Puhtaat Saarnat 1, numero 145.

KINKERISAARNA 1852.

Silloin Herra pesee Sionin tytärten saastaisuuden ja viruttaa Jerusalemin veren viat pois tuomitsevaisen ja polttavaisen hengen kautta. Jes.4: 4.

Jumala oli profeetan Esaiaksen kautta uhannut Israelin lapsia, että heidän täytyy kuolla heidän synteinsä ja tottelemattomuutensa tähden, mutta että ne harvat sielut, jotka vapahdetaan, pitää pyhäksi kutsuttaman, jokainen, kuin kirjoitettu on elävitten seassa. Ja silloin Herra pesee Sionin tytärten saastaisuuden ja viruttaa Jerusalemin veren viat hänestä pois tuomitsevaisen ja polttavaisen hengen kautta.

Tämä profeetan ennustus tuli täytetyksi, koska kristillisyys ilmestyi mailmaan sen tuomitsevaisen ja polttavaisen hengen kautta, joka nuhtelee mailmaa synnin tähden, vanhurskauden tähden ja tuomion tähden. Tämä tuomitsevainen henki on mainittu monessa paikassa Raamatussa, niin kuin esimerkiksi Salomonin viisauden kirjassa 12: 1 “Sinun katoomatoin Henkes on kaikissa. Sen tähden sinä vitkaan rankaiset heitä, jotka lankeevat, ja neuvot heitä kurituksella, missä he syntiä tekevät, että he pahuudesta pelastettaisiin ja uskoisit sinun päälles, Herra.”

Tämän tuomitsevaisen ja polttavan Hengen kautta on Herra pesnyt Sionin tytärten saastaisuuden, mutta hän valittaa jo ensimmäisessä Moseksen kirjassa 6. luvussa, ettei ihmiset tahdo antaa itsensä Jumalan Hengeltä rangaista, niin kuin sanat kuuluvat 1 Mos. 6: 3 “Ei minun Henkeni pidä nuhteleman ihmistä ijankaikkisesti, sillä hän on liha.” Jos nimittäin Jumalan Henki rupeis ylön kovin nuhtelemaan ihmistä, niin ei liha kestäis. Ja suruttomat luulevat ilmanki, ettei Jumalan Henki enää nuhtele heitä, koska he ovat liha. Ja sitä kaikki paatuneet toivovat, ettei pidä enää Jumalan Henki nuhteleman heitä sen tähden, että he ovat liha.

Mutta me panemme sitä vastaan, mitä Vapahtaja on puhunut opetuslapsillensa: “Koska Pyhä Henki tulee, niin hän nuhtelee mailmaa synnin tähden”, vaikka kuinka suruttomat ja paatuneet sanoisit: “Ei Jumalan Henki enää nuhtele meitä.” Ja tosin oli Jumalan Henki nuhdellut entisen mailman ihmiset Jumalan poikain kautta, jotka silloin saarnaisit Herran nimeen, mutta eipä net entisen mailman jumalattomat ihmiset ottaneet vaaria siitä saarnaamisesta, ja sen tähden sanoi Jumala: “Ei minun Henkeni pidä nuhteleman ihmistä ijankaikkisesti.” Mutta Hän antoi heille sata ja kaksikymmentä ajastaikaa parannukseksi, ja koska parannus ei tullut sen ajan sisällä, antoi Jumala hukuttaa heitä synnin tulvan kautta.

Ja se pitää oleman suruttomille merkiksi, että koska Jumalan Henki lakkaa nuhtelemasta pahankurisia lapsia, silloin on Hän antanut heitä saatanan haltuun. Niin kauvan, kuin Jumalan Henki nuhtelee heitä, on Hän vielä etsimässä heitä ja kutsumassa parannukseen. Mutta koska Hän lakkaa nuhtelemasta, silloin on Hän päättänyt, että heistä ei tule mitään. Sillä Jumalan Henki väsyy viimein nuhtelemasta, koska jumalattomat ei ota kuritusta vastaan.

Semmoinen on vanhemman sydän. Hän nuhtelee ja kurittaa jumalattomia lapsia niin kauvan kuin Hän vielä toivoo heistä tulevan ihmisiä, mutta koska he paatuvat, silloin lakkaa vanhin kurittamasta, sillä Hänellä ei ole enää yhtään toivoa, että he tekevät parannuksen. Viimein väsyy vanhin aina torumasta ja kurittamasta, niin kuin Jumala sanoo profeetan kautta: “En minä tahdo riidellä teidän kanssanne ijankaikkisesti.” Mutta silloin on myös rakkaus loppunut vanhimman sydämestä, koska Hän lakkaa heitä nuhtelemasta, ja se on merkki siihen, että Hän on antanut heitä saatanan haltuun. Nimittäin sen saatanan haltuun, joka hallitsee heitä, se on ylpeyden perkele ja vihan perkele ja tottelemattomuuden perkele ja huoruuden perkele ja irstaisuuden perkele, joka on heitä pannut vastustamaan ja oman tahtonsa jälkeen elämään.

Mitäpä vanhin saattaa enää semmoisille paatuneille tehdä. Hänen täytyy antaa heitä saatanan haltuun. Niin teki Jumala silloin, koska Hän sanoi entisen mailman ihmisille: “Ei minun Henkeni pidä nuhteleman ihmisiä ijankaikkisesti, sillä he ovat liha.” Ja koska Hän sanoi Israelin lapsille: “En minä tahdo riidellä teidän kanssanne iankaikkisesti,” niin Hän oli antanut heitä vihollisen haltuun.

Mutta muutamat paatuneet lapset luulevat, että vanhin on nyt armolliseksi tullut, koska Hän lakkaa heitä torumasta ja nuhtelemasta. Niin hirmuisesti on vihollinen pettänyt heitä, että he lukevat sen armoksi, joka on merkki siihen, että vanhin on heitä hyljännyt. Koska vanhimman sydämestä on loppunut kaikki rakkaus, luulevat sokiat raukat, että vanhin on leppynyt, koska Hän lakkais torumasta ja nuhtelemasta. Vaikka Hän sanoo monessa paikassa, “ketä minä rakastan, sitä minä kuritan”, yhtä hyvin luulevat paatuneet lapset: “Nyt on vanhin oikein rakas, koska hän ei toru meitä.”

Niin sokiaksi tekee rietas heitä, että he lukevat sen armoksi ja rakkaudeksi, koska hän on antanut heitä saatanan haltuun; ja he saavat sitte elää niin kuin he itse tahtovat. Minä luulen, että Jumalan Henki on niin paljon nuhdellut tämän kylän suruttomia, että hän on väsynyt nuhtelemasta, ja nyt on Jumalan Henki antanut heitä saatanan haltuun; ja tehköön nyt saatana heidän kanssansa mitä hän tahtoo.

Mikäs on sen perkeleen nimi, jonka haltuun paatuneet on ylönannetut? Jos paatuneet tahtovat sen tietää, niin meidän pitää sanoman heille, että he paremmin muistaisit helvetissä, kenenkä saatanan haltuun he ovat ylönannetut. Ensimmäinen perkele, jonka haltuun he ovat ylönannetut, on ylpeyden ja vihan perkele, joka heitä hallitsee; on vielä ahneuden ja kateuden perkele, jonka haltuun he ovat ylönannetut; sitte huoruuden ja juopumuksen perkele, joka ennen on ollut pääperkele tässä kylässä; sitte sokia perkele, joka panee muutampia puskemaan päätänsä seinään, eli sokialla järjellä sotimaan Jumalan totuutta vastaan. Salomon sanoo, että heidän pahuutensa tekee heitä sokiaksi. Ja tämä on nyt se sokia perkele, joka viepi heitä kadotukseen. On se vielä yksi siviä perkele, jonka haltuun muutamat ovat ylönannetut. Ja tämä siviä perkele on myös sokia. Ei hän näe, mistä tie menee taivaaseen.

Koska suruttomat ja paatuneet ovat ylönannetut saatanan haltuun, niin meidän pitää myös katseleman niitä, joita Taivaallinen Vanhin ei ole vielä ylönantanut saatanan haltuun. Niitä on muutampia sieluja, joita Pyhä Henki aina nuhtelee synnin tähden. Nimittäin sen synnin tähden, jonka Vapahtaja on sanonut olevan epäuskon synnin. Hän sanoo nimittäin, että Pyhä Henki nuhtelee mailmaa synnin tähden, tosin ettei he usko minun päälleni. Lutherus on ymmärtänyt tämän Raamatun paikan näin, että epäusko on suurin synti, ja tosin, jos me katselemme niitten tilaisuutta, jotka ei usko Jesuksen päälle, niin me löydämme, että he tekevät suuren ja kauhistavaisen synnin, koska het antavat Jumalan karitsan verta hukkaan vuotaa. Ei epäuskoiset ymmärrä, että he suljetaan pois sovintoveren osallisuudesta, koska he antavat Jumalan karitsan verta hukkaan vuotaa maahan.

Tämä synti lankee viimein raskaasti niitten päälle, jotka ovat tuomitsevaisen ja polttavaisen Hengen kautta heränneet laista, mutta ei kuitenkaan Jumalan Hengen kuritusta vastaan ota, että he häätyisit tulla Jesuksen ristin juureen, vaan he seisovat siellä kaukana, ja taistelevat omanvanhurskautensa kanssa, he sotivat omalla vanhurskaudella perkeleitten kanssa, eikä sen tähden pääse niin irti heistä, että he jaksaisit uskoa, että Jumala on heille armollinen. Vaikka Isä Henkensä kautta vetää heitä Vapahtajan tykö, ei he kuitenkaan pääse niin liki Vapahtajan ristin juureen, että joku pisara siitä kalliista sovintoverestä tippuis heidän päällensä.

Näettekös nyt, onnettomat sielut, jotka seisotte niin kaukana Jesuksen rististä, ettei Hänen haavansa näy ollenkaan, eikä Hänen verensä näy sen tähden, että te seisotte niin kaukana. Ettekös tahdo tulla likemmäksi katselemaan Taivaallisen Vanhemman verta vuotavan. Kuinkas teille pitää tuleman oikia sydämellinen muret, koska te seisotte niin kaukana rististä? Ette näe hänen haavojansa, ettekä näe, että veri juoksee niistä haavoista, ettekä kuule Taivaallisen vanhemman viimeiset sanat. Kuinkas te luulette käyvän teidän sieluinne kanssa, koska te olette niin kaukana? Luulettekos, että Hänen verensä priiskuu teidän päällenne neljänneksen päähän?

Siellä nyt seisotte ja taistelette oman vanhurskautenne kanssa, ja tappelette omalla voimalla perkeleen kanssa. Ettekös luule, että perkele väsyttää teitä ja tekee niin voimattomaksi, ettette viimein jaksa liikuttaa kättänne eli jalkaanne sotaan. Silloin, koska omanvanhurskauden perkele on teitä väsyttänyt, vetää hän teitä takaisin mailmaan, ja te joudutte viimein ijankaikkisesti huutamaan ja valittamaan, ettette ole armon ajassa paenneet verisen ristin juureen ja korjanneet Jumalan karitsan verta ennen kuin veri Hänen jättää, ennen kuin viimeinen pisara putoisi maan päälle.

Nyt nostavat kaikki armonvarkaat päätänsä ja sanovat: “Me olemme joka päivä Jesuksen ristin juuressa. Me uskomme, että Jumala on meille armollinen. Mutta näillä heränneillä ei ole uskoa sinapin siemenen vertaa. He ovat aina lain alla ja sen tähden he tahtovat meitäkin painaa lakiin, ja ryöstää meidän uskomme, ja saattaa lain kirouksen alle. Mutta met emme luovu meidän uskostamme. Emmekä erkaannu meidän Vapahtajastamme.”

Nämät armon varkaan puheet ovat olevanansa niin totiset ja niin Raamatun kanssa sopivaiset, että itse rietas aikoo todistaa, että net sanat ovat Raamatussa perustetut, ja niissä on oikia totuus. Mutta me vaadimme armonvarkaalta ensinnä oikian katumuksen ja toiseksi me vaadimme myös oikian parannuksen ja elävän uskon hedelmän. Niin kauvan kuin nämät kristillisyyteen kuuluvaiset kappaleet puuttuvat, täytyy meidän sanoa armon varkaalle: “Sinä menet sillä kuolleella uskolla helvettiin. Vaikka kuinka vakaa sinun uskosti olis, et kuitenkaan sillä uskolla tule autuaaksi, joka on tyhjä1 pääkallossa. Sinun täytyy myös osottaa sinun uskos töillä.

Sillä ennen kans on uskottu ja kirottu. Ennen kans ovat ihmiset uskoneet ja huoranneet, he ovat uskoneet ja tapelleet, he ovat uskoneet ja juoneet, he ovat uskoneet ja varastaneet, he ovat uskoneet ja pitäneet viinakauppaa. Ja kaikki nämät Lutheruksen uskovaiset ovat kantaneet hengellistä vihaa kristityille. Ja heillä on vielä nytkin hengellinen viha sydämessä, joka tulee ulos suun kautta niin usein kuin joku kristitty tahtoo sydänsuonia koetella.

Judalaiset olit samankaltaiset armonvarkaat, sillä he sanoit: “Meillä on Isä, Jumala. Emme ole äpärät! Me olemme vapaana syntyneet!” Ja kuitenkin oli judalaisten sydän täynnänsä vihaa Vapahtajalle ja kristityille. Sama perkele hallitsee vielä niitten sydämet, jotka ei ole tulleet ahtaasta portista sisälle lammashuoneeseen. He ovat täynnänsä käärmeen myrkkyä, vaikka he sanovat: “Me makaamme joka päivä Jesuksen ristin juuressa.” Mutta perkeleen ristin juuressa he makaavat, niin kauvan kuin viha on sydämessä. Kyllä olis hauska vanhalle Adamille, jos hän pääsis karvoinens ja nahkoinens taivaan valtakuntaan. Mutta ei ole niin Raamatussa luvattu.

Tämän aikaisilla armon varkailla on semmoinen usko, että nämät heränneet ovat fariseukset, väärät profeetat ja villihenget. Sen tähden pyytävät armonvarkaat hiiriä ja näkevät niin paljon vikoja kristityn elämässä, niin kuin judalaiset näit vikoja Vapahtajan elämässä. Ja niitten vikain tähden net ei saattaneet uskoa, että Jesus on Jumalan Poika. Nyt vaativat armonvarkaat kristityiltä oikian uskon hedelmän ja se on myös tarpeellinen, että kristityt osottavat uskonsa työllä. Mutta ei kristityt ole saattaneet niin elää koskaan, että he olisit mailmalle kelvanneet. Riettaalla on niin kirkkaat silmät, että hän näkee aina vikoja kristittyin elämässä. Sen tähden on paras neuvo, että kaikki armonvarkaat ottavat eronsa kristittyin joukosta. Ja niin kuin rietas kantaa Jumalan lasten päälle yötä ja päivää, niin saavat myös hänen palvelijansa kantaa kristittyin päälle, että he ovat fariseukset, väärät profeetat ja villihenget, jotka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Ja sillä hiiren lihalla saavat nyt pissihaukat ja mettän perkeleet elää siihen asti, että tuomio tulee. Eihän olekaan pissihaukoilla muuta syömistä kuin se hiiren liha, jota he syövät yhtenä nahkoinensa, karvoinens ja suolinens.

Meidän pitäis nyt katseleman, kuinka Herra on pesnyt Sionin tytärten saastaisuuden tuomitsevaisen ja polttavan Hengen kautta. Että Henki tuomitsee, sitä ei kärsi mailman joukko. Sillä tuomio on heille ylön raskas kantaa. He suuttuvat, koska tuomitseva Henki tulee heitä tuomitsemaan. Mutta me kuulemme nyt, mitä profeeta Esaias sanoo edellä mainitussa paikassa, että Herra pesee Sionin tytärten saastaisuuden tuomitsevan ja polttavan Hengen kautta. Ja ne Sionin tyttäret, jotka ovat pestyt ja saastaisuudestansa puhdistetut tämän tuomitsevaisen ja polttavan Hengen kautta, täytyvät nyt tunnustaa, että tämä tuomitseva ja polttava Henki on heitä puhdistanut, niin kuin se hengellinen valkia, jonka Jesus on sytyttänyt maan päälle, polttaa olkia ja heiniä ja puita, mutta kulta sen kautta puhdistetaan.

Niin on nyt Sionin tyttäret teidän sydämenne pesty saastaisuudesta tuomitsevan ja polttavan Hengen kautta. Henki on ensinnä tuominnut teitä ja sitte Hän on polttanut teidän tuntoanne ja sen kautta oletta te niin kuin profeetta sanoo, pestyt teidän saastaisuudestanne. Te tiedätte ja muistatte hyvin, että tässä kylässä on ennen asunut yksi saastainen ja rietas henki, nimittäin huoruuden perkele, juopumuksen perkele, riidan ja eripuraisuuden perkele, koreuden perkele ja ylpeyden perkele, ja koska tuomitseva ja polttava Henki ensinnä tuli kylään, silloin rupeis se saastainen ja rietas henki irvistelemään. Kaikki siviät huorat suutuit, kaikki rehelliset varkaat vihastuit, kaikki raittiit juomarit ja armolliset viinaporvarit kauhistuit.

Mutta se tuomitseva Henki tuomitsi heitä ja polttava Henki rupeis polttamaan heidän tuntoansa, ja se entinen rietas ja saastainen henki rupeis huutamaan ihmisten suun kautta: “Oletkos tullut meitä vaivaamaan ennen aikaa! Jos sinä käsket meitä ulos mennä ihmisestä, niin anna meidän mennä sikalaumaan!” Onkos tässä sikoja, johon rietas ja saastainen henki pääsee pakenemaan, koska hätä tulee? On ilmanki muutampia hengellisiä sikoja, joiden sydämeen rietas henki on mennyt. Ja ne hengelliset siat ovat niin kuin evankelistat muistelevat, ne ovat tulleet niin hulluksi, että he menevät päätänsä myöden tuliseen järveen.

Mutta Sionin tyttäret, joita Herra on pesnyt saastaisuudestansa tuomitsevaisen ja polttavan Hengen kautta, kiittäkäät Herraa, joka näinä viimeisinä aikoina lähetti Pyhän Henkensä pesemään ja puhdistamaan teidän saastaisuutenne. Kiittäkäät Herraa, te Sionin tyttäret, jotka tämän tuomitsevaisen ja polttavan Hengen kautta olette pestyt ja puhdistetut teidän saastaisuudestanne. Sillä jos tämä tuomitsevainen ja polttava Henki ei olis tullut, olis saastainen ja rietas henki vienyt teidän sielujanne siihen pimiään ja pohjattomaan järveen. Mutta se armollinen Vapahtaja tuli ja ajoi ulos ne seitsemän perkelettä Marian Magdalenan sydämestä. Ja tämän hyvän työn edestä rakastaa hän niin paljon sitä suurta ristinkantajata, sitä orjantappuroilla kruunattua Kuningasta, hän seuraa Häntä kyyneleillä ja huokauksilla Golgataan. Siellä hän muitten opetuslasten kanssa seisoo ja itkee ristin kohdalla, siellä hän istuu. ja vuodattaa rakkauden kyyneleitä Hänen hautansa päälle. Siellä hän katselee Hänen verisiä haavojansa ja seuraa Hänen verisiä askeleitansa siihen asti, että hän saapi suuta antaa Hänen jalvoillensa ja katsella Häntä elävänä ylösnousemisessansa ja viimein taivaaseen astumisessansa katsella Hänen kirkkauttansa nyt ja ijankaikkisesti taivaassa. Aamen.