Puhtaat Saarnat 1, numero 66.

HELLUNTAIPÄIVÄNÄ 1860, PÄIVÄSAARNA, (SUOMENNOS)

Luetun pyhän tekstimme johdosta pitää meidän tällä Herralle pyhitetyllä hetkellä tutkistella ja ajatella, kuinka Pyhän Hengen vaikutukset ilmestyivät helluntaipäivänä ja mitä maailma näistä vaikutuksista arveli. Mutta että Sinä antaisit Pyhän Henkesi sanassasi, kuule meitä, laupias Herra Jumala.

1. Pyhän Hengen vaikutus helluntaipäivänä näyttää meille niin kuin saarnatauti olisi niillä, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen. Mutta se oli omalaatuinen saarnatauti. Profeetat saarnasivat myös Pyhän Hengen vaikuttamina eli Pyhän Hengen liikuttamina. Ja ilman Pyhän Hengen ilmoitusta ei kukaan saarnannut puhdasta Jumalan sanaa. Mutta profeetat eivät puhuneet kielillä, vaan he puhuivat maan kieltä, jota kaikki ihmiset ymmärsivät. Mutta opetuslapset puhuivat moninaisilla kielillä, jotka sillä ajalla tunnettiin maailmassa. He puhuivat hebreaa, kreikkaa, latinaa, arabiaa ja useita muita kieliä saattaakseen saarnata evankeliumia kaikille sen ajan kansoille.

Se oli suuri ihme, jota ei yksikään oppinut ole voinut käsittää, kuinka nämä oppimattomat miehet saattoivat yhdessä silmänräpäyksessä oppia niin monta kieltä, sillä ei ennen eikä jälkeen helluntain kukaan saattanut niin äkkiä oppia vierasta kieltä. Vaikka vielä toisella ja kolmannella vuosisadalla Vapahtajan syntymän jälkeen oli yksi ja toinen kristitty, joka oli saanut Pyhän Hengen korkeammassa mitassa, joka saattoi puhua vieraita kieliä, mutta se oli niin käsittämätöntä sille suurelle joukolle, joka oli tullut sinne katsomaan ja töllistelemään, että se uskoi, että opetuslapset hourasivat päissään.

Niin käsittämätön on Jumalan työ ihmisessä, kun hän tulee liikutetuksi Pyhältä Hengeltä, että luonnollisen ihmisen täytyy hämmästyä voimatta käsittää asiaa. Mutta myös meidän päivinämme on yksi ja toinen, joka puhuu aivan vierasta kieltä ilman, että olisi käynyt mitään koulua. On olemassa, sanon minä, yksi ja toinen, joka osaa puhua kieltä, jota kukaan ei ymmärrä, vaikkakin on harvinaista tavata semmoisia. Mutta niin kuin maailman joukko otti vastaan Pyhän Hengen vaikutuksia helluntaipäivänä pilkalla, niin vastaanotetaan Pyhän Hengen vaikutukset vielä tänään pilkalla maailman joukon taholta. Sillä jos joku kristitty liikutetaan Pyhältä Hengeltä ja alkaa puhua uutta kieltä parannuksesta, kääntymisestä, uudestisyntymisestä, uskosta ja pyhityksestä, niin on suruton joukko valmis pilkkaamaan semmoista.

Meidän Vapahtajamme sanoo: “Kun Pyhä Henki tulee, niin hän nuhtelee maailmaa synnin tähden, vanhurskauden tähden ja tuomion tähden.” Pyhän Hengen virka on niin muodoin nuhteluvirka, jonka saattaa kuulla profeettain, Johannes Kastajan, Vapahtajan ja Pietarin nuhdesaarnasta helluntaipäivänä. Mutta juuri tästä nuhtelemisesta maailma ei pidä. Se oli juuri tämä nuhteleminen, jonka tähden profeetat tulivat aikalaistensa vihaamiksi ja vainoamiksi. Saman nuhtelemisen tähden hakattiin Johannes Kastajan kaula, ja nuhdesaarnojensa tähden tuli Vapahtaja ristiinnaulituksi, koska omavanhurskaat fariseukset eivät kärsineet semmoisia nuhtelemisia ja rankaisemisia, jotka Vapahtaja julisti heille erityisesti elämänsä loppuaikana.

Hengellinen viha kasvoi fariseusten sydämiin. Mutta tätä vihaa he eivät tunteneet, vaan heille tuli omantunnon asiaksi hävittää se luultu kerettiläinen. Ja sama hengellinen viha oli myös syy kristittyjen vainoon, sillä vaikkakin Pyhän Hengen ensimmäiset vaikutukset vastaanotettiin pilkalla ja ivalla, niin ei kestänyt kauan ennen kuin opetuslapset tulivat niin kutsutun oikeuden palvelijoitten pidättämiksi ja sitomiksi, heidät kutsuttiin ensin kirkkoraadin eteen ja sitten maaherran eteen; he tulivat rangaistuksi saarnaamisensa ja tuomitsemisensa tähden. Ei milloinkaan olisi perkeleellä ollut semmoista valtaa maailmassa, ellei tämän maailman ruhtinas olisi sokaissut uskottomien mieliä, että he uskovat valheen.

Ja siinä ilmenee perkeleen kauhea valta, että hän hengellisen vihan kautta uskottelee oppineimmille miehille, että kristityt ovat haaveilijat ja villihenget, että he ovat vahingolliset kirkolle ja valtiolle. Ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja fariseukset, yhdellä sanalla, valtakunnan ylhäiset, panevat toimeen vainoja kristittyjä kohtaan, ja tämä ei ole tapahtunut ainoastaan Juudan valtakunnassa ja pakanain valtakunnassa, vaan myös paavin valtakunnassa ja nyt viimeiseksi Lutherin valtakunnassa. Se ei ole mikään muu kuin Pyhän Hengen nuhdevirka, jota maailma ei voi kärsiä. Sillä kyllä maailma sen sietää, että sinä luet, veisaat ja pidät rukouksia itseksesi, kunhan vain annat jumalattoman joukon olla nuhtelematta. Kyllä saat yliottaen olla niin harras kuin tahdot, mutta jos alat puhua uutta kieltä, jos alat nuhdella maailmaa synnin tähden, vanhurskauden tähden ja tuomion tähden, heti on maailma valmis näyttämään lohikäärmeen hampaitansa sinulle, heti saat kuulla kysymyksen: “Kukas olet? Oletko Kristus? Ja voitkos antaa synnit anteeksi, jos minä tunnustan ne? Ja mikä on antanut sinulle vallan tuomita kunniallisia ihmisiä?”

Me kuulemme apostolien teoista, että Pietari alkoi toimittaa Pyhän Hengen virkaa ankaralla nuhtelemisella. Hän soimasi sitä suurta kokoontunutta joukkoa osallisuudesta Vapahtajan murhaan: “Te olette ristiinnaulinneet kunnian Herran!” Tämä vaikutti joissakin piston sydämeen, ja ne, jotka niin muodoin heräsivät Pietarin valtavasta nuhdesaarnasta, ne joutuivat hätään sielunsa vapahduksesta. Mutta muut tekivät pilaa kaikesta. Mutta pilkkaaminen ei kestänyt kauan ennen kuin hengellinen viha tuli tilalle. Se suuri joukko tuli totisen ja elävän kristillisyyden viholliseksi.

Ja niin on käynyt kaikkialla ja kaikkina aikoina, missä vain totinen kristillisyys on ilmestynyt. Se on ensin alkuun otettu vastaan pilkalla ja ivalla, mutta ei ole kestänyt kauan ennen kuin kristityt ovat tulleet vihatuiksi ja vainotuiksi. Ja se on sen tähden käsittämätöntä, kuinka ne, jotka vihaavat ja vainoavat kristityitä, voivat kuvitella, että vieläpä kristillisyyden viholliset, voivat toivoa, että Jumala on armollinen myös heitä kohtaan. Sillä, sanovat he, ylimmäiset papit, kirjanoppineet ja fariseukset vainosivat kai kristityitä, mutta he tekivät sen taitamattomuudesta ja tyhmyydestä. He eivät voineet uskoa, että kristityillä oli oikea jumalanpalvelus. He olivat nimittäin saaneet sen vakuutuksen, että kristityt olivat haaveilijat, kerettiläiset ja villihenget.

Mutta kuinka he saattoivat saada semmoisen vakuutuksen, että jos ihminen taitamattomuudesta ja tyhmyydestä vuodattaa ihmisverta siinä oikeuttavassa vakuutuksessa, että se on oikein ja tarpeellista tehdä niin. Eiköhän Jumala sen tähden saata tuomita heitä? Silloin voisi tehdä kaikki mahdolliset tyhmyydet ja sanoa: “Kaikki paha, mitä ihminen tekee tyhmyydestä, on anteeksiannettavaa; ja Jumala ei voi tuomita ihmistä sen pahan tähden, jonka hän tekee tyhmyydestä ja ymmärtämättömyydestä.” Hän voi silloin sanoa: “En tiennyt, että se oli synti.”

Niin sanoi myös se väärä profeetta, Bileam: “En tiennyt, että se oli Jumalaa vastaan.” Mutta tämä on huono puolustus, kun omatunto herää, sillä apostoli Paavali ei voinut löytää mitään puolustusta omasta tyhmyydestään, kun hän heräsi. Hän tunnustaa tosin, että hän oli vainonnut Jumalan seurakuntaa tyhmyydestä ja epäuskossa. Mutta hän ei löytänyt mitään puolustusta tyhmyydestään, sillä vielä kauan kääntymisensä jälkeen hän tunnustaa, ettei hän ollut sen arvoinen, että häntä kutsutaan Herran apostoliksi, juuri sen tähden, että hän oli vainonnut kristityitä. Ja tämä juuri on osoitus perkeleen suuresta vallasta, että hän voi tehdä uskottomain mielen sokeaksi, että he uskovat valheen.

Mitä nyt apostolien saarnatautiin tulee, niin on aivan varmaa että jos jotakin semmoista olisi tapahtunut meidän päivinämme, niin olisi uskoton joukko vielä tänä päivänä pitänyt sitä saarnatautina, josta yhteen aikaan paljon kirjoitettiin ja puhuttiin meidän maassamme. Niin kutsutut saarnatautiset saarnasivat voimallisesti, niin, että monet heräsivät sen kautta ja pysähtyivät synnin juoksussa ja alkoivat lukea ja tutkistella Jumalan sanaa. Mutta ei kestänyt kauan ennen kuin papit alkoivat syyttää heitä, aivan niin kuin kävi Jerusalemissa.

Ja sen kautta sai uskoton joukko vettä myllyynsä, sillä kun heidän omat opettajansa kävivät edellä pahalla esimerkillä, niin oli luonnollista, että joukko seurasi perässä. Se suuri joukko sai kristittyjen vainoamisesta sen vakuutuksen, että kristillisyys oli hirveää haaveilua. Ja niin on käynyt kaikkina aikoina, missä tahansa totinen kristillisyys on ilmaantunut, se on katsottu kauheaksi haaveiluksi; kristityt on kutsuttu kerettiläisiksi, haaveilijoiksi ja villihengiksi, jotka pitäisi hävitettämän tulella ja miekalla. Ei ollut niin muodoin ihmeellistä, että totinen kristillisyys jo alussaan tuli vastaanotetuksi pilkalla ja ivalla.

Mutta että totinen kristillisyys vielä meidän päivinämme usein tulee vastaanotetuksi pilkalla, se näyttää olevan ihmeellisempi, koska ihmiset ovat tunnustavinaan kristillisyyttä, mutta elävät vastoin sitä uskoa ja oppia, jota he suullansa tunnustavat. Se on totuudessa surkeaa, että ne, jotka kantavat kristityn nimen, elävät pahemmin kuin turkit ja pakanat, juoppoudessa, juopumuksessa ja haureudessa, ylellisyydessä ja turhuudessa, koreudessa ja ylpeydessä, muissa synnillisissä huvituksissa ja ajankulussa, aivan kuten uskottaisiin, että on parempi elää jumalattomasti kuin jumalisesti, parempi mennä ilman pelkoa iankaikkisuuteen kuin laittaa pelvolla ja vapistuksella, että te autuaaksi tulisitte.

Näyttää siltä kuin nykyään ei välitettäisi taivaasta, eikä helvetistä, ja että se on yhdentekevää, kuinka eletään, kunhan ehjin nahoin pääsee läpi maailman. Mutta sen, joka uskoo, että tämän jälkeen on elämä, sen täytyy myös uskoa, ettei ole samantekevää, kuinka elää ja kuinka uskoo, vaan sen täytyy olla vain yksi usko, joka on oikea. Ja tämän uskon on Pietari ensin sanonut ja tunnustanut: “Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” ja “Herra, kenen tykö me menemme, sillä sinulla on iankaikkisen elämän sana.”

Jos tunnet, että et voi tulla autuaaksi ilman Vapahtajaa, niin sinun pitää turvaaman totiseen ja oikeaan Vapahtajaan, joka voi auttaa sinua kaikesta hädästä ja vaarasta. Mutta jos luulet tulevasi autuaaksi ilman Vapahtajaa, niin sinun pitänee pysyä tässä valinnassasi ja luottaa omaan vanhurskauteesi. Se, joka on herännyt, ei voi luottaa omanvanhurskautensa päälle, vaan hänen täytyy murheella kysyä:” Te miehet ja veljet jne.” Aamen.