Puhtaat Saarnat 1, numero 164.

Rippisaarna sen kaltaisille, joista muutamat ovat penseät eli nukkuvaiset kristityt, eli taitavat neitseet, jotka makaavat ynnä tyhmäin kanssa, ja muutamat tyhmät, joilla ei ole öljyä lampuissa, elikkä armonvarkaat, jotka ovat kerran heränneet ja armon merkkiä tunteneet ja ovat jälkeen kuolleeseen uskoon menneet.

Silloin, nimittäin viimeisen ajan edellä, pitää taivaan valtakunta oleman kymmenen neitseen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja menivät ulos ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli taitavaa ja viisi tyhmää. Ne tuhmät ottivat lamppunsa, eivätkä ottaneet öljyä myötänsä. Matt. 25: 1 - 3.

Koska meidän Vapahtajamme puhui viimeisen ajan merkeistä opetuslapsillensa, esitti hän myös tämän merkillisen vertauksen kymmenestä neitsyestä. Tämä vertaus osoittaa, minkä kaltainen kristillisyys on viimeisen ajan edellä. Me tiedämme kirkkohistoriasta, että ensimmäinen kristillisyys on ollut elävä. Silloin olivat kristityt suuressa hartaudessa. He etseivät pelvolla ja vapistuksella, kuinka he autuaaksi tulisivat. Heillä oli silloin yksi sydän ja yksi sielu. He olivat koossa rukouksissa ja leivän murtamisessa. Ei silloin ollut riitaa kristittyin välillä.

Mutta apostolitten kuoleman jälkeen alkoivat muutamat riitelemään opista, ja tämä eripuraisuus ja eriseuraisuus hajoitti kristityitä moneen lahkokuntaan ja eri seuroihin. Kuitenkin loppui tämä keskinäinen riita aina, koska vaino tuli, ja he saattoivat vielä ilolla antaa henkensä Kristuksen. tähden. Mutta koska vaino loppui, tulivat he kaikki uneliaiksi ja makasivat. Kuitenkin oli vielä muutamia, ehkä harvoja sieluja, jotka heräsivät synnin unesta niin pian kuin huuto tuli, eli koska joku sanoma tuli, että vaino taas tulee. Sillä ensimmäiset kristityt odottivat aina Jumalan pojan tulevan pian tuomitsemaan maailmaa ja kostamaan heidän vertansa maan päällä sekä pelastamaan uskovaisia maailman vaivoista. Ja he olisivat ilolla ottaneet vastaan yljän, sillä vaikka he rauhan aikana makasivat yhdessä tyhmäin kanssa, syttyi kuitenkin uskon lamppu palamaan niin pian kuin huuto tuli, eli kuoleman sanansaattaja. Tyhmät myös heräsivät, kun huuto tuli, mutta heillä ei ollut öljyä lampussa, ei he jaksaneet uskoa, ja sen tähden he alkoivat anomaan öljyä viisailta sanoen: “Antakaat meille teidän öljystänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.” Mutta taitavat vastasivat: “Ei suinkaan, ettei meiltä ja teiltä puuttuisi.”

Mutta tämä vertaus ei kuulu ainoastaan ensimmäisille kristityille, vaan joka aika ja joka paikassa, kussa oikea kristillisyys on ilmestynyt, on aina ensimmäisessä heräyksessä suuri hartaus ja suuri halu autuaaksi tulla, mutta pian loppuu se ensimmäinen hartaus ja rakkaus. Kristityt lankeavat vähitellen penseyteen ja valvomattomuuteen ja silloin löytyy niitten seurassa armon varkaita, jotka ovat kerran heränneet ja armon merkkiä tunteneet, mutta ovat sitten jälleen panneet maata ja nukahtaneet rakentaen autuutensa toivon ensimmäisten armon tuntoin ja merkkein päälle. Mutta eivät he ole sen tähden uudesta syntyneet, vaan he ovat ottaneet Jumalan ennättäväisen armon uuden syntymisen armoksi, ja luulevat niin muodoin, että he ovat uudesta syntyneet, vaikkei ole tunto herännyt sinne asti, että maailman kunnia olisi kuoleman haavan saanut. Semmoiset armon varkaat eivät ole häpeällisiä töitä tunnustaneet, eikä he ole lähimmäistään sovittaneet. He ovat tarttuneet kunnian ja risuaidan taa, jota he eivät ole purkaneet, eivätkä tuntoansa puhdistaneet. Mutta usko heillä on vahva ja luja kuin pahta, vaikka semmoiset eivät sovi kristittyin kanssa, vaan vastustavat oikeaa kristillisyyttä.

Semmoisille armon varkaille tulee aina hätä, koska huuto tulee, eli koska kuolema alkaa heidän uskottomia sydämiänsä pusertamaan, ehkä muutamilla on niin vahva kuollut usko, että he nukkuvat siinä ijankaikkisuuteen, jossa vasta heräävät. Niin vahtaavat muutamat taas kuoleman pelvossa kristittyin päälle. He katsovat silloin kristittyin päälle, kutsuvat kristityitä tykönsä ja sanovat: “Antakaat meille teidän öljystänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.” Mutta mitäs se auttaa, että katsovat silloin kristittyin päälle, kun viisailla neitsyillä ei ole enemmän öljyä kuin tuskin sen verran, että heidän lamppunsa syttyvät palamaan, koska huuto tulee. Ei niillä ole mitään antamista, jotka makaavat sekaisin tyhmäin kanssa. Tämä paikka ei ole taitaville kiitokseksi, vaan häpiäksi ja soimaukseksi pantu.

Ja nyt näkyy olevan se aika, että taitavat ja tyhmät makaavat. Eivät taitavat oikein valvo, koska tyhmät saavat niin rauhassa nukkua. Eikä ulkonaisesti olekaan niin suuri eroitus nukkuvaisen kristityn ja nukkuvaisen armonvarkaan välillä. Mutta vaikka tämä eroitus ei ole suurempi kuin hiuskarva ulkonaisen muodon jälkeen, on kuitenkin tämä eroitus armonvarkaan ja kristityn välillä niin kuin se suuri juopa Abrahamin ja rikkaan miehen välillä. Ja se eroitus tutaan siitä, että taitavilla on öljyä lampussa, mutta tyhmillä ei ole.

Katsokaat nyt, armonvarkaat, kuinka teille käypi, koska huuto tulee. Teidän lamppunne sammuvat, koska kuolema tulee. Koska vahvaa uskoa parhaiten tarvitaan, silloin se puuttuu. Kyllä te silloin katsotte kristittyin päälle ja kysytte heiltä neuvoa ja sanotte: ”Eikös teillä ole öljyä antaa?” Vaikka ennen olette kristityitä vastustaneet. Mutta ei taitavilla ole mitään antamista, koska taitavat makaavat tyhmäin kanssa. Tuskin heillä on sen verran öljyä, että heidän lamppunsa syttyvät palamaan, koska huuto tulee. Ja kuinkas luulette, te taitavat neitseet, jotka olette valmistaneet lamppujanne vastaanottamaan ylkää? Onkos teillä nyt öljyä lampussa, vai oletteko niin raskaasti nukkuneet tyhmäin kanssa, että kaikki öljy on tippunut maahan? Kyllä minä uskon, että teillä on ollut öljyä, koska te olette valmistaneet teidän lamppunne. Mutta jos te olette nukkuneet ylön kauvan tyhmäin kanssa, niin saattaa pian tapahtua, että öljy vuotaa ulos lampusta.

Älkäät enää nukkuko tyhmäin kanssa, vaan nouskaat ylös ja katsokaat perään, jos öljyä on lampussa, sillä pian tulee huuto, pian tulee se aika, että teidän pitää nouseman kaikkien. Te olette nähneet viimeisen ajan merkit, pian tulee loppu, pian tulevat vieraat taivaasta katsomaan, missä siivossa Jesuksen morsian on. Ja ne morsiamen piiat, jotka silloin ovat valmiit vastaanottamaan ylkää, menevät Hänen kanssaan karitsan häihin, jossa he hyppäävät kultalattian päällä ja iloitsevat yljän ja morsiamen katsannosta. Mutta tyhmät jäävät seisomaan ulkopuolelle, ja siellä he huutavat oven takana: “Herra avaa meidän eteemme.” Mutta hän on sanova: “Menkäät pois, en minä tunne teitä.”

Ne harvat sielut, jotka nyt ovat valmiit vastaanottamaan ylkää, kumartakoot sydämensä armoistuimen eteen, ja rukoilkoot, että Hän, se taivaallisen hääväen ylkä, antaisi heille anteeksi heidän uneliaisuutensa ja antaisi heille voimaa, että he jaksaisivat tästedes paremmin valvoa, että heillä olisi öljyä lampussa, koska Hän tulee. Kuule sinä köyhän morsiamen taivaallinen ylkä katuvaisten huokaus: minä vaivainen syntinen ihminen, jne.