Puhtaat Saarnat 1, numero 161.

 

 

8. Rippisaarna sairaalle, joka ei ole koskaan herännyt, mutta on kaikkena elinaikanansa, niin kuin hän itse luulee, siveästi elänyt, eikä kellekään väärin tehnyt, ja omavanhurskaus on hänen autuutensa perustus.

 

 

KAIKKIA NÄITÄ KÄSKYJÄ OLEN MINÄ PITÄNYT LAPSUUDESTA SAAKKA. Math.19:16-26, Mark.10:17-27, Luuk.18:18-27.

 

Näin sanoi rikas nuorukainen Jesukselle, jonka nuorukaisen mielen se siveä perkele oli niin kääntänyt nurin, että hän luuli kaikki Jumalan käskyt pitäneensä nuoruudesta saakka. Evankelistat ovat kirjoittaneet tästä nuorukaisesta, että hän lankesi polvilleen Jesuksen eteen ja sanoi: “Hyvä mestari, mitä minun pitää tekemän, että minä ijankaikkisen elämän saisin?“ Se kuuluu niin kuin olisi tällä nuorukaisella ollut totinen halu autuaaksi tulla. Mutta Jesus antoi tälle siveälle miehelle semmoisen vastauksen, että hänen olisi pitänyt ymmärtämän, että hänen siveytensä ei piisaa, koska Jesus sanoi hänelle: “Miksis minua hyväksi kutsut? Ei kukaan ole hyvä muu kuin yksi, se on Jumala.” Ja siitä seuraa, että kaikki muut ovat pahat. Mutta ei arvannutkaan tämä siveämies, että hän on paha, vaan siveyden perkele oli jo ennen lykännyt hänelle mieleen, että hän on mielestänsä hyvä ja että hän on kaikki käskyt pitänyt nuoruudesta saakka.

On se ollut vanha pakanallinen usko, että siveät tulevat autuaaksi. Mutta kristityillä ei ole koskaan sitä uskoa ollut, että siveät tulevat autuaaksi. Vaan pakanat, jotka ei ole koskaan synnin tuntoon heränneet, niin niillä on aina se väärä usko ollut, että siveät tulevat autuaaksi. Ja sama usko oli myös Pilatuksella ja Nikodemuksella ja tällä nuorukaisella. Ei se ole niin suuresti ihmeteltävä, että kastamattomilla pakanoilla on semmoinen usko, että siveät tulevat autuaaksi, mutta se on ihmeellisempi, että muutamilla kastetuilla pakanoilla on sama usko, että siveät tulevat autuaaksi. Koska muutamat meidänkin aikana uskaltavat sanoa: “Minä olen joka miehelle tehnyt oikein, ja jos Jumala minua tuomitsee, niin Hän on väärä tuomari.” Ja muutamat sanovat: “Enemmän minä olen tehnyt hyvää kuin pahaa.” Tässä on omavanhurskaus melkein korkealle noussut.

Ja semmoinen on nyt Jumalan lasten päällekantaja, joka pitää itsensä hyvänä ja muut pitää hän vääränä. Semmoinen paiskaa kristityt kattilaan ja itse seisoo kannen päällä. Astu nyt esiin, siveä perkele ja oman vanhurskauden palvelija, joka olet kaikkia käskyjä pitänyt nuoruudestasi saakka. Oletkos nyt valmis astumaan ijankaikkisuuteen tekemään tiliä Jumalan kanssa, koska sinä olet niin pyhä ja hurskas, koska et ole kellenkään tehnyt väärin, etkä ole lähimmäistäsi vastaan rikkonut, mutta enemmän olet tehnyt hyvää kuin pahaa. Varmaankin nyt tulet saamaan Jumalalta hyvän palkan, kun niin paljon hyvää olet tehnyt. Sinä sanot: “Ei omatunto soimaa minua mistäkään.” Sen minä myös uskon, että nukkunut omatunto ei soimaa, mutta kiittää. Sinä sanot: “Tulkoot nyt naapurit sanomaan, jos minä olen kellekään väärin tehnyt.” Mutta odota vielä vähän aikaa, siksi kun tulet ijankaikkisuuteen. Kuka tietää, mitkä naapurit silloin tulevat sinulle ilmoittamaan vääryyttäsi.

Se on kyllä surkea ja valitettava asia, että keskellä kristikuntaa pitää löytymän siveöitä pakanoita, jotka eivät tiedä mitään synnistä, ja se on kuitenkin pääasia meidän kristillisyydessämme, että synti pitää synniksi tunnettaman. Mutta tässä seurakunnassa on vielä paljon niitä, joilla ei ole syntiä katumisen vertaa, ja niillä on vielä se vanha pakanallinen usko, että ”siveys palkitsee itsensä, ja tulee vielä laveammalta palkituksi”. Onpa kumma, että siveys palkitsee itsensä. Kukas nyt on siveästi elänyt? Pilatus varmaankin, joka pesi itsensä puhtaaksi viattomuuden vesimaljassa, Nikodeemus toinen, joka piti uudesti syntymistä mahdottomana vanhalle ihmiselle ja tämä rikas nuorukainen kolmas, joka sanoi Jesukselle: “Kaikkia näitä käskyjä olen minä pitänyt hamasta minun nuoruudestani.” Ja tämä nuorukainen oli niin nöyrä, että hän lankesi polvillensa ja rukoili Jesusta. Ilmankin hänen olisi pitänyt saaman semmoisen vastauksen, että hän pääsee ijankaikkiseen elämään. Muttei vielä riittänyt hänen siveytensä, yhtä oli hän vielä vailla.

Ja tämä yksi puuttuu vielä sinultakin, sinä siveä ihminen. Se yksi on tämä: sinun pitää ottaman risti päällesi ja seuraaman Kristusta. Tämä yksi sinultakin vielä puuttuu, O kuolevainen ihminen, joka et ole vielä kantanut yhtäkään lastunkappaletta Jesuksen rististä, mutta perkeleen ristiä olet välistä kantanut. Maksakoon nyt siveyden perkele sinulle palkan, koska sinulla on hyvä omatunto, joka ei soimaa sinua mistäkään synnistä eli vääryydestä. Luultavasti nyt se väärä hyvä omatunto kiittää sinua, että sinä olet enemmän tehnyt hyvää kuin pahaa. Sinä olet ensinnä tehnyt joka miehelle oikein, jonka tähden Jumala tulee vääräksi tuomariksi, jos Hän sinua tuomitsee.

Toiseksi olet sinä tehnyt enemmän hyvää kuin pahaa, jonka edestä sinä tulet saamaan hyvän palkan Jumalalta. Oletpa sinä ansainnut paljon hyvää Jumalalta. Ja nyt sinä saatat sanoa: “Minä kiitän sinua Jumala,. etten ole niin kuin muut ihmiset, väärä, ryöväri, huorintekijä, eli niin kuin tämä puplikaani.” Mutta muista nyt, että puplikaani löi rintojansa ja huokasi. Jos sinäkin heräisit, niin sinäkin rupeaisit huokaamaan niin kuin puplikaani ja olisit likempänä taivaan valtakuntaa. Sinä saattaisit sen huokauksen kautta mennä kotia hurskaampana kuin fariseus.

Mutta varoita nyt itseäsi, ettet mene raatelemaan Jesuksen ruumista, koska sinä menet katumattomana Herran ehtoolliselle. Kuitenkin annetaan sinullekin armon välikappaletta, koska Juudallekin annettiin. Varmaankin sinä menet Herran ehtoolliselle oman vastauksesi päälle, ja koska sinä olet siveästi elänyt niin kuin Pilatus ja Nikodemus, niin sinun synnintunnustuksesi olisi näin kuuluva: “Minä vaivainen siveä ihminen, joka olen siveöistä vanhemmista syntynyt ja vielä sittenkin olen kaikkena elinaikana siveästi elänyt, ja olen kaikkia näitä Jumalan käskyjä hamasta minun nuoruudestani pitänyt, tunnustan sinun edessäsi, pyhä ja vanhurskas Jumala, että minä olen rakastanut Jumalaani kaikesta sydämestäni ja minun lähimmäistäni niin kuin itseäni. Sinun pyhiä käs kyjäsi vastaan en ole koskaan rikkonut, enkä ole ijankaikkista kadotusta ansainnut, jos Sinä tahdot tuomita minua ansioni jälkeen.” Mutta minä sanon sinulle, että jos sinun tuntosi heräisi, niin sinun täytyisi tulla suurimmaksi syntiseksi maan päällä, niin kuin Paavali, ja sitten sinun täytyisi lukea sinun synteisi tunnustus näin: Minä vaivainen syntinen ihminen, jne.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

naapurit silloin tulevat sinulle ilmoittamaan vääryyttäsi.

Se on kyllä surkea ja valitettava asia, että keskellä kristikuntaa pitää löytymän siveöitä pakanoita, jotka eivät tiedä mitään synnistä, ja se on kuitenkin pääasia meidän kristillisyydessämme, että synti pitää synniksi tunnettaman. Mutta tässä seurakunnassa on vielä paljon niitä, joilla ei ole syntiä katumisen vertaa, ja niillä on vielä se vanha pakanallinen usko, että ”siveys palkitsee itsensä, ja tulee vielä laveammalta palkituksi”. Onpa kumma, että siveys palkitsee itsensä. Kukas nyt on siveästi elänyt? Pilatus varmaankin, joka pesi itsensä puhtaaksi viattomuuden vesimaljassa, Nikodeemus toinen, joka piti uudesti syntymistä mahdottomana vanhalle ihmiselle ja tämä rikas nuorukainen kolmas, joka sanoi Jesukselle: “Kaikkia näitä käskyjä olen minä pitänyt hamasta minun nuoruudestani.” Ja tämä nuorukainen oli niin nöyrä, että hän lankesi polvillensa ja rukoili Jesusta. Ilmankin hänen olisi pitänyt saaman semmoisen vastauksen, että hän pääsee ijankaikkiseen elämään. Muttei vielä riittänyt hänen siveytensä, yhtä oli hän vielä vailla.

Ja tämä yksi puuttuu vielä sinultakin, sinä siveä ihminen. Se yksi on tämä: sinun pitää ottaman risti päällesi ja seuraaman Kristusta. Tämä yksi sinultakin vielä puuttuu, O kuolevainen ihminen, joka et ole vielä kantanut yhtäkään lastunkappaletta Jesuksen rististä, mutta perkeleen ristiä olet välistä kantanut. Maksakoon nyt siveyden perkele sinulle palkan, koska sinulla on hyvä omatunto, joka ei soimaa sinua mistäkään synnistä eli vääryydestä. Luultavasti nyt se väärä hyvä omatunto kiittää sinua, että sinä olet enemmän tehnyt hyvää kuin pahaa. Sinä olet ensinnä tehnyt joka miehelle oikein, jonka tähden Jumala tulee vääräksi tuomariksi, jos Hän sinua tuomitsee.

Toiseksi olet sinä tehnyt enemmän hyvää kuin pahaa, jonka edestä sinä tulet saamaan hyvän palkan Jumalalta. Oletpa sinä ansainnut paljon hyvää Jumalalta. Ja nyt sinä saatat sanoa: “Minä kiitän sinua Jumala,. etten ole niin kuin muut ihmiset, väärä, ryöväri, huorintekijä, eli niin kuin tämä puplikaani.” Mutta muista nyt, että puplikaani löi rintojansa ja huokasi. Jos sinäkin heräisit, niin sinäkin rupeaisit huokaamaan niin kuin puplikaani ja olisit likempänä taivaan valtakuntaa. Sinä saattaisit sen huokauksen kautta mennä kotia hurskaampana kuin fariseus.

Mutta varoita nyt itseäsi, ettet mene raatelemaan Jesuksen ruumista, koska sinä menet katumattomana Herran ehtoolliselle. Kuitenkin annetaan sinullekin armon välikappaletta, koska Juudallekin annettiin. Varmaankin sinä menet Herran ehtoolliselle oman vastauksesi päälle, ja koska sinä olet siveästi elänyt niin kuin Pilatus ja Nikodemus, niin sinun synnintunnustuksesi olisi näin kuuluva: “Minä vaivainen siveä ihminen, joka olen siveöistä vanhemmista syntynyt ja vielä sittenkin olen kaikkena elinaikana siveästi elänyt, ja olen kaikkia näitä Jumalan käskyjä hamasta minun nuoruudestani pitänyt, tunnustan sinun edessäsi, pyhä ja vanhurskas Jumala, että minä olen rakastanut Jumalaani kaikesta sydämestäni ja minun lähimmäistäni niin kuin itseäni. Sinun pyhiä käskyjäsi vastaan en ole koskaan rikkonut, enkä ole ijankaikkista kadotusta ansainnut, jos Sinä tahdot tuomita minua ansioni jälkeen.” Mutta minä sanon sinulle, että jos sinun tuntosi heräisi, niin sinun täytyisi tulla suurimmaksi syntiseksi maan päällä, niin kuin Paavali, ja sitten sinun täytyisi lukea sinun synteisi tunnustus näin: Minä vaivainen syntinen ihminen, jne.