Puhtaat Saarnat 1, numero 143.

KINKERISAARNA 1851.

Älkään kenkään sanoko, koska hän kiusataan, että hän Jumalalta kiusataan. Sillä ei Jumala ole kiusaaja pahuuteen. Vaan jokainen kiusataan, koska hän omalta himoltansa vietellään ja houkutellaan. Sitte, koska himo on siittänyt, synnyttää hän synnin, mutta koska synti täytetty on, niin hän synnyttää kuoleman. Jaakob. 1: 13, 14.

Apostoli Jaakobi oli ilman epäilemättä koetellut, mistä kiusaukset tulevat, koska hän kirjoittaa nämät merkilliset sanat kristityille: “Jokainen kiusataan, koska hän omilta himoiltansa vietellään ja houkutellaan. Ja koska himo on siittänyt, synnyttää hän kuoleman.” Ei ole Jumala kiusausten alku, mutta vihollinen, joka niitä pahoja himoja ylösherättää ensinnä lihassa, ja lihasta hän ampuu sydäntä kohti. Siitä lykkää hän mieleen pahoja ajatuksia ja ylösherättää tahdossa pahat himot ja halut.

Mutta suruttomat ei tiedä niistä kiusauksista mitään, sillä heidän tuntonsa on paksumpi kuin nautahärän vuota. He antavat pahoja ajatuksia tulla ja mennä. Jos joku lihan himo tulee, niin he täyttävät sen himonsa ensi tilassa. Jos heille tulee juopumuksen halu, niin he menevät viinaporvarin tykö ja ostavat viinaryypön. Jos heille tulee huoruuden himo, niin he menevät huoran tykö ja huoraavat sen kanssa. Jos he suuttuvat jollekulle, niin he tappelevat sen kans. Ahneuden perkele panee heitä pitämään viinakauppaa. Eikä tämä kauhistavainen elämä tule synniksi heille, sillä rietas tekee kaikki luvalliseksi.

Mutta niin pian kuin tunto herää, rupeevat myös kiusaukset löydyttämään itsensä, ja silloin tuntee ihminen todeksi, mitä pyhä Paavali on kirjoittanut: “Ilman laitta oli synti kuollut, mutta koska käsky tuli, virkois synti, ja herätti minussa kaiken himon.” Tässä paikassa kuuluu se niin kuin laki olis herättänyt kaiken himon. Mutta net himot olit ennen jo suruttomuuden tilassa ihmisen sydämessä, mutta surutoin ihminen on sokia, ei hän tunne niitä himoja. Ja jos hän muutampia tuntis, ei hän niitä tunne pahaksi, koska rietas panee niitä luvalliseksi. Mutta koska käsky rupeis tuntoon, silloin sai hän vasta huomaita, kuinka paljon hänellä on niitä himoja ja pahoja haluja, joita hän ennen suruttomuuden tilassa ei ole tuntenut.

Mutta Jaakobi todistaa nyt edellä mainitussa paikassa, ettei ole Jumala niitä kiusauksia ylös herättänyt, vaan jokainen kiusataan, koska hän omalta himoltans vietellään ja houkutellaan. Me kuulemme siis, että pahat himot ja halut ovat ihmisen omat, vaikka ne tulevat vastoin tahtoa. Yksi herännyt ihminen ei tahdo pahoja ajatuksia kantaa, ja kuitenkin tulevat pahat ajatukset. Hän tahtois olla vapaa kaikista kiusauksista, ja kuitenkin tulevat pahat himot ja halut. Sen tähden sanoo Paavali: “En minä sitä tee, vaan synti, joka minussa asuu.”

Tässä kuuluvat Paavalin sanat, niin kuin tahtois hän itsensä syyttömäksi tehdä. Se kuuluu hänen sanoistansa niin kuin tahtois hän panna synnin eli riettaan päälle kaiken syyn, että hän pääsis itse kaikesta edesvastauksesta. Mutta ei ole rietas semmoinen mies, että hän ottais päällensä syyn. Ei rietas rupee vastaamaan niistä synneistä, joita hän lykkää ihmisen mieleen, vaan hän kantaa Jumalan lasten päälle yötä ja päivää ja sanoo: “Koska sinä ajattelet pahaa, niin saat itse vastata. Koska sinulla on pahat himot ja halut, niin sinä olet vielä paha.” Ja vielä kysyy rietas Jumalan lapsilta: “Onkos se kristitty, jolla on niin paljon pahoja ajatuksia ja niin paljon pahoja himoja ja haluja?” “Ei suinkaan kristitty ole semmoinen”, sanoo rietas, “vaan perkeleen lapset ne semmoiset ovat.”

Jos nyt yksi kristitty sanoo Paavalin kanssa: “En minä sitä tee, vaan synti, joka minussa asuu”, niin sanoo rietas: “Vai niin! Etkös sinä tee enää syntiä? Mutta vierität Raamatun sanoilla kaiken syyn minun päälleni”, sanoo rietas, “että sinä itse tulisit viattomaksi.” “Vai niin. Mutta minun pitää viisaaman sinulle”, sanoo rietas, “minun pitää viisaaman Raamatun sanoilla, että sinä itse teet niitä syntiä, joitas minun päälleni lykkäät. “ “Apostoli Johannes sanoo: jos me sanomme, ettei meissä ole syntiä, niin me valehtelemme. Kuuletkos nyt”, sanoo rietas, “kuinka Jesuksen paras opetuslapsi tunnustaa itsensä syntiseksi ja syypääksi?” “Mutta sinä”, sanoo rietas kristityille, “sinä tahdot Paavalin sanoilla mukitella, että sinä pääsisit itse kaikesta edesvastauksesta, koska sinä sanot: en minä sitä tee, vaan synti, joka minussa asuu.” “Mutta minä”, sanoo rietas, “minä en ota päälleni niitä pahoja ajatuksia, jotka sinulla nyt on, vaan sinä saat itse vastata.”

Jos nyt yksi kristitty sanoo riettaalle näin: “Minä en ole velkapää tunnustamaan riettaalle yhtään syntiä. Ja minä en rupea sinulta, rietas, kerjäämään armoa, vaikka kuinka kantaisit minun päälleni Jumalan edessä, että minulla on pahoja ajatuksia ja pahoja himoja, sillä minä en tee niitä syntiä ehdolla ja tahdolla, vaan sinä, rietas, joka lykkäät sen kaltaisia mieleen, sinä olet siihen syypää, ja sinun pitää vastaaman, jos minä pahaa ajattelen, sillä minä en sitä tee, vaan synti, joka minussa asuu; niin sanoo Paavali, ja niin olen minä itse kanssa tuntenut.”

Nyt sanoo rietas kristityille: “Kylläpä sinä nyt olet pyhä! Et sinä taidakaan enää syntinen olla, koska sinä et tee itse syntiä enää, mutta synti, joka sinussa asuu!” “Sinulla on pahat ajatukset, sinulla on pahat himot ja halut, ja sinä sanot: en minä sitä tee, vaan synti, joka minussa asuu! Sillä tavallakos sinä luulet pääseväsi kaikesta edesvastauksesta, että sinä lykkäät riettaan päälle kaikki ja sanot: vastatkoon rietas minun edestäni, jos minä ajattelen pahaa, sillä en minä sitä tee, vaan synti, joka minussa asuu.” “Jos sinulla on pahat himot ja halut, niin sinä ilmanki sanot: vastatkoon rietas, joka semmoisia lykkää mieleen.” “Mutta minä”, sanoo rietas, “minä tahdon viisata, että sinä olet itse vastaavainen ja syypää. Sillä näin sanoo Jaakobi: jokainen kiusataan, koska (hän) omalta himoltans vietellään ja houkutellaan.” “Nyt sinä kuulet”, sanoo rietas, “kuinka oma sinun himos viettelee sinua. Ei se ole synti, joka sinussa asuu, vaan oma sinun himosti se on, joka sinua viettelee. Itse olet se rietas, jonka päälle sinä tahdot vierittää kaiken edesvastauksen. Itse olet tehnyt pahaa, ja itse sinun pitää vastaaman.”

Kuinkas nyt käypi sinun kanssas, veikkoinen henki, koska sinä olet itse se rietas, mutta rietas ei aio vastata mitään? Kukas sitte joutuu vastaamaan? Emme tiedä, kuka viimein joutuu vastaamaan. Ei rietas ota päällensä mitään, vaikka hän uhkaa, että hän menee itse vastaamaan. Mutta minä olen tuntenut, että vanhin joutuu vastaamaan, koska lapset tekevät pahaa. Ja vaikka muutamat vanhemmat ei ota lasten pahat teot vastauksensa päälle, vaan sanovat niin kuin sen sokian miehen vanhemmat: “Hänellä on kyllä ikää, kysykäät häneltä.” Mutta me näemme muista Raamatun paikoista, että lapset ovat vanhemman vastauksen päällä niin kauvan kuin he elävät. Ja vielä kuolemassa tulevat jumalattomain lasten pahat teot vanhemman tunnon päälle. Jos nämät jumalattomat lapset tuntisit, kuinka he ovat jumalattomalla elämällänsä saattaneet vanhempansa harmaat karvat murheella hautaan. Mutta ei sokiat, suruttomat ja paatuneet lapset tunne, että vanhin joutuu vastaamaan heidän edestänsä. Ja sen tähden sanovat he: “Itse me vastaamme, jos vahinko tulee sielulle.”

Freistatkaat päälle, te paatuneet henget, kuinka kauvan teillä tunto kestää, ennen kuin vanhemman kyyneleet rupeevat teidän tuntoanne polttamaan ijankaikkisesti. Heränneet sielut tuntevat, että jos heidän pitää vastaaman, niin heidän täytyy painua helvettiin ja siellä vastata ijankaikkisesti. Sen tähden täytyy heidän langeta Jesuksen ristin juureen ja rukoilla sitä suurta ristinkantajata ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta, että hän ottais heidän sielujansa vastauksensa päälle ja maksais heidän vääriä tekojansa, koska vihollinen kantaa heidän päällensä yötä ja päivää. Niin kuin hengellinen fiskaali kantaa hän Jumalan lasten päälle ja sanoo: “Kauniitpa sulla on lapset, huorat ja varkaat. Kauniitpa sulla on lapset!” Erinomattain on omanvanhurskauden perkele kiivas kantamaan Jumalan lasten päälle ja sanomaan: “Semmoisetkos on kristityt, jotka tekevät pahaa joka päivä ajatuksilla, himoilla ja haluilla? Onkos ne kristityt ja Jumalan lapset, joilla on niin paljon pahoja ajatuksia ja niin paljon pahoja himoja? Eiköpä yhden kristityn pidä niin valvoman sydämensä ylitse, että hän saattais välttää niitä pahoja ajatuksia? Ja onkopa hän oikein valvomassa, jolla on pahat himot ja halut?”

Taas muuttaa omanvanhurskauden rietas itsensä valkeuden enkeliksi ja lykkää tään kaltaiset ajatukset mieleen: “Ei se ole oikein valvomassa, jolla on paljon kiusauksia. Mutta se on vasta valvomassa, joka ei ajattele pahaa. Se on vasta valvomassa, jolla ei ole pahat himot ja halut. Se on oikia kristitty, jolla on niin vahva usko, että hän saattaa vuoret siirtää ja jolla on niin paljon rakkautta, että se liikenee vielä muillekin antaa.” Se on vasta kristitty, joka puhuu eli saarnaa evankeliumia niin suloisesti, että kaikki siviät huorat rupeevat maitonsa laskemaan, koska vanhan aadamin lapsi on itkemässä.

Mutta katselkaamme vielä, kuinka tämä Raamatun paikka pitää ymmärrettämän, koska Jaakobi sanoo: “Jokainen kiusataan, koska hän omalta himoltans vietellään ja houkutellaan.” Se kuuluu näistä sanoista, että ihmisen oma himo on se rietas, joka häntä kiusaa. Ja siitä ovat muutamat päättäneet, että ihminen itse on se vihollinen. Ja mailman viisaat sanovat vielä, ettei perkele olekaan eroitettu ihmisen olennosta, vaan se oma paha himo, se on perkele. Tämän opin kautta vapautetaan perkele kaikesta edesvastauksesta. Ja jos ihminen itse on se perkele, joka häntä kiusaa, niin hänen täytyy itse vastata. Mutta jos perkele on eri, ja eri ihminen, niin tulee tässä yksi eroitus perkeleen välillä ja ihmisen välillä.

Ihminen ei ole itse perkele, vaan hän on perkeleen orja niin kauvan kuin hän häntä palvelee. Mutta se oma himo on perkeleen kautta tuotu mieleen. Tätä oppia vastaan sotivat mailman viisaat sanoen: “Ei suinkaan perkele ole niitä himoja nostanut, vaan ihminen itse on himon ylös herättänyt.” Tämä mailman viisaitten oppi käypi sen päältä ulos, että ihminen itse pitää vastaaman kaikista pahoista ajatuksista, kaikista himoista ja haluista. He sanovat näin: “Ihmisen tahto on vapaa. Jos ihminen vapaan tahtonsa niin väärin käyttää, että hän ajattelee pahaa, niin saapi hän itse vastata. Mutta Jumala on jo luomisessa antanut ihmiselle sen kaltaisen voiman, että hän saattaa noudattaa sitä kuin hyvä on ja välttää sitä kuin paha on.

Tämän opin kautta vapautetaan ensiksi perkele kaikesta edesvastauksesta, ja toiseksi tulee ihminen itse vastaavaiseksi, ja kolmanneksi pääsee myös Vapahtaja kaikesta edesvastauksesta, niin ettei hänenkään tarvitse vastata eli kärsiä mitään jumalattomain ihmisten tähden. Tämä on nyt se väärän opin kauhistus, jonka se väärä oma vanhurskaus on edes tuonut mailmaan, että ihmisen pitää itse vastaaman. Ja siihen uskoon menevät kaikki, joiden omavanhurskaus ei ole totisen katumuksen kautta alaspainettu. Ne aikovat itse vastata. Ja vastatkoon nyt niin kauvan kuin tunto kestää.

Mutta armonvarkaat taas menevät toiseen pykälään kokonansa ja sanovat: “Emme ole koskaan aikoneet itse vastata. Meillä on edesvastaaja Isän tykönä, nimittäin Kristus, joka on kärsinyt meidän edestämme. Sen tähden me olemme joka päivä hänen ristinsä juuressa.” Mutta olettekos te ristiinnaulinneet teidän lihanne niin kuin Paavali. Olettekos haudatut kuolemaan Kristuksen kanssa? Jos teidän vanha ihminen on pystössä niin kuin keituri, koska hän nousee kahden jalan päälle puskemaan lampaita, niin minä pelkään, että armonvarkaat ovat perkeleen ristin juuressa, mutta ei Jesuksen ristin juuressa, koska he vastustavat kristityitä ja tekevät vielä ehdolliset synnit armon päälle. Niistä sanoo Paavali, että he tekevät Kristuksen synnin palvelijaksi, ja panevat syntisille keviän sisälletulon taivaan valtakuntaan. Jos omavanhurskaus pääsee kristityksi tulemaan, silloin saapi hän kirkkaat silmät näkemään kristittyin vikoja. Sillä omavanhurskaus ei saata laskea katuvaisia perkeleitä taivaan valtakuntaan. Mutta katuvaiset enkelit, net ovat omanvanhurskauden parhaat kristityt.

Nyt pitäisit kaikki katuvaiset ja armoitetut sielut rukoileman sitä suurta ristinkantajata ja orjantappuroilla kruunattua Kuningasta, että hän, joka kalliilla verelläns on lunastanut kuoleman vankia perkeleen kahleista ja ijankaikkisen kuoleman varjosta, johdattais vielä murheellisia ja alaspainetuita sieluja ihmeelliseen valkeuteens, että he saisit täällä jo armonajassa tuta korkeuden, leveyden ja syvyyden Jumalan rakkaudesta. Ja ettei vihollinen pääsis seulomaan niitä harvoja sieluja, jotka pelvolla ja vapistuksella konttaavat armoistuimen eteen.

Kuule, rakas vanhin, niitten vastasyntyneitten alastomain raukkain huuto, jotka parkuvat tämän mailman kylmän lattian päällä. Ota niitä helmaas ja kääri puhtaisiin liinavaatteisiin. Ja tiputa epäileväisten ja vapisevaisten suuhun muutampia pisaroita sinun armoa vuotavaisista rinnoistas, että he lakkaisit parkumasta ja vaikenisit, koska sinä, O taivaallinen vanhin, joka näitä vaivaisia ja alastomia raukkoja olet suurella vaivalla ja veren vuodatuksella synnyttänyt, panet armosta vuotavaisia rintoja niiden suuhun, että he virvoitetut sinun armostas, mujahtaisit synnyttäjällensä ja iloitsisit sinun armostas ja sinun rakkaudestas, ijankaikkisesta ijankaikkiseen. Aamen.