Puhtaat Saarnat 1, numero 132.

4. RUKOUSPÄIVÄNÄ 1855, EHTOOSAARNA.

Ja minä näin toisen enkelin auringon koitosta tulevan ylös, jolla oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joiden maata ja merta oli annettu vahingoittaa, ja sanoi: ”Älkää maata eikä merta eikä puita vahingoittako siihen asti kun me merkitsemme meidän Jumalamme palvelijat heidän otsissansa.” Ja minä kuulin, että merkittyjen luku oli sata ja neljä viidettäkymmentä tuhatta. Ilm. 7: 2 - 4.

Johannes, joka on nähnyt taivaan valtakunnan rakennuksen, näki myös tämän enkelin nousevan auringon koitosta ja huutavan niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta maata ja merta vahingoittaa, että heidän pitää vielä säästämän maata siihen asti kun merkittyjen luku tulee täytetyksi. Ja nämä merkityt ovat Jumalan lapset, jotka tunnetaan muodosta ja kasvoista, niin kuin Stefanus, jonka maailman raatiherrat näkivät enkelin muotoiseksi. He näkivät hänen kasvonsa enkelin kasvojen kaltaisiksi. Niin ne Jumalan lapset ovat jo täällä armonajassa merkityt. Mutta eivät ne ole yhtähaavaa merkityt, sillä me kuulimme edellä mainitussa paikassa, että vähän aikaa kuluu, ennen kuin he tulevat kaikki merkityiksi.

Ne neljä enkeliä, joiden oli annettu maata ja merta vahingoittaa, on neljä voimallista valtakuntaa, jotka sodallaan surmaavat paljon ihmisiä, niin kuin Vanhassa Testamentissa on ollut neljä voimallista valtakuntaa maailmassa, joiden profeetta Daniel näki niin kuin oinaan ja kauriin puskevan toinen toistansa. Niitä kutsutaan sen tähden enkeleiksi, että niillä neljällä valtakunnalla on ollut erinomainen henki itsekullakin, joka on ollut niin kuin kansan yhteinen henki, joka on hallitseva itsekussakin valtakunnassa, eli eri luonto itsekullakin kansalla. Muutamilla on ollut aivan ylpeyden henki, muutamilla kunnian henki, muutamilla ahneuden henki ja muutamilla huoruuden henki. Näitä kutsutaan Raamatussa enkeleiksi sen tähden, että ne alusta ovat olleet enkeleitä eli hyviä henkiä, jotka olisivat johdattaneet kansaa kristillisyyteen ja onnellisuuteen, jos ne olisivat pysyneet totuudessa.

Mutta koska ne lankesivat pois Jumalasta, niin muuttui vanhurskaus omaksivanhurskaudeksi, kristillisyyden kunnia muuttui maailman kunniaksi, ahneus taivaallisen tavaran perään muuttui ahneudeksi maailman tavaran perään ja rakkauden henki muuttui huoruuden hengeksi. Niin muodoin ovat nämä riettaan enkelit alusta olleet Jumalan enkeleitä, mutta synnin kautta tulivat ne riettaan enkeleiksi. Nyt hallitsee sama rietas henki yhtä enemmän kuin toista. Muutampi on luonnosta ylpeä, se merkitsee, että ylpeyden henki on hänen kotosyntinsä. Toisessa on kunnia hallitsevainen kotosynti, hänessä on siis kunnian henki. Kolmannessa asuu ahneuden henki, joka on hänessä hallitseva kotosynti.

Niin kuin tämä erotus on nähtävänä yksinäisessä ihmisessä, niin on se myös merkitty sukukunnissa ja kansoissa. Yksi sukukunta on kuuluisa ylpeä sukukunta, niin kuin esimerkiksi Kainin sukukunta. Toinen on erinomattain kunniallinen sukukunta ja kolmas on ahne, elikkä ahneus on koko sukukunnan luonnollinen taipumus ja sukuperä. Nämä ovat ne henget, jotka hallitsevat itsekutakin sukukuntaa.

Mutta tämä sukuperä seuraa myös valtakuntia esivanhemmista asti. Ja me tiedämme vakaisesti, että ylpeys on hallitseva kotosynti yhdessä valtakunnassa, toisessa kunnia, ja kolmannessa ahneuden henki hallitsee, ja nämä ovat henget eli enkelit, jotka hallitsevat kansoja. Vanhassa Testamentissa oli neljä valtakuntaa, joilla oli eri luonto ja eri henki. Ja kaikille niille oli annettu valta vahingoittaa maata, merta ja puita. Kaikki nämä valtakunnat vahingoittivat Jumalan kansaa, jossa ne merkityt olivat.

Ensimmäinen oli Baabelin valtakunta, jossa se ylpeä Nebukadnessar hävitti sen temppelin, jonka Salomo oli rakentanut. Toinen oli Assyrian valtakunta, joka Israelin lapsia vei vankeuteen. Kolmas oli Kreikan valtakunta, jonka kuningas Antiokus vaivasi paljon Jumalan kansaa, ja neljäs oli Rooman valtakunta, joka viimein hävitti sen jälkimmäisen temppelin ja hajotti koko Juudan kansan.

Näille enkeleille eli niille valtakunnille oli annettu valta vahingoittaa Jumalan kansaa eli ensiksi maata, se on, yhteistä kansaa, joka maasta saa elatuksensa, toiseksi merta, se on, merimiehiä, ja kolmanneksi puita, jotka ovat korkeammat kuin maa, se on, esivallan miehiä. Mutta ei ole niiden enkelien sallittu hävittää koko kansaa, ennen kuin merkittyjen luku oli täytetty Abrahamista asti. Ja me arvaamme hyvin, että koska merkittyjen luku on kaksitoistakymmentä tuhatta kaikista sukukunnista, niin ei silloin ole juuri monta merkitty itsekunakin vuonna. Ei suinkaan ole merkitty kuin kahdeskymmenes osa kustakin sukukunnasta. Arvatkaa sitten, kuinka paljon ihmisiä on mennyt hukkaan ainoastaan siitä yhdestä Juudaan kansasta. Ja koska nyt näiden merkittyjen luku oli täytetty, niin hävitettiin koko kansa, ja armonaika loppui heiltä, ei ollut enää katumuksen armoa.

Kuinka monta sielua nyt merkitään tällä armonajalla, koska neljälle enkelille on annettu valta vahingoittaa maata ja merta? Ja mikä enkeli nyt huutaa niille neljälle enkelille: “Älkää maata eikä merta eikä puita vahingoittako siihen asti kun Jumalan lasten eli merkittyjen luku täytetyksi tulee?” Me tiedämme vakaisesti, että silloin erinomattain merkittiin ihmisten sieluja, kun ensimmäinen kristillisyys oli voimassa apostolien aikana. Tämä kristillisyys pysyi voimassa lähes kolmesataa ajastaikaa, mutta sen jälkeen rupesivat murhaenkelit vahingoittamaan maata, merta ja puita, sillä siihen aikaan ei ollut enää yhtään enkeliä, joka olisi huutanut auringon koitosta: “Älkää maata eikä merta eikä puita vahingoittako siihen asti kun me merkitsemme meidän Jumalamme palvelijat heidän otsissaan.”

Luther oli yksi enkeli, joka huusi auringon koitosta. Mutta ei ole tietoa, kuka nyt huutaa niille neljälle enkelille, joiden on annettu maata, merta ja puita vahingoittaa. Nyt näkyy kaikista ajan merkeistä, että neljä henkeä neljässä kansassa vahingoittaa merta ja puita, nimittäin ylpeyden henki, kunnian henki, ahneuden henki ja kateuden henki. Ne vahingoittavat maata, se on, ne tekevät suuren vahingon alhaiselle kansalle, vaikka tämä kansa, joka ei ole muu kuin maan tomu, on niin sokea ja niin tunnoton, ettei se tunne, mikä suuri vahinko tulee ruumiille ja sielulle ylpeyden, ahneuden, kunnian, kateuden ja huoruuden tähden. Ne samat henget vahingoittavat merta, se on, merimiehiä, eli sitä kansaa, joka erinomattain merestä saa elatuksensa. Ne vahingoittavat myöskin puita eli esivallan miehiä, jotka ovat suuresta ja korkeasta säädystä.

Ja ne pahat henget, jotka suurimman vahingon tekevät kansalle, ovat ylpeyden henki, maailman kunnia, ahneuden henki ja kateuden henki, ja niitä kutsutaan enkeleiksi sen tähden, että ne ennen olivat enkeleitä, mutta ovat muuttuneet perkeleiksi, jotka näinä viimeisinä aikoina ovat vaarallisimmat vahingoittamaan maata ja merta ja puita. Mutta se enkeli, joka nyt huutaa auringon koitosta, on Kristuksen henki, joka on tullut valkeuden kanssa auringon koitosta, ja tämä henki huutaa vielä nytkin: “Älkää maata eikä merta eikä puita vahingoittako siihen asti kun me merkitsemme meidän Jumalamme palvelijat heidän otsissaan.”

Jospa nyt ne harvat ulosvalitut, jotka merkityt ovat, huutaisivat auringon koitosta, että Herra vielä vähän aikaa säästäisi maata ja merta ja puita siihen asti, kun merkittyjen luku tulee täytetyksi. Kuule suuri taivaan ja maan Haltija meidän rukouksemme. Isä meidän, jne.

Ilm. 5: 12.

Neljännen rukouspäivän teksti löytyy kirjoitettuna Ilm. 5: 12. “Karitsa, joka tapettu on, on mahdollinen ottamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja kunnian ja kiitoksen ja siunauksen.” Me kuulimme luetusta tekstistä, kuinka taivaassa kiitetään sitä tapettua Karitsaa, koska Hänet löydettiin mahdolliseksi avaamaan seitsemän sinettiä. Mutta maan päällä ei kuulu niin monta niin kiittävän sitä tapettua Karitsaa, koska nekin harvat sielut, jotka tapetun Karitsan kautta ovat lunastetut synnin, kuoleman ja perkeleen vallan alta, eivät jaksa Häntä kiittää niin kuin halu olisi.

Kyllä tosin muutamat maailman viisaat ovat kirjoittaneet paljon siitä muutoksesta, joka Kristuksen kautta tuli maailmaan. Mutta eivät he tunne yhtään autuutta siitä ulkonaisesta muutoksesta, joka maailmassa on tapahtunut Kristillisyyden kautta. Se mahtaa olla itsestään hyvä asia, etteivät ihmiset enää uhraa lapsiaan epäjumalille niin kuin pakanat, jotka eivät tiedä mitään siitä oikeasta kristillisyydestä. Se on myös itsestään hyvä asia, että ulkonainen jumalanpalvelus pidetään, että lapsia opetetaan kirjalle, että Herran ehtoollista pidetään, ja muuta sen kaltaista. Mutta juutalaiset ja pakanat myös pitävät jumalanpalvelusta, paavilaiset myös pitävät jumalanpalvelusta ja venäläiset myös pitävät jumalanpalvelusta.

Mitä tämä ulkonainen palvelus auttaa, kun sydämen ja mielen muutosta ei tule, koska kaikki nämä ulkonaiset jumaliset menot eivät ulotu edemmäksi kuin pääkalloon saakka? Ei yksikään ole niin harras kumartelemaan kuin venäläinen. Mutta ahneuden ja ylpeyden perkele hallitsee häntä, kun hän lakkaa kumartelemasta. Ja mitä paremmat ovat ne, jotka Lutheruksen uskossa ovat ylös kasvatetut, jotka eivät enää ulkonaisestakaan palveluksesta välitä tuskin sen vertaa, että he toisivat lapsiaan kasteeseen eli tulisivat rukouspäivänä kirkkoon eli lukisivat pyhäpäivinä kirjaa ja uskoisivat, ettei Jumala anna itseään pilkata? Kuinka paljon Jumalan poikaa kiittävät ne, jotka elämällään kieltävät, mitä suullaan tunnustavat?

Kaikki nyt uskovat, että Jumalan Karitsa on tapettu, mutta ei moni usko vielä, että vanha Aatami pitää kuoletettaman ja upotettaman. Kaikki uskovat, että Jumalan pojan veri on ulos vuodatettu heidän edestänsä, mutta ei moni vielä usko, että Jumalan pojan veri tulee tallatuksi jumalattoman elämän kautta. Se ulkonainen kristillisyys ei ole parempi kuin pakanallisuus, koska kristillisyyden voima ei pääse sydämeen, ei pääse vaikuttamaan sydämen ja mielen muutosta.

Me kuulemme pyhästä tekstistä, että taivaassa annetaan tapetulle Karitsalle kiitos, kunnia ja ylistys. Mutta maan päällä on juuri harva, joka saattaa kiittää, sillä nekin harvat, joilla olisi halu kiittää, ovat heikkouskoiset, vähäuskoiset, epäuskoiset ja epäileväiset, ja maailman rakkaus tahtoo pakata sydämeen, ja kovat kiusaukset tulevat lihasta, niin etteivät katuvaisetkaan jaksa katsella sen tapetun Karitsan haavoja niin usein kuin heidän pitäisi. Eivät katuvaisetkaan jaksa katsella, kuinka se suuri maailman hukka on repinyt ja raatanut Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit.

Jos hukan tappama karitsa tuodaan metsästä, niin kaikki lapset kokoontuvat kylästä katselemaan sitä, mutta jos Jumalan tapettu Karitsa tuodaan Golgatalta, niin ainoastaan Jumalan lapset kokoontuvat katselemaan hampaansijoja. Ainoastaan ne lapsukaiset kokoontuvat, joilla on surkuttelevainen sydän, jotka parkuvat sydämen hempeyden tähden, koska Jumalan Karitsa tapetaan, eivätkä soisi ollenkaan semmoista julmuutta tapahtuvan. Ne lapsukaiset, sanon minä, jotka parkuvat surkuttelemisesta ja armahtamisesta, koska he näkevät, kuinka maailman narrit piinaavat viatonta Jumalan karitsaa kuolemaan asti, ne Jumalan lapsukaiset, sanon minä, kokoontuvat katselemaan hukan tappamaa raatoa. Ja hampaan sijat näkyvät vielä nytkin, ne veriset haavat käsissä, jaloissa ja kyljessä.

Katsokaa, lapsukaiset, Jumalan karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit, kuinka Häntä on hukka raatanut, ja hampaan sijat näkyvät vielä nytkin! Älkää juosko raitilla, mutta pysykää kotona ja katselkaa Jumalan karitsaa, joka pois ottaa maailman synnit, kuinka hukka on Häntä kiskonut ja raatanut, kuinka perkeleen lapset ovat viatonta Jumalan karitsaa piinanneet. Teillä on halu juosta raitilla; eiköpä teillä ole halu katsella, kuinka Jumalan karitsa tapetaan? Olettepa muutoin niin halulliset kurkistelemaan, koska nautahärkä tapetaan. Miksette ole niin halulliset kurkistelemaan, koska viaton Karitsa tapetaan, jolla ei ole ääntä valittamaan?

Tulkaa nyt katselemaan hukan tappamaa raatoa, että sillä aikaakaan pysyisitte kotona ja kauhistuisitte! Katselkaa verisiä haavoja Jumalan Karitsan päässä, jaloissa ja kyljessä! Katselkaa, kuinka hukka on Häntä repinyt ja raatanut! Tämä Jumalan karitsan katseleminen on parempi kuin se joutava häärääminen maailman kanssa, jossa ajatukset juoksevat ympäri maailman, jossa kaikkea maailman turhuutta nähdään.

Muistakaa, lapsukaiset, ettei Vanhin kärsi teidän kevytmielisyyttänne. Ei Vanhin viitsi nähdä teidän turhuuttanne, koska te fästäätte niin paljon ja hääräätte, ettei Vanhimmalle ole korvan rauhaa teidän turhasta leikistänne, jaarituksista ja hattaroimisista. Koska Vanhin teitä kerran tai kahdesti vaikaisee, niin taitaa pian kovempi rangaistus tulla. Mutta se Jumalan karitsan katseleminen on teille hyödyllinen, sillä se saattaa herättää teissä tunnon ja perään ajattelemisen, kuinka viatonta Jumalan karitsaa piinataan. Teidän kevytmielisyytenne tähden, teidän turhuutenne ja teidän joutavan elämänne tähden joutuu Jumalan poika tätä piinaa kärsimään. Jos tämä Jumalan karitsan katseleminen vaikuttais teissä murheen ja ikävöitsemisen, niin ette jaksaisi enää niin kevytmieliset olla, ette jaksaisi enää juosta raitilla ja hattaroida, ette jaksaisi niin paljon fästätä ja maailman turhuutta rakastaa.

Teidän täytyisi pikemmin ruveta itkemään ja ikävöitsemään, että tekin pääsisitte kerran taivaan enkelien kanssa veisaamaan uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle Sionin vuorella, jossa sata ja neljä viidettäkymmentä tuhatta merkittyä veisaavat voiton virttä Herralle ja kunnioittavat tapettua Jumalan Karitsaa, joka on pois ottanut heidän syntinsä omalla kalliilla verellään, sillä Hän on se viaton Karitsa, joka tekee Sionin tyttären kädet valkeiksi. Koska hän pesee kätensä Karitsan viattomalla verellä, silloin tulevat hänen kätensä ja hänen muotonsa valkeiksi niin kuin lumi, ja kaikki verenviat hänen vaatteensa päältä virutetaan pois.

Pese nyt, Sionin tytär, kätesi ja kasvosi viattoman Jumalan Karitsan verellä, että sinä tulisit lumivalkeaksi Sionin Kuninkaan silmien edessä, että sinä olisit mahdollinen kutsuttaa morsiamen piiaksi Karitsan häissä ja tanssaamaan enkelien kanssa taivaan salissa puhtaalla lattialla ja veisaamaan uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle. Aamen, halleluja, aamen.