Puhtaat Saarnat 1, numero 142.

KINKERISAARNA 1849.

Koska Jeesus siitä ohitse kävi, näki hän yhden miehen, joka oli sokiana syntynyt.

Evankelista Johannes on kirjoittanut, että Jeesus kerran kohtais yhden miehen, joka oli sokiana syntynyt ja sokiana elänyt 30 ajastaikaa, mutta Jeesus otti ja voiteli hänen silmänsä, ja käski hänen mennä pesemään itsensä. Ja koska hän oli pesnyt silmänsä, niin aukenit hänen silmänsä, ja hän sai nähdä päivän valoa, ja tuli siitä sangen iloiseksi, ja rupeis uskomaan Jumalan Pojan päälle.

Olen minäkin nähnyt tämän sokian miehen joka paikassa, kussa minä olen vaeltanut. Ja minä tahtoisin taluttaa häntä sen Parantajan tykö, joka yksistänsä saattaa sokian silmät avata. Mutta tämä sokia raukka on niin väkipäinen ja itseviisas, ettei hän anna itsiänsä taluttaa. Hän on nimittäin elänyt lapsuudesta saakka siinä väärässä uskossa, että hän näkee hyvin, vaikka hän ei näe mitään. Hän on niin harjaantunut pimeydessä vaeltamaan, että hän katsoo pimeyden valkeudeksi. Ja koska hän ei tiedä millinen valkeus on, luulee hän, ettei muutkaan näe paremmin.

Tämä sokia raukka vaeltaa rohkiasti iankaikkisuutta kohti. Hän luulee myös, että kyllä hän osaa sitä oikiata tietä, vaikka hän ei näe mitään. Välistä hän tunnustelee jalvoillansa sitä vanhaa tietä, kusta koko maakunta kulkee; ja että tämä vanha tie on hyvin poljettu ja siliäksi tehty, niin ajattelee hän: “Ei ole tämä väärä tie.” Ja mistäpä se ajatus johtuis sokian raukan mieleen, että koko maantie eksyttäis matkustavaisia, sillä koska rietas on kääntänyt sokian raukan silmät nurin, katsoo hän myös kaikki asiat nurin. Pimeyden katsoo hän valkeudeksi, ja vääryyden oikeudeksi. Mistäs sokia raukka ymmärtää, että itse rietas on valmistanut sen maantien, kusta maakunta kulkee?

Jos joku huutavan ääni korvessa sanoo hänelle:” Tämä iso maantie, kusta maakunta kulkee, on yksi väärä tie, niin ottaa sokian raukan pimiä järki vastaan ja sanoo sille, joka huutaa korvessa: “Sinä valehtelet. Tätä tietä on koko tämä maakunta kulkenut ennen minua. Tätä tietä ovat kaikki maailman herrat ja kirjanoppineet kulkeneet ennen minua. Tätä isoa maantietä ovat myös vanhemmat vaeltaneet ennen minua, ja kaikki jotka tätä samaa tietä ovat vaeltaneet, ovat myös hyvin tulleet aikaan. Ei ole heillä yhtään hätää, ei ole mitään vastusta eli mielikarvautta kohdannut heitä.” Vaikka nyt tienosoittaja sanoo: Se tie on leviä, joka viepi kadotukseen, ja monta sitä vaeltavat, mutta se tie on kaita, ja ahdas se portti, joka viepi elämään, ja harvat sen löytävät, ei sokia raukka sitä usko, vaan hän ajattelee näin:” Ei ainaskaan koko maakunta mene helvettiin. Ilmanki seurakunnan päämiehet tietävät paremmin, kuin tämä manalainen, joka korvessa huutaa. Ilmanki seurakunnan päämiehet. tietävät paremmin, kusta tie menee taivaaseen, kuin tämä hulliainen, joka huutaa niin kuin manalainen korvessa, ja tahtoo uskottaa ihmisiä, että maakunta kulkee sitä tietä, josta perkele on kulkenut.”

Sokia raukka on ottanut esimerkin ja ylösvalaistuksen seurakunnan päämiehistä, jotka sanovat: “Ei viinakauppa ole mikään synti. Ei juopumus tee kellekään pahaa. Ei kirous ja tappelu tee mitään.” Koska seurakunnan päämiehet katsovat viinakaupan luvalliseksi elatuskeinoksi, ja vannovat itsensä helvettiin viinasakon tähden, niin ajattelee tämä sokia raukka, joka on samassa uskossa kuin seurakunnan päämiehet:” Se on yksi saatanan oppi, että viinaporvarit ja juomarit ei pidä taivaan valtakuntaa perimän.” Vaikka he molemmat vannovat itsensä helvettiin, ja koska seurakunnan päämiehet ovat siinä uskossa, ettei helvettiä olekaan, niin ajattelee myös sokia raukka, joka vaeltaa sitä samaa maantietä, kusta maakunta kulkee, “Ei helvetti löydy missään, saati ihminen elää siviästi ja vapahtaa kukkaronsa viinasakosta väärällä valalla, kyllä hän tulee autuaaksi.”

Koska rietas on kääntänyt sokian raukan silmät nurin, niin kääntää hän myös Raamatun kirjan nurin, koska hän sokeudessansa sitä vuovaa lukea. Hän ajattelee nimittäin, ettei kaikki ole todet, mitä Raamatussa seisoo. Ja muutampi sokia raukka, jolla on kuollut usko pääkallossa ja perkeleen usko sydämessä ajattelee näin:” Minä olen Jumalan lapsi. Ei tarvitse kenenkään minua tuomita. Ei Jumala ole niin kova, että hän vaatii mahdottomia.” Muutampi sokia raukka on niin kuin koirankuonolainen, jolla on hyvä nokka haistamaan, kussa hän löytäis syötäviä ja juotavia, ja kussa hän sais lihansa himoja täytetyksi.

Tämä on nyt sen sokian raukan haamu, jonka minä olen nähnyt vaeltamassa iankaikkisuutta kohden. Ja jos Vapahtaja ei tule silmänvoiteella avaamaan tämän sokian raukan silmiä, niin menee hän vissimmästi päätänsä myöten helvettiin. Ja se on kaikkein häijyintä, ettei hän tiedä itse, että hän on sokiana syntynyt. Hän luulee näkevänsä, vaikka hän ei näe mitään. Että tämä sokia raukka on tässäkin seurakunnassa valitettavasti asunut 30, 40, 50, eli 60 ja 70 ajastaikaa, eikä ole vielä saanut silmiänsä auki sen vertaa, että hän olis hakenut itsellensä silmänvoidetta. Se on sangen ikävä nähdä, että hän hengellisessä tarkoituksessa on niin sokia, ettei hän vielä ole tullut tuntemaan sokeuttansa. Se olis vielä parempi, jos hän ainoastansa itse huomaitsis, että hän on sokia. Vissimmästi hän rupeis huutamaan, niin kuin se sokia mies, joka istui tien vieressä ja huusi: ” Jeesus Davidin Poika, armahda minua, että minä saisin näköni.”

Mutta, paratkoon Jumala, moni on tässä seurakunnassa, joka ei tiedä vielä, että hän on sokiana syntynyt, vaikka Jumalan sana todistaa joka paikassa, että kaikki ihmiset ovat luonnostansa vihan lapset, ja että heidän sielunsa menee hukkaan, jos parannusta ei tule. Mistäpä ne sokiat raukat sen tietävät, koska ei ole yksikään, joka olis ilmoittanut heille, millinen ihminen on luonnollisessa tilassa, ja milliseksi hänen pitäis tuleman, jos hän rupeis silmän voidetta hakemaan. Mutta niin kuin Paavali pidettiin hulluna, koska hän rupeis puhumaan maailman viisaille kääntymyksestänsä.

Niin katsovat vielä nytkin maailman viisaat kristillisyyden hulluudeksi ja taikaukseksi. Jos täälläkin joku ihminen rupeis murhetta pitämään sielustansa, niin se katsottaisiin varsin hulluksi maailman joukolta, joka on mielestänsä viisas, vaikka hän hengellisessä tarkoituksessa ei tiedä enempää kristillisyydestä, kuin vastasyntynyt penikka. Sillä niin kuin penikat syntyvät sokiana, niin on myös joka[inen] ihminen sokiana syntynyt ja sokiana vaeltanut siihen päivään asti, jona Jeesus tuli silmänvoiteella ja aukaisi hänen silmänsä.

Minun täytyy sanoa teille totuuden, sillä minun omatuntoni vaatii sen, että minun pitää totuuden tunnustaman. Minä näen kaikista asianhaaroista, että te olette sokiana syntyneet ja sokiana vaeltaneet tähän päivään asti. Teillä on kokonansa väärät autuuden perustukset. Ei teillä ole koskaan ollut oikeata murheen pitoa teidän sielustanne. Vatsan ympäri on teillä tähän asti ollut suurin murhe, mutta ei sielun ympäri. Jos ei tule tähän seurakuntaan joku kipinä siitä valkiasta, jonka Jeesus on tullut sytyttämään ihmisten sydämiin, niin minä en tiedä, kuinka teidän kanssanne käypi viimein. Jeesus sanoo: Suuren vaivan kautta pitää ihmisen menemän elämään; mutta eihän täällä vielä paljon yksikään tiedä siitä vaivasta mitään. Ruumiin vaivat te tunnette, mutta sielun vaivat ovat teille tuntemattomat. Jeesus sanoo myös: Koska vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu. Mutta onkopa teillä olleet ne syntymävaivat koskaan? Luonnolliset syntymävaivat te tunnette, mutta hengelliset syntymävaivat ovat teille tietämättömät.

Apostoli Paavali sanoo: Se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen on, vaikuttaa katumisen autuudeksi. Mutta teillä ei ole koskaan ollut senkaltainen murhe, joka on Jumalan mielen jälkeen. Jos lehmä, lammas eli poro kuolee, silloin teille tulee murhe, mutta ei teille tule surua eli muretta siitä, että te olette Jeesusta ristiinnaulinneet teidän kolon elämänne kautta. Ei teille tule surua eli, murhetta siitä, että te olette vaivanneet teidän vanhempaanne ja pilkanneet hänen kyyneleensä juopumuksen kautta, kirousten kautta, riettauden [ja] ahneuden kautta. Myös sinunkin edestäs, sinä sokia seurakunta, on Jeesus itkenyt ja rukoillut ja verta vuodattanut, ja verisaunassa istunut, ja helvetin vaivaa kärsinyt. Mutta sinä olet Hänen kyyneleensä pilkannut ja Hänen verensä tallannut.

Turhaan ovat Vanhemman kyyneleet vuotaneet sinun tähtesi. Turhaan on veri tippunut Hänen otsastansa sinun pahankurisuutes tähden. Turhaan on Hän haavoja saanut sinun tottelemattomuutes tähden. Sinä olet itse pistänyt keihään Vanhemman sydämeen. Se Taivaallinen Vanhin on paljastanut rintansa ja osoittanut paatuneille lapsille haavojansa, ja sanonut heille: “Katso, näitä haavoja olen minä saanut teidän tähtenne.” Ja te näette, kuinka veri kuohuu Vanhemman sydämestä ja pirskahtaa myös niitten kirottuin päälle, jotka synnin terävällä veitsellä murhaavat Vanhempansa.

Mutta he pesevät käsiänsä ja kasvojansa etikalla ja sapella, ettei se Vanhemman veri, joka heidän päällensä on pirskunut, pitäis näkymän maailman edessä. Niin kuin maailman huorat pesevät kasvojansa viinalla ja kusella, että he tulisit punaiseksi, ja paljastavat huoruuden rintoja kaikille riettaille silmille katsottavaksi, niin tekevät myös hengelliset huorat, koska he pesevät käsiänsä ja kasvojansa etikalla ja sapella, eli huoruuden ja riettauden vii[nal]la, ettei ne veren pisarat, jotka pirskuvat Vanhemman sydämestä murhaajitten päälle, pitäis näkymän perkeleen ja maailman edessä. Sillä perkele, joka on yllyttänyt sokiat, paatuneet lapset, murhaamaan Synnyttäjänsä ja polkemaan Hänen rintojansa, perkele pelkää niin kovin sovintoverta, joka Vanhemman sydämestä truiskuis, että hän pakenee pelvolla ja ulvomisella siitä sielusta, jonka sydämeen yksi ainoa pisara Vanhemman verestä on pirskonut.

Mutta, te sokiat raukat, te olette murhanneet teidän Vanhempanne synnin ja riettauden terävällä veitsellä; ja Vanhemman veri on pirskunut teidän päällenne sen armohuudon kautta, josta te olette kuulleet sanomia; mutta te olette sydämen katkeruudella ja vihan sapella pesneet ja pyyhkineet pois joka ainoan pisaran, joka teidän päällenne on pirskunut Vapahtajan verestä, ettei ole teillä merkkiä siitä oikiasta kristillisyydestä.

Niin kuin maailman huorat pesevät kasvojansa viinalla ja kusella, ja paljastavat huoruuden rintoja kaikille riettaille himoille päällekatsottavaksi, niin ovat myös hengelliset huorat tässä seurakunnassa pesneet silmänsä vuotavalla pirunpaskalla, ja paljastaneet rintojansa kaikille riettaille hengille, että he pääsisit huorintekemään epäjumalitten kanssa. Niin sanoo profeetta. Ja hengelliset puoskarit ovat panneet suruttomuuden ploosteria teidän omantuntonne päälle, ettei omantunnon haavat pitäis haiseman ja märkää vuotaman ennen kuin vasta iankaikkisuudessa.

Ja te tahtoisitte aivan makiata syödä ja koreita kantaa, ja maailman tavaroita koota. Jos joku kristitty antaa teille karvaita lääkityksiä, niin te syljette niitä ulos teidän suustanne, ja sanotte: “Tämä on tyhjä haukkuminen, ei se ole Jumalan sana.” Eiköhän pidä Vapahtajan kyyneleet kerran polttaman teidän tuntoanne ja karvasteleman teidän sydämissänne, niin kauan kuin te joudutte maksamaan viimeisen rovon, jos muutosta ei tule teidän sydämissänne ja teidän mielissänne? Jos ette ajallanne pyydä itsellenne silmänvoidetta Vapahtajalta, niin se käypi teille väärin, sekä ajassa että iankaikkisuudessa. Jos teille ei tule totinen katumus ja parannus, niin menevät teidän sielunne hukkaan. Minä en saata muuta kuin huoata meidän Herran Jeesuksen Kristuksen tykö, että Hän armahtais tätä onnetointa seurakuntaa, ja avais teidän, sokiain raukkain silmät, ennen kuin ne hukkuvat iankaikkisesti. Aamen.