Puhtaat Saarnat, numero 172.

Saarna rippilapsille 1855.

Pankaa sydämiinne kaikki nämä sanat, jotka minä tänä päivänä todistan, sillä ei siinä ole teille yhtään turhaa sanaa, vaan se on teidän elämänne, ja ne sanat pidentävät teidän elämänne maan päällä. 5. Moos 32: 45, 47.

Nämä ovat kuolevaisen vanhemman viimeiset sanat, kun Moses sanoi jäähyväiset Israelin lapsille ja jätti heidät uskollisen miehen, Josuan haltuun. Moses oli Herran käskyn jälkeen johdattanut Israelin lapsia korven läpi ja oli nyt tullut liki Kaanaan maata, jossa heidän piti asuman. Siinä tuli Mosekselle käsky, että hänen piti erkaneman Israelin lapsista ja astuman kuolemaan korkealle vuorelle, jossa Herra osoitti hänelle kaikki maan paikat, kussa Israelin lasten piti asuman. Mutta ennen kuin hän erkani Israelin lapsista, sanoi hän heille jäähyväiset näillä merkillisillä sanoilla: “Pankaat sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teille todistan, sillä siinä ei ole teille yhtään turhaa sanaa, ja se on teidän elämänne.” 5. Mos 32: 46, 47.

En ole minä johdattanut näitä lapsia niin kauas kuin Moses johdatti Israelin lapsia, enkä ole niin kauas saattanut heitä johdattaa kuin Moses. Kuitenkin olen minä johdattanut sen huonon ymmärryksen jälkeen kuin minulle on annettu. Vaikka muutamat ovat vastahakoiset, muutamat ovat kääntäneet ajatuksensa takaisin pakanain maalle, muutamat ovat pahalla tunnolla matkustaneet Kaanaan maalle päin, ja muutamat ovat jo katselleet sitä maata, jossa maitoa ja hunajaa vuotaa, kuitenkin olen minä johdattanut sekä hyvät että pahat, myöntyväiset ja vastahakoiset. Tänne asti olen minä teidät, lapset, johdattanut, ja täällä te nyt seisotte Jesuksen alttarin edessä. Pankaa nämä viimeiset kuolevaisen vanhemman sanat teidän sydämillenne, kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teille todistan, sillä ei siinä ole yhtään turhaa sanaa.

Mutta minun täytyy sanoa teille niin kuin Moses sanoi Israelin lapsille, ennen kuin hän erkani heistä: “Katso, minä panen tänä päivänä teidän eteenne elämän ja kuoleman siinä, kun minä tänä päivänä käsken, ettäs rakastat Herraa sinun Jumalaasi, vaellat Hänen teissään, ja pidät Hänen käskynsä, ettäs saisit elää ja enettäisiin ja Herra sinun Jumalasi siunaisi sinua siinä maassa, kuhunkas menet. Mutta jos sinä käännät sydämesi ja et ole kuuliainen, vaan annat vietellä sinuasi, niin että sinä kumarrat vieraita jumalia ja palvelet heitä, niin teen minä tänä päivänä teille tiettäväksi, että teidän pitää peräti hukkuman ja ei kauan pysymän siinä maassa, johonkas menet Jordanin ylitse.” Tämä sana kuuluu erinomattain niille, joilla on kova otsa ja paatunut sydän, jotka eivät tottele ollenkaan kuolevaisen vanhemman viimeisiä manauksia ja jotka menevät heidän omia retkiään, jotka eivät hyvät ole.

Semmoisille paatuneille on Moses jättänyt nämä merkilliset sanat: “Minä tunnen sinun tottelemattomuutesi ja niskurisuutesi. Katso, koska minä nyt täällä vielä elän teidän kanssanne, olette te tottelemattomat Herraa vastaan.” Ja vielä sanoo Moses niille paatuneille, jotka eivät anna totuttaa itseään oikealle tielle: “Niinkö te Herralle maksatte? Eikö hän ole sinun Isäsi ja sinun Lunastajasi, joka sinut luonut ja valmistanut on? Muista muinaisia aikoja ympäri vuosikaudet suvusta sukuun ja kysy isältäsi, ja hän ilmoittaa sinulle, ja sinun vanhemmiltasi, niin he sinulle sanovat, kuinka suurella vaivalla Herra on johdattanut Israelin lapsia orjuuden huoneesta. Herra löysi teidät erämaasta ja hirmuisesta itkukorvesta, ja Hän vei teidät ympäri ja opetti teitä ymmärtämään ja varjeli teitä niin kuin silmäteräänsä. Hän vei teitä hamaan korkeuteen ja ruokki teitä pellon hedelmällä ja antoi teidän imeä hunajaa kalliosta ja öljyä kovasta kivestä, voita lehmistä ja rieskaa lampaista ja ruokki teitä parhaalla nisulla ja juotti teitä parhaalla viinamarjain verellä.” Katso, niin on Herra tehnyt Israelin lapsille, jotka ennen huokasivat orjuuden huoneessa raskaan kuorman alla. Mutta koska Israel lihoi, tuli hän korkiaksi, hän on tullut lihavaksi, paksuksi ja väkeväksi ja hylkäsi Jumalan, joka hänet teki ja katsoi autuutensa kallion ylön. Silloin he uhrasivat perkeleelle ja ei Jumalalle.

Nämä hirmuiset sanat ovat Moseksen kautta kaikki tyynni kirjoitetut niille, jotka eivät muista, mistä Herra on heitä pelastanut. Ja vielä nämä Moseksen sanat kuuluvat semmoisille paatuneille, jotka ensimmäisen armon jälkeen lankesivat pois ja alkoivat maailman kanssa fästäämään, viinalla suoliaan voidella ja sydäntään parantaa. Niille sanoo Herra näin: “Heidän viinansa on lohikäärmeen kiukkuvaahto ja kyykäärmeitten hirmuinen myrkky.” Tämä on hirmuinen muistutus niille, jotka nyt seisovat Jesuksen alttarin edessä siinä mielessä, että he tekevät parannuksen lupauksia, ja heti, kun he kääntävät selkänsä alttarille, menevät he perkeleen kalkista juomaan. Täällä Jesuksen alttarin juuressa on ennen teitä monta tuhatta sielua vannonut uskollisuuden valan ja tehnyt monta lupausta ja uhrannut sydämensä Jesukselle, mutta muutaman vuoden perästä on yksi osa tullut juomareiksi, toinen osa huoriksi ja varkaiksi, muutamat ovat piesseet vanhempiaan ja muutamat ovat surmanneet itsensä.

Semmoiset rippilapset ovat täällä ennen itkeneet, koska he ensimmäisen kerran seisoivat Jesuksen alttarin edessä. Mutta ne kyyneleet, jotka silloin ovat vuotaneet kirkon lattialle, ovat kuivuneet niin pian kuin he tulivat ulos kirkosta. Ilmankin maailman tuuli vei kaikki parannuksen ja rakkauden kyyneleet. Kaikki parannuksen lupaukset putosivat pois muistosta, kaikki kyyneleet ja hyvät ajatukset menivät hukkaan niin pian kuin rippilapset käänsivät selkänsä Jesuksen alttarille. Ei ollut pitkä aika, ennen kuin nämä katuvaiset lapset rupesivat juomaan, kiroamaan, tappelemaan, huorintekemään ja varastamaan, juuri niin kuin he olisivat antaneet lupauksen perkeleelle ja ei Vapahtajalle.

Sitten saivat muutamat oikein rohkeuden syntiä tekemään sen ensimmäisen ripin jälkeen. Eivät semmoiset enää huolineet vanhempain kiellosta. Koska he nimittäin saivat ensimmäisen kerran maistaa Herran ruumista ja verta, meni itsekkyyden ja ylpeyden rietas heihin sen kastetun palan jälkeen. He tulivat itse miehiksi ja aikaihmisiksi. Monelle vanhemmalle, jotka johdattivat lapsiaan Herran alttarin eteen siinä mielessä, että he saisivat ilon lapsistaan vanhuuden päivinä, kun he näkevät lapsensa kastelevan Jesuksen alttaria kyyneleillään, johtui ajatuksiin ja mieleen, että nuo lapset taitavat ilahduttaa vanhempiaan vanhuuden päivinä. Mutta turha oli tämä vanhinten toivo. Vähän ajan perästä tulivat nämä kauniit rippilapset vanhemmilleen ristiksi ja mielikarvaudeksi niin, että heidän täytyi valittaa niin kuin Israel: “Minä olen lapsia kasvattanut, mutta he ovat kovakorvaisiksi tulleet. Te saatatte minun harmaat karvani murheella hautaan.”

Näin on ennen eletty tässä seurakunnassa. Ja kuka tiesi, tulevatko nämä lapset suuremmaksi iloksi vanhemmilleen? Minä pelkään, että yksi osa näistä lapsista tulee vanhemmilleen surkeaksi mielikarvaudeksi, vaikka he nyt ovat olevinaan totiset ja murheelliset. Mutta ei se pidä oleman minun syyni, jos muutamat teistä tulevat semmoisiksi villihengiksi, kuin entiset pakanat ovat olleet, nimittäin huoriksi, varkaiksi, juomareiksi, kiroilijoiksi, tappelumiehiksi, valapattoisiksi ja kristittyjen vainoojiksi. Semmoiset ovat oikeat villihenget ja metsänperkeleet, jotka pieksevät .ristityitä ja voitelevat kurkkuaan pirun paskalla ja pyytävät hiiriä. Semmoisista sanoo Moses, se Jumalan mies: “Heidän viinansa on Sodoman viinapuusta ja Gomorran pelloista. Heidän viinamarjansa ovat myrkyllisiä viinamarjoja; heillä on karvahimmat marjat. Heidän viinansa on lohikäärmeen kiukkuvaahto ja kyykäärmeen hirmuinen myrkky.” 5. Moos. 32: 32, 33.

Uskokaa nyt, jos tahdotte, että Moses ei ole valehtelija, eikä ole Moses valehdellut, kun hän saarnasi viimeisen kerran niille paatuneille Israelin lapsille, joita hän oli johdattanut pakanallisesta maasta Jordaniin. Olen minä myös johdattanut teidät Jesuksen alttarin eteen, jossa teidän pitää tänä päivänä vannoman Herralle Sebaotille ja sille suurelle Ristinkantajalle ja orjantappuroilla kruunatulle Kuninkaalle. Teidän pitää vannoman, niin totta kuin Herra elää, että teidän pitää antaman henkenne ja verenne siinä suuressa sodassa maailmaa ja perkelettä vastaan ja teidän omaa lihaanne vastaan. Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajaksi teitä vastaan, että minä panen teidän eteenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen; niin valitse elämä, että sinä ja sinun siemenesi eläisi, että rakastaisit Herraa sinun Jumalaasi ja kuulisit Hänen ääntänsä ja riippuisit Hänessä kiinni, sillä Hän on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi. 5. Mos. 30: 19,20

“En minä kaikista teistä puhu”, sanoo Vapahtaja opetuslapsilleen, “sillä minä tiedän, kenet minä valitsen. Mutta että Raamattu täytettäisiin: joka syö leipää minun kanssani, se tallaa minua jaloillaan.” On tässä muutamia Jesuksen opetuslapsia, jotka eivät tiedä Juudan petollisuudesta mitään, joitten aikomus on noudattaa Jesuksen verisiä askeleita Golgatalle ja ristin kuolemaan asti. Mutta on tässä paljon Juudaan uskonveljiä ja sisaria, jotka eivät ole aikoneetkaan seurata Jesuksen verisiä askeleita kirkon ovea ulommaksi, ja niistä en minä tiedä, mitä minun pitää tekemän ja sanoman. Jos minä sanoisin heille niin kuin Jesus sanoi Juudaalle, niin minä sanoisin: “Mitä teet, niin tee pikemmin”, sillä Juudas teki myös pikemmin, mitä hän oli aikonut tehdä, ja sen kastetun palan jälkeen meni häneen perkele. Ilmankin se kastettu pala meni eli tarttui väärään kurkkuun, koskapa hänelle tuli niin kiire lähtemään ulos Herran ehtoollisen huoneesta. Ei malttanut Juudasparka odottaa siksi kun olisi kiitosvirsi veisattu. Ja se oli hänen viimeinen menonsa. Ei Juudas ole tullut takaisin maailman reissulta, ennen kuin hän tuli sen suuren joukon kanssa Yrttitarhaan suuta antamaan Jesukselle. Niin kuin kaikki petolliset rippivieraat tekevät, he antavat suuta Jesukselle ja sanovat: “Terve Rabbi!” Mutta he antavat ilmankin taas muutaman ajan perästä suuta pirulle ja taas Jesukselle, niin kuin muutamat ovat ennen tehneet.

Mutta ne yksitoistakymmentä, jotka ovat valvomassa Jesuksen kanssa Yrttitarhassa, ehkä uni on pakannut kovin heidän päälleen, ovat kuitenkin nähneet niin kuin unen horroksessa Jesuksen huokaavan jumalattomien lasten elämästä. He ovat myös nähneet Hänen pyhästä ruumiistaan putoilevan verenpisaroita maan päälle. He ovat nähneet Hänen verisiä askeleitaan, joita Hän on polkenut kantaessaan ristiä Jerusalemiin ja turmeluksen kaupungista Golgatan mäelle, ja niitä verisiä askeleita ovat he seuranneet. Minä toivon, että niillä yhdellätoistakymmenellä, jotka ovat kuulleet Hänen erosaarnansa ja nähneet veren vuotavan Hänen haavoistaan, on nyt totinen aikomus seurata Hänen verisiä askeleitaan, niin myös Maria Magdaleenalla ja muilla vaimoilla, jotka ovat Häntäseuranneet Galileasta ja haudan kohdalla murheellisilla sydämillä katselevat, kuinka Josef ja Nikodemus panevat Hänen ruumiinsa kuolleen uskon hautaan. Nämä murheelliset vaimot ovat aikoneet tulla voitelemaan Hänen ruumistaan hyvänhajuisilla yrteillä, mutta ei heidän tarvitse sitä tehdä. Joka kerta kun Jesus kuolee, istuu Maria Magdaleena Hänen hautansa päällä ja kyyneleillään osoittaa rakkautensa Ristiinnaulitulle. Minä uskon totisesti, että Maria Magdaleena rakastaa Vapahtajaa, ehkä hän sen ylenpalttisen murheen tähden ei tunne Häntä varsin, ennen kuin Jesus mainitsee hänen nimensä.

Ja sinä Pietari, jolle Jesus on sanonut: “Seuraa minua”, onko sinulla nyt se vahva päätös ja sydämellinen aikomus, että sinun pitää seuraaman sen ristiinnaulitun ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan verisiä askeleita ristinkuolemaan asti? Sinä olet kerran kieltänyt sinun Vapahtajasi ihmisten pelvon tähden. Sinä olet silloin rakastanut omaa henkeäsi, ehkä olet aikonut mennä kuolemaan Jesuksen kanssa. Aiotko sinä vielä tästedes kieltää sinun Vapahtajasi? Ei, ei, Pietari. Ei, ei, Pietari, älä rakasta omaa henkeäsi, vaan rakasta sinun Vapahtajaasi ja anna henkesi pakanoille, mutta anna sielusi Vapahtajalle.

Ja sinä Johannes, joka nojasit päätäsi Herran ehtoollisessa Jesuksen rintoja vasten! Mitä sinä ajattelet, kun pakanat viskaavat sinut kiehuvaan öljykattilaan? Luuletkos, että se ristiinnaulittu saattaa sinut pelastaa, jos sinä olet se opetuslapsi, jota Jesus rakastaa, ja sen tähden pakanain kiehuvassa kattilassa ei tule vahinko sinulle? Ja vaikka sinä olisit helvetin kattilassa, niin sinut pelastetaan sieltäkin niin kauan kuin sinä uskot, että se ristiinnaulittu on suuri ja voimallinen sotasankari, joka saattaa sinut pelastaa helvetin syvyydestä ja antaa sinulle sen autuaallisen uskon, että sinä olet ajassa ja ijankaikkisuudessa autuas.

Nyt Pietari, Johannes ja Maria Magdaleena! Seuratkaa Jesuksen raskaita askeleita kantaen Jesuksen ristiä murheellisilla ja verta vuotavaisilla sydämillä, katsellen sitä ristiinnaulittua ja orjantappuroilla kruunattua Kuningasta, kuinka Hän huutaa korkealla äänellä: “Minun Jumalani, minun Jumalani! Miksis minut ylönannoit?” Jos Jesus kuolee teidän sydämissänne, niin itkekää Hänen hautansa päällä siihen asti, että kuoleman kylmät rinnat särkyvät, ja Herra, joka asuu korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla nöyrä ja särjetty sydän on, Hän kuulee teidän huokauksenne ja nostaa ylös sen verisen sotasankarin kuolemasta ja antaa Hänet elävänä murheellisille opetuslapsille jälleen. Silloin opetuslapset ihastuvat, että he näkevät Herran.

Viimein kaikki uskolliset sielut seuraavat Vapahtajaansa taivaaseenastumisen vuorelle ja katsovat ylös taivaaseen odottaen Hänen tulemistaan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Silloin tulee teidän ilonne täydelliseksi, koska Karitsan häät alkavat, ja te saatte tanssata taivaan puhtaalla lattialla Jesuksen verellä kirkastetuilla vaatteilla ja taivaallisella kultapuvulla, riemusta loistavilla kruunuilla rakkaudesta hohtavilla rinnoilla laulaa kiitosta Jesukselle. Ja ehkä teidän täytyy nyt Herran ehtoollisessa syödä samasta vadista, josta Juudas on syönyt ja juonut itselleen kuoleman, ei Jesuksen ruumis ja veri sen tähden tule halvemmaksi. Teille on sama kalkki siunaukseksi, mikä Juudaalle ja hänen veljilleen on kiroukseksi. Teille, joilla on nöyrä ja särjetty sydän, on tämä Herran ehtoollinen elämän vesi, mutta Juudaalle ja Juudaan veljille ja sisarille on se myrkyllinen juoma, sillä sen kastetun palan jälkeen meni häneen perkele. Mutta oikeat Jesuksen opetuslapset tulevat iloisiksi, koska heidät ravitaan armopöydän runsailla tavaroilla ja juotetaan hekumalla niin kuin virralla. Kiitos Jesukselle. Kiitos Jesukselle! Aamen.