Puhtaat Saarnat 1, numero 168.

15. Rippisaarna sairaalle, joka on yksi mammonan orja ja surutoin, eikä ole tautivuoteellakaan herännyt.

Oi kuolema! Kuinka katkera sinä olet, koska ihminen sinua ajattelee, jolla on hyvät päivät ja paljo kalua, ja elää ilman surua. Syyrak 1: 1.

Näin puhuu Syrakki niille, jotka suruttomuudessa elävät ja maailman tavaraa rakastavat, eikä muista kuolemata ennen kuin se tulee. Niille on kuolema katkera, osittain siitä syystä, etteivät he tahtoisi mielellänsä jättää tavaroitansa tähän maailmaan ja osittain siitä syystä, etteivät he tiedä, mikä eteen tulee toisessa maailmassa. Jos he saattaisivat ottaa tavaransa myötänsä toiseen maailmaan, niin olisi kuolema vähän huokeampi. Mutta kun he tietävät, että heidän täytyy jättää kaikki, mitä heillä on rakasta ja kallista maailmassa ja lähteä tyhjänä toiseen maailmaan, niin sen tähden on kuolema heille niin katkera. Mutta eivät he sen tähden pääse irti tavaroistansa, vaikka he kuolevat, sillä Vapahtaja on sanonut: ”Kussa teidän tavaranne on, siellä on myös teidän sydämenne.”

Ne riippuvat vielä kuoleman jälkeenkin kiinni niissä katoovaisissa kappaleissa, joita he täällä ovat rakastaneet ja parhaana tavaranansa pitäneet. Se on surkia ja valitettava asia, että maailman orjan pitää jättämän tavaransa, ilonsa ja hekumansa, koreutensa ja kunniansa tähän maailmaan, eikä siltikään pääse niistä irti niin, että hän saattaisi unhottaa kaikki, mitä hän on rakkaana pitänyt täällä. Vielä sielläkin riippuu hänen sydämensä niissä turhissa ja katoovaisissa kappaleissa kiinni. Vielä sielläkin täytyy hänen muistaa ja kaivata niitä, eikä saa enää nauttia mitään niistä, jotka olivat hänelle rakkaat ja kalliit maailmassa. Ja tämä turha kaipauskin on jo itsestänsä suuri vaiva, jos vielä muuta vaivaa ei olisikaan, etenkin kun ei ole toivoakaan, että hän koskaan saisi niitä rakkaita kappaleita takaisin.

Sen tähden ovat muutamat pakanat arvelleet, että rikkaat huutavat helvetissä: “Voi, voi minun tavarani!” Koreat ja kauniit huutavat: “Voi, voi, minun koreuteni ja kauneuteni!” Ja ne, jotka ovat suuressa kunniassa olleet maailmassa, huutavat helvetissä: “Voi, voi, minun kunniani!” Huorat huutavat: “Voi, voi, minun hekumani!” Ja ne pakanat, jotka semmoisia ovat arvelleet rikkaiden, koreutta ja kauneutta rakastavain huorain ja kunniata rakastavaisten huutamisesta helvetissä, ovat tosin itse mielestänsä maailman turhuutta ylönkatsoneet, aivan kaalia syöneet ja rääsyissä käyneet, asuneet luolissa ja ovat pilkanneet rikkaita ja koreita.

Mutta kun semmoiset tavaran, koreuden, kunnian ja elämän hekuman ylönkatsojat eivät ole tienneet Vapahtajasta ja Kristuksen ansiosta mitään, niin ei ole meille mitään tietoa annettu heidän autuudestansa. Muutamat pakanat ovat arvelleet siitä tulevaisesta elämästä, ettei ole muilla rauhaa ollenkaan siinä tulevaisessa maailmassa kuin niillä, jotka eivät muista ollenkaan, että he ovat maailmassa olleet. Semmoiset pakanat arvelevat, että tuonelassa on yksi muistamattomuuden virta, josta kaikki, joille muisto tästä maallisesta elämästä tulee vaivaksi, saavat juoda, jonka kautta kaikki muisto katoo, etteivät he muista enää ollenkaan, että he ovat maailmassa olleet ja sitten vasta pääsevät rauhaan.

Kuulkaa nyt, kaikki kastetut pakanat, mitä kastamattomat pakanat ovat arvelleet siitä tulevaisesta elämästä. Mutta te olette vielä pahemmat, jotka ette ajattele paljon mitään siitä tulevaisesta elämästä, vaan elätte suruttomana ja huolimattomana ja vaellatte sokiana ijankaikkisuuteen, niin kuin huivi olisi sidottu silmäin eteen. Ette ajattele perään, mikä elämän laatu tulee kuoleman jälkeen. Ette pidä vaaria siitä tulevaisesta elämästä, niin kuin sitä ei olisikaan.

Kastamattomat pakanat ovat arvelleet paljon siitä tulevaisesta elämästä, vaikka heillä on ollut Jumalan sanan puutos ja ymmärtämättömyys. Mutta teillä on Jumalan sana saapuvilla joka talossa, vaikka te katsotte Jumalan sanan ylen, niin kuin ei se kuuluisikaan teille, ikään kuin se olisi vain vanha juttu. Ja sen tähden tulee monelle kuolema niin katkeraksi ja niin vastahakoiseksi ja niin kauhistavaiseksi, ettei ole sitä ajatellut ennen.

Älä usko, kuolevainen ihminen, että sinä pääset maailmasta irti, vaikka sinä pääset maailmasta pois. Ei se ole niin. Jos et ole jo tässä armonajassa päässyt maailmasta irti, et suinkaan pääse kuoleman jälkeen maailmasta irti, vaan sinun täytyy helvetissä huutaa: “Voi minun tavarani! Voi minun koreuteni! Voi minun hekumani! Voi minun kunniani!” Ja traasuperkeleet vielä pilkkaavat sinua ja sanovat: “Ka se! Mene nyt noutamaan tavarasi ja silkkihuivisi maailmasta!” Mutta se, joka on koonnut niitä tavaroita, joita ei koi syö, eivätkä varkaat kaiva ja varasta, saapi nauttia tavaransa ijankaikkisesti.

Oletkos nyt, oi kuolevainen ihminen, koonnut niitä tavaroita, joita ei koi syö eivätkä varkaat kaiva ja varasta? Vai oletko koonnut semmoisia tavaroita, jotka jäävät tähän maailmaan ja kuitenkin seuraavat toiseen maailmaan sillä lailla, että kun ne ovat kerran tarttuneet sydämeen, et pääse enää niistä irti, vaikka kuinka koettaisit niitä unhoittaa! Minä ajattelen, että maailman tavarat tulevat sinulle suureksi vaivaksi ijankaikkisuudessa, jos et ole täällä armonajassa luovuttanut itseäsi niistä irti. Ja kuinkapa sinä pääset niistä irti, jos et ole totisen katumuksen ja parannuksen kautta etsinyt sovintoa Jumalan kanssa, joka yksistänsä saattaa sinut luovuttaa ja irti päästää niistä katoovaisista kappaleista, joita sinä olet täällä rakastanut ja sydämen halulla etsinyt. Oi, kuinka turhat ovat kaikki ihmiset, jotka kuitenkin niin suruttomasti elävät, he kokoovat, eivätkä tiedä, kuka sen saa! Niille tulee kuolema katkeraksi, jotka ovat koko elinaikansa niitä katoovaisia kappaleita koonneet ja rakastaneet.

Matkustavaiset ijankaikkisuuteen, kurkistelkaat hautaan ja katsokaat, jos siellä näkyy pohjaa. Ei ole teillä enää pitkä armonaika, jotka vielä iänkin vuoksi seisotte haudan partaalla. Kuolema vartioitsee teidän askeleitanne ja joka askel, jolla te poljette tätä syntistä maata, on yksi askel likemmäksi hautaa. Te näette, että yksi toisensa perästä menee siihen pimeään hautaan, eivätkä jälkeen eläväiset pane sitä tuntonsa päälle. Ainoastansa ne harvat sielut, jotka ovat Kristuksen kanssa haudatut kuolemaan, joitten vanha ihminen on ristiinnaulittu, saattavat ilolla ja riemulla vastaanottaa kuoleman enkelin, joka viepi heidän Abrahamin helmaan, jossa he saavat istua Abrahamin, Isakin ja Jakobin kanssa taivaan valtakunnassa ja syödä taivaan leipää.