Puhtaat Saarnat 1, numero 155.

2. Rippisaarna yhdelle sairaalle, joka on ollut kristitty, mutta on langennut pois armosta ja tehnyt ehdollisia syntiä, mutta on tautivuoteella taas herännyt ja alkanut uudesta katumusta tekemään, mutta ei jaksa uskoa, että Jumala ottaa häntä armoonsa.

Jumala on antanut meille yhden ylösrakentavaisen esimerkin, koska hän puhuu siitä tuhlaajasta, joka oli saanut kalliin tavaran ja omaisuuden isältänsä, mutta tuhlasi ja haaskasi sen menemään, koska hän ei pysynyt kotona vanhemman tykönä, vaan meni vieraalle maalle ja tuhlasi tavaransa porttoin kanssa. Ja koska suuri nälkä tuli siihen maakuntaan, kussa tuhlaajapoika oli asumassa, antoi hän itsensä erään porvarin tykö, ja se porvari pani hänen paimentamaan sikoja, ja tuhlaajapoika pyysi ravita itsensä ravalla, jota siat söivät, mutta ei kenkään antanut.

Tämä muistelma tuhlaajapojasta kuuluu erinomattain niille, jotka ovat haaskanneet ja tuhlanneet sen kalliin tavaran ja omaisuuden, jonka he ovat saaneet isältänsä. He ovat totisesti onnettomassa tilassa, koska he viimein huomaavat, että he ovat sen kalliin tavaran haaskanneet. Mutta mistä he ottavat sen haaskatun tavaran ja omaisuuden takaisin? Jos tuhlaajapoika olisi pysynyt kotona vanhemman talossa, niin olisi hän nyt ollut paremmassa tilassa. Mutta ei hän tyytynyt olemaan isänsä huoneessa, ja palvelemaan isäänsä, vaan hän meni kauvas vieraalle maalle ja siellä hän tuhlasi omansa porttoin kanssa.

Mistäs nyt otat, tuhlaajapoika, sen haaskatun tavaran takaisin, antavatkos portot takaisin, mitä sinä olet heille kuluttanut? Minä ajattelen, että portot eivät enää huoli sinusta. Eivät he surkuttele sinua, vaan enemmän he pilkkaavat sinua, koska olet köyhäksi ja vaivaiseksi tullut. Mikäs nyt tulee tuhlaajapojalle neuvoksi? Isä on vielä elämässä, mutta hän on kaukana, ja sinä olet karannut isän huoneesta, ja olet niin kauvas eksynyt, ettei silmä enää näe eikä korva enää kuule, missä hän on, ja häpeä on tulla traasuperkeleenä takaisin isän taloon. Pikemmin sinä menet sen ahneen porvarin tykö, joka panee sinut sikoja paimentamaan, mutta porvari on niin ahne, ettei hän anna sinulle ruokaa.

Ajattele nyt, kuolevainen ihminen, kuinka huonommilla palvelijoilla isän huoneessa on parempi tila kuin sinulla. Sinä olet se tuhlaajapoika, joka olet ennen saanut osan isän tavarasta, sinä olet saanut osan siitä turmelemattomasta tavarasta, jonka taivaallinen Isä sinulle antoi, mutta sinä olet sen kalliin tavaran ja omaisuuden haaskannut. Sinä olet mennyt maailmaan ja niin kauvas eksynyt, ettei silmä näe eikä korva kuule, missä hän on. Nyt sinä olet tullut köyhäksi ja vaivaiseksi ja ei kukaan sinua surkuttele; ei yksikään huoli enää sinusta. Lieneekö se ahne porvari, jonka palvelukseen sinä olet mennyt, lieneekö hän paras ystävä? Antaakos hän sinulle ruokaa, koska sinä palvelet hänen sikojansa? Minä luulen, ettei hän anna sinulle mitään. Nyt taitaa tulla tuhlaajapojalle kuolema ja onnetoin ijankaikkisuus seisoo oven edessä.

Voi sinua, onnetoin raukka! Sinä olet tuhlannut sen kalliin tavaran ja omaisuuden, jonka isä sinulle antoi. Sinä olet mennyt pois isän huoneesta. Sinä olet mennyt kauvas vieraalle maalle, kussa ei yksikään sinua surkuttele. Sinä olet mennyt maailmaan, kussa ei kukaan sinua armahda, ja viimein olet sinä joutunut sikopaimeneksi, ja ei yksikään anna sinulle ruokaa. Nyt pian tulee kuolema, joka viepi sinua siihen avaraan ja onnettomaan ijankaikkisuuteen, jossa ei pohjaa ole. O, tuhlaajapoika! Muista nyt sitä entistä aikaa, koska sinä rukoilit isääsi ja sanoit: “Isä, anna minulle osa tavarasta”, ja isä ei saattanut kieltää silloin, ettäs rukoilit häntä.

Mutta nyt olet haaskannut kaikki porttoin kanssa. Ja niin kaukana olet isän huoneesta, ettei silmä näe, eikä korva kuule. Kuinkas luulet? Vieläkö isä on elämässä? Vieläkö hän muistaa sinua? Ei hän ole moneen aikaan kuullut sanomia sinusta, mutta hän on murheellinen sinun tähtesi. Ei hänellä ole rauhaa eikä lepoa, koska yksi hänen lapsistansa on eksynyt metsään. Isällä on suuri murhe sinun tähtesi. Hän on nyt ajattelemassa: “Kuka tiesi se raukka on nyt nälkään kuolemassa, kuka tiesi mettän pedot raatelevat häntä, kuka tiesi hän kylmettyy, alastoin raukka?” Isä hakee sinua, kadonnut lammas. Hän vaeltaa niitä raskaita ja vaivaloisia askeleita sinun tähtesi. Hän huutaa sinua Sinain vuorella, punaisen meren rannalla ja Jordanin virran tykönä. Mutta sinä et ole pitänyt hänestä vaaria. Et ole lähettänyt hänelle yhtään huokausta eli rukousta eli sanansaattajata, että isä olisi saanut kuulla, missä surkeassa tilassa sinä olet.

Ajattele nyt, tuhlaajapoika, kuinka monella palvelijalla isän huoneessa on parempi tila kuin sinulla. Anna tulla tämä suuri ja autuaallinen ajatus mieleen: “Minä nousen ja minä menen isän tykö ja sanon: Isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, enkä ole mahdollinen sinun lapsekses kutsuttaa, mutta anna minun olla niin kuin yksi huonoin sinun palvelijoistas.” Älä viivyttele enää nousemasta ja menemästä isän tykö, sillä nyt on vielä lyhyt ja arvaamattoman kallis armonaika jälellä! Mutta pian loppuu nyt tämä lyhykäinen armonaika, pian tulee kuolema, pian tulee loppu!

Mene siis isäs tykö, jos hän ottaa sinua vastaan; niin sinä olet pelastettu. Ja minä luulen, että hän ottaa sinua vastaan semmoisena kuin sinä olet. Ei sinulla ole turvaa muualle. Ja koska sinä tulet traasuperkeleenä isän tykö, niin isä ottaa sinun ilolla vastaan, ja tekee häitä ja antaa sinulle juhlavaatteet ja panee sormuksen käteen. Ja sitte tulee ilo isän huoneessa, sillä taivaan enkeleillä tulee ilo yhdestä syntisestä, joka itsensä kääntää ja parantaa. Ja nyt hän kutsuu sinun siihen suureen ehtoolliseen. Usko nyt, traasuperkele, kaikki rääpäleet pois ja ota häävaatteet päällesi. Paimentakoon porvari itse sikojansa, mutta mene sinä hopusti isän tykö ja sano: “Minä vaivainen syntinen ihminen! jne.”