Puhtaat Saarnat 1, numero 160.

7. Rippisaarna yhdelle sairaalle, jolla on väärä luottamus Jumalan armoon, ja niin paksu kuollut usko, ettei kuolema jaksa ryöstää häneltä sitä kuollutta uskoa.

Älä ajattele: "Jumala on ylen laupias. Ei hän rankaise minua. Minä teen syntiä niin paljon kuin minä tahdon." Syyrak 5: 6.

Tässä paikassa on Syyrak selittänyt suruttoman ja kuolleen uskon tunnustajain ajatuksia. Semmoinen armonvaras ajattelee aina, että Jumala on ylen laupias, ei Hän paiskaa ketään helvettiin. Mutta Syyrak varoittaa poikaansa, ettei hänen pidä ajatteleman, että Jumala on ylen laupias. “Älä ajattele”, sanoo Syyrakki, “älä ajattele, että Jumala on ylen laupias, ei Hän rankaise minua, minä teen syntiä niin paljon kuin minä tahdon.” Nämät Jumalan pilkkaajat ajattelevat kyllä niin, että Jumala on ylen laupias. Ei Hän suutu, vaikka mitä tehtäisiin Hänelle. Ja jos Syyrakin aikana on ollut paljon armonvarkaita, jotka eivät ole ymmärtäneet pelätä Jumalan vihaa, niin kyllä niitä on vielä nytkin semmoisia armonvarkaita, jotka luulevat, että Jumala on ylen laupias, ei Hän paiskaa ketään helvettiin. Ja sen armon päälle he tekevät syntiä, sillä Syyrakki on ilmoittanut heidän ajatuksensa; he ovat Syyrakin aikana jo sanoneet: “Jumala on ylen laupias, ei Hän rankaise minua; minä teen syntiä niin paljon kuin minä tahdon.”

Mistäs tiedät, armonvaras, että Jumala on niin laupias, ettei Hän rankaise sinua? Luuletkos, että Jumala on niin kuin yksi vanhin, joka on itse varas. Semmoinen vanhin puolustaa lasten varkauksia ja sanoo: “Ei se ole niin vaarallinen.” Eli luuletkos, että Jumala on niin kuin vanha huora, joka ei pidä pahana, että hänen lapsensa huoraavat. Semmoinen vanha huora puolustaa lastensa huoruutta ja sanoo: “Lapsen hulluudessa se on tapahtunut.” Semmoiset vanhemmat, jotka itse varastavat ja huoraavat, ne kyllä ovat niin laupiaat, etteivät he nuhtele lapsiansa varkaudesta ja huoruudesta, vaan antavat anteeksi kaikki synnit lapsillensa ilman katumusta, ilman parannusta, ilman tunnustamata ja ilman anteeksi rukoilematta. Ja niitten varkaitten ja huorain lapset saavat kyllä ajatella niin kuin Syyrakki kirjoittaa: vanhin on ylen laupias, ei hän rankaise minua, minä teen syntiä niin paljon kuin minä tahdon.

Mutta tämä väärä luottamus Jumalan armoon on sangen vahingollinen, sillä moni tulee sen väärän uskon kautta rohkeammaksi syntiä tekemään, niin kuin ne lapset, joitten vanhemmat ovat itse huorat ja varkaat, ovat rohkeat huoraamaan ja varastamaan. Ei suinkaan semmoiset lapset pelkää, että vanhimmat suuttuvat ja nuhtelevat heitä synnistä. Ei semmoiset huoran ja varkaan lapset tarvitse pelätä, että vanhemmat heitä huoruuden ja varkauden tähden ajavat pois talosta ja tekevät perinnöttömiksi. Semmoisten huorien ja varkaitten vanhimmaksikos sinä panet taivaallisen vanhimman? O, sinä vanha armonvaras! Älä ajattele, että Jumala on ylen laupias, vaan ajattele paremmin, että Jumala ei anna itseänsä pilkata. Ajattele paremmin. että Jumala ei anna lapsiansa kasvaa ylös ilman kurituksetta, sillä niin on Paavali kirjoittanut kristityille: “Ketä hän rakastaa, sitä hän kurittaa.” Ja että se lapsi, jota ei vanhin kurita, se on äpärä. Ja äpäräksi kutsutaan Raamatussa kaikki armonvarkaat ja kaikki kuolleen uskon houkat, jotka luottavat Jumalan armoon, vaikka ei ole totinen katumus ja parannus koskaan tapahtunut.

Sinä armonvaras! Et sinä ole koskaan tuntenut Jumalan vihaa ja lain kirousta. Et ole koskaan ollut sen kaltaisessa katumuksessa kuin opetuslapset Jesuksen kuoleman jälkeen, joilta oli kaikki usko ja kaikki toivo loppunut. Etkä ole sen kaltaisessa katumuksessa ollut kuin Lutherus, joka tunsi tunnossaan, että Jumala on kova ja ankara, että Jumala saattaa niin hyvin vihainen olla kuin Hän armollinen on. Sitä tuntoa sinä olet vailla, vanha armonvaras, joka luulet, että Jumala on niin armollinen, ettei Hän paiskaa ketään helvettiin. Älä ajattele, että Jumala on ylen laupias, ei Hän rankaise minua, vaan ajattele paremmin, että Jumala on kiivas Jumala ja vanhurskas Jumala ja ankara rankaisemaan niitä, jotka luottavat Hänen armoonsa katumattomalla sydämellä.

Taidat sinäkin sanoa niin kuin juudalaiset, jotka uskoivat Jesuksen päälle, ne sanoivat: “Emme ole äpärät” ja “meillä on Isä Jumala.” Kyllä kaiketi kaikki armonvarkaat uskovat, että Jumala on heidän isänsä, mutta Jesus sanoi armonvarkaille: “Te olette siitä isästä perkeleestä.” Ja semmoiset katumattomat, kääntymättömät, sydämestä ympärileikkaamattomat ja uudesta syntymättömät uskovat Jesuksen päälle, niin kuin evankelista ja apostoli Johannes todistaa evankeliumin 8: 30 - 31. Hän todistaa, että ne uskoivat Jesuksen päälle, niin kuin sinäkin uskot. Mutta mikäs usko heillä oli, koska he rupesivat kiistelemään Vapahtajan kanssa ja vastustamaan niin kuin sinäkin, vanha armonvaras, olet aina vastustanut kristityitä, koska he ovat sanoneet sinulle totuuden.

Rukoile nyt, sokia raukka, että Herra avais sokian raukan silmät näkemään, mistä oikea tie menee taivaaseen. Sinä olet kiikkunut muurin ylitse, ja katosta sinä olet tullut lammashuoneeseen, mutta et ovesta. Ja jos sinun tuntosi ei herää pian ennen kuin kuolema tulee katkaisemaan elämäsi lankaa, niin sinun kanssas tapahtuu niin kuin niille juudalaisille kävi, jotka uskoivat aina viimeiseen hetkeen asti, että Messias tulee heitä auttamaan vihollisten kynsistä. Mutta Messias ei tullutkaan sen tähden, että he uskoivat väärän Messiaksen päälle. Koska vihollinen oli kääntänyt heidän silmänsä nurin, katsoivat he kristityitä villihengiksi ja vääriksi profeetoiksi, niin kuin sinäkin olet pitänyt kristityitä väärinä.

Herää nyt, surutoin armonvaras, ja älä rakenna varastetun armon päälle, vaan tule ensinnä katuvaiseksi ja käännä toivosi helvettiin. Niin Jesuksen opetuslapsetkin tulivat turvattomiksi, koska Jesus oli kuollut. Kaikki usko ja kaikki toivo loppui, ei ollut heillä enää turvaa taivaaseen eikä maailmaan. Heidän täytyi kääntää toivonsa helvettiin, ennen kuin he saattoivat uudesta syntyä. Ja sama armon järjestys on vielä nytkin kaikille ihmisille, jotka tahtovat autuaaksi tulla.

Koska Jumala nyt on sinun kiinni ottanut ja kuolema on alkanut hampaitansa näyttämään, niin älä enää ajattele, että Jumala on ylen laupias, vaan ajattele, että Jumala on ankara ja vanhurskas tuomari, joka etsiskelee vanhinten pahat teot lasten päälle kolmanteen ja neljänteen polveen. Älä nyt väärin käytä sakramenttia, älä nyt syö ja juo itsellesi tuomiota ja kadotusta, joka ilman epäilemättä tapahtuu, jos sinä menet Herran ehtoolliselle vahvistamaan sitä kuollutta uskoa, joka sinun pääkallossasi on. Vaan rukoile paremmin, että sinulle kävisi niin kuin opetuslapsille Jesuksen kuoleman jälkeen, jotka itkivät ja parkuivat, koska Jumala, Jesuksen kuoleman kautta otti pois kaikki väärät autuuden perustukset ja herätti heidän sydämessänsä totisen murheen, joka Jumalan mielen jälkeen on. Älä ajattele, että Jumala on ylen laupias, vaan ajattele nyt, että Jumala voi niin hyvin vihainen olla, kuin Hän armollinenkin on. Aamen.