Puhtaat Saarnat 1, numero 146.

KINKERISAARNA 1852.

Silloin on Herra kovalla, suurella ja väkevällä miekallansa etsivä Leviatania, joka on pitkä käärme ja Leviatania, joka on kiperä käärme, ja on tappava lohikäärmeen meressä. Silloin pitää oleman punaisen viinan viinamäen; laulakaa siitä. Minä, Herra varjelen sitä ja kastan sitä aikanansa, etteivät sen lehdet hukkuisi, minä varjelen sitä päivällä ja yöllä. En ole minä vihainen. Voi, jos minä saisin sotia ohdakkeiden ja orjantappurain kanssa, niin minä menisin niiden tykö ja polttaisin ne kaikki tyynni. Jesaja 27: 1–4.

Me kuulemme tässä paikassa, että Herra aikoo hävittää Leviatanin, joka on pitkä käärme ja kiperä käärme meressä, ja silloin kun tämä suuri lohikäärme on Jumalan suurella ja terävällä miekalla tapettu, silloin pitää oleman punaisen viinan viinamäen, jonka Herra on rakentanut, ja Herra sen kastaa aikanansa. Mutta orjantappurat ja ohdakkeet tahtoo hän polttaa.

Me katselemme ensiksi, kuinka Herra suurella miekallansa surmaa Leviatanin, joka on pitkä käärme ja kiperä käärme. Herra tappaa sen sanansa miekalla. Sillä Johannes näki Hänen suustansa käyvän ulos kaksiteräisen terävän miekan. Tämä kaksiteräinen miekka on Jumalan sana, niin kuin Paavali todistaa: “Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, joka erottaa hengen ja ruumiin ja käypi ytimiin ja luihin.”

Koska nyt lohikäärme eli synti asuu ihmisen lihassa, niin tulee Jumalan sana ja tappaa sen, niin ettei synti saa hallita meidän kuolevaisia jäseniämme. Mutta lohikäärme on myös ulkopuolella, nimittäin maailmassa. Siellä se irvistelee ja näyttää hampaitansa kristityille. Käärmeen siemenet puikivat sydämen juuressa, kun Herra suunsa miekalla, se on, sanallansa, heidän päänsä halkaisee. Kyykäärmeen sikiöt syttyvät hengelliseen vihaan ja aukaisevat kitansa, kun vaimon siemen musertaa heidän päänsä. Mutta lohikäärme on pitkä ja kiperä käärme. Ei hän kuole heti, vaikka vaimon siemen on musertanut rikki käärmeen pään. Vielä hän nytkin puikii ja vetää pyrstöllänsä kolmannen osan taivaan tähdistä maan päälle, ja puree hampaitansa vihasta, koska hän ei jaksa vaimon siementä hävittää. Niin kuin joku musta mato imee hän kristittyjen verta. Mutta ei vielä ole kaikki veri loppunut kristittyjen verisuonista. Niin kauan kuin joku lämmin veripisara on heidän verisuonissansa, niin he sotivat lohikäärmeen siementen kanssa. Mutta kun veri kylmenee, eivät he sodi enää.

Vaikka nyt vaimon siemen on rikki polkenut käärmeen pään, ei käärme ole kuitenkaan kuollut. Kyllä hän jaksaa vielä puikia ja pyrstöllänsä liikkua. Mutta käärmeellä on suuri hätä muurahaisen pesässä, sillä muurahaiset syövät hänen lihansa ja kalvavat hänen luitansa. Se sama elävä, joka Raamatussa kutsutaan Leviataniksi ja saatanaksi, on nyt suuressa hädässä. Herra on tappava hänet suunsa miekalla. Mutta käärmeen siemenet ovat monenlaiset pitkät ja hoikakset madot, jotka imevät kristittyjen verta. Ja ne madot eivät lakkaa imemästä kristittyjen verta, ennen kuin niiden päälle heitetään suolaa. Se on jo vanha koettelemus, että musta verenimijä ei lakkaa imemästä, ennen kuin suolaa heitetään sen päälle. Mutta hienolla suolalla pitää se musta mato suolattaman. Tämä musta mato, joka perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, on nyt alkanut imeä kristittyjen verta. Kuka tiesi, kuinka kauan hän imee, ennen kuin hän saapi kyllänsä.

Meidän pitää myös katseleman sen punaisen viinan viinamäen hedelmää, josta Herra on puhunut Jesajan 27. luvussa. Hän sanoo: “Kun se suuri Leviatani, ja se ruskea lohikäärme on tapettu, silloin pitää sen punaisen viinan viinamäen oleman.” Emme voi ymmärtää, minkä tähden profeetta puhuu viinamäestä ja lohikäärmeestä yhtä aikaa eli minkä tähden viinamäki tulee varsin lohikäärmeen perässä. Mutta ilmankin on lohikäärmeellä halu hävittää viinamäkeä, koska lohikäärmeellä on semmoinen luonto, että hän vihaa niitä, jotka punaisesta viinasta ovat juopuneet. Ei lohikäärme vihaa niitä, jotka vuota vasta pirun paskasta ovat juopuneet, sillä hän pitää sen hyvänä, että maailmassa löytyy vielä semmoisia hengellisiä sikoja, jotka pirun paskaa syövät ja pirun paskaa juovat. Ruokitaanhan monessa paikassa sikoja vanhan aatamin sonnalla, jopa sitten pirun paskalla. Ja erinomattain se keitetty pirun paska, joka on vuotava ja vetelä, se taitaa olla oikein makeaa hengellisten sikain suussa.

Mutta ei ole kuultu, että punaista viinaa eli sitä makeaa viinaa, josta apostolit olivat juopuneet helluntaipäivänä, olisi vielä sioille annettu. Ja koska hengelliset siat ovat Leviatanin parhaat luontokappaleet, niin se on arvattava, että hän rakastaa niitä sikoja, jotka ovat vuotavalla pirun paskalla ylös kasvatetut. Mutta niitä hän ei rakasta ollenkaan, jotka ovat täynnänsä makeata viinaa. Hän pani jo silloin sikojansa pilkkaamaan opetuslapsia helluntaipäivänä ja sen tähden hän ei voi kärsiä niitä, jotka punaisesta viinasta juopuneet ovat. Siitä syystä mainitaan viinamäki varsin lohikäärmeen jälkeen Jesajan 27. luvussa, että lohikäärmeen sikiöt eivät viitsi nähdä niitä, jotka ovat täynnänsä makeata viinaa.

Herra puhuu muutoin viinamäestä monessa paikassa Raamatussa. Esimerkiksi Jesajan 5. luvun 1. ja 2. värssyssä sanoo Hän: “Minä veisaan minun ystävälleni minun ystäväni veisun hänen viinamäestänsä. Minun ystävälläni on viinamäki lihavassa paikassa. Ja hän aitasi sen ympärinsä ja perkkasi kivet pois ja istutti siihen parhaat viinapuut ja rakensi myös siihen tornin ja pani sinne viinakuurnan ja odotti sen viinamarjoja kantavan; mutta se kantoi pahoja marjoja.” Ja 4:ssä ja 5:ssä värssyssä sanoo Hän: “Mitä siis olisi enempi minun viinamäessäni tekemistä, jota en minä hänessä tehnyt ole? Miksi hän kantoi pahoja marjoja, koska minä odotin hänen viinamarjoja kantavan? Ja nyt minä tahdon ilmoittaa, mitä minä tahdon viinamäelleni tehdä: hänen aitansa pitää otettaman pois, että hänen pitää autioksi tuleman ja hänen muurinsa pitää särjettämän, että hän tallattaisiin. Minä tahdon sen saattaa autioksi, ettei kenkään hänessä pidä leikkaaman tai kaivaman, vaan ohdakkeita ja orjantappuroita pitää hänessä kasvaman ja tahdon pilviä kieltää satamasta hänen päällensä.”

Kuuletko nyt, onneton viinamäki, mitä Herra aikoo sinun kanssasi tehdä, jos et rupea tästedes parempia marjoja kasvamaan kuin mitä ennen olet kasvanut. Herra kysyy sinulta, viinamäki: “Mitä olisi enempi minun viinamäessäni tekemistä, jota en minä hänessä tehnyt ole?” Herra on tehnyt aidan sinun ympärillesi ja perannut kivet pois, ja istuttanut sinuun parhaat viinapuut. Oletko nyt niin hedelmälliseksi tullut, että Herra löytää sinusta muutamia punaisia marjoja, koska Hän tulee hakemaan hedelmää viinamäestänsä? Se toivo meillä on, että Hän löytää edes muutamia punaisia viinamarjoja, mutta ei ole monia, jotka olisivat niin kypsyneet, ettei pakkanen saattaisi niitä pilata.

Enkä tiedä, mikä rapakkojänkkä on tässä viinamäen takana, josta tulee semmoinen kylmä ilma, ja josta nousee semmoinen kylmä höyry, joka on viinamäelle vahingollinen. Ja niin kuin Vapahtajan aikana aina oli paljon kuivia puita, jotka riettaalle kelpasivat polttopuiksi, ja oli myös muutamia tuoreita puita, joissa oli lehtiä, mutta ei ole hedelmätä. Viinamäen rakentajan täytyi silloin kirota yhden hedelmättömän puun, jossa Hän ei löytänyt hedelmää. Niin taitaa vielä tässäkin viinamäessä olla muutamia tuoreita puita, jotka eivät ole vielä hedelmällisiksi tulleet. Ja taitaa olla muutamia kirotuita puita, jotka äkisti kuivettuvat, paitsi on niitä kuivia puita, jotka ovat kokonansa ulkopuolella aitaa, ja joita ei ole koskaan istutettu siihen totiseen viinapuuhun. Niitä rietas vissimmästi polttaa, koska hän nyt ensinnä vedättää tuoreita puita pois tieltä, että hän pääsisi ilman estettä vedättämään niitä kuivia puita.

Ole nyt sinä, istutettu viinamäki, tästedes hedelmällisempi kuin mitä tähän asti olet ollut, ettei Herra tekisi sinun kanssasi niin kuin Hän edellä mainitussa paikassa on uhannut. Sinun täytyy kuitenkin myöntää, ettei Herra saata enempää tehdä kuin mitä Hän sinussa tehnyt on. Hän on perannut kivet pois ja kaivanut gravia ja tehnyt aidan sinun ympärillesi, etteivät pukit ja keiturit tahi muut naudat pääsisi sinua polkemaan. Ja Hän on vielä sinussa rakentanut tornin ja pannut viinakuurnan, jossa puserretaan niitä marjoja, jotka ovat kypsyneet, että niistä rupeaisi punainen viina vuotamaan. Ja kun vieraat tulevat taivaasta, panee Hän muutamia punaisia viinamarjoja hääpöydälle. On ilmankin Hän muutamia punaisia viinamarjoja poiminut viinamäestänsä.

Niin on myös rietas äijä tästä vedättänyt muutamia kuivia puita itsellensä polttopuiksi. Mutta tässä kasvaa vielä orjantappuroita ja ohdakkeita, jotka Herra on aikonut polttaa, niin kuin Hän sanoo Jes.27: 4 : “En ole minä vihainen. Voi, jos minä saisin sotia ohdakkeiden ja orjantappuroiden kanssa, niin minä menisin heidän tykönsä ja polttaisin heidät kaikki tyynni.” Tämä sana, en ole minä vihainen, kuuluu niille, jotka ovat istutetut siihen totiseen viinapuuhun. Ei ole Herra vihainen niille — kuulkaa, te harvat oksat — joissa on muutamia punaisia viinamarjoja, ei ole Herra vihainen teille, vaikka hän panee teitä viinakuurnaan ja pusertaa, että punainen viina rupeaisi teistä vuotamaan. Ei ole Herra teille vihainen, te punaiset viinamarjat. Mutta jos hän saisi sotia ohdakkeiden ja orjantappurain kanssa, niin Hän polttaisi heidät kaikki tyynni.

Ja koska tässä viinamäessä on niin paljon ohdakkeita ja orjantappuroita, niin täytyy Hänen sotia niiden kanssa ijankaikkisesti, sillä ne pilaavat viinamäen ja tukahduttavat peltoa. Kyllä Hänen palvelijansa tahtoisivat temmata pois niitä orjantappuroita ja ohdakkeita pellosta , mutta Hän on kieltänyt, etteivät he ohdakkeita kiskoessa tempaisi myös nisuja. Hän on sanonut palvelijoillensa: “Sallikaa heidän kasvaa elon aikaan”, mutta elon aikana sanoo Hän elomiehille: “Ottakaa ensin ohdakkeet ja sitokaa heitä lyhteisiin poltettaviksi, mutta nisut kootkaa minun aittaani.” Niin me kuulemme siis, että ohdakkeet ja orjantappurat poltetaan sammumattomalla tulella.

Kuulkaa nyt, ohdakkeet, kuulkaa nyt, orjantappurat! Kuinka kauan te luulette olevan aikaa, ennen kuin elon aika tulee, jokos luulette olevan niin paljon aikaa, että tekin kypsyisitte ja paremmin palaisitte sammumattomassa tulessa? Kyllä Herran palvelijat ja myös elomiehet saattavat hyvin hoitaa ohdakkeita ja orjantappuroita, sillä ohdakkeet ja orjantappurat ovat aina suuret ja korkeat pellossa niin kuin rangat, ja niillä on pistimet ja neulaset, jotka pistävät käsiä, ja haavoittavat niiden tuntoa, jotka niiden kanssa tekevät työtä. Ja sen tähden sanoo Herra: “Voi, jos minä saisin sotia ohdakkeiden ja orjantappurain kanssa, niin minä menisin heidän tykönsä ja polttaisin heidät kaikki tyynni.”

Mikäs nyt estää, ettei Herra saa sotia ohdakkeitten ja orjantappurain kanssa? Emme tiedä, taitaa olla Herralla muutoin niin paljon tekemistä viinapuitten kanssa ja niitten oksain kanssa, jotka ovat istutetut siihen totiseen viinapuuhun, että ne tulisivat korjatuiksi, ettei Hän jouda taistella ohdakkeitten ja orjantappurain kanssa. Mutta Herra on aikonut varjella viinamäkensä ja kastella sitä aikanansa. Siitä armollisesta lupauksesta me otamme sen toivon ja uskalluksen, ettei Herra ole vielä hyljännyt ja ylenantanut viinamäkeänsä. Vielä Hän kaivaa gravia ja rakentaa aidan hänen ympärinsä, vielä Hän istuttaa siihen muutamia viinapuita. Vielä Hän antaa kastetta taivaasta ja vielä Hän antaa armollisen aurinkonsa paistaa niiden marjain päälle, jotka ovat kasvamassa. Kasvakaa siis, te punaiset viinamarjat, ja kypsykää siihen asti, että vieraat tulevat taivaasta, että viinamäen rakentaja saisi kunnialla ja ei häpeällä panna teitä pöydälle ja sanoa: “Tässä on muutamia punaisia viinamarjoja minun viinamäestäni, jotka pohjanmaalla ovat kasvaneet. Aamen.