Puhtaat Saarnat 1, numero 180.

TARKASTUSSAARNA KAARESUVANNOSSA 1852.

Ja riita oli Aabrahamin paimenien ja Lootin paimenien välillä: Ja siihen aikaan asuivat myös Kanaanelaiset ja Pheresiläiset maalla. Niin Aabraham sanoi Lootille: Älköön olko riita minun ja sinun välilläs, ja minun ja sinun paimentes välillä, sillä me olemme veljekset. 1. Moos. 13: 7 - 8.

Me kuulemme näistä sanoista, että riita oli Aabrahamin ja Lootin paimenten välillä; ehkä tämä riita ei kuulunut kristillisyyteen, oli se kuitenki sen vuoksi kristillisyyteen kuuluva, että se olis saattanut pian molempain kristillisyyttä pilata, jos Aabraham ei olis antanut Lootin valita parhaat laitumet. Lootilla oli myös niin paljon omaa rakkautta, että hän valitsi itsellensä parhaan laitumen, jonka tähden hän tuli asumaan Sodoman kaupungissa, jossa oli aivan pakanoita. Ja olis Loot pian hukkunut pakanain kanssa, jos Jumala ei olis väkisin johdattanut häntä ulos siitä pakanallisesta Sodomasta.

Tämän riidan vaikutti oma rakkaus, joka teki Lootin tunnon pimiäksi, ettei hän saattanut tuta ja nähdä, että hän teki suuren vääryyden siinä, että hän valitsi itsellensä parhaat paikat, jossa oli parempi laidun, ja vanhalle Aatamille helppo. Jos Lootilla olis ollut oikein elävä ja kirkas omatunto, niin olis hän sanonut Aabrahamille:” Ota sinä, joka olet vanhempi kristitty, parhaat paikat itselles. Ja me arvaamme hyvin, että Aabraham ei olis valinnut parasta laidunta itsellensä, vaikka toinen olis tarjonnut. Mutta Lootilla kyllä oli semmoinen omarakkaus, että hän tahtoi valita itsellensä parhaan laitumen. Omanrakkauden rietas oli siinä paikassa paskantanut tunnon päälle. Ja sen omanrakkauden tähden joutui hän asumaan pakanallisessa kaupungissa, ja olis sen tähden hukkunut pakanain kanssa, jos Jumalan Enkeli ei olis häntä johdattanut ulos Sodomasta.

Siitä arvataan, että Lootilla taisi olla jotakuta kristillisyyden ainetta, koska Jumala armahti häntä, ja pelasti hänen henkensä. Jos me nyt ottaisimme tämän riidan Aabrahamin paimenten ja Lootin paimenten välillä tutkinnoksi, niin me löydämme, että koska näin riita tulee paimenten välillä laitumen päältä, että sen puolelle kaatuu omarakkaus, joka parhaat paikat valitsee itsellensä, jossa on helppo vanhalle aatamille paimentaa laumaa. Mutta joka ottaa huonommat paikat itsellensä, sillä ei ole omarakkaus.

Aabraham oli vakainen kristitty, ja sen tähden hän valitsi huonommat paikat itsellensä. Ei Aabrahamin puolella ollut niin hyvä laidun, kuin Lootin puolella. Mutta Lootin paimenilla oli helpompi, ei heidän vanhalla aatamillaan ollut enää mitään vaivaa eli rasitusta, koska he sait parhaan laitumen. Mutta Aabrahamin paimenille tuli ilman epäilemättä suurempi vaiva, joilla huonompi laidun oli. Me tiedämme nimittäin, ettei lampaat ole lihavat siellä, kussa huono laidun on. Ja Aabrahamin paimenilla on suurempi vaiva. Heidän pitää ajaman lampaita yhdestä paikasta toiseen, kussa lampaat saisit jotakin syödäksens. Mutta kussa hyvä laidun on, siinä ovat lampaat lihavat. Ja Herra on sanonut profeetan Hesekielin kautta, että Hän aikoo niitä lihavia lampaita hävittää.

Mutta ehkä Aabrahamin täytyi tyytyä huonompaan paikkaan, ei hän sen tähden köyhtynyt, mutta Loot, joka parhaan laitumen itsellensä valitsi, joutui viimein asumaan pakanallisessa kaupungissa Sodomassa, kussa hän kohta oli hukkumallansa, jos ei Herran enkeli Aabrahamin rukouksen tähden olis johdattanut häntä ulos siitä kaupungista. Mutta miksi Aabraham ja Loot erkaannuit? He erkaannuit sen tähden, että paimenet rupeisit riitelemään laitumen päältä. Jos paimenet eivät olis riitaantuneet laitumen päältä, niin olisit he vielä nytkin olleet sovinnossa. Mutta se paimenten riita matkaansaattoi niin paljon, että he erkaannuit. Ja jos Aabraham ei olis antanut Lootin valita parhaat paikat itsellensä, niin olisit he kuka tiesi tapelleet.

Minä olen kauan aikaa ajatellut, minkätähden semmoinen riita piti tuleman paimenten välillä, mutta en ole saanut muuta käsitystä, kuin sen, että vihollinen on tämän riidan matkaan saattanut, sillä ei tämä riita ole Jumalasta. Se saattaa olla mahdollinen, että Lootin laumassa oli enemmän keituria, jonka tähden Aabrahamin paimenet rupeisit moittimaan, että Lootin laumassa on paljon keituria. Mutta niin minä luulen, ettei Lootin laumassa ollut ainoastans keituria, koska riita ensinnä tuli, vaan siinä laumassa saattoi olla myös muutampia lampaita. Mutta se näyttää niin kuin Loot olis köyhtynyt, koska hän rupeis asumaan pakanallisessa kaupungissa, ja juuri siinä kaupungissa, kussa pahimmat pakanat olit. Semmoisessa kaupungissa olisit keituritten ja sikain paimenet somat asumaan. Mutta minä en tiedä enää muuta sanoa tästä paimenten riidasta kuin sen, että vahinko tuli molemmin puolin, sillä Aabrahamin paimenille tuli sen kautta suurempi vaiva, koska heille jaettiin huonompi laidun. Mutta Lootin puolella on ilmanki paimenilla vähempi vaivaa, koska he sait parhaat paikat laitumeksi; ja sen tähden saattavat olla lihavammat lampaat Lootin puolella, ja ovat ilman epäilemättä lihavammat. Mutta emme saa unhottaa, että Herra on aikonut lihavia lampaita hävittää. Aabrahamin puolella ovat ilman epäilemättä laihat lampaat, koska sillä puolella on huonompi laidun. He saavat välistä syödä krouvimpaa luhtajänkkäheinää. Mutta ne vasta ovat onnettomat lampaat, joilla ei paimenta ole. Jos niillä olis se ymmärrys, että he pysyisit koossa, niin se olis aina parempi. Pakkaisen aikana kuitenki he saattaisit lämmittää toinen toistansa. Mutta ei niillä raukoilla ole sitä ymmärrystä, että he pysyisit koossa. Sen laihan laitumen tähden he hajaintuvat, yksi sinne, toinen tänne. Ja siellä he määkyvät niin kuin eksyneet lampaat, joilla ei paimenta ole.

Voi, teitä, te onnettomat lampaat, jotka nyt olette hajaintuneet kaikille Israelin vuorille, ja ei ole senkaltaista paimenta, joka rupeis etsimään niitä kadonneita lampaita Israelin huoneesta. Ei ole ketään, joka kokoo ja ajaa niitä raukkoja kotia illaksi. Voi! Voi! teitä, onnettomat lampaat, jotka niin hajalliset olette, ja niin kauas eksyneet korpeen, ettei taida enää se suuri Israelin Paimen teitä löytää. Kuinkas te luulette kostuvanne kotia illaksi, koska te nyt olette hajaintuneet kaikille Israelin vuorille. Ja itse kukin erinänsä hakee ruokaa mettässä. Kuinkas te luulette käyvän teidän kanssanne, koska pimeä aika tulee, ja kova rajuilma? Luulettekos te silloin löytävänne suojaa, joka varjelee teitä lumisateesta ja rajuilmasta, vaikka ette suinkaan ole pimeän arat enää, koska te olette siihen harjaintuneet. Jos nyt vielä kuusen alle panisitte maata. Mutta kukas teitä varjelee hukan hampaista, koska pimeys tulee ja kova rajuilma? Minä pelkään, että susi repii yhden kerrallansa, ja viimein lopettaa koko sen lauman, jota Israel piti paimentaman.

Näin sanoo Israel, eli Jaakob: “Minä olen ollut sinun huoneessas 20 ajastaikaa, ja sinun lampaas ja vuohes eivät ole hedelmättömät olleet, ja en ole minä syönyt oinaita sinun laumastas. 1. Moos. 31: 38. Päivällä on minun helle väsyttänyt, ja yöllä vilu, ja uni on paennut minun silmistäni.” “Minä olen jo ollut 20 ajastaikaa sinun huoneessas”, sanoo Israel. Se sama mies, joka lähti isänsä huoneesta paimentamaan Laabanin laumaa. Siinä oli sekä lampaita, että vuohia.

Minä olen myös ollut sinun huoneessas 20 ajastaikaa, ja olen paimentanut sinun laumaas. Ovatkos nyt sinun lampaas ja vuohes hedelmättömät olleet, sinä kovakorvainen seurakunta? Olenko minä syönyt oinaita sinun laumastas? Olenko minä karitsoita polkenut rapakkoon? Olenko minä lypsänyt verta sinun vuohistas, eli olenko minä silmät puhkaissut teiltä, että te nyt olisitte sokeiksi pukeiksi tulleet? Minun omatuntoni todistaa, että ehkä kuinka huono minä olen ollut paimentamaan sinun laumaas, olen minä kuitenkin pyytänyt avata teidän silmiänne, koska vihollinen oli net puhkaissut. Olen myös johdattanut teidät laitumelle, kussa teidän pitäis löytämän ruokaa. Jollei niin ole, että te olette lihavaksi tulleet, että te olette alkaneet polkemaan laidunta, ja pilaamaan elämän lähteitä teidän jalvoillanne.

Minä olen ollut sinun tykönäs 20 ajastaikaa, sanoo Israel. Ovatkos sinun lampaas ja vuohes hedelmättömät olleet? Olenko minä syönyt oinaita sinun laumastas? Enkös ole valvonut yötä silloin, koska te nukuitte? Enkös ole vienyt teitä laitumelle, koska teillä oli nälkä? Enkös ole ajanut teitä niin kuin koira elämän lähteille? Enkös ole huutanut korvessa, koska susi oli tulemassa? Jokos nyt olette niin lihavaksi tulemassa, ettei enää kelpaa muu kuin paras vainioheinä, joka kedolla kasvaa?

Voi teitä, onnettomat lampaat, jotka nyt olette hajoitetut Israelin vuorille, ja vaellatte korvessa niin kuin lampaat, joilla ei paimenta ole. Olettekos nyt niin lihavaksi tulleet, että te rupesitte polkemaan laidunta ja pilaamaan vettä teidän jalvoillanne?

Minä olen nähnyt, että karitsat laskevat polvillensa, koska he imevät, mutta miksi te olette lihavaksi tulleet, ja niin raavaaksi, ettei ole paljon eroitusta lampaan ja keiturin välillä? Eli ovatko nyt Jeesuksen karitsat tulleet niin raavaaksi, ettei heidän tarvitse enää imeä armon nestettä? Eli onko heillä itsellä nisät, joista he imisit? Kukas tiesi, taitaa olla muutamilla omat nisät, joita he imevät. Minä muistan vielä sen ajan, koska Jeesuksen karitsat imit Taivaallisen Vanhimman armoa vuotavaisista rinnoista, ja silloin he hyppäsivät ilosta Sionin vuorella ja pidit häitä. Ovatkos nyt ne hääpäivät loppuneet? Jokos nyt Ylkä on otettu pois ja te olette joutuneet paastoamaan? En tiedä, kuinka suuri nälkä teillä nyt on. Mutta sen minä tiedän, että te olette ennen imeneet armon nestettä Taivaallisen Vanhimman armoa vuotavaisista rinnoista. Mutta jos te nyt olette alkaneet imemään teidän omia tyhjiä rintojanne, niin minä vakuutan, että te kuolette pian nälkään. Älkäät imekö vain teidän omia nisiänne, ei niistä tule maitoa, vaan pihkaa. Ja jos te enemmän aikaa imette teidän omia rintojanne, niin niistä tulee musta veri, joka on niin kuin lohikäärmeen veri.

Minä tiedän vakaisesti, että ne harvat sielut, jotka ovat oikein puhdistetut, eivät ole lohikäärmeen veressä puhdistetut, vaan viattoman Jumalan Karitsan veressä olette te puhdistetut. Ja joka kerran pesty on, ei se muuta tarvitse, vaan että jalat pestään, ja niin hän on kokonansa puhdas. Ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki. Vapahtaja pesi tosin kaikkien opetuslasten jalkoja, mutta ei vielä kaikki olleet puhtaat. Ja vielä he rupesit sen pesemisen jälkeen riitelemään keskenänsä, kuka heistä näkyis suurin olevan. Tämä riita vaikutti niin paljon, etteivät he saattaneet enää valvoa yrttitarhassa ja katsella Hänen suurta tuskaansa ja vaivaansa, koska Hän istui verisaunassa ja sotki Jumalan vihan viinakuurnan yksinänsä.

Jeesuksen opetuslapset ovat ymmärtäneet aivan nurin nämä Jeesuksen sanat: Nyt on Ihmisen Poika kirkastettu. Ja Jumala kirkastaa Hänet aivan pian. Näiden sanain väärästä ymmärryksestä tuli riita heidän välillänsä, sillä opetuslapset luulit silloin, ja moni luulee vielä nytkin, että he Vapahtajan kunnian kautta tulevat herroiksi maailmassa. Ja monella on vielä nytkin herraskristillisyys mielessä. Mutta jos te, Jeesuksen opetuslapset, luulette Vapahtajan kunnian kautta tulevanne herroiksi maailmassa, niin te tulette sontatunkioksi taivaan valtakunnassa. Mutta Hän on puhunut siitä suuresta kunniasta ja kirkkaudesta, joka tapahtui Hänelle, koska Hän oli vankina, koska Hänet vietiin sidottuna raastuvan eteen, koska Hän kantoi purppuraista kaapua ja orjantappuraista kruunua, koska veri tippui Hänen otsastansa, koska Hän riippui alastomana ristin päällä. Siinä näette te Jeesuksen opetuslapset, siinä näette te sen suuren Ristinkantajan kirkkauden ja kunnian; nimittäin Hänen verisissä haavoissans, Hänen alastomuudessans, Hänen ylönkatsotussa tilassans, Hänen orjantappuroilla kruunatussa päässäns, Hänen lävistetyssä kyljessäns. Siinä te näette Vapahtajan kirkkauden ja kunnian.

Ja me tiedämme, etteivät opetuslapset jouda enää riidellä, koska he seisovat siinä verisen ristin juurella, vaan heidän täytyy siinä paikassa tulla murheelliseksi katsellessansa, kuinka veri tippuu Taivaallisen Vanhimman haavoista. Siinä seisoo Maria Magdaleena särjetyllä sydämellä. Siinä seisoo Maria, Jeesuksen äiti vertavuotavalla sydämellä. Siinä seisoo Johannes ja itkee Jeesuksen ristin juurella. Mutta siinä seisovat myös sotamiehet, jotka Häntä ristiinnaulitsevat. Siinä seisovat juutalaiset, jotka Häntä pilkkaavat. Siinä seisovat nekin sotamiehet, jotka tarjoovat Hänelle etikkata sapella sekoitettua. Siinä seisovat siis Jeesuksen ristin viholliset ja murheelliset opetuslapset sekaisin. Mutta ei se auta niitä, jotka ovat Jeesuksen ristin viholliset, että he siinä seisovat, sillä vaikka Jeesuksen veri tippuu sotamiesten päälle, jotka Häntä pistävät ja ristiinnaulitsevat, ei se veri saata heitä puhdistaa murhaamisen synnistä, niin kauan kuin heillä on paatunut sydän.

Mutta murheelliset opetuslapset ja Maria Magdaleena, ja Maria, Jeesuksen äiti, jotka seisovat siellä ristin tykönä murheellisella ja särjetyllä sydämellä itkien syntiänsä ja viheliäisyyttänsä, että heidän täytyy nyt olla niin kuin orpolapset, joilla ei vanhinta ole, niin kuin lampaat, joilla ei paimenta ole, niin kuin karitsat, joilla ei emää ole. Niille murheellisille, katuvaisille, ja alaspainetuille on sovintoveri suureksi voitoksi ja iankaikkiseksi autuudeksi, jos he vain pysyvät ristin tykönä kuolemaan asti. Niille tulee suuri ilo, koska he saavat nähdä sen suuren Ristinkantajan ja orjantappuroilla kruunatun Kuninkaan elävänä ja kirkastettuna. Mutta sotamiehet, jotka Häntä pistävät ja ristiinnaulitsevat, eivät saa nähdä Häntä elävänä. Eivätkä juutalaisten ylimmäiset papit, jotka Häntä pilkkaavat saa Häntä nähdä elävänä. Eikä Pilatuskaan, joka Hänet tuomitsi, eikä Nikodeemus, joka pani Hänet kuolleen uskon hautaan, saa nähdä Häntä elävänä. Ja ne sotamiehet, jotka ovat vartioitsemassa hautaa, menevät kuoliaaksi, koska valkeuden Enkeli tulee alas taivaasta vierittämään kiveä haudan ovelta.

Mutta Maria Magdaleena, joka seisoo ja itkee haudan päällä, saapi ensimmäiseksi nähdä Hänet, ja sitten ne vaimot, jotka pyörtävät kuolleen uskon haudalta, ja sitä lähin opetuslapset Emmauksen tiellä, joiden sydämet tulit palavaksi, ja viimein ne yksitoistakymmentä, jotka itkivät ja parkuivat. Ja viimein nähdään Hän enemmältä kuin viideltä sadalta, joista jo muutamat ovat nukkuneet, mutta muutamat vielä elävät. Niin seisokaat siis ristin juurella, te murheelliset opetuslapset, kuolemaan asti. Aamen.