Puhtaat Saarnat 1, numero 68.

1. SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDEN PÄIVÄSTÄ 1856

Minun isäni huoneessa on monta asuinsijaa, ja minä sanon teille, jos ei niin ole, niin minä menen valmistamaan teille sijaa. Joh. 14:2

Näillä sanoilla lohdutti meidän Vapahtajamme murheellisia opetuslapsiansa, koska he kuulivat, että Jeesus menee pois ja jättää heidät yksinänsä. Ei olisi opetuslasten usko kestänyt siinä suuressa sodassa ja kilvoituksessa perkeleen ja maailman kanssa, jollei heillä olisi ollut se autuaallinen toivo, että parempi maa ja taivas löytyy toisella puolella hautaa, johonka uskovaiset pääsevät asumaan, koska tämä vaivalloinen elämä loppuu.

Siihen luvattuun maahan kaikki oikeat Israelin lapset pyrkivät, siihen maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa. Siihen rientävät kaikki, jotka ovat lähteneet koko sydämellä pakenemaan Egyptin pakanallisesta maasta ja orjuuden huoneesta. Siihen rientävät ne harvat sielut, jotka täällä ovat pakanain tähden orjuudessa; siihen pyrkivät Jeesuksen murheelliset opetuslapset nimittäin Isän huoneeseen, johon Jeesus on edellä mennyt valmistamaan heille sijaa. Mutta jollei heillä olisi ollut se autuaallinen toivo, että he pääsevät pian iankaikkisiin majoihin, niin taitaisivat he väsyä, niin kuin Israelin lapset kuolivat tien päälle ja hukattiin kadottajalta. Matkan vaivalloisuuden tähden tulivat he kärsimättömiksi. Vaikka he olivat jo kiitosta veisanneet toisella puolella merta, yhtä hyvin väsyivät he tien päälle eivätkä jaksaneet seurata matkakumppaneitansa.

Te harvat sielut, jotka olette vielä pyrkimässä eteenpäin! Te näette, kuinka paljon teidän matkakumppaneistanne on väsynyt ja kuollut tien päälle. Te näette, ettei ole enää monta, jotka jaksavat seurata. Te näette, että niillekin on tullut halu pyörtämään takaisin, jotka ovat veisanneet Herralle kiitosta toisella puolella merta. Ja minkä tähden he ovat väsyneet? Sen tähden, etteivät he päässeet varsin luvattuun maahan, kun he pääsivät poikki Punaisen meren. Jos he olisivat silloin varsin päässeet luvattuun maahan, kun he pääsivät toiselle puolelle meren, niin olisivat he saattaneet tyytyväiset olla.

Mutta heidän kärsimättömyytensä tähden joutuivat he pyörimään edestakaisin tämän maailman korvessa. Ja vielä Siinain vuorella saivat he kuulla Jumalan pauhaavan lain kirousta ja silloin tuli heille kova pelko Jumalan vihasta. Mutta se pelko katosi pian, ja nyt he ovat tanssaamassa kultavasikan ympäri. Ainoastaan Mooses, Joosua ja Kaaleb, jotka ovat Jumalan puolesta kiivaat asettamaan kansaa ja kehoittamaan heitä uskomaan, että Jumala saattaa hävittää viholliset, ne harvat sielut pääsevät näkemään sen luvatun maan. Joosua ja Kaaleb pääsevät asumaan siinä maassa, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa.

Rukoilkaa, te Israelin lapset, te matkustavaiset iankaikkisuuteen, että Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, joka on auttanut teitä tähän asti, että te olette päässeet kuivilla kengillä poikki Punaisen meren, ja antanut teille vettä Kalliosta, joka on Kristus, rukoilkaa, että Hän johdattaisi teitä ilman napisematta siihen luvattuun maahan, jossa rieskaa ja hunajaa vuotaa. Pian pääsette Jordanin virran yli kuivilla kengillä. Kuule, sinä Israelin Paimen, köyhäin matkamiesten huokaus. Isä meidän jne.

Evankeliumi. Luuk. 16: 9-31.

Pyhän evankeliumin johdatuksesta pitää meidän Jumalan armon kautta tutkisteleman, minkä tähden köyhä Lazarus vietiin enkeleiltä Aabrahamin helmaan?

Ensimmäinen tutkistelemus: Tuliko Lazarus köyhyytensä tähden autuaaksi? Moni köyhä luulee, että hän tulee autuaaksi. Koska Jumala ei ole antanut hänelle tavaroita maailmassa, niin luulee moni köyhä, että hän saapi tavarata taivaassa. Luonnolliset köyhät luulevat, että Jumala teki heitä köyhiksi, koska he sanovat: ei ole Jumala tehnyt meitä rikkaiksi. Mutta kristillisyyden valkeudessa me näemme ja ymmärrämme hyvin, ettei Jumala ole tehnyt monta köyhäksi, mutta rietas teki heitä köyhiksi. Sentähden sanoi Vapahtaja: “Teillä on aina vaivaiset, mutta en Minä aina teillä ole.”

Jos me siis katselemme Lazaruksen luonnollista köyhyyttä, niin me saatamme vakaisesti sanoa, ettei Lazarus ole luonnollisen köyhyyden tähden tullut autuaaksi. Mutta hengellinen köyhyys on eri asia. Jos Lazarus luonnollisen köyhyyden tähden olisi tullut tuntemaan hengellisen köyhyytensä, joka on toisinaan, vaikka harvoin tapahtunut, sillä tämän aikaiset köyhät ovat niin ylpeät, etteivät he tule nöyriksi, ei Jumalan eikä ihmisten edessä, vaikka kuinka maallinen hätä heitä ahdistaisi.

Tämänaikaiset vaivaiset katsovat aivan kristittyin vikoja ja mittaavat kristillisyyttä oman peräsuolensa jälkeen. Joka ei jaksa heidän peräsuoltansa täyttää, se ei ole kristitty. Semmoiset eivät tule hengessä köyhiksi, ei tässä, eikä tulevaisessa maailmassa. Mutta Lazarus on tullut hengessä vaivaiseksi, ja semmoisille köyhille saarnataan evankeliumia.

Onkos nyt tässä joku hengessä vaivainen, joka pyytää ravita itsensä niistä muruista, jotka rikkaan miehen pöydältä putoavat? Onkos tässä joku vaivainen, joka on täynnänsä paisumia, jonka haavoja koirat häätyvät nuolemaan? Minä ajattelen, että tässä on koiria, jotka nuolevat haavoja, jos tässä on haavoissa joku hengessä köyhä, jos joku makaa rikkaan miehen oven edessä. Koska hengessä köyhille saarnataan evankeliumia, niin silloin tulevat semmoiset köyhät autuaaksi, ei köyhyytensä eikä vaivaisuutensa tähden, mutta sen miehen tähden, joka heille on saarnannut evankeliumia, nimittäin Kristuksen tähden, joka heitä rikkaiksi tehnyt on. Koirat myös nuolevat hänen haavojaan surkuttelemisesta ja armahtamisesta. Koska omantunnon haavat rupeavat haisemaan ja verta vuotamaan, silloin tulevat koirat nuolemaan haavoja.

Mutta paratkoon Jumala, ei ole näinä aikoina monta köyhää, jotka makaavat rikkaan miehen oven edessä ja pyytävät ravita itseään niistä muruista, jotka rikkaan pöydältä putoavat. Mutta myös ne, jotka ovat köyhyydessä olleet ja haavoissa maanneet rikkaan miehen oven edessä ovat nyt heittäneet kerjäämisen, ja ovat alkaneet varastamaan, niin kuin ne onnettomat raukat, jotka nyt luottavat sen tulevaisen katumuksen päälle, koska he lankesivat pois katumuksen armosta ja rupesivat varastamaan, juomaan ja huoraamaan kaikille Jumalan lapsille kauhistukseksi, kaikille riettaan enkeleille iloksi, kaikille vanhemmille mielikarvaudeksi ja kaikille perkeleille lihan huvitukseksi.

Mutta meillä on se toivo ja uskallus Jumalaan, että ne hengessä köyhät, jotka ovat kerjäämässä niitä muruja, jotka rikkaan miehen pöydältä putoavat, ja makaavat haavoissa rikkaan miehen oven edessä, joitten haavoja surkuttelevaiset koirat nuolevat, meidän toivomme on, että kuoleman enkeli tulee pian viemään heidän sielujaan Aabrahamin helmaan. Meidän toivomme on, että niitten sielut eivät ole raskaat kantaa Aabrahamin helmaan. Meidän toivomme on, että enkelit kantavat heidän sielujaan ilolla ja riemulla veisaten ja kunnioittaen Jumalaa.

Lazarus, odota vielä vähän aikaa! Pian tulevat enkelit sinua noutamaan. Pian tulevat vieraat taivaasta. Pian pääset sinä tästä köyhyydestä, tästä näljästä ja alastomuudesta. Pian pääset Aabrahamin helmaan istumaan pöydässä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa taivaan valtakunnassa. Pian pääset sinä köyhyydestä rikkauteen, sairaudesta terveyteen ja alastomuudesta koreuteen. Pian pääset sinä näkemään uskovaisten isää ja neljää kolmatta vanhinta, joilla on kruunu päässä ja valkeat vaatteet. Jos olet täällä nälkää kärsinyt, niin sinut siellä ruokitaan mannalla. Jos olet täällä janossa ollut, niin saat siellä juoda elävän veden lähteestä ja elävän viinapuun hedelmästä joka on Jumalan paratiisissa. Aamen.