämme hyvin, että muut luontokappaleet ovat luodut palvelemaan ihmistä. Ja ne täyttävät kans päämaalinsa paremmin kuin ihminen. Luontokappaleet palvelevat ihmistä juuri uskollisesti; jos vielä muutamat meidän huonon ja lyhykäisen ymmärryksemme tähden ovat olevanansa ihmiselle vahingolliset, niin kuin esimerkiksi karhu, hukka, käärme, sääsket; mutta mitäs varten ihminen on luotu, se ei ole niin helppo ymmärtää enää, koska tunto on synnin kautta tullut pimiäksi.

Jos mailman viisaat sanovat, että ihminen on luotu Jumalan kunniaksi, niin he lyövät taas tämän opin alas sillä sanalla, että Jumala on niin korkia ja ylistetty, ettei Hän tarvitse yhtään kiitosta eli kunnioitusta saada ihmisiltä. Mailman viisaat sanovat näin: “Ei Jumala tule paremmaksi, vaikka kiitetään, eikä Hän tule huonommaksi, vaikka pilkataan. Sillä Jumala on niin korkia ja ylistetty, ettei ihmisten kiitos eikä ihmisen pilkkaaminen koske Häneen. Jos ihminen pilkkaa Jumalata, ei se koske Häneen enemmän kuin sopulin haukkuminen koskee ihmiseen. Ei ihminen saata suuttua tuosta sopulille, vaikka kuinka haukkuisi, sillä se on niin pikkuinen elävä, ettei se vaikuta mitään, jos sopuli haukkuu eli on haukkumatta.

Semmoinen on nyt mailman viisasten oppi, ettei Jumala pidä enemmän vaaria ihmisen pilkkaamisesta kuin ihminen sopulin haukkumisesta. Jos tämä olis oikia oppi, niin saisit kaikki paatuneet pilkata Luojaansa ja sanoa: “Sinä ilmanki olet meitä ruokkimassa!” Eikä tarvitsis pelätä, että Jumala suuttuis heille sen tähden. Mutta suuttuvat kuitenkin suruttomat vanhemmat lapsillensa, jos lapset rupeavat ylön rohkiasti elämään. Eipä surutoin vanhin kärsi ylön paljon ennen kuin se antaa niille jumalattomille lapsille selkään. Siitä pitäis heidän arvaaman, ettei Jumala anna itsiänsä pilkata.

Jos me kysyisimme, mitä varten Jumala on varkaita luonut, niin emme tiedä muuta päättää heidän elämästänsä kuin ainoastans sen, että varkaaksi ilmanki on varkaan luonut. Ja jos me kysyisimme, mitä varten huora on luotu, emme tiedä muuta sanoa kuin huoraamista varten ilmanki on luotu; ja jos me kysyisimme, mitä varten juomari on luotu, emme tiedä sanoa muuta kuin juopumusta varten ilmanki luotu. Ja niin muodoin on varas luotu varastamaan, huora on luotu huoraamaan ja juomari on luotu juomaan, ja niin edespäin, eli kuinka luuletta, te huorat ja varkaat, juomarit ja viinaporvarit, sitä varten ilmanki olette luodut, että teidän pitää sillä lailla elämän, ja sillä lailla kuoleman, niin kuin luontokappaleet muutki kuolevat. Luontokappaleet kuitenkin palvelevat ihmistä, ja sillä lailla täyttävät päämaalinsa, mitä [varten] he ovat luodut.

Mutta ihminen, mitä varten hän on luotu? Jos me panisimme niin, että Jumala tarvitsee paljon palvelijoita, ja että ihminen on luotu sitä varten, että hän palvelis Jumalata; mutta palvelevatkopa suruttomat Jumalata? Tekevätkös he työtä Jumalan viinamäessä? Niinpä se näkyy heidän elämästänsä, että he palvelevat hartaasti Jumalatansa juopumuksella, kirouksella, viinakaupalla, haureudella ja hekumalla, tappeluksella ja pilkkaamisella, ja net siviät ihmiset taas, jotka ei tee semmoisia kauhistuksia, mitä varten ne ovat luodut? Ilmanki ne paremmin täyttävät päämaaliansa. Mitä varten he ovat luodut? Minä luulen, että net luonnosta siviät ihmiset ovat luodut syömään ja paskantamaan, sillä jos Jumala olis niin vanha, että Hän tarvitsis tulla elatusäijäksi, niin siviät ihmiset voisit määrän jälkeen antaa Hänelle elatusta, jos Hän antais heille maata. Mutta ei muutoin.

Katsokaat nyt, hyvät ihmiset! Jos ihminen olis luotu Jumalan kunnian tähden, niin hän ilmanki kunnioittais Jumalata ajatuksilla, sanoilla ja töillä. Jos hän olis luotu Jumalan palvelijaksi, niin hän ilmanki palvelis Jumalata. Mutta se näyttää niin suruttomain elämästä, niin kuin he olisit luodut Jumalalle ristiksi ja mielikarvaudeksi ja häpiäksi Luojalle, sillä niin on kirjoitettu ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuudennessa luvussa, että koska Jumala näki ihmisen pahuuden suureksi maan päällä, ja että kaikki hänen sydämensä aivoitus ja ajatus oli ainoastansa paha joka aika, katui Hän ihmisen tehneensä maan päälle, ja tuli murheelliseksi sydämessänsä. Kyllä on saanut Herra katua kohta 6000 vuotta jo, että Hän on ihmisen tehnyt maan päälle, ja saapi katua aina, niin kauvan kuin mailma seisoo. Sillä ei taida Herra muita pelastaa synnin paisumuksesta kuin ainoastansa sen vanhurskaan Noan, vanhurskauden saarnaajan, joka on tullut mailmalta pilkatuksi.

Toinen tutkistelemus. Mitäs pitäis ihmisen tekemän, että hän täyttäis päämaalinsa, mitä varten hän on luotu? Hänen pitäis nyt ensinnä tutkiman, mitä varten hän on luotu, sillä tässä turmeluksen tilassa, koska tunto on pimitetty ja järki on sokiaksi tullut, ei ole hyvä ymmärtää enää, mitä varten ihminen olis luotu. Jos me panemme niin, että kunnian tähden on ihminen luotu, ei hän saata kuitenkaan antaa Jumalalle kunnian. Jos me panemme niin, että Jumalan palveluksen tähden on ihminen luotu, eihän kuitenkaan saata enää palvellakaan Jumalata.

Koska kristitty ei saata enää kelvollisesti palvella Jumalata ajatuksilla ja sydämen halulla, kuinka sitten yksi mailman orja palvelee Jumalata? Jos muutamat maalliset vanhemmat tekevät lapsia siinä tarkoituksessa, että ne lapset palvelevat vanhempiansa, niin se on eri asia Jumalan kanssa, joka ei ole vielä kuitenkaan niin vanhaksi tullut, että Hän tarvitsis palvelusta. Mitähän tästedes tullee, koska mailman loppu lähestyy, tulleeko Hän sitte niin vanhaksi, ettei Hän jaksa enää ylöspitää maatansa, koska se on yksi kiittämätöin ja hedelmätöin maa.

Mutta jos me tutkisimme vanhemman luontoa, niin me voisimme siellä, nimittäin vanhemman sydämessä löytää jonkun syyn, minkä tähden Jumala teki ihmisen maan päälle. Kaikki vanhan Testamentin kristityt, niin kuin esimerkiksi Abraham ja hänen vaimonsa Saara, ovat rukoilleet Jumalata, että Hän antais heille lapsia. Ja se halu, että saada lapsia ei ole heissä ollut joutava halu, vaan se on istutettu Luojalta ihmisen sydämeen. Ei Abraham ole tahtonut kunnian tähden saada lapsia, eikä myös sen palveluksen tähden, jonka lapset tekisit hänelle, mutta me kuulemme hänen omasta suustansa, että hän on tahtonut saada jonkun perillisen, joka sais hänen omaisuutensa periä. Ei hän ole tahtonut, että vieras piti hänen omaisuutensa perimän. Olikos tämä halu tullut kateudesta? Minä olen vakuutettu siitä, että Jumala myös tahtoo saada perillisiä, ei Hän tahdo yksin olla taivaan valtakunnassa; Hän tahtoo kumppania; vanhemman sydän on semmoinen, että se kaipaa jonkun, joka olis niin kuin pieni ihminen, joka mahtuis vanhemman syliin, joka ottais häntä ympäri kaulan ja halais häntä. Hänen sydämensä kaipaa aina jonkun pienen lapsukaisen, joka imeis hänen rintojansa, koska ne rupeevat ylitse vuotamaan armosta ja laupeudesta.

Tämän vanhemman sydämen kaipauksen minä luulen olevan oikian syyn, minkä tähden Jumala teki ihmisen maan päälle. Ei se ole siis minkään kunnian tähden niitä tehnyt. Eikä taas minkään palveluksen tähden niin kuin tarvitsis Hän itsestänsä eli vanhuuden tähden jonku apulaisia ehkä Hän nyt, koska Hänen peltonsa on joutunut rappiolle, tarvitsee tosin peltomiehiä ja työväkeä viinamäkeen, joita Hänen täytyy palkata, ja net kutsutaan Jumalan palvelijoiksi, jotka tekevät työtä Jumalan viinamäessä. Mutta ei surutoin väki kelpaa ollenkaan työmieheksi viinamäessä, sillä suruttomat pilaavat Hänen peltonsa. Mutta päätarkoitus oli, koska Jumala teki ihmisen maan päälle, että Hän sais jonkun pienen lapsukaisen, joka istuis vanhemman sylissä, ja imis hänen rintojansa ja rakastais häntä. Mutta tämän päämaalin ei saata enää yksikään ihminen täyttää, mitä varten ihminen on luotu.

Suruttomat ei ollenkaan saata Häntä rakastaa, sillä ne rakastavat enemmän hevoisia, lehmiä, lampaita ja huoria kuin Jumalata. Mutta ei kristitytkään saata enää täyttää päämaalinsa, mitä varten he ovat luodut. Ei he saata niin rakastaa Jumalata, että Jumala tyytyis. Ei he saata niin rakastaa, että vanhemman sydän tuntis siitä rakkaudesta iloa. Niin sanomme siis suoraan, ettei yksikään ihminen saata enää täyttää päämaalinsa, mitä varten hän on luotu. Mikä sitte tullee neuvoksi? Ei muuta kuin hyljätään pois, ajetaan pois, jos katumusta ja parannusta ei tule. Se on semmoinen laki, jota ei yksikään saata sanoa vääräksi. Jos luontokappale ei saata täyttää päämaalinsa, mitä varten hän on luotu, niin se hävitetään ja tapetaan. Jos hevoinen ei kelpaa vetämään, niin hän klubataan, jos lehmä ei anna maitoa, niin se tapetaan, jos koira ei hauku enää, niin se hirtetään.

Niin myös ihminen, koska hän ei kelpaa enää rakastamaan Jumalata, niin se heitetään pois Jumalan kasvoin edestä, jos katumus ja parannus ei tule. Se on nyt vielä yksi ainoa tie, josta ihminen saattaa tulla Luojansa tuntemaan, nimittäin katumuksen ja parannuksen kautta; sillä luontokappale ei saata katumuksen tehdä, mutta ihminen saattaa totisen katumuksen ja elävän uskon kautta tulla niin pieneksi, että hän mahtuu vanhemman syliin. Mutta eipä moni tahdo semmoisen katumuksen tehdä, vaikka nyt on nähty, kuinka totinen katumus tapahtuu. Ei tahdo suruttomat kuitenkaan tehdä semmoisen katumuksen, joka Jumalalle kelpais. Aivan riettaalle he tekevät katumuksen. Eikä ne kiitä Luojaansa ollenkaan sen edestä, että Hän on heitä ihmiseksi tehnyt, vaan rietasta ne kiittävät jumalattomalla elämällänsä, ja pilkkaavat vanhemman kyyneleet.

Onkos nyt monta sielua kirkossa Herran huoneessa, jotka mahtuvat taivaallisen Vanhemman syliin? Onkos täällä monta sielua, joka konttaa ja parkuu vanhemman perässä ja rientää vanhemman syliin? Ei taida olla monta, jotka itkevät kaipaissansa Jesuksen armollista läsnäolentoa. O, Jesu, ann’ välttää harhoja teitä! Aamen.