Puhtaat Saarnat 1, numero 159.

6. Rippisaarna sairaalle, joka vasta tautivuoteella herää ja on siinä kuoleman pelvossa alkanut pitämään murhetta sielustansa.

Mitä hyvää minun pitää tekemän, että ijankaikkisen elämän saisin?

Tämä on kysymys, jonka jokaisen pitäisi kysymän Jesukselta, mutta ei tämä painava autuuden kysymys tule mieleen, koska ihminen suruttomana vaeltaa ijankaikkisuuteen, ja niin kauvan kuin ihminen parhaassa miehuuden voimassa on hääräämässä maailman kanssa, silloin ei tule tämä painava autuuden kysymys mieleen, sillä ei surutoin ihminen terveenä ollessansa muista kuolemata, tuomiota ja ijankaikkisuutta. Ei hän suruttomuudessansa muista, että kuolema vartioitsee hänen askeleitansa; ei hän malta mieltänsä, että joka askel, jolla hän polkee tätä syntistä maata, on yksi askel likemmäksi hautaa.

Se on suuri synti, että ihminen on niin huolimatoin, koska hän on miehuuden voimassa, ettei hän silloin pidä murhetta sielustansa, vaan elää silloin niin kuin luontokappale, joka näkee puukon tappajan kädessä, mutta ei ymmärrä peljätä, että sillä puukolla häntä tapetaan. Jos kuolema joskus peljättää häntä ja kolkuttain hänen sydämensä päälle muistuttaa häntä siitä tulevaisesta edesvastauksesta, ei hän ota vaaria armon kalliista ajasta, vaan juoksee aina päätänsä myöden kadotukseen.

Eikö nyt tunto soimaa sinua, sinä kuolevainen ihminen, koska sinä katselet entistä elämääsi, kuinka se on ollut turha ja kelvotoin?

Sinä olet armon kallista aikaa kuluttanut maailman turhuudessa, haureudessa ja hekumassa, niin myös juopumuksessa, kirouksessa, riidoissa, torassa ja tappeluissa, varkaudessa, kateudessa, koreudessa. Maailman kunniata ja tavaroita olet sinä enimmiten tahtonut koota, ja olet Jesuksen ristin vihollinen ollut; kuurona ja mykkänä olet Herran huoneessa istunut, ja olet Jumalan sanaa ylönkatsonut. Niin kuin luontokappale olet käynyt Herran ehtoollisella. Monet kerrat olet tehnyt parannuksen lupauksia, mutta samankaltaisena pakanana olet Herran pöydältä tullut kuin sinne mennessä olit.

Mikset silloin kysynyt Jesukselta eli kristityiltä ja matkustavaisilta ijankaikkisuuteen, mitä minun pitää tekemän, että ijankaikkisen elämän saisin? Mutta ei ole siihen aikaan tämä painava autuuden kysymys tullut mieleen, vaan nyt, koska kuolema on alkanut kovin ahdistamaan sinun rintojasi, olet sinäkin huomannut, että sinulla on kuolematoin sielu. Nyt, sanon minä, koska sinä kuoleman näet silmäisi edessä, nyt vasta rupeisit pelkäämään, ettei taida olla helppo astua ijankaikkisuuteen turhan ja joutavan elämän jälkeen, kalvavalla tunnolla ja uskottomalla sydämellä.

Nyt sinä näet, syntisparka, että sinun entinen elämäsi ei ole kelvannut Jumalalle. Nyt sinä tunnet, että se asia, jonka olisi pitänyt tapahtuman ensimmäiseksi, on jäänyt viimeiseksi. Nyt vasta huomaitset, ettei ole armon ovi auki kaikille pukeille ja keitureille, eli suruttomille ja paatuneille. Nyt sinä näet, että se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään.

Mutta se olisi vielä suuri Jumalan armo, jos nytkään tulisi hoppu etsimään ja ikävöitsemään sitä kaitaa tietä, joka vie elämään, koska kuolema on oven edessä ja armonaika rupeaa loppumaan. Jos nyt tulisi sinulle hoppu kysymään, mistä tie menee taivaaseen. Jos nytkään avaisit sydämesi Jumalan ennättäväiselle armolle.

Jumala on ottanut kiinni sinut synnin juoksussa. Jesus seisoo nyt sydämen oven edessä ja kolkuttaa. Jos sinä nyt jaksaisit uskoa, että Jumala ottaa sinua vastaan, koska sinä tulet nöyrällä, katuvaisella ja särjetyllä sydämellä hänen tykönsä. Kolkuta nyt vaivainen armon ovelle niin kovasti, että ovenvartija kuulee. Huuda nyt, vaivainen, niin korkialla äänellä, että ääni kuuluu taivaaseen. Kuka tiesi Hän kuulee vielä sinun rukouksesi, niin kuin Hän armahti katuvaista ryöväriä ristin päällä, joka kuoleman kielissä rukoili sitä ristiinnaulittua: “Muista minua, kun tulet valtakuntaas!”

Nyt on Herra Jesus mennyt valtakuntaansa ja siellä Hän huutaa pyhän sanansa kautta, ja kristittyin suun kautta: “Tehkäät parannus, syntiset!” Mutta surutoin ihminen ei kuule sitä, vaan sanoo huutajalle: “Et sinä ole anteeksi antaja, ja katsokoon kukin itseänsä. “ Silloin vasta, koska armon aika loppuu, koska ei ole enää taivaaseen turvaa eikä maailmaan, silloin tulevat kristitytkin perään kysytyksi, joita suruton on katsonut ennen ylön, pilkannut ja vihannut. Kaikki kuolevaiset tällä ajalla neuvottavat kristityitä tykönsä ja kaipaavat niitä.

O, sinä kuolevainen ihminen! Jos sinulla olisi uskoa sinapin siemenen verta, niin sinä tuntisit, että Jesus on vielä elämässä. Se suuri ristinkantaja, jonka sinä olet ennen ylönkatsonut, jonka kyyneleet sinä olet pilkannut ja hänen verensä tallannut. Se orjantappuroilla kruunattu kuningas, jonka sinä jumalattomalla elämälläs olet ristiinnaulinnut. Hän on nyt se ainoa ystävä. taivaassa ja maan päällä, jonka tykö sinun täytyy nyt paeta, jos sinä tahdot pelastetuksi tulla. Pyhä Paavali on antanut oikian vastauksen tähän kysymykseen, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän saisin. Näin on Paavali sanonut: “Usko Herran Jesuksen päälle, niin sinä ja sinun huoneesi tulee autuaaksi.”

Kumarra nyt sinun sydämesi ja mielesi Herran Jesuksen puoleen ja rukoile, että Hän, joka saattaa kovat rinnat pehmittää, tekisi sinun katumuksesi totiseksi, sinun parannuksesi vakaiseksi, sinun huokauksesi raskaaksi ja sydämesi palavaksi, että Hän antaisi anteeksi ne raskaat ja kauhistavaiset synnit, joilla sinä olet Hänen mielensä rikkonut ja Hänen sydämensä haavoittanut, että Hän antaisi sinulle anteeksi sinun tottelemattomuutesi ja vastahakoisuutesi, Hänen viattoman piinansa ja kuolemansa tähden, Hänen haavainsa ja verihikensä tähden, kaiken sen tuskan ja vaivan tähden, jonka sinä olet synneilläsi Hänelle saattanut.

Valmista nyt lamppusi, jos siinä on öljyä. Riisu nyt itses alasti ja ota häävaatteet päällesi. Sinä vajoot kuitenkin onnettomaan ijankaikkisuuteen, jos et nyt ota Jesusta kiinni. Hän on luvannut, että Hän ottaa syntisiä vastaan, koska ne tulevat nöyrällä ja katuvaisella sydämellä Hänen tykönsä. Ota nyt Jesus edesvastaajaksi isän tykönä.

Ja koska sinä viimeisen kerran maan päällä astut Herran pöydälle, niin rukoile vielä taivaan Kuningasta, että Hän lisäisi sinulle uskoa, että sinä tulisit osalliseksi Herran Jesuksen ruumiista ja verestä, sinun sielusi ylösrakennukseksi ja uskon vahvistukseksi, että olisit mahdollinen istumaan Abrahamin, Isakin ja Jakobin kanssa taivaan valtakunnassa ja syömään taivaan leipää. Kuule nyt, armollinen Samaritanus, ryöväriltä haavoitetun matkustavaisen huokaus: minä vaivainen syntinen, jne.