Puhtaat Saarnat 1, numero 54.

2 SUNNUNTAINA PÄÄSIÄISESTÄ 1849.

Mutta teille, minun laumani, sanoo Herra, Herra: Katso minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan välillä, ja oinasten ja kauristen välillä, eikö siinä kyllä ole, että teillä niin hyvä laidun on, ja jääneet teidän laitumistanne te jalvoillanne tallaatte, ja niin jalot lähteet juoda, että te jääneet jalvoillanne tallaatte? että minun lampaani pitää syömän sitä, kuin te olette jalvoillanne sotkeneet, ja pitää myös juoman sitä, kuin te tallanneet olette jalvoillanne. Sentähden näin sanoo Herra, Herra heille: Katso minä tahdon tuomita lihavain ja laihain lammasten välillä. Hesek. 34: 17 - 20.

Me kuulemme näistä sanoista, että Herra aikoo tuomita lammasten välillä. Koska nimittäin lampailla on hyvä laidun, tulevat muutamat lihaviksi, ja ne lihavat lampaat juoksevat ylön hopusti, jonka kautta laihat lampaat jäävät. Laihat lampaat saavat syödä jääneet, mitä lihavat lampaat ovat polkeneet. Herra sanoo myös, että Hän on antanut lampaille niin jalot lähteet juoda; mutta lihavat lampaat polkevat ja pilaavat myös niitä lähteitä, että laihat lampaat, joilla ei ole voimaa niin hopusti kulkemaan, täytyy juoda sitä, mitä lihavat lampaat ovat jalvoillansa pilanneet.

Herra valittaa myös siinä samassa paikassa, nimittäin profeetta Hesekielin 34. luvussa ja 21. värssyssä, että lihavat lampaat puskevat heikkoja. Ja sen tähden tahtoo Herra tuomita lihavain ja laihain lammasten välillä. Että lihavat lampaat polkevat laidunta jalvoillansa, se on monessa paikassa nähty.

Mutta tämä polkeminen ei ole suinkaan hyvä. Sillä laihat lampaat, jotka eivät jaksa niin hopusti juosta kuin lihavat lampaat, saavat syödä sitä, mitä toiset ovat polkeneet ja jalvoillansa pilanneet. Lihavat lampaat nykkivät sieltä ja täältä makeimpia ruohoja, ja jättävät huonompia ruohoja laihoille lampaille. Ja se on arvattava, että paimenen täytyy katsoa perään, etteivät laihat lampaat kupsottelis ja jäisi peräti osattomiksi; sillä laihat lampaat ovat myös lampaat, vaikka he ovatkin laihat. Paimenen täytyy katsoa niiden perään, jotka heikot ovat, että hekin saisivat määrätyn osansa.

Mutta pukit ja keiturit tahtovat aina tukkia nokkansa ikkunasta eli seinän raosta, että he pääsisivät varastamaan lammasten ruokaa. Erinomattain ovat keiturit ahneet sen ruuan päälle, joka annetaan heikoille ja karitsoille. Mutta paimenella on vitsa kädessä, jolla hän lyöpi keitureita nokkaan, jos he tulevat varastamaan lammasten ruokaa. Keiturit kadehtivat, että lampaille annetaan parempaa ruokaa kuin heille. Koska lampaille annetaan parempaa ruokaa, niin sanovat keiturit: “Mitä paremmat nuo ovat meitä? Enempi meillä on maitoa kuin lampailla. Ei lampailla ole niin paljon maitoa kuin meillä.”

Me tiedämme myös, että muutamat paimenet pitävät keitureita juuri sen maidon vuoksi, jota keitureista lypsetään. Eivät muutamat paimenet huoli lampaista ollenkaan. Muutamat paimenet ruokkivat keitureita hyvin, mutta nälistyttävät lampaita. Muutamat paimenet eivät kaitse lampaita ollenkaan, vaan ruokkivat itseänsä, niinkuin Herra valittaa saman profeetta Hesekielin kautta 34. luvussa: Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, että te annatte minun lampaani raatelukseksi ja minun laumani kaikille pedoille ruuaksi ja minun paimeneni ei pidä lukua minun laumastani, vaan ovat senkaltaiset paimenet, jotka itseänsä ruokkivat, mutta minun lampaitani ei he tahdo ruokkia. Hesek. 34: 8.

Tämän huolimattomuuden tähden uhkaa Herra laiskoja ja huolettomia paimenia sanoen: “Minä tahdon minun laumani heidän käsistänsä vaatia, ja tahdon heitä lopettaa, ettei heidän pidä enää paimenena oleman eikä itseänsä ruokkiman. Minä tahdon minun lampaani heidän suustansa temmata, ja ei ne pidä oleman heidän ruokansa.” Hesek.34: 10.

Herra osoittaa myös, kuinka laiskat paimenet tekevät. Hän sanoo: “Heikkoja ette tue, sairaita ette paranna, haavoitettuja ette sido, eksyneitä ette palauta, kadonneita ette etsi; mutta kovin ja ankarasti hallitsette heitä.” — Valitettavasti ovat tämän aikaiset paimenet juuri niin tehneet kuin Jumala tässä paikassa sanoo. Mutta ei he itse ymmärrä, että he ovat laiskat ja huolimattomat paimenet, jotka eivät tottele lampaista, vaan kovin ja ankarasti hallitsevat heitä. Ja kuinkapa he saattaisivatkaan paimentaa lampaita, koska he niitä vihaavat ja keitureita rakastavat. He antavat keitureille parasta ruokaa mitä ladossa on, mutta lampaille he antavat mädännyttä luhtaa.

Kyllä vissimmästi keiturit tykkäävät paljon senkaltaisista paimenista, jotka antavat heille vainioheiniä. Mutta mitäs lampaat saavat, kun keitureita hyvin ruokitaan? Ne saavat nälkäytyä. Jos Ylimmäinen paimen ei itse pitäisi murhetta lampaistansa, niin vissimmästi saisivat lampaat tämän aikaisten paimenten tähden nälkään kuolla.

Mutta Herra sanoo sen saman profeetan kautta: “Minä tahdon itse pitää vaarin lampaistani, ja tahdon heitä etsiä ja parhaalle laitumelle viedä. Kadonneet tahdon minä etsiä ja eksyneet tallelle tuottaa, haavoitetut sitoa, heikkoja vahvistaa, lihavia ja väkeviä tahdon minä hävittää, ja kaitsen heitä toimellisesti.” — Näistä sanoista me kuulemme, että lihavat lampaat hävitetään. Nyt on kysymys se, kutka ovat nämä lihavat lampaat? Ja mistäs heitä tunnetaan? Ne lihavat lampaat polkevat laidunta ja puskevat heikompia. Tässä vahtaavat keiturit ja sanovat: “Me olemme huonot ja ylönkatsotut ja sentähden ne puskevat meitä.”

Älä mutkittele, varas. Et sinä ole heikko, sinä, jolla ovat sarvet päässä. Meidän täytyy sanoa, että keitureilla ei ole yhtään hätää niin kauan, kuin he jaksavat varastaa. Ei myös ole yksikään luontokappale niin paha puskemaan kuin keituri. Mutta se on heikko, joka tuskin jaksaa käydä Mutta paimen, joka tahtoo varjella niitä, jotka heikot ovat, hoputtaa heikkoja pehmeällä vitsalla, että hekin kostuisivat illaksi kotiin. Sillä jos laihat lampaat jäävät, niin tulee susi, ja raatelee heitä.

Mutta tämä hoputtaminen on eri asia, ja eri asia se lihavain lammasten puskeminen, johon myös keiturit sekoittavat itsensä. Niinkuin isot hurtat rukattavat tappelemaan siihen kimppuun, jossa penikat tappelevat, niin tulevat myös keiturit sinne puskemaan, missä lihavat lampaat puskevat heikompia. Minä olen nähnyt, kuinka lampaat ja keiturit tappelevat. Keituri nousee kahdelle jalalle; mutta lammas peräytyy ja puskee rintaan silloin kun keituri miehustelee kahdella jalalla. Siitä lampaan puskemisesta tulevat viimein keiturin rinnat kipeäksi. Ei se ole ihme, että keiturit puskevat lampaita; mutta sitä ei paimen kärsi, että lihavat lampaat puskevat heikompia ja polkevat karitsoita rapakkoon. Senkaltaisia tahtoo Herra hävittää.

On myöskin sellaisia sarvettomia keitureita, jotka eivät puske ollenkaan, sentähden kun sarvet ovat pudonneet; mutta eivät ne ole sentähden lampaita, vaan keitureita. Ja sarvettomia keitureita pitävät ne hyvässä arvossa, jotka ruokkivat aivan keitureita ja sikoja.

Meille tulee sovelias tila tämän päivän evankeliumin johdosta puhumaan paimenista ja lampaista. Mutta rukoilkaamme ensiksi Israelin Paimenta, että Hän varjelisi omia lampaitansa raatelevaisen suden hampaista, ettei susi pääsisi niitä kiskomaan ja raatelemaan. Sillä nälkähukka istuu nyt juuri lammasläätin takana ja janoo lammasten verta.

O, Israelin Paimen! Varjele näitä pieniä ja heikkoja lumisateesta, rajuilmasta ja raatelevaisen suden hampaista, ettei susi pääsisi näitä pieniä ja vapisevaisia karitsoita kiskomaan ja raatelemaan. Hae myös, oi Israelin Paimen, kadonneita lampaitasi ja kanna heitä laumaan. Tue myös niitä, jotka eivät jaksa käydä ja nosta heitä rapakkojänkästä, etteivät he viluun ja nälkään kuolisi. Sido myös niiden haavat, joita hukka on kiskonut ja raadellut, ja anna heidän levätä lammashuoneessa. Ruoki heitä maidolla ja hunajalla siihen asti, että he virkoavat ja vahvistuvat. Ja opeta karitsoita imemään Sinun armoa vuotavaisia rintojasi. Kuule Israelin Paimen kaikkien viheliäisten, vapisevaisten ja heikkomielisten huokaukset. Isä meidän, joka olet taivaissa, jne.

Evankeliumi Joh. 10: 11 – 16.

Meidän pyhän evankeliumimme johdosta pitää meidän Jumalan armon kautta puhuman lampaista ja paimenesta. Ensiksi: palkollisesta, ja toiseksi: Hyvästä Paimenesta. Antakoon taivaallinen Herra Jeesus armonsa, että ne lampaat, joiden edestä se Hyvä Paimen on antanut henkensä, tuntisivat Hänen äänensä ja seuraisivat Häntä läpi kaikkein vaarain ja kiusausten, tuskain ja vaivain. Aamen

Ensimmäinen tutkistelemus osoittaa, kuinka palkollinen pakenee, koska hän näkee suden tulevan. Palkollinen on sellainen palkattu paimen, joka ainoastaan palkan tähden paimentaa lampaita. Mutta senkaltainen paimen ei pidä vaaria lampaista. Sillä hän ajattelee, ettei hän ole vastuunalainen lampaista, kun vaan hän saapi määrätyn palkkansa. Hän antaa lampaiden mennä mihinkä vaan tahtovat, niinkuin Herra valittaa profeetta Hesekielin kautta: “Minun lampaani ovat hajotetut niinkuin ne, joilla ei paimenta ole, ja ovat kaikille pedoille ruuaksi tulleet ja käyvät eksyksissä kaikilla vuorilla; ja ei ole ketään, joka heitä kysyy ja tottelee.”

Keitureita on nyt joka paikassa. Niillä on niin paha haju, erinomattain rykimäaikana, ettei paimen saata olla siinä huoneessa, kussa nämä pahanilkiset luontokappaleet ovat, jotka syövät vanhan Aadamin sontaa ja nielevät vuotavata pirun paskaa, jota toisinaan oksentavat ulos ja sen oksennuksensa taas jälleen lakkivat. Eikä niiden paimenetkaan ole paremmat kuin ne luontokappaleet, joita he paimentavat; sillä he voitelevat kurkkunsa vuotavalla pirun paskalla ja makaavat sonnassa keiturein ja sikain kanssa. Mutta keiturit tykkäävät paljon senkaltaisista paimenista, jotka makaavat heidän kanssaan sonnassa, ja niille he laskevat maitonsa.

Mutta jos lammasten paimen ajaa pois keitureita varastamasta lammasten ruokaa, niin silloin rupeavat keiturit puskemaan. Sillä lammasten paimen antaa keitureille risuja pureskella ja eroittaa heitä lammashuoneesta. Ja se on vielä ihmeellisempi, että keiturein ja sikain paimenet eivät kärsi lampaita; sillä ne ovat niin harjaantuneet keiturein kanssa sonnassa ja loassa makaamaan, etteivät he saata enää eroittaa lampaita vuohista. Rietas on niin kääntänyt heidän silmänsä nurin, että he katsovat lampaat hukiksi, mutta keiturit ovat heidän mielestänsä kauniita luontokappaleita. Erinomattain ovat nulppokeiturit heidän mielestänsä kauniita. Mutta nämät nulppokeiturit ovat vielä pahemmat varastamaan lammasten ruokaa, kuin sarvipäiset.

Tästä seuraa nyt, että keiturein paimen ei kelpaa lammasten paimeneksi, eikä lampaat saata sellaista ruokaa syödä, jota keiturein paimenet heittävät koirille ja sioille. Muutoin ovat kaikki keiturein paimenet palkollisia. Eivät ne pidä paljon vaaria keitureista, jopa sitten lampaista, joita he vihaavat.

Nyt pitäisi meidän katseleman, kuinka palkollinen tekee, koska hän näkee suden tulevan. Vapahtaja sanoo, että palkollinen pakenee, koska hän näkee suden tulevan. On arvattava, että senkaltainen paimen, joka ainoastaan palkan tähden paimentaa, ei viitsi varjella lampaita; sillä hän pelkää, että susi puree häntä, jos hän rupeaa sotimaan suden kanssa ja varjelemaan lampaita. Ja mitäpä tuo vihollinen tekee muuta kuin puree paimenta, koska hän ei saa lampaita haaskata.

Valitettavasti ovat muutamat paimenet niin sokeat, etteivät he näe kuinka susi raatelee lampaita. Koska nimittäin rietas on kääntänyt heidän silmänsä nurin, katsovat he keiturit lampaiksi ja lampaat katsovat he hukiksi. Kuinkas semmoiset paimenet saattavat lammasten edestä sotia, jotka ovat itse raatelevaiset sudet. Joka, kerta kuin lammas tulee, sanovat he: “Katso, tuossa tulee hukka!”

Mutta ei Vapahtaja tässä paikassa puhu niistä, jotka vihaavat lampaita, vaan Hän puhuu niistä, jotka ovat niin pelkurit, etteivät he tohdi sotia hukan kanssa, vaikka he näkevät, kuinka hukka kiskoo ja raatelee lampaita. Se on myös tosi, että paimen, joka tahtoo varjella lampaita hukan hampaista, ei saa rakastaa henkeänsä. Sillä hukan silmät vartioitsevat hänen päällensä; ja jos hukka ei pääse raatelemaan lampaita niin hän ulvoo.

Mutta meidän toivomme on, että se Hyvä Paimen, joka on antanut henkensä lammasten edestä, varjelee niitä harvoja lampaita, joita täällä on, suden hampaista ja että ne hukan penikat, jotka täällä vahtaavat lampaita ja paimenta, saavat viimein purra hampaitansa ja ulvoa ijankaikkisesti pimeyden luolassa.

Toinen tutkistelemus osoittaa, kuinka Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä? Se hengellinen susi on aina vihannut niitä, jotka ovat tahtoneet varjella lampaita. Mutta erinomattain vihainen oli hän sille Hyvälle Paimenelle, joka pani henkensä lammasten edestä. Mutta siinä hirmuisessa sodassa tylsyivät hänen hampaansa niin, että hengellinen susi ei enää jaksa raadella niitä lampaita, jotka tapetun Jumalan Karitsan verta ovat maistaneet ja sen veren kautta saaneet voimaa sotimaan susia vastaan.

Vapahtaja ilmoittaa itse minkä tähden se hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä. Hän sanoo nimittäin, että lampaat ovat Hänen omansa ja Hän tunnetaan omiltansa. Hyvän Paimenen ja lammasten välillä on sellainen rakkaus, että lampaat seuraavat Paimenta ja tuntevat Hänen äänensä. Ja lampaat myös tuntevat toinen toisensa äänestä ja hajusta. Mutta ei kaikki lampaat ole niin kuuliaiset, että he varsin tulisivat Paimenen tykö. Muutamat lampaat ovat ylpeät ja ryöstäytyvät metsään; sentähden panee Paimen koiransa ajamaan eksyväisiä lampaita laumaan. Paimen, jolla on paljon lampaita, ei tule ilman koiritta aikaan.

Vielä on asia siinä, kuinka koirat on opetettu. Muutamat koirat haukkuvat summia keskellä laumaa. Ne hajottavat enemmän kuin kokoovat. Muutamat menevät lauman eteen ja haukkuvat siellä; muutamat ovat mykkiä koiria, eivätkä hauku ketään. Mutta se on paras lammaskoira, joka haukkuu jälestä päin. Ilmankin isäntä laskee sen sisälle. Kun koira rupeaa porstuassa vinkumaan ja ovea kynsimään, silloin sanoo isäntä: “Laskekaa koira sisälle!”

Koska keiturit tulevat varastamaan lammasten ruokaa, niin panee isäntä ajamaan keitureita pois, ja keiturit määkivät surkeasti, jos koira puraisee heitä perseestä. Mutta jos koira rupeaa puremaan lampaita, niin häneltä viilataan hampaat. Koirat ajavat lampaita ylpeyden kukkuloilta nöyryyden laaksoon. Jos lampaat kiikkuvat siveyden kedolta Siinain vuorelle, panee isäntä koiriansa ajamaan lampaita Siinain vuorelta Golgatan mäelle, kussa he saavat vähäisen levätä katsellessaan, kuinka se hyvä Paimen siinä suuressa sodassa antaa henkensä lammasten edestä. Golgatan mäellä priiskuvat muutamat pisarat sovintoverestä lammasten päälle. Ja susi, joka pelkää Jumalan Karitsan verta, ei tohdi liikuttaa lampaita niin kauvan, kuin he lepäävät Golgatalla.

Sillä tapetun Jumalan Karitsan veri on hukalle kuolettavainen myrkky. Jos tämä veri tarttuu hampaisiin, niin tylsyvät hukan hampaat, ja putoavat hänen suustansa. Jos Jumalan karitsan veri menisi hukan suoliin, niin se polttaisi hänen sisällyksiänsä. Jo hajukin Jumalan Pojan verestä saattaa hänen ulvomaan. Sama luonto on myöskin hukan penikoilla. He ulvovat surkeasti jos he saavat hajun lampaista, joitten päälle Jumalan Karitsan veri on priiskunut. Susi on vihainen ei ainoastaan paimenille, vaan myöskin koirille, joita paimen on pannut ajamaan lampaita kokoon. Ei susi ole vihainen niille mykille koirille, jotka eivät hauku ketään. Mutta niille koirille, jotka ovat virkut haukkumaan, ovat kaikki hukan penikat sangen vihaiset, sillä niitten koirain tähden täytyy nälkähukan olla ilman lihatta. Ei nälkähukka pääse kiskomaan ja raatelemaan lampaita niin kauvan kuin lammaskoira palauttaa eksyväisiä lampaita paimenen tykö. Koska nälkähukka ei pääse lampaita raatelemaan, täytyy hänen syödä aivan keiturin lihaa, joiden paimenet itse makaavat, koska keiturilauma on hajallansa.

Ei keitureitten paimenet viitsi paimentaa laumaansa, vaan he antavat keitureitten juosta ympäri vaaroja. Ainoastaan silloin, koska lypsinaika tulee, käyvät he keiturin kellon kanssa ja huutavat; ja silloin keiturit vastaavat määkimisellä, ja laskevat maitonsa, koska paimen antaa heille pirun paskaa ja muuta roskaa. Mutta jos keiturin paimen rupeaisi kuria pitämään, niin silloin rupeaisivat keiturit puskemaan. Mutta ei suinkaan keitureitten paimen anna henkeänsä keitureitten edestä. Ei hän rupea niiden tähden vaivaa näkemään, eikä hän niistä pidä paljon lukua, vaikkapa hän syöpi heidän kanssaan sitä vuotavata pirun paskaa ja makaa heidän kanssaan sonnassa. Sentähden ei susi vihaa häntä.

Mutta lammasten paimenta, joka koirainsa kanssa pitää lampaat koossa, kaikki hukan penikat vihaavat kovin. Ne tahtoisivat repiä häntä kappaleiksi jos se valta olisi heille annettu. Mutta meidän toivomme ja uskalluksemme on Jumalaan, että se suuri Israelin Paimen, joka on antanut henkensä lammasten edestä, varjelee lampaitaan raatelevaisen suden hampaista. Hän ottaa niitä heikkoja ja vapisevia karitsoita syliinsä ja kaataa niitten suuhun lämmintä maitoa ja hunajan pisaroita. Niitä, joita hukat ovat haavoittaneet tai keiturit rapakkoon painaneet, niitä se Hyvä Paimen nostaa ylös ja kantaa lammasläättiin. Kadonneita lampaita Israelin huoneesta Hän etsii, ja eksyneitä tallelle tuottaa. Niiden haavoihin, joiden tuntoa hengellinen hukka on kiskonut ja raadellut, vuodattaa Hän öljyä, että ne paranevat.

Niiden harvain lammasten, joita se suuri Israelin Paimen on löytänyt ja kantanut helmassaan, pitäisi nyt ruveta kantamaan villoja, koska se suuri Israelin Paimen on antanut henkensä heidän edestään, ettei Hänen tarvitseisi heitä soimata tuomiopäivänä siitä, ettei Hän ole saanut lampailtaan suojaa silloin kun Hän oli alastoinna. Keiturin karvoista ei tule yhtään suojaa paimenelle. Ja maito, jota keitureista lypsetään, kelpaa ainoastaan keitureitten paimenille.

Nyt pitäisi niiden lampaiden, joita se suuri Israelin Paimen on hukan hampaista pelastanut, ruveta kantamaan villoja, sillä eivät ne ole tähän asti paljon villoja kantaneet. Ei muutamat tahdokaan koreuttansa menettää. He suojaavat itseänsä, vaan ei paimenta. He pelkäävät, että heille tulee vilu, jos he kadottavat koreutensa. Mutta minä pelkään, että jos lampaat ovat ylön kauvan keritsemättä, rupeavat villat viimein putoamaan ja keiturin karvat kasvamaan.

Meidän täytyy nyt rukoilla sitä suurta Israelin Paimenta, että Hän antaisi enemmän kastetta taivaasta ja antaisi armollisen aurinkonsa paistaa, että heidän villansa tulisivat lumivalkeaksi, jotka ennen ovat veriruskeat olleet. Koska lampaat saavat maistaa uutta ruohoa, joka on parhaalla laitumella, johon Israelin Paimen heitä on vienyt ja ettei heidän villansa tarttuisi tämän maailman orjantappuroihin ja ohdakkeihin, jotka kasvavat monessa paikassa, niin pitäisi heidän oikealla ajalla antaa itsensä keritä, ettei Israelin Paimenen tarvitsisi soimata lampaitaan tuomiopäivänä, niin kuin Hän sanoo niille, jotka ovat vasemmalla puolella: “Minä olin alastoin, ja ette minua vaatettaneet. “

Olkaa nyt hyvässä turvassa, te Jeesuksen lampaat, joita se suuri Israelin Paimen on omalla verellään ostanut, ja raatelevaisen suden hampaista temmannut. Olkaa hyvässä turvassa te Jeesuksen karitsat, joita se Hyvä Paimen on ottanut suojaansa ja ruokkinut laupiuden maidolla ja armonpisaroilla! Olkaa hyvässä turvassa, te vapisevaiset karitsat! Se suuri Paimen, joka teitä on ottanut helmaansa, varjelee teitä lumisateesta ja rajuilmasta. Nostakoon Hän ja kantakoon lammasläättiin, suojelkoon ja varjelkoon näitä heikkoja, viheliäisiä ja alaspainetuita karitsoita, painakoon heitä rintaansa vastaan ja opettakoon heitä imemään armoa vuotavaisia rintojaan, siihen asti, että he rupeavat hyppäämään niin kuin peurat Siionin vuorella. Aamen.

Jälkipuhe

Me tahdomme näyttää keitureille, kuinka lampaat kantavat villoja. Koska heräys tapahtui Kaaresuvannon seurakunnassa, lähetettiin eräs herännyt mies Jukkasjärven seurakuntaan, kehottamaan Jukkasjärven asukkaita parannukseen. Kaaresuvannon heränneet antoivat matkarahaa, millä hän pääsi kulkemaan.

Mutta Jukkasjärven miehet olivat silloin niin viisaat, että he tiesivät paremmin, kuin Kaaresuvannon heränneet, mistä tie meni taivaaseen. Jukkasjärvellä oli silloin yksi osa seurakuntalaisia juomareita, toinen osa viinaporvareita ja kolmas osa vaivaisia. Mutta vuonna 1848 tuli koulu Lainion kylään, jossa muutamia köyhiä lapsia ruokittiin kruunun kustannuksella. Muutamat tulivat kouluun omalla kustannuksellaan, ja osa köyhistä lapsista ruokittiin koulun aikana heränneitten kustannuksella.

Sinä vuonna heräsi paljon ihmisiä Jukkasjärven seurakunnassa ja muutamia Pajalankin seurakunnassa. Ja ne, jotka heräsivät, rupesivat kauhistumaan heidän entistä elämäänsä ja tulivat omantunnon vaivaan, rupesivat katumaan heidän syntejään ja elämäänsä parantamaan. Mutta suruttomat sanoivat, että se on villi- ja koiratauti. Heränneitten elämässä tuli suuri muutos. Entiset juomarit eivät panneet enää viinaa suuhunsa, ja entiset viinaporvarit kaatoivat viinansa maahan. Mutta suruttomat kauhistuivat sitä ja sanoivat: “Se on suuri synti, että he panevat Jumalan viljaa maahan,” — ja: “Semmoisiako kristityt ovat?”

Mutta lampaat rupesivat jo sinä vuonna kantamaan villoja. Kaaresuvannon, Jukkasjärven ja Pajalan heränneet antoivat Lainion kouluun 142 riksiä. Vuonna 1849 tuli koulu Kangosen kylään. Siihen kokoontui paljon lapsia. Muutamat köyhäin lapset ruokittiin kouluaikana kruunun kustannuksella, ja muutamat heränneitten kustannuksella.

Tuli sinne myös paljon ihmisiä omalla kustannuksellaan kuuntelemaan. Samana vuon na olivat Kaaresuvannon, Jukkasjärven ja Pajalan seurakunnan heränneet antaneet kouluun 344 riksiä, erittäin ne hopeat, viljat, sormukset ja koreat vaatteet, jotka sinä vuonna annettiin kouluun, joita ei kumminkaan saatettu heti myydä ja rahaksi käyttää. Heränneet olivat myös antaneet 145 riksiä kristillisyyden levittämiseen ja 120 riksiä vaivaisille. Mutta ei tämä ole vielä mitään sen suhteen, mitä ennen on kulunut viinaan. Kaaresuvannon seurakunnassa on ennen joka vuosi kulunut vähimmässäkin laskussa 1500 riksiä ja Jukkasjärven seurakunnassa lähes 2000 riksiä aivan viinaan. Ja ne rahat ovat juuri kuin valkiaan heitetyt.

Vuonna 1850 tuli koulu Tärännön kylään, jossa on 460 henkeä, vaikkeivät Tärännön viisaat miehet ensin tahtoneet koulua vastaan ottaa, sillä he pelkäsivät, että koiratauti tarttuu heidän lapsiinsa. Mutta siellä oli muutamia heränneitä, jotka lupasivat ottaa vastaan 18 köyhää lasta, jotka kruunun kustannuksella ruokitaan kouluaikana. Muutamat herrat sanoivat: “Kyllä tarvitsevat Tärännön miehet parannuksen tehdä; ne ovat niin jumalattomat, ettei muissa paikoissa ole niin jumalatointa väkeä kuin Tärännön kylässä.” Vaikka tämä herrain tuomio oli puolittain tosi, niin on kumminkin Vapahtajan tuomio vielä vakaisempi, koska Hän sanoo: “Portot ja publikaanit käyvät teidän edellänne taivaan valtakuntaan.”

Tärännön kylässä on siemen itänyt, jonka on kylväjä kylvänyt. Siellä on nyt paljo maitojyviä, ja meidän toivomme on, että siementen Herra saapi koota aittaansa muutamia maitojyviä, jos vaan ei pakkanen pane peltoa ennen kuin maitojyvät kypsyvät. Lampaat ovat myös tänä vuonna kantaneet villoja. Heränneet ovat antaneet koululle 611 riksiä, josta vielä on tallella 346 riksiä tulevaksi vuodeksi, jos koulua jossakin paikassa tulisi pidetyksi. Pajalan vaivaisille on koottu vuoden ympäri 224 riksiä ja kristillisyyden levittämiseksi 180 riksiä, erittäin ne lahjat, joita heränneet ovat antaneet Kuttasen Pekalle, joiden summaa minä en tiedä. Niistä rahoista on yksi mies Lainion kylässä antanut 100 riksiä kouluun ja 100 riksiä kristillisyyden levittämiseksi.

Katso, näin lampaat kantavat villoja! Mutta mitäs keiturit kantavat? Aivan pahoin haisevia karvoja, joita Israelin Paimen ei voi kärsiä. Mutta pirulle tulee niistä karvoista hyvä haju, koska ne rupeavat palamaan helvetin liekissä.