Puhtaat Saarnat 1, numero 65.

HELLUNTAIPÄIVÄNÄ 1859, PÄIVÄSAARNA, (SUOMENNOS)

Teksti: Helluntaipäivän epistola.

Luetun pyhän tekstimme johdosta pitää meidän tällä Herralle pyhitetyllä hetkellä tarkastella Jumalan armon kautta:

1. Mistä hengellinen tuuli tulee?

2. Mikä vaikutus hengellisellä tuulella on?

3. Suruton joukko pilkkaa Pyhän Hengen vaikutuksia.

Puhaltakoon Pyhän Hengen tuuli kaikkien niitten päälle, jotka ovat kokoontuneet rukoukseen. Amen.

1. Mistä Pyhän Hengen tuuli tulee? Taivaasta tulee tämä tuuli niin kuin sangen kova ilma. Ja tämä tuuli on näkymätön, mutta tuntuva, sillä Vapahtaja sanoo: “Tuuli puhaltaa, mihin se tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, mutta et tiedä, mistä se tulee eli mihin se menee.” Se mahtava ja voimakas tuuli, joka puhalsi helluntaipäivänä, oli niin kova, että myös uskoton joukko saattoi kuulla sen huminan. Mutta he eivät voineet käsittää, mistä tämä ilma tuli eli mihin se meni. Niin kuin se suuri joukko kuuli tämän tuulen huminan, niin saattaa se suuri joukko vielä tänä päivänä huomata, kun odottamaton heräys tulee kansan joukkoon, mutta he eivät saata käsittää, mitä se on.

Ja niin kuin se suuri joukko oli kokoontunut helluntaipäivänä katsomaan ja töllistelemään, niin kokoontuu se suuri joukko vieläkin katsomaan ja töllistelemään, kun joku ihminen herää. Mutta he eivät voi käsittää, mitä se on. Ja niin kuin se suuri joukko hämmästyi sitä väkevää tuulta helluntaipäivänä, niin hämmästyy se suuri joukko vielä nytkin, kun joku äkillinen heräys ilmaantuu. Mutta ei kestä kauan ennen kuin hämmästys häviää, sillä perkele uskottelee sille suurelle joukolle, että ne, jotka puhuvat kielillä, ovat täynnä makeaa viinaa.

Mutta mikä erikoisesti on ihmeellistä tässä suuressa tapahtumassa, on se, ettei kukaan tämän maailman viisaista ole saattanut selittää, mitä nämä Hengen taipumukset ovat, eli mikä voima se oli, joka opetti heidät puhumaan vierailla kielillä. Nykyään ei kukaan voi oppia puhumaan vieraita kieliä lyhyessä hetkessä, vaan vieraita kieliä täytyy oppia lukemaan, ymmärtämään ja puhumaan vähitellen ja suurella vaivalla.

2. Mikä vaikutus oli sillä hengellisellä tuulella opetuslapsiin? He tulivat täytetyiksi Pyhällä Hengellä ja he alkoivat puhua moninaisilla kielillä. Tämä oli ihme, jota se suuri joukko ei voinut käsittää. Semmoiset ihmeet ovat nykyään harvinaisempia, mutta ne eivät ole aivan mahdottomia. Mutta mikä nyt vastaa kielillä puhumista, on heränneitten puhuminen parannuksesta, kääntymyksestä ja uudestisyntymisestä, ja semmoista maailma sanoo saarnataudiksi. Se, jolla on saarnatauti, puhuu väkevästi ja voimallisesti heräyksestä, parannuksesta, kääntymyksestä ja uudestisyntymisestä.

Maailman mielestä apostolien saarnatauti oli sielun sairaus. Ja jos apostolit olisivat olleet täällä, olisi suuri maailman joukko sanonut sitä samaa kuin silloin sanottiin: “He ovat täynnä makeaa viinaa.” Sillä maailma ei voi käsittää Jumalan Hengen töitä ihmisessä. Maailma tekee täysin vääriä päätöksiä Hengen vaikutuksista ja Hengen taipumuksista. Mutta nyt maailma päättelee apostolien saarnataudista näin: “Se saattoi olla tarpeellinen siihen aikaan, koska kukaan ei tiennyt muuta kuin että kristillisyys oli kauheaa haaveilua.” “Mutta nykyään”, sanoo järki, “nykyään ei tarvita mitään merkkejä eikä ihmeitä vahvistamaan uutta oppia, jota on jo uskottu kohta 2000 vuotta.” “Meillä on nyt Raamattu ja Luther ja muita hengelisiä kirjoituksia, jotka osoittavat meille sen totisen kristillisyyden laadun, emmekä me tarvitse mitään lukijaissaarnaajaa. Me emme tarvitse mitään saarnatautia, sillä meidän valistuneella ajallamme jokainen voi saada tarvitsemansa valistuksen Jumalan sanasta. “

Niinpä niin! Jos luet Raamattua hengellinen viha sydämessä, niin voit saada saman valaistuksen Raamatusta kuin Paavali ennen kääntymistään. Se mies oli lukenut Raamattua pääkallolla, mutta kun perkele selitti kirjoituksia hänelle, niin hän sai sen valistuksen Raamatusta, että kristityt olivat kerettiläiset, haaveilijat ja villihenget, jotka oli hävitettävä tulella ja miekalla.

Niin käy Raamatunlukijan, kun hän ottaa perkeleen rippi-isäksi ja neuvonantajaksi. Mutta toisin kävi Paavalin, kun hänet otettiin kiinni Damaskon tiellä. Silloin hän sai kuulla taivaasta äänen, joka sanoi: “Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Työläs sinun on potkia tutkainta vastaan.” Silloin vasta hän tuli sokeaksi. Ja kun hänen silmänsä aukesivat sai hän täysin eri valistuksen Jumalan sanasta kuin mitä hänellä ennen oli ollut.

3. Kristillisyys tuli alussa sokean maailmanjoukon pilkkaamaksi, sillä se ei voinut käsittää, mitä Hengen taipumukset ja apostolien saarnatauti oli. Mehän kuulemme, että jotkut tekivät heistä pilkkaa ja sanoivat: “Nämä ovat täynnä makeaa viinaa.” Saattaahan se näyttää maailmalle siltä, että apostolit olisivat täynnä makeaa viinaa. Mutta maailma ei tunne, että tämä makea viina on Pyhän Hengen viina, joka tekee häävieraat iloisiksi. Maailma saattaa kyllä pilkata Kristuksen opetuslapsia heidän saarnatautinsa tähden ja nimittää heitä haaveilijoiksi, kerettiläisiksi ja villihengiksi. Mutta Kristuksen opetuslapset eivät välitä tästä pilkkaamisesta, vaan Pietari pitää voimallisen nuhdesaarnan ja kutsuu sitä kokoontunutta maailmanjoukkoa murhaajiksi: “Te olette ristiinnaulinneet kunnian Herran. Ja tämän te olette tehneet tyhmyydessä.”

Moni saa tästä Pietarin nuhdesaarnasta pistoksen sydämeensä, mutta se suuri joukko pahentuu ja närkästyy. Ei tosin tarvitse uskoa, että vaikka 3000 sielua kääntyi helluntaipäivänä, tämä määrä oli enempää kuin sadasosa siitä suuresta joukosta, joka siellä oli koossa. Semmoisella tavalla on se totinen ja elävä kristillisyys alkanut ja samalla tavalla pitää sen myös loppua, jos sen tulee olla autuaaksitekevä. Mutta tullakseen semmoiseen kristillisyyteen täytyy ihmisen ensin käydä läpi armonjärjestys samalla tavalla kuin opetuslasten. Heidän täytyi itkeä ja parkua, kun Vapahtaja oli kuollut. Heidän täytyi ensin langeta epäuskoon ja epätoivoon. Ihmisen täytyy tulla sielun hätään ennen kuin hän voi kaivata lunastusta. Ei suinkaan ole niin helppo tulla autuaaksi kuin (suuri) joukko uskoo, sillä Vapahtaja sanoo: “Se portti on ahdas ja se tie on kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat, jotka sen löytävät.” Suuren vaivan kautta täytyy ihmisen elämään sisälle mennä.

Kun opetuslapset makasivat synnin unessa, nimittäin ennen Vapahtajan kuolemaa, uneksivat he ainoastaan vallasta, kunniasta ja rikkaudesta maailmassa. Heillä ei ollut mitään huolta sielunsa autuudesta. Mutta Vapahtajan kuoleman jälkeen he huomasivat, että kaikki heidän maalliset laskelmansa pettivät. Silloin heille tuli murhe. Mutta tämän murheen kautta he tulivat revityksi irti maailmasta. Heidän sydämensä tulivat tämän murheen kautta valmistetuiksi vastaan ottamaan taivaan ilon esimakua, kun Vapahtaja ilmestyi heille elävänä.

Ja jos nyt on niin, että ihmisen täytyy tällä tavalla tulla valmistetuksi vastaan ottamaan esimakua taivaallisesta ilosta, silloin sen täytyy olla kauheaa sokeutta ja hirveää pimeyttä kuvitella, että ihminen voi kyllä tulla autuaaksi vähemmällä itkulla ja parulla eli vähemmällä hengellisellä murheella kuin opetuslapsilla oli. Sillä vaikka emme ansaitse mitään mietiskelyllämme, emme kuitenkaan saata väittää, että ainoastaan opetuslasten piti tuntea kipua ja tuskaa uuden syntymisen tähden ja meidän pitää syntymän uudesti ilman kipua ja tuskaa.

Luther mietiskeli pitkän ajan ennen kuin hän saattoi tulla uskoon. Ja jos ei Luther olisi mietiskellyt, niin me olisimme vielä tänä päivänä paavin valtakunnassa. —Ei, ilman murhetta, joka on Jumalan mielen jälkeen, yksikään ei saata tulla totiseen ja elävään uskoon. Ilman kipua ja särkyä ei uusi ihminen saata syntyä. Ja sen tähden täytyy heräyksen ja syntien katumuksen käydä uskon edellä. Mutta sillä, jolla on kuollut usko pääkallossa, ei ole mitään katumusta. Hän ei mietiskele mitään. Hän ei milloinkaan epäile autuudestaan.

Jos joku saisi pistoksen sydämeensä helluntaipäivänä, hän saattaisi myös saada Pyhän Hengen, joka opettaa hänet puhumaan kielillä, joka opettaa hänet puhumaan Jumalan suurista töistä, ja saarnaamaan toisille, sillä siihen vaatii Pyhän Hengen voima. Se, joka ei saata saarnata, hän voi mielellään kuunnella ja panna sanat sydämeensä.

Nyt on Pyhä Henki tullut murheelliseksi ja melkein ulos ajetuksi luterilaisesta kirkosta, ja nyt tarvittaisiin uutta helluntaipäivää, uutta voimaa korkeudesta herättämään horroksesta syntinen maailma. Sillä nyt on koko maailma pimeydessä ja ainoastaan Goosenin maassa paistaa aurinko niille harvoille sieluille, jotka ovat valmiit käymään ulos pakanain valtakunnasta palvelemaan Israelin Jumalaa. Siellä Goosenin maassa paistaa aurinko, jossa Israelin lapset asuvat. Aamen.