Puhtaat Saarnat 1, numero 149.

KINKERISAARNA 1856

Vaikka minä paljon heille minun laistani kirjoitan, niin he lukevat sen kuitenkin muukalaiseksi opiksi. Hoos. 8: 12.

Jumala valittaa profeetta Hoosean kautta, 8: 12, että suruttomat Israelissa lukevat Hänen lakinsa muukalaiseksi opiksi, niin kuin täälläki on nähty, että suruttomat ja armonvarkaat lukevat Jumalan lain muukalaiseksi opiksi; ei se ole soma heidän lihallisen mielensä jälkeen. Vanha ihminen ottaa kovin vastaan, koska Jumalan laki tulee rintaa kohti. Hän luulee, että se on yksi muukalainen ja väärä oppi, joka kieltää hänen huoraamasta, juomasta, kiroilemasta ja vääryyttä tekemästä. Semmoinen oppi ei ole vanhan aadamin mielestä muu kuin yksi paavin oppi. Mutta jos pakanoille saarnataan aivan suloinen evankeliumi ja luvataan kaikille suruttomille ja paatuneille taivaan valtakunta ilman katumusta ja mielen muutosta, se on suloinen oppi.

Niin kuin profeetta Hoosean aikana on pidetty muukalaisena oppina suruttomilta Jumalan laki, joka on heille osottanut Jumalan ankaran vanhurskauden, niin myös nytkin kaikki suruttomat ja armonvarkaat katsovat Jumalan lain muukalaiseksi ja vääräksi opiksi, joka on vanhalle aadamille vastahakoinen. Ja sen tähden kirjoittaa profeetta Hoosea: “Vaikka minä paljon heille minun laistani kirjoitan, niin he lukevat sen kuitenkin muukalaiseksi opiksi.”

Nyt saavat suruttomat kuulla, kuinka heidän uskon veljet vanhassa Testamentissa ovat lukeneet Jumalan lain muukalaiseksi opiksi. Vanhan Testamentin suruttomat ovat pahenneet lain saarnasta. Ei he ole siitä tykänneet. Ilmanki laki teki heille pahaa, koska se tuli rintaa kohti. Laki nimittäin vaikuttaa ensinnä pahan tunnon ja sitte vielä paaduttaa sydämet, ettei jaksa enää kaikki armonvarkaat varastaa armoa; se on, ilman katumusta ja ilman elämän parannusta omistaa itsellensä Jumalan armolupauksia, ja uskoa, että vanha ihminen pääsee ilman muretta, ilman vaivatta taivaan valtakuntaan. Vanha ihminen tahtoo nahkoinens ja karvoinens astua taivaan valtakuntaan. Ei hän tahdo vaivassa olla, vaan hän tahtoo aivan helposti tulla autuaaksi, ilman surutta, ilman muretta, vaikka Jesus on sanonut, että suuren vaivan kautta pitää ihmisen elämään sisälle menemän. Se portti on ahdas ja tie kaita, joka viepi elämään, ja harvat sen löytävät. Mutta armonvaras uskoo, että hän sen kaltaisella elämällä tulee autuaaksi.

Ehkä nyt täällä on niin paljon lakia saarnattu, ettei moni enää jaksa uskoa, että hän ilman katumuksetta tulee autuaaksi, tekee hän kuitenkin syntiä pahalla tunnolla ja sanoo menevänsä helvettiin, mutta ei tee parannusta, vaan pilkkaa kristityitä, ja pahaa tuntoa kantaa. Muutamat sanovat riippuvansa Kristuksessa kiinni, eikä sen tähden sovi kristittyin kanssa. Ne taitavat olla oikiat armonvarkaat, jotka ei sovi kristittyin kanssa, vaikka he tunnustavat uskon. Meidän täytyy nyt sanoa totuuden, että vaikka suruttomat ja armonvarkaat sekä vanhassa että uudessa Testamentissa lukevat Jumalan lain muukalaiseksi opiksi, koska se niin saarnataan, että se tulee heille itselle rintaa kohti, kuitenkin pitää Jumalan lain saarnattaman niin kauvan kuin suruttomia löytyy, jotka Jumalan lain polkevat jalvoillansa, että he tuntisit, millä tiellä he ovat, ettei tarvitsis kenenkään mennä sokiana helvettiin. Mutta katuvaisille pitää saarnattaman evankeliumi, että he uskoisit, että Jumalan Poika on täydellisen lunastushinnan maksanut heidän edestään.

Nyt pitäis tuleman hoppu kaikille matkustavaisille ijankaikkisuuteen huutamaan ja kolkuttamaan armon oven päälle, koska oven vartija vielä kuulee Sillä me näemme, että kovat ajat on edessämme. Jumala taivaassa näkee, kuinka suruttomat Häntä pilkkaavat jumalattomalla elämälläns, ja heränneille pakkaa uni, ettei he jaksa valvoa ja huutaa parannusta niille onnettomille sieluille, jotka menevät muutamat sokiana ja muutamat avoimilla silmillä kadotuksen lavialla tiellä. Jumala taivaassa täytyy ruveta rangaisemaan paatuneita Jumalan sanan ylönkatsomisesta, ja heränneitä uneliaisuudesta. Sillä Hän näkee, ettei auta enää neuvominen eikä opettaminen ja parannuksen huuto. Sen tähden täytyy Hänen ottaa vitsan käteensä ja ruveta piiskaamaan niitä tottelemattomia ja pahankurisia lapsia, jotka ei enää tottele sanaa, mutta nauravat ja pilkkaavat vanhimman kyyneleitä.

Taivaallisen vanhimman kädessä on kaksi vitsaa, jolla Hän freistaa pahankurisia kurittaa. Toinen on maallinen kuritus, jolla Hän vetää syntisiä tykönsä. Mutta ei ole vanhassa Testamentissa monta sielua tullut paratuksi tämän kurituksen kautta. Ylpiät henget ei alene sen tähden, vaikka huono vuosi tulee. [He] suuttuvat Jumalalle ja etsivät lohdutusta paloviinasta, koska maailman muret tulee. Ei he sitä ajattele, että tämän rangaistuksen olemme me hyvin ansainneet, että he tekisit parannuksen ja kääntäisit itsensä Jumalan puoleen.

Mutta toinen vitsa on myös Jumalan kädessä, jolla Hän freistaa opettaa pahankurisia, ja se on hengellinen vitsa, jolla Hän on saanut muutampia taipumaan puoleensa. Mutta eipä voi tämäkään vitsa enää vaikuttaa mitään, sillä he ovat paatuneet. Ei tule enää katumus monelle. Ja muutamat rupeisit jo katumaan, että he ovat ylön varhain heränneet. Muutamat matkustavaiset ovat väsyneet tien päällä ja yötyneet mettään, kussa hukat ja jalopeurat ulvovat. Net on tulleet kaikille pedoille ruuaksi. Ne rupeisit seuraamaan kristityitä, jotka pakenit turmeluksen kaupungista ja lähdit hakemaan Isänmaata taivahissa, mutta ne väsyit tien päällä, ja muutamat ovat jo niin kauvas jääneet, ettei kuulu enää humu Jesuksesta Nazarenuksesta, joka täältä sivu itse meni.

Onkos enää monta sielua jäljellä, jotka pyrkivät edeskäsin sillä kaitaisella tiellä? Onkos monta, jotka kilvoittelevat heidän kalliimmassa uskossansa etsein Isänmaata? Minä luulen, että niitä on vielä muutampia, jotka tahtovat kilvoitella loppuun asti. Ja ne harvat sielut, jotka vielä ovat vaeltamassa elämän tiellä, pitäis ajatteleman perään, että tämä vaivaloinen matka loppuu pian, että he pääsevät pian lepäämään, jos he jaksavat vielä vähän aikaa vaeltaa ja kilvoitella. Mutta heidän pitäis myös katsoman auringon päälle, mitä aika kuluu, sillä minä näen, että armon aurinko on laskemassa; Jesus Nazarenus on sivuitse mennyt. Pian tulee pimeys maan päälle ja silloin ei näe kukaan sitä kaitaista tietä.

Vaeltakaat siis joutuisesti niin kauvan kuin valkeus on, ettei pimeys teitä käsittäisi. Joka pimeydessä vaeltaa, ei hän näe kuhunka hän menee. Katsokaat hyvät ystävät, kuinka paljon teidän matkakumppaneistanne ovat väsyneet tien päällä, ja kuinka riettaan enkeleille on tullut ilo kristittyin lankeemuksesta. Katsokaat, kuinka onnetoin kuolema niille tulee, jotka ovat alkaneet hengessä ja päättävät lihassa. Katsokaat, tämä onnetoin tuhlaajapoika, joka nyt on tullut sikopaimeneksi, eikä saa ravastakaan syödä sikain kanssa. Nouse, nouse, onnetoin tuhlaajapoika ja mene Isäs tykö ennen kuin sinä kuolet. Kukas tiesi Isä ottaa sinua ilolla vastaan, ja antaa sinulle juhlavaatteet ja sormuksen käteen, ehkä kuinka vanhempi veli, se on omanvanhurskauden palvelija, kadehtis sinua.

Katsokaat niiden kuolemaa, jotka ovat kerran maistaneet tulevaisen maailman voimaa ja ovat jälkeen haaskanneet sen kalliin tavaran ja omaisuuden, kuinka suuressa hädässä he ovat. Ei ole heillä kuolemassa yhtään turvaa taivaaseen. Ei ole turvaa maailmaan. Ei ole turvaa helvettiin, vaikka omatunto tuomitsee heitä sinne. Ja tämä tuomio ei taida enää muuttua ijankaikkisuudessa. Ja koska tämä armonaika niin pian loppuu, kuinkas meidän pitää seisoman Jumalan tuomion edessä, jos emme ole varustetut Jumalan voimalla ja hengellisillä sota aseilla tätä pahaa maailmaa vastaan, joka on täynnänsä vihollisia, jossa yksi pahempi kuin toinen tahtoo kristityitä hävittää. Ja ei ainoastans maailma kiusaa ja pilkkaa ja ylönkatso kristityitä, vaan myös sielun vihollinen omassa lihassa karkaa kristittyin päälle hirmuisesti ja tahtoo ensinnä syntiä tekemään, ja kuin ei saa kristityitä syntiä tekemään, alkaa hän sydäntä raatamaan ja tahtoo hävittää sen uskon, jonka kautta yksi kristitty ainoastans saattaa ylitse voittaa kaikki kuoleman ja helvetin peljästykset ja kauhistukset.

Kuinka pitää meidän seisovaiset oleman kaikissa näissä kiusauksissa, ellemme ole valppaat ja valvo, koska perkele käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura etsein, ketä hän sais niellä. Kaikissa näissä kiusauksissa, sodissa ja kilvoituksissa ei ole kristityillä turvaa maailmaan, vaikka tämä naaraspiru tarjoo itsensä kumppaniksi myös kristityille. Ja sen tähden täytyy yhden kristityn paeta sen suuren ristinkantajan ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan [tykö], joka on kaikkia kiusauksia ylitsevoittanut ja on astunut ylös taivaaseen, kussa Hän myös rukoilee Isää meidän edestämme, ja odottaa, koska kaikki murheelliset opetuslapset kokoontuvat Hänen ympärillensä siihen suureen ehtoolliseen, kussa Johannes nojaa päätänsä Jesuksen rintaa vasten. Sinne mekin vaivaiset pitää pyrkimän, rientämän ja ikävöitsemän, jos me jaksaisimme niin kilvoitella meidän kalliimmassa uskossamme, että me voittaisimme ijankaikkisen elämän kruunun.

Niin olkaat siis urhoolliset sotimaan ja kilvoittelemaan, että te jaksaisitte kulkea tämän vaivaloisen maailman läpitse, kaikissa hädissä, tuskissa ja epäilyksissä, kaikissa vaivoissa ja kiusauksissa, kaikessa maailman vihassa, pilkassa ja ylönkatseessa, kaikissa vihollisen päällekarkauksissa ja uhkauksissa, kaikessa mailman köyhyydessä ja vastoinkäymisessä, aina luottain sen sankarin päälle, joka on kaiken perkeleen ja mailman kiusaukset ylitse voittanut ja on mennyt edellä meitä, valmistamaan uskovaisille sijaa.

Älkäät siis luopuko Hänestä, te harvat ulosvalitut, älkäät väsykö huutamasta ja kolkuttamasta taivaan oven päälle siihen asti, että oven vartija kuulee. Älkäät lakatko huokaamasta ja rukoilemasta niin kauvan kuin teissä henki on. Ei ole kuitenkaan muualle turvaa kuin ainoastans sen taivaallisen vanhemman tykö, joka hengen antanut on, joka on meitä suurella vaivalla ja verenvuodatuksella synnyttänyt, eikä ole säästänyt yhtään ainoata veren pisarata, jota Hän ei ole antanut ulosvuotaa syntisten lunastukseksi, että me Hänen verensä kautta puhdistetut saisimma tulla hänen kasvoinsa eteen ja iloita hänen suuresta armostansa siinä uudessa Jerusalemissa ja Sionin vuorella, kussa sata ja neljä viidettäkymmentä tuhatta merkityt veisaavat uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle. Ja vaikka emme saata sitä taivaallista nuottia seurata, olis kuitenkin hauska kuulla sitä taivaallista ääntä, joka veisataan niiltä, joiden suussa ei ole petosta löytynyt. Sinne me freistaamma pyrkiä kaikella muodolla kilvoitellen, että me voittaisimme sen suuren päämaalin, ettemme tarvitsis katua ijankaikkisesti meidän syntymäpäiväämme. Aamen.