Puhtaat Saarnat 1, numero 138.

KINKERISAARNA 1848.

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihen asti kuin se sielun ja hengen eroittaa, ja jäsenet ja ytimet, ja on ajatusten ja sydämen aivoitusten tuomari. Hebr. 4: 12.

Paavali oli koetellut Jumalan sanan voimaa särkemään ja leikkaamaan sydämen paisumia, ja taas terveeksi tekemään sydämen haavoja. Sentähden sanoo hän, että Jumalan sana on terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, joka tunkee ytimeen ja luihin asti, mutta muutamilla on niin paatunut nahka, että tämä kaksiteräinen miekka ei pysty heihin, vaikka kuinka hakattaisiin. Itse rietas on muutamille takonut rintarautoja, ettei pysty Jumalan kaksiteräinen miekka, vaikka se pannaan juuri rintaa kohti. Se väkevä haarniskoitu on käynyt pajassa ja takonut sotamiehillensä rautalakin, ettei Jumalan miekka pysty päähän. Muutamilla on pääkallo niin vahva, ettei luoti pysty ollenkaan luihin, ja niitten päälle ei ole väärtti kruutia kustantaa. Miekka tylsyy ilman mitäkään, jos joku rupee niitten kanssa tappelemaan, mutta ne, joihinka Jumalan kaksiteräinen miekka pystyy, ovat monenkaltaiset ihmiset, jotka haavoitetaan ja vasta parannetaan. Niitten seassa on myös moni, joka itse sydämen suonia leikkaa, ja moni, joka päähän mittaa.

Mutta kaikissa näissä on Jumalan sana voimallinen ja terävä niin kauan kuin se oikein pidetään kädessä. Muutamat sotamiehet ovat taitamattomat. Eivät he saata oikein pitää Jumalan miekkaa. Muutamat heiluttavat miekkaa pään ylitse, eivätkä raaski hakata. Muutamat ovat arat, eivät he tohdi miekkaa panna rintaa vasten. Semmoisten ihmisten kädessä ei vaikuta Jumalan sana mitään. Vihollinen nauraa vain ja sanoo: “Et sinä kelpaa sotamieheksi, sinä käännät miekan nurin.” Koska Jumalan miekka joutuu semmoisten sotamiesten käsiin, jotka pistävät miekan tuppeen ja lähtevät pakenemaan, koska vihollinen tulee näkyviin, niin pääsee vihollinen varsin voiton päälle ilman sodatta. Hän ottaa heitä vangiksi ja heittää pimeyden luolaan. Monella sotamiehellä on jäniksen sydän. Ei semmoinen tohdi miekan kanssa liikkua, ja parempi olisi hänen mennä myllyä jauhamaan eli peltoa kääntämään, kuin ruveta sotamieheksi.

Muutamat ovat karanneet vihollisen leiriin, jossa he sotivat vihollisen puolesta, ja vihollisen sota-aseilla, mutta eivät hengenmiekalla. Muutamat eivät sodi ollenkaan, vaikka heillä on miekka kädessä. He luulevat, ettei vihollinen tohdi tulla heidän päällensä, koska he ovat varustetut sota-aseilla, mutta siinä he tulevat petetyiksi. Vihollinen on vanha sotamies, ja hyvin oppinut ampumaan nuoliansa sydämeen. Jos hengellinen sotamies ei ole hyvin vainukas ja aseta miekkaansa rintaa kohti, kyllä vihollinen pian kaataa hänet maahan ja pistää hänet säkkiin. Mutta koska väkevämpi tulee, silloin ottaa hän vihollisen sota-aseet pois ja jakaa hänen saaliinsa.

Meille on, Jumalan kiitos, annettu kaikki ne sota-aseet, joita pyhä Paavali on luetellut, nimittäin hengen miekka, autuuden rautalakki ja uskon kilpi, joilla me saatamme vastustaa kaikki sen rumantuliset nuolet. Mutta se tulee sen päälle, jos me tahdomme oikein nautita näillä sota-aseilla. Jos me niitten kautta oikein hartaasti ja urhoollisesti tahdomme varjella meidän henkemme, ettemme tulisi haavoitetuiksi ja kuoliaaksi ammutuiksi. Moni on vielä niin tomppeli, ettei hän tiedä, kummassa kädessä hengellinen miekka pidetään. Muutampi on niin arka sydämestä, ettei hän tohdi ollenkaan hakata vihollisen päälle. Mutta jolla on jäniksen sydän, hän pyörtäköön takaisin, ja jolla ovat nopsat jalat juoksemaan, lähteköön pakoon. Kyllä vihollinen juoksee vielä hopummasti. Jos sinulle on annettu hengellinen miekka käteen, niin älä juokse takaperin, vaan seiso urhoollisesti ja sodi. Jos sinulla on uskon kilpi, niin pane se nuolia vastaan. Jos sinulla on autuuden rautalakki, niin pane se päähän, ja älä ole laiska ja huolimaton sinun toimituksissasi, sillä vihollinen on valpas. Hän vartioitsee sinua joka askeleessa. Jos sinä rupeat sotakedolla nuokkumaan, niin pääsee vihollinen sinua lyömään.

Hengellinen miekka on sitä varten annettu, että sillä pitää lyötämän. Ei niin, että oikea korva hakataan pois niiltä, jotka ovat jo kovin haavoitetut, vaan niitten päälle pitää hakattaman, joilla on niin luja pääkallo, ettei luoti mene läpi, joilla on omatunto niin paksu kuin parkittu nautahärän vuota, joilla ovat rinta luut niin paksut kuin karhuilla, että he potkivat tutkainta vastaan, eivätkä vielä tunne kipua. —Saul, Saul, sinun on työläs potkia tutkainta vastaan. Koska Vapahtaja huutaa taivaasta:” Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.” Koska hengellinen miekka pannaan rintaa vastaan, rupeaa Saulus vapisemaan. Ei hän pysy enää jalvoillansa.

Mutta helvetin musta rautio on muutamille takonut rintarautoja, ettei hengellinen miekka pysty ollenkaan. Muutamilla on niin paatunut nahka, etteivät he tunne muuta kuin helvetin liekkiä. Käsillä ja jalvoilla he potkivat vastaan, eivätkä ajattele perään, että omantunnon polte tulee viimein tulijärvessä, jos täällä ei tule.

Muutamille sairaille ja haavoitetuille annetaan terveellisiä lääkityksiä. Koska sydämen paisumukset ovat leikatut terävällä raakaveitsellä, pannaan hunajata haavoihin. Ei sovi enää miekalla hakata niitä, jotka ovat jo miekalla hakatut ja kuolemanhaavoja saaneet.

Jumalan kaksiteräinen miekka leimahtaa Vapahtajan suussa, ja suunsa Hengellä Hän tappaa käärmeen siemenet, jotka vihaavat vaimon siementä. Suunsa hengellä Hän pusertaa kovat rinnat ja kovat sydämet ahdistaa, mutta haavoitetuita Hän sitoo ja sairaita Hän parantaa. Ei Hän niitä tapa miekalla, jotka heikot ovat, mutta niitä Hän tappaa miekalla, jotka vastaan seisovat.

Me olemme nähneet, kuinka voimallinen Jumalan sana on särkemään kovat sydämet. Me olemme tunteneet, mikä ihmeellinen muutos tulee ihmisen sydämessä, koska Jumalan sana pääsee oikein vaikuttamaan siinä. Mutta me olemme myös nähneet, että muutamat ovat niin paatuneet, ettei Jumalan sana voi tunkea heidän sydämiinsä. Nämä paatuneet henget ovat aina rohkeat pilkkaamaan ja vastaanseisomaan. Eivät he usko vielä, että Jumalan sanan vaikutukset ovat Pyhän Hengen vaikutukset, vaan he luulevat aina, että Pyhän Hengen vaikutus on perkeleen vaikutus. Heillä on vielä sama usko kuin juutalaisilla, että Vapahtaja ajoi ulos perkeleitä Belsebubin kautta.

Mutta eivät he usko sitä, että perkele yllyttää heitä varastamaan, kiroamaan, juomaan ja tappelemaan. Ilmankin he luulevat, että semmoinen elämä on Pyhän Hengen vaikutus, mutta kristillisyyden katsovat he perkeleen vaikutukseksi. Kristityt ovat pahoilta hengiltä riivatut. Se on heidän uskonsa, että juomarit ja viinaporvarit ovat Jumalan lapset, mutta kristityt ovat perkeleen palvelijat. Varkaat, juomarit ja viinaporvarit luottavat aina sen päälle, että heillä on oikea usko, mutta kristityillä on väärä usko.

Varkaat, juomarit ja viinaporvarit luottavat myös sen päälle, että tämä hengellinen liikutus loppuu pian. He luulevat, ettei se ole pysyväinen. He odottavat joka päivä, että ne entiset juomarit, jotka nyt Jumalan sanan voiman kautta ovat kääntyneet, pitävät taas ruveta juomaan ja tappelemaan. He odottavat, että ne entiset viinaporvarit pitää lähtemän kaupunkiin viinakuormia noutamaan. He odottavat, että ne, jotka nyt lukevat Jumalan sanaa, pitävät alkaman vasta uudesta kiroamaan, ja että ne, jotka puhuvat kristillisyydestä, pitävät vasta uudesta ruveta houraamaan ja ulvomaan ja lumikinoksen päälle kaatumaan.

Mutta me odotamme, että ne, jotka vielä ovat riettaan hengen palveluksessa, pitävät kääntymän. Me odotamme, että juomarit pitävät tuleman raittiiksi, että viinaporvarit pitävät viinansa kaataman maahan, koska omatunto rupeaa heitä polttamaan. Me odotamme aina parannusta niiltä, jotka ovat kiivaat vastaanseisomaan. Me odotamme, että Jumalan kaksiteräinen miekka pitää pystymän myös niitten päälle, joille musta rautio on rintarautoja takonut. Mutta jos ei miekka pysty, niin olemme me syyttömät heidän kadotukseensa. Me pyydämme Jumalan armon kautta tehdä, mitä me saatamme. Jota enemmän viholliset paatuvat, sitä enemmän pitää meidän kallitseman eli teräväksi takoman ja teräväksi laskeman raakaveistä. Omatunto on kyllä muutamilla paksumpi kuin nautahärän vuota. Jumalan sana on myös terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka. Vaikka pääkallo on muutamilla niin paksu, ettei niitten luihin pysty luoti, mutta Jumalan sana myös menee luihin asti ja leikkaa vielä ytimen luissa. Helvetin musta rautio on takonut muutamille rintarautoja, ettei pidä Jumalan miekka pystymän. Mutta rauta myös ruosteelta raadellaan. Kuoleman ja helvetin ruoste pitää paatumuksen rintarautoja syömän. Vaikka on sydän paisunut muutamilla, että se koskee kylkiluihin. Minä luulen, että sydämen paisumukset kerran leikataan raaka veitsellä, jos ei sydän mätäne ennen kuin kuolema tulee.

Nyt on Jumalan kaksiteräinen miekka pantu rintaa vasten. Jolla on arka sydän, se pelkää, että miekka menee läpi sydämen. Jolla on kova sydän, se nauraa, ei ole tietävinänsä. Jolla on paatunut sydän, se pilkkaa Jumalan sanan voimaa. Jolla on paisunut sydän, se suuttuu ja kiroo. Jolla on pehmeä sydän, se rupeaa vapisemaan. Jolla on kylmä sydän, se rupeaa palamaan. Jolla on kova sydän, se pitää tuleman vielä kovemmaksi. Jolla on särjetty sydän, se pitää paraneman. Jolla on paksu sydän, se pitää puserrettaman. Ei kuitenkaan Jumalan miekka pysty niihin, joille musta rautio on takonut rintarautoja. Ei niihin pysty muu kuin kolmihaarainen hiilluskahveli, jolla sarvipäinen ukko kohentaa kekäleitä helvetin uunissa.

Koska nyt Jumalan sanalla on senkaltainen voima kovat sydämet särkemään ja sydämen paisumia leikkaamaan, ja myös sydämen haavoja parantamaan, Vapahtaja sanoi opetuslapsillensa: “Jolla ei ole kukkaroa, se myyköön hameensa ja ostakoon miekan.” Ei sitä varten, että meidän pitää oikea korva hakata pois ylimmäisen papin palvelijalta, vaan sitä varten, että meillä olisi joku sota-ase kädessä, koska viholliset karkaavat meidän päällemme. Se väkevä haarniskoitu on nyt oikein suuttunut, koska hän näkee miekan olevan opetuslasten kädessä. Ei ollenkaan hän karkaa niitten päälle, jotka ovat antaneet itsensä hänelle ilman sodatta. Mutta niille hän on oikein kovin suuttunut, jotka rupeavat miekan kanssa liikkumaan.

Hukalla sanotaan olevan niin arka sydän, että yksi porovasikka varjelee henkensä, koska se tekee vastuksen. Mutta jos peurahirvas eli hevonen, eli vielä suurempi luontokappale pelkää ja pakenee, niin hukka syöpi vielä senkin. Yksi hukka pelkää kyllä ihmistä, jolla on miekka kädessä, mutta hukat tulevat rohkeammiksi, koska heitä on monta yhdessä joukossa. He luottavat silloin paljoutensa päälle. Kuitenkin olen minä kuullut, että yksi urhoollinen sotamies saattoi varjella henkensä hukilta, vaikka heitä oli 50 yhdessä tokassa. Mutta koska miekka on ruostunut tuppeen, silloin on hän neuvoton. Näistä tapauksista kuulemme me, että heikkomieliset saattavat kyllä varjella henkensä viholliselta, koska heillä on hengellinen miekka kädessä. Mutta jos isot uskonsankarit kadottavat miekkansa ja rupeavat pelkäämään, niin voitetaan he pian viholliselta.

Älkää siis antako teidän miekkanne ruostua, vaan hiokaa se hiedalla joka päivä, että se pysyisi kirkkaana, ja laskekaa ja hiokaa se totuuden tahkolla, että se olisi aina terävä. Jos miekka ruostuu, kuinka sen saattaa vetää ulos tupesta? Jos miekka tylsyy, mihinkä se enää pystyy? Siis hiokaa, hiokaa, ja laskekaa teidän miekkaanne, että voisitte vastaanseisoa kaikki sen rumantuliset nuolet, sillä nyt ovat vaaralliset ajat. Nyt on vihollinen naakimassa ja odottamassa. Jos sotamiehet rupeaisivat nuokkumaan, niin pääsee hän ampumaan ja pistämään säkkiinsä ja viemään pimeyden luolaan. Jos sotamiehet nuokkuvat ja miekka silloin putoaa heidän kädestänsä, millä pitää heidän enää varjeleman henkensä? Apostoli sanoo: Hankitkaa teitänne, olkaa vyötetyt kupeista ja valmiit sotaan. Pankaa autuuden rautalakki päähän. Ottakaa uskon kilpi, jolla te saatatte vastaanseisoa kaikki sen rumantuliset nuolet, ja hakatkaa hengen miekalla vihollisen päälle, että hän pakenisi yhtenä joukkonsa kanssa.

Tämä hengellinen sota rupeaa muutamille sotamiehille raskaaksi tulemaan, mutta ei kuitenkaan ole rauhaa odottamista niin kauan kuin vihollinen on elämässä. Jotka tahtovat hyviä päiviä, saavat pyörtää takaisin. Joka luulee ilman sodatta voittavansa, se tulee vissimmästi petetyksi. Muutamat sotamiehet rukattavat ensinnä suurella faartilla eli vauhdilla vihollisen päälle ja huutavat siinä luulossa, että vihollinen pakenee kiljumisen kautta. Mutta koska vihollinen kiertää heitä ja rupee takapuolelta ampumaan, peljästyvät he ja rupeavat rauhaa ostamaan. Muutamat, joilla on jäniksen sydän, lankeavat polvillensa ja kerjäävät armoa viholliselta, mutta ei hän anna armoa muulla tavalla, kuin sillä ehdolla, että ihmisen pitää palvella häntä.

Mutta minulla on se toivo ja uskallus, että ne, jotka kerran ovat hänen palveluksestansa luopuneet, eivät halua toiste pestirahaa häneltä ottaa. Parempi on nälkää ja vilua kärsiä, kuin semmoisen herran palveluksessa olla, joka panee palvelijansa myllyä jauhamaan ja pirunpaskaa syömään.

Sotamiehet! Älkää laskeko miekkaa teidän kädestänne. Älkää juosko takaperin. Älkää palvelko ruhtinasta, joka tahtoo teidän sielujanne tappaa, vaan seisokaa miehuullisesti ja katsokaa lakkaamatta sen suuren Sankarin päälle, joka kävi teidän edellänne sotaan, joka ei säästänyt yhtään ainoata veripisarata, jota Hän ei ole antanut vuodattaa teidän tähtenne, että Hän lunastaisi teidän sielujanne vihollisen kädestä. Hänelle, veripunaiselle ja orjantappuroilla kruunatulle Kuninkaalle olkoon kiitos ja ylistys nyt ja iankaikkisesti. Aamen.