Puhtaat Saarnat 1, numero 176.
Laskiaissunnuntaina. Useita lehtiä kateissa.
Katkelmia
- - - ei ainoastans silloin, koska he elävät, vaan myös kuoleman jälkeen. Koska nyt Tobias tätä rakkauden työtä osottaissa kristityille, oli väsynyt ja pani maata, paskansi pääskyinen hänen silmiinsä, ja hän tuli sen kautta sokiaksi, niin kuin se vielä nytkin tapahtuu, että moni on tullut sokiaksi, koska hän on pannut maata juuri pääskyisen pesän alle. Moni on sen kautta tullut niin sokiaksi, ettei ole enää saattanut nähdä taivaan valkeutta, ja on joutunut sokeudessa istumaan.
Koska nyt Tobias odotti kuolemata, käski hän poikansa mennä hakemaan itsellensä yhden uskollisen kumppanin johdattajaksi ja neuvonantajaksi tämän maailman vaarallisissa retkissä, jotka olit vielä nuorelle Tobialle tuntemattomat. Ja hän löysi yhden kauniin nuorukaisen, joka tarjois itsensä kumppaniksi, ja koska tämä nuorukainen tuli sisälle, tervehteli hän sitä vanhaa Tobiasta ystävällisesti ja sanoi: “Jumala antakoon sinulle ilon.” Mutta vanhalla Tobiaksella oli niin ikävä olla sokeudessa, ettei hän toivonutkaan enää saavansa nähdä taivaan valkeutta. Mutta nuorukainen lohdutti häntä ja sanoi: “Ole kärsivällinen, Jumala sinua pian auttaa.” Ne sanat luetaan Tobiaksen kirjan viidennessä luvussa.
Emme tiedä, kuka on sen Tobiaksen elämäkertaa kirjoittanut, sillä koska se suuri kirjantutkinto oli, hyljättiin Tobiaksen kirja pois Raamatusta ja pantiin apokryfaan, erinomattain siitä syystä, että enkeli siinä kirjassa tuli valehtelijaksi, koska hän sanoi Tobialle, että hän on siitä Israelin suvusta syntynyt. Emme tiedä, onko enkeli valehdellut, vai onko kirjoittaja valehdellut enkelin päähän. Mutta sen me tiedämme, että moni on tullut sokiaksi niin kuin Tobias, pääskyisen paskantamisesta. Koska nimittäin yksi kristitty nimeltäns panee maata ja rupeaa nukkumaan juuri pääskyisen pesän alle, vissimmästi pääskyinen tekee semmoisen miehen sokiaksi. Sillä pääskyinen alkaa visertämään varsin, kuin aurinko koittaa; hän kiittää Luojaansa ensimmäisen säteen edestä, joka herättää häntä hänen pesässäns. Joka nyt panee maata pääskyisen pesän alle ja alkaa siellä nukkumaan, vaikka kuinka hyvää työtä olis tehnyt, vaikka kuinka paljon kristittyin raatoja olis korjannut, kyllä hän sen tähden tulee sokiaksi, koska hän makaa juuri pääskyisen pesän alla.
Ja me uskomme kyllä, että moni kristitty, joka on pannut maata pääskyisen pesän alle, on tullut sokiaksi sen kautta, että hän ei ole valvonut. Sillä se on mahdotoin uskoa, että yksi kristitty, joka on valvomassa, saattaa olla niin ymmärtämätöin, että hän panee maata pääskyisen pesän alle, ja rupee siellä nukkumaan. Emme sen tähden epäile Tobian kristillisyydestä, vaikka hän oli niin kuin muu valvomatoin ja ymmärtämätöin. Mutta Tobialle tuli sangen ikävä, koska hän ei saattanut taivaan valkeutta nähdä. Ja pitäis muille kanssa samaan laihin tulla ikävä, koska he ovat sokiaksi tulleet, mutta eipä näy tulevan oikiata muretta niillekään, jotka tuntevat sokeutensa. Sillä muutamat alkavat vihaamaan niitä pääskyisen poikia, joista he luulevat sokeuden tulleen. Ja muutamat ei pidä vaivana olla sokeudessa Muutamat epäilevät niin kuin Tobias, ettei taida enää olla mahdollinen hakea silmänvoidetta, että he saisit vielä kerran nähdä taivaan valkeutta. Ne, jotka kantavat hengellistä vihaa pääskyisille, joista he luulevat tulevan alun sokeuteen, ei taida enää - - -
(käsikirjoituksessa aukko)
- - - kiittäin Luojaansa ensimmäisen säteen edestä, joka paistaa heidän päällensä; ei se ole niiden syy, Tobias, että) sinä olet sokiaksi tullut, vaan se on oma syy, että sinä panit maata pääskyisen pesän alle ja rupeisit siinä unta näkemään. Mutta usko nyt Tobias, mitä enkeli sanoo sinulle, ole kärsivällinen, Jumala sinua pian auttaa, jos vielä karvastelee kalan sappi, jonka enkeli on arvannut parhaaksi lääkitykseksi ja silmän voiteeksi, sillä jos sinä tuntisit, kuinka onnetoin sinä olet, jonka pimeydessä istuman pitää ja taivaan valkeutta et saa siinä sokeudessa nähdä, niin sinä et huolis, vaikka vielä lohikäärmeen sappi paiskattaisiin silmiin, saati sinä sen kautta tulisit näkeväiseksi ja saisit vielä kerran nähdä taivaan valkeutta.
Istu nyt sokeudessas, Tobias, ja huokaa:” Mikä ilo minulla oleman pitää, jonka pimeydessä istuman pitää, ja taivaan valkeutta en saa nähdä!” Mutta sinun pitää myös uskoman, mitä enkeli sanoo:” Ole kärsivällinen, kyllä Jumala sinun pian auttaa.” Kuule nyt, taivaan Jumala, niitten sokiain huokaus, jotka nöyrällä ja katuvaisella, ja särjetyllä sydämellä huutavat:” Jesu, Davidin Poika, armahda minun päälleni!” Isä meidän, joka olet taivaassa.
Meidän pyhän evankeliumimme johdatuksesta pitää meidän tällä siunatulla hetkellä katseleman, minkä tähden se sokia raukka, joka istuu tien vieressä kerjäten, on niin kiivas huutamaan Jesuksen perään, vaikka surutoin väki toruu häntä vaikenemaan. Me arvaamme hyvin, että kristityt ei kiellä ketään huutamasta Jesuksen perään, mutta suruttomat, jotka seisovat niin kuin sääsket Jesuksen ympäri, ne toruvat sitä sokiata miestä vaikenemaan. Net ei kärsi, että joku sokia eli raajarikko eli spitaalinen huutais Jesuksen perään.
Ensimmäinen tutkistelemus. Minkätähden on se sokia raukka niin kiivas huutamaan Jesuksen perään, vaikka surutoin väki toruu häntä vaikenemaan? Minä luulen hänen huutavan ensiksi sen tähden, että hänelle on ikävä olla sokiana. Sokeus on tullut hänelle suureksi vaivaksi. Hän on kyllä ynnä muitten ontuvain ja raajarikkoin kanssa kutsuttu häihin, mutta ei hän näe, mistä tie menee taivaaseen. Halu olis tulla näkeväiseksi, että hänki sais kerran nähdä taivaan valkeutta, mutta ei hän ilman taluttajata kostu Jesuksen tykö, jonka perään hän huutaa. Tähän paikkaan kuuluu nyt, mitä drottningin kamaripalvelija sanoi Filippukselle, koska hän luki Raamatusta Vapahtajasta, kuinka Hän menee kuolemaan niin kuin lammas, joka teurastetaan, ja Filippus kysyi:” Ymmärrätkös, mitä sinä luet?”, vastais kamaripalvelija: “Kuinka minä ymmärrän, koska ei ole johdattajaa.”
Tunsi hänki sokeutensa, ja sen tähden pääsi hän valkeuteen, koska hän sai silmänvoidetta. Mutta fariseukset ei(vät) tunne sokeuttansa ja sen tähden ne sanovat Vapahtajalle: “Olemmeko mekin sokiat?” Ja niitä on monta, jotka sanovat: “Olemmeko mekin sokiat? Kyllä me itse näemme kirjasta. Emme tarvitse yhtään koulumestaria, joka selittää.”
Mutta tämä sokia raukka, joka istui tien vieressä kerjäten, tunsi kyllä, kuinka suuri vaiva se on, että olla sokiana. Vaikka emme tiedä, mistä se sokeus oli hänelle tullut, koska ei ole pantu kirjaan. Saattaa olla mahdollinen, että tämä sokia raukka oli ennen nuorempana ollut näkeväinen. Moni on tässä seurakunnassa ollut näkeväinen ja on tullut sokiaksi. Moni on toisen kerran tullut sokiaksi, joka on ennen ollut näkeväinen. Ja muutamat kantavat kristittyin päälle, että net on syypäät siihen. Mutta minä ajattelen, että jos Tobias alkaa kantamaan pääskyisten päälle, että (net) on syypäät siihen sokeuteen, niin hän kantaa väärin, sillä kukas käski hänen panna maata juuri pääskyisten pesän alle? En usko minä, että yksikään kristitty, joka on valvomassa, panee maata pääskyisten pesän alle. Mutta koska uni pakkaa niin väkevästi hänen päällensä, silloin hän panee maata nukkumaan pääskyisten pesän alla.
Onkos sitte pääskyisten syy, että tuo tulee sokiaksi? Älä kanna. Tobias, pääskyisten päälle, vaan syytä itsiäs. Hengellinen sokeus tulee kristityille tällä lailla; koska niillä ei ole valvominen eikä itsensä tunteminen, tulee omanvanhurskauden perkele ja omistaa itsellensä Jumalan armotöitä ja saarnaa sitte kristittyin mielessä tällä lailla:” Näin ja näin paljon sinä olet koetellut. Ei olekaan muut kristityt niin paljon koetelleet, kuin sinä.” Jos ei ole sitte tuolla niin tarkka itsensä tunteminen, kuin yhdellä kristityllä pitäis oleman, niin ottaa hän huomaitsematta vastaan, mitä tuo omavanhurskaus ja omarakkaus hänelle tarjoo. Ei ole hänellä sillä hetkellä sitä ymmärrystä, että hän sanois riettaalle: ”Kyllä sitte. Mitä minä olen koetellut, ei net ole sinun eikä minun töitäni, mutta Jumalan net ovat. Eikä ole Jumalan sanassa käsketty minun omistaa muuta kuin Kristuksen vanhurskautta, joka on kokonansa omaa vanhurskautta vastaan.”
Sillä omavanhurskaus tarjoo myös kristityille yhtä ja toista Jumalan vaikutuksista. Hän tarjoo heille koettelemukset, tuntemiset, liikutukset, ja käskee niitä omistaa. Hän tarjoo viimein rakkautta niin kuin Pietarille ennen lankeemusta. Ja omavanhurskaus on vielä niin viekas, ettei hän silloin tarjoo kristityille syntiä, koska hän tarjoo heille hyvää. Mutta jos tuo ei ota hyvää vastaan riettaan kädestä, sitte hän tarjoo niin paljon syntiä, kuin mahdollinen on saada kokoon, ja tekee kaikki Jumalan Hengen vaikutukset tyhjäksi. Sitte hän alkaa näin saarnaamaan:” Et sinä ole koskaan herännyt. Ei sinulla ole oikiata katumusta ollut. Mitä sinäki enää huudat Jesuksen perään, sokia raukka?” Jos omavanhurskaus ei saata juuri kaikki tyhjäksi tehdä, - - -
(käsikirjoituksessa aukko)
- - - helvetti tärisee. Ja niin hän saarnaa maailmalle ja kaikille riettaan enkeleille: ”Nämät villihenget ottavat minulta kristillisyyden pois ja haukkuvat armonvarkaaksi ja saarnaavat vastoin Raamattua, että minä rakastan maailmaa enemmän kuin Jumalata. Mutta minä en tottele ketään, enkä huoli ihmisistä, vaan minä menen ojeti Jumalan tykö.”
Semmoinen hirmuinen kristitty tulee viimein pyhäksi ja synnittömäksi, ja tulee viimein niin sokiaksi, ettei hän näe enää muuta kuin hyvän itsessäns, vaikka on sarvi kyljessä kristityitä vastaan, vaikka on iso rautanaula sydämessä. Ei hän sitä tunne. Pahalla tunnolla hän kiertää kristityitä, eikä tahdo niitten seuraan tulla, mutta rakentaa itsellensä eriseuraa, ja pitää eri jumalanpalvelusta.
Katso, tällä lailla pilataan muutampain kristittyin kristillisyys. Ja sillä lailla on moni sokiaksi tullut. Ja sitte he sanovat näin:” Se on kristittyin syy, että me olemma tämmöiseksi tulleet.” Mutta ei se ole semmoinen sokea, joka istuu tien vieressä ja huutaa, vaan se on semmoinen, joka tuntee sokeutensa, ja on ikävä, jollen sokeus tulee suureksi vaivaksi, ja on suuri halu, että hän pääsis vielä kerran valkeutta näkemään. Mutta ei jaksa itse käydä Jesuksen tykö ilman taluttajata. Hän on istunut sokeudessansa kuka tiesi, kuinka kauan, ja on kuullut sanoman kautta paljon puhuttavan Jesuksesta Nazarenuksesta, kuinka monen sokian silmät Hän on avannut, mutta ei ole sokeudessansa itse pääsnyt Jesuksen tykö. Ja kuinkapa semmoinen pääsee Jesuksen tykö, koska hän on kaukana hänestä. Mutta nyt kuulee hän humun siitä väen paljoudesta, joka kurkistelemisen tähden juovattaa tuota Jesusta Nazarenusta, ja niin pian kuin hän saapi kuulla, että Jesus Nazarenus tästä sivuti meni, alkaa hän huutamaan:” Jesu, Davidin Poika, armahda minun päälleni!” Ja surutoin kansa ei kärsi sitä, että tuo sokia raukka huutaa Jesuksen perään, vaan toruu häntä vaikenemaan. Tämä huutaminen tekee pahaa suruttomille (ja arm)onvark(aille). Mutta tämä sokia raukka ei lakkaa huutamasta Jesuksen perään, vaikka kuinka surutoin kansa toruis häntä vaikenemaan, vaan sitä enemmän hän huutaa:” Jesu, Davidin Poika, armahda minun päälleni! “
Nyt pitäisi kaikki sokiat raukat huutaman, ennen kuin Jesus sivuti menee, sillä ei Hän jouda olemaan kauan yhdessä paikassa. Ja erinomattain Nazaretissa, kussa ei yksikään usko Hänen päällensä, ei Hän siellä saata olla. Mutta Jerikon kaupungissa Hän on vaeltanut, kussa Zacheus heräis ja lupais maksaa neljänkertaisesti, mitä hän on väärin tehnyt. Ja tämän sokian raukan Hän myös kohtais tien päällä Jerikoon. Mutta ei Hän ole kauvan siellä, ennen kuin Hän lähtee muualle, kussa Hän(et) paremmin otetaan vastaan kuin täällä.
Nyt olis paras, että kaikki sokiat huutaisit, ennen kuin Hän lähtee niin kauas, ettei enää kuulu eikä näy. Kuka tiesi meidän kiittämättömyytemme tähden lähtee Jesus pois ja menee muualle, kussa Häntä paremmin otetaan vastaan. Huutakaat siis, kaikki sokiat, koska Hän on vielä kuuluvissa, ennen kuin Hän menee niin kauvas, ettei korva enää kuule, ei silmä enää näe, ei sydän enää tunne, eikä yksikään enää ajattele, että Davidin Poika on täällä vaeltanut ja parannusta huutanut ja yhden sokian raukan silmät avannut. Huutakaat nyt, kaikki sokiat, kaikki ontuvat, kaikki raajarikot, kaikki spitaaliset, kaikki punaista tautia sairastavaiset, huutakaat, kaikki sairaat, kaikki murheelliset ja katuvaiset, epäileväiset, epäuskoiset! Huutakaat:” Jesu Davidin Poika! Armahda meidän päällemme!” Huutakaat ennen kuin Jesus menee niin (kauas) - - -
- - - käsikirjoituksesta repeytynyt pala lehdestä pois - - -
- - - että Jesus Nazarenus tästä sivuti meni.
Ja sinä sokia kerjäläinen, joka olet niin korkialla äänellä huutanut, että Jesus on sinua kuullut, ja käskenyt taluttaa tykönsä, ja avannut sinun silmäs, että sinä (saisit) nähdä tai(vaan) valkeu(tta) nyt j(a iankaikkisesti) A(men).