Puhtaat Saarnat 1, numero 60.

HELATORSTAINA 1847, 1854.

Jos meillä ainoastans tässä elämässä on toivo Kristuksen päälle, niin me olemme viheliäisemmät kaikkia muita ihmisiä.

Pyhä Paavali todistaa tässä paikassa, mitä joka kristitty tuntee todeksi, että jos kristityillä ei olis se vakainen uskallus, että heille tulee parempi tilaisuus tämän vaivalloisen elämän perästä, niin olisit he huonommat ja viheliäisemmät kaikkia muita ihmisiä. Sillä mailman ihmisillä on aina parempi ja hauskempi elämä kuin kristityillä, sen vuoksi nimittäin, että kristityillä on aina suuri sota ja kilvoitus mailman, perkeleen ja oman lihan kanssa. Mutta suruttomalla ihmisellä ei ole ikävä koskaan muulloin kuin silloin, koska vastoinkäymiset tulevat mailmassa, eli myös silloin, koska tavara ja terveys puuttuu, ettei he jaksa enää iloita ja hauskaa pitää mailmassa. Silloin tulee myös mailman orjalle ikävä.

Mutta hän ei tiedä mitään siitä sodasta ja kilvoituksesta, jossa yhden kristityn täytyy olla sekä sisällisesti että ulkoapäin. Sisällisesti on kristityllä yksi hirmuinen sota mailman, perkeleen ja oman lihansa kanssa, ulkoapäin yksi hirmuinen sota mailman kanssa, jossa mailman ihmiset pilkkaavat ja nauravat ja vastustavat ja vielä vainoovat häntä. Saapi kyllä yksi kristitty usein varoittaa henkeänsä, niin suuri viha ja vaino käypi mailmassa kristittyin päälle. Kuinkas pitää siis yhden kristityn tuleman aikaan hengellisten ja mailmallisten vihollisten keskellä, jos hänellä ei olis se autuaallinen toivo ja vahva uskallus, että tämän vaivan ja rauhattomuuden perästä kerran tulee rauha ja lepo?

Koska siis pyhä Paavali oli luetellut kaikki, mitä hän oli saanut kärsiä kristillisyyden tähden, niin kirjoittaa hän nämät merkilliset sanat 1. Kor. 15: 19: “Jos meillä ainoastans tässä elämässä on toivo Kristuksen päälle, niin me olemme viheliäisemmät kaikkia muita ihmisiä.” Ja vissimmästi olisit kristityt kaikkein huonoimmat ja viheliäisimmät luontokappaleet maan päällä, jos heillä ei olis muuta iloa odotettavana kuin mitä mailma antaa. Saisit kyllä mailman lapset nauraa kristityille ja kutsua heitä hulluksi, jos muuta perustusta ei olis kristityillä kuin se ilo, jota maailma antaa. Jos kristityillä ei olis parempi ilo toivossa kuin se ilo, jota mailma antaa, niin olis heidän kyllä syytä sanoa niin kuin Paavali samassa paikassa matkii mailman ihmisten arveluksia: “Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna tulee kuolema.”

Niin ajattelee maailman ihminen, jolla ei ole yhtään vakaista tietoa tulevaisen mailman ilosta: “Syökäämme ja juokaamme; ei ole vissi tieto tulevaisesta elämästä, millinen etu meillä siellä on. Syökäämme ja juokaamme ja olkaamme iloiset niin kauvan kuin tämä elämä räkkää. Ei ole tietoa, mikä ilo meille tulee kuoleman jälkeen.” Ja niin se vielä arvelee mailman ihminen: “Eihän Jumala mahda olla niin kova, että hän kieltäis viatointa iloa.” Ja viattomaksi iloksi mailman ihminen kutsuu sen kaltaisia lihan huvituksia, joita hän ei saata heittää. Niin pitävät huorat huoruuden synnin luvallisena; ja juomarit kutsuvat juopumuksen viattomaksi iloksi. Sanovat vielä muutamat, että ihminen tulee oikein jumaliseksi, koska viina ilahuttaa sydämen.

Miksei? Muutamat ihmiset tulevat niin jumaliseksi viinassa, että kyyneleet putoovat niin kuin rakeet maan päälle; ja luullaan tavallisesti, että ne kyyneleet, jotka putoovat juopuneitten silmistä, ovat katumuksen kyyneleet. Mutta yksi kristitty, joka on itse koetellut, kuinka katkerat oikian katumuksen kyyneleet ovat, ei saata muuta kuin kauhistua, koska hän näkee viinakyyneleitä juoksevan suruttoman ihmisten silmistä. Sillä kristityn luonto tunteepi, että ne viinakyyneleet ei ole muu kuin lohikäärmeen kyyneleet. Kuitenkin luulevat mailman lapset, että viinakyyneleet ovat katumuksen kyyneleet. Taitavat huoran kyyneleet myös olla katumuksen kyyneleet. Sananlasku on, että pahankurinen vaimo ei lakkaa torumasta ennen kuin hän itkee. Lienevätköpä pahankurisuuden kyyneleet olla katumuksen kyyneleet. Tuskin se on uskottapa. Kuitenkin bruukaavat mailman lapset niin tehdä. He itkevät viinassa. He itkevät vihassa. Ja koska taas toinen vuoro tulee, ovat he nauramassa ja hauskaa pitämässä, kiroamassa ja tappelemassa. Ja sen tähden tulevat ne sanat todeksi, kuin Pyhä Paavali panee jumalattoman suuhun: “Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna tulee kuolema.”

Jos nyt kristityillä ei olis muuta perustusta kuin ainoastans se mailman ilo, niin olisit he vissimmästi huonoimmat ja viheliäisimmät luontokappaleet maan päällä. Sillä kristityt ei saata mailman iloa nautita ja ovat niin muodoin sitä iloa paitsi, jota mailman ihmiset pitävät. He ovat niin palttuneet mailman ilosta, ettei he tohdi enää maistaa siitä ilojuomasta, josta mailman lapset ottavat lohdutuksen itsellensä, koska heillä on muretta. Mutta toiseksi ovat myös kristityt usein sisällisessä murheessa ja sydämen ahdistuksessa omantunnon soimausten tähden, koska he tuntevat niin paljon syntiä tykönänsä, joista he tahtoisit vapahdetuksi tulla, mutta ei pääse. Ja kolman neksi ovat kristityt pilkatut ja vihatut mailman lapsilta, jotka ei anna kristityille rauhaa.

Jos nyt kristityillä ei olis muuta perustusta kuin ainoastans se ulkonainen etu, joka kristillisyydestä tulee, niin olisit he vissimmästi kaikkein huonoimmat luontokappaleet maan päällä, joidenka päälle mailman lapset saisit sylkeä juuri vasta suuta. Ja sen tähden sanoo myös pyhä Paavali ensimmäisille kristityille Korintissa, jotka olit alkaneet epäilemään siitä tulevaisesta autuudesta: “Jos meillä ainoastans tässä elämässä on toivo Kristuksen päälle, niin me olemme viheliäisemmät kaikkia muita ihmisiä maan päällä.”

Meidän pitäis tänä päivänä perään ajatteleman, minkä päälle ne ihmiset luottavat, jotka uskonsa tähden Vapahtajan päälle tulevat pilkatuksi ja vihattavaksi mailmalta. Mutta nostakaamme ensinnä meidän sydämemme taivaaseen päin ja pyytäkäämme ylösvalaistusta sieltä, että saisimme oikian tiedon ja ymmärryksen Pyhän Hengen kautta. Isä meidän jne.

Tutkinto. Minkä päälle Jesuksen opetuslapset luottaisit, jotka menit saarnaamaan evankeliumia, vaikka Jesus oli mennyt ylös taivaaseen ja jättänyt heitä ilman turvatta maan päälle? Koska opetuslapset rupeisit seuraamaan Jesusta, oli heillä se väärä usko, että Jesus tulee maalliseksi kuninkaaksi, ja opetuslapset Jesuksen kautta luulit tulevansa mailmallisiksi herroiksi ja virkamiehiksi. He luulit Jesuksen kautta voittavansa suuren kunnian ja rikkauden mailmassa. Mutta tämä toivo meni kokonans hukkaan, koska Jesus kuoli ristin päällä. Mutta Hänen ylösnousemisensa jälkeen rupeisit he taas uskomaan, että Jesuksen piti jälleen rakentaman Israelin valtakunnan. Kuitenkin meni sekin toivo hukkaan, koska Hän astui ylös taivaaseen ja jätti heitä maan päälle. He rupeisit siitä ajasta saakka ymmärtämään, ettei Jesus koskaan tule maalliseksi kuninkaaksi, vaan hengelliseksi kuninkaaksi.

Vaikka opetuslapset odotit aina, että Jesuksen piti tulla takaisin taivaasta vähän ajan perästä, opetuslapset olit siinä uskossa, että viimeinen tuomio tulee ennen kuin he ennättäisit kuolla. Ja tämä oli yksi asia, minkä tähden opetuslapset pyörsit ilolla ja riemulla takaisin öljymäeltä, eikä tulleet murheelliseksi enää, vaikka Jesus jätti heitä maan päälle.

Nyt kysytään siis, mitä hyvää opetuslapset odotit itsellensä, koska he Jesuksen taivaaseen astumisen jälkeen menit saarnaamaan evankeliumia, eikä saaneet sen vaivan edestä yhtään maallista etua, vaan saivat sitä vastaan kärsiä niin paljon tuskaa, vaivaa ja vastahakoisuutta mailman lapsilta? Opetuslapset kutsuttiin sen aikaisilta ihmisiltä viettelijäksi ja vääräksi opettajaksi, jotka oman voittonsa tähden viettelit ihmisiä puoleensa ja eksytit sitä yksinkertaista väkeä siitä oikiasta Moseksen uskosta luopumaan ja väärää oppia kuuntelemaan. Sen tähden olivat kirjanoppineet ja fariseukset kovin vihaiset opetuslapsille ja tahdoit aivan lain kautta pois juurittaa joka ainoan hengen, joka kristityksi kutsuttiin. Minkä voiton ne luulit saavansa siitä, jotka olit jättäneet kaikkia elatuskeinoja ja tulit köyhäksi, vihattavaksi ja tapetuksi kristillisyyden tähden? Minkä päälle he luottaisit, jotka niin paljon sait kärsiäkristinuskon tähden? Jos senkaltaisia ihmisiä nyt ilmestyis mailmassa, jotka kävisit kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja rupeisit neuvomaan ihmisiä kristillisyyteen, niin katsottaisiin heitä juuri hulluksi.

Pelkäävätpä mailman lapset, että nekin tulevat hulluksi, jotka rupeevat kirjaa lukemaan ja sydämen hartaudella tutkimaan Jumalan sanaa. Mailman lapset luulevat, ettei tarvitse ihmisen juuri paljon lukea. He luottavat järkensä päälle ja pitävät itsensä viisaana, ja kaikki, kuin ei mahdu heidän päähänsä, kattotaan hulluudeksi. Eikö sitte tule todeksi se sana, jonka apostoli Paavali kirjoittaa, että se sana rististä on yksi hulluus mailman viisaille? Ei ole ihmet, että se sana rististä pidetään hulluutena mailman viisailta, koska netkin, jotka ovat tyhmät ja taitamatftomat, luulevat tietävänsä niin hyvin kuin joku pappi, kuinka autuaaksi tullaan. Jonka vanha aadami on skoulunut, selittää Jumalan sanan oman päänsä jälkeen; ja hänen ymmärryksensä jälkeen pitää ihmisen tuleman autuaaksi vähällä vaivalla, ilman oikiata katumusta, ilman elämän parannusta, saati hän välttää niitä julmempia rikoksia, ettei hän tule kiinni laissa. Se näkyy olevan perustuksena niillä, jotka ottavat viisauden luonnolliselta järjeltäns ja ovat mielestänsä viisaat, vaikka heidän elämänsä on kohdastansa sotivainen Kristuksen oppia vastaan.

Pyhä Paavali sanoo, että se sana rististä on grekiläisille hulluus ja juudalaisille pahennus. Tämä apostolin sana täytetään vielä näinäkin aikoina. Grekiläiset olivat siihen aikaan maailman viisaat, jotka otit viisautensa luonnolliselta järjeltä, ja heidän uskonsa perustus oli luonnollinen siveys. Juudalaisilla oli kuollut usko pääkallossa ja heidän uskonsa perustus oli se, että laki piti täytettämän. Koska nyt Jesuksen opetuslapset rupeisit saarnaamaan evankeliumia siitä ristiinnaulitusta Vapahtajasta, niin tuli se sana rististä juudalaisille pahennukseksi. He rupeisit vihaamaan Jesuksen opetuslapsia, jotka tahdoit ryöstää heiltä heidän vanhan kuolleen uskonsa.

Nyt tahtovat tämän aikaiset viisaat ja suukristityt ajaa sen sanan rististä valheeksi. Suukristityt, joidenka pääkallossa se kuollut usko on juurtunut, luottavat sen kuolleen uskonsa päälle ja luulevat tulevansa autuaaksi uskon kautta Jesuksen Kristuksen päälle. Mutta ei he tahdo Jesuksen ristiä kantaa; he tahtovat ilman vaivatta tulla taivaaseen. Ja jos joku kristitty tahtois kaivaa ulos kuolleen uskon heidän pääkallostansa, niin he suuttuvat varsin ja katsovat karsaasti kristittyin päälle, jotka tahtovat ryöstää heiltä heidän vanhan uskonsa. Mutta ne toiset taas, jotka luottavat siveytensä päälle, ei vihti kuulla sitä sanaa rististä, sillä mailman siviät ihmiset ei tarvitse katumuksessa olla eikä parannusta tehdä. Ja niin muodoin tulevat Jesuksen opetuslapset pilkatuksi mailman viisailta ja vihattavaksi juudalaisilta.

Mutta minkäs päälle ne luottavat, jotka eivät paltu koskaan saarnaamasta evankeliumia ja puhumasta kristillisyydestä, vaikka heitä vihataan ja pilkataan sekä juudalaisilta, että grekiläisiltä? Grekiläiset sanovat, että kristillisyys on yksi ihmeellinen taikaus. Juudalaiset sanovat, että se on yksi väärä oppi. Ja kaikki mailman joukko on siinä uskossa, että kristityt semmoisena, kuin he nyt ovat, painavat koko seurakunnan, tekevät rauhattomuuden ihmisille, eikä anna siviöille ja kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Mutta jos kristityt ei anna ihmisille omantunnonrauhaa, niin pitäis mailman siviät ihmiset ja myös kuolleen uskon tunnustajat viisaaman, että heillä on oikia, elävä ja autuaaksi tekeväinen usko, joka osottaa itsensä eläväksi totisessa kristillisessä rakkaudessa.

Eli Lutheruksen opin jälkeen, jossa me olemme ylöskasvatetut, pitäis ihmisen tuleman kristityksi seuraavaisella tavalla: ensiksi totinen katumus, eli suru ja murhe synnin ylitse, josta myös elämän parannus alkaa; toiseksi elävä usko Kristuksen päälle; kolmanneksi kristillinen rakkaus ja hyvät työt, jotka vuotavat uskosta. Tämä on nyt yksi lyhykäinen armon järjestys, joka ei ole otettu ilmasta, eikä luonnollinen järki ole sitä ulos ajatellut, vaan se armonjärjestys on juuri Pyhästä Raamatusta otettu ja sen päälle perustettu. Ja niin vahvistaa myös kristittyin oma koettelemus, että niin on Pyhä Henki heitä kurittanut, nuhdellut ja ylöskasvattanut ja ihmiseksi saattanut. Ja niin on saarnattu tässäkin paikassa, että luontokappaleet ja villi-ihmiset saattavat tulla ihmiseksi Pyhän Hengen skoulussa totisen katumuksen ja parannuksen kautta, jos he antaisit itsensä taluttaa, ja Pyhän Hengen johdattaa sinne käsin, kussa valkeus on.

Mutta muutamat luontokappaleet ovat utamukat. Ei Pyhä Henki saata niitä taluttaa ennen kuin he nääntyvät ja nälkyvät. Muutamilla on niin kankiat niskat, ettei he myötää ollenkaan sinne käsin, kuhunka ihminen tahtoo, vaan sinne käsin he riestävät ja rientävät, jossa hukat ovat. Mistäs luontokappale ja villi-ihminen ymmärtää, että hukka ensinnä kiskoo ja raataa sen luontokappaleen, joka irti juoksee mettässä? Mutta se, joka on rihmassa kiinni, varjelee henkensä. Ei hukka tohdi sen pariin ruveta, jonka hän näkee olevan rihmassa kiinni. Mutta mistäs sarvipäinen luontokappale sen tietää? Ei ole hänellä sitä järkeä, että hän saattais sen ymmärtää, että hukka ei tohdi sen pariin ruveta, joka on rihmassa kiinni? Ei luontokappaleilla ole sitä järkeä, että he saattaisit ymmärtää, kuinka hukka ensinnä kiskoo ja raataa sen luontokappaleen, joka irti juoksee mettässä? He luottavat jalkainsa päälle ja sarviensa päälle, mutta suutatelevat yhtä hyvin, vaikka ovat nopeat juoksemaan. Ja mitä sarviin tulee, niin se on yksi tietty asia, ettei järjettömät luontokappaleet saata niiden kanssa henkensä varjella, koska sydän on heillä niin arka, että he lähtevät varsin jalkoin niin pian kuin he hajun tuntevat hukasta.

Jos he juoksisit paimenen tykö, niin olis heillä turvapaikka siellä. Mutta useammat, sekä porot ja keiturit, juoksevat aivan mettään päin, koska hukka ajaa heitä takaa. Kuitenkin on se meidän toivomme ja uskalluksemme Jumalaan, että lampaat, jotka tuntevat paimenta, juoksevat paimenen tykö, kussa he löytävät turvapaikan. Ja koska he tulevat paimenen tykö verisenä ja peljästettynä, haavoissa ja vapisten, ottaa paimen ja voitelee heidän haavojansa viinalla ja öljyllä, ja johdattaa heitä parhaalle laitumelle. Ja koska ilta tulee, laskee paimen heitä lammashuoneeseen. Siinä uskalluksessa ovat myös Jesuksen opetuslapset vaeltaneet läpi maailman ja ovat sen tähden Pyhän Hengen voiman kautta saarnanneet evankeliumia kaikille luoduille, vaikka heidän kuninkaansa jätti heitä yksistänsä maan päälle.

Jesuksen opetuslapset ovat aina odottaneet tuomiota. Ja kaikki oikiat kristityt odottavat tuomiota. He odottavat enkelin lupauksen jälkeen, että se ristiinnaulittu ja orjantappuroilla kruunattu Kuningas tulee pian tuomitsemaan ja kostamaan niiden verta, jotka totuuden ja Jesuksen Kristuksen tunnustuksen tähden ovat mailman orjilta ja perkeleen joukolta tapetut. He odottavat, koska he pääsevät vastaanottamaan sitä taivaallista Ylkää, joka on omiansa korjaava pois maasta ja ottava kanssansa taivaaseen, kussa he saavat iloita hänen kanssansa ijankaikkisesti. Aut´ Jesu, ett´ aika se autuas pian joutuis, että ne harvat sielut, jotka sinun päällesti turvaavat, pääsisit pian sinun tykös. Aamen.