Puhtaat Saarnat 1, numero 170.

Rippipuhe 1851, suomennos.

Pietari vakuutti ennen lankeemista, että hän oli valmis menemään kuolemaan Vapahtajan tähden, koska hän sanoi: ”Jos minä vielä kuolisin sinun kanssasi, en kuitenkaan kieltäisi sinua.” Ja niin sanoivat myös muut opetuslapset.

Mutta voi tulla kysymys, oliko Pietari juuri silloin valmis kuolemaan Vapahtajan kanssa, ja tietämätön voi myös olla, olivatko muut opetuslapset niin valmiit kuolemaan kuin he luulivat olevansa. Varmaankin he ajattelivat heillä olevan niin paljon rakkautta Vapahtajaa kohtaan, ettei mikään asia maailmassa ollut heille rakkaampi kuin Jumalan poika. Ja niin ajattelevat myös kaikki, joilla on kuollut usko, että rakkaus Vapahtajaa kohtaan on niin suuri ja niin palava, ettei mikään asia maailmassa voisi saada heitä kieltämään uskoaan eli kieltämään Vapahtajaansa. Mutta kyllä ainakin Pietari tuli oman sydämensä pettämäksi sillä kerralla. Kun hän oli mielestään vahvin uskossa ja rakkaudessa, juuri silloin hän oli heikoin.

Mutta ei Juudas voi saada mitään lohdutusta Pietarin lankeemuksesta, sillä ei Juudas ole milloinkaan voinut sanoa, että hän olisi valmis menemään kuolemaan uskonsa tähden. Kuinkapa Juudas saattoi sanoa, että hän olisi. valmis menemään kuolemaan, koska hän parhaillaan oli valmis pettämään Vapahtajansa? Pietari on ainakin vakuuttanut, että hän olisi valmis kuolemaan Jeesuksen kanssa, ja tämän on Pietari sanonut rehellisellä mielellä ja vakavalla hyväntahtoisuudella. Mutta Juudas ja hänen neppaimensa eivät ole koskaan ajatelleet, kuinka sen asian kanssa olisi, että kuolisi Jeesuksen kanssa. Sen tähden he eivät kärsi kuulla, jos joku Jeesuksen oikeista opetuslapsista sanoo olevansa valmis kuolemaan Jeesuksen kanssa. Juudas ja hänen neppaimensa ajattelevat sen olevan tyhjää kerskausta ja teeskentelyä, jos joku Jeesuksen oikeista opetuslapsista tuntee, ainakin joissakin tilaisuuksissa olevansa valmis kuolemaan. Sillä Juudas ei voi olla valmis kuolemaan niin kauvan kuin hän käy tekopyhyyden kaapu päällään ehtoollispöytään. Jos joku on teeskentelijä, niin se on vissimmästi Juudas, joka saattoi nukkuvalla omallatunnolla, jonka hän ajatteli olevan hyvän omantunnon, hän saattoi, sanon minä, nukkuvalla omallatunnolla ja vääryydellä koottujen rahojen kanssa astua esiin ehtoollispöytään. Ja siellä hän saattoi valehdella Vapahtajalle ja toisille opetuslapsille ja sanoa: “En minä ole se.”

Miksi ei Juudas tunnustanut syntejään, kun muut opetuslapset kyselivät keskenään, kuka pettäjä olisi? Juudas tiesi kyllä, että Vapahtaja oli Jumalan poika, joka katseli läpi hänen sydämensä. Hän tiesi ja uskoi niin muodoin, että Vapahtaja tunsi hänen pahan aikomuksensa. Mutta Juudaalla oli sama usko kuin hänen neppaimillansa on, ettei tarvitse tunnustaa syntejään maailmalle, vaan pelkästään Jumalalle. Hänen mielestään se ei kuulunut muille opetuslapsille, kuinka hänen laitansa oli hengellisessä tarkoituksessa. Jos hänellä olikin jotakin pahaa mielessään Vapahtajaa vastaan, niin ei hän tahtonut paljastaa semmoista maailmalle. Hän halusi kuitenkin, että häntä pidettäisiin krisittynä, ja uskoi myös itse, että hän oli yhtä hyvä kristitty kuin muut opetuslapset. Sillä eihän hän halunnut Vapahtajalle mitään pahaa, vaikka hän petti Hänet. Hän halusi vain ansaita itselleen juomarahaa sillä toimella ja tarkoituksella, että Vapahtaja kyllä suojelisi itsensä juutalaisilta.

Juudaksella oli tavallaan enemmän rakkautta kuin vihaa Vapahtajaa kohtaan, ja samoin on kaikilla hänen neppaimillansa nykyaikana. He eivät mielestään ole tehneet mitään pahaa Vapahtajaa kohtaan. Mutta juuri se on itsepetollisuus, että he uskovat edistävänsä oikeaa kristillisyyttä, kun he pettävät Jeesuksen. Niin kuin Juudas tahtoi pakottaa Vapahtajan osoittamaan jumalallisen voimansa juutalaisia vastaan, ja tekemään itsensä kuninkaaksi Messiaan valtakunnassa, niin tekevät myös Juudaksen neppaimet. He astuvat ehtoollispöytään ja ottavat Jeesuksen ruumiin ja veren nukkuvalla omalla tunnolla, kovalla ja katumattomalla sydämellä, ahneus ja kateus sydämessä, ja usein myös vääryydellä hankittu tavara mukanaan, joka ei ollenkaan tee heille pahaa.

Jos joku kysyy heiltä: “Oletko pettäjä?” niin he vastaavat: “En minä ole se”. “Minä olen syytön.” Mutta miksi Juudaksen on viimein tunnustettava syntinsä ylimmäisille papeille? Joo siksi, että hän ei uskonut opetuslapsia, ei myös Vapahtajaa, joka vielä oli elämässä. Hän ei halunnut tunnustaa syntejään Vapahtajalle ja opetuslapsille, mutta hänen täytyi viimein tunnustaa syntinsä ylimmäisille papeille. Niin käy jokaiselle, joka ei tahdo tunnustaa syntejään Vapahtajalle opetuslasten läsnä ollessa. Hänen täytyy viimein tunnustaa syntinsä ylimmäisille papeille, jotka ovat Vapahtajan ja elävän kristillisyyden viholliset. Mutta nämä ylimmäiset papit eivät saata antaa Juudaalle ja hänen veljilleen mitään lohdutusta, sillä he sanovat: “Mitä meidän on sinun kanssasi? Katso itseäsi!”

Mutta kyllä voi Juudas ajatella, että Pietari ja muut opetuslapset ovat vielä suuremmat teeskentelijät, koska he vakuuttivat olevansa valmiit kuolemaan, vaikka he eivät olleet lähimainkaan valmiita. Tätä voivat Juudas ja hänen heimoveljensä ajatella. Mutta mitä auttaa Juudasta, että Pietari kielsi Vapahtajan? Juudas oli itse teeskentelijä, koska hän menetteli aivan vastoin omaatuntoaan ja aivan vastoin vakaumustaan. sillä Juudas tiesi oikein hyvin, että hänellä oli paha aikomus, ja kuitenkin hän kielsi sen. Hän päästi suuren valheen ehtoollispöydässä. Hän teki siis ehdollisen synnin.

Mutta Pietari puhui sisällisen vakuutuksensa mukaisesti, kun hän uskoi olevansa valmis kuolemaan. Hän ei tuntenut petollista sydäntään. Hän harhaili itsepetollisuuden sumuissa. Ja niin hapuilevat kaikki itsepetollisuuden sumuissa, jotka luulevat olevansa valmiit kuolemaan ennen kuin he ovat läpikäyneet sen suuren mielenmuutoksen, jonka Pietarin täytyi kokea lankeemuksen jälkeen. Hän sai kokea oikean synninsurun vasta lankeemuksen jälkeen, ja Vapahtajan ylösnousemisen kautta hän sai kokea kristityn ilon.

Niin muodoin ei Pietari ollut vielä kääntynyt ja uudestisyntynyt, kun hän ensimmäisen kerran uskoi olevansa valmis kuolemaan Vapahtajan kanssa. Mutta helluntaipäivän jälkeen oli hän totisesti valmis kuolemaan. Sillä sitten kun hän oli saanut koetella Pyhän Hengen vaikutuksia, ei hän pelännyt kuolemaa. Mutta kun Vapahtaja kysyi häneltä ylösnousemisensa jälkeen: “Simon Joonaan poika, rakastatko minua enemmän kuin nämä”, niin ei hän uskaltanut vakuuttaa, että hänellä oli suurempi rakkaus Vapahtajaa kohtaan kuin muilla opetuslapsilla. Niin! Hän tuli vieläpä murheelliseksi, kun Vapahtaja kysyi häneltä kolmannen kerran: “Simon, rakastatko minua enemmän kuin nämä?” Ja minä uskon totisesti, että jokaisen oikean kristityn täytyy tulla murheelliseksi, kun Vapahtaja kysyy kokonaista kolme kertaa, onko hänellä rakkautta. Se, jolla on kuollut usko, voi kyllä varmasti vakuuttaa rakastavansa Vapahtajaa enemmän kuin mitään muuta taivaassa ja maan päällä, mutta oikean kristityn, joka tuntee, kuinka vähän hän saattaa rakastaa Vapahtajaa, täytyy tulla murheelliseksi ja sanoa: “Herra, sinä tiedät, että minä rakastan Sinua.”

Juuri sen tähden kysyy nyt Herra Pietarilta, Simon jne. Tämän kysymyksen tarkoitus on, että Pietarin pitää muistaman, kuinka monta kertaa hän on kieltänyt Vapahtajansa, kuinka kevytmielinen ja turhamainen hän on ollut, kun maailman rakkaus ja omarakkaus on saanut niin suuren sijan hänen sydämessään, että hän kielsi Vapahtajan. Tämän synnin ja omanrakkauden tähden pitää Pietarin tulla murheelliseksi ja muistaa, kuinka monta kertaa hän on kieltänyt Vapahtajan.

Jos nyt Vapahtaja kysyy teiltä, jotka tänään tahdotte käydä Herran Pyhällä Ehtoollisella, jos hän kysyy teiltä, “rakastatteko minua enemmän kuin nämä”, niin pitää teidän katuvaisella ja murheellisella sydämellä notkistaa polvianne armoistuimen eteen ja sanoa: “Minä vaivainen syntinen ihminen, jne.”