Puhtaat Saarnat 1, numero 56.

2. SUNNUNTAINA PÄÄSIÄISESTÄ 1851.

Koska David näki enkelin, joka kansaa löi, sanoi hän Herralle: ”Katso, minä olen syntiä tehnyt ja minä olen sen pahan tehnyt; mitä nämät lampaat ovat tehneet? Anna siis sinun kätesi olla minua vastaan ja minun isäni huonetta vastaan.” 2. Samuelin kirja 24: 17.

Me kuulemme näistä sanoista, mitä katuvainen sielu puhuu, koska muut ihmiset joutuvat hänen tähtensä kärsimään. David oli nimittäin tehnyt suuren ja kauhistavaisen synnin Jumalaa vastaan, kun hän käski Joabin lukea kansan. David tahtoi nimittäin tietää, kuinka paljon väkeä on hänen valtakunnassansa. Ja saatana oli lykännyt Davidin mieleen, että hänen piti lukeman kansaa. Silloin tahtoi Herra osoittaa Davidille, kuinka pian hän saattaa väen vähentää. Herra lähetti kuoleman enkelin lyömään ihmisiä ruttotaudin kautta; ja niin muodoin joutuivat alamaiset kärsimään Jumalan rangaistuksen kuninkaan ylpeyden tähden. Silloin rukoili David, että Jumalan rangaistus tulisi hänen päällensä, joka oli sen kauhistavaisen synnin tehnyt. Mutta ei Jumala kuullut hänen rukouksensa, vaan antoi rangaistuksen tulla kansan päälle, joka ei sillä kerralla ollut vikapää siihen syntiin.

Vissimmästi luonnollinen järki saattais niin päättää, että Jumala teki väärin, joka pani rangaistuksen alamaisten päälle, vaikka kuningas oli ylpeyden syntiin vikapää. Mutta Jumalan tuomiot ovat tutkimattomat. Ja ihminen ei saata luonnollisella järjellä muuta päättää kuin että Davidin olis pitänyt kärsimän rangaistusta, joka oli synnin tehnyt. Mutta Jumala pani rangaistuksen kansan päälle, joka oli viatoin. Davidilla oli kuitenkin suuri tuska ja ahdistus niin kauvan kuin tämä rutto seisoi päällä. Sen tähden rukoili hän Jumalata, että Jumalan rangaistus tulis hänen päällensä, joka ylpeyden tähden oli käskenyt luettaa kansaa.

Mutta ei Jumala pannutkaan rangaistuksen hänen päällensä, vaan kansan päälle, joka oli viatoin. Davidilla oli nimittäin semmoinen tunto, että se tuomitsi häntä. Sen tähden sanoi hän: ”Minä olen syntiä tehnyt. Mitäs nämät lampaat ovat tehneet?” Ja emme tohdi sanoa, että Davidilla oli väärä tunto, koska hän tuomitsi itsensä vikapääksi.

Mutta viinaporvarilla on väärä tunto, koska het ei tunne itsensä vikapääksi siihen syntiin, että he ovat viinallansa saattaneet monta sielua helvettiin ennen määrättyä aikaa. Juomarilla on väärä tunto, koska het ei tunne itsensä vikapääksi siihen syntiin, että vaimot ja viattomat lapset saavat kärsiä nälkää ja alastomuutta heidän tähtensä. Huorilla ja huorimiehillä on väärä tunto, koska het ei tunne itsensä vikapääksi siihen syntiin, että viattomat lapset saavat kärsiä vanhempain syntein edestä. Kaikilla niillä on väärä tunto, jotka käyvät pahoilla esimerkeillä lasten eli alamaisten edellä, eikä tunne ollenkaan itsensä vikapääksi siihen syntiin, että lapset ja alamaiset saavat vanhempain ja esivallan syntein edestä kärsiä.

Erinomattain on viinaporvarilla ja mailman herroilla tunto paksumpi kuin nautahärän vuota, koska he ovat ensinnä käyneet sokian kansan edellä pahoilla esimerkeillä, juoneet, kiroilleet ja tapelleet, huorin tehneet ja varastaneet, jonka tähden yksi sokia kansa on kehoitettu ja yllytetty samoja esimerkkiä seuraamaan. Eikä niille ole vielä tullut tuntoon, että kansa joutuu kärsimään heidän tähtensä sekä tässä että tulevaisessa mailmassa.

Davidille tuli sangen suuri ahdistus ja omantunnon vaiva, koska hän näki, kuinka alamaiset jouduit kärsimään hänen ylpeytensä tähden. Mutta tämän aikaisille mailman herroille ei tule omantunnon vaiva, vaikka kansa joutuu kärsimään heidän ylpeytensä tähden ja heidän pahain esimerkkiensä tähden. Sillä sokia kansa on noudattanut Herrain esimerkkiä juopumuksessa, koreudessa, ylpeydessä, haureudessa ja hekumassa, ja sen kautta on kansa joutunut kärsimään köyhyyttä ja vajavuutta jo tässä mailmassa ja saavat vielä kärsiä omantunnon vaivaa helvetissä, jollei tässä armonajassa tule totinen katumus, kääntymys ja uusi syntymys, ennen kuin armonaika loppuu.

Met olemma nähneet, kuinka kansa joutui kärsimään kuninkaan ylpeyden tähden, ja met emme saata käsittää, minkä tähden Jumala pani synnin rangaistuksen kansan päälle, vaikka Davidi itse oli omantunnon vaivassa sen asian tähden ja suuressa ahdistuksessa. Kuitenkin on se tapahtunut kaikille esivallan miehille kauhistavaiseksi esimerkiksi, että he näkisit, mikä hirmuinen vaiva pitää tuleman heille helvetissä, jos heidän tuntonsa ei herää täällä, niin kuin Davidin tunto oli herännyt.

Se on mahdollinen ajatella, että Jumala sen tähden juuri armahti Davidia, että hän oli katuvainen ja kerjäläinen. Mutta kansa, jonka kuoleman enkeli löi ruttotaudilla, oli surutoin. Ja jos Herra olis tehnyt Davidin rukouksen jälkeen ja pannut tätä rangaistusta Davidin päälle, ei olis kuitenkaan kansa herännyt, sillä kansa olis sitte ajatellut, että Davidi sai kärsiä töittensä ansion jälkeen, ja olis tämä surutoin kansa vahvistanut väärän uskonsa, että Davidi oli pahantekijä ja kansa oli pyhä.

Mutta meillä on monta muuta esimerkkiä, jotka viisaavat, että alamaiset saavat kärsiä kuninkaan ylpeyden ja kunnian pyynnön tähden. Niin myös lapset saavat kärsiä vanhempain syntein tähden. Mutta se on myös toisaalta nähty, että kuningas saapi kärsiä alamaisten syntein tähden, ja vanhemmat saavat kärsiä lastensa syntein tähden. Niin kuin esimerkiksi Davidi sai kärsiä paljon jumalattomain lastensa tähden.

Tämä asia ei ole niin ihmeellinen, sillä lapset ovat vanhemman pahasta lihasta ja verestä alkunsa saaneet, ja vanhemman perisynti on seurannut lapsia syntymisestä saakka. Jos siis maalliset vanhemmat saavat kärsiä jumalattomain lastensa tähden, niin se on oikein ja kohtuullinen, sillä heistä on synnin juuri tullut.

Mutta koska nyt Jumala ja itse Luoja on joutunut kärsimään jumalattomain lastensa tähden, niin se on suurin vääryys, mikä mailmassa tapahtunut on. Jumalattomat lapset ovat syökseneet Luojansa helvettiin. Mitäs nyt ajatteletta, te vanhemman murhaajat? Te ajatteletta ilmanki, että rakkaus on vielä jäänyt vanhemman sydämeen, vaikka te olette laskeneet verta vanhimman verisuonista? Te luulette ilmanki, että taivaallinen Vanhin rakastaa vielä jumalattomia lapsiansa helvetissä, johon jumalattomat ja paatuneet lapset ovat hänen syökseneet? Mutta ei Jumala anna itseänsä pilkata. Ei ole vanhimman sydämessä niin paljon rakkautta, että hän saattaa vielä niitäkin rakastaa, jotka ei ole ainoastans vanhempansa murhaajat, mutta vielä hänen kuolemansa jälkeen tallaavat hänen vertansa, ja paskantavat hänen hautansa päälle.

Mutta jos vielä armoa ja rakkautta pitää löytymän vanhimman sydämessä hänen kuolemans jälkeen, niin se tapahtuu ainoastans niille lapsille, jotka nyt kumartavat polviansa hänen hautansa päällä, jotka nyt itkevät ja huokaavat hänen hautansa päällä, jotka nyt huutavat vaikialla valitusäänellä: “Taivaallinen vanhin! Me olemma sinua murhanneet. Me olemma sinua tappaneet. Me olemma sinua helvettiin syökseneet. Nouse, nouse ylös, rakas vanhin, ja kuule murheellisten, katuvaisten ja alaspainettuin huokaus! Isä meidän, jne.

Koska ennen tämän evankeliumin sisälläpidosta on puhuttu, kuinka Hyvä Paimen antaa henkensä lammasten edestä, kuinka palkollinen pakenee, koska hän näkee suden tulevan, ja kuinka susi raatelee ja haaskaa lampaat, pitäis meidän tällä kerralla puhuman niistä lampaista, jotka ei ole tästä lammashuoneesta, kuinka ja millä tavalla ne kuulisit Paimenen ääntä, että se tulis yksi lammashuone ja yksi Paimen. Vapahtaja sanoo nimittäin tämän päivän evankeliumissa, että hänellä on vielä muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta, ja he saavat kuulla hänen äänensä. Mutta se on tietämätöin, jos ne lampaat, jotka ei ole tästä lammashuoneesta, tulevat kaikki siihen yhteiseen lammashuoneeseen, vaikka he kaikki kuulevat Paimenen ääntä.

Ei tosin ole sillä hyvällä Paimenella niin paljon lampaita, ettei he kaikki mahdu yhteen lammashuoneeseen. Mutta jos ne lampaat, jotka ei ole tästä lammashuoneesta, ovat harjaantuneet ulkona makaamaan, niin eivät ne taida olla juuri halullisetkaan varsin tulemaan lammashuoneeseen, vaikka se Hyvä Paimen kutsuukin heitä.

Koska lampaat harjaantuvat metsässä makaamaan, niin eivät ne sitten kovin kaipaakaan lammashuonetta. Mutta sääskien aikana ja koska on paljon syöpäläisiä metsässä, silloin tulevat mielellään kaikki lampaat läättiin. Mutta ei nyt olekaan paljon sääskiä ulkona, sen tähden makaavat ne lampaat ulkona, jotka eivät ole tästä lammashuoneesta. Keiturit kyllä tunkeutuisivat lammashuoneeseen, jos heitä vaan sinne laskettaisiin. Mutta mitäs keiturit tekevät lammashuoneessa? Eivät ne tee siellä muuta, kun puskevat vaan lampaita, ja sen tähden täytyy paimenen eroittaa heitä lammashuoneesta, ja panna johonkin saareen, etteivät nämä pahanilkiset luontokappaleet tekisi lampaille rauhattomuutta, he kun ilmankin ovat harjaantuneet hyppäämään yli aidan. He syövät ja polkevat peltoa ja pilaavat kaikki, mitä siementen Herra on siihen kylvänyt. Ja kuitenkin tahtovat he tukkia lammashuoneeseen.

Mutta Paimen on aikonut eroittaa heitä lampaista, ja hän on aikonut panna heitä ulkonaiseen pimeyteen määkymään ja rääkymään niin kuin he täällä jo rääkyvät, koska koira puraisee heitä. Mutta niin pian kuin Paimen kutsuu lampaita tykönsä, tulevat keiturit ensimmäiseksi. He luulevat ilmanki, että Paimen antaa heille vainioheiniä ja suolavettä. Mutta se hyvä Paimen ei kärsi niitä pahanilkisiä luontokappaleita nähdä, sillä heillä on yksi paha haju, jota Paimen ei voi kärsiä. He syövät pirun paskaa ja vanhan Aadamin sontaa, ja sen tähden ajaa Paimen heitä pois tyköänsä, ja panee heitä pimiään huoneeseen nälkymään ja määkymään ijankaikkisesti.

Koska nyt kaikki keiturit ja pukit ajetaan pois lammashuoneesta, täytyy meidän katsella niitä lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta. Niitä on se Hyvä Paimen aikonut saattaa tähän lammashuoneeseen, nimittäin siihen lammashuoneeseen, jossa Jesuksen oikiat lampaat ovat. Koska se hyvä Paimen on itse sanonut, minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta, niin meidän täytyy uskoa, että sillä hyvällä Paimenella on totisesti muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta. Hän sanoo nimittäin eri paikassa, että Hän oli lähetetty kadonneitten lammasten tykö Israelin huoneesta.

Mutta ne muut lampaat, jotka ei ole Israelin huoneesta, saavat myös kuulla Hänen äänensä. Ja se on arvattava, että kaikki, jotka jo lampaat ovat, kuulevat sen hyvän Paimenen äänen, ja tulevat Hänen tykönsä, jos ei juosten, kuitenkin konttaamisella lähestyvät Häntä. Ja silloin pitää tuleman yksi lammashuone ja yksi Paimen. Älköön vaan keiturit ajatelko, että heitä kans otetaan lammashuoneeseen. Sillä he tukkivat nokkansa joka raosta ja ikkunasta, ja tahtovat sisälle tulla, mutta ei he pääse kuitenkaan. Vaikka kuinka pimiä olis, luulen minä, että Paimen tuntee niitä äänestä ja vielä hajustakin. Mutta sokiat paimenet ei saata eroittaa lampaat hukistakaan, jopa sitte pukista ja keiturista, jotka määkyvät välistä niin kuin muutamanlaiset huonot ja kelvottomat lampaat, joiden villat on grouvit. Ja semmoiset villat ei maksa enemmän kuin puolen riksiä naula.

Me arvaamma hyvin, että ne lampaat, jotka ei ole tästä lammashuoneesta, ovat mitämaks nälkyneet. Ei niille ole vielä kasvaneet villat. Net ovat lamassa. Eivät ole paimenet niitä ruokkineet. Ja kuinkapa semmoiset paimenet ruokkivat lampaita, jotka ruokkivat keituria hyvin, mutta nälyttävät lampaita. Mutta meidän toivomme on, että Herra ruokkii itse lampaitansa, ja kutsuu niitäkin lampaita tykönsä, jotka ei ole tästä lammashuoneesta. Ja silloin pitää tuleman yksi lammashuone ja yksi paimen. Koska itse se hyvä Paimen on sanonut: “Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta,” vissimmästi meidän täytyy uskoa, että niitä on. Niitä on ollut, ei ainoastans Vapahtajan ja apostolitten aikana, vaan vielä nytkin löytyvät muutamat lampaat, jotka ei ole tästä lammashuoneesta.

Mutta keiturit ei tarvitse luulla, että het ovat ne muut lampaat, jotka ei ole tästä lammashuoneesta. Kyllä kaiketi keiturit tahtoisit näitä sanoja omistaa. Mutta lukekaan keiturit niitä sanoja, jotka löytyvät kirjoitettuna tuomiosunnuntain evankeliumissa ja omistakoon niitä. Siellä soimaa ylimmäinen Paimen niitä vuohia, jotka seisovat vasemmalla puolella, ettei he ole vaatettaneet häntä, koska hän oli alastoin. Kuinkapa keiturin karvoista tulevat vaatteet Paimenelle? Vaikka keiturit pramaavat maidollansa ja sanovat: “Enempi maitoa meillä on kuin lampailla.”

Mutta ketäs ovat keiturit ruokkineet maidollansa? Ovatkos Jesuksen karitsat imeneet teidän rintojanne? Me olemma nähneet, kuinka keiturit tekevät, koska joku karitsa tulee heidän rintojansa imemään. He puskevat ja potkivat karitsoita ja ei kärsi tulla likikään. Ei tarvitse siis keiturit ajatella, että he ovat ne muut lampaat, jotka ei ole tästä lammashuoneesta. Vaan ne muut lampaat ovat semmoiset lampaat, jotka ei ole vielä tulleet tähän lammashuoneeseen, mutta tulevat kuitenkin, koska he kuulevat Paimenen äänen. Ja niiden edestä, jotka ei ole vielä tulleet tähän lammashuoneeseen, pitää meidän rukoileman kaikesta voimasta, että tulisit pian tähän lammashuoneeseen, ennen kuin ilta tulee, ennen kuin ovi suljetaan, ennen kuin valkeus sammuu ja ennen kuin aurinko laskee. Sillä nyt on jo ilta tulemassa, ja hukan penikat ovat vartioitsemassa, kusta he pääsisit kiskomaan ja raatamaan lampaita.

Olkaat siis valppaat rukoilemaan, te harvat sielut, jotka olette tästä lammashuoneesta, että se suuri Israelin Paimen, joka on etsinyt kadonneita lampaita Israelin huoneesta, varjelis teitä lumisateesta, rakeista ja rajuilmasta, ja raatelevaisen suden hampaista ja että nekin lampaat, jotka eivät ole tästä lammashuoneesta, tulisivat pian tähän lammashuoneeseen, ennen kuin ovi suljetaan kiinni.

Sillä ei ole Israelin Paimenella niin paljon lampaita, etteivät he mahtuisi yhteen lammashuoneeseen, jos he vaan eläisivät sovinnossa, ne harvat sielut, jotka ovat tästä lammashuoneesta. Mutta jos he tulevat ylön lihaviksi, niin silloin he ottavat isomman tilan, ja tahtovat kaksi lammashuonetta ja kaksi paimenta. Mutta olkoon hukka niiden paimen, jotka eivät mahdu tähän lammashuoneeseen. Ja palkkapaimen, joka pakenee, koska hän näkee suden tulevan, olkoon niiden paimen, joilla on sarvet päässä ja keiturin karvat.

Mutta meidän toivomme on, että se suuri Paimen, joka on antanut henkensä lammasten edestä, varjelee omia lampaitaan raatelevaisen suden hampaista, ja viepi heitä parhaalle laitumelle, ja johdattaa elävän vesilähteen tykö. Hän antaa vapisevaisten karitsain imeä armoavuotavaisista rinnoistaan, että he virvoitettuina rupeavat hyppimään niin kuin peurat Siionin vuorella ja iloitsemaan Karitsan häissä. Silloin pesee Paimen karitsoita Jordanin virrassa, niin että heidän villansa tulevat lumivalkeaksi ja heidän maitonsa rupeaa vuotamaan heidän rinnoistansa ijankaikkisesti. Aamen.