VANHINTEN KIRJA 3

VANHINTEN KIRJA 3

-SOLOMON JOHNSONIN KOKOELMA

-SOPHIA HILLIN KOKOELMA

-OSIA KIERIN KOKOELMASTA

Y.M.

/Painettu Lappeenrannassa 1989/

* * * * * * *

Tämä kirjekokoelma on suurelta osalta Amerikasta kotoisin olevasta aineistosta koottu, jota ei ole Euroopassa tätä ennen painon kautta julkaistu. On yllättävää löytää näin huomattava määrä esikoisvanhinten kirjeitä, joitten olemassaolosta ei moni ole edes tiennytkään. Tässä jälempänä kerrotaan löydöstä lähemmin.

Mikä kirjalle nimeksi? Ensimmäinen johtavien saarnaajien kirjekokoelma tästä n.s. lestadiolaisesta herätysliikkeestä ilmestyi viime vuosisadan lopussa J. Kierin toimesta Amerikassa ja sai nimekseen "Aikakautemme vanhinten kirjoituksia." Sitten nelisenkymmentä vuotta myöhemmin ilmestyi samantapainen kirja herätysliikkeen seuraavien vuosikymmenien kirjeistä, joka sai nimekseen "Vanhinten kirja II". Uudemmat painokset Kierin toimittamasta kirjasta nimitettiin "Vanhinten kirja I:ksi," jottei sitä sekoitettaisi II-kirjan kanssa. Johdonmukaisinta on antaa tälle nyt käsillä olevalle kirjalle nimeksi "Vanhinten Kirja III", koska sen kirjoittajat ovat samoja henkilöitä kuin II-kirjassakin ja sen rakenne on täysin edeltäjiensä mukainen.

Vanhinten kirjat voisi varustaa monella muullakin tunnuksella, jotka paremmin viittaisivat kirjojen sisältöön, mutta tällöin kirjan nimen historiallinen perinne särkyisi. Vanhinten kirjassa on sanalla "vanhin" sama merkitys kuin kreikan sanalla "presbyteros", jolla tarkoitetaan seurakunnan opettajaa, saarnaajaa, sananpalvelijaa. Pietarin epistolassa on presbyteros-sana väärin käännetty "pappi"-sanaksi (1.Piet.5:1). Oikea vastine on "vanhin", joka apostolisessa seurakunnassa oli maallikko. Uudentestamentin seurakunnassa ei "pappi"-nimitystä ole kellään muulla kuin Kristuksella. Tässä on paikallaan mainita joku sana Sophia Hill-vainajasta, jonka hallussa pääosa tässä julkaistavasta aineistosta on ollut. Hän asui Black Hillsissa, Etelä-Dakotassa, ja toimi Lapin vanhinten kortteeritalon emäntänä vuosisadan alkupuoliskon ajan. Sophia Hill nukkui kuoleman uneen juhannuksen edellä 1985 ja oli viimeisenä tahtonaan pyytänyt tämän kirjoittajaa pitämään muistopuheen hänen hautajaisissaan. Vanhus oli ahkerassa kirjeenvaihdossa kanssani vuosien 1976-1985 välisen ajan, ja ennätti kirjoittamaan lähes 200 kirjettä tuona aikana. Hän oli poikkeuksellisen vilkasälyinen ja elinvoimainen ikäisekseen. Hän oli kuollessaan lähes 96 vuotta vanha.

Sophia Hill oli syntynyt Kuortaneella 31/8 1888. Hänen tyttönimensä oli Minna Sofia Tuomaantytär Ahola. Perheessä oli yhdeksän lasta, joista Minna Sofia oli nuorin. Atlantin hän ylitti siirtolaisena vuonna 1912, siis 24 vuoden ikäisenä. Hän meni uudessa maassa avioliittoon Jacob Mackie'n kanssa v.1913. Sophia Hillin lapsista on vielä useita elossa, joista mainittakoon Eino Mackie, Spearfish, Etelä-Dakota. Hän on pojista nuorin, tätä nykyä jo eläke-ikäinen. Eino huolehti vanhasta äidistään ihailtavalla tavalla viimeiseen asti.

Sophia Hillin hallussa oli hänen itsensä kokoilemien vanhinten kirjeitten lisäksi saarnaaja Solomon Johnsonille tulleet kirjeet, joista tämän kirjan lähdeviittauksissa käytetään nimitystä Solomon Johnsonin "kokoelma. Niistä papereista, joita Sophia Hill itse oli kerännyt ja tallettanut, käytetään nimitystä Sophia Hillin kokoelma. On mahdollista, että kokoelmat ovat sekoittuneet keskenään, niin että Sophia Hillin kokoelma voikin suurelta osalta olla Solomon Johnsonin kokoelmasta peräisin.

Solomon Johnson oli lähtöisin Pohjois-Ruotsista, Vojakkalan kylästä, ja mennyt siirtolaisena Amerikkaan vuonna 1878. Hän toimi saarnaajana jo Johan Takkisen aikana. Solomon Johnsonin kokoelmassa on kaksi Takkisen omakätistä kirjettä, hänelle itselleen osoitettuina vuosilta 1890 ja 1891. Solomon Johnson oli syntynyt 15/7 1849 ja kuoli 12/7 1941.

Sophia Hill oli todellinen "hamsteri" keräilemään vanhinten kirjoituksia. Tuskin kellään muulla on niin täydellistä kokoelmaa näistä irtolehtinä painetuista "öljypuun lehdistä" hallussaan kuin hänellä oli. Vahinko vain, ettei tätä aineistoa ole painettu kirjan muodossa Amerikassa, jotta useammat olisivat saaneet niistä osan. On korkea aika saattaa ne nyt kirjan muodossa julkisuuteen Amerikassa ja Euroopassa, ennen kuin koko aarre joutuu hukkaan jonkun arkiston pölyisiin loukkoihin. Sophia Hillin hartain toive oli, että nämä vanhinten kirjeet tulisivat painetuksi myös englanniksi.

Sophia Hill ei keräillyt tätä aineistoa vain keräilyn vuoksi. Hänelle ne olivat elämän leipää, kun hän vanhoina päivinään ihmisten hylkäämänä vietti aikaansa pienessä asunnossaan. Hän ymmärsi hallussaan olevien paperien arvon eikä sen tähden luovuttanut niitä kenellekään, ei edes lainaksi. Hän antoi allekirjoittaneelle 1976 tekemäni Amerikan matkan yhteydessä niistä vanhinten kirjeistä kappaleet, joita hänellä oli useita. Sain myös luvan ottaa valokopioita niistä kirjeistä, joita hänellä oli vain yksi. Vuoden 1976 jälkeen hän löysi aina silloin tällöin kätköistään jonkun kirjeen, jonka hän lähetti minulle. Vasta hänen kuoltuaan löytyi Solomon Johnsonin kokoelma hänen jäämistöistään, jonka "kenkälaatikollisen" Eino Mackie hyväntahtoisesti lahjoitti minulle kesällä 1985.

Kaikesta tässä kirjassa olevasta aineistosta loistaa selvästi se kirkas taivas, jota edesmenneet vanhurskaat ovat suurella hartaudella ikävöineet. Heidän sydänäänensä kuuluvat näistä kirjeistä voimakkaasti. Kirjeet löytävät hengen yhteyden vielä tänäänkin jokaisen oikean kristityn kanssa.

Kirjoituksissa esiintyy Raamatunselityksiä, joita turhaan haetaan teologien selitysteoksista, sillä nämä selitykset ovat kristittyin koettelemusten kanssa yhtäpitäväiset. Juuri tästä on kysymys Roomalaisten 12:6, jossa sanotaan "Jos jollakin on profetia, niin olkoon uskon kanssa yhteinen.”

Kirjaan on otettu myös joku eriseuran saarnaajan kirje, missä se on ollut aiheellista. Tästä esimerkkinä on Johan Sirkanmaan kuuluisa "kirouskirje", kirjoitettu Muotkajärvellä 19/5 1900. Siitä on mainittu mm. tässä kokoelmassa olevissa vanhinten kirjoituksissa n:ot 25 ja 233. Sirkanmaan sanotaan kieltäneen kirjeensä todenperäisyyden Jellivaaran sovintokokouksessa vuosisadan alussa, mutta nyt se on alkuperäisenä kenen tahansa nähtävänä julkisuudessa, Suomen kirkkohistoriallisen seuran ns. Kierin kokoelmassa. Valokopioita on myös allekirjoittaneella. Kirkkoherra Edqvist kaipasi myös aikanaan nähdäkseen tätä kirjettä ilkeähenkisessä laestadiolaisuutta käsittelevässä historiassaan "Huutavan äänen maassa" (Porvoo 1927, s.78). Kirjasta näkyy, että hän epäili suuresti kirjeen olemassaoloa.

Vanhinten Kirja III täydentää Vanhinten Kirja II:ta ennen kaikkea Amerikan kristillisyyden näkökulmasta katsottuna. Tarkoitus on myös painaa uudelleen Vanhinten Kirja I laajennettuna ja tarkastettuna, sillä Kierin toimittamassa kirjassa on Takkisen kirjeissä niin vakavia virheitä alkuperäiskirjeisiin verrattuna, että korjaus on välttämätön. Raattamaan kirjeet ovat nyt saatavana kirjakaupasta erillisenä kirjana, joten emme näe mitään huutavaa hätää olevan Vanhinten Kirja I:n painatuksen kanssa. Ohjelmassa on myös L.L.L:n Huutavan Ääni Korvessa -kirjan toimittaminen suomeksi alkuteoksen mukaisesti sekä kokoelma hänen saarnoistaan ruotsiksi käsikirjoitusten kanssa yhtäpitäväisenä, Lutherin "Kirkolliskokouksista ja kirkosta" ym. Pyrkimyksemme on varustaa seuraava herätysaalto väärentämättömillä Jumalansanan kirjoilla niin runsaasti kuin mahdollista, jotta Jumalan työ menestyisi ja väärät opit torjuttaisiin.

Tähän Vanhinten Kirja III:een otetut kirjoitukset sisältyvät ajanjaksoon 1890-1940 muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sitä seuraavan 50-vuotisjakson kirjeet saavat toistaiseksi odottaa ilmestymistään. Esikoisten seurakunnan historia ei suinkaan katkea vuoteen 1940, mutta toinen maailmansota on sopiva rajapyykki kahden ajanjakson välillä. Sotaa edeltänyt vuosikymmen niitti myös pois melkein kaikki vanhimmat Lapista, ja siitä seurasi, että kirjoitusten taso tässä seurakunnassa koki tuntuvan heikentymisen, lukuunottamatta August Isakssonin kirjeitä, joissa vanhinten ääni on vielä kirkkaana.

Esikoisten seurakunnan myöhemmistä vaiheista on annettu typistetty kuvaus pienessä historiassamme Hengellisen hallituksen vaiheet ensin syntyneessä laestadiolaisessa seurakunnassa Ruotsin Lapinmaalla, Pieksämäki 1977. Sama kirja tuli ruotsiksi jo 1976 Pieksämäellä painettuna.

Muista julkaisemistamme kirjoista mainittakoon L.L.L:n Kirkkopostillan näköispainos vuodelta 1876, Pieksämäki 1973, Virsikirja, Pieksämäki 1979, L.L.L:n Puhtaat Saarnat, Pieksämäki 1984, Lutherin Paimenkirje Böömin veljille, Pieksämäki 1986. Nämä on toimitettu vastapainoksi niille väärennöksille, joita tämänkin herätysliikkeen sisällä esiintyy. Lisäksi olemme painaneet kahden keskuudestamme poisnukkuneen saarnaajan elämäkerrat, nimittäin Levi Älvgrenin (1980) ja Severi Mäkelän (1986). Kaikki nämä ovat yksityisten kristittyjen kustantamia, ja niitä on meillä runsaasti varastossa tulevien aikojen varalle.

Tämän kirjan alkuosa sisältää Jonas Purnun huomattavimman kirjallisen tuotannon. Nämä kirjeet, ajanjaksolta 1893-1895 valaisevat Amerikan hajaannuksista kärsineen kristillisyyden jälleenyhdistymistä ja sitä seuraavaa kehitystä. Yhdistyminen ei kuitenkaan ollut kaikkien kohdalle pysyväinen, sillä sinnikkäitä riitapukareita ilmestyi heti uudelleen, jotka alkoivat rikkoa tätä kristittyjen välillä tehtyä sovintoa. Muun muassa A. L. Heideman perääntyy tehdystä sovinnonliitosta sanoen sen päivän olevan hänen elämänsä mustin, jona tuo sovinto tapahtui. August Lundberg Lannavaarasta taas soimaa esikoisten seurakunnan saarnaajia Calumetissa tehdyn sovinnon hajoittajiksi. Mutta tällaisilla soimauksilla ei ole mitään historiallista perustaa, sillä ei ole olemassa mitään sen aikaista kirjallista todistusaineistoa, joka viittaisi siihen suuntaan.

Kirjeet osoittavat, että Lapin lähetys Amerikkaan taukoaa vuodesta 1893 aina vuoteen 1920 asti, siis 27 vuodeksi, jona aikana katkerat riidat repivät Amerikan kristillisyyttä. (Ja Euroopassa vallitsi vielä suurempi kaaos, joka johti kristillisyyden hajaantumiseen kolmeen suureen ryhmään, vanhoillisiin, uusheränneisiin ja esikoisiin). Saarnaaja Lumijärvi, joka Joonas Purnun vuonna 1893 Amerikassa lähetysmatkalla ollessa riemuitsi Lapin vanhinten kanssa kristillisyyden menestymisestä siellä (ks.kirj. n:o 4 ja 5), riitaantui työkumppaniensa kanssa ja lopulta hylkäsi esikoisseurakunnan Amerikassa ja Lapissa yhdistyen vuosisadan alussa julkiseen eriseuraan, jota vastaan hän itse aikaisemmin taisteli (ks.kirj.n:o 24). Sen jälkeen ilmeni vielä ristiriitoja esikoisseurakunnan jäsenten keskuudessa, vieläpä johtavien saarnaajien Kierin ja Matoniemen välillä.

Frans Parakan ja Isak Nikun aloittaessa Amerikan lähetysmatkat tämän pitkän tauon jälkeen 1920 saavutettiin siunattu sovinto jo ensimmäisellä matkalla. He toimivat puolueettomina hengellisinä tuomareina, joihin molemmilla osapuolilla oli luottamus. Ja kun molemmilla puolilla oli halu raamatulliseen sovintoon, niin siihen myös päästiin Jumalan avulla.

Joonas Purnun kirjoituksissa käsitellään hyvin seikkaperäisesti opin asioita, kasteen oppia, seurakuntaoppia, Jumalan Sanan arvoa, Lutherin teräviä sanoja, jotka "pistivät jalopeuraa korvaan" ja Laestadiuksen karkeita ilmaisuja, jotka "pistivät viinaporvaria korvaan" ja "vihloi hänen sydäntään." Härnösandin maakunta-arkistossa olevat vanhat tuomiokapitulin asiakirjat osoittavat selvästi, että Pajalan juomarit ja viina porvarit tekivät kanteita rovasti Laestadiuksen käyttämistä loukkaavista sananparsista, joita oli mm. sana pirunpaska. On järkyttävää todeta, että nykyiset Laestadiuksen opetuslapset ovat korjanneet oppi-isänsä saarnat juomarien ja viinaporvarien henkivallan toiveitten mukaan, jotta ne eivät enää pistäisi viinaporvaria korvaan eivätkä vihloisi ympärileikkaamattomia sydämiä. – O’ tempora, o’ mores!

Raamatun käsikirjoitusten tutkijat ovat panneet merkille, että ankarat ja loukkaavat sananparret muuttuvat myöhemmissä käsikirjoituksissa pehmeämmiksi. Tämä ilmiö on havaittavissa myös Lutherin ja Laestadiuksen nimellä julkaistuissa kirjoituksissa, kuten yllä todettiin. Totuudesta tahdotaan ottaa terä pois. Jeesuksen opetuslapsillakin oli ennen uuttasyntymistään halu opettaa Jeesusta välttämään loukkaavaa puhetapaa (Matt.15:12-13). He huomasivat fariseusten siveitten korvien loukkaantuvan Mestarin puheesta. Opetuslapset suosittelivat juhlapuhetyyliä Jeesukselle, mutta eivät saaneet Häntä suostumaan tähän. Nykyinen kristikunta on lähes täysin sillä kannalla, että saarnavirasssa pitää hemmotella kaikkia piruja. Pyhällä Hengellä on kuitenkin kaikkina aikoina ollut se piirre, että se aiheuttaa kipua ympärileikkaamattomissa sydämissä ja korvissa, mutta tämä totuuden karvas suola on terveellinen ihmiselle, sillä se voi estää hänet mätänemästä synnissä, kun taas hellät opettajat mädännyttävät kaiken kansan ja johdattavat heidät helvetin kadotukseen. Luther sanoo, että helvetin peräseinä on muurattu sellaisten pappien pääkalloista, jotka tekevät Kristuksen synninpalvelijaksi.

Kirjeet vuodesta 1920 aina kirjan loppuun asti, siis 1940-luvulle, todistavat Amerikan kristillisyyden olleen silloin parhaassa kukoistuksessaan. Rakkaus saarnaajien ja kristittyjen välillä oli vilpitön, ja yhdyssiteet Lapinmaan seurakunnan kanssa olivat lämpimät molemmin puolin. Sama siunattu tila näyttää vallinneen myös Suomen kristillisyydessä samoina aikoina. Kaikki kansa ei kuitenkaan ollut silloinkaan pyhä. Kytevät riidantulet savusivat paikoitellen Amerikassakin, josta mm. kirje n:o 152 todistaa. On mahdollista, että seurakuntaruumiissa tuolloin esiintyneistä mätäpesäkkeistä on versonut laajempaakin turmelusta kristillisyyteen, josta myöhempien aikojen ikävät tapahtumat kristillisyydessä ovat juontaneet juurensa. On ilmeistä, että moni karvas juuri on päässyt kasvamaan Kristuksen hengelliseen ruumiiseen eli Herran seurakuntaan, joitten kautta moni on tullut saastutetuksi. Tästähän Hebrealaisten 12. luku varoittaa.

Lapin vanhinten äkillinen poismuuttaminen tästä elämästä 1930-luvulla näyttää järkyttäneen kristillisyyttä salamaniskun tavoin. Ensin kuoli Samuel Wettasjärvi 1928 ja sen jälkeen Isak Niku äkkiarvaamatta Suomen lähetysmatkallaan Oulussa 1929. Vuosikymmenen pituinen kuoleman aalto vanhinten riveissä päättyi Viktor Björkmanin tapaturmaiseen kuolemaan 1938. Tämä oli suunnaton isku koko elävälle kristillisyydelle. Se enteili pahaa tulevaisuutta. Se enteili Jumalan rangaistuksia tottelemattomille ja vastahakoisille lapsille. 30-luku onkin sävytetty surusanomilla, joita tuli joka suunnalta. Vanhurskaat temmattiin pois onnettomuudesta. Eräs herännyt nainen Purnun kylästä antoi havainnollisen kuvan siitä tilanteesta, joka elävässä kristillisyydessä koettiin Björkmannin kuoltua. Hän sanoi, että silloin tuntui niin kuin ”olisi tullut maailman loppu”!

Kirjan lopussa on Frans Parakan itsensä kirjoittama omaelämäkerta vuodelta 1933, joka näyttää jääneen kesken kiireitten ja sairauden tähden. Lukija jää odottamaan loppulausetta, jossa vanhin sanoisi viimeiset hyvästit ja varoitukset jälkeenjäävilleen. Kirjoitus loppuu Norjan myrskyiselle merelle ja siellä koettuihin kuolon kauhuihin, vaikka lopulta päästiinkin turvallisesti maihin. Tämä vahamonisteena säilynyt muistelmakirjoitus on kaikesta päätellen ilmestynyt vasta kirjoittajan kuoleman jälkeen. Frans Parakan puoliso Tekla tulee kauniilla tavalla esiin tässä kirjassa julkaistuilla kirjeillään n:ot 144, 175,179, 196.

Kirjan lopussa on myös muutamia hautapuheita etsikkoaikamme aamupuolelta, joista kaksi on Laestadiuksen kirjoittamaa. Kirjan lopulla olevat kirjeet valaisevat toisen maailmansodan aikana koettuja kuoleman kauhuja ja kehottavat lukijaa valvovaisuuteen, sillä meitäkin tulee kuoleman viikatemies pian leikkaamaan, eikä se anna tulostaan paljon ennakkotietoja.

Tuhatvuotinen valtakunta, josta Ilmestyskirjan 20. luku puhuu, on nyt kallistumassa loppuunsa. Pian "Turkki ja ruskiat juutalaiset" panevat maailman ylösalaisin, niin kuin Luther selittää Ilmestyskirjan esipuheessa. Turkki eli islam on jo näyttämässä hampaitaan tuhanteen miljoonaan kohoavine joukkoineen, ja kohta on maailman rauha oleva poissa. Esikoisten seurakunta joutuu kokemaan sekä nousun että vastoinkäymisten ajanjakson. Vanhimmat ovat toivottaneet viimeisen tulen syttymistä, jolla he tarkoittivat viimeistä herätysaaltoa kristillisyyden vanhinten laitumilla Pohjolassa ynnä muualla. He sanoivat myös viimeisen verisen vainon seuraavan tätä hartauden aikaa. (Katso kirjettä n:o 221).

Kun tuo ikävöity Pyhän Hengen tuli viimein leimahtaa Pohjolan taivaalla, saavat Jumalan lapset myös tuntea sen liekkien lämmön. Varmaakin varmempaa on, että Jumala pitää siitä huolen, että valittujen luku tulee täytetyksi, ennen kuin "taivas ja maa pauhinalla katoovat, ja elementit palavuudesta sulavat." Ja vaikka kuinka moni pois lankeaisi perkeleen petoksen kautta ja alettuaan hengessä päättäisi lihassa, niin Jumalalla on voimaa synnyttää uusia lapsia niiden sijaan, jotka nuorena kuolivat.

Poislangenneitten on kuitenkin hyvä muistaa, että heidän vaivansa helvetissä ovat seitsemän kertaa tuskallisemmat kuin mustien pakanoitten, jotka eivät koskaan ole Jumalan hyvää sanaa maistaneet, eivätkä tulevaisen elämän voimaa. Tämän muistutuksen pitäisi hopittaa tuhlaajapoikia ja -tyttäriä palaamaan takaisin Isän huoneeseen, missä pidetään tapetun Karitsan ijankaikkiset häät.

Lukija tuskin aavistaa, mikä aarreaitta näihin vanhinten kirjoituksiin kätkeytyy. Allekirjoittaneet ovat kuitenkin monen muun kanssa sen aarteen löytäneet. Parempaa lukemista et löydä mistään muualta, sillä näissä kirjoituksissa puhuu Kristuksen Henki suoraan sydämeesi, kun rukouksessa sitä anot. Tähän sopivat Jeesuksen omat sanat: "Taas on taivaan valtakunta tavaran vertainen, joka on peltoon kätketty, jonka ihminen löysi ja kätki sen: ja ilon tähden, mikä hänellä siitä oli, meni hän pois ja myi kaikki mitä hänellä oli ja osti sen pellon." (Matt.13:44).

Vanhinten kirjeet puhukoot niin korkealla äänellä, että kuurotkin sen kuulisivat.

Mooses Olofsson Kangoinen, ja niille kristityille, joissa sinä kuljet. Armo ja rauha lisääntyköön teille ylhäältä Valkeuden Isältä! Minä olen saanut Mooseksen kaks preiviä, ensimmäisessä on ollut yksi kysymys lattian maalauksesta; ja minä en ymmärrä siihen mitään vastata, mutta ainoastans, että minun silmissäni on maalattu lattia hirveä, eikä taida olla terveydellekään juuri hyödyllinen, ensinnä kuitenkaan, ennen kuin se on hyvin kuivanut. Ja se järjen skäli (= selitys), että se paljon helpottaa vaimoväen vaivat, ei ole minusta niin voimallinen skäli, että sen tähden isäntä-miehet pitäisit ruveta kostantamaan maalia joka lattian päälle.

Jos minulla olis oma huonet, niin minä en kostantais maalia lattian päälle, jos tämä on ahneuden tähden, niin on toinen skäli laiskuuden tähden, ja kumpiko nyt on parempi, ahneus eli laiskuus? Minä tahtoisin viisiä sen päälle, että maalattu lattia kestää enemmän aikaa kuin maalaamatoin, 'mutta minä en saata pitää tätä kysymystä omantunnon asiana, vaan jos kristityn tunto pahenee maalista, niin älköön toinen maalatko, jos kristityn tunto pahenee maalaamattomasta lattiasta, niin maalatkoon kaikki.

Mutta on se vielä yksi muu asia, jota minä tahtoisin panna kristittyin tunnon päälle. Koska nyt ei ole muita, jotka kelpaisit skoulua pitämään, kuin Erik Antti, Kankaan Isakki ja Mooses Kangoinen, niin ei pitäisi kristittyin niin ankarasti käymän näitten skoulumiesten päälle, että net menettävät terveytensä, vaan kaikki pitäisit antaman skoulumiesten levätä yötä. Erik Anders on kovin krossaantunut menneenä talvena, eikä ole vielä oikian terveytensä jällensä saanut, Kankaan Isakki on menettänyt terveytensä jo ensimmäisessä Vitsaniemen skoulussa. Ei taida moni kristitty vielä ymmärtää, että skoulluaminen on raskaampi kuin muu työ, että se kostantaa rintain päälle. Ja erinomattain jos ei anneta yön lepoa, niin tulevat silmätki huonoksi siitä yön valvomisesta.

Mooses kirjoittaa Koivukoskesta, että häntä tahdotaan joka paikkaan, ja se on hyvä asia, että entisillä juomarilla ja huorilla on tullut halu kuulla Jumalan sanaa. Ja minä toivotan ja rukkoilen, että se halu olis pysyväinen, ettei keveämielisyys ja koreus tulis luvalliseksi varsin kuin skoulu on loppunut. Minä moitin, että tässä kristillisyydessä ei ole niin arka tunto, kuin alkuheräyksessä on ollut, vaikka minä en tiedä, kuinka on teidän seassanne. Minä neuvon teitä, rakkaat veljet, että tet katsoisitte ensimmäisten kristittyin vaellusta maailmassa, kuinka net on olleet suuressa hartaudessa, rukouksessa, pelvossa ja vapistuksessa, valmiit vastaan ottamaan Jumalan Poikaa, ja net on ilolla ja riemulla vastaan ottaneet kuoleman enkelin, niitten lamput on varsin syttyneet palamaan, koska huuto on tullut.

Olkaat hyvästi Herran hallussa ja muistakaat, että tämä armonaika on lyhykäinen ja vaivalloinen, ja pian tulee loppu.

Rakkaat veljet ja sisaret Herrassa Euroopan maalla, Jumalan armo lisääntyköön teille Herran Jesuksen elävässä tuntemisessa priiskoitusveren kautta, Jumalan sanan vahvuudessa Pyhässä Hengessä!

Tällä toivotuksella lähestyn teitä, rakkaita ystäviä Kristuksessa, täältä toisesta maanosasta, tietää antain että vielä olen tässä pahassa maailmassa, jota kannan jäsenissäni, ja koko turmeltunut meno ihmiskunnan maailmassa ympärilläni Raamatun mukaan, jossa perkeleellä on suuri valta tulessa ja tuulissaki. Monet myrskyt pauhaa maailmassa, mutta jos se on mahdollista, että saatanas olis eronnut ittiään vastaan, ja vaikuttais päiväin lopun. Vahvasti kunnioitetut ja kostannetut uskonnot maailmassa, ja ne raja-aiqat, jotka ovat seisoneet tuhansia vuosia, rupiaa joutuun unhotuksiin ja joutilaiksi. Järki-niekkain suuret ajatukset on pontevasti vaikuttaneet salaseuroilla miljoonia verkkoihinsa, joissa on suuret edut, ja loiste hohtaa suuren huvituksen kanssa, että ne, joilla oli raakuuden aikakaudessa verinen viha välissänsä, ettei kuoltuakaan yhteen aidan sisälle sopineet. Nyt he sivistyksen aikakaudessa jakaa lahjoja toisillensa.

Nyt työskentelee vanhat ja uudet yhtiöt, vapaa-ajattelijat, riimuurarit (= vapaamuurarit), henkivakuutusyhtiöt, kansanvalistusseurat ja raittiusseurat, y.m.m. Niin roomalainen ja kreikkalainen, protestanttilainen ja reformeerattu, juutalainen ja uudestikastajat ovat kaikki veljekset, ja ystävyyden maljasta juovat mettä.

Pyhä Henki on jo Raamatuissa ilmoittanut tuhansia vuosia ennen niistä suurista turmioista, jotka tuottaa kaikelle lihalle lopun. Pyhä Henki on myös ennustanut, että viimeisinä päivinä on Herran vuori kaikkia muita vuoria korkiampi oleva. Mutta Jesuksen opetuslapsilla on annettu tuta Jumalan valtakunnan salaisuuksia ainoastaan. Merkit auringossa, kuussa ja tähdissä, meressä ja maassa, on suuressa kysymyksessä koettelemuksessa. Vanha Kristinuskon valkeus, joka on pyhässä kasteessa vannottanut tuhansia vuosia, luopumaan pois perkeleestä, kaikesta hänen menostaan ja teostaan, on tämän maailman siveyden vesissä pessyt ja korjannut armon järjestystä; paavin jäännöksiä, taikauksia poisjättäen, mutta ajanhengen vaatimusten mukaan, Jumalan armosta kristillisten esivaltain nimen voimalla on kristinopin kirjat pitänyt sivistää ihmiskunnialle loukkaamattomaksi.

Lutherus joutuu lutherialaisille tielle, joka jätti synnintunnustuksen opin ja synninpäästön seurakunnalle viljellä, joka löytyy uskonsa tunnustuskirjoissa koko maailmalle tutkia ja tuomita P.Raamatulla, joka on ollu jo sivistyneessä Ruottissa ja Norjassa viides pääkappale pois Lutheruksen katekismuksesta. Ja körttiin heränneet ennen Suomessa tunsit valita ittelleen Möllerin, jossa oli ripin oppi pois. Nyt kiirehtiin se aika, että kuudes käsky tulee tielle sivistyneessä kristillisessä seurakunnassa, tulevat kaikki aateliksi. Elävä kristillisyys on pahin koira, joka haukkuu ja ei anna ylistystä kaikille näille. Näin syöpi onnelle ittensä vanhentunut maailma, joka on läsnä loppuansa, ja se aijotaan järjen valolla ja ihmisneron voimalla uudesta luoda.

Jumalan edeskatsomisesta on elävä Kristillisyys maailmassa levinnyt, jota sadat on saarnanneet ja tuhannet on kustantaneet, Euroopan ja Ameriikan maalla, jota huudetaan pahimmaksi villitykseksi, jota on nykyaikaiset kristillisen valtio kirkon vartijat pyytäneet ojentaa, ja suuta korjata Ruottissa, Norjassa ja Suomessa, jota kättä on viljelty vielä Ameriikkaan. Mutta se sujumatoin vanha tottuus: Jos ei Herra huonetta rakenna, niin hukkaan ne työtä tekee, jotka sitä rakentaa. Mutta sen tiedämme, että jos Jumalan evangeliumin nuottaan tarttuu monenlaisia kaloja, .toiset verkolle vahingoksi ja vaivaksi apostolein ja Lutheruksenki aikana, niin onko toista odottaminen tälläkään ajalla? Kristillisyyden vapauden ilman alla syntyy monta turmiollista mieltä pakanallisen viisauden hapatuksesta, ja juutalaisuuden juuresta, josta P. Paavali kirjoitti, ettei julmin vaino ja verenvuodatukset voineet estää repeilemisiä ja Kristuksen seurakunnasta erkaintumisia, ja samoin kävi Lutheruksen aikana, että muutamat paaville suutuksissa, ei tahtonut yhtään lepoa olla, kaikki tahoit olla mestaria, että Jumalalta kutsutut palvelijat olit monessa vaarassa, ja synty monta Jumalan sallimisesta, evangeliumin väärin käyttämistä.

Nyt on mennyt Ruottissa ulos valtiokirkosta Waldenströmiläiset ja babtistit (Uudesta Kastajat), joka nyt rynttää Suomeenki, mutta ne, joille maailmassa on perkele korkonimeksi pannut "hihhuli", ja sivistyneimmät "laestadialaiset", ei ne ole tarvinneet kirkosta erkaintua Ruottissa eikä Suomessa, vaikka monella tavalla on kirkko ahdistanut, voimalliset ja voimattomat, kirkkosaarnoilla, maailmallisella lailla ja herjauskirjoilla ja m.m.

Nyt näemme ehdotuksia eriuskolaislaista Suomeen, julistettuna sanomalehdissä, niin tihiän ja korkian, että tietää olleensa ulos potkastun sakramenttein kanssa vanhan kirkon yhteydestä, jos ne ehdotukset laiksi. vahvistetaan. Niille ne on hyvät, joilla on halu ulospäästä kaikista uskonnollisista siteistä, joita löytyy oppineissa ja yhteisessä kansassa; mutta elävä kristillisyys ei sitä vaikuta, mutta ulkoa on syyt.

Jumala loi ihmisen iloon ja kuolemattomuuteen, vapaaksi kaikesta työstä ja vaivasta, mutta perkeleen kateudesta tuli synti maailmaan, ja synnin kautta kuolema, ja ihminen tuli turmelluksi syvästi, alastomaksi ja sokiaksi. Portti tuli avaraksi ja tie laviaksi, joka viepi Jumalan vanhurskauden Hengeltä sytytettyyn helvettiin, jota sadduseukset tekee turhaksi. Apostolein aikana hurmasi perkele kristityitäki, ettei ylösnousemusta ole, ja toisia, että se on jo tapahtunut, ja m.m.

Se vanha Israeli myös luuli, ettei siinä tiessä laitaa ole, joka Jumalalta avattiin ulos Egyptistä luvatulle maalle, läpi suurten vaarain, kuin loppui orjuus esivallasta, joka hukkui, niin vapauden himo tuli laidattomaksi, josta Jumalan ankara vanhurskaus usein syttyi raskaasti rankaisemaan. lhmissukukunnan lunastaja Herra Jeesus, tottuuden suu, on sanonut: Portti on ahdas, ja tie kaita, joka viepi elämään, jota porttia ja tietä elämään, kirjanoppineet ja fariseukset ja kansan ylimmäiset tutkit, ja löysit opissa Jumalan pilkkaajaksi ja kaikissa käytöksissä syntiseksi. Että mestarin ovat Belsebubiksi kutsuneet, paljon enempi perheensä, hänen seuraajansa, joita veritodistajia on miljoonia, Aabelista asti. Eikä ole koskaan ihmisellinen ja perkeleellinen viisaus tuntenut uskosta vanhurskaita ajallansa, mutta jälestä he on rientäneet marttyyrein hautoja kaunistamaan.

Nyt syntinen maailma lukee hurskasten rikoksia P. Raamatusta jumalattoman menon puolustukseksi, ja nykysen elävän kristillisyyden vioilla tahtoo kaataa kristillisyyden, ja puhdistaa maailman jumalattomuudessansa. Kaidan tien matkamiehet on useinki kompastuneet perkeleen, maailman ja oman lihan kiusauksissa. Apostoli Jaakoppi kirjoittaa syntisistä himoista: Sitte koska himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin, mutta koska synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman. Kuin vanhurskauden saarnaajassa Noakissa synnin himot sytyit viinipuun hedelmästä, niin joutu juovuksiin, ja Lothi myös viinan uhriksi ja kovin sukurutsaukseen. Ei ollu se usko elävänä, joka pelasti maailman hukkuissa Noan, ja Sotoman suuresta tulipalosta Lothin. Ei ole olleet kaikki patriarkkain lapset vanhurskauten perillisiä. Ei ollu Daavidilla se usko elävänä sydämessä, jolla karhun, jalopeuran ja Goljatin voitti uskalluksella elävään Jumalaan, silloin kuin sortu huoruuteen ja viattoman veren vuodatukseen. Se suuri Herran palvelija Elias joutui raskaan vainon edessä omalta vanhurskaudelta niin kiusatuksi, ettei nähnyt enään muita hurskaita maan päällä. Nämät ja monta muita, on kirjoitettu meille opiksi, joilla on voide Herralta.

Ottakaamme, rakkaani, vaivan ja kärsivällisyyden esikuva niistä profeetoista, jotka Herran nimeen puhuneet ovat Pyhissä Raamatuissa, ja jotka aikakaudessamme Herra herättänyt ja kutsunut on, tahtoansa ilmoittamaan, vanhurskaalle maailmalle saarnaamaan heräystä, ja syntisille syntein anteeksi antamusta, josta meitä vainotaan ja puhutaan kaikkinaista pahaa Jeesuksen nimen tähden.

Kolmeyhteinen Jumala sytytti rakkautensa tulen palamaan Lapin korvessa, Jumalan sanan saarnalla Pyhässä Hengessä, Herran Jeesuksen kärsimisen, kuoleman ja ylösnousemisen läpi, ja Kristuksen seurakunta on synnyttänyt Jumalalle suuren lapsilauman Ruottissa ja Suomessa, Norjassa ja Amerikan maalla, joka vastauudestasyntymisessä uskon kihlauksessa Sionin vuoreen kiinnitetty on, Jesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.

Suuri on todistajain joukko ympärillämme Apelista asti edesmenneet ja priiskoitusveren korjaajat, yhdessä hengenyhteydessä, yhteen ruumiiseen kiinnitetty uskon, rakkauden ja Pyhän Hengen osallisuudessa olevat veljet ja sisaret Euroopan ja Amerikan maalla, kaikki, jotka toivossa odottavat Herran Jesuksen ilmestymistä.

Ja hyvästi vähäksi hetkeksi. Pian yhteen tulemme Paratiisin ilossa! jossa veisaamme Amenta, Halleluoja, kiitosta ja ylistystä Jumalalle Karitsan istuimen ympärillä! Pyydän rukoilla edestäni armoistuimen tykönä.

Rakkaat sisaret, me jotka olemme kilvoittelemassa Jeesuksen sovinto ansion voimalla, että Taivaallisen Isän tykönä saamme täytellistä iloa ja riemua iankaikkisesti nautita. Esimaun tunteminen Taivaallisen Isän rakkauden ja rauhan tuntemisesta lohduttakoon meitä kaikkia sillä väliä, kuin kotia pääsemme.

Kiitoksia paljon kirjeen edestä, joita olemme ilolla vastaan ottaneet, joittenka kirjein kautta täydellisestä Jeesuksen rakkaudesta tulee meillekin sydämeen ja aina rakkauden side uudistetuksi teidän sydämenne kanssa. Ja sydämen rakkauden terveisiä minulta ja Marjalta sinulle, rakas sisar, ja Johanna sisarelle, ja Lena sisarelle, ja sanokaa kaikille Jumalan lapsille terveisiä, jotka meitä rakastavat, ja sanokaa sydämen rakkauden terveisiä Erkki Antille minulta ja Marjalta, että kiiruhtaa tulemaan tänne Ala-Torniollekin. Marjalla on jääny paljon rakkautta Erkki-Antille ensi kerrasta, kuin se on sitä nähny ja kuullu. Ja Marja haluaisi taas istua ja kuulla niin kuin ennenkin, mitä Jeesus Erkki-Antin suun kautta nyt taas puhuu. Vissiinkin seki ilmoittaa taas hyviä ja iloisia sanomia Jumalasta, kuinka Jumala on hyvillänsä ja iloinen kaikista niistä lapsista, jotka uskovat Hänen päällensä. Hyvästi Jumalan rauhaan.

Voi, rakas sisar, kuinka on muistunut ikävältä mieleen, kuin kävimmä Mataringin pappilassa, kuin näimme, että pappilan tyttäret olit uhranneet hiuksensa perkeleen kunniaksi, vaikka Paavali sanoo, että luonnollinen järki käsittää sen, että se on häpiäksi vaimolle keritty pää. Mutta se on kuolleen uskon tunnustajilla oikea luonnollinen järjen valo piminny, kuin saarnataan evankeliumia Jeesuksen kärsimisestä ja kuolemasta, niin ei se vaikuta nuorissa kuolleen uskon tunnustajissa muuta kuin lihallisen vapauden. Ei kummempia herrashuoria näy marssivan kaupungin kaduilla, kuin net tyttäret olit. Enkä minä muista, minkä kautta minun mieleni niin meni, etten tullu niille puhuneeksi. Ilmankin se piti jäädä toistaiseksi, jos elän. Ole niin hyvä, rakas sisar, ja laita tämä kirjalappu Keisun Isakille. Me lähemme nyt Tornioon illaksi seuroihin.

Jumalan armoa, rauhaa ja rakkautta toivotan teille Jesuksen priiskoitusveren voimassa ja todistuksen sanassa, Esikoisten Seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä.

Halu ja rakkaus tuli teille kirjoittaa muutamalla sanalla, että olen elämässä sielun ja ruumiin puolesta. Annan tietää, että olen saanut suurella ilolla yhtyä Esikoisten seurakunnan lähetysmiesten kanssa, vanhimman Joonas Purnunja Jöns E.Mäntyvaaran kanssa, ja Olof Matoniemen kanssa Pendletonissa, Oregonin valtiossa 30. päivä kesäkuuta, ja nyt kuljemme yhdessä siihen asti, kuin tulemme Calumettiin, Michiganin saarelle, läpi Oregonin, Washingtonin, Dakotan ja Minnesotan valtioita, joissa he jo kulkeneet ovat.

Sydämestäni olen tyytyväinen muitten saarnaajain ja seurakuntain kanssa siihen oppiin ja opin hedelmään, jonka olemme kuulleet ja nähneet näitten Esikoisseurakunnan lähetysmiesten työhön, vanhimman Joonas Purnun ja hänen kumppalinsa, jotka ovat kutsumme päälle lähetetyt Amerikkaan.

Voimallisesti on saarnattu sovintosaarnaa kahta puolta, ja sovintoveren hinta on sulattanut yhteen suuret paljoudet. Saman opin saarnaajaksi olette te, rakas vanhin, Raattamaa-vanhimman kanssa minuaki siunannut, jota olen yhdistettynä tehnyt entisten lähetysjäsenten kanssa, ja nyt taas näitten lähetysjäsenten kanssa olen saanut armon yhdistyä. Minä kirjoitin teille mennä talvena eli v.1892, josta en ole saanut teiltä vastausta, ja nyt saimme kuulla Johan Kaarakalta salakirjan, teidän kirjan kopioitettuna, jonka olette kirjoittaneet Abram Hietaselle. Se vaikutti minussa murheen, rakas vanhin, koska ette sanallakaan ääntäneet, että kahta puolta tehdä sovinto Amerikassa. Mutta A.Hietanen ei ole joukkonsa kanssa vielä yhdistynyt, jonka kuulen hänen hajoittavaisesta kirjastansa Johan Kaarakalle. Murheelliseksi tuli Joonas vanhin, kuin ei Erkki Antti-vanhin muistanu auttaa Joonas-vanhinta Amerikkaan, tässä raskaassa työssä. Mutta Abram Hietasen kädet vain vahvistettiin, vaikka pitäisitte tuta Liljebladin opin jäljet hänessä. Auttakaat meitä tänne, rakas vanhin, että saadaan yleinen sovinto Amerikassa Herran Jesuksen sovintoveren armossa, joka on sielun sovinto, on teille ja meille synnit ja heikkoudet, ja viimeisetki epäilykset anteeksi annetut, ijankaikkisesti. Teitä tervehtää Joonas-vanhin ja Jöns Mäntyvaara auttajainsa kanssa, ja koko ostettu lauma, vaan olkaat viimein minulta sydämellisesti tervehdetty. Kantakaa, rakas vanhin anteeksiantavaista sydäntä minullekki, teitä rakastava veljenne vaivassa.

Mitä rakas veli J.H.Lumijärvi on tässä ylläolevassa kirjassa teille tullu kirjoittamaan monesta asiasta, niin se on muuttumatoin totuus, että minä Joonas-vanhus tulen kyllä niin murheelliseksi kumppanitten kans, että tuntuu, että on nyt yhtä tehdä työtä eli ei, kuin kuljetaan kahta tietä Lapissaki, ja kahdella äänellä liikutaan. Kyllä tiedätte, että Ruotsin Lapista kuljetaan yhtä tietä, ja yhdellä äänellä saarnataan, niinkuin alusta, Raamattuin jälkeen. Mutta toinen tie, ja toinen ääni, näkyy ja kuuluu Tornion Lapista, Kittilästä ja Mutoslompolosta, ei saarnata parannusta kahta puolta Amerikkaan asti, niin kuin Ruotsin Lapista kirjoilla ja lähetysjäsenillä. Onkos ihme, ettei Amerikassa riiteliät lakkaa riitelemästä, ja ylönkatsetta osottavat Esikoisten kirjallisille neuvoille, ja Esikoisten seurakunnan lähetysjäsenille, kuin kirjallisesti ja persoonallisesti heitä siunataan, ilman parannusta kahta puolta, ei tarvitse Kittilän saarnaajat eikä Tornion saarnaajat käydä Ruotsin Lapissa vanhimpia oppimassa, niin kuin apostolein aikana, vanhinten tykönä Jerusalemissa. Vaikka Takkis-vainaja ja Olof Matoniemi tahtoi Erkki A vanhusta Saivoon, ja minä Joonas tiedän myös O.Matoniemen kans, että A.Lundberg on kirjallisesti teitä tahtonu Lannanvaaran kokoukseen, jossa tiesitte vanhin Johan Raattamaan olevan. Jossa myös teitä kaivattiin, jossa oli tutkinto lähetyssaarnaajista Amerikkaan. Miksi vanhin näytti Takkis-vainajan jalat kirjassanne niille, jotka eivät ole vielä tarvinneet sovinnoita tehdä, vaikka Takkis-vainaja on anteeksi anonu sydämestään riitaveljiltään, ja teiltä myös, niin todistaa O.Matoniemi, ja anteeksi antanu riitavelillensä sydämestään Jesuksen nimessä ja veressä.

Miksi te ette ole anteeksi antaneet? Me tiedämme, rakas vanhin, että olette kristillisyytemme aamupäivästä olleet L. L. Laestadiuksen lähetystoimen jäsen, Johan Raattamaan, Parka Heikin ynnä muita, joihin met nuoremmat olemme kaiken turvamme panneet luottamuksella. Niin tämän äänen erinkaltaisuus saattaa monta horjuvaista sielua epäilykseen ja monimielisyyteen, kuitenki täydymme työtä tehdä kanssanne monessa murheessa ja vaivassa. Mutta olemme saaneet iloaki nauttia, koska Herran Sebaotin, Jumalan voiman kautta, on sovinnoita tehty kahta puolta, sovintoveren kautta, suuret joukot Calumetin saaresta, läpi matkaa tähän asti. Mutta vanhan kirkon puolella Calumetissa, valtavimmat jäsenet seisovat vielä hurskaana, ja pidättävät kansaa. Mutta on kuitenki maailman valtakunnasta paljon tullu kristityksi, iloksi Jumalalle, enkeleille ja Jumalan seurakunnalle.

Kalliissa kukoistuksessa on Takkis-vainaan työala, mitä hän on tehnyt Amerikanki maalla, rakkaan veljemme J.H.Lumijärven ja monen hänen auttajansa kans. Mutta erimielisyys on saattanu paljon pahaa matkaan kristillisyyteen täälläki Amerikan maalla, että on vieläki työtä työlästä. Sentähden sanomme, Joonas J.Purnu, Jöns E.Mäntyvaaran kanssa ymmärryksemme, että älkäät, rakas vanhin, hajoittavaista työtä edesauttaka, ja olkaamme Herran laumalIe esikuvana parannuksen tekemisessä, Amerikassa ja Euroopassa, että kristillisyys pääsee nousemaan vihtoinki viimein Ameriikanki maalla, ja uskokaamme, rakas vanhin, evankeliumi, se on, synnit anteeksi Jesuksen nimessä ja veressä, todistamme minä Joonas Purnu, rakkaalla sydämellä, rakkaan saarnakumppanin Jöns E.Mäntyvaaran, O.Matoniemen, ja koko Herran lauman kanssa, täältä Amerikan maalta. Rakkaita terveisiä sanomme Herran lauman kanssa täältä sille Herran laumalIe, joka ympärillänne on. Muistakaa meitäkin anteeksi antavaisella sydämellä. Vanha veljenne vaivassa ja valtakunnassa,

Tämän kirjeen saapi lukia kaikkein kuulten, ja lähettäkää tästä osa vanhimmalle Johan Raattamaalle, että saavat nähdä, mitä met olemme teille kirjoittaneet.

Vastatkaa tähän kirjaan joku neuvon sana, saarnaajain kokoukseen Calumetiin, osoitteella

Rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille Herran viinamäessä, Olof Koskamo ja Hans Helander, ja Karle Neljäskunta. Jumalan armo lisääntyköön teille Jeesuksen priiskoitusveren voimassa Esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä!

Minä olen sinulta, Olof Koskamo veli saanut.kalliin kirjeen, yli puoli vuotta aikaa, jonka edestä kiitän. En ole kirjoittanut sentähden, kuin on meillä olleet Esikoisseurakunnan lähetys miehet Arnericassa, Joonas Johansson Purnu ja Jöns E.Mäntyvaara, jotka on olleet seitsemän kuukautta, ja kulkeneet läpi American maan Olof Matoniemen kanssa. Olin minäki vähän yli 3 kuukautta heitän kanssansa.

Se oli laajin lähetys-reisu, mitä on koskaan tehty, joka saattoi suuren siunauksen Amerikan kristillisyydelle, josta kiitos Jumalalle, rakkaalle Isälle olkoon.

Nyt on minulla se iloinen sanoma kirjoittaa teille, rakkaat veljet, jotka olette Itä-Norjassa työntekijät Herran viinamäessä, että Americassa on tehty sovinto, sovintoveren voiman kautta, saarnaajain välillä, ja tuhanten ja tuhanten kristityitten välillä, läpi American maata, kuin vanhin Joonas J.Purnu kulki kumppalinsa kanssa, ja Olof Matoniemen kanssa läpi Pohjois-American maata, ynnä meitä muita saarnaajia, niin tehtiin kalliita sovinnoita kahta puolta, ja sitte kutsuttiin saarnaajain kokous Calumettiin, Michiganissa, johon niitä kokointui viitettäkymmentä, ja sitte paljon muitaki kristityitä. Monta päivää tutkittiin riita-asioita, ja tehtiin sydämelliset sovinnot, anteeksi anomalla ja anteeksi antamalla Jeesuksen nimessä, kahta puolta.

Sitte tehtiin yhteinen sovintokirja, joka tullee ulos Calumetin hengellisessä lehtessä Siionin sanomat ja Enontekiön Hengellisessä lehtessä Sanomia Siionista. Siihen ei ole yksityisten synnin ja vikain tunnustusta pantu, vaan jätettiin itsekunki omantunnon asijaksi, että löytää riitaveljensä likeltä ja kaukaa. Ja jotka ovat Esikoisseurakunnan vanhimpia häväisseet ja ylönkatsoneet, niin kokous sääti, että pyytäkäät anteeksi sieltä asti. Ja monta anteeksirukouskirjaa onki jo mennyt Raattamaa-vanhukselle asti, y.m.

Kyllä on freistannut vihollinen roskittaa Jonas J.Purnu-vanhintaki, niin kuin Johan Takkisvainajata, monilla valheilla. Armon meressä oli sijaa Takkis-vainajan ja hänen vastustajainsa vioille, jotka on ijäti unhoitetut anteeksi antamisen armon alle. Ja Purnu-vanhukselta nöyrästi pyysivät itse anteeksi, jotka häntä vastaan syntiä tehneet olivat.

Esikoisseurakunnan nimitykseen oli myös pahennuttu, vaan sitä ei voitu Raamatulla toiseksi järjestää, koska Jeesus on Esikoinen, joka pittää nimensä maailman loppuun asti, ja sen seurakunnalle annetaan nimi Hebrealaisten kirjassa, 12.luku 32-33. "Vaan te olette käyneet Sionin vuoren tykö, ja elävän Jumalan kaupunkiin, taivaalliseen Jerusalemiin, ja monen tuhannen enkeleitten joukon tykö, yhteiseen kokoukseen, ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaassa kirjoitetut ovat, j.n.e." Ei siihen esikoisseurakunnan nimeen ennään loukkaannuta Amerikassa, kuten ennen, eikä esikoisseurakunnan vanhimpain nimitykseen, jotka on nyt, samoten kuin Apostolien aikakaudella. Joitten etteen on annettu yksimielisesti Calumetin kirkkojen kohta ratkastavaksi, yleisen rauhan säilyttämiseksi meille ja meidän lapsillemme, y.m. asiat.

Niin kuin Jeesus, joka syntyi Esikoiseksi Bethlehemissä, lähetystoimen pani matkaan, täytti heitä Pyhällä Hengellä Jerusalemissa, ja käski ensin todistaa ja saarnata Jerusalemissa, että koko Judeassa ja Samariassa, ja sitte maailman ääreen. Samoten on Jumalan suuren armon ja viisaan neuvon jälkeen Esikoisten seurakunta ensin kivulla syntynyt Ruotsin Lapissa, josta se on levitetty Torniolle, Kittilään, ja niin maailman ääreen. Totisesti ovat tulleet esikoisten seurakuntaan kaikki net, jotka ovat verisen oven Jeesuksen kautta talutetut sisälle lammashuoneeseen, joka pitää oleman yksi, niin kuin paimenki on yksi, joka on antanut henkensä lammastensa edestä. Vieläki neuvomme rakkaudella Vesisaaren rakkaita veljiä ja sisaria, tekemään Jeesuksen nimessä sovinto kaikesta riitaisuutesta, kahta puolta, niin olemme meki tehneet Amerikassa, ja olemme yksimielisyytessä Esikoisseurakunnan kuuliaisuudessa. Kuolettakaa laki seurahuoneestanne, ja noutakaa se pois Foutin konttuurista, ja polttakaa, joka on yksi luupalanen riitaan seassanne. Metki olemme täällä Amerikassa polttaneet riitakirjat kahta puolta, kuin sovinto tuli monessa paikassa.

Vanhimpien neuvoille tulee osoittaa kuuliaisuus, sillä se on parempi kuin uhri, j.n.e. Minäki rukoilen anteeksi teiltäki, rakkaat veljet ja uskolliset työntekijät Herran viinamäessä, koska on syrjästä kanteita kuulunut, että olen teitä kirjoituksillani loukannut, ette ole kyllä te itse, rakkaat veljet, minulle puhuneet, mutta kumminki alennun anteeksi pyytämään kaikkia sopimattomuutta, joka ei olisi Jumalan sanan rinnalla oikein, ja pyytämme, että tet kolmen yhdessä meille kirjoitatte.

Vielä on kuulunut minun päälleni häpiällisiä puheita Vesisaaresta, joista vanha Efraim Jolma on pyytänyt minulta anteeksi, ja minä olen Jeesuksen nimessä anteeksi antanut, ja vielä niillekki, jotka ei ole pyytäneetkään, sillä net puheet on valheita. Olen kuullut, että Leski-Kaisan varastosta on kanssa kyhätty valheita, kuinka Johan tumijärvi on herrallinen y.m. Ei se joukko ele täällä yhtistynyt, paremmin kuin Norjassakaan, monet saattavat o11a Kaisan orjana. Näitä sanomme sen tähden, ettei kalliit Jumalan ihmiset valvoisi valheissa, eikä joutavissa asioissa, matkalla Isän maalle.

Olkaamme rohvaistuina Herran työssä. Suuri on palkan makso, jolla uskolliset työntekijät kruunataan. Veripunainen Kuningas on itse käymässä laumansa edellä, ja kantaa voitosta monta kruunua. Ahkeroimme vielä pysyä Kristuksen laissa ja anteeksi antaa toisillemme satan penninkin velan, koska olemme saaneet kymmenen tuhatta leiviskää anteeksi seurakunnassa.

Ole hyvässä turvassa, Herran lauma, Norjan rannoilla, rauhan tiellä, jotka olette sovinnon, rauhan ja rakkauden päälle työtä tekemässä. Net pittää Jumalan pojiksi kutsuttaman taivasten valtakunnassa. Katselkaamme häntä, joka henkensä ja verensä on edestämme antanut Yrttitarhassa ja Golgatalla. Katselkaamme Jeesusta uskossa ja hengessä, hänen haavojansa, jotka veriset ovat, ja voima lähtee. Siinä kalliissa nimessä ja veressä on visusti meille ja teille kaikki synnit anteeksi annetut, ja se veri on vieläki puhumassa parempaa, kuin Aapelin veri. Olkaa hyvässä turvassa, teki Herran huoneen rakentajat Itä-Norjassa, ja muistakaat meitäki Joseph Mustola-veljen kanssa esirukouksissanne, jotka olemme heikot Herran työssä. Teitä ja Herran laumaa tervehtää kristityitten paljous täältä, ja monta tuhatta Amerikassa. Vaan olkaat yllämainitut sydämellisesti tervehdetyt. Mustolalta, kalliilta opettajalta, ja Johan Salliselta, Johan Kivijärveltä, Sigfred Kurkivaaralta, Herman Luokkaselta, ynnä koko Herran laumalta täältä. Vaan olkaa viimein minulta sydämellisesti tervehtetyt. Pyytän rukoilemaan edestäni anteeksi antavaisella sydämellä.

Yleisesti on nyt Amerikassa kova aika. Näyttää, että Herra on itse ryhtynyt asijaan, masentaakseen ihmisten ylpeyttä ja kauhiaa jumalattomuutta. Ensimmäinen päivä jouluk. tullee 2si murhamiestä hirtettäväksi Astoriassa. Nyt on 8.p. marraskuuta 1893, kuin tämä kirje valmistui. Hyvästi rakkaitten perheittenne kanssa. S.S.

Ja nyt minä saan teitä lähestyä näillä harvoilla riveillä, rakkaita veljiä, ja uskollisia työntekijöitä Herran viinimäessä, Antti Törmästä ja Torsten Estenseniä. Ja saan kiittää teitä rakkaitten kirjeittenne edestä, joita olen saanut vastaanottaa sydämmeni ilolla ja rakkaudella. J oidenka edestä olkoon Jumalalle, Isälle kiitos, josta minä näin, että oletta jääneet minua rakkaudella muistamaan, ehkä olen heikko sananpalvelija ollut teidän seassanne yksinkertaisuudessa. Samoiten olen minä rakkaalla sydämellä teitä muistamassa, ja toivotan, että Jumalan armo lisääntyköön ylhäältä valkeuden Isältä. Ja rukoilen vielä Jumalaa, Isää, että Hän antais sanansa oven olla auki teidän edessänne, ja puettais teidän sydämenne voimalla korkeudesta tässä nykyisessä totuudessa.

Ja uskokaa aina, että syntinne ja syntimme ovat anteeksiannettu ijankaikkisesti Jeesuksen nimessä ja kalliissa ulosvuotaneessa veressä, sillä ei meillä nuoremmilla ja vanhemmilla ole muuta kristillisyyttä, kuin että me jaksamme uskoa syntein anteeksi saamisen armosta itsemme autuaaksi, niin me olemma autuaat. Mutta jos vihollinen sais meitä siitä epätietoiseksi, niin kävisi toteen, mitä Lutheerus sanoo, että vihollinen alkais riepottamaan meitä sinne ja tänne, niin kuin tuuli kuivaa lehteä, jota se riepottaa edestakaisin. —Kyllä ymmärrätte, mitä tarkoitan. Sillä Jeesus on sanonut, että sitä varten on Hän tullu maailmaan, että Hän totuutta tunnustaa. Sillä Hän on totuus, niin ovat Hänen lapsensa totuus, jotka totuuden tunnustavat. Ja sen täihden Hänen lapsensa kutsutaan valkeudeksi ja päivän lapsiksi, sillä Jumalan sana on ijankaikkinen ja pysyy ijankaikkisesti, niin kuin te itse ymmärrätte, että ennen olkoon jokainen ihminen valehtelija, ennen kuin Hänen sanansa. Sillä ennen pitää maa ja taivas hukkua, ennen kuin Hänen sanansa. Sillä tämä maailma seisoo ja säästetään Jumalan sanan voimassa, ja se säästetään tulen varaksi, ja kuin se tulessa hukkuu, niin johan neki hukkuvat, jotka siinä kiinni ovat.

Siitä näemme, rakkaat veljet ja sisaret, kuinka suuressa hukkumavaarassa epäuskoinen maailma on. Mutta taasen on kirjoitettu, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi Hänen ainoan Poikansa, että jokainen, kuin uskoo Hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.

Katsokaat, te uskovaiset, jopa me pääsimmä hukkumavaarasta, ja pääsemmä ijankaikkista elämää ja autuutta perimään ijankaikkisesti. Mutta joka ei usko, se on tuomittu, sillä tämän maailman päämies on tuomittu. Tämän maailman jumala on sovaissu uskottomain taidot, ettei heidän pidä evankeliumia uskoman; ja tämän maailman päämies on perkele, ja ei perkele pysynyt totuudessa, eikä totuus ollu hänessä, sillä hän on valehtelija. Sen tähden myös ovat hänen vieteltyt lapset valehtelijat, sillä he uskovat valetta, ja ei totuutta. Joka on tietty asia, että jokaiselle töitten jälkeen maksetaan palkka, sillä jumalattomain työt noudattavat heitä siihen asti, kuin tilin teko tulee, jossa heidän pitää tilin tehdä jokaisesta turhasta sanasta, jopa sitte suuremmista synnin töistä, jossa töitten jälkeen palkka maksetaan, joka palkka on kyllin suuri, joka on ijankaikkinen helvetti, jossa heitä piinataan pimiässä loukossa, jossa he syntiä tehneet ovat. Niin myös vanhurskasten työt ja teot noudattavat heitä, ja heille maksetaan palkka töitten jälkeen, missä he työtä tehneet ovat -pienemmästä suurempaan asti, joka kuuluu näin: ”Joka juottaa kylmällä vesipikarilla Hänen opetuslasta opetuslapsen nimellä, ei pidä palkatta oleman; ja joka profeettaa holhoo profeetan nimellä, hän saa profeetan palkan; ja joka vanhurskasta holhoo vanhurskaan nimellä; hän saa vanhurskaan palkan” Jonka päälle minä sanon, mikä se vanhurskaan palkka on. Se on ijankaikkinen elämä ja ijankaikkinen autuus. Jokos te vanhurskaat tyydytte siihen palkkaan? Niin minä uskon, että te ilolla tyydytte, jonka päälle minä sanon ja neuvon teille lohdutukseksi, että lukekaa tuomiopäivän evankeliumin, josta saatte kuulla, mitä teidän Veriylkänne sanoo, joka teille on kultakruunun valmistanut, joka on tallelle pantu taivaassa teille, jotka sen omistajaksi tulleet olette uskon kautta, omistamaan sen siunauksen, jonka Hän teille luvannut on. Joka ei petä teitä, jonka suusta ei yhtään petosta ole löydetty. Mitä Hän sanoo, kuin Hän tulee kunniassansa ja Hänen pyhät enkelit Hänen kanssansa. Hän sanoo teille, jotka Hänen ilmestystä odotatte, nämät sanat: ”Tulkaat nyt, kaikki minun Isäni siunatut, ja omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta asti!”

Siellä me saamme yhteen tulla ijankaikkista ilojuhlaa viettämään, jossa ei enää eroikävä haittaa, eikä murheen kyyneleet juokse silmistänne; jossa saamme veisata voiton virttä kaikkein voittajain paljoudessa, jotka kultakruunulla puetetut ovat, jossa he kiittävät ja kunnioittavat Isää rakkauden edestä, joka meille on Poikansa antanut, josta me saatamme jo täällä sanoa, että Lapsi on meille syntynyt, ja Poika on meille annettu, jonka hartioilla herraus on, joka on kuolemalta vallan ottanut pois ja helvetin portit kukistanut, ja vaatijan sauvan särkenyt, ja verellään avannut paratiisin ovet. Siitäpä me saatammekin kiitosta laulaa jo täällä ajassa, näillä sanoilla: "Kiitos ja kunnia olkoon Jumalalle ja Karitsalle, joka meitä on verellänsä omaksensa ostanut, josta ylimmäiselle Isälle Jumalalle olkoon kiitos ja kunnia ijankaikkisesti!"

Ja ole nyt vapaa, vapaaksi ostettu lauma Ameriikan maalla, ja riemuitse hengessä, ja pidä Karitsan häitä sillä parhaalla viinillä, joka vuotaa Viinipuusta, ja syökäät tulella paistettua leipää ja juokaa tulella selitettyä viiniä, sillä häitten valmistaja on valmistanut teille ruuan hääpöydälle rasvasta ja ytimestä, ja puhtaasta ja selkiästä viinistä. Älköön syntisyytenne estäkö nautitsemasta Hänen huoneensa runsaita tavaroita, vaan uskokaa aina synnit anteeksi annettuna. Jonka päälle minä vieläkin todistan, että teidän synnit ovat anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä nyt ja ijankaikkisesti.

Jääkäät hyvästi Herran haltuun annettuna, ja sanon juuri sydämmeni rakkaudella terveisiä minun rakkaan emäntäni kanssa, ja rakkaan tyttäreni Anna-Liisan kanssa, ja koko minun perheeltäni, jotka vieläki kiittävät teitä niitten kalliitten Jumalan sanain ja lohdutusten edestä, joilla olette meitä lohduttaneet.

Olkaat te myös, rakas sisareni Antti Törmäsen emäntä, lastesi kanssa lohdutettu ja Torsten Estensenin emäntä perhees kanssa, ja koko Herran lauma ympärillänne. Ja Proutin emäntä ja rauhan tuomarin emäntä. Olkaat kaikin lohdutetut ja vahvistetut tämän minun lähetys kirjan kautta.

Ja minä vielä rukoilen Jumalaa, Isää, rakkaan veljen Proutin ja Estensenin edestä, että Jumala, rakas Isä, pitäis sanansa oven auki teidän edessänne, ja rukoilkaa edestäni. Tätä merkitsee teidän heikko veljenne uskossa ja armon osallisuudessa teidän kanssanne.

Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekiälle Herran viinimäessä Henrik Koller.

Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille, ynnä kärsivällisyyden kanssa, siinä raskaassa työssä hedelmää kantamaan Jumalan kunniaksi ja ihmisten sieluin autuudeksi, ja Kristuksen seurakunnan ylösrakentarniseksi- yksimielisyydessä, jota me täällä ja te siellä ahkeroitsemme, pitäen hengen yhteyttä rauhan siteen kautta, apostoli Paavalin sanain jälkeen.

Niin siis rakkaani, jatkakaa sovintosaarnaa aina etteenkipäin jonka Herra on itse säätänyt; ja syntein anteeksi antamista kaikille luotuille Jeesuksen nimeen. Ja jotka sen uskolla vastaanottavat, ne on autuaat, sillä ei meillä ole muuta kristillisyyttä, ei nuoremmilla eikä vanhemmilla, kuin se, että me jaksamme uskoa syntein anteeksi saamisen armosta itsemme autuaaksi, ja pysymme lapsen kaltaisena, niin semmoisille on Jeesus oikeuttanut taivaan valtakunnan.

Sentähden siis lapsukaiset, ei sovi riidellä tien päällä, ei suuruuden eikä perinnön päältä, ei myöskään palkan päältä, kuin perintö on yhtä suuri kaikille, niinkuin kuulemme p. Raamatun johdosta, että jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittäin Kristuksen kanssaperilliset; ja joka siitä on osan saanut, hän on saanut sen kokonansa, joka pysyy ijankaikkisesti, ja ei jaon kautta vähene keltäkään — sillä ei Kristus ole jaettu- jonka päälle minä sanon, rakkaat veljet ja työntekiät, esikoisten seurakunnan hengen yhteydessä rauhan sitteen kautta, että pysykäät Kristuksen laissa, se on rakkaudessa, joka on Kristuksen oppi ja käsky, että me ja te ahkeroitsemme siinä kärsimään toinen toistamme; ja mitä heikkouksiin, vikoihin ja rikoksiin tulee, sillä erhetykset kuka ymmärtää, niin ahkeroitkoon nöyryytettynä anteeksi pyytämään ja anteeksi antamaan Herran sanan jälkeen, sillä nöyrille Hän antaa armonsa, vaan ylpeitä vastaan on Jumala.

Sentähden minun rakkaani, ahkeroitkaamme yksimielisesti sovinnon päälle työtä tehdä, että sovinto, rauha ja rakkaus tulisi menestyväiseksi vielä tulevillekki ajoille Jumalan seurakunnan yhteydessä Hänen hyvän tahtonsa jälkeen; että Herran lauma pysyisi koossa ja hengenyhteydessä aina päiväin loppuun asti; sillä se on varma asia ja totinen sana, että joka toimellisesti kilvoittelee, se kruunataan vanhurskauden kruunulla; sillä se on totinen tosi, ja ennen olkoon jok'ainoa ihminen valehtelia, ennenkuin Hänen sanansa, sillä ennen pitää maa ja taivas hukkuman, ennenkun Hänen sanansa; sillä maailma ja kaikki mitä siinä on, seisoo Jumalan sanan voimassa ja säästetään tulen varaksi. Ja kun maailma hukkuu, niin johan sitte nekin hukkuvat, jotka siinä kiinni, ovat. Ja eikö se ole surkiata ajatella, että kuinka ihmiset pidättävät heitänsä kiinni tässä maailmassa ja ovat hukkumisen vaarassa heidän epäuskoisuudessansa. — Ja taasen on kirjoitettu, että niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi Hänen ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo Hänen päällensä, pitää Hänen nimensä kautta synnit anteeksi saaman, mutta joka ei usko, se on jo tuomittu.

Johan te, kaikki uskovaiset kuuletta, että olette pelastetut siitä kauheasta hukkumisen vaarasta — uskon kautta Herran Jeesuksen päälle, ja pelastetut tuomiosta, että Kristus on tuomittu Golgathan mäellä meidän edestämme, jossa Hän uhrasi oman ruumiinsa ristinpuun päällä, että laki täytettäis meissä — jotka lain alla olimme — sillä ei laki ole pantu vanhurskaille, sillä Kristus on lain loppu iltsellekulleki uskovaiselle vanhurskaudeksi ja ijankaikkiseksi elämäksi, vaan lihalliselle seurakunnalle, jotka lihan jälkeen vaeltavat, joko vähemmässä eli suuremmassa mitassa ja määrässä, joko siviällä tavalla eli törkiällä, niille on laki pantu ojennusnuoraksi ja kurittajaksi Kristuksen tykö. Sentähden jumalattomain teot noudattavat heitä, sillä varma on, että töiden jälkeen palkka maksetaan pienemmästä — suurempaan asti, koska ,tilinteko tulee, sillä jokaisesta turhasta sanasta pitää tili tehtämän, ja sitte töiden jälkeen palkka maksettaman. Ja mikä se on sitte heidän palkkansa? Se on ijankaikkinen helvetti eli piinan sia, jossa heitä piinataan pimiässä loukossa, sillä tämän maailman päämies on jo tuomittu, joka on sovaissut uskottomain taidot, ettei heidän pidä evankeliumia uskoman. Sillä tämän maailman päämies, perkele, ei pysynyt totuudessa, eikä totuus ole hänessä, sillä hän on valehtelia, ja samoiten ovat myöskin hänen petetyt lapsensa valehteliat, sillä heidän pitää valetta uskoman, eikä totuutta.

Mutta totuus on kirjoitettu, koska Jumalan Poika tuli maailmaan, niin Hän sanoi: "Sitä varten olen Minä tullu maailmaan, että Minä totuuden tunnustan ja totuuden teen". Hänessä oli totuus, samoiten myöskin Hänen lapsissansa, jotka totuuden tekevät - ne tulevat valkeuteen ja tunnustavat totuuden maailman edessä, sentähden heitä nimeltään kutsutaan päivän s.o. valkeuden lapsiksi, että he valkeudessa vaeltavat, se on Jumalan sanan valkeudessa, ettei pimeys heitä käsitä: jonka päälle minä sanon teille vanhurskaat: joka tekee vanhurskautta, se tekee autuaaksi, sillä vanhurskaan teot ja työt uskossa, noudattavat häntä pienemmästä niin suurempaan asti.

Ja koska me kuulemme, että vanhurskaillekki maksetaan palkka töiden jälkeen, jonka kuulemme näistä sanoista, kuin on kirjoitettu: Joka juottaa yhdellä kylmällä vesipikarilla Hänen opetuslastansa, opetuslapsen nimellä, ei pidä palkatta jäämän;ja joka vanhurskasta holhoo vanhurskaan nimellä, saa vanhurskaan palkan;ja joka profeettaa holhoo profeetan nimellä, saa profeetan palkan. Jonka päälle minä kysyn: mikä on se vanhurskaan palkka? Se on ijankaikkinen elämä ja ilon sia, niin kuin kuulemme tuomiopäivän evankeliumista, joka on ijankaikkinen totuus, jonka te, uskovainen lauma, saatte kuulla, kuin ihmisen Poika tulee kunniassansa ja Hänen pyhät enkelinsä Hänen kanssansa, silloin te saatte kuulla, mihinkä paikkaan se totuuden sana käski teitä mennä. Kyllä ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Enkä minä tiedä muuta sanoa, kuin sen, että nyt on meilläkin kallis etsikon aika, tässä aikakaudessa. Kallis, että mekin saimme elää tähän aikaan asti, että meillekki on tämä autuuden sana lähetetty autuudeksi - totuuden saarnan ja hyvän sanoman s. o. evankeliumin kautta, koska Jumala osoitti sen suuren armon tässä aikakaudessa, että hän löysi miehen sydämmensä jälkeen -kuolleen lutheerilaisen kirkon nurkalta nim. Laestadiuksen, jonka Hän vastauudesti synnytti evankeliumin kautta — totuuden sanalla, Jeesuksessa Kristuksessa, jonka veren voimasta hän rupeis huutamaan korkialla äänellä, niinkuin huutavan ääni korvessa, se on, täällä Ruotsin Lapinmaan korvessa, jossa hän korotti äänensä" ja huusi rohkiasti kaikelle nukkuneelle kansalle, jotka nukuit —kuolleessa uskossa, siitä pyysi hän herättää jokaista ihmistä synnin unesta, ja saarnais Jumalan sanan solkenaan ilman keneen persoonan muodon katsantoa, eikä hän hävennyt ihmisten pilkkaamista, eikä hakenut omaa kunniatansa, vaan Jumalan, sillä hän tiesi sen, mitä on kirjoitettu näillä sanoilla "voi jos maailma teitä kiittää!" Ei hän tahtonut olla farisealainen, vaan pyysi olla elävän Jumalan ja Kristuksen pappi —Jumalan tahdon jälkeen, josta Jumalmalalle olkoon kiitos, josta siemenestä tämä hengellinen liike on alkunsa saanut tässä aikakaudessa, joka on sanomattoman hedelmän kantanut Jumalan kunniaksi. Jonka tähden minä vieläkin sanon, että pitäisit ne kaikki virkapapit, jotka tänä aikana ovat uskolle kuuliaiset, pitäisit olla Laestadiuksen työalan ja opin jatkajat ihmisten muotoa katsomatta, niinkuin Lestadius oli.

Sitä minä vieläkin ihmettelen, mikä on siinä syynä, kuin eivät tohdi (= uskalla) Laestadiuksen nimeä mainita heidän saarnoissansa, eikä Laestadiuksen Jumalan sanan saarnajohtoa saarnata kansalle. Taitavat ehkä peljätä, että kansa suuttuu heille ja alkaa ylönkatsomaan heitä ja pilkkaamaan, ja vihaa kantamaan. Vai onko heillä se ajatus, että se pilaa heidän kauniit saarnat, ja sammuttaa heiltä hengen, ja pilaa heiltä papintoimen ja —arvon, ja sitte heitä haukutaan Laestadiolaisiksi ja hihhuleiksi ja päälliseksi perkeleeksi ja sitten vääriksi s. o. vääräoppisiksi, vain onko heillä se ajatus, että he koettavat kaunistaa ja sievistää siveille ihmisille, että heidän korvansa syyhyisit kuulemaan heidän suloista saarnaa siitä hyvästä Jumalasta, ja rakkaasta ja armollisesta Jumalasta, että armon varkaat ja suruttomat saavat rauhassa nukkua tulevaisen armon päällä, joidenka sydän makaa, niinkuin kuollu kivi heidän rinnassansa, ja korvat on ympärileikkaamattomana, niinkuin heidän sydämensäki on. Mutta Lutherus pani niin terävät sanat saamaansa, että se pisti jalopeuraa korvaan ja vihlasi sydäntä että vitisi ( = vihloi) eli leikkasi, samaan laihin teki Laestadius, hän pani semmoiset terävät Jumalan sanat saarnoihinsa, että se pisti viinaporvaria korvaan ja vihlasi sydäntä että vitisi, niinikään pani hän saarnoihinsa semmoiset Jumalan sanat armon varkaitten sydäntä kohden, että ne heräisivät armoa varastamasta, ja kunniallisille huorille pani hän semmoiset Jumalan sanat heidän sydäntänsä kohden, että ne heräisit huoruudestansa. Ja taasen saattoi hän saarnata Jumalan sanat siviöille ihmisille, friiherroille (= vapaaherroille) ja silkkihuorille niin että ne heräisit siveyden ulkokullaisuudesta ja kuolleesta uskosta, ja rupesivat tuntemaan heidän rumat ja kauhistavaiset syntinsä ja aloit huutamaan omantunnon vaivassa. Sitte rupesi Laestadius ynnä auttajainsa kanssa saarnaamaan evankeliumia niille syntinsä tunteville, ja taluttivat heitä yrttitarhaaseen ja Golgathan mäelle, kussa Jeesus on ristiinnaulittu heidän synteinsä tähden, ja avasi, heille verisen oven, saarnaten Jeesuksen syntisten ystäväksi, joka on henkensä heidän edestänsä pannut, josta syntiset rupesivat tuntemaan rakkautta Jeesusta kohtaan. Ja sillä rakkaudella rupesit rakastamaan toisiansa ja aloit saarnaamaan kristillisyyttä toiset toisilleen, ja kiittämään ja rakastamaan opettajaansa Laestadiusta, kuin hän saattoi Jumalan sanan heille niin saarnata, että heräisit synnin unesta, ennenkuin he putoisit helvettiin.

Kaikista näistä olisi minulla paljonki sanomista, joka myös tuttu olen kristillisyyden alkuajoilta asti, mitenkä heräykset on johtavilta jäseniltä levitetty ja kuljetettu aina siihen asti, kuin riidat ja vähäiset kapinat ovat alkaneet häiriötä tekemään tälle siunatulle —hengelliselle liikkeelle, joka on totta, mitä Lutheerus sanoo, että kuin Jumala rakentaa temppelin, niin siihen myös piru rakentaa kappelin, jolla hän saattais tukahuttaa hengellisen liikkeen ja seisottaa heräyksen kansoissa. Niin se on tehnyt ennenkin, sen aikakausien historiat todistavat, joista kaikista ottakaat vaarin, rakkaat veljet ja työntekiät Herran viini mäessä, Ja tehkää työtä yksimielisyydessä, ja uskokaa aina synnit anteeksi annetuksi, veressä viattomassa -Jeesuksen nimeen.

Ja vielä sanon rakkaita terveisiä Olli Matoniemelle, Rajaniemelle, Rovanpäälle ynnä Kalle Ojalalle. Ja olkaa niin hyvät Jumalan edessä, sillä Jumalan on asia, että rakentakaa yksimielisesti Kristuksen hengellistä kirkkoa ja Jumalan temppeliä, joka on rakettu, ja te rakennatte, elävistä kivistä, jossa Jumala asuu s. o. särjetyissä sydämmissä, rakkaudessa, sillä rakkaus on Jumalasta. Katsokaat perään, ettette rakkautta turmele puuhuoneitten tähden, sillä ne on ajalliset ja katoovaiset, mutta rakkaus on ijankaikkinen — niinkuin Jumala on ijankaikkinen. Sillä me olemme kohta rannalla, jossa saamme astua toiselle puolelle, jossa on ijankaikkinen Kaananin maa, jossa voittajain ja kilvoitteliain palkka maksetaan ijankaikkisella ilolla, jossa ei enään yksikään katso karsaasti toinen toisensa päälle. Sentähden ei ole meillä joutoa täällä kelvottomain asiain tähden tuhlata ja kuluttaa kallista armon aikaa, jotka on turhat, eikä mitään sen kalliimman tavaran ja perinnön rinnalla kuin meillä on taivaassa.

Siis rauhan Jumala vahvistakoon teitä tässä nykyisessä totuudessa, johon me tulleet olemme, nöyryytetyllä mielellä Jumalaa palvelemaan. Ja pysykäät sovinnossa niinkuin lapset, ja tehkää työtä sovinnon päälle, ettemme tarvitse murhetta kärsiä toinen toisistamme, vaan paljota enemmän ilolla ja rakkaudella toinen toistamme palveleman Jumalan mielen nouteeksi, ja ei huokauksilla, eikä murheella, sillä rakkaus on täydellisyyden sidet.

Eikä muuta tällä haavaa, kuin sanon juuri sydämmen rakkaudella terveisiä ynnä perheeni kanssa, koko Herran laumalle Ameriikan maalla, ja todistan vielä. teille kaikille, että kaikki synnit ja heikkoudet on anteeksi annetut teille ja meille, nyt ja ijankaikkisesti Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä, joka onki vuodatettu syntein anteeksiantamiseksi. Ja pitäkäät evankeliumi tykönänne ja saarnatkaa solkenaan Jumalan sanaa, säästämättä ja ilman ihmisten muodon katsomista, ja toimittakaa evankeliumin saarnaajan työ ja virka kaikin puolin, niinkuin te itse olette lukeneet pyhästä Raamatusta.

Ja jääkää hyvästi, Herran haltuun annettuna, ja rukoilkaat edestäni. Tätä pyytää teidän heikko veljenne uskossa ja armon osallisuudessa ja evankeliumin edesvastauksessa.

Rakas veli Herran viinimäen työssä, Leonard Karlsson, ynnä muut Jumalan lapset.

Ja nyt minä istun, Jeesuksen nimeen, tässä kalliissa, Herran työssä. Ja tervehtin teitä rakkaat veljet ja sisaret näillä sanoilla: —Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille, ylhäältä valkeuden Isältä, joka meidän ja teidän oikia Isä on, jonka lapsiksi tulleet olemme tässä aikakaudessa, jonka päälle minä sanon rakkaalla sydämmellä, veli rakas, että pysykäämme siinä opissa, josta te elämän ja hengen saaneet olette, sillä kilvoituksemme aika ei olekkaan pitkä, jolloin tulemme yhteen, jossa emme enään tarvitse kaivata toistemme näkemistä. Silloin on kaikki halumme ja kaipauksemme täytetty. Siellä saamme yhdistää iloäänemme yhteen: sanoen hallelujaa! Ja kiittää vanhurskasten ylösnousemisessa, siellä saamme riemuita, ja veisata kiitosta, voittajain palkasta — ijankaikkisesti!

Ja minä vielä tervehdin kaikkia ympärillänne, jotka tämän minun lähetyskirjani kuulevat, ja ottavat vaarin Jumalan sanan totuudesta. Sillä Jumalan sana on ijankaikkinen, ja ihmisen sielu on ijankaikkinen, sillä ennen olkoon jokainen ihminen valehtelia, ennenkuin Hänen sanansa. Sillä ennen pitää maa ja taivas hukkuman, ennenkuin Hänen sanansa, sillä maailma seisoo ja säästetään Jumalan sanan voimassa. Ja kuin kaikki maailma tulessa hukkuu, niin johan ne sitte kaikki hukkuvat, jotka siinä kiinni ovat epäuskollansa.

Kuulkaa nyt kaikki uskottomat, missä hukkumavaarassa te olletta, sillä tämän maailman päämies on tuomittu, ja kaikki jotka ei, ole uskoneet, on tuomitut. Mutta tämän maailman jumala on sovaissut uskottomain taidot, ettei heidän pidä uskoman evankeliumia, vaan heidän pitää uskoman valhetta. Ja tämän maailman jumala on perkele, joka ei pysynyt totuudessa, ja totuus ei ole hänessä, sillä hän on valehtelia, ja niin myöskin hänen vieteltyt lapsensa on valehteliat, niin kuin te itse tiedätte, ja ymmärrätte, että jumalattomain teot ja työt noudattavat heitä, siihen asti, kuin se paikka tulee eteen, jossa heille palkka maksetaan töittensä jälkeen, pienimmästä suurempaan asti. Sillä jokaisesta turhasta sanasta pitää tili tehtämän, joista kaikista palkka maksetaan täydellisesti. —Mikä se palkka sitten on? Se on ijankaikkinen helvetin piinan sija, jossa heitä piinataan pimiässä luolassa. — Jokos tyydytte siihen palkkaan, te uskottomat?

Mutta toiselta puolen on taasen kirjoitettu näillä sanoilla, mitä Jeesus on sanonut: ”Sitä varten olen Minä maailmaan tullu, että Minä totuuden tunnustan”. Hän oli itse Totuus ja se joka totuuden teki. Hän on tuomittu Golgathan mäellä kuolemaan meidän edestämme. Se on, meidän tähden, sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen kuin uskoo Hänen Poikansa päälle, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman. Mutta joka ei usko, se on tuomittu. —Johan te nyt, kaikki uskovaiset, kuulette, että te olette pelastettu uskon kautta siitä onnettomasta ja ijankaikkisesta hukkumavaarasta ja tuomiosta, sillä Jumalan Poika on tuomittu meidän, uskovaisten, edestä, että meidän pitää elämän Hänen kanssansa, sillä niinkuin Hän on totuuden tunnustanut, niin myös ovat Hänen lapsensa ne, jotka totuuden tekevät. Ne ovat tulleet valkeuteen, että heidän työnsä nähtäisiin, että ne ovat Jumalassa tehdyt, ja totuuden tunnustavat maailman edessä. Sillä totuus vapahtaa ihmisen, ja usko vanhurskauttaa ihmisen, jonka tähden Häntä nimitetään vanhurskaaksi Jumalan edessä. Sillä vanhurskaan teot ja työt noudattavat vanhurskasta, pienimmästä suurempaan asti, sillä töiden jälkeen palkka maksetaan, kuin se aika tulee, pienimmästa alkain suurempaan asti, — joka näin kuuluu: "Joka juottaa kylmällä vesipikarilla Hänen opetuslastansa, opetuslapsen nimellä, sen ei pidä palkatta jäämän, ja joka profeettaa holhoo, profeetan nimellä, saa profeetan palkan, ja joka vanhurskasta holhoo, vanhurskaan nimellä, saa vanhurskaan palkan", jonka päälle minä kysyn teiltä, mikä se vanhurskaan palkka on? Se on ijankaikkinen elämä, onni ja autuus ja ilon sija, jossa vanhurskaat kiiltävät, kirkaammasti kuin auringon terä, jonka päälle minä kysyn teiltä uskovaiset, jokos te nyt tyydytte siihen palkkaan? Minä uskon, että te tyydytte siihen hyvin ynnä minun kanssani.

Sillä armosta me ja te autuaat olemme, sillä ei meillä vanhemmilla eikä nuoremmilla ole muuta kristillisyyttä, kuin se, että jaksamme siinä kilvoitella, että me syntein anteeksi saamisen armosta autuaat olemme, josta armosta aina pitäkää itsenne autuaana, ja kieltäkää itsenne epäilyksistä, jonka päälle vihollinen tekee työtä oman kelvottomuuden, ja puuttuvaisuuden, ja syntisyyden tuntemisen kautta, saada meitä ja teitä epäilykseen ja rauhattomuuteen, mutta armohan se on, kuin me ja te tunnemme itsemme syntisiksi, että armo meille suuremmaksi tuntuis kuin meidän syntimme, jotka on upotettu meren syvyyteen — Golgathan mäellä, Jeesuksen veressä, josta Golgathan mäki verestä punoittaa, jossa viattomassa veressä minäkin heikko veljenne, ja työntekiä Herrassa, todistan juhlallisesti kaikki teidän syntinne, ja puuttuvaisuutenne anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa ulosvuotaneessa veressä, joka on vuodatettu pitkänäperjantaina Golgathalla monelle tuhannelle syntein anteeksiantamiseksi.

Ole vapaa, vapaaksi ostettu lauma Ameriikan maalla! Katsele uskossa ylösnoussutta ja elävää Herraa Jeesusta, ja riemuitse hengessä!

Eikä muuta tällä kertaa, kuin sanon rakkaita terveisiä täältä koko Herran lauman kanssa, erinomattain minulta, ja minun rakkaalta emännältäni, ja koko minun rakkaalta perheeltäni. — Ja vielä kiitän rakkaalla sydämmellä niiden rakasten kirjeitten ja lähetysten edestä, joita olen saanu sydämmen ilolla vastaanottaa Gellivaaran postikonttorista, sydämmen iloksi ja virvoitukseksi, josta minä näen, että te sydämen rakkaudella olette muistamassa minuakin heikkoa matkakumppanianne, tässä nykyisessä totuudessa. Ja rukoilkaa edestäni. Tätä merkitsee teidän heikko veljenne, uskossa ja evangeliumin edesvastauksessa.

Pidämme kalliina asiana ja suurena Jumalan rakkautena, että rakas vanhin on meitäkin lähetyskirjeellä muistanut, ja muistuttaneet pysymään siinä seurakunnassa, jossa hengen ja elämän olemme saaneet. Jumala palkitkoon rakkaitten vanhimpain huolen ja vaivan ja siunatkoon heidän työnsä.

Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekijälle Herran viinimäessa, Olof Matoniemelle. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille ylhäältä valkeuden Isältä, jonka tykönä ei ole pimeyden eikä valkeuden vaihetta. Ja rukoilen vielä nöyrällä ja särjetyllä sydämellä Jumalaa, Isää — Jeesuksen nimessä, sinun edestä, rakas veli, jota minä ikuisella rakkaudella olen jäänyt rakastamaan, että Jumala, rakas taivaallinen Isä, vahvistakoon sinua kärsivällisyyden kautta kantantamaan hedelmää Jumalan kunniaksi. Ja Jumala, rakas taivaallinen Isä, pitäköön sanansa oven auki sinun edessäs, että sinä rohkialla mielellä saarnaat Jumalan sanan, ihmisten muotoa Kmtsomatta, Jumalan kunniaksi, ja Hänen seurakuntansa ylösrakennukseksi, joka ei ole lihalle ja verelle helppo ja keviä. Sillä minä olen kuullu Fredrick Sadion kirjasta, ettet ole, rakas veli, saanut olla rauhassa tänä talvena, vaan olet häätynyt kulkea paikkakuntia läpi, vahvistaen veljiä Herran sanan jälkeen, kristittyin kutsumisen kautta, joka onki Jumalan tahto.

Niin on tehneet entisetkin kalanpyyntömiehet, joita Herra oli valinnut ja käskenyt mennä kaikkeen maailmaan, saarnaamaan parannusta ja syntein anteeksiantamusta kaikille, jonka asian tähden ne entiset verkkomiehet on jättäneet verkot ja venheet, ja kalat. Ja niin seuranneet Jeesusta, ja pyytäneet ihmisiä Jumalalle. — Eikä näy missään historiassa kirjoitettuna, että olisi kettään vihattu ja vainottu kalanpyytämisen tähden, mutta se vain on khrjoiotettu koko Pyhässä Raamatussa ja historiassa, että ne, jotka ovat ruvenneet ihmisiä Jumalalle pyytämään, ja ovat ruvenneet rakentamaan Kristuksen kirkkoa elävistä kivistä, joka on Jumalalle otollinen, niitä on ruvettu vihaamaan ja vainoamaan siihen asti, että heitä on viimein tapettu ja mestattu, ja muutampia poltettu. Kyllä ymmärrätte, ettei sekään työ ja teko ole lihalle ja verelle helppo, eikä keveä, sillä se on tietty ja tuttu asia, että ruveta ristiä kantamaan, ja tulla maailmalta ylönannetuksi ja pilkatuksi Jeesuksen nimen tähden, ja päälliseksi menettää vielä oma kunniansa ja oman henkensä.

Mutta olkaa iloiset, te Herran työmiehet sentähden, sillä joka sen asian tähden henkensä hukuttaa, se sen löytää, mutta joka tahtoo oman kunniansa ja oman henkensä säästää, se totisesti sen kadottaa. Eikä Jumalan sydän mielisty siihen, sillä ei se olekaan ihme, että oppineet ja viisaat, ja viralliset, ei tahdo saarnata Jumalan sanaa ihmisten muotoa katsomatta, vaan reistaavat saarnata Jumalan sanaa niin kauniisti, sekä suulla että kielellä, ja suloisesti, että kaikki maailman ihmiset heitä kiittäisit, vaikka Jeesus sanoo: Voi, jos maailma teitä kiittää!

Mutta me näemme, kuin Lutherus rupeis saarnaamaan Jumalan sanaa sydämmellä ja suulla, ilman ihmisten muotoa katsomatta, minkälaisen vaikutuksen se teki kansoissa, kuin hän pani Jumalan sanat sydämmestänsä, jota suullansa puhui ihmisille. Joka on tosi, että mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu, sillä suu puhuu sydämen kyllyydestä, jonka me näemme Lutheeruksesta, kuin hän puhui sydämmen kyllyydestä Wittenbergissä, niin se pisti jalopeuraa korvaan ja vihlasi sydäntä, että se vitisi. Ja sen hänen saarnaamisensa tähden, sai hän seisoa piispatokan ja pappijoukon edessä, ja monen oppineen keskellä, jonka te tiedätte historioista. Samoiten myös tässä aikakaudessa Laestadius, joka rupeis saarnaamaan Ruotsin-Lapissa, kuin hän pani saarnoissansa niin terävät Jumalan sanat saarnoihinsa, sydämmensä jälkeen, ja saarnais Jumalan sanan ,ihmisten muotoa katsomatta. Sen me näemme, jonka minä tiedän itse todistaa, mitä se vaikutti ihmisissä. - Siveät ihmiset suutuit, ja armolliset viinaporvarit suutuit, raittiit juomarit suutuit, ja kunnialliset talonpojat suutuit, ja myös kunnialliset silkkihuorat suutuit semmoisesta hävyttömästä haukkumisesta, kuin Laestadius vainaja ei antanut nukkuneille ihmisille nukkumarauhaa, vaan pyysi heitä herättää Jumalan sanalla, niitä nukkuneita ihmisiä synnin unesta.

Ja kaikkein ensimmäiseksi oppimattomat ja ylönkatsotut lappalaiset rupeisit huutamaan omantunnon vaivassa, ja rupeisit vuodattamaan katumuksen kyyneleitä, ja tulit kysymään opettajaltansa, mitä heidän pitää tekemän, että he autuaiksi tulisivat. Ja niitä neuvoi Laestadius itseä kutakin senjälkeen, kuin kukin tarvitsi. Ja niistä sai hän rakastajia itsellensä, ja niiden ystävänä hän itsensä käytti aina kuolemaan asti. Eikä tahtonut olla herra kansan yli, mutta enemmin esikuvana kansalle, jonka asian tähden sai hän käydä konsistoriumin edessä, oppineiden piispain ja pappein edessä, muttei hän sentähden oppiansa lievittänyt sen enemmin kuin Lutherus. Kyllä minulla olis enemminki hänestä kertomista, joka usein olin hänen kanssapuheilla — hänen elämänsä aikana.

Ja annan tietää siitä, mitä te olette Proutille kirjoittaneet, olette oikein kirjoittaneet. Ja sanon vielä Matoniemelle, kuin sinua tahdotaan saarnaretkille, niin mene vain. — Jatkakaa sovintosaarnaa etteenkin päin, sillä Herra on sovintosaarnan säätänyt, ja on käskenyt saarnata parannusta ja syntein anteeksi antamista Hänen nimeensä. Ja tehkää työtä sen päälle, että Herran lauma pysyis koossa ja hengen yhteydessä — esikoisten seurakunnan helmassa, niin kuin lapsi äitinsä sylissä. Sillä lasten on taivaan valtakunta.

Ja sanon, että siinä te olette osoittamassa kuuliaisuutta vanhempia kohtaan, kuin olette kärsivällisyydellä odottamassa vastausta, neuvoa ja opetusta vanhemmilta, jota te olette itse nöyryydellä sovinnon liiton, jonka te tehneet olette Herran edessä, johon te jäitte minusta silloin, kuin me erkaannuimme — rauhalla ja rakkaudella. Ja te jäitte odottamaan vastausta seurakunnan vanhemmilta. — Siinä onkin yksi hellä paikka, ja varma merkki, joka ei tahdo pysyä sovinnossa, se tulee pian näkösälle, — joka tahtoo ruveta sovintoa hajottamaan, jonka he itse tehneet ovat Jumalan edessä yksimielisesti. Jonka päälle minä sanon, olettepa, rakkaat veljet, oppineet näkemään, mikä vahinko tulee elävän kristillisyyden menestykselle riitain kautta. Mutta oppikaat, minun rakkaani, vahingosta viisaaksi tulemaan etteenkin päin. Ja uskokaa evankeliumi, se on: synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä — nyt ja ijankaikkisesti.

Ja nyt annan tietää, etten minäkään ole saanut olla tänä talvena rauhassa, siitä saakka, kuin olen Ameriikasta kotiin tullu, vaan olen kulkenut ympäri paikkakuntia ja saarnannut sovintosaarnaa — sovintoveren voimalla, ja parannusta ja syntein anteeksi antamusta Jeesuksen nimessä kaikkialla. Ja olen kaikki Ameriikan sovintokirjat luettanut julkisesti seurakunnan edessä painavasti. Ja Jumalan lauma on joka paikassa pitänyt kalliina asiana, että rauha ja rakkaus on tullu raketuksi Ameriikan maalla seurakunnan lähetysmiesten kautta, niin myös teiltä kutsutut ja lähetetyt, josta Jumalalle olkoon kiitos ja ylistys!

Ja nyt taasen olen kutsuttu Gellivaaran rautakaivannon kansalle saarnaamaan köyhille evankeliumia.

Ja nyt sanon terveisiä koko minun perheeni kanssa, rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekijälle Herran viinimäessä, Henrik Kollerille ja hänen emännälle, ja Kalle Ojalalle emäntänsä kanssa, Johan KierilIe emäntänsä ja lastensa kanssa, Käkelälle emäntänsä kanssa, Rajaniemelle ja Rovanpäälle, ja hänen emännälle, ja Heidemannille ja hänen vaimolle, ja kaikille saarnaavaisille mrehille ja palvelevaisille vaimoille, ja kaikille kristityille, jotka asutte Calumetin turmeluksen saarella, jonka päälle minä sanon, tehkäät työtä sen päälle, että Herran lauma pysyy koossa. Ja jatkakaa sovinto saarnaa — sovintoveren voimalla, että sovinto, rauha ja rakkaus tulis menestyväiseksi vielä tulevilleki ajoille.

Ja sanokaa minun terveisiä Wuolteen Jaakolle ja Kaalepille, ja Ojanperälle. — Ja sanon vielä rakkaita terveisiä minun rakkaalle matkakumppanille, jonka kanssa olen kulkenut läpi Ameriikan maata, jota olen jäänyt ikuisella rakkaudella muistamaan. Ja minun emäntäni ja rakas tyttäreni Anna-Liisa, ja mykkä poika, ja kaikki lapset sanovat terveisiä Olof Matoniemelle ja hänen emännälle, ja Oskar Eliassonille, ja hänen emännälle, ja Fredrick Sadiolle, ja kaikille totuuden apulaisille ja palvelevaisille vaimoille, ja Nils Olalle ja hänen vaimolle, ja teidän kylän yksinkertaiselle maallikkopapille ja armonvälikappalten jakajalle, ja hänen emännälle, joka on oikein Jumalan edessä, ehkä ylönkatsottu maailman edessä. Ja valittu seurakunnalta sakramenttiä jakamaan ja seurakuntaa palvelemaan — lahjaksi saarnaamaan, ja toiset laahaksi antamaan, sillä se on lahja. Ja kuin sillä lailla Jumalaa palvellaan, ei se sitten tule seurakunnalle rasitukseksi. Jonka tähden minä sanon, että te olette oikein vastanneet virallista pappeutta vastaan, sillä Merasjärven ja vanhinten kirjalla maallikko-seurakunnan puolesta. Jonka päälle sanon: — jolla on korva kuulla, se kuulkoon, ja jolla on ymmärtäväinen sydän, se ymmärtäköön!

Ja vielä sanon rakkaita terveisiä vanhalle saarnaajalIe, Kankaan Iisakille, ja kaikille Kankaanlaisille, ja Allouezin kristityille ja kaikille Copper Fallsin kristityille.

Eikä muuta tällä kerralla, kuin sanon rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekijälle Olof Matoniemelle, että tämän kirjan saatte lukia julkisesti kaikkein kristittyin edessä.

Ja saan vielä mainita, kuin ei "Siionin Sanomat" enää tule minulle. Mutta se on minun oma syy, kuin en havainnut silloin, kuin siellä olin, tilata niitä eteenkipäin. Vaan se on nyt, niin kuin se on, sillä johtuu mieleeni, että olis niistä iloksi kuulla, mitä vanhimmat kirjoittavat kristillisyyden juoksusta. Sillä minä pidän ja tunnen itseni niin heikoksi käsitykseni puolesta, ja sentähden minä pidän vanhinten, jotka sanassa ja opissa ovat työtä tehneet lähes viisikymmentä ajast' aikaa, heidän kirjoitukset kalliina, ja heitä itseä kahdenkertaisessa kunniassa Kristuksen tähden. Sillä se on suuri synti Jumalanki edessä, että profeetaita katsoa ylön. Sillä profeetta parantaa seurakuntaa, joka on kallis lahja Jumalalta seurakunnalle.

Kärsikää minuakin heikkoudessa ja anteeksi antakaat rninullekki kaikki minun heikkouteni, ja rukoilkaa minun edestä, ja kantakaa anteeksiantavaisella sydämellä armoistuimen tykö.

Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekiälle Herran viimimäessä Joosef Mustola ja Johan Lumijärvi, te jotka yksissä olette.

Kiitän teitä, rakkaat veljet, kaikkein teidän rakasten kirjainne edestä, Joita olen saanut vastaanottaa Gellivaaran postikonttoorista suureksi lohdutukseksi. Josta minä näin siellä olevan kristillisyyden juoksun, joka on minulle suureksi iloksi, kuin minä kuulen, että rauha ja rakkaus on tullut ylösraketuksi, teillekki Herran työntekiät, iloksi ja lohdutukseksi, josta näette, ettei teidän toimi, Pietarin sanan mukaan ole ollu turha, vaikka siinä on kuormaakin teillä ollu yksimielisesti.

Mutta Jumala siunatkoon teitä, ja teidän työnne Herrassa, ja pitäköön sanansa oven auki teidän edessänne, ja täyttäköön teidän sydämmenne taidon hengellä, ja vahvistakoon teitä voimalla korkeudesta, niin kuin Pietarin helluntaipäivänä, rohkeasti puhumaan kansalle Jumalan totuutta, että hän (Pietari) saamais Jumalan sanat julkisesti, ilman ihmisten muodon katsomatta, eikä peljännyt, että ihmiset suuttuvat hänelle, samoiten myös tekin tehkäät, ja jatkakaa sovintosaarnaa sovintoveren voimalla —jonka Herra itse säätänyt on. Ja tehkää työtä sen päälle, että Herran lauma pysyisi koossa, ja esikoisten seurakunnan hengen yhteydessä, niin kuin lapsi äitinsä sylissä, sillä lasten on taivaan valtakunta.

Ja seuratkaa Jeesusta, niinkuin ne entiset kalanpyytömiehet, joita Jeesus on valinnut itsellensä kalanpyytösijoista. Ne olit köyhät, ei Hän niitä valinnut "seminaarista", eikä suuresta suvusta, sillä ne olivat köyhät ja oppimattomat, ja pienet ja yksinkertaiset, ja maailmalta ylönkatsotut, joita Hän käski seurata Häntä. Ja käski jättää verkot, veneet ja kalat, ja aikoi tehdä ne ihmisten kalamiehiksi, ja sanoi: tästä edes pitää teidän saaman ihmisiä, se on Jumalalle.

Niinkuin minäkin, rakas veli Herrassa, Joosef Mustola, otin sinut kalanpyytösijasta menneenä kesänä, ja sanoin sinulle, että sinun pitää seurata minua, ja jättää kalat ja pyytöneuvot, ja lähteä pyytämään ihmisiä. — Nepä net juuri ovatkin Jumalan kultakalaiset, josta minä tulin iloiseksi, että sinä lähit minun kanssani, jonka kautta minun henkeni löysi sen, jotta minä tunsin, että sinun vanhimmalla pojalla oli ymmärtäväinen sielu —ymmärtämään kalliimmaksi, että isä lähti vanhaa Purnua seuraamaan, kuin se, että jäädä kaloja punnitsemaan. Sillä ei ole missään historiassa eikä pyhässä Raamatussa kirjoitettu, että olis yhtään kalanpyytömiestä ja punnitsemisen tähden vihattu ja vainottu ja ylönkatsottu mutta se on kirjoitettu pyhässä Raamatussa ja historiassa, että niitä on vihattu, ja vainottu ja mestattu, ja muutampia poltettu ja maailmalta ylönkatsottu, jotka ovat lähteneet ihmisiä pyytämään Jumalalle, ja tekemään työtä Herran käskystä ja rakentamaan Kristuksen kirkkoa, elävistä kivistä.

Se on Herralie otollinen, jossa saatetaan uhrata hengellisiä lahjoja Jumalan kunniaksi, jonka tähden ne entiset kalanpyytö- miehet, kuin ne rupesivat ihmisiä pyytämään, sait menettää kunniansa ja vielä päälliseksi oman henkensä. Joka onki tosi, että joka tahtoo oman kunniansa ja oman henkensä säästää, niin hän kadottaa sen, mutta joka oman henkensä hukuttaa sen asian tähden, hän löytää sen ja saapi kunnian Jumalalta. Sentähdenpä viisaista ja oppineista virallisista ei moni tahdo saarnata Jumalan sanaa ihmisten muodon katsomatta, niinkuin Laestadius, Lutheerus ja Hussi, joka poltettiin! Mutta usiammat virallisista ja oppineista reistaavat ja pyytävät, suulla ja kielellä saarnata Jumalan Sanaa niin siivosti, ja niin kauniisti ja suloisesti, että kaikki ihmiset kiittäisit heitä, niin kuin fariseuksia. Vaikka Jeesus on sanonut: "Voi, jos maailma teitä kiittää!" Mutta mitäpä ne raukat siitä huolivat, koska oma sydän makaa kuolleena heidän rinnoissaan niin kuin kylmä kivi. Kuin vain kansa pysyy kuolleena, ja heidän oma kunniansa tallella! Sentähden onki tosi, mitä Jeesus on sanonut: "Ellei joku vastauudesta synny, ei hän taida Jumalan valtakuntaa nähdä, se on: joka ei ole itse uudestasyntynyt, se ei näe Jumalan seurakuntaa maan päällä, eikä tunne yhtään kristittyä olevan, vaan pitää koko kuolleen kristikunnan Jumalan seurakuntana — kuolleessa uskossa, niinkuin het itsekin ovat jumaliset kuolleessa uskossa. Mutta suokoon Jumala sen armon heilleki, että heidänki silmät aukenisit kristittyin Raamatunselitysten kautta, niin kuin opetuslasten silmät aukenit Jeesuksen Raamatunselityksen kautta ymmärtämään Raamattua, jota selittäjää koko maailma ja viisaat, ja kirjanoppineet, ja fariseukset, ja ylimmäiset papit, ja kansan vanhimmat y.m. pidit vääränä, vieläpä kansan häiritsiänä, ja sanoit Hänellä olevan perkeleen.

Samoiten sanoi ympärileikattu kuollu juutalaiskunta olevan Johanneksella perkeleen, kuin Johannes saarnais Jumalan sanan ilman ihmisten muodon katsomatta, ja sanoi ympärileikatuille, juutalaisille, tehkää parannus, ja uskokaa evankeliumia, sillä taivaan valtakunta on teitä lähestynyt. Eikä Johanneksella ollut ihmisten muodon eli tämän maailman muodon jälkiin kiiltävä ja korkea silkki hattu päässä, niinkuin tämänaikaisilla ylimmäisillä papeilla, ja piispoilla, eikä niin kiiltävä verkarokki ollut hänellä, koska hänen vaatteet olivat krouvista kamelin karvoista, eikä niin koreat tupsut vyössä, sillä hänellä oli hihnainen vyö hänen vaatteensa ympäri, sillä ei ollukkaan ihmet, ettei maailma häntä kiittänyt ulkonaisestikkaan, eikä hän sitä tahtonutkaan, sillä hän oli "huutavan ääni" korvessa, niin kuin tekin olette, Josef Mustola ja Johan Lumijärvi, Astorian kaupungin korvessa, huutajat ja sanojat: tehkäät parannus, ja uskokaa evankeliumi, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt. Jonka päälle minä sanon: Jolla on korvat kuUlla, se kuulkoon, ja jolla on ymmärtäväinen sydän, se ymmärtäköön.

Eikä muuta tällä kerralla kuin sydämmeni rakkaudella ynnä minun emäntäni, ja perheeni ja kunnan asuvaisteni kanssa tervehdän Lumijärven perhettä, ja Mustolan perhettä, ja vanhaa Sallista ja kaikkia Astorian valituita pyhiä, veljiä ja sisaria. Ja olkaa turvatut Herrassa, sillä Herra on Henki, ja kussa Herran Henki on, siinä on vapaus! Ja olkaat vapaat, ja uskokaa synnit anteeksi, Jeesuksen maahan vuotaneessa veressä vielä nytkin todistan, teidän heikko veljenne, ja sanan palvelia, että teillä ja meillä ovat synnit anteeksi annettu, Jeesuksen nimessä ja veressä, nyt ja ijankaikkisesti —Aamen.!

Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekiälle Herran viinamäessä Olof Matoniemi ynnä emäntänsä kanssa sanon rakkaita terveisiä, ja kaikille hänen krannin asuvaisille, rakkaille veljille ja sisarille, - rakkaille totuuden apulaisille ja Jumalan seurakunnan palveluspiijoille: Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille, priiskotusveren voiman osallisuudessa päiväin loppun asti.

Ja nyt saan antaa teille tietää, että minun rakastettu tyttäreni Anna Liisa, minun rakas kirjoittajani, on ilolla nukkunut kuoleman uneen, jota hän ilolla odotti, ja nyt hän on mennyt paratiisiin ja jättänyt meitä kaipauksen kyyneleitä vuodattamaan. Ja nyt hänen ,henkensä veisaa kiitosta vanhurskasten joukossa. Ja se on syy, että preivit ovat viipyneet vastaamatta Amerikkaan, kun ei mulla ollu Kriivaria (kirjoittajaa) kotona. Ja nyt saan kiittää teitä teidän rakkaitten kirjainne edestä, joita olen saanu vastaanottaa Hakkasen postikonttorista, sydämmeni iloksi ja lohdutukseksi, jostä minä näen ja kuulen, että olette jääneet minua rakkaudella muistamaan, niin olen minä rakkaudella teitä muistamassa sen teidän ylönpalttisen rakkautenne edestä, - sekä hengellisesti ja ruumiillisesti, josta Jumalalle Isälle olkoon kiitos ja ylistys! Ja Jumala siunatkoon teitä ja vahvistakoon teitä tässä nykyisessä totuudessa.

Ja nyt annan tietää siitä asiasta, mitä Matoniemi kysyy preivissänsä ja sanoo: minkä tähden ei mulla ole ollu tilaisuus kohdata Johan Raattamaata, kuin hän kävi Tärännössä itämaantietä myöten, kuin hän sanoo, että kyllä mie ymmärrän, mitä hän tarkoittaa, mitä hän sanoo tilaisuudesta, kyllä mie ymmärrän mitä net sanat sisällänsä pitävät, jonka päälle minä sanon, ettei mulla ole ruumiillisesti tilattomuus ollu Raattamaa-vanhinta kohdata. Mutta se on ollu syy, minkä tähden en ole vanhimman tykö päässy, sillä täällä on ollu semmoinen lumitalvi ja kovat tuiskuilmat lakkaamatta, joka on tahtonut topata kaikki postitietki, koska lunta on ollu kiveliämaissa kohta päälle kolmen kyynärän, jonka tähden tänä talvena on ollu kovin vaikea täällä, ei ainoastansa matkan kulkemisen tähden; sillä rautatielläki on vaunut toppauneet kinosten taat, että väkijoukoilla piti avata lapioitten kanssa rautatietä; niin myös, jos talosta piti päästä kartanosta ulos hevoisen kanssa puolen penikulman päähän tarvetta noutamaan, niin miehet pitää edellä mennä lapion kanssa aukaisemaan reikää. Ja silloin kuin Raattamaa vanhin piti tulla Täräntöön, niin minä lähdin kotoa freistaamaan poikki Täräntöön, enkä päässy kuin puolikolmatta penikulmaa ja väli oli seitsemän penikulmaa, josta kaikki ihmiset sanoit: että, "se on mahdotoin freistatakkaan". Ja muutamat, jotka silloin olit taipaleella, surmasit hevosiansa juuri kuoliaaksi. Ja kuin minä häädyin pyörtää, niin tuskalla pääsin kotiani, sillä kuin hevoisella jalka torkahti tien päältä eli vajois, silloin hevoinen lensi kyljellensä umpisseen, josta hän vaivoin ylös pääsi tien päälle. Kyllä rakas veli ymmärrät, miten sitten kuljetaan. Ja sitten annan tietää siitä, mitä sinä kysyit minun ruumiini terveydestä, johon minä vastaan, että kolmas osa nykyisestä terveydestäni on jäänyt Ameriikkaan, niinkuin sinä itse veli rakas näit, joka minun kanssani kuljit kokonaisen kesän, etten minä säästänyt ruumistani enkä salannut hengellisiä lahjoja, jota minä en olisi ilmoittanut seurakunnan hyödytykseksi ja ylösrakennukseksi Herrassa; ja sitten vielä sanon, että muuten ruumis on tervet joltisesti mutta rintaani on tullut; johonka se työ on enimmän koskenut, jonka tähden rinta on tullu raskaaksi, jonka tähden en voi kyetä kulkemaan käyden, enkä sivakoilla niinkuin ennen. Mutta siitä minä olen iloinen, ettei olekkaan terveys mennyt turhassa työssä; sillä Herran on työ ja Herran on terveys, jonka hän on minulle antanut lahjaksi, ja olen saanut sitä lahjaa pitää viidettäkymmentä ajastaikaa tässä kalliissa Herran työssä, josta isälle Jumalalle olkoon kiitos kaikkein lahjain edestä!

Ja nyt minä annan tietää teille, että minä olen antanut kirjoitusten kautta mielipiteeni vanhimmalle Juhani Raattamaalle Ameriikan reissusta ja asioista ja sovinnoista, vieläpä kirkkoasiat; jonka itse tiedätte silloin, kuin minä olin Amerikassa, niin minä jätin net asiat vanhinten eteen tutkia ja päättää ja ratkaista, johon kaikki olit suostuvaiset, jonka jokaisen sovintokirja, jonka he omalla nimellänsä ovat vahvistaneet ja tehneet; jotka kirjat todistavat vielä tulevaisilla ajoillaki. Ja jotka ei tahdo pysyä sovinnossa, jonka he tehneet ovat Herran edessä, joka onki yksi hellä paikka, jossa he ovat luvanneet kirjallisesti ja suullisesti, joka onki tosi, että suu on sydämmen tulkki, jolle he ovat luvanneet osoittaa kuuliaisuuden esikoisten seurakunnalle. Mutta joka ei sitä seuraa, se tulee pijan näköselle, joka on ymmärrettävä asia, joka omalla kädellä ja sydämmellä tekee semmoisen päättäväisen ja ylösrakentavaisen rakennuksen yksimielisyydessä ja sitten itse taas sen hajottaa.

Näistä kaikista olen mielipiteeni antanut tietää vanhimmalle, josta te kaipaatte rakkaudella, että minä olisin pitänyt olla edellä kaikkia muita, kohtaamassa Raattamaata.

Ja nyt minä olen antanut teille tietää, minkä syyn tähden en ale häntä kahdannut; mutta kirjoitusteni kautta vain olen häntä kahdannut, sillä hän on kiitollisesti vastannut minulle kirjoituksen; jossa hän omassa kirjassansa sanoo: "kaikki seurakunnat, joittenka läpi hän on kulkenut, pitävät kalliina, että Amerikassa on sovinto tehty". Ja sentähden rakkaat veljet, tehkäät työtä sovinnon päälle ja jatkakaa sovintosaarnaa, jonka Herra itse säätänyt on, ja saarnatkaa parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikkialla, ja tehkää sen päälle työtä, että Herran seurakunta pysyy koossa ja pysykää Kristuksen laissa, se on Kristuksen opissa, ja kärsikää toinen toistanne rakkaudessa ja anteeksi antakaat toinen toisellenne, joka on Kristuksen käsky ja oppi, niinkuin te itse tiedätte ja ymmärrätte, että joka ei pysy Kristuksen opissa, ei hän sitten ole hänen opetuslapsi, vaikka he kuinka kehuisit, että heillä on oikea oppi, ja rikkovat Kristuksen lain. Eikös sitten ole Kristuksen oppi rikottu? Minun rakkaani kavahtakaa itseänne kamppausten riidaista, ettette tulisi sanain päältä kamppauksiin. Mutta pysykää sovinnossa ja esikoisten seurakunnan kuuliaisuudessa ja hengen yhteydessä. Ja jääkäät hyvästi Herran haltuun annettuna!

Ja sanon juuri sydämmen rakkauden terveisiä rakkaan emäntäni kanssa, ja rakkaita terveisiä sanoo Erik Tobias Sarvisvaara ja minun mykkä poika sanoo rakkaita terveisiä Olli Mataniemelle vaimonsa kanssa, ja kaikille kristityille, jatka ovat hänen isää niin paljon rakastaneet.

Ja eikä muuta tällä kerralla, mutta kaikkein näitten puheitteni ja kirjoitusteni päälle ja opetusteni johdasta totistan vieläki teille kaikille, että teidän synnit ovat anteeksi annetut ijankaikkisesti Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä. Ja rukoilkaa edestäni, tätä pyytää teidän heikko veljenne uskassa ja armon osallisuudessa ja evankeliumin edesvastauksessa.

Ja nyt minä saan lähestyä sinua rakastettu veli Herrassa ja uskollinen työntekiä Herran viinimäessä Olli Matoniemi.

Tervehtän sinua ja sinun perhettä ja koko Herran laumaa, joka siellä Ameriikan maalla yksi Herran lauma olette, ja nautitsevat Jumalan armoa esikaisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä, niinkuin lapsi äitinsä sylissä, sillä lasten on taivaan valtakunta, Jeesuksen sanan mukaan; niinkuin myös Lutherus sanoo: jolla on seurakunta äitinä maan päällä, sillä on Isä Jumala taivaissa, joka rakas Isä onki, joka rakastaa lapsiansa, joka antoi oman rakkaan poikansa meille, joka on verensä vuodattanu meille syntein anteeksiantamiseksi, jossa on syntein anteeksisaaminen niille, jotka sen uskossa vastaan ottavat todistuksen sanan kautta, ovat myös autuaat, jossa vuotaneessa ja kalliissa veressä ja pyhitetyssä nimessä minä heikko sanan palvelia todistan teille, että teidän synnit ja heikkoudet ja puuttuvaisuudet, ynnä kaikkein rikostenne kanssa, ovat anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja viattomassa veressä nyt ja ijankaikkisesti.

Ja tehkää työtä sen päälle että Herran lauma pysyy koossa ja esikoisten seurakunnan hengenyhteydessä, ja saarnatkaat Jeesuksen käskystä parannusta ja syntein anteeksiantamusta kaikkialla, joka on varma merkki, joka ei tahdo parannusta tehdä, ei se ota parannussaarnaakaan vastaan, mutta senkaltaiset tahtovat elää niinkuin ennenkin, kuinkapa he sitte syntein anteeksiantamisen saarnaa vastaanottavat, jonka me näemme, kuin Johannes Juutean korvessa alkoi saarnaamaan parannusta ja sanoi: tehkäät parannus ja uskokaa evankeliumi, sillä taivaan valtakunta on lähestynyt. Joka näkyy siitä, että ne, jotka otit parannussaarnan vastaan, ne tulit Johanneksen tykö kastettavaksi, ja ne, jotka tunnustit syntinsä, ne on Johannes kastanut parannuksen kasteella. Ja ne, jotka ei Johanneksen parannussaarnaa ottaneet vastaan, niitä ei Johannes kastanut, jotka ei tunnustanee syntiänsä. Samoiten on nyt, että jotka ei tahdo parannusta tehdä, ne ei tahdo syntiänsäkään tunnustaa, kuinkapa he sitten synnistänsä irti pääsevät, koska Jeesus on sanonut opetuslapsillensa! "Mitä te päästätte maan päällä, se on päästetty taivaissa" samoiten: "mitä te maan päällä sidotte se on sidottu taivaassa". Johon Hän oikeutti omat opetuslapsensa, jossa hän antoi taivaan valtakunnan avaimet omalle seurakunnallensa, joten ei ne olleetkaan sitten paavin pappilassa, eikä juutalais lain oppineitten hallussa, kuin ne on annettu köyhille kalanpyytömiehille, joillekka Jeesus on sanonut: joille te synnit anteeksi annatte maan päällä, niille ne on anteeksi annettu taivaissa, ja mitä te päästätte maan päällä, ne on päästetty taivaissa".

Ja tämän oikeuden ja vallan Hän on antanut seurakunnallensa, joka luetaan 18.lu'ussa Matheuksen evankeliumissa, jonka te itse olette lukenut, jonka opettajan puhet ja oppi on sen, jonka suussa ei ole yhtään petosta löytty, jonka evankelista on sanasta sanaan kirjoittanut, sillä se on meille opiksi kirjoitettu, jota oppia ei yksikään voi kääntää eikä muuttaa eikä tyhjäksi tehdä, sillä se pysyy totena ijankaikkisesti. Jonka päälle minä sanon, minun rakkaani, että olkaat hitaat sitomaan, mutta nopeat päästämään, ja kantakaa hedelmää kärsivällisyydessä. Kylläpä te rakkaat veljet ja työntekiät Herran seurakunnassa tiedätte, minkälaisena semmoista pidetään, joka ei seurakuntaa tottele, se on tuttu asia. Mutta olkaat kärsivälliset ja tehkäät työtä kärsivällisyydessä, ja kavahtakaat, ettette joutuis kamppausten riitoihin mutta kantakaat anteeksiantavaista sydäntä, ettei sydän tulis anteeksiantamattomaksi.

Ja uskokaa Jumalasta hyvää, että kyllä Jumala kaikki asiat parhaaksi kääntää niille, jotka Häntä rakastavat. Ja kyllähän te muistatta mitä on kirjoitettu kahdeksannessa lu'ussa Luukkaan evankeliumissa, jossa on kirjoitettu: "kaikki mitä peitetty on, se pitää julki tulla, ja kaikki mitä salattu on, pitää ilmi tulla ja tiettäväksi". Kaikkein näiden puheitteni ja kirjoitusteni päälle sanon, rakkaat veljet ja sisaret Herrassa, jatkakaa sovinto saarnaa, jonka Herra itse on säätänyt, ja pysykäät Kristuksen laissa ja kärsikäät toinen toistanne rakkaudessa, ja anteeksi antakaat toinen toisillenne, ettei meitä ja teitä löydettäisi Kristuksen lain rikkojaksi. Sillä se on tietty, jos me Kristuksen lain rikomme, niin Kristuksen laissa meitä ja teitä taas nuhdellaan. Ja joka nuhteen ottaa vastaan, ja kuulee sen, niin sille annetaan anteeksi, sillä ei seurakunta hyljää lastansa kaikkinaisten vikain tähden, eikä Ylkä hyljää morsiantansa kaikkinaisten syiden tähden, sillä Hän korjaa ja holhoo omiansa.

Ja olkaat hyvässä turvassa ja olkaat vapaat vapaaksi ostettu lauma Ameriikan vapaassa maassa,ja uskokaat synnit anteeksiannetuiksi nyt ja ijankaikkisesti. Ja riemuitkaat hengessä ja pitäkäät Karitsan häitä sillä parhaalla viinillä, joka vuotaa viinipuusta, ja syökäät sitä tulella paistettua leipää, ja juokaat sitä tulella selitettyä viiniä, sillä häitten valmistaja on valmistanut ruan hääpöydälle rasvasta ja ytimestä ja puhtaasta, selkiästä viinistä sielumme virvoitukseksi. Älköön syntisyytenne estäkö nautitsemasta Hänen huoneensa runsaita tavaroita, jonkatähden uskossa rohvaiskaa itsiänne ja painakaa kaikki kylmät paikat Jeesuksen lämpimiä haavoja vastaan, että Hänen haavat saavat hautoa ja lämmittää teidän särjetyt sydämmet, että saatatte riemulla kiittää ynnä lohdutuksen kanssa puhjeta kiitossanoihin näillä sanoilla: kiitos ja kunnia olkoon Jumalalle ja KaritsalIe, joka meitä on verellänsä omaksensa ostanut.

Ja älkää väsykö vastoinkäymisten ja vaivain alla, eikä pilkan, eikä panetusten, eikä kirousten alla, että jaksaisitte rukoilla niiden edestä, jotka teitä panettelevat ja siunata niitten edestä, jotka teitä kiroavat ja vainoavat, ja tehdä hyvää niille, jotka teille pahaa tekevät, sillä minä juuri rakkaalla sydämmellä rukoilen Jumalaa Isää Jeesuksen nimeen, että Hän vahvistais teitä tässä nykyisessä totuudessa, ja täyttäis teidän sydämenne Pyhän Hengen voimalla, ja vahvistais teitä priskotusveren armossa tässä kalliissa Herran työssä, ja antakoon sanansa oven olla auki teidän edessänne päiväin loppuun asti, ja täyttäköön teidän sydämenne taidon ja viisauden hengellä.

Ja saan rakkaan emäntäni ja lasteni kanssa, ja koko Herran lauman kanssa tervehtää teitä täältä, ja sanon vielä terveisiä Kalle Ojalalle emäntänsä kanssa, Juhan Kierille ja hänen pikku tyttärelle ja äitille. Ja olkaat tervehtetty minulta, kaikki saarnaajat "turmeluksen saarella," ja rukoilkaa edestäni. Tätä pyytää teidän heikko veljenne uskossa ja evankeliumin edesvastauksessa.

Nyt minä lähestyn sinua rakasta veljeä ja uskollista työntekiätä Herran viinimäessä Henrik Kolleria, ynnä hänen emäntänsä kanssa, näillä harvoilla riveillä, ja sanon rakkaita terveisiä koko minun perheeni kanssa, ja koko Herran laumalta täältä, ja Erik Tobias ynnä emäntänsä kanssa sanoo paljon terveisiä teille.

Ja kiitämme yhteisesti kaikkein kirjain ja "Siionin Sanomain" edestä, joita olemme saaneet vastaanottaa Hakkasen postikonttoorista sydämmemme iloksi ja lohdutukseksi; joissa kaikissa kirjoissa on taivaallinen totuus ilman ihmisten muodon katsomatta, joka niin ollakki pitää, jonka minä olen itse nähnyt ja myös kuullut, että kuin Jumalan sana saarnataan, ilman ihmisten muodon katsomatta, niin se ei syyhytä niiden ihmisten korvia, joiden korvat aina syyhyvät kuulemaan uutta. Mutta kuin saarnataan ja puhutaan taidon ja toimen sanat, ja sanotaan totuus Jeesuksessa Kristuksessa, sillä Jeesus on totuus, ja joka tutuuden tunnustaa, sillä totuus vapahtaa ihmisen. Ei maailma voi kärsiä kuulla totuutta sentähden, kuin hän ei usko totuutta, sillä hän uskoo paremmin valetta kuin totuutta.

Kyllä koko sivistyneen maailman ja liikkumattoman kansan korvat kärsivät kuulla, että saarnataan suloisesti ja siivosti hyvästä Jumalasta, ja laupiaasta Jumalasta, ja oppineen maailman korvat kärsivät kuulla, kuin saarnataan viisaasti siitä korkeasta Jumalasta, joka asuu korkeudessa, mutta kirjoitettu on, että tyhmän saarnan kautta tahtoo Hän ne vapahtaa, jotka sen uskovat. Sentähden pyhä Paavali sanoo, että se puhet Jeesuksen rististä on hulluus sille, joka kadotetaan, ja se saarna Jeesuksen rististä oli juutalaisille pahennus ja kreikkalaisille hulluus, josta me näemme, ettei niiden korvat kärsineet kuulla sitä puhetta ja saarnaa. Mutta niille, jotka autuaaksi tulevat, on se Jumalan voima itsellekullekki uskovaiselle autuudeksi, jonka päälle minä sanon yksinkertaisuudessanne, jonku sanomisen jälkiin: "yksi vanha äijä" saattapa nyt rakkaat veljet kuulla ja tutkia, onko tässä hourausta vanhuuteni tähden, jonka te itse olette lukeneet ettei vanhaatakkaan saa ylönkatsoa.

Ja nyt minä sanon ja neuvon teitä, te elävät kivet ja Kristuksen papit: saarnatkaat sovinto saarnaa, jonka Herra itse on säätänyt, ja tehkäät työtä kaikisesti, sillä ei vanhemmilla eikä nuoremmilla ole muuta kristillisyyttä kuin se, että me uskomme syntein anteeksisaamisen armosta itsemme autuaaksi, jotka parannuksen tekiänä uskomme niinkuin lapset.

Ja me näemme ja kuulemme, että jotka ei tahdo parannussaarnaa vastaanottaa ja pysyä parannuksen tekiänä, niin ne ei ota vastaan syntein anteeksi antamisen saarnaa, eivätkä usko syntisenä, mutta tahtovat ja reistaavat uskoa "hurskaana" ja "pyhänä", vaikka meidän kokemus sen todistaa, itse kunkin tykönä, ettei meissä itsessä ole mitään hurskautta eikä pyhyyttä, sillä meidän omavanhurskautemme on kuin saastainen vaatet Jumalan edessä. Mutta se vanhurskaus, joka uskolla omistetaan syntein anteeksisaamisen armosta, joka vanhurskauttaa ihmisen, joka Jumalan edessä on kelvollinen, josta seuraa rauha ja rakkaus, ja yksimielisyys, ja hengenyhteys rauhan siteen kanssa, apostolin sanain mukaan, jossa meidän pitää ahkeroita ja pysyä -Kristuksen laissa ja kärsiä toinen toistamme rakkaudessa, ja kantakaat toinen ,toisemme kuormaa ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät. Ja anteeksiantakaat toinen toisillenne. Niinkuin Jumalakin on anteeksi antanut meille Kristuksen tähden, niin pitää meidänki anteeksiantaa toinen toisellemme. Nämät sanat löytyvät kirjoitettuna apostoli Paavalilta, mitä hän kirjoitti Efeeson seuralillnnan kristityille 4:ssä luvussa viimisissä värsyissä, sillä rakkaus on lain täyttämys jonka päälle vihollinen tekeeki työtä lakkaamatta, että hän sais rakkauden jähtymään, ja jos rakkaus jähtyy, niin vääryys saa vallan, jonka todistaa Jeesus ja Paavali aikanansa, joka on tietty asia, että siitä on aina kaikkina aikoina kamppausten riidat nousseet, joka onki yksi hellä paikka, että pysyä vilpittömässä rakkaudessa, joka tulee pijan näköselle, että jotka särkevät itse oman tehdyn sovinnon, jonka he tehneet ovat Herran edessä yksimielisesti kaikkein kristittyin edessä, jotka sovintokirjat sen todistaa vielä tulevillakin ajoilla, joka oli kallis Jumalanki edessä keskinäiseksi rauhaksi ja kristillisyyden menestykseksi ja ylösrakennukseksi, ja ihmisten sieluin autuudeksi, jonka te itse silmillänne saitte nähdä silloin, kuin se sovinto saarna, jonka Herra itse säätänyt on, kuin se sai oikean sijan ihmisten sydämissä, ja sovinto oli tehty kaikkialla, niin heräyksen liikkeet alkoivat Herran Sebaotin voimalla liikkumaan ihmisten sieluin autuudeksi, josta tuli ilo Jumalalle ja Jumalan enkeleille ja Jumalan seurakunnalle, josta Jumalalle Isälle olkoon kiitos!

Mutta joka rikkoo ja särkee sovinnon, se rikkoo ja särkee rakkauden, ja joka rakkauden rikkoo, se rikkoo Kristuksen lain, ja joka ei pysy rakkaudessa, se ei pysy Kristuksen opissa, vaikka he kuinka kehuisit, että heillä on "oikea oppi! ja eivät vaella rakkaudessa, josta ei kuitenkaan tule iloa Jumalalle eikä enkeleille, eikä Jumalan seurakunnalle. Jonka päälle minä sanon, minun rakkaani, kaikkialla, olettepa te jo kyllin oppineet vahingosta viisaaksi, että minkälainen vahinko on riitasta ja eripuraisuudesta. Kyllä ymmärrätte, mitä tarkoitan, jonka minä näen Kalle Danelin kirjasta, joka tuli Poinsetista (Dakotasta), joka haastaa riitaan, josta minä sanon, ettemme tahdo riitellä papin tulon päältä, se saa olla Ameriikan kristittyin oma asia vapaassa Amerikan maassa ja maallikkoseurakunnassa, että he saavat seastansa valita Jumalan ja Kristuksen pappia, jotka heille saarnaa evankeliumia, parannusta ja syntein anteeksi antamusta Jeesuksen nimeen, ja jakaen kallista Herran ehtoollista, joka on kallis armon välikappale, johon me olemme jo kasteessa kutsutut. Ja rippikoulut ja lasten opettaminen, joka on kallis, että te niistä huolen pidätte. Jonka me näemme, että kuin yliopistosta tulee niin harvoja kristityitä pappeja, jotka kaitsisit Herran laumaa ja ruokkisit Jeesuksen lampaita Hengen miekalla, yksimielisesti oppimattomain ja yksinkertaisten ja ylönkatsottuin ja köyhäin maallikkoin kanssa, niinkuin Laestadius-vainaja teki aikanansa, joka rakensi Kristuksen kirkkoa yksimielisesti maallikko- saarnaajain kanssa, eikä ollut herra kansan yli, mutta esikuva kansalle, ja pysyi lappalaisten ystävänä loppuun asti, vaikka häntä pilkattiin ja naurettiin oppineilta, sillä ne, jotka on oppinsa päälle paljon kuluttaneet ja kustantaneet, ne tarvitsevat paljon saada kustannuksia opistansa, niinkuin sen jokainen tietää ja ymmärtää, että se niin olla pitää, joka tulee raskaaksi köyhille. Kyllä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Mutta te Jumalan ja Kristuksen papit, ja maallikko- seurakunnan palveliat ja piispat, ja te Herran lauma ja pyhä kansa, ja omaisuuden kanssa, olkaat iloiset, kuin teillä on kuninkaallinen pappeus, niin pankaat työhön teidän pappianne ja piispojanne, joita on Pyhä Henki piispoiksi pannut kaitsemaan Jumalan seurakuntaa Hengen miekalla, että Herran seurakunta koossa pysyy. Ja tehkäät työtä sillä lahjalla kuin kullakin jäsenellä on, sen vaikutuksen ja määrän jälkeen, kuin kullakin jäsenellä on, siitä kasvaa Kristuksen ruumis omaksi rakennukseksi —rakkaudessa, sentähden olkaat toimelliset rakkaudessa ja kasvakaamme Hänessä, joka Pää on, Kristus, Amen!

Eikä muuta tällä kerralla kuin, sanon juuri sydämen rakkauden ,terveisiä ynnä perheeni kanssa rakkaalle veljelle Olli Matonieinelle, jos hän on vielä elämässä, ja jos hän on mennyt pois -paratiisiin, niin siellä sanotaan tervetulemaa Karitsan häissä.

Ja kiitän vielä kaikkein kirjain edestä, joita olen häneltä saanut ja kaikkein knstittyin terveisten edestä, jotka ovat olleet minulle kalliit, joita olen sydämmeni iloksi saanut lukea paljolla kiitollisuudella. Ja kiitän vielä Fredrik Sadion kirjan edestä, josta minä näen, miten siellä asiat menevät. Ja muistakaat minuakin paljolla anteeksiantavaisuudella ja rukoilkaat edestäni, tätä pyytää teidän heikko veljenne uskossa ja evangeliumin edesvastauksessa,

Nyt minä saan tervehtää teitä, rakkaat veljet ja uskolliset työntekiät Herran viinimäessä, jotka asutte siellä Tyynimerenpuolella, Johan Lumijärvi ja Jooseppi Mustola, ja heidän molempia perheitänsä ja sitä Herran laumaa, joka teidän kanssa yksi on, ja uskotte syntein anteeksisaamisen armosta itsenne autuaaksi.

Kiitän niitten kalliitten kirjain edestä, joita olen saanut Jooseppi Mustolalta ja J. Lumijärveltä, joita olen saanut vastaanottaa Hakkasen postikonttoorista sydämmeni iloksi, joista minä näen, että olette jääneet minua rakkaudella muistamaan, niin olen minäkin teitä ikuisella rakkaudella muistamassa, sen ylönpalttisen teidän rakkautenne tähden, jota te osoititte minua ja kaikkia kohtaan, josta Jumalalle Isälle olkoon kiitos! Jumala siunatkoon teitä ja teidän työnne Herrassa. Ja jatkakaa sovintosaarnaa eteenki päin, jonka Herra itse säätänyt on, ja tehkää työtä sen päälle, että Herran lauma pysyis koossa ja yksimielisyydessä ja hengen yhteydessä- esikoisten seurakunnan helmassa.

Ja saarnatkaat Jeesuksen käskystä parannusta ja syntein anteeksiantamista kaikkialla priiskoitusveren osallisuudessa, joka onki varma merkki, että jotka ei tahdo parannusta tehdä, ne ei parannussaarnaakaan tahdo vastaanottaa, mutta tahtovat oman lihallisen mielensä jälkeen vaeltaa, joka on lihalle huvitus. Ja tahtovat itsiänsä maailmalle kelpauttaa, että hekin maailmassa jotku olisit, eivätkä sentähden itse ymmärrä, että minkälainen vahinko siitä heille itselle tulee. Joka näkyy siitä, koska Johannes alkoi saarnaamaan parannusta Juudean korvessa, kuin hän sanoi: "tehkäät parannus ja uskokaat evankeliumi, sillä taivaan valtakunta on teitä lähestynyt". Ja kaikki ne, jotka otit vastaan parannussaarnan, ne tulit Johanneksen tykö kastettaa. Ja ne tunnustit syntinsä. Ja niitä Johannes kasti parannuksen kasteella. Mutta ne, jotka ei parannussaarnaa ottaneet vastaan, ne ei ole tulleet Johanneksen tykö kastettaa, eikä tunnustaneet syntiänsä. Ja niitä ei ole Johannes kastanut. Kuinkapa he sitten synneistänsä irti pääsevät, kuin he ei tahdo syntiänsäkään tunnustaa?

Ja vaarallinen on sekin, rakkaat veljet, että panna pehmitystä jumalattomain kainaioitten alle. Kylläpä heillä on hyviä kuolleessa uskossa olevia opettajia, jotka laittavat hyvin pehmeän vuoteen kuolleessa kristikunnassa kahden armonvälikappaleen välissä nukutetulle kansalle, ilman parannuksetta, ilman heräyksettä ja ilman uutta syntymistä, joka on lihalliselle seurakunnalle helppo tie, että nukkuneena mennä helvettiin. Taitaapa siinä jo olla kyllä ruokaa heillekki. Kyllä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Mutta ei ollu niillä Johanneksen opetuslapsilla, joita Johannes Kastaja valmisti Jeesukselle työmiehiksi ja ristin kantajaksi, jonka te näette kymmenennestä luvusta Luukkaan evankeliumista, kuin Jeesus sanoi niille seitsemälle kymmenelle opetuslapselle: "katso Minä lähetän teitä niinkuin karitsat sutten keskelle". Ei sekään työ ollu lihalle ja verelle hupireissu ja keveä työ. Ja siinä samassa luvussa sanoo Jeesus niille samoille opetuslapsille, kuin he reisusta tulit takaisin Jeesuksen tykö, ja muistelit kuinka reisulla käynyt on, johonka Jeesus vastais, vahvistain heitä ristiä kantamaan ja Hänen työtänsä tekemään, johon Hän vastais näillä sanoilla: "katso, Minä annan teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään pidä teitä vahingoittaman". Silläpä onki Jeesus sanonut, että autuas on se, joka kuulee Jumalan sanan ja kätkee sen. Se on, joka ottaa sanan vastaan, se tulee sanan tekiäksi. Jonka me näemme todeksi, kuin pyhä Pietari tuli Korneliukselta kutsuttuna Korneliuksen tykö saarnaamaan Jumalan totuutta ja puhdasta Jumalan sanaa, joilla sanoilla Pietari viisais ja todeksi näytti, mikä Jumalan Poika on, ja sanoi, että Hän on se elävitten ja kuolleitten Tuomari, ja vahvisti sen kaikkein profeettain sanoilla, että jokainen kuin uskoo Jumalan Pojan päälle, sen pitää synnit anteeksi saaman Hänen nimessänsä. Josta me näemme, että jotka puheen kuulit ja sen otit vastaan, niin lankeis Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka otit Pietarin saarnan vastaan, ja kuin he saivat Pyhän Hengen, niin he tulit Pietarin tykö, tahdoit kastettaa, ja Pietari sanoi: kuka taitaa näitä kieltää vedellä kastamasta, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen, niinkuin mekin, sillä ne olit kastamattomat pakanat. Joka näkyy olevan tosi, että ne sait Pyhän Hengen ennen kastetta, ja kuinkapa sitten on kasteessa uusisyntyminen? Joka näkyy heistä, kuin he uskoit, mitä Pietari saarnais ja todisti, sait Pyhän Hengen. Eikös ne sitten olleet uudesta syntyneet? Mutta se näyttää, että heillä tuli rakkaus Jumalan sanalle ja tahdoit tulla osalliseksi armon välikappaleistaki, kutsuttuna, että he vaeltavat Jumalan sanan valkeudessa, niinkuin heidän opettajansa Pietari, joka heitä saattoi opetuksella ja saarnallansa vaIkeuteen.

Niin myös näemme Jeesuksen opetuslapsista, että ne olit Kastettu, eikä kuitenkaan olleet vielä uudestasyntyneet. Mutta kuitenki vasta jälkeen Jeesuksen kuoleman, ovat he totisesti Uudestasyntyneet ja saaneet Pyhän Hengen. Niin myös me näemme, kuin Johannes oli saarnaajana edellä Kristuksen, ettei nekään, Johanneksen opetuslapset, joita Johannes kastoi parannukseen, olleet uudesta syntyneet kasteessa, koska heidän opettajansa Johannes sanoi heille: "minun jälkeeni tulee se, joka kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella, jonka kengän rihmoja en ole minä kelvollinen päästämään". Jonka tähden on kastet kallis armon välikappalet, jonka lapset ovat myös mahdolliset saamaan, jotka ovat jo ennen kastetta kalliit kristityt, Jeesuksen sanan mukaan, että niitten on taivaan valtakunta, sillä lapset ovat parhaat kristityt tässä maailmassa, sillä lasten valtakunta on suurin, johonka on meidänkin pitänyt uskon tunnustuksella sisälle tulla verisestä ovesta, ja niinkuin lapset vastaanottaman syntein anteeksisaamisen itsellemme myös armon välikappaleiden kautta siinä lammashuoneessa, jonka Jumala on Poikansa kautta valmistanut ja rakentanut tänne maan päälle armonlaitokseksi, se on, Pyhän Hengen saaneen seurakuntansa, joka nimitetään lammashuoneeksi ja Pyhän Hengen saaneeksi seurakunnaksi, Jossa kaikki synnit annetaan anteeksi ja päästetään lain kanteesta.

Ja Jeesus on lammashuoneen ovi, ja joka oven kautta menee sisälle, se on lammasten paimen, joka on totuus, sillä se näkyy, että ne, jotka tahtovat astua siihen muualta sisälle, ja hakea helpompaa tietä lammashuoneeseen, ettei he tarvitse itseänsä alentaa niinkuin lapset, sillä ne sen tietävät, että siellä pitää olla niinkuin lapset, sillä se on lasten valtakunta jossa lapsia holhotaan. Mutta kuin he pääsisit isäna ja miehinä sisälle eli salaisesti, niinkuin punaista tautia sairastava vaimo reistasi. Mutta kuin vaimo kuuli, että siellä tuli tutkinto, niin vaimo ymmärsi, ettei sinne pääsekkään varastamalla, mutta piti tulla julkisesti kaiken kansan kuulten, ja sentähden ei tullutkaan siitä vaimosta armonvaras, joka näkyy, että hän tuli uskon kautta sisälle verisestä ovesta lammashuoneeseen, koska Jeesus sanoi hänelle, että "usko on sinun auttanut, mene rauhaan."

Mutta koko kuollut kristikunta, joka kuolleessa uskossa on, jossa ihmiset nukkuvat kahden armonvälikappaleen välissä, eivätkä ole tulleet alennuksen tietä eli ristin tietä Golgathan mäelle oven Herran Jeesuksen kautta, joka verinen ovi on lammashuoneeseen, mutta reistaavat siihen astua muualta helpomman oven kautta, ettei he tarvitsis alentaa niinkuin lapset, sillä he reistaavat astua sisälle kasteen ovesta, sillä tunnustuksella, että he on kasteessa uudestisyntyneet, niinkuin ympärileikattu Juutaan kansa reistasi sillä tunnustuksella päästä, että he ovat Jumalan kansa, ja olivat kuiten hirmuiset sudet.

Siis, minä pelkään niistä, jotka tahtovat kasteen ovesta astua sisälle lammashuoneeseen ilman tulikastetta, ja tulisit miehenä ja ei lapsena alennuksen tietä. Sillä se näkyy heidän henkivaltansa, että he siellä pääsisit varastamaan, tappamaan ja kadottamaan Jeesuksen lampaita, sillä varas ei tule muuta varten kuin varastamaan, tappamaan ja kadottamaan, muttei kokoomaan, rakentamaan ja holhoomaan lapsilaumaa, vaikka lasten on taivaan valtakunta. Sillä seurakunta on Lutheeruksen sanan mukaan niinkuin yksi sairasten huone, jossa pitää voiteita, lääkkeitä, viiniä ja öljyä löytymän sairasten ja haavoitettuin korjaamiseksi. Ja ulkona Jumalan seurakuntaa ei ole muuta kuin koirat ja velhot, huorintekiät, isänsä tappajat, äitinsä tappajat ja salavuoteiset, joita Jumala tuomitsee, sillä epäuskoisten lasten päälle tulee Jumalan viha vaikkapa he ovat ympärileikatut ja kastetut, vaan vihaavat kuitenki eläviä kristityitä ja vainoovat, sillä kristittyin vihaajat ja vainoojat ovat ne koirat Daavidin sanain mukaan, ja velho merkitsee noitaa. Ja kyllä me juuri tiedämme, koska semmoiset tulevat ulkoa sisälle verisestä ovesta lammashuoneeseen töittensä kaltaisena.

Kuin olette tämän kirjan itse lukeneet, niin kirjoittakaa tästä kirjasta kopia ja lähettäkää Johan Salliselle, Californiaan, sillä hän on kirjoittanu minulle, ja pyytänyt jonku neuvon sanan minulta. Ja hän tunnustaa uskovansa, että Lapin Betlehemissä ja Lapin ,korvessa on opittu hengellistä laivaa tyyräämään (ohjaamaan), ettei se mene karille, että hekin rakentaisit maallikko seurakunnan järjestyksen, kuin kaikissa muissa valtioissa on Ameriikan maalla, joka seurakunnallinen järjestys on järjestetty Merasjärven suuressa kokouksessa vanhimmilta yksimielisesti - Raamattuin jälkeen. Ja se on annettu Ameriikan vapaassa maassa, Ameriikan kristityille, jonka jälkeen sitten on rakettu, ja tehty ja saarnattu Kristuksen kirkkoa elävistä kivistä yksimielisesti, joka ei ole käsillä rakettu, jossa Jumala asuu, sillä Jumala asuu särjetyissä sydämmissä, sillä pyhä Paavali sanoo, että uskovaisten sydän on Pyhän Hengen temppeli, se on Jumalan temppeli. Ja kuka ihminen Jumalan temppelin turmelee, sen ihmisen aikoo Jumala turmella.

Ja siihen on annettu seurakunnallinen nimi, joka Amerikan maalla on Herran seurakunta, joka yksi seurakunta on niin laajalla, kuin uskovaisten lauma on maan päällä, jollekka seurakunnalle kaikissa valtioissa olette rakentaneet suuria seurahuoneita — puista, ja ne ovat niiden, jotka niitä rakentaneet ovat kaikissa valtioissa. Ja kyllä niitä Jumalan lauma tarvitseeki vapaassa Amerikan maassa, sen paljon kansan suhteen kuin siellä on, jonka minä itse olen omilla silmillä nähnyt, joihin huoneisiin saavat yksimielisesti kokoontua rukoilemaan Isää, Jeesuksen nimeen, ja saarnaamaan autuaaksi tekeväistä evankeliumia ihmisten sieluin autuudeksi, ja nautitsemaan kallista Herran ehtoollista uskonsa vahvistukseksi ja ijankaikkiseksi sielunsa lohdutukseksi, johon teillä on vapaus valita seastanne Jumalan ja Kristuksen pappeja, jotka siihen soveliaat ovat seurakuntaa palvelemaan lahjaksi, joilla Pyhän Hengen lahjat ovat, joka heille ylhäältä annettu on, ja evankeliumia saarnaamaan ja ehtoollista jakamaan Jeesuksen käskystä; ja rippikoulua pitämään nuorukaisille, jotka saattavat osottaa Jumalan sanalla ehtoollisen kalleutta nuorukaisille, joka on kallis Jumalanki edessä. Ja että pienet lapset kirjallisen opetuksen pienuudessansa saisit, josta Jumalalle kiitos olkoon! Sillä yliopistosta näkyy ja kuuluu tulevan aivan harvoja kristityitä pappeja, jotka kaitsisit Herran laumaa Hengen miekalla yksimielisesti, yksinkertaisten ja ylönkatsottuin maallikkoin kanssa.

Eikä näy Jeesus valinneen pappeja seurakuntaansa viisaista ja toimellisista, sillä Hän näkyy valinneen köyhiä kalanpyyntömiehiä, joita Hän oikeutti Kristuksen papiksi seurakuntaansa, ja antoi taivaan valtakunnan avaimet seurakunnallensa, ei ainoastaan Pietarille, mutta kaikille kristityille, joilla Pyhä Henki on.

Oli se Paavali ylioppilainen, muttei häntä saatukaan verkolla, vaan hän juoksi heihästä kohden, jossa hän saatiin kiinni ja talutettiin Damaskuun yhden kristityn miehen tykö, joka oli Jumalan pappi, jonka tykönä suomukset putoisit hänen silmistänsä. ja ne olit ilmanki akateemian vanhat suomut, niinkuin Aaprahamilla se vanha nahka, joka lähti, kuin hän oli poikaansa uhraamassa. Ja kuin se Jumalan pappi rupeis holhoomaan Paavalia ja vastauudestasynnyttämään totuuden sanalla, evankeliumin kautta - Jeesuksessa Kristuksessa, niin Paavali vastauudestasyntyi Jumalan ja Kristuksen papiksi, ja sai paljon kärsiä sen ajan jälkeen oikeauskoiselta juutalaisopistolta ja piispaloilta, ja viimein he tapoit hänen. Oli seki teko ilmanki oppineille kunniaksi! Olis minulla vielä tästä asiasta enempi puhumista, mutta tämä minun kirjani venyy ylön pitkäksi, mutta uskon kuitenki, että te annatte ateeksi minunki heikkouteni. Mutta olen kuitenki teille ruennu kirjoittamaan, kuin olette tahtoneet, ja sanon vieläki, tulipa niistä semmoisista miehistä kuin Paavali ja Aaprahami oli, me tietämme millä lailla he ovat tulleet verisestä lammashuoneen ovesta sisälle, eipä ne tulleet tietämättä. Ja tiedämme me senki, millä lailla Laestadius on tullu lammashuoneeseen, ja tiedämme vielä senki, millä lailla rakas vanhin Johan Raattamaa on tullut lammashuoneeseen, ja tiedämme vielä senki, millä lailla Johan Takkinen on tullut lammashuoneeseen, ja monta kymmentä tuhatta muuta, ovat tulleet verisestä ovesta lammashuoneeseen, joidenka päällä pitää oleman armo, rauha ja laupius Jumalan ja Israelin päällä, ehkä muutamat ovat jo nukkuneet ja menneet paratiisin iloon. Ja me olemme vielä elämässä, ja sentähden emme me tahdo teiltä salata niistä, jotka nukkuneet ovat, ettemme murehdi niinkuin ne, joilla ei toivoa ole. Sillä Herra Jeesus tempaa meitä viimeisenä päivänä ynnä heidän kanssansa yhteen paratiisin kunniaan ja iloon, jossa saamme yhdistää iloäänemme yhteen ja sanoa: hallelujaa! Ja puhjeta kiitokseen ja ylistykseen kaikkein opettajain kanssa, jotka ovat monta vanhurskauteen opettaneet, jotka pitää paistaman niinkuin taivaan kirkkaus.

Niinkuin meidän rakastettu vanhin Juhani Raattamaa, on väsymättömällä tavalla pitänyt huolen ja surun jokaisesta seurakunnasta aina Ameriikkaan asti, eikä ole väsynyt kättänsä pitämästä ylhäällä aina Ameriikkaan asti väsymättä, eikä ole väsynyt vaivainkaan alla, eikä murheen alla. Ja jos hän olis kätensä laskenut maahan, niin olis Arneriikanki kristillisyys tapannut ( = hävinnyt sodan), niin kuin Israelin kansa Mooseksen aikana, jos Mooseksen kädet ei olis ylhäällä pysyneet. Eikä ainoastansa Ameriikassa, mutta vielä monessa paikkaa muuallaki. Mutta Jumala on häntä tässä meidän aikakaudessa vahvistanut ja lahjoittanut, taidon ja viisauden ja kärsivällisyyden hengellä, että seurakunta on koossa pysynyt kaikkialla, kaikkia vihollisen rynttäyksiä vastaan kaikkialla, josta Jumalalle Isälle olkoon kiitos, kunnia ja ylistys!

Sillä emme olekkaan tahtomassa kunniata itsellemme, mutta Jumalalle, vaikka muutamat henkilöt kirjoittavat Ameriikassa, että tulis ylön suuri kunnia Lapin maan vanhuksille, jos olis sovinto pysynyt rikkomatta, jonka heidän omat sovintokirjat todistavat, että sovinto on tullut, jonka mie pidän, ettei sekään henkilö paljon ajattele, kuinka Jumala tulis kunnioitetuksi, mutta että sais itsellensä kunnian, kuin sovinto särkyisi. Mutta me täällä, ja te siellä, jotka rakastatte sovintoa, annamme anteeksi heidän tyhmyytensä, jotka tahtovat sovintoa särkeä. Kyllä Jumala tutkii ja koettelee sydämmet ja munaskuut, ja saattaa ne valkeuteen, jotka pimeydessä peitetyt ovat.

Ja, nyt lopetan tämän minun lähetyskirjani. Ottakaa ja lähettäkää tämä kirja Kollerille panna "Siionin Sanomiin", jos näette olevan soveliaan, kuin oletta itse ensin lukeneet ja tutkineet, onko tässä mittään, joka turmelis elävän kristillisyyden rauhaa. jonka päälle minä sanon sydämmeni siitä, jota minä rakastan niinkuin lapsi isäänsä rakastaa, nimittäin Juhani Raattamaa-vanhinta, joka on sanassa ja opissa työtä tehnyt, ja hyvin hallinnut vanhuuteensa asti, jota minä pidän kaksinkertaisessa kunniassa kuolemaani asti Raamattuin jälkiin.

Nyt päätän tämän kirjoitukseni, ja todistan kaikkein näitten puheitten ja opetusteni päälle teille kaikille, että teidän synnit ovat anteeksiannettu Jeesuksen nimessä ja ulos vuotaneessa veressä, joka on ulosvuodatettu pitkänäperjantaina Golgathalla, monelle tuhannelle syntein anteeksiantamiseksi, ja olkaat vapaat, vapaaksi ostettu lauma Amerikan maalla. Ja jääkäät hyvästi ijankaikkisen onnen toivotuksella, ja sanon vielä teille terveisiä emännältäni ja koko minun perheeltäni ja Erik Tobias, ynnä emäntänsä kanssa tervehtää teitä, ja koko Herran lauma täältä kaukaiselta maalta, tervehtää teitä ijankaikkisella onnen toivotuksella.

Ja rukoilkaa minunki edestä ja kantakaa minuaki anteeksi antavaisella sydämmellä armoistuimen tykö. Tätä pyytää teidän heikko veljenne ja matkakumppaninne vaivassa ja valtakunnassa ja evankeliumin edesvastauksessa,

Ja nyt minä lähestyn teitä tällä teidän tykönne tulevalla lähetyskirjallani, ja tervehtän teitä rakkaan vaimoni Anna Liisan ja lasteni kanssa, jotka muistavat vieläkin rakkaudella, ja kiittävät ynnä minun kanssa niitten rakasten ja lohduttavaisten kirjain edestä, joita het sait silloin murheen ja kaipauksen aikana, kuin minä olin Ameriikassa teidän tykönä, jotka kirjat olit silloin heille suureksi lohdutukseksi ja sielun virvoitukseksi, jotka olit suureksi tarpeeksi heille, josta lapsetki keskenänsä puhuivat ja sanoivat: "voi sentään se rakas veli Antti Törmänen, kuinka rakas se on meille, ja Estenseni veli".

Ja nyt minä sanon sydämmen rakkauden terveisiä rakkaille veljille ja uskollisille työntekiöille Herran viinimäessä ja heidän perheillensä Antti Törmäselle, Estensenille ja Proutille Jumalan armo ja rauha lissääntyköön ylhäältä valkeuden Isältä, jotka Hänen uskolliset työntekiät olette Hänen tahtonsa jälkeen, jotka Jumalan tahdon tiettäväksi tehette engelskieliselle kansallekki, ja Herra siunatkoon teitä ja teidän työnne Herrassa, ja antakoon kasvun siemenellensä runsaan hedelmän kantamaan. Ja jatkakaat sovintosaarnaa eteenkin päin, ja tehkäät sen päälle työtä, että Herran lauma pysyis koossa, ja pysykäät koko Herran lauma, jotka teidän ympärillänne ovat, Kristuksen laissa, ja kärsikäät toinen toistanne rakkaudessa, ja anteeksiantakaat toinen toisellenne, ja kantakaat toinen toisenne kuormaa, ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät loppuun asti, ettemme me täällä, ja te siellä tulis Kristllliksen lain rikkojaksi, sillä rakkaus on lain täyttämys, sillä se on tuttu asia, että joka Kristuksen lain rikkoo, se Kristuksen lailla nuhdellaan, ja joka nuhteen kuulee ja sanoo: minä kadun, sille annetaan anteeksi, joka on ymmärrettävä asia, että joka ei pysy kristuksen opissa, se ei ole Hänen opetuslapsi, vaikka he kuinka kehuisit, että heillä on oikea oppi, ja rikkovat Kristuksen lain, eikä ,pysy rakkaudessa. Eikös se sitten riko Kristuksen opin?

Uskokaa aina synnit anteeksiannetuksi, sillä syntein anteeksisaamisen armosta me autuaat olemme, ja totistan vieläki teille kaikille, että teidän synnit ovat anteeksiannetut Jeesuksen nimessä ja ulosvuotaneessa veressä, joka on vuodatettu Golgathalla monelle tuhannelle syntein anteeksiantamiseksi. Ja olkaat vapaat, vapaaksi ostettu lauma Ameriikan maalla, ja riemuitkaat hengessä ja pitäkäät Kristuksen häitä; ja syökäät sitä tulella paistettua leipää ja juokaat sitä tulella selitettyä viiniä, sillä häiden Valmistaja on valmistanut teille ruuan hääpöydälle rasvasta ja ytimestä ja selkiästä ja puhtaasta viinistä, ja on käskenyt syödä Hänen huoneensa runsaista tavaroista. Ja älköön syntisyytenne estäkö syömästä ja juomasta taivaan herkkuja hääpöydältä, koska Jeesuksen lammasten ruokkiat käskevät syödä ja pitää Karitsan häitä sieluinne virvoitukseksi, ja sieluinne lohdutukseksi iankaikkisesti, että jaksatte päätänne pitää ylhäällä ja katsella uskossa veripunaista Veriylkäänne, joka on avannut paratiisin portit auki, ja käykäät rohkiasti syntisinä paratiisin kunniaan ja iloon, jossa saatte katsella uskon silmillä elävää ja ylösnousnutta Herraa Jeesusta, että saatte suunne avata vielä muillekki saarnata Veriyljästä, siitä ristiinnaulitusta ja orjantappuroilla kruunatusta Kuninkaastanne, joka on sanonut: se on täytetty! ja kaikki on maksettu ja verinen risti vedetty, ja velkakirja rikki revitty: synnin rangaistus on kärsitty ja laki on täytetty, josta kiitos olkoon Jumalalle ja KaritsalIe, joka meitä verellänsä omaksensa ostanut on!

Eikä muuta tällä kerralla, kuin sanon rakkaita terveisiä rauhantuomarille ja hänen perheellensä. Ja rukoilkaa edestäni tätä merkitsee teidän heikko veljenne uskossa, ja evankeliumin edesvastauksessa.

Rakkaille veljille ja uskollisille työntekiöille Herran viinamäessä Henrik Koller, ja kaikille uskollisille työntekiöille Herran viinimäessä, jotka yhtä työtä tehettä ja rakennatte Kristuksen kirkkoa yksimielisesti, joka on rakettu elävistä kivistä Amerikan vapaassa maassa.

Ja jatkakaa sovintosaarnaa eteenkin päin, jonka Herra itse säätänyt on, ja pysykäät Kristuksen laissa, ja kärsikäät toinen toistanne rakkaudessa, ja anteeksi antakaa toinen toisillenne Kristuksen käskyn jälkeen, että rauha ja rakkaus tulis menestyväiseksi vielä tulevilleki ajoille.

Ja nyt annan teille tietää, että olen tänä talvena saanut yhtyä Raattamaa-vanhimman kanssa Lannavaaran suuressa kokouksessa, joissa oli suuri lauma kristityitä kaikista paikoin, jossa oli joku 800 lappalaista ja vielä enempi nybykkerilaisia (uudisasukkaita) ja paljon saarnamiehiä ja seurakunnan vanhempia, jotka pidit kalliina, että Ameriikassa on sovinto tehty juhlallisesti, jotka sovintokirjat sen todistaa vielä tulevilleki ajoille,

Ja olemme Raattamaa vanhemman kanssa kulkeneet seurakuntia läpi aina Gellivaaran seurakuntaan asti, ja joka paikassa on yksimielisesti tutkittu maallikkoseurakunnan rakentamista sen järjestyksen jälkeen, joka on järjestetty Merasjärven suuressa kokouksessa vanhinten läsnäollessa Raamattuin jälkeen, jonka ohjeitten jälkeen on rakettu maatllkkoseurakunta Ameriikan vapaassa maassa, jokaisessa valtiossa, johonka suomalaiset ovat rakentaneet kirkkoja, joissa he vapaasti saavat yksimielisesti palvella Jumalaa ja nautita sakramentteja eli Herran ehtoollista keskenänsä Kristuksen asetuksen jälkeen sieluinsa virvoitukseksi, niissä huoneissa, joita he rakentaneet ovat. Ja ne huoneet on niiden, jotka niitä rakentaneet ovat, niin Calumetissa kun muissakin paikoissa eli valtioissa, joilla on vapaus valita seastansa saarnaajia ja Kristuksen pappeja seurakuntaa palvelemaan lahjaksi. Ja armon välikappaleita jakamaan ja lahjaksi saarnaamaan. Ja kuin sillä lailla seurakuntaa palvellaan rakkaudessa, niin ei sitte seurakuntaa rasiteta, ei vaatien eikä ylönmielin, sillä iloista antajata Jumala rakastaa. Kyllä seurakunta lahjaksi ruumiillisia antaa, niin myöskin saarnaaja hengellisiä lahjaksi jakkaa, sillä emme me täällä Euroopassa tahdo riidellä Amerikan pappein tulon päältä, sillä se on heidän oma asiansa. Mutta sen me vain sanomme, että Calumetin molemmissa kirkoissa, kuin sovinto on tehty Jumalan edessä, että evankeliumi tulis saarnatuksi ihmisten sieluin autuudeksi edeskinpäin.

Ja nyt päätämme tämän preivin (kirjeen) tässä suuressa kokouksessa. Ja todistamme yhteisesti, suuri lauma kristityitä, että kaikki teidän synnit ja vijat on teille ja meille anteeksi annetut meidän Herran Jeesuksen nimen ja veren tähden; -Juuri tämmöinen mielipide on täällä monella tuhannella kristityllä.

Ja nyt sanomme juuri sydämmen rakkauden terveisiä kaikille rakkaille veljille ja sisarille Ameriikan maalla. Ja rukoilkaat meidänki edestä anteeksiantavaisella sydämmellä.

Joonas J Purnu, Olof Engman, Johan Raattamaa, Jöns Erickson Mäntyvaara, Johan Isak Palohuornainen, Israel Nattavaara, Erik Samuel Johansson Vettasjärvi, Anders Jacobson Purnu ja Johan Henrik Karlsson Liikavaara.

Yllä mainittuin vaimot teitä tervehtävät, juuri sydämmen rakkaudella. Ja kaikki pyhät tervehtivät teitä, sekä vaimot että miehet-ynnä

Olof Engman, Nils Petter Jönsson Isovaara, Nils Yrttivaara ja Erik Tobias Larsson Sarvisvaara.

Joonas Purnulta, rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekijälle Herran viinimäessä Henrik Koller.

Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille ylhäältä valkeuden isältä, jonka tykönä ei ole pimeyden eikä valkeuden vaihetusta, sillä hän pysyy valkeutena ijankaikkisesta ijankaikkiseen, ja jotka Jumalan sanan valkeudessa vaeltavat, niin ei niitä pimeys käsitä, ja jotka eivät Jumalan sanan valkeudessa vaella, ne vaeltavat oman mielensä tyhmyydessä, niinkuin me näemme täälläkin, jotka eivät tahdo pysyä esikoisten seurakunnan Hengen yhteydessä ja kuuliaisuudessa, ne tahtovat oman henkivaltansa ylösrakentaa, jonka me näemme virallisista papeista, joidenka pitäisi uskolle kuuliaiset oleman, jonka olen itse nähnyt ja kuullut, kuinka he surkailevat, että pappein arvo niin halvennetaan, ja tahtoisivat ettei kristittyin kokouksissa ja seuroissa saisi puhua papeista mitään, että appein arvo pääsis ylös nousemaan.

Mutta kuin he sen kuulevat, että kristittyin kokouksissa selitetään Raamattua säästämättä ja ilman ihmisten muotoa katsomatta, oli hän sitte oppineista eli oppimattomista, ja avataan Raamatun selityksillä yksinkertaisten silmät ymmärtämään Raamattua, että he ymmärtäisivät kavahtaa itseänsä, jos ne tulevat lammasten vaatteilla eli valkeuden enkelinä, ja on kätkettynä salanen karte eläviä kristityitä kohtaan, ja tahtovat noudattaa liikkumattoman kansan mieltä, ja tahtovat itsensä kelpauttaa kaikille, että he saisivat kiitoksen maailmalta, vaikka Jeesus on sanonut: voi, jos maailma teitä kiittää, jonka tähden tarvitaan Raamatun selittäjiä, jotka Raamattua selittävät seurakunnalle, että seurakunta saapi oikean ymmärryksen itsellensä Raamatun selitysten kautta, että he pysyisivät pahasta varjeltuina ja ymmärtäisivät pitää siitä kiinni, Raamatun selitysten kautta, josta he elämän ja hengen saaneet ovat, joka on ollut minulle tänä talvena suuri Jumalan armo, että olen saanut Juhani Raattamaa- vanhimman kanssa kulkea yhdessä seurakuntia läpi, lähes kaksi kuukautta, ja suuret heräykset ovat tapahtuneet joka paikassa.

Ja Raattamaa-vanhin saarnaa voimallisesti sovintosaarnaa ja vahvistaa seurakuntia pysymään esikoisten yhteydessä ja kuuliaisuudessa, niin kuin lapset äitinsä sylissä, —sillä lasten on taivaan valtakunta. Ja hän varoittaa lujasti ottamaan vaarin eksytyksen hengestä ja valheitten uskomisesta.

Ja täällä on joka paikassa tehty sovinnoita kaikkialla, ja rauha ja rakkaus vallitsee seurakuntia ja yksimielisyys, ja yksimielisyydessä rakentavat maallikko-seurakuntaa, Kristuksen opin jälkeen, kärsien toinen toistansa ja anteeksi antaen toinen toisellensa ja kantaen toinen toisensa kuormaa, ja niin Kristuksen lakia täyttäen, jonka te näette siitä täältä lehetetystä seurakunnan kirjasta, että he lupaavat, kaikkein vanhinten kanssa, rakentaa maallikko-seurakuntaa, aina Ameriikkaan asti, yhdistettynä teidän kanssanne, ja Kristuksen kirkkoa -elävistä kivistä, joka ei ole käsillä rakettu, sillä Jumala ei asu käsillä raketuissa temppeleissä, jotka on puista raketut, sillä Hän asuu särjetyissä sydämmissä, sillä me näemme, että olipa se Jumala valmistanut rukoussijan Jeerusalemin hävityksen aikana yhteen vähä Pella-nimiseen kaupunkiin, koska he menivät Jeerusalemista pois. Ei ne kuitenkaan menneet temppeliä hajoittamaan, vissimmästi on Jumala sen hajoittanut roomalais sotajoukon kanssa, ja vissiin Jumalaa meni särjetyssä sydämmessä Pella-nimiseen kaupunkiin, jossa ,ne uskovaiset hengessä ja totuudessa Jumalaa Jeesuksen nimeen rukoilivat, ja Jumala kuuli niiden rukoukset ja varjeli heitä. Mutta eipä Jumala kuullut niiden rukouksia, jotka rupesivat rukoilemaan Jumalaa ja ihmisiä, ne eivät kummaltakaan mitään saaneet, vaikka siellä oli temppeli, kussa Jeerusalemi hävitettiin -Kyllä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Sentähden rakkaat veljet, ei ole meillä aikaa hukkaan kuluttaa ajallisten kappalten päältä, jotka ovat tyhjät ja mitättömät sen ijankaikkisen ja määrättömän tavaran rinnalla, kuin taivaassa on. Sentähden olkaat ahkerat kokoomaan taivaallista tavaraa, jota ei varkaat kaiva, jota ei koi eikä ruoste raiskaa. Mutta mitä te taivaaseen kokootte, sen te itse saatte nautita ijankaikkisesti. Eikä silellä enää kukaan karsaasti katso toisensa päälle. Mutta mitä täällä raketaan ja tehdään käsillä, joko huoneita eli peltoja eli muita tarpeellisia kappaleita, sillä ne ovat niiden, jotka niitä rakentaneet ovat ja tehneet. Ja tyytyköön jokainen onneensa ja älköön himoitko lähimmäisensä omaa, sillä se on synti.

Eikä muuta tällä kerralla, kuin sanon juuri sydämmen rakkauden terveisiä koko minun perheeni kanssa ja koko Herran laumalta täältä, ja uskokaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa maahan vuotaneessa veressä, joka on vuodatettu Golgathan mäellä syntein anteeksi antamiseksi monelle tuhannelle, jossa vuotaneessa veressä todistan minä vieläkin, että kaikki teidän syntinne ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimeen nyt ja ijankaikkisesti!

Ja Erik Tobias sanoo rakkaita terveisiä ynnä emäntänsä kanssa. Ja olkaat hyvässä turvassa, ja olkaat tervehtetyt kaikki rakkaat veljet ja sisaret ja työntekiät Herrassa, jotka yksi olette, ja rukoilkaa edestäni; tätä pyytää teidän heikko veljenne uskossa ja armon osallisuudessa ja evankeliumin edesvastauksessa.

Ja nyt minä lähestyn sinua tämän minun lähetyskirjani kanssa, rakastettu veli, jota minä totuudella rakastan, ja toivotan, ettäs menestyisit ja terveenä olisit, niinkuin sinun sielusi menestyy, Olof Matoniemi, ja uskollinen työntekiä Herran viinimäessä. Minun rakas matkakumppanini, jota minä vieläkin ikuisella rakkaudella rakastan, jonka edestä minä vieläkin kiitän juuri sydämmestäni sen yksinkertaisen ja ylönpalttisen rakkaudenpalveluksen ja kärsivällisyyden edestä minua kohtaan, ehkä minä heikko sananpalvelia teidän seurassanne olin.

Ja vielä kiitän kaikkein kirjainne edestä, joita olen saanut vastaanottaa Hakkasen postikonttoorista ensimmäisenä helluntaipäivänä, joista kirjoista minä näen, että teidän kristillisyytenne ja meidän kristillisyys ja apostolein aikanen kristillisyys, jotka ovat tulleet ja käyneet esikoisten seurakunnan tykö, ja siihen elävän Jumalan kaupunkiin ja taivaalliseen Jeerusalemiin, ja monen tuhannen enkelitten joukon tykö, ja vanhurskautettujen henkien tykö, joidenka nimet taivaissa kirjoitetut ovat, jonka päälle minä sanon, että se ensimmäinen Esikoinen, joka on syntynyt Betleheemissä, joka on Jeesus, joka rakensi seurakuntansa maan päälle ja pesi sen omalla verellänsä puhtaaksi, ja pyhitti Pyhällä Hengellä, joka nimitettiin pyhäksi seurakunnaksi, ja se Esikoinen ei anna nimeänsä toiselle ensimmäisestä päivästä viimeiseen päivään asti, sillä Hän näkyy pitävän nimensä vielä jälkiin ylösnousemisensa monen tuhannen veljen seurassa.

Ja me ymmärrämme ja näemme, että sen seurakunnan, josta on kirjoitettu Heprean kristityille, jossa on kirjoitettu Hänen seurakuntansa nimi: Esikoisten seurakunta, jonka Esikoinen rakentanut on ja se seurakunta ei muuta nimeänsä niin kauvan, kuin maailma seisoo. Ja ne, jotka ovat ensiksi käyneet sen seurakunnan tykö, ja ovat tulleet alennuksen tietä ja ristin tietä yrttitarhasta Golgathan mäelle, ja käyneet sisälle siitä verisestä portista, siihen seurakuntaan sisälle, jonka Jeesus oli rakentanut, ja joka nimitettiin esikoisten seurakunnaksi - Heprealaisille, kirjoitusten jälkeen: sillä ei maailma eikä kuollu kristikunta tunne esikoisten seurakuntaa, sentähden, kuin he eivät tunne sitä Esikoista, joka sen seurakunnan on rakentanut, ja sentähden he eivät voi kärsiä, että Esikoisesta puhuttaisiin mitään, sillä se on loukkaus, vaikka he itse ovat lukeneet, että Jeesus, joka on Esikoinen on pantu monelle loukkaukseksi ja pahennuksen kallioksi, ja monelle ylösnousemiseksi Israelissa, niin on Hänen seurakuntansa monelle loukkaukseksi, jotka loukkaavat itsensä - Esikoiseen ja vanhimpiin, jonka me näemme apostolisessa seurakunnassa ja aikakaudessa, että ne, jotka olivat ensimmäiseksi tulleet sisälle siitä verisestä lammashuoneen ovesta, ne kutsuttiin lammasten paimeniksi, sentähden pitää olla yksi paimen, se on, yksi Kristuksen oppi ja yksi lammashuone, se on, yksi Jeesuksen seurakunta ja yksi ruumis Jeesuksessa Kristuksessa, mutta monta jäsentä keskenämme Kristuksen ruumiissa, pienemmät ja suuremmat, ja yksi ruumis, ja yksi Herra, ja yksi kaste, ja yksi usko, ja yksi Henki, ja yksi Jumala ja kaikkein Isä, joka kaikkein kautta, ja teissä kaikissa, sen vaikutuksen ja määrän jälkeen, kuin kullakin jäsenellä on, ja siitä kasvaa Kristuksen ruumis omaksi rakennukseksi rakkaudessa. Sentähden olkaa toimelliset rakkaudessa ja kasvakaamme Hänessä ja kaikessa, joka on Pää, Kristus.

Ja sentähden rakkaat veljet, ja sisaret kaikkialla, pysykää Kristuksen laissa, se on, pysykää Kristuksen opissa, ja kärsikää toinen toistanne rakkaudessa, ja anteeksiantakaat toinen toisellenne, saarnaten parannusta ja syntein anteeksiantamista kaikkialla, ja jatkakaa sovintosaarnaa eteenkin päin, jonka Herra itse säätänyt on, ja tehkäät työtä sen päälle, että Herran lauma pysyy koossa. Ja ruokkikaat Jeesuksen karitsoita ja kaitsekaat Hänen lampaitansa. Jos ruokkiminen on tarpeellinen, että lampaat elävät, että he saavat nautita Jumalan armon raitista ilmaa, esikoisten seurakunnan Hengen kanssa yhteydessä; niin on kaitsemisen oppi Jeesuken käskyn jälkeen kallis ja tarpeellinen, että. Herran lauma koossa pysyy ja esikoisten seurakunnan helmassa. Jonka päälle minä vielä sanon, niinkuin olen jo sanonut tässä edellä mainitussa kirjeessä, että meidän ja teidän kristillisyytemme on ehtinyt ja kasvanut apostoolillisen kristillisyyden kanssa kaikissa esimerkeissä, sekä vastoinkäymisissä ja koettelemuksissa, niinkuin apostolien aikana, jonka päälle minä sanon: että älkäät hämmästykö kamppausten riitoja, jotka näkyy olleen apostolien aikana, josta Paavali kirjoittaa, kuin hän sanoo, että: sentähden pitää teidän seassanne olla riita ja eripuraisuus ja eriseura, että ne, jotka koetellut ovat, ne ilmoitettaisiin.

Pysykäät siinä opissa, josta te elämän ja Hengen saaneet olette, loukkaamatta itseänsä esikoisten seurakuntaa vastaan, jotk'ei loukkaannu esikoisten nimityksestä ja vanhimmista, vaan pitävät vanhiimmat kalliina ja kaksinkertaisessa kunniassa, jotka sanassa ja opissa työtä tehneet ovat, ja ovat hyvin hallinneet, ja sen seurakunnan, johonka te ja me tulleet olemme, tässä meidän aikakaudessamme, joka on ensimmäinen meidän päivinämme jossa Laestadius, kantaa sen nimen, niinkuin apostolitten aikana, vanhin, tässä meidän aikakaudessamme, joka rupeis Herran käskystä työtä tekemään Ruotsin Lapin korvessa, josta tämä hengellinen liike on levinnyt itään ja etelään ja länteen ja pohjoiseen, aina Ameriikkaan asti, ja niin laajalle, kuin elävän kristillisyyden jäsenet ovat kulkeneet, samoiten kuin apostolittenkin aikana.

Ja me näemme, että on apostolitten aikana ollut muutampia virallisia pappeja uskolle kuuliaiset, niinkuin meidänkin aikana, mutta en minä tiedä, kuinka monta pappia on ollut Jeesusta puolustamassa, kun Jeesus tapettiin, enkä minä tiedä, kuinka monta pappia on ollut, kun Pietari tapettiin ja muut apostolit tapettiin, ja kuin apostoli Paavali tapettiin, enkä minä oikein vissiin tiedä, kuinka monta pappia on silloinkaan ollut, kuin Lutherus Wormsissa oppineitten keskellä oli, kuinka monta pappia siellä oli, jotka Lutherusta puolustivat. Enkä vieläkään sitä oikein tiedä, kuinka monta virallista pappia on Jeesuksen opin tähden tapettu. Mutta sen minä vaan tiedän, että pappeja on ollut voimallisia apostolien aikana, jotka olivat voimalliset lujasti kieltämään, ettei saa Jeesuksen nimeen opettaa. Ja sen minä kanssa tiedän meidän aikanamme, että papit ovat voimallisesti vääränä pitäneet, että me maallikot ja yksinkertaiset olemme voimallisesti saarnanneet parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikille, ja sentähden on meillä niin vähän luottamusta niihin pappismiehiin, sillä me näemme nyt, meidän aikanamme, kuinka harvoja pappismiehiä on, jotka tahtoisivat yksimielisesti maallikkoin kanssa rakentaa Herran seurakuntaa ja pysyä hengenyhteydessä ja tulla pilkatuksi Jeesuksen nimen tähden, niinkuin Herran seurakunta. Ja sentähden ei meillä ole luottamusta, kuin siihen seurakuntaan, johonka me sisälle tulleet olemme siitä verisestä ovesta, joka on kaikkein meidän Äiti, apostolin sanan mukaan.

Eikä muuta tällä kertaa, kuin sanon juuri sydämmen rakkauden terveisiä koko perheeni kanssa ynnä minun kirjottajani kanssa, Erik Tobias, ynnä emäntänsä kanssa, ja koko Herran laumalta täältä, rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekiälle Herran viinamäsessä Olof Matoniemelle ja hänen perheellensä, ja koko Herran laumalle kaikkialla, jotka siellä kaukaisella maalla yksi olette. Ja Herra vahvistakoon teitä tässä nykyisessä totuudessa. Ja olkaat vapaat vaivoissa ja vastoinkäymisissä, kyllä pijan vaivanne loppuvat, ja uskokaat aina syntein anteeksisaamisen armosta autuaaksi. Ja todistan vieläkin, että teidän synnit ovat anteeksi annetut Jeesuksen nimessä ja veressä, nyt ja ijankaikkisesti, Amen!

Ja annan vielä tietää sinulle rakas veli, että olen tänä talvena saanut Raattamaa-vanhimman kanssa yksissä olla lähes kaksi kuukautta, ja kulkea läpi seurakuntia, ja suuret heräykset ovat joka paikassa tapahtuneet, ja rauha ja rakkaus ja yksimielisyys vallitsee kaikissa seurakunnissa, joita läpi olemme kulkeneet, ja Raattamaa-vanhin saarnaa voimallisesti sovintosaarnaa: vahvistaen seurakuntia pysymään Hengen yhteydessä, että on ollut oikein hyvä aika, että kaikki riitaiset ja valheenuskojat ja valehteliat ovat parannuksen tekiänä vastaanottaneet syntein anteeksiantamisen, joka on suuri armo, että rauha ja rakkaus ja yksimielisyys vallitsee kaikkialla siinä mielessä, että yksimielisesti työtä tehtäisiin, että Herran lauma koossa pysyisi. Samoiten tekin tehkäät, kaikki Herran viinamäen työntekijät, jotka yksi olette, rakkaat veljet ja uskolliset työntekijät työtä tehdessänne, sillä se on varma, jotka toimellisesti kilvoittelevat, ne kruunataan.

Ja kavahtakaa itseänne kamppausten riidoista kärsivällisyyden kautta, ettette joutuisi sanain päältä kamppailemaan, sillä kärsivällisyys hedelmän kantaa, ja kärsivällisyyden Jumala täyttäköön teidän sydämmet taidon ja kärsivällisyyden hengellä, priiskoitusveren voiman osallisuudessa. Ja se armollinen Jumala, antakoon sanansa oven olla auki teidän edessänne, ja antakoon Jumala siunauksensa Hänen siemenellensä, ja uskokaa, että voiton päällä pysymme Karitsan veren kautta. Kylläpä te sen itse tiedätte ja ymmärrätte, jotka ei seurakuntaa tottele, minkälaisina semmoisia pidetään. Kyllä täälläkin papit kovin surkailevat, kuin pappein arvo niin halvetaan.

Ja nyt minä tervehdän sinua minun rakasta opetuslasta, Johani Sirkanmaa, joka olet tullu minun kauttani, niin myös Raattamaa-vanhinvainajan kautta, jonka me vieläki piämä rakkaimpana vanhimpana, ja opetusisänä tässä kalliissa Herran työssä; jonka opetuslapsena minäkin olen ollut lähes viisikymmentä ajastaikaa, jota vieläki ikuisella rakkaudella muistamme. Jonka lähetystoimen jäsenenä olen ollut, jonka hän on uskolliseksi löytänyt, kaikkein muitten vanhinten kanssa, jonka käskyä me totelleet olemme Herran sanan jälkeen, ehkä met heikot olemme itsemme tuntemisen suhteen, siiheen kalliiseen ja raskaaseen Herran työhön; jonka minä itse olen saanut koetella kuin minut lähetettiin Amerikkaan, sille riidan ovelle, joka siellä Amerikassa oli; joka siellä oli kristittyin välissä; jossa minä tunsin Jumalan edessä olevani heikon, niin raskaaseen ja kalliiseen työhön riitaa asettamaan, ja rauhaa ylös-rakentamaan, jossa asiassa minä tulin vakaisesti näkemään, ymmärtämään, ja tuntemaan, että Jumala oli minun kanssani; joka oli enempi kuin minä; josta minä tulin ymmärtämään, että se on tosi ja pysyy maailman loppuun asti totena, niinkuin kirjoitettu on. Joka sanoo, että Jumala on heikoissa väkevä, ja vielä sanoo kuin Jumala on meidän kanssamme, niin kuka voi meitä vastaan olla; sillä hän on voimallinen pyhäinsä kansa; joka on varma asia, jos Jumala ei huonetta rakenna, niin me kaikki hukkaan työtä teemme; niinkuin minä ajattelen ja uskon veli rakas Sirkanmaa, että sie olet itse saanut tuntea näitä asioita, joita olen tässä ylempänä kirjoittanut tässä kirjassa, joka olet ollut lähetettynä Norjaan riidan ovelle jossa Nämät asiat tulivat kokemukseen, nimittäin kristittyin välissä riidat, joka ei pitäis niin oleman, mutta niin se näkyy olleen apostolein aikanakin, apostoli Paavalin sanan mukaan, kuin hän sanoo että: sentähden pitää teidän seassanne olla riita, eripuraisuus ja eriseura, että net jotka koetellut ovat, ilmoitettaisiin. Josta minä kanssa tulin vakuutetuksi, että se on tosi, mitä on apostoleilta ,kirjoitettu, joka sanoo että henki henget tuntee, joka on tosi, josta minä tulin vakuutetuksi Ameriikassa ollessani, kuin minä kuulin monenlaiset äänet; niinkuin kirjoitettu on, äänet tosin on monenlaiset maailmassa, mutta äänentoimi, joka näkyy olevan varma asia kuin sanottu on, että Jesuksen lampaat tuntevat paimenen äänestä, joka minulle valkeni kuin minä olin Amerikassa, niin minä olin kristittyin riidan välissä, kuin suuret Joukot sanoit, että he makaavat Jesuksen ristin juuressa, ja huusit toisillensa, että pysykää Kristuksen ristin juuressa, johonka minä sanoin ja vastasin, että se on tosi ja oikein, että maata Jesuksen ristin juuressa, ja pysyä Jesuksen ristissä, jonka päälle minä sitte sanoin, ja pysyä Kristuksen opissa, se on Kristuksen laissa, että kärsikää toinen toistanne ja anteeksiantakaa toinen toisellenne ja kantakaa toinen toisenne kuormaa, ja niin Kristuksen lakia täyttäkää, se on Jesuksen oma käsky; ja kuin minä näitä asioita puhuin heille; niin esikoisten seurakunnan rakastajat sanoit, ettei he voi pysyä makaamassa Jesuksen ristin juuressa, ja eikä voi pysyä Jesuksen ristissä kuin het ovat niin syntiset, —ja huonot valvomisessa, erinomattain hengellisen köyhyyden aikana, epäilys pakkaa voimallisesti päälle, joka tahtoo tarttua ja hitastuttaa heidän uskon, johon minä neuvoin heitä, niillä sanoilla, mitä on kirjoitettu Hebrean vanhoille kristityille, Hebrean seurakunnassa, 12. luvussa; kuin minä luin heille sen opetuksen, jossa sanotaan näin: Kuin meillä näin suuri todistuksen joukko on ympärillämme niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee; johon minä sitte sanoin, se on uskomisessa hitaaksi, johon minä sitte neuvoin, katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jesuksen päälle, joka koska hän olis kyllä tainnu iloita, kärsei ristiä, ei totellu pilkkaa, — ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella. Niin muistakaa häntä, joka senkaltaisen vastahakoisuuden on syntisiltä itse vastaansa kärsinyt, että ette väsy teidän mielessänne ja lakkaa, jonka päälle minä sitte heille sanoin rakkaalla äänellä, että kaikille syntisille ja synnin tuntevaisille ihmisille ja parannuksentekiöille met saarnaamme kaikki synnit anteeksi, Jesuksen nimeen ja kalliiseen vereen, joka on vuodatettu pitkänä perjantaina Golgatan mäellä, joka on vuodatettu monelle tuhannelle syntein anteeksi antamiseksi; sen me todistamme Jumalan puolesta Jesuksen nimeen, jotka sen uskolla vastaanottavat. Vaikka olis monta tuhatta huoneen seinäin sisällä, "sillä veri on puhdistus ", ja,"nimi on pyhitys", joka pyhittää ihmiset, vaikka monta tuhatta olis, ja net kutsutaan pyhiksi ihmisiksi, eli pyhän hengen saaneeksi seurakunnaksi ja pyhän hengen saaneen seurakunnan jäseniksi, sillä muuta nimeä ei ole taivaan alla kun Jesuksen nimi, jossa ihmiset autuaaksi tulevat; ja ilman verettä ei yhtään syntein anteeksiantamusta ole, ja jos tämä ääni katoaa pyhäin ihmisten yhteydestä, sitte ei ole tietoa kuka viimein autuaaksi tulee, sillä muutamat henkilöt pelkäävät nyt, että met Laestadiolaiset saarnaajat piämä Jesuksen verta niin halpana, kuin halpaa markkinakalua, että met saarnaamme syntein anteeksi antamisen seiniä myöten niille monelle tuhannelle ihmiselle syntein anteeksi antamiseksi jotka sen uskolla vastaanottavat, Jesuksen nimeen autuudeksensa, ja uskokaa itsenne autuaaksi syntein anteeksisaamisen armosta, sillä ei meillä muuta kristillisyyttä olekkaan, jonka te itte kukin uskovainen ihminen tunnette, jonka vihollinen tahtoo kaikenlaisilla epäilyksillä ryöstää meiltä pois, jonka päälle minä vielä sanoin, että pysykää tet armon penikat, jotka vingutte ja viserrätte tämän maailman kylmän lattian päällä ja odotatte ja kaipaatte Israelin lohdutusta. Seuratkaa Jesusta yrttitarhasta Golgatan mäelle, sillä verisellä tiellä, ja muistattehan tet sen, kuin hän on sanonut, ottakaa risti ja seuratkaa häntä; ja kieltäkää itsenne maailmasta ja pysykää veren korjaajana yksinkertaisuudessa, että tet eläisitte, sillä se on tyyris ja kallis veri, jota muutamat henkilöt pelkäävät, että se tarttuu seiniin ja menee hukkaan jota te saarnaatte, mutta ei mie muista missään raamatunpaikassa lukeneen, että Jesuksen veri on seiniin pyyhitty, mutta sen mie vain olen lukenut, että muutamissa aikakausissa on pihtipielet verellä sivuttu eli pyyhitty, ja niistä ovista ei murhanenkeli tohtinut tulla sisälle, sentähden että saatana joukkoinensa pelkää Jesuksen verta, ja sentähden se joukkoinensa ei tahdo kuulla Jesuksen nimeä, sillä se on pyhä nimi pyhitetyssä ihmisessä; mutta mie pidän, että Jesuksen veri on niin tyyris, ja kallis veri, ettei sitä sovi jalkain alle polkea, mutta paljo enempi pyhän hengen voimalla saarnata ihmisille puhdistukseksi Jesuksen nimeen, sillä se on pyhä nimi; ihmisten sieluin autuudeksi, sillä me näemme, että saatana pelkää joukkoinensa Jesuksen nimeä, jonka met näemme apostolein aikana, kuinka voimallisesti papit, ja kirjan oppineet ja fariseukset kielsit, ettei ketään ihmistä saa opettaa Jesuksen nimeen; Joittenka päälle minä vielä sanon, että tet kaikki rakkaat veljet, ja työntekiät Herran viinamäessä, nuoremmat, ja vanhemmat, jotka työtä yksimielisesti teette lahjainsa mukaan joidenka suu on auvennu, ja kielen siteet on irti päästetty, saarnaamaan Jumalan sanaa ilman ihmisten muotoon katsomatta, saarnaten parannusta ja syntein anteeksiantamusta, Jesuksen käskystä, ja älköön yksikään katsoko ylön heidän nuoruuttansa, mutta enemmin rukoilkaa, että heille puhetta annettaisiin, ja yhdenkaltaisen puheenparren pitäkää ja kavahtakaa kelvottomia ämmän juttuja ja kielilakkareita, joita näkyy olleen apostolein aikana, mutta tehkää työtä sen päälle, että Herran lauma koossa pysyy. Ja kavahtakaa sitä, ettei Herran laumaa hajoittaa, mutta ahkeroitkaa, että met heikoille heikoksi tehdyt olemme, että met harvat voittaisimme ja niistä muutamat autuaaksi saattaisimme. Katsokaa te, joilla tieto on, ettette tietonne kautta tulis heikoille pahennukseksi, ettette tekis semmoisia haavoja, joita ette itse parantaa saata; ja kaikkein näitten päälle minä todistan että teidän synnit on anteeksiannettu Jesuksen nimessä ja kalliissa veressä, sen me teille yhteisesti todistamme Jumalan puolesta Jesuksen nimeen; ja rukoilkaa minunkin edestä. Tätä pyytää teidän heikko veljenne uskossa ja armon osallisuudessa.

Tämän saatte lukea julkisesti kristittyin edessä. Teitä tervehtivät kaikki pyhät yhteisesti.

Ja tähän mie nyt vielä kirjoitan teille, jonka teki itse tiedätte, että se on tosi, mitä on Sopperosta kirjoitettu avisilehden päälle kaikille tiettäväksi kirjaksi, jonka met pidämme tallella; jonka het pitävät että se on oikein kirjoitettu, että ne lännenpuolen pikkusaarnajat (jonka olen itse nähny) Gellivaarassa, ynnä muut minun kanssa, että net pikkusaarnaajat, niinkuin het sanovat avisin kirjoituksessa; josta het ei ole loukkaantuneet ollenkaan, että heitä niin sanotaan; mie olen itse nähny täällä Gellivaarassa, että net on iloiset siitä sanasta, kuin Jeesus sanoo: että hän on ilmoittanut pienille taivaan salaisuudet, ja niitä Jeesuksen sanoja emme me pikkusaarnaajat anna ottaa pois meiltä; jonka päälle mie Joonas sanon, että net on hyvät saarnamiehet minun vanhoina päivinä, kyllä mie niitä tarvitten työpaikassa kumppanina tässä kalliissa Herran työssä, ja viinamäen rakennuksessa, ja pyhän hengen saaneessa seurakunnassa, joita olen nyt täällä kuunnellut lähes kaksi viikkoa, jotka ei ole ainoastansa nyt vasta täällä, mutta monta vuotta jo ennen tätä aikaa ja jo Raattamaan ajasta asti tunnetut hältä, ja tunnetut pyhän hengen saaneelta seurakunnalta, niin myös minulta, joka on heistä todistus Jeesuksen sanain jälkeen kuin hän sanoo: voi jos maailma teitä kiittää, enkä mie ole kuullut, että maailma heitä kiittää, joka tulee siitä, että he saarnaavat Jumalan sanaa ilman ihmisten muotoon katsomatta, joka on oikein ja mie kuulin, että het yhdenkaltaisen puheenparren pitävät, ja net on kelpaavat saarnaajat, jotka ovat Erik Samuel Wettasjärvessä, Frans Parakka, Isak Kuoksussa, Isak Bruukissa, Jonas Purnussa, ja minun vanha työkumppani Mäntyvaaran Juntti, Viktori Blassila, Jonaksen kumppani, niinkuin Timoteus oli Paavalilla kumppanina. Sama usko on meillä vielä nytkin niinkuin ennenkin, ja sama mielipidet kristillisyydestä, emme me ole liikkuneet mihinkään käsin siitä, emmekä met ole uutta odottamassa, eikä meidän korvat syyhy kuulemaan uutta; siitä opista, josta met olemme elämän ja hengen saaneet siinä me pysymme, jonka päälle minä sanoin, että jospa semmoisia saarnamiehiä olis loppuun asti, ei ne vain jumalan sanatta tarvittis olla; jonka päälle mie vielä sanoin, että muistavalla rakkaudella olen vielä, Vittangin veljiä ja sisaria muistamassa, ja olis kyllä mieleni ja haluni ollut teidän tykönä käydä, mutta yskätauti on minun ruumiini repinyt niin rikki, että en kykene, ja sanokaa minun terveisiä Lapin kristityille, jotka ympärillänne ovat, ja nyt mie lähetän minun rakkaat työkumppanit Vittankiin, kuin mie olen kuullu, että teillä on saarnamiehet siellä; Sirkanmaan mie tunnen, Pääkköstä mie en tunne, sentähden tahdon, että ne menevät tykö, että siellä tulee suurempi ilo, te Vittankin nuorukaiset ja vieläpä te vanhemmat, muistattehan tet sen kuin nämät lännenpuolen pikku saarnaajat "Vittangissa" saarnasit autuaaksitekeväistä evangeliumia, parannusta ja syntein anteeksiantamusta Jesuksen nimeen, ja vedit ihmisiä ylös helvetistä, josta teille tuli ilo niin kuin taivaan valtakunnassa, te vanhemmat, kyllähän ne nyt sitte kelpaavat johdattajaksi elämän kaitaa tietä myöten, niin hyvin kuin silloin, kuin net vedit helvetistä ylös, vaikka net olit nuoret saarnaajat, mutta Jumala oli heidän kanssa voimallinen, ja niin se on voimallinen vielä nytkin, ja jääkää nyt hyvästi Herran haltuun annettuna.

Rakas veli ja uskollinen työntekijä Herran viinamäessä, Olof Koskamo, Jumalan armo ja rauha olkoon kanssanne. Pyydän anteeksi, kuin en ole teille kirjoittanut, ettette, rakkaat veljet väsyisi meitä muistamasta. Kiitän kalliiden kirjain edestä, joita olen saanut ilokseni vastaanottaa, ja olen kaikissa paikoissa antanut lukea sen kirjan, jonka olen loppiaisena saanut, ja kaikkialla, jossa tet kulkeneet olette, on teistä rakas muisto vanhimmilla, ja sanovat terveisiä.

Vasta olen näinä päivinä tullu kotia, kuin olin kolmatta kuukautta lännen alla ollut, ja sain teidän tervetulleen kirjan lukea suureksi ilokseni. Jos on Suomessa viinamäen aita kaatunut, ja ahneuden- ja kunnianperkele vielä muutampia vartioita sokiaksi tehnyt, jonka tet tiedätte, ja on kyllä työtä, että verellä puhdistettu 'Lauma pysyis Sionin vuorella.

Mutta lännen alla, Vittangin ja Jukkasjärven, ja Gellivaaran seurakunnassa on häpeämättä, ahneuden ja isännyyten perkele assuu paavin istuimella, reppii ja raataa heränneitten tuntoja ja tavaroita, ja tuomitsevat kaikki saarnaajat, Haaparannan Grapen ja Huhtasaaren, ja Eriki Antin, ja Nikkari-Tuomaan, ja Sundbergin, ja minä myös, kumppanini Pääkkölän Mikin kanssa olen tuomittu, ja ei ole kellään muulla saarnaama-valtaa, kuin niillä, jotka ovat valtuutetut Jonas Purnun valtakirjalla. Se on vanhin ja esikoinen, ja niitä on neljä saarnaajaa minuakin vastaan tullu, Joilla oli Joonaan valtakirja, joka minulle lujettiin. Mutta ei sitä minulle annettu, jota kyllä ihmeekseni kuuntelin, kuinka pittää valkeudesta pimeyteen joutuman, kuin katottaa Jumalan tunnon.

Ja niitä saarnaajia sanottiin paljon olevan, eikä niillä ole sanaa ollenkaan, jolla net vastaan tulevat, kuin vain Joonaan valtakirjalla, mutta pelkäisivät net meitä, ja näyttää siltä, että se on korkeimmallaan.

Olisin, rakas veli, ennen teille kirjoittanut, mutta olen niin ahtaalla ollut siitä asti, kuin keli on tullut, kuin saarnaavaisia miehiä on multa peittänyt, että olen vanhimmaksi seassamme jäänyt. Ja kulkevia saarnaajia ei ole täällä, kuin Pääkkölän Mikko Kyröstä. Täällä seuduillamme kukostaa Herran pelto ihanasti, paikoin näkkyy maailman poutatuuli kuivuutta vaikuttavan, mutta toivomme on, että se suuri Israelin Paimen, joka on sotinut ja voittanut synnin, kuoleman ja helvetin ylitse, Hän antaa vielä lounatuulen nostaa verisen pilven kuivain sydänten päälle. Puhalla, Herran Henki, suitsevaiset kynttilänsydämet palamaan. Kauniisti viheriöitsee Herran pelto lännen allaki, vaikka monen tuiskun ja rajuilman keskellä. Mutta oppikaa fiikunapuusta vertaus. Koska sen oksat on tuoreet, ja lehtet puhkeavat, niin te tiedätte suven läsnä olevan. Nostakaamme päämme ylös, pian lunastuksemme lähestyy, ja saamme kuulla suloisen äänen: Tulkaat minun Isäni siunatut, ja omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.

Syntimme on Herran Jesuksen nimessä ja veressä meille anteeksi annettu. Kuulukoon tämä taivaallinen ääni korvissamme ja sytämessämme, niin kauvan, kuin kuolematoin henkemme kuolevaista ruumista kantaa.

Muistakaat, rakkaat veljet ja sisaret minuakin ja perhettäni, anteeksi antavaisella sytämellä, ja rukoilkaa edestämme. Olkaa, rakas veli, emäntänsä kanssa ensin ja viimein tervehtetty, ja koko Jesuksen verellä puhdistettu lauma.

Rakas veli Herrassa Nils Jönsson. Armo, laupius ja rauha kasvakoon ja lisääntyköön teille ja meille nyt ja aina.

Preivin olen minä sinulta saanut, jonka etestä kiitän. Olen myös monta preiviä saanut sieltä lännestä tänä kesänä, vieläpä päälleluotettavalta kannalta; mutta ikävältä kovin tuntuu, kuin poikaset sieltä roskittavat provasti Krapea ja pasturi Laitista, vieläpä Amerikasta asti. Mistä he on sen hengen saaneet? Apostolein aikana, kuin tuli kysymys opin asiasta, ei ne saaneet itse päättää, mutta piti mennä vanhinten tykö Jerusalemiin, vaikka oli 20 penikulmaa matkaa. Ja siellä asia päätettiin, ja vielä vakuutukseksi pantiin kirja ja 2 kristittyä.

Lukekaa, poikarakkaat, paremmin Raamattua, ja Raamatun totistusten jälkeen se on tämäki kristillisyys rakettu. Ja pitäisit lännen poikaset muistaa, mitä Raattamaa-vanhin vainaja sanoi provasti Krapesta ja pastori Laitisesta Nikukalla, Vittangissa, kuin tulimme Lannanvaarasta. Olihan siellä usseita lännen poikasia.

Älkäät, poikaparat, olko ylön rohkeat päättämään, kalliit ovat ihmisten sielut. Älkäät viskatko, niin kuin oletta tottuneet viskaamaan, luupalasia loukkoon. Muistakaa sentään, että te oletta olleet isän kuppeissa silloin, kuin suuri sota alkoi Mikaelin ja lohikäärmeen välillä. Ette senkään verran käsitä, että muut ovat työn tehneet, ja te olette heitän työnsä päälle tulleet, muitten vaivan päälle.

Jonas Purnu vanhin on myös samalla kertaa siinä totistannut, ja minä totistin paikanki, jossa provasti tuli kristityksi,ja Antin Pieti vainaja totisti Aatu Laitisen kristityksi tulon.

Ossaattekos, poikaparat, pittää syntiä syntinä? Muutoin ei tule katumus. Ja katuvaisille annetaan synnit anteeksi. Mutta katumattomille ei mahdu, sillä ne ei tunne tarvettansa. Olemmepa näistä jo enneki jotaki puhuneet, vai eikö vanhinten neuvo ennää kelpaa teille? Mutta kaikille vikansa ja kykenemättömyytensä tuntevaisille Herramme Jesuksen käskyn ja hänen nimensä ja kalliisti vuotaneen verensä kautta, totistan minäki, heikko palvelijansa, kaikki synnit katuvaisille ja uskovaisille anteeksi, vaikka olisit ruusunkarvaiset ja veriruskiat.

Älkäämme hämmästykö, vaikka meitän täytyy täällä jalopeurain ja kyykäärmeitten seassa oleskella. Ompa kunnian Herra antanut itsensä niitten seuraan, meitä sieltä lunastaaksensa. Hänelle olkoon ylimmäinen ylistys, kiitos ja kunnia, voima ja väkevyys, ajassa ja ijankaikkisesti. Hän meitä aina auttaa, niin kuin on tähänki asti auttanut.

Vielä sanon teille, rakkaat veljet ja sisaret, että pysykäämme siinä opissa ja hengessä, josta olemme elämän ja hengen saaneet. Täytyy antaa pyöräpäitten pyöriä, kuin ei heille kelpaa vanhinten neuvo, mutta kuitenki rukoilemme heitänki etestä, että kaikki totiset sytämet korjussa pysyisit, ja kaikki paisuneet henget alettaisiin, ja arkamieliset ylettäisiin Herran voiman kautta. Amen.

Ja jos nuoret meitä vanhoja sanovat vanhoiksi houkaksi, mitäs se tekee. Näyttäkööt ensin selkeästi Raamatulla, missä on hourattu, ja puhukoon sitten. Muutoin on se ihmishöpinää.

Mutta nyt rakkaani, rakkaita terveisiä tältä Herran laumalta, sille Herran laumalle, kuin siellä on. Ehkä kyllä kasvoista tuntemattomat, mutta kaikki preivit totistavat, että kallis lauma sielläki on, niin kuin mekin sen ennestänsä myös tietämme. Mutta hyvin ikävä, kuin nuorista kuuluu, että poika on vanhempi issää, ja muna viissaampi kannaa. Ja olkaa myös kaikki rakastajani, rakkaudella tervehtitty minulta. En tunne teitä monta kasvoista, mutta usseissa preivissä haisee hunajata ja mesileipää. Ja kantakaat minulleki anteeksiantavaista sytäntä. Merkitsee teitä rakastava ja teiltä rakastettu, vanha ja uusi veljenne, ja osallinen kanssanne armossa ja valtakunnassa.

P.S. On sieltä Leipojärvestä kirjoitettu 2 preiviä. Etelisen olen vastannu, mutta jälkimäisessä oli tuntematoin haiju. En tohtinu vastata. Yksi ottaa sen ymmärryksen, toinen toisen, ettei asia pahenis. Lukekaa Apostolein tekoin 15. luku ja älkää yli aitaa hyppikö.

Ja nyt minä tervehdän teitä rakkaita veljiä sydämen rakkaudella ja yksinkertaisuudella Olof Matoniemeä ja hänen perhettä ja Antti Törmästä ynnä perheensä kanssa, Estenseniä perheensä kanssa, ja koko sitä Herran laumaa, joka siellä on kaikkialla, ja ole minulta tervehditty rakas veli ja uskollinen työntekiä Herran viinamäessä kaikkein murheitten ja painoin alla, Olof Matoniemi, sillä minä rukoilen sinun edestä, rakas veli, että ylimmäinen voima varjelkoon sinua, ettet vaivain alle nääntyisi ja vajoaisi murheen alle, joka tulis sinulle kuormaksi epäilyksen tähden, mutta pane kaikki murhe Herran päälle, sillä Jumala on luvannut, että hän pitää murheen sinusta. Ja on hän vielä luvannut senkin, että hän kaikki asiat parhaaksi kääntää niille, jotka häntä rakastavat. Ja ole iloinen rakas veli; ja kaikki synnit ne ovat anteeksi annettu, sillä ei meillä muuta kristillisyyttä olekkaan, kuin että me uskomme itsemme syntein anteeksisaamisen armosta autuaiksi.

Ja antakaa anteeksi Estensenille, että hän erehtyi murheuttavaan työhön, samoiten Henrik Uikkilalle. Ja tehkää työtä yksimielisesti sen sovinnon päälle, jonka te olette tehneet Calumetissa silloin kuin me olimme siellä; jonka te teitte Herran edessä ja Jumalan ihmisten edessä, jonka te vahvistitte omalla kädellänne ja omalla nimellänne, joka sovinto luettiin Seurakunnan edessä, ja se sovinto kelpasi seurakunnalle ja Pyhälle Hengelle, joka näkyi siitä, että se vaikutti ilon Jumalalle ja ilon enkeleille ja koko seurakunnalle; jonka sovinnon päälle olette tehneet yksimielisesti työtä monta ajastaikaa. Ja se pysyy vahvana vielä tulevillakin ajoilla, jonka te näette siitä, joillekka teidän entinen sovinto tulee raskaaksi niin he rupeavat uusia sovintokirjoja kirjoittamaan seurakunnalle; jonka te näette siitä, mikä vaikutus siitä ulos tulee, ja vaikuttavat murheuttavaa menoa.

Näitä minä kirjoitan teille neuvoksi, ja en loukkaukseksi, ja suureksi varoitukseksi, ettei vanhurskaat joutuisi syntiä tekemään. Ja ole turvattu rakas veli Olof Matoniemi esikoisten seurakunnan helmassa, jossa meitä suojellaan, ruokitaan ja varjellaan, sillä vielä Ruotsin Lapissa sinun edestä rukouksissa ja pyytämisissä, sillä vanhurskaan rukous, joka on totinen, se voipi paljon. Ja pysykää Kristuksen opissa, se on Kristuksen laissa, ja kärsikää toinen toistanne rakkaudessa, ja anteeksi antakaa toinen toisillenne, ja kantakaa toinen toisenne kuormaa, ja niin Kristuksen lakia täyttäkää, ja jatkakaa sovintosaarnaa eteenkin päin, jonka Herra itse,säätänyt on, ja tehkää työtä sen päälle, että Herran seurakunta koossa pysyy, ja katsokaa perään, ettei Herran laumaa hajoittaa saa. Ja saarnatkaa parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikkialla, se on Jeesuksen oma käsky, joka tulee näkösälle siitä, joka ei parannussaarnaa vastaanota, jota te saarnaatte, eikä tee parannusta, kuinkapa he sitten vastaanottavat syntein anteeksi antamisen, jota te saarnaatte, se ei vaikuta heissä mitään, se on heidän oma syy, se ei ole teidän syy, että te saarnaatte molemmat sekä parannusta että syntein anteeksi antamista, joka tulee näkösälle siinä, kuin ei he tahdo ulkonaista parannusta tehdä, vaikka te saarnaatte, joka julkisesti osottaa, ettei he tahdo synnistä luopua. Kyllä he sentähden tahtovat ja sanovat, kuin te saarnaatte heille evankeliumia, ja sanovat, että ne on ylön kovat ja lailliset, kuin heitä estetään lihallisesta vapaudesta, ja sanovat, että se on ahdasta evankeljumia. Mutta kun tulee suloinen saarnaaja, joka tietää paljon puhua rakkaasta Jumalasta, ja hyvästä Jumalasta ja laupiaasta Jumalasta ja armollisesta Jumalasta ja Jumalan armon suuruudesta, eikä pahasta ihmisestä mitään, eikä pahan ihmisen tavoista, eikä pahoista himoista ja haluista mitään, ei koreudesta, eikä maailman ystävyydestä, sille varsin sanotaan, se oli hyvä saarnamies, ka sillä on leveä evankeliumi. Silloin saapi lihallinen vapaus leveätä tietä kulkea, eikä se opettaja hauku ihmisiä, niitä kiittävät kaikki, vaikka Jesus on sanonut opetuslapsilleen sen, että, voi jos maailma teitä kiittää ja vielä panee itsensä esikuvaksi kuin Hän sanoo: "sitä varten on Hän maailmaan tullut, että Hän totuuden tunnustaisi," sentähden maailma vihaa häntä. Sentähden on vainottu profeetoita ja vihanneet Jeesusta, ja vihanneet apostoleja, ja viimein tapettu totuuden tunnustamisen tähden, ja kaikkia totuuden tunnustajia, ja niin se on vielä nytkin. Sentähden on Jesus sanonut, älkää oudoksuko sitä hellettä, joka teidän päälle tulee. Ja vielä sanon, niinkuin he on häntä vainonneet, niin se teitäkin vainotaan.

Eikä nyt muuta tällä kerralla rakastettu veli Herrassa ja uskollinen työkumppani Herran viinamäessä, jota minä vieläkin ikuisella rakkaudella muistan, Olof Matoniemi, ja ole kärsivällinen murheessa ja toivossa sangen iloinen, vielä nytkin on Ruotsin Lapissa, jotka pitävät käsiä ylhäällä sinun edestä, ja toivon Jumala täyttäköön sinun sydämesi pyhän hengen voimalla ja täyttäköön sinun sydämesi kärsivällisyydellä ristiä kantamaan ja vahvistakoon sinua tässä nykyisessä totuudessa, ja täyttäköön sinun sydämesi taidon ja viisauden hengellä, ja ole vapaa vaivoissa ja vastoinkäymisissä tässä raskaassa Herran työssä, kyllä pian vaivamme loppuvat ja uusi ilma aukenee eteen niitten sanain jälkeen kuin kirjoitettu on, jossa pääsemme vanhurskasten joukkoon, jossa pääsemme kaikkein työntekijäin kanssa yhteen veisaamaan ja kiittämään kaikkein voittajain palkasta, jossa ei enää yksikään karsaasti katso toisensa päälle, jossa saamme yhteen tulla Laestadius vainajan, Raattamaa vainajan ja Takkis vainajan kanssa ilolla laulamaan voitostamme.

Näkyy se Erkki Antti, mitä hän kirjoittaa Lumijärvelle, että hän muistaa Takkisvainajan elämää, vissiin syntiä. Ja lännen puolen väkevästä tuulesta, joka enemmän näkyy siksi, mitä hän Takkisvainajasta puhuu, että osottaa anteeksiantamatonta* sydäntä. Ja nyt on Erkki Antti muuttanut majansa ja päättänyt työnsä, ja vissiin, me uskomme, että ne on yhteen* tulleet Laestadiuksen, Raattamaan ja Takkisvainajan ja muitten pyhäin kanssa. Eikä muuta tällä kerralla, kuin tervehdämme teitä koko Herran lauman kanssa yhteisesti täältä sitä herran laumaa, joka siellä kaukaisella maalla on, ja kaikkia työntekiöitä kaikkialla, ja todistamme yhteisesti kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa veressä, joka on vuodatettu syntein anteeksi antamiseksi monelle tuhannelle, sen me todistamme juhlallisesti Jumalan puolesta ja jääkää hyvästi Herran haltuun annettuna. Ja sanon, että sama usko meillä on niinkuin ennenkin, ja sama mielipide kristillisyydestä ja kristillisyyden opista. Emme me ole liikkuneet mihinkään käsin, emmekä me ole uutta odottamassa, ja rukoilkaa minunki edestä. Tätä pyytää teidän heikko veljenne uskossa ja evankeliumin osallisuudessa, vaivassa ja valtakunnassa, ynnä minun kirjurin kanssa Fransi Parakasta.

Tämän saatte julkaista kristittyin edessä. Ja kiitän vielä Antti Törmästä ja Matonientä kalliitten kirjeitten edestä, joita olen saanut vastaanottaa ilolla. Lähettäkää tästä kopio Matoniemelle, sekä jättäkää itselle kopio.

Jumala on omiansa nostanut suuresta murheesta ja synnin loasta yllä olevan öljypuun lehden kautta Jeesuksen opilla, ja pessyt omalla kalliilla verellä Poinsetin siirtokunnassa, jossa olemme saaneet omin silmin nähdä niitä kalliita sovinnoita, joita tehtiin Jeesuksen ristin juurella, kallis veljemme Torsten Estensen ja H. Nikkilä y.m. johon tarvitsemme rukoilla Herraa Jesusta, että hän antaisi meille kaikille voimaa ja väkevyyttä tehdäksemme Hänen tahtonsa jälkeen. Me menimme edeltä joulun Poinsettiin ja tulimme Ironwoodin kautta takaisin tammik. 9p. 1901, jossa saimme myös pitää rakasta kanssakäymistä veljein ja sisarten kanssa. Tultuamme kotia, saimme sen ilosanoman kuulla, että Matoniemi ja Torsten Estensen lähtee saarnaamaan parannusta ja syntein anteeksiantamista aina Massachussettsin valtioon, ja toivomme myös Michiganin saarelle. Heikot veljet

Tämä on vain loppuosa tästä Norjaan kirjoitetusta kirjeestä, joka kuuluu näin:

Ja tämän kirjan saatta lukia julkisesti seurakunnan etessä, ja kuin oletta lukeneet, niin olkaat niin hyvä ja lähettäkäät tästä kopiot Pietarille ja Tuomaalle, että nekin saavat kuulla, mitä met täältä Ruotsin Lapista teille kirjoitamme, jota en ole tahtonut kirjoittaa loukkaukseksi, mutta enemmän suureksi varoitukseksi ja vaarinottamiseksi näinä vaarallisina aikoina, joka minusta näyttää siksi, että Raamattu pitää täytettämän näinä viimeisinä aikoina, koska Herra on jo profeetan suun kautta puhunut, mitä pittää viimeisillä ajoilla tuleman, kuin hän sannoo, että Herra lähettää väkevän eksytyksen hengen, jotka vievät opetuslapsia peräänsä ja horjuvat sielut eksyttävät ja tekevät suuria ihmeitä, ja saattavat tulen lankeemaan taivaasta, joka ei minusta ole kumma, että het tulen saattavat lankeemaan taivaasta, kuin he tulevat hellällä evankeliumilla, niin hellät sydämet syttyvät rakkauden tulesta, ja toiseksi ei se ole kumma, kuin uskottomat kuulevat, kuin net kuulevat hellän saarnaajan, pärähtävät uskontunnustukseen, ja kuin net jäävät siihen, kuin ei het saa järjellistä johtatusta Jumalan sanan jälkeen, se muuttuu heidän kristillisyytensä niinkuin Laestadius sanoo, tyhjäksi haaveksumiseksi, kyllä ymmärrätte mitä tarkoitan.

Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekijälle Herran viinimäessa, Johan Kieri. Jumalan armo ja rauha olkoon henkenne kanssa nyt ja ijankaikkisesti, amen.

Met vanhimmat ja veljet yksimielisesti Herran lauman kanssa kokoontuneina, olemme päättäneet kirjottaa jonku neuvon sanan, koska olemme kuulleet niistä kirjoista, joita rakas veljemme J.Kieri on kirjoittannu rakkaalle vanhimmalle ja uskolliselle työntekijälle Herran viinamäessä, Jonas Purnulle, että kirjatulva on auvennu Suomen Lapista Raattamaan kuoleman jälkeen. Emme ihmettele, niin myös net miehet, Nikkari-Tuomas, Sirkanmaa, Pääkkölä, ynnä muita heidän kaltaisensa, ovat meille ja seurakunnalle tuntemattomat, paitsi tottuutenapulainen, vanha Purnun Antti, jonka he omalla luvalla ovat ottaneet kirjoinsa, joka ei ole tosi, sillä hän on yksi meidän kanssa, jonka hän itsekki sanoi, kuin kuuli, että hänenki on sekotettu, että jo pirut tulit hulluksi.

Olemme kuulleet, että Sirkanmaa ja Nikkari-Tuomas lapsinensa ovat syöttänneet sytämensä kirjoilla aina Ameriikan maalle hävittömillä soimauksilla, roskittaaksensa Joonasta ja niitä, jotka hänen kanssa yksi ovat Herrassa. Otetaanko niitäki uskoaksensa?

Pitäishän nyt jo olla jo tieto kristillisyyden laveudessa, että Jonas Purnu on ollu uskollinen työntekijä Herran viinamäessä aamunkoitosta alkaen, Laestadiuksen, Raattamaan ja meidän kanssa horjumattomana esikoisten seurakunnan helmassa tähän asti, eikä ole liikkunu mihinkään käsin siitä, ja niinku Raattamaa sanoi viime kerrallakin Wittangissa, laski kätensä Jonaksen päälle ja sanoi: "Nyt met jätämme kaikki tämän hallituksen ja toimen sinun päälle, sillä sinun met olemme löytäny uskolliseksi, että pitää huolen ja murheen kaikista seurakunnista, että Herran lauma koossa pysyy, niin kuin mie olen pitänyt ynnä Esikoisten seurakunnan kanssa. Nyt mie lähen pois, enkä ole enää teidän kanssa."

Niin neuvomme met teitä Jumalan sytämellisen laupeuten jälkeen, rakkaat veljet ja sisaret, ja saarnaajat Ameriikan maalla, että tehkäät sen sovinnon päälle työtä, jonka olette tehneet Herran nimeen Jonas Purnun ja Jöns E.Mäntyvaaran aikana, että Herran lauma koossa pysyy, ja kavahtakkaa, ettei Herran laumaa hajoittaa, mutta tehkää sen päälle työtä, että Herran lauma koossa pysyy, ja ruokkikaa Jeesuksen lampaita ja kaitsekaa hänen karitsoitansa, Jeesuksen oman käskyn jälkeen, saarnaten parannusta ja syntein anteeksi antamusta hänen nimeen.

Vielä löytyy monta tuhatta Ruotsin Lapissa, monta tuhatta Suomen ja Norjan rannoilla, ja monta tuhatta Amerikan maalla, jotka kanssanne ja kanssamme yhtä armon ilmaa hengittävät esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä, niinku sanomat ja kirjat todistavat. Ei Jonas ole yksin, niinku soimataan, että hän istuu paavin istuimella, ja hallitsee valtakirjalla. On kyllä Jonaksella ja meillä valtakirja, ja se on Pyhä Raamattu, ja niinhän sen ollakin tulee, sillä tämä kristillisyys on rakettu profeettain, Kristuksen ja Apostolein opinperustuksen päälle, jossa Jesus Kristus paras kulmakivi on, ja häntä ei pidä helvetin portit voittaman, ja Herra sanoo profeetan kautta, jotka sen ilmoitetun Evangeljumin kautta lähetetyt ovat, joka niihin rupee, se rupee Hänen silmäterään. Jolla on ymmärtäväinen sydän, se ymmärtäköön, mitä henki Seurakunnalle sanoo. Ja älkäämme uskoko valheita niitten työmiesten päälle, jotka ovat hoitaneet Herran laumaa monta kymmentä vuotta, ja hyvin hallinneet ja koossa pitäneet, Esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä. Josta näemme, että piru tekee niitten päälle enin työtä, että saada niitä eroittaa pois, ja niitä, jotka heidän kanssa yksi ovat.

Ja emme nyt muuta tällä kertaa, vaan olkaa turvatut ja uskossa rohvaistut, kaikki saarnaavaiset miehet ja palvelevaiset vaimot, ja totuuden apulaiset Esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä Ameriikan maalla ja kaikkialla, sillä me ja te olemme käyneet Sionin vuoren tykö, elävän Jumalan kaupunkiin ja taivaallisen Jerusalemin, monen tuhannen enkelein joukon tykö, yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjotetut ovat, Jumalan kaikkein tuomarin tykö, ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö, uuden Testamentin välimiehen, Jesuksen tykö, ja sen priiskoitusveren tykö, joka parempia puhuu, kuin Apelin veri, ja katsokaa, että ette kiellä häntä pois, joka taivaasta puhuu.

Ja rukoilemme vielä Isää Herran Jesuksen nimeen, että hän antais voimaa ja viisautta kaikille uskollisille työntekijöille näinä viimeisinä etsikon päivinä, että jaksasit kaataa saatanan sankaria ja kaikkea vihollisen voimaa. Vielä on sen suuren Israelin Paimenen kätet ylhäällä, ja uskokaa, rakkaat veljet ja sisaret, synnit anteeksi Herran Jesuksen nimessä ja siinä kalliissa sovintoveressä, joka on vuotanu pitkänä perjantaina yrttitarhassa ja Golgatan mäellä syntein anteeksiantamiseksi, sen metki todistamme Jumalan puolesta kolmiyhteisen Jumalan nimeen nyt ja ijankaikkisesti, amen.

Onnen toivotuksella tervehtämme teitä, erittäinki rakasta veljeä Olof Matonientä, Matti Uskosken kanssa, ja emäntäinsä kanssa. Antti Törmästä emäntänsä kanssa, ja kaikkia Herran valituita. Ja kiitämme Kieri-veljeä kalliitten kirjain eestä, ja ole Kieri-veli emäntäs kanssa meiltä rakkautella tervehtetty, ja rukoilkaa meitänki eestä.

Israel Israelsson Nattavaara, N.F.Landström eli Yrtti Nilsi ja Jöns E.Mäntyvaara, Lars Petter Nilson Kivo, Frans Larsson Parakka, Isak Kuoksu, Isak Niku, E.Samuel Wettasjärvi Henrik Kangas Junosuvanto, Anters Knutson Pitsa, Isak Paulsson Isohuhta, Viktor Apelqvist, Jonas Johansson Purnu, Anders Kurak

Ja minä Lars Petter Nilson Kilvo totistan, että Isakki Palohuornanen ja Jänkänpää ovat olleet meidän kanssa yksi, vaan ovat itsensä antanneet Tuomaan ja Sirkanmaan joukkoon, ja erottanneet itsensä meistä, ja met Apostolit ja vanhimmat ja veljet, todistamme, että net on todet, mitä tässä lähetyskirjassa on sanottu ja kirjoitettu, ja se on tosi, ja Jumala, rakas Isä, auttakoon meitä kaikkia tässä -kalliissa asiassa, amen.

Ja minä Jonas sanon vielä rakkaalle veljelle Lumijärvelle ikävällä mielellä, kuin sinä pidit niin halpana itsesi, ja annoit itsesi Sirkanmaan, Pääkkölän, Paulus Palovaaran ja Nikkari Tuomaan kirjan johattajaksi jäseneksi Calumettiin asti, jossa kirjassa vanhaa Jonasta tällätään paavin istuimelle, ja annat itsesi erimielisten kirjavaihtoon, joka näkyy selvästi täällä, niin myös siellä, että net vaikuttavat murheuttavaa työtä, sekä vanhemmille, että Esikoisten seurakunnan rakastajille, eikä muuta, kuin Jumala paratkoon kaikkia.

Tämän on vanha Purnu kirjoittanu. Tämän saatte julki lukea Seurakunnan eessä. Mutta usko, rakas veljemme Lumijärvi, synnit anteeksi, me täältä asti odotamme juhlallisesti Jumalan puolesta Jesuksen nimeen. Ne kirjat, joita sisaremme Karulina Raattamaa on lähettäny Kieri-veljelle, ette tarvitse niitä antaa, sanoo Joonas. Olkaa hyvä, ja toimittakaa tästä kopio Olof Matoniemelle ja Antti Törmäselle, ja Lumijärvelle myös.

Norjan meren rannalta Olof Koskamo ja Hans Helanteri myös todistavat suuren seurakunnan kanssa synnit anteeksi Lumijärvi-veljelle, hajoittavaisten kirjoitusten tähden, vieläpä nimittävät, että miksi aloitte eriseuraisten kanssa kirjevaihtoon, Paulus Palovaaran, Sallisen ja A.Ollilan kanssa, joka on tuottanut suurta murhetta jo Takkis-vainajan aikana, kuin rakas veli Lumijärvi makais seljällään rauhassa Tyynen meren rannalla, kuin sudet olit Herran laumaa hajoittamassa Michiganissa ja Minnesotassa, joka tuotti suurta murhetta Jumalalle ja Jumalan ihmisille kaikkialla, vieläpä ei tarvittu Takkis-vainajaa Oregoniin koko Lumijärven oloaikana, joka sinne kalliin siemenen kävi kylvämässä, mitä nämät on? -josta vanhin Raattamaa-vainaja jo muinoin on varoittanut vanhurskaita. Herra Jesus auta meitä kaikkia ja varjele kaikesta pahasta.

Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekiälle Herran viinamäessä Johan Kieri. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille Herramme Kristuksen kautta. Saamme tämän kautta mmoittaa, että me lähetämme painettavaksi Jonas vanhimman preivin, kirja 1900, 5 päivä huhtikuuta. Se kirja, jota Sirkanmaa kirouskirjassaan kutsui Jonaksen valtakirjaksi*, jonka Jonas Purnu kirjoitti silloin, kuin Sirkanmaa oli ensi kertaa tulossa Vittankiin pappein lähetysmiehenä, ja me olimme Gellivaarassa kokousta pitämässä, josta Jonas vanhin ensin lähetti kristittyin lauman kanssa noutomiehen Vittangiin, että Sirkanmaan tulla tänne, ja Sirkanmaa ei tullu siitä syystä, että hän ei tahtonut rikkoa ystävyyttä pappein kanssa, niinkuin Sirkanmaan oma kirje osoitti, jonka hän kirjoitti Jonas Purnulle. Ja kuin hän ei tullu, niin Jonas kielsi meitä Sirkalle kirjaa antamasta, mutta lukea vain, ja sen met tehimme. Myös lähetämme Aatu Härmän preivin, jonka hän on lähettänyt jälkiin kuin lähetysmiehet ovat tulleet Suomesta, josta saatte kuulla totisia sanomia, jos Rantala rupeaa roskittamaan oikian seurakunnan jäseniä. Ei se mies ole sopinu lähetysmiesten kanssa Suomessa, vaan on lentäny saarnajain edellä ja valheita levittäny, josta näette, mikä työnteko hällä on Suomessa ollut, vieläpä puhui Jonastakin vastaan. Ja saamme antaa tietää, että olemme saaneet illolla vastaan ottaa Kieri-veljeltä kalliin kirjeen, jonka eestä kiitämme, jossa myös oli kopio präntättynä siitä kirjasta, jonka olemme kirjoittaneet Gellivaarassa 5 päivä joulukuuta 1902, joka on sanasta sanaan kopioitu, joitten kaikkein edestä kiitämme ja sanomme sydämmen rakkaita terveisiä kristittyin lauman kanssa täältä asti, ja todistamme kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä kaikille rakkaille veljille ja sisarille Amerikan maalla, jotka kanssanne ja kanssamme yhtä armon raitista ilmaa hengittävät esikoisten seurakunnan helmassa ja hengenyhteydessä Kristuksen opin kuuliaisuuden alla, eikä muuta tällä kertaa, kuin sanomme sydämen rakkaita terveisiä Kieri-veljelle emäntänsä kanssa, Olof Matoniemelle emäntänsä kanssa ja koko Herran laumalle, ja rukoilkaa edestämme, pyytää veljenne vaivassa ja valtakunnassa Erik Samuel Vettasjärvi, kumppaninsa kanssa Frans Parakka, Johan Erik Niku, Johan Björnström, Isak Nikun emäntä Briita Johanna, Isak Kuoksun emäntä Miina, sanomme sydämmen rakkaita terveisiä kaikille yllämainituille. Isak Niku ja Isak Kuoksu on lähetetty vanhimmilta seurakunnan kanssa Suomen maalle. Rukoilkaa heidänkin edestä että, Herran työ menestyis.

Kalliit veljet ja uskolliset työntekiät Herran viinamäessä O. Matoniemi, J. Kieri, Matti Uskoski, Antti Törmänen, rakkain emäntäinne, lastenne ja kaikki veljet ja sisaret Amerikan maalla, Jotka meidän ja teidän kanssamme yksi olette esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä. Jumalan ja meidän Jesuksen Kristuksen armo ja rauha olkoon nyt ja aina ja niin ijankaikkisesti teidän henkenne kanssa. Amen.

Ensinnä saamme juuri sydämestä kiittää kalliitten kirjain edestä, joita olemme saaneet teiltä yllämainituilta vastaanottaa, joita olemme pitäneet ja pidämme kalliina, sillä niissä on taivaallinen tottuus, ja saamme ilmoittaa teille, että meillä on sama mielipidet Amerikan asioista ja kristillisyydestä niinkuin ennenkin vanhimmilla ja meillä ollut on: Emme ole niistä mihinkään liikkuneet, vaikkapa toisinajatteliat Amerikasta pyytävät kirjain kautta solvata meitä ja teitä, ja näyttävät meitä ja teitä vilpilliseksi, mutta vähän met siitä tottelemme, koska emme tiedä mitään kanssamme, emme me saata itseämme tuomita, kuitenkin olemme ahkeroitsemassa suorana seisoa Jumalan edessä sekä puheessa että kirjoituksissa hänen kunniansa puolustajana, sillä siihen olemme aina ahkeroineet, että yhdellä tavalla teille kirjoittaa, niinkuin vanhimmat ovat kirjoittaneet ja avoimesti meidän uskomme tunnustaa, vaikka toisinajatteliat Amerikasta löytävät sen, että me olemme pois vanhintenjäljistä, mutta suokoon Jumala heille anteeksi heidän hulluutensa ja että he heitänsä tulisivat havattemaan tässä ajassa.

Sentähden olkaamme veljet rakkaat kärsivälliset murheessa ja toivossa iloiset, kyllä Jumala vielä hoitaa asiansa, sillä hän on luvannut kaikki asiat parhain päin kääntää kaikille niille, jotka häntä rakastavat ja hänen tahtonsa tekiänä ovat, sillä se on Jumalan tahto, että met hänen valtakuntaa rakennamme ja levitämme jokainen sen vaikutuksen ja määrän jälkiin, kuin kullekin jäsenelle annettu on, siitä kasvaa Kristuksen ruumis omaksi rakennukseksi rakkaudessa: Jossa yhdessä hengessä ja yhdenkaltaisella puheen parrella työtä tehdään, jonka kautta Jumala pääsee voimansa osottamaan, niin kuin se on näkynyt tämänkin kristillisyyden aikakauden läpimitten, että kuin on Jumalan sana saarnattu pyhän hengen voimalla, niin se on oikian vaikutuksen myötänsä tuottanut ja yhden suuren ja näkyväisen muutoksen ulkonaisesti ja sisällisesti, jonka olemme nähneet vielä, jossa olemme kulkeneet monessa paikassa, niin on Jumala saanut heikkoin välikappaltensa kautta asiansa ajaa, niin että on monta kymmentä ja sattoin saakka langenneita ylösnoussu ja monta eksynyttä tallelle tuotu ja ovat tulleet veripunaisen oven herran Jeesuksen kautta sisälle siihen oikiaan lammashuoneeseen, jossa meillä ja teillä, turvapaikka on, nimittäin esikoisten seurakunnassa. Sillä ilon ja riemun äänet ne kuuluvat vielä vanhurskasten majoista ja Jumala saapi yhden voiton edessä ja toisen perässä, josta kiitos olkoon Jumalalle, vaikka vihamiehet pyytävät estää. Mutta sanomme Raattamaa- vanhemman kanssa, että siitä olemme iloiset, että olemme meille voittanheet sekä rakastajia että vihamiehiä, jonka myös teidän kirjat todistavat, joita olemme ilolla lukeneet seurakunnissa, että oletta totuuden tunnustamisen tähden vetäneet maailman vihan ja vainon päällenne, mutta niin ne ovat vainonneet profeetoita, jotka teidän edellänne olit, sanoo Jeesus.

Hädässä se apostoli Paavali myös on ollu, kuten näkyy se, että kaikista hädistä on se hänellä raskain ollu, että oli hädässä viekasten veljien keskellä, jota olette te ja me myös saaneet koetella. Mutta vieläki sanomme ja uskomme, että Jumala kaikki asiat parhain päin kääntää kaikille niille, jotka häntä rakastavat. Vielä sanomme monelle kirjoittajalle Amerikassa, niinkuin Matti Petoniemi ynnä muut, jotka ovat tänne kirjoittaneet seurakunnalle 9. päivä helmik. vuonna 1903 Israel Nattavaaran osotteella, pitkän kirjan, jossa he löytävät meitä vähänäköiseksi, että myös solvaavat meitä sillä, että ihmisyys on meitä voittanu, mutta Jumala parakkoon ja älköön lukeko tätä syntiä niin suureksi heille, pitäisi he muistaa mistä he valkeuden saaneet ovat, ja kuinka, paljon vanhemmat ovat saaneet jo ennen vaivaa nähdä, pitäis jo olla aika lakata riitelemästä Herraa ja hänen voideltuansa vastaan, ja muistaa mitä Vapahtaja sanoo: Sovi nopiasti riitaveljes kanssa niin kauan kuin vielä hänen kanssa tiellä olet, se on niin kauan kuin olette elämässä.

Ja sanomme vielä Lurnijärvi-veljelle ja muille myös, joilla on kannetta Matonientä ja Kieriä vastaan, että rientäkää sopimaan, niin kuin olemme jo ennen kirjottaneet ynnä vanhinten kanssa. Ja lakatkaat jo houraamasta ja kannekirjoja kirjottamasta tänne vielä vanhimpiaki vastaan, joista ovat muutamat jo poisnukkuneet autuaalliseen uneen ja menneet Herransa iloon, vaan ei ole vielä oikia seurakunta Lapissa eksynyt, niinkuin muutamat sen meinaavat. Tämä ottaa meitä suuresti ihmettelemään, että suuri Joukko Amerikasta tänne kirjottavat ja sortavat Matonientä ja Kieriä, että he kannekirjoja kirjottavat Ruotsin Lappiin, jotka kuitenki itse sitä työtä tekevät tänne Ruotsin Lappiin, mutta lakatkaa jo Herran tähden tekemästä murehuttavaa työtä, vaan paljon paremmin saarnatkaa evankeliumia Matoniemelle ja Kierille ja muille, joittenka päälle teillä on kannetta, että he sydämestä teille jaksasit anteeksiantaa teidän päällekantavaiset kirjoitukset, jonka me myös teille anteeksi annamme sydämestä Jesuksen nimessä ja veressä. Ja neuvomme vielä rakkaat veljet ja sisaret teitä, että tehkää sen sovinnon päälle työtä, joka on tehty Kalumetissa Jonas J. Purnun ja Jöns E. Mäntyvaaran aikana, sillä se sovinto on tehty Herran edessä, ja kavahtakaa, että ei uusia sovinnoita tehtäisi eli järjestettäisi sivutte sitä sovintoa, jonka te silloin tehneet oletta, jonka me näemme, että se siunattu sovinto on menestyväinen ollu ja siunatuita hedelmiä kantanu niiden tykönä, jotka siinä pysyneet ovat ja vieläki pysyvät. Ja vieläki kiitämme niiden kalliitten kirjain edestä, joita olemme saaneet O. Matoniemeltä, J.Kieriltä, Antti Törniäseltä, Matti Uskoskelta ja Johan Karjalalta. Anna Liisa Purnu sanoo sydämenrakkaita terveisiä ja kiittää kirjain edestä ja kiittää Antti Törmästä niiden rakkaitten lahjain edestä, joita oletta hänelle lähettäneet Viktori Apelqvistin kautta, joiden edestä me Jöns E. Mäntyvaara ja Viktor Apelqvist myös kiitämme. Sentähden rakkaat veljet ja sisaret, tehkäämme vielä vähän aikaa työtä kärsivällisyydessä, sillä ei ole sotimisen ja kilvotuksen aika pitkä, lohduttakaamme meitämme kaikessa murheessa ja vastoinkäymisessä, sillä toivolla, että pian meitä ja teitä siirretään toiselle puolen maata, johonka vanhemmat ja monta tuhatta tämän kristillisyyden aikana jo ovat menneet tämän alkuperäsen opin sisältä, niinkuin L.L. Laestadius, Raattamaa, Johan Takkinen, Heikki Parkajoki, Jonas Purnu ja monta muuta heidän työkumppanistansa ynnä heidän rakastajat ja satat ja monet tuhannet opetuslapset, jotka ovat kiitosta veisaamassa Jumalalle voiton edestä.

Olkaa sentähden hyvässä turvassa, rakkaat veljet ja sisaret, esikoisten seurakunnan helmassa ja hengenyhteydessä, synnit ja puuttuvaisuudet on teille ja meille anteeksi annetut Jeesuksen Nimessä ja veressä. Eikä muuta, vaan sanomme hyvästi siinä toivossa, että pian yhteen tulemme tapetun Jumalan Karitsan häissä. Ja sanomme sydämmen rakkaita terveisiä yllämainituille veljille emäntäinne ja lastenne ja perheenne kanssa ja kaikille rakkaille veljille ja sisarille, jotka meidän ja teidän kanssa yksi ovat esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä. Ja pyydämme muistamaan meitä teidän rukouksissanne ja kantamaan meitä anteeksiantavaisella sydämellä. Minä Jöns Eriksson Mäntyvaara sanon sydämmen rakkaita terveisiä rakkaan emäntäni Martan ja lasteni kanssa ja Viktor Apelkvist sanoo sydämmen rakkaita terveisiä emäntäni Emman ja lapseni kanssa, Anna Liisa Purnu sanoo sydämmen rakkaita terveisiä.

Ja sanomme vielä, että koska kuulemma teidän kirjastanne, että Pauli Rantala Piippolasta on tullu sinne Amerikkaan taitaa vaikka Raattamaan lähettiläisenä, joka kuiten ei ole tosi, että Raattamaa on häntä Amerikkaan lähettänyt, vaan Etelä-Suomeen on Raattamaa häntä lähettänyt, se on taivaallinen totuus se. Kuitenkin tiedämme sen, että ei ole Raattamaa-vanhin, eikä Jonas-vanhin, eikä muut vanhemmat yhtään lähetystä tehneet ilman seurakuntaa, mutta yhdistettynä seurakunnan kanssa. Vaan tämä lähetys Etelä-Suomeen silloin kuin Rantala lähetettiin, kuin Amerikan veljet olit lähetysrahaa lähettäneet ja Raattamaa vanhin tuli sairaaksi, niin ei hän enää jaksanut kulkia seurakuntia myöten, että kuulla kristittyin mielipiteet. Ja koska Jonas vanhimman terveys oli niin huono, että ei hän uskaltanut lähteä, niin joutui Raattamaa vanhin niin raskaisiin kiusauksiin tämän lähetyksen suhteen, jota hän oli usein vaimollensa Karoliinalle muistellu, että kuinka hän pittää tehdä niitten Amerikan rahain kanssa. Ja kuin Pauli Rantala kumppaninsa kanssa tuli Saivoon käymään, niin oli vainaja sanonut Karoliinalle että, jokohan hän antaa näitä rahoja Rantalalle ja lähettää häntä kumppaninsa kanssa, johon Karoliina oli vastannut, että tee sen, että pääset rauhaan. On kuiten lähetys Raattamaalta tehty, vaan ei ole Rantala vieläkään seitsemän- kymmenen opetuslapsen tavalla tullu takasin ilmoittamaan, mitä on Jumalan sana vaikuttanu. -Josta syystä olemme Viktor Apelqvist ja Samuel Vettasjärvi jo häntä mennä vuonna nuhdellu, kuin me lähetettynä esikoisten seurakunnalta Etelä-Suomessa kuljiinme ja Etelä-Suomen kristityt sanoi sen, että he olit painaneet Rantalaa Ruotsin Lappiin menemään, kuin hän sen lähetyksen teki, jonka hän ei kuitenkaan tehnyt, että hän olis Ruotsin Lappiin mennyt, eikä hän meidän kanssa Suomessa tahtonut, vaan eroitti itsensä meistä, tämä on taivaallinen tottuus.

Rakas veli Herrassa ja uskollinen työntekijä raskaassa Herran työssä, Salmon Johanson, ynnä rakkaan emäntänne Annan ja tyttärenne Sofian kanssa. Herra Jeesus vahvistakoon teitä ja meitä henkensä ja verensä voimalla, että matkamme päättyy voitolla.

Kiitämme rakasta veljeä, Salmo Johanson, rakkaan ja kalliin kirjan edestä, joka oli meille suureksi turvaksi ja lohdutukseksi kaidalla tiellä ja matkalla. Sillä oma sydän tuntuu kylmältä ja kankialta ja riettaalliselta. Nytki tätä kirjoittaissa ei tunnu olevan uskoa, eikä rakkautta. Jumalalle, Isälle, olkoon kiitos, että olemme voiton päällä pysyneet Karitsan veren ja kristittyin todistussanan kautta, tähän hetkeen asti. Ja niin uskomme, että pysymme eteski käsin. Kun vain pysymme äitin helmassa, niin kuin pienet lapset.

Se on taivaallinen tottuus, mitä veli sannoo, että tarttemme ottaa visun vaarin siitä, että vaattemme ja jalkamme on puhtaat. Joka on työläs lihalle ja verelle, antaa pestä vaatteet ja jalat. Niin on Herra Jeesus sanonu Pietarille, että jos sinä et anna pestä jalkoja, niiti ei ole sinulla osaa eikä arpaa minun kanssani. Kyllä on raskaat sanat tottelemattomille ja vastahakosille, joita Jumala parakkoon, ettei Jumala lukis heille niin raskaaksi synniksi, tällä kalliilla etsikon ajalla. Moni rohkenee luottaa omaan sydämeen, joka on kovin petollinen.

Tässä lähetän teille rakkaitten veljein ja elossa olevain vanhinten kirjan kopion, joka on kallis, ja on suureksi turvaksi ja lohdutukseksi meille ja teille. Vanhimmat rakentavat Sionin muuria ja viinamäen aitaa, ja nostavat rakkaitten veljein käsiä, Olof Matoniemen ja Johan Kierin, ja kaikkein totuuden apulaisten.

Jumalalle, Isälle, olkoon kiitos kaiken hyvän edestä. Rakkaat veljet tervehtää teitä, Johan Kieri, Matti Uskoski, John Muonio, perheineen; Arviti ja Anna Hedman ynnä muut Karitsan veren korjaajat yhteisesti.

Synnit ja puuttuvaisundet on visuni anteeksi annettu teille ja meille Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanokaa terveisiä, jotka kanssanne yksi ovat. Olkaa rakas veli, rakkaan vaimonne Annan ja tyttärenne Sofian kanssa minulta tervehdetty, rakkaan vaimoni ja lasteni kanssa sydämen rakkaudella. Muistakaa meitäkin anteeksiantavaisella sydämellä. Tuntuu niin paljon kykenemättömyyttä tätä kirjoittaissa, mutta uskon, että kärsitte minuaki. Merkitsee heikko veljenne Herrassa

Me toivomme rakasta veljeä Matonientä tänne tämän kuun lopussa, jos Jumalan tahto niin on.

Rakkaille veljille ja uskollisille työntekiöille Herran viinamäessä Olof Matoniemi, John Kieri, Matti Uskoski, Antti Törmänen, Petter Starkka, Fredrik Satio, Johan Muonio, rakkaitten emäntäinne, lastenne ja verenkorjaaja lauma Amerikan maalla, jotka yksi ovat meidän ja teidän kanssa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengenyhteydessä. Jumalan armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa nyt ja ijankaikkisesti, Amen.

Ensinnä saamme kiittää niitten kalliitten kirjain edestä, joita elemme saaneet yllänimitetyiltä veljiltä vastaanottaa, joissa on sama taivaallinen tottuus kuin ennenkin. Juhani Rautio Torniolta kumppaninsa kanssa Isak Rova, on käyneet täällä Gellivaarassa, Antinpäiväkokouksissa, lähetettynä Amerikasta Lumijärven ynnä monen muun kirjoituksen kanssa puolustamaan Lumijärveä, mutta hän tuli kipeäksi ja kerkeis lähtemään ennenkuin Meripietari kumppaninsa kanssa Norjasta saapui tänne. Ei meillä koko esikoisten seurakunnan kanssa ole Ruotsin Lapissa, Ofotissa, Itä- ja Länsi- Lofotissa, ei ole eri ymmärrystä Amerikan asioista, kuin se mitä jo ennen kirjoittaneet olemme, josta olemmekin varmat ja vakuutetut, että se oppi ja esikuva, jonka kristillisyytemme vanhimmat ovat jättäneet, sekä saarnoissa että kirjoituksissa, niin myös kaikessa esimerkissä, on yhden siunatun hedelmän kantanut, -Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja aina Amerikkaan asti. Ja on tänäkin päivänä kymmenten tuhanten paljous, jotka yhtä armon raitista ilmaa hengittävät teän ja meän kanssa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengenyhteydessä, erotettuna maailmasta, kuolleen kristikunnan, ulkokullattuin ja eriseurasten parista, jotka kaikkina maailman aikoina ovat vastaan sotineet elävää kristillisyyttä, sen oppia ja armonjärjestystä vastaan, jota emme ihmettele, rakkaat veljet ja sisaret, sillä se on vanhurskasten osa tässä maailmassa, niinkuin Jesus sanoo, vieläpä Paavali, jalo Jesuksen Kristuksen sotamies, luettelee hädässä olevansa monenkaltaisten vaivain, ja vastoinkäymisiä kärsiä, ja vieläpä hän seisoo lujana, eikä astu takaperin, vain sanoo, vähän minä siitä tottelen, että minä teiltä tuomitaan, ja inhimillinen vanhurskaus tahtoi tuomita pyhää Paavalia, sen hän sai palkaksi viekkailta veljiltä.

Sentähden rakkaat veljet ja sisaret Amerikan maalla ja kaikkialla, olkaamme turvattuna poikalapsen Jesuksen ympärillä, joka on yhden piiskuisen lauman kokoon saanut hänen ristinsä ympärille tälläkin kalliilla etsikonajalla, jossa on turva ja suoja linnun pojilla, kuin kova ilma nousee. Sen on kokemus tuonut näkösälle tämänkin kristillisyyden aikana, niin tähän asti, ettei yksikään ole tarvinnut hengelliseen hätään kuolla, jotka ovat suojan löytäneet oikiassa seurakunnassa, joka on totuuden patsas ja perustus raamattuin jälkeen. Pitäishän vanha koettelemus julki tuomaan sen, että se ei ole menestynyt niitten kanssa; jotka ovat nousseet vastaan sanomaan ensiksi syntynyttä seurakuntaa ja sen totellisia jäseniä, niinkuin näimme mitä J. H. Lumijärvi-veli oli kirjoittanut Johan Rautiolle, jossa hän sanoo meitä tänne Ruotsin Lappiin silmäpuoleksi ynnä muuta.

Kokouksia olemme pitäneet nyt tässä Gellivaarassa toista viikkoa, ja paljon on ollut kristityitä koolla monesta seurakunnasta, Pajalan, Jukkasjärven ja Gellivaaran seurakunnasta, ja saarnaajat, vanhemmat ja nuoremmat, vieläpä Etelä-Suomesta useita saarnaajia, Norjasta Ofotista Meri-Pietari kumppaninsa kanssa y.m. ja Jumala on voimallisesti vaikuttanut, vieläpä kaikissa kokouksissa, joita on pietty tämänkin syksyn kuluessa Jukkasjärven Gellivaaran ja Jokmukan seurakunnissa.

Vielä kukoistaa Herran pelto pohjan maalla, vanhinten ja ensimmäisten työntekiäin jäljillä, jossa het on uskollisesti työtä tehneet, ja saarnanneet Jumalan sanan kaksiteräisenä ilman ihmisten muotoon katsomatta Jeesuksen oman käskyn jälkeen, parannusta ja syntein anteeksi antamusta Herran Jesuksen nimeen. Ja saarnatkaa, veljet rakkaat rohkiasti ja jatkakaa sovintosaarnaa eteenkinpäin sillä Herra on sovintosaarnan säätänyt, että lauma koossa pysyy niin lavialle kuin se levenee, vieläpä monessa eri kansassa ja kielessä, johonka on tämän elävän kristillisyyden voima sijan saanu, ja uskokaa rakkaat veljet ja sisaret, ja katsokaamme uskossa ja hengessä maasta ylettyä ja orjantappuroilla kruunattua kunnian kuningasta, joka on avannu tien Jumalan paratiisiin suurille syntisille sinä suurena sotan ja voiton päivänä, kuin on kuolemalta vallan ottanu, Helvetin portit kukistanu ja vaatian sauvan särkeny, ja vielä käypi laumansa edellä vereen kastetussa vaatteessa sotianna ja voittajanna, ja lyöpi laumansa viholliset suunsa kaksiteräsellä miekalla ja saapi voiton yhten toisensa perästä.

Ette ja emme ole turhaan työtä tekemässä, vaikka usein on raskas, kuiva ja kankea sota, ja korkia on kysymys, joka ei ole vähempi kuin oma ja muitten sielut, ja älkäämme väsykö vaivoissa ja vastoinkäymisissä, jonka mekin täällä asti rukoilemme sinun edestä, rakas veli Olof Matoniemi, ja kaikki työntekiät ja koko Herran lauma, jotka kanssanne yksi ovat, että Herra vahvistakoon teitä aina raskaassa Herran työssä, ja avatkoon aina sanansa oven teidän eteenne, ja täyttäköön teitän sydämenne Pyhän Hengen voimalla pelkäämättä saarnaamaan ja Jumalan kunnian puolustamaan ihmisten sieluin autuuteksi tällä viimeisellä etsikon ajalla. Kyllä kaikki vaivanne palkitaan ijankaikkisella ilolla ja Jumalan autuudella, jota olemmekin odottamassa sitä autuaallista hetkeä, että saamme tulla osalliseksi kaikkein voittajain ja kilvotteliain palkasta, ja saamme yhteen tulla edellämenneitten pyhäin kansa, joita on jo niin suuri paljous menny paratiisiin. Vieläpä rakkaita vanhempia ja Sionin muurin vartioita, joita Herra on korjannu lepoonsa.

Ja sanomme hyvästin siinä toivossa, rakkaat veljet ja sisaret, että vähän sotan ja kilvotuksen perästä saamme sanoa yhteen ääneen koko maasta ostetun lauman kanssa: tervetulemaa Karitsan häihin. Eikä muuta kuin uskokaa rakkaat veljet ja sisaret kaikki synnit, viat ja epäilykset anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa sovintoveressä, sen todistamme täältä asti saarnaajain ja koko Herran lauman kanssa kolmeyhteisen Jumalan nimeen. Seurakunnan kanssa ja puolesta.

P.O Fjälldal, (eli Meri-Pietari,) Jöns E. Mäntyvaara, Viktor Appelqwist, Samuel E. Vettasjärvi, Frans Parakka, Isak Kuoksu, Isak Niku, Anders Knutson, Jakob Alavaara, Johan H. Liikavaara, Israel Nattavaara, Lars P. Nilson Kilvo.

Ja tässä sanomme vielä terveisiä seurakunnan, kanssa Lumijärvelle, H. Nikulassille, T. Estensenille, Alex J. Pauli Kankaan Isakille, Charles Ojalalle ynnä muille, ja muistutamme vielä sen, mitä Joonaksen ja Juntin aikana sovittiin siinä sovintokokouksen päättäissä, jota Joonas vielä jälkeen muistuttaa Lähetys kirjassa,- Kyllä tet rakkaat veljet muistatte niitä minun viimeisiä puheitani Calumetissa, siinä sovintokokouksen päättäissä, kuin minä sanoin teille kaikkein kuulten, että jos seurakunnalta yksimielisesti otetaan lähetystoimi saarnaretkille, niin pitää ensiksi olla joku vanhemmista saarnaajista, jolla on hyvä todistus seurakunnalta ja ulkoa, ja sitte valita kumppaniksi joku nuoremmista, joka siihen sovelias on, sillä asia on kallis ja painava Herran edessä. Ja tet menitte sivu sitä järjestystä, kuin ette tahtoneet osottaa kuuliaisuutta Matoniemelle ja hänen kanssansa yksimielisille, ja rakensitte toisen lähetystoimen. Ja kuin tehitte Itoisen lähetystoimen, niin tuli toinen vaikutus, ja nousitte esikoisten seurakuntaa vastaan aina Joonaksesta asti, ja niin soimaatte meitä pimeydellä, ettekös sitäkään pitä syntinä, ja että olette rikkoneet sovinnon. Ja siihen on syy, että met emme ole saattaneet hyväksyä sitä, joka menee sivu sen sovinnon, niin kuin esimerkiksi net rahat, joita olette lähettäneet mennä vuonna, kuin ette O. Matoniemen ja hänen rakastajainsa kanssa ole yhdessä, niinkuin Lumijärvi itse tunnusti täällä käydessä, ettei ole Olof Matoniemi ollu siinä kuin lähetystoimi on voimaan pantu yllämainituilta miehiltä. Ja näitten syitten tähden olemme jo ennen teitä nuhtelleet ja vieläki saarnaamme seurakunnan kanssa teille parannusta Jumalan ja Hänen seurakuntansa edessä, ja älkää vaivatko heränneitä sieluja teidän kuulemattomuutenne ja tottelemattomuutenne tähden Kristuksen hengellisen hallituksen alle, mutta rientäkää sopimaan, veljet rakkaat Olof Matoniemen, Johan Kierin, ynnä muiden heidän rakastajainsa kanssa, sillä Kristus sanoo: sovi nopiasti riitaveljes kanssa, koska vielä hänen kanssansa tiellä olet, ja metkin vielä täältä asti todistamme Jeesuksen nimessä ja kalliissa ulosvuotaneessa veressä, kaikki synnit viat ja rikokset anteeksi, sillä ei olekaan tietoa, kuinka kauvan meitä ja teitä viivytetään tämän maan päällä, jonka tähden onkin kysymyksessä se ainoastaan, että me ja muut autuaaksi tulisimme, ja että olis öljy lampussa kuin käsky tulee lähteä täältä, tätä merkitsevät seurakunnan kanssa ja puolesta:

Jöns E. Mäntyvaara, P.O.Fjälldal, Mikael Michelsen, Viktor Apelqwist, E.Samuel Vettasjärvi, Frans Larsson Parakka, Isak Kuoksu, Isak Niku, Jakob Alavaara, Israel Nattavaara, Lars-Petter Kilvo, Adolf Dynesius, August Jänkänpää, Isak Isohuhta, Anders Knutsson, Viktor Björkman, Karl.J.Norström.

Tässä on taas vanhimmat Ruotsin Lapista kirjoittaneet meille taivaallisen totuuden, ja ovat neuvoneet, opettaneet, ja lohduttaneet, jumalallisella viisaudella meitä kaikkia tällä tiellä ja matkalla, niin antakoon Jumala Taivaallinen Isä, Herran Jeesuksen nimeen meille kaikille uutta voimaa, ja lapsellista kuuliaisuutta, ja nöyryyttä, kuulla, ja tehtä, tämän jälkeen, ja että met kaikin ymmärtäväisiksi tulisimme, ja ottaisimme vastaan uskolla tämän jumalallisen Lahjan, niin kuin sinetti, lukiten sydämiimme, kuuliaisella mielellä oman onnemme, ja autuutemme ijankaikkiseksi elämäksi. Ettemme jäisi oven taka, kuulemattomuuden tähden, ilman öljyttä, rakkaat veljet ja sisaret, antakaamme sydämemme eläväksi, pyhäksi, ja Jumalalle otolliseksi uhriksi kuuliaisuuteen. Sen tähden tarvitsemme rukoilla, että Herran Jesuksen verinen virta juoksis jäsenestä jäseneen, että ijankaikkinen elämä pysyis meissä, siihen asti kuin meitä muutetaan elävitten maahan. Tämän lähetyskirjan olemme taas pränttäyttäneet veljien ja sisarten pyynnöstä. Heikot veljet elämän kaidalla tiellä, pyydämme rukoilla edestämme

Johan Kieri, Matti Uuskoski, Johan Muonio, Petter Vanha, D. Simula, Mikael Sarkinen, Henry Pettersson, Aug. Simonsson, Carl Holmi, Emil Anttila.

Kallis, rakastettu, aina muistossa Jesuksen Kristuksen kautta, ja apulainen pyhäin työssä, veljekset Sundkvist, Hjärtström, J.Andersson, John Olsson, rakkaitten puolisoitten kanssa, sekä kaikki rakkaat veljet ja sisaret Båtskärsnäsissä, jotka uskon ja rakkauden yksimielisyydessä rakennatte Herran Templiä. Jumalan armo ja rauha lissääntyköön teille, Jesuksen Kristuksen elävässä tuntemisessa Herran Jesuksen veren priskoituksen kautta.

Sydämellinen kiitos viimeisestä yhdessäolosta Teidän kanssa, sekä kaikesta rakkaudesta ja uskollisuudesta, joka on meillä rakkaassa muistossa. Vaikka minä puhelimen kautta olen Teille tiettäväksi antanut niistä vaaroista, jotka kohtaavat Teitä, niitten saarnaajitten kautta, jotka tänä aikana lain mielen ja kunnian himon kautta ovat kohonneet kuten ylä-istujat, ja lakinsa kiivaudella, että tuomitsemmaan suuria kristittyjä laumoja, joita he mainitsevat kerettiläisten piireiksi, ja kerettiläisten seurakunnat. Vaikka me olemme täydellisesti vakuutetut siitä, että ne ovat uudesti syntyneet ja vapaaksi tehtyt sielut, niinhyvin kuin me, kastetut saman hengen Kristuksen hengelliseen ruumiiseen, yhden pään alla Kristus.

Ja me saatamme sanoa ilman erimielisyyden henkeä, että me olemma pitemmän ja lyhemmän aikaa niinhyvin koetelleet, haistaneet ja maistaneet, niitä jäseniä kohdanneet, jotka ovat kastetut samalta lain hengeltä, että on pahempi haju niissä, kuin niissä, jotka kymmenen vuoden luvulta ovat olleet turmeltuja Hedmannin villityksen kautta. Ja tiedätte hyvin, rakkaat, jotka oletta niinhyvin tunteneet kuin maistaneet niitä ikävyyksiä ja murheita, jotka meillä ovat olleet, siitä käännetystä epäterveellisyydestä, riitaisuuksissa, nurinkurisesta Hedmannista, ja kuten, että saada täydellisesti ymmärtää perkeleen kavaluutta, niin se on justiin samoista jäsenistä, jotka ovat jääneet saastaisten tuntojen kanssa niihin mainittuihin riitoihin teidän ympärillä, ne ovat justiin nyt heidän petollisuudellaan vastoin koko Jumalan. seurakunnan rakkauden mieltä ja henkeä, saada alas niitä ukkosen poikia Gellivaarasta, saattaakseen hajaannuksia Jumalan seurakunnassa Kainuussa.

Se saattaa olla monia heidän tyhmyydessään, ja heidän uteliaisuudessaan, saada kuulla jotakin uutta, ja ajatalla meistä, että me olemme kateudessa ja epäpuhtaassa ominaisuuden hengessä eli mielessä, tahtomma estää, että ne eivät tule Teidän tykönne. Mutta päinvastoin saatamme sanoa Jumalan armon kautta, että emme saattaisi puhtistaa Jumalan edessä rauhallisella hengellä, jos jättäisimme Teitä tietämättömäksi tästä.

Sen tähden on meidän neuvomme Herrassa Jesuksessa, ettette vedä päällenne Jumalan armottomuutta ihmisten sielujen vahingoksi, jotka ovat kyllä kalliita, että ette vaatisi sellaisia, ja avaisi huoneita heille. Kyllä ymmärrämme hyvin sen, mihin ne sisälle pääsevät, että ne alusta menettelevät, niin kuin olisivat vanhurskauden saarnaajat, sillä ne ovat harjaantuneet puhujat, ja alusta kasvatettu ja opetettu oikeaan kristillisyyteen, mutta oman kunnian ja ahneuden kautta saaneet turmeltuneen hengen.

Meidän neuvomme mukaan, pysykäät rauhallisena ja varovaisella hengellä, tekemättä mitään toimintaa heidän kanssa. Ja sitten pitää aika puhuman itsestään, olemmeko antaneet teille epäterveellistä ja epärehellistä neuvoa. Mutta mie olen vakuutettu Jumalan armon kautta, että te Jumalan edessä ja omissatunnoissanne täydytte sanoa, että asia oli oikea ja tosi.

Hyvästi nyt Herran Jesuksen Kristuksen voiton voimaan, uskokaa aina heikolla uskolla, että sen täydellisen syntein anteeksiantamuksen armosta kaikki teidän syntinne on anteeksi annettu. Olkaa minulta, rakkaat veljet ja sisaret rakkaudella tervehdetty, koko Jumalan Israelin kanssa. Rukoilkaa Jumalaa meidän edestä.

Rakkaita terveisiä veljiltä Karlssonilta, Per Förari Nilsson, ja kaikki Jumalan pyhät Luulajassa. Me matkustamme kotia maanantaina 1.päivä toukokuuta. Kirjoita vastaus hopuimmiten.

Älkäät jättäkö kirjettä niiden kässiin, jotka täällä on meitä vastaan, mutta lukekaat ylös kaikille.

Tykö rakkaille veljille ja uskollisille työntekiöille Herran viinamäessä O. Matoniemi, Matti Uuskoski, Antti Törmänen, Johan Kieri, ynnä rakkaitten emäntäinne, lastenne ja koko Herran lauma Ameriikan maalla, jotka teidän ja meidän kanssa ovat hengittämässä yhtä armon raitista ilmaa esikoisten seurakunnan helmassa ja hengenyhteydessä. Jumalan armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti, amen.

Onnen toivotuksella tervehdämme teitä, ja kiitämme niitten kalliitten kirjainne edestä, joita olemme saaneet Matoniemeltä, Antti Törmäseltä, J. Kieriitä, y.m. Kanssa näemme teidän "kirjoistanne, että teillä on anomus saada saarnaajia täältä, joka on kallis Jumalan edessä. Ja hätä on se, joka ajaa apua pyytämään. Mutta niin kuin olemme mielipiteemme ilmoittaneet, että meidän rakas veljemme Matoniemi ja J.H.Lumijärvi tulisit tänne Ruotsin Lappiin seurakunnan kokouksiin, niin on se meidän mielipiteemme vieläkin, että Matoniemi ja Lumijärvi tulisivat, jos jo terveys myöten antaa, ja valittee kumppaniksi kenen näkee soveliaaksi. Ja mitä kostannuksiin tulee, niin saattavathan Ameriikan, Norjan ja Lapinmaan seurakuntain kristityt siihen avulliset olla, sillä asia on kallis ja painava Herran edessä monen tuhannen sielun autuuteksi. Sillä tämä meidän mielipiteemme ei ole ainoastaan meidän, mutta monen tuhannen kanssa, Ruotsin Lapissa, Norjassaja Suomessa. Ja jos Lumijärvellä ei ole terveyttä, niin onhan hällä yksimielisiä, joihinka hällä on luottamus, joita lähetätte. Ainakin Lumijärvi veljellä on sovinnon halun painoa sen verran, vieläpä kuuliaisuutta oikealle seurakunnalle. Ettehän tet ainakaan taho eriseuraseksi tulla, sillä seurakuntaa kuitenki totella pitää, joka on totuuden Patsas ja Perustus raamattuin jälkeen.

Emme tiiä nyt muuta sanoa, mutta jos Lumijärvi rakastajainsa kanssa ei tule, eikä toimita, että joku, johonka hällä on luottamus, tulee, niin on se meidän mielipiteemme, että Matoniemi kuitenki tulis, jos voittamattomia esteitä ei tule. Eikä nyt muuta tällä kertaa, kuin sanomme sydämmen rakkaita terveisiä koko Herran lauman kanssa, jotka tässä koolla olemme saarnaajain, palveluspiikain ja totuuden apulaisten kanssa, kaikille rakkaille veljille ja sisarille Ameriikan maalla, ja olkaa yllämainitut Olof Matoniemi, Matti Uuskoski, Antti Törmänen, J. Kieri ensin ja viimein rakkaudella tervehtetty, ja annamme ja todistamme "kaikki synnit anteeksi Jesuksen nimessä ja veressä, ja vielä sanomme saarnaajille Kalumetissa y. m. Kankaan Isakille, Ojalalle, Nikulassille, Alex Paulille, Estensenille, Proutylle, Mustolalle y. m. Takkisvainajan rakastajille, että painakaa saarnaajat sovintoon, jotka Takkisen aikana jo ovat yksimieliset olleet. Ja jos tet piätte, että tet olette viattomat kaikissa, mitä seurakunta Ruotsin Lapissa tuntee teissä vikaa olevan, niin olettehan te velkapäät Kristuksen lain jälkeen ojentamaan, ei ainoastansa niillä lähetyskirjoilla, joita olette tänne lähettäneet, mutta myös lähetys miesten kautta ydistettynä, koska seurakunta Lapissa tahtoo saada suullisesti kuulla molemmilta puolin. Sillä asia on kallis ja painava Herran edessä. Ei ainakaan teilläkään ole hauska nähdä, että kristillisyys on halki ja hajallansa Ameriikassa, jossa niin paljon ja raskasta työtä on tehty tämän kristillisyyden aikana, niin kuin hyvin tiedätte, kuinka nionta kertaa lähetys on käyny Ruotsin Lapista Ameriikassa.

Emme tiiä nyt muuta, mutta olkaa tervehdetty kaikki yllämainitut saarnaajat, ja todistamme synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja veressä, ja rukoilkaa meitänki edestä, tätä merkitsevät monen tuhannen kanssa ja puolesta.

Viktor Appelqwit, Viktor Björkman, E. Samuel Wettasjärvi, ksak Kuoksu, Isak Niku, Jöns Mäntyvaara, Frans Parakka, Israel Nattavaara, K R. Erlandsson, L. P. Kilvo, Isak lsohuhta, Anders Knutsson Pitsa, Johan H. Liikavaara, Karl Nilsson, E. A. Dynesius, L. A. Sundepwist, Anna Liisa Purnu, Isak Krekula, Karl Alanentalo.

Ja pyytämme, että annatte osan tästä Lumijärvelle ja Calumetin saarnaajille, ynnä muille, joita nimellisesti tässä mainitaan.

Tässä olemme toimittaneet painoon tämän kalliin, ja JumaJallisen neuvon ja lohdutuksen meille kaikille, että tulisimme kootuksi Siionin vuorelle, siunauksen perimisen kautta, ahkeroita sovintoon Jumalan kanssa, jossa Herra Jesus vuodattaa kuumia kyyneleitä vanhurskasten silmistä.

Yhteen kokoontuneina Herran sanan jälkeen, vanhimmat ja apostolit, ynnä Herran lauman kanssa, jotka yksimielisesti koolla olemme tässä Gellivaaran kirkonkylässä, joita on kokoontuneina laajalta monista valtakunnista, Suomesta, Norjasta ja aina Amerikasta asti, meidän rakkaat veljemme, Olof Matoniemi, Matti Uskoski, J. Kieri y.m. Vieläpä tuhansiin määriin kristityitä on ollut koolla, jossa on yksimielisesti tutkittu ja koeteltu kristillisyyden korkeita asioita, jossa on kysymyksessä monen kymmenen tuhannen autuus.

Ja nyt tervehtämme koko tämän Herran lauman kanssa kaikkia rakkaita veljiä ja sisaria Amerikan maalla, monessa kielessä, jotka kanssamme ovat hengittämässä yhtä armon raitista ilmaa, esikoisten seurakunnan helmassa, ja hengen yhteydessä, sen opin ja esikuvan jälkeen, jota aikakautemme vanhimmat ovat meille jättäneet uskossa, opissa ja elämässä. Tervehdämme näillä sanoilla: Jumalan armo, rauha ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti. Amen.

Ja nyt annamme tietää tämän meidän lähetyskirjamme kautta, että meidän rakkaat veljemme, Olof Matoniemi, M. Uskoski, J. Kieri y.m. ovat onnellisesti ja terveenä kostuneet meidän tykömme ja on olleet jo meidän kanssa lähes kolme viikkoa, ja olemme heitä suusanallisesti puhutelleet, ja kuunnelleet heidän opetuksiansa, ja olemme löytäneet, että he ovat yksi meidän kanssamme uskossa, opissa ja esikuvassa, niinkuin silloin, kuin hän kulki läpi Lapin seurakuntia vanhinten kanssa lähes viisitoista vuotta tätä ennen. Emmehän me Lumijärveä tahtoneet Ruotsin Lappiin sopimaan, mutta olemme tahtoneet häntä tulemaan, että saamme häntä suusanallisesti puhutella, ja tutkia molempain läsnäollessa. Mutta se näyttää siltä, ettei Lumijärvellä olekaan sovinnon halun painoa, että painaa raot kiinni, josta Lumijärveä on täällä neuvottu, niin myös lähetyskirjan kautta, ja sen tähden neuvomme teitä rakkaat veljet ja sisaret Amerikan maalla, ja kaikkialla, että seuratkaa sitä oppia, josta elämän ja hengen saaneet olette, ja katsokaa perään, ettette tottelemattomuuden kautta vetäis päällenne Jumalan rangaistusta. Niinkuin on tullu näkösälle tämänkin kristillisyyden aikana, kuinka niille on käynyt, jotka ei ole sujuneet Kristuksen hengellisen hallituksen alle, joka yllä- ja voimassapidetään oikiassa seurakunnassa. Sentähden varotamme niitä, jotka ei tohdi totuutta uskoa, ettette menisi niitten perässä, jotka tottelemattomiksi ovat tulleet, esikoisten seurakuntaa vastaan, joka tulee näkösälle J. H. Lumijärvestä, ettei hällä ole tarvetta hengellisiä tuomareita, eikä haluakaan sovintoon, emmekä saata semmoisille enempää tehdä.

Ja ei nyt muuta tällä kertaa, vaan annamme tietää, että olemme saaneet kutsukirjoja Amerikasta, että tulla sinne, vieläpä Matoniemi-veli kumppaninsa kanssa myös rukoilevat, että saada saarnaajia täältä Ruotsin Lapista, - josta olemme täällä yksi- mielisesti koetelleet Herran edessä. Ja saamme ilmoittaa teille, että kuin on niin paljon työtä täällä, ja hätähuutoja kuuluu monista paikoin, niin emme saata lähetysmiehiä panna Amerikkaan, vaan uskomme sen, että teidän ilonne täytetään, kuin teidän ja meidän rakkaat veljemme O. Matoniemi, M. Uskoski, J. Kieri y.m. tulevat teidän tykönne, johonka rukoilemme täällä ynnä teidän kanssanne, että olisit terveenä ruumiinkin puolesta, pitkällä Ja vaivalloisella matkalla, ja että se siunattu Herran työ menestyisi eteenkinpäin Euroopassa ja Amerikassa. Vieläkin annamme ja todistamme Lumijärvelle ja niille, jotka hänen kanssa yhtä työtä tekevät, tottelemattomuuden ja sen hajoittavaisen toimen, jossa ei seurata Kristuksen oppia, todistamme synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Älkäät hajottako Herran laumaa, rakkaat veljet! ja olkaa nyt hyvässä turvassa, rakkaat veljet ja sisaret, jotka olette pysymässä esikoisten seurakunnan helmassa, ja lohdutetut siinä toivossa, että matka pian päättyy, jossa saamme lakata sotimasta ja kilvoittelemasta, ja murheen kyyneleitä vuodattamasta. Ei silloin enään muistu mieleen matkan vaivat, eikä murheen ja kaipauksen tähden ole sydän kipiä rinnassa, kuin saatte ja saamme rakkaudesta palavat rinnat yhteen painaa vanhinten ja koko maasta ostetun lauman kanssa, ja sanoa heliällä äänellä: Tervetulemaan Karitsan häihin. Ja uskokaa, rakkaat veljet ja sisaret, synnit anteeksi. Mekin täältä asti annamme ja todistamme, Jeesuksen nimessä ja maahan vuotaneessa veressä. Jääkäät hyvästi Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun ja rukoilkaa meidänkin edestä.

Rakas veli Herrassa August Simonsson, Herran lauman kanssa siellä ympärillänne. Jumalan armo lisääntyköön teille sodan ja Ikilvoituksen loppuun asti, Karitsan veren korjaamisen kautta, siksi kuin vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa.

Kalliissa seuroissa olemme olleet Jeesuksen nimeen koolla, suuri paljous, jossa on Jumalan sanan oikeata ymmärrystä koeteltu, monen tuhannen sielun valkeudeksi ja ijankaikkiseksi autuudeksi, ja niinkuin on jo totuuden rakastajat uskoneet ja ymmärtäneet Amerikassa, vieläpä monessa kielessä, että elämän Ja hengen olemme saaneet, ja tulleet päästetyksi pahasta omasta tunnosta, tämän elävän kristillisyyden kautta täältä Ruotsin Lapista. Niin on vieläkin sama valkeus ja elävä henki, ja taivaan valtakunnan avaimet oikeassa käytännössä, niinkuin ensimmäisten vanhinten aikana. Emmekä tarvitse peljätä ettemme tule tässä seurakunnassa autuaaksi, neljän ilman alla, jotka tämän opin kuuliaisuudessa vaeltavat, niinkuin tämäkin seurakunnan lähetyskirja todistaa. Niin armo ja rauha olkoon Jumalan Israelin päällä.

Sanomme rakkaita terveisiä yhdistettynä näitten veljein ja sisarten kanssa täältä. Saattaapa Augusti Simonson pränttäyttää tämän kalliin vanhinten ja seurakunnan kirjan, ja levittää ympäri. Uskokaarnme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Rukoilkaa edestämme.

Rakkaille veljille ja sisarille Etelä-Suomen rannoilla, joita ikuisella rakkaudella muistamme. Onnen toivotuksella tervehdän minä vaimoni ja lastemme ja Nikun Isakki veljen kanssa kaikkia teitä, saarnaavaiset miehet ja palvelevaiset vaimot ja kaikki totuuden apulaiset, jotka yhtä armon raitista ilmaa hengitätte esikoisten seurakunnan helmassa ja hengenyhteydessä. Ja kiitämme kaikkia teitä, rakkaat ystävät, sen ylönpalttisen palveluksenne edestä, jolla meitä palvelitte, ehkä met heikot palveliat teidän keskellänne olimme, jonka Jumala rakas Taivaallinen Isä teille on palkitseva, vaan met kyllä emme osaa tällä sydämellä ja kielellä kiittää niin kuin olisi halu ja sydämmellinen tahto.

Usein muistuu mieleemme se rakas kanssakäyminen, jota pidimme teidän kanssanne siellä ollessamme, josta Isälle kiitos olkoon. Ja kiitoksia, rakkaat veljet ja sisaret niitten kalliitten lähetyskirjainne edestä, joita olette meidän kotiatulon jälkeenki lähettäneet, ja niin paljoin kristittyin terveisten edestä, jotka ovat tuoneet ilosanoman, joista olemme nähneet, että Jumalan siunattu työ menestyy, josta kiitos Jumalalle Isälle. Ja annamme tietää, että olemme terveenä ruumiin puolesta väkemme kanssa, ja uskomassa olemme ja niin teemme työtä. Neljässä eri paikassa olemme jälkiinki pitäneet kokouksia, kun olemme Gellfvaarasta tulleet kotia ja Jumalan sana on vaikuttanut voimallisesti, että ilon ja riemun äänet on kuuluneet vanhurskasten majoista. Ja on ollu niin kuin taivas olis uruilla täytetty. Olkaamme, rakkaat veljet ja sisaret turvatut sen seurakunnan helmassa, joka on ensin kivulla syntyny täällä Lapin korvessa, jossa ovat olleet ensimmäiset kirkkovieraat poron paimenet, joita ei maailman herrat eikä suruttomat papit, eikä eriseuran henget ole ennen tunteneet, eikä vielä nytkään, eikä tunne niin kauvan kuin Herran Henki liikkuu, vaan kun saisit elävän Hengen tappaa kristillisyydestä, kyllä tulis sovinto, jota sovintoa nyt pyytävät hengelliset herrat siellä ja täällä omanvanhurskauden voimalla ja maailman kunnian avulla, jossa on viran korkia verho kruununa, vaan vielä elää Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra, joka lyöpi laumansa viholliset suunsa kaksiteräisellä rniekalla. Ja sentähden te ja me pienet ristinkantajat seuratkaamme sitä suurta ristinkantajaa yrttitarhasta veristä tietä Golgatalle, jossa näkyvät veriset jäljet, ettemme väsyis vähäisten vaivain tähden, seuraten Herraa Jeesusta vielä vähän aikaa. Ja rohvaiskaamme sydämemme uskomaan, rakkaat veljet ja sisaret, minäkin täältä asti todistan kaikki synnit, viat ja heikkoudet Herran Jeesuksen nimessä ja rakkaudesta ulosvuotaneessa sovintoveressä anteeksi. Ja sen muistakaat vielä kuolemanki hetkellä, ennen kuin silmänne kiinni painuvat, ja olkaa lohdutetut kaikki murhetta kärsiväiset, ei ole pitkä aika, ennen kuin meitä päästetään kaikista matkan vaivoista, vanhinten ja kaikkein valittuin kanssa, jotka jo viettävät loppumattomia Karitsan häitä toisella puolen kuoleman virran, jossa ei eron ikävä vaivaa niin kuin täällä.

Voi, jos piankaan se aika tulis, kun sanotaan: Tervetulemaa tapetun Karitsan häihin. Ja silloin on ilo enempi kuin murheet täällä, ja jääkäät hyvästi Hyvän Paimenen haltuun, kaikki rakkaat veljet ja sisaret, ja rukoilkaa meidänki edestä. Pyytää vähin veljenne elämän tiellä

Ja tervehdä nyt Härmä-veli kutaki nimeltänsä. En suita nimiänne mainita. Ja anna tästä kopiot mihin näet soveliaaksi.

Rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille Herran viinamäen raskaassa ja painavassa työssä Suomen maalla ynnä emäntäinne ja perheittenne kanssa, sekä sille valitulle Herran laumalle, joka teidän ympärillänne on, ja yhtä armon raitista ilmaa hengittävät teidän ja meidän kanssamme esikoisten seurakunnan helmassa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille elämänne ehtooseen asti. Amen!

Tässä lähestymme ja tervehtelemme teitä, ikuiseen muistoon jääneitä veljiä ja sisaria, joittenka kanssa olemme tämänki syksyn ajalla yhdessä ollessa rakasta kanssakäymistä ja iloisia hetkiä viettäneet, jota ikuisella rakkaudella olemme jääneet muistamaan, sekä sitä ylönpalttista rakkaudenpalvelusta, jonka osoititte meitä kohtaan, vaikka me heikot sananpalvelijat teidän seassanne olimme.

Onnellisesti ja terveenä olemme kotia kostuneet vaimoimme ja lastemme ja ystäväimme tykö, jotka olit iloiset siitä, ja kiittävät Jumalaa ja kaikkia Suomen veljiä ja sisaria siitä suuresta huolenpidosta ja rakkaudenpalveluksesta, jonka olette Jeesuksen nimelle osoittaneet, jonka Jumala, rakas Isä teille palkitkoon ajallisesti ja iankaikkisesti. Kiitämme myös kaikkein kirjain edestä, joita olemme saaneet ilolla vastaanottaa N.Mileniltä, O.Lähteenmäeltä, Erikssonilta, Juho Norrilta ynnä monelta muulta, joista kirjeistä näemme, että se siunattu Jumalan työ, jota olette tehneet, on menestymässä siunatulla tavalla, josta Jumalalle, rakkaalle Isälle kiitos!

Terveenä olemme ruumiin puolesta ja uskomassa niin kuin ennenkin, ja kokouksia olemme pitäneet useammassa eri paikassa rakkaan veljen Kuoksun kanssa, jälkeenkin kuin olemme tulleet sieltä. Ja Jumalan sana on vaikuttanut niinkuin ennenkin. Maailman valtakunnasta on useita tullu ja eri seurasta myös, ja suuret liikutusten äänet on kuuluneet joka kokouspaikasta, vaikka maailman joukko suruttomain pappein ja eriseuraisten avulla pyytää sammuttaa sitä valkiaa, jota Jeesus on tullu sytyttämään maan päälle, mutta ei ole saattaneet, eikä saata, sillä Kuningasten Kuningas on sotimassa omainsa puolesta. Suuren ilon on vaikuttaneet Lapinmaan ja Norjan seurakunnalle net sanomat, sekä suullisesti että kirjallisesti Suomen kristillisyydestä. Kyllä se on, veljet rakkaat ja sisaret suurempi armo kuin sanoa saatamme, että Jumala rakas Isä säilytti meille tämän valkeuden, jossa saamme näin suuressa turvallisuudessa olla, ja näin pahana uskoa, että syntimme ja syntinne ovat anteeksiannetut Jeesuksen nimessä ja veressä, joka on vuotanut pitkänä perjantaina Herran Jeesuksen sydämestä viimeiseen pisaraan asti monelle tuhannelle syntein anteeksiantamiseksi.

Uskokaamme rakkaat veljet ja sisaret silloinkin, kuin vihollinen ahdistaa epäilyksillä, että olemme autuaat Jumalan suuresta armosta, ja että nimemme on Karitsan elämänkirjassa, jota ei pois pyyhitä.

Eikä muuta kuin onnen toivotuksella sanomme hyvästi ja sydämellisiä rakkauden terveisiä sanomme rakkaan veljen Kuoksun, vaimoimme, lastemme ja kyläimme kristittyin kanssa, vieläpä kaikkein saarnaajain ja Lapinmaan seurakunnan kanssa, Lahden, Wiipurin, Imatran, Lappeenrannan, Joensuun, Kuivanteen, Asikkalan, Padasjoen, Kuhmosen, Sysmän, Helsingin, Turun, Porin, Tampereen, Teuvan, Jurvan, Vaasan ja Oulun, ja niitten paikka- ja kaupunkikuntain ympäristöillä oleville saarnaajille vaimoinsa ja lastensa kanssa, ja kaikille rakkaille veljille ja sisarille, joista suuren paljouden tunnemme, sekä kasvoista, että sydämmestä. Siinä autuaallisessa toivossa sanomme hyvästin, vaikka olisi viimeinen kerta tämän maan päällä, että pian yhteen tulemme tapetun Karitsan häissä, jossa koko maasta ostetun lauman kanssa sanomme yhteen ääneen aamen hallelujaa. Kiitos olkoon Jumalalle ja tapetulle Karitsalle nyt ja iankaikkisesti aamen!

Kokemäen, Tyrvään ja Huittisten kristityille myös sydämen rakkaita terveisiä, rukoilkaa meidänkin edestä.

Ja nyt olemme olleet Meri-Pietarin talossa, ja olemme hänen kanssaan tutkineet Ameriikan kutsukirjoja, ja koetelleet sen lähetystä, ja olemme sen löytäneet mahdottomaksi, ensiksi siitä syystä, että kuin on niin monta lähetyskirjaa vanhimmilta ja seurakunnalta kirjoitettu, ja painettu sopimaan, ja kuin olette sopineet ja seurakunta Lapinmaassa on vahvistanut sovinnon ja neuvonut jatkamaan sovintosaarnaa sovintoveren kautta sen pohjan päälle, joka tehtiin Jonaksen ja Juntin aikana. Ja uskomme, että olette sitä tekemässä, ja toiseksi, kuin meillä on niin vähän uskollisia työntekijöitä, ja vielä vähemmän semmoisia, joitten terveys voisi sitä kestää, eli niin pitkää ja raskasta reisua, koska ei erityistä syytä ole, jonka tähden tämän korkean lähetyksen pitäis voimaan panna. Ja seurakunta tarvitsee saarnaajat täällä sen kuin heillä on terveyttä, ja saatattehan tet ainakin lähetyskirjain kautta kysyä semmoisissa asioissa, joissa ette aikaan tule, Ruotsin Lapin maalta eli seurakunnalta, johonka saatetaan kirjallisesti teille vastata, jos niin kankeat asiat tulevat teille eteen, joitten kanssa ette saata aikaan tulla.

P.O.Fjälldal, Ballangen, Ofoten, Norge, Jöns Mäntyvaara, E. Samuel Wettasjärvi, Viktor Appelqvisti, Mikael Mikkelsen, John Mikkelsen, Petter Persen y.m.y.m. vieläpä Länsi-Lofootin saarnaajia.

Vieläpä sanomme Norjan seurakunnan kanssa sydämen rakkaita terveisiä teille yllämainituille saarnaavaisille miehille ja palvelevaisille vaimoille Ameriikan maalla.

Ja kuin saatte tämän kirjan, niin jättäkää ittellenne kopio ja lähettäkää varsin tämä kirja Kierille.

Rakkaat veljet Herrassa ja uskolliset työntekijät Herran viinamäen painavassa työssä, S. Johnson, I. Fardig ynnä muut auttajainne kanssa Herrassa rakkaitten vaimoinne ja lastenne ja Herran kallis lapsilauma monesta kielestä, Jumalan armo lisääntyköön teille. Kiitän rakasta veljeämme S. Johnson senkin toimenne edestä, että lähetitte kopion siitä kirjasta, jonka minä kaipasin nähdä ja koetella, jonka minä kristittyin kanssa kirjoitin suuressa heikkoudessa ja puuttuvaisuudessa muistutukseksi ja vaarinottamiseksi tästä valkeudesta, jonka Jumala on antanut paistaa Pohjan maalla kuoleman varjon maassa istuvaisten päälle kirkkaasti, vieläpä moneen kieleen J.H.Lumijärven aikaista eriseuraa vastaan, ja niitä ikäviä hedelmiä, joka alkoi puhkeamaan niin kuin hyvin tiedätte, niin tulin itsiäni koettelemaan monessa eri kohdassa, ja niin tuli mieleeni senkin ajan kirjoitus, että kuinka siinä on heikkoja kohtia, ja mihin olemme heränneitä sieluja johdattanut ja liittänyt, niin se tuntuu, ettemme ole väärän perustuksen päälle rakentaneet, kuin olemme harvain veljein kanssa nytkin tutkineet ja koetelleet. Kyllä minä laitan sen kopion teille takasin. Kiitämme myös sen teidän vähäsen mutta kalliin kirjanne ja kristittyin terveisten edestä, joka seurasi sitä kopiota. Ja kiitämme vieläkin rakkaan palveluksenne ja osanottonne edestä elävän kristillisyyden kuormasta. Toivotamme teille ajallista ja iankaikkista onnea ja siunausta, ja siinä uskossa olemme, että teidän ja meidän synnit on anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä oikeassa seurakunnassa, ja niin kuin Raattamaa sanoi, että emme me vanhat ole paremmat kristityt kuin nuoremmat, mutta oikeassa seurakunnassa me vain olemme. Sanomme rakkaita terveisiä Herran lauman kanssa täältä teille ja Herran laumalle ympärillänne. Muistakaa meitä anteeksiantavaisella sydämellä

Tässä lähetän teille rakkaan veljemme Matti Kinnusen käännös Lapin kirjasta toisen kerran kirjoitettu ja tarkastettu, kuin otin Teberiltä yhden präntätyn kopion ja M.Kinnusen omakätisen, ja lähetin M.Kinnuselle, ja pyysin kärsivällisesti vieläkin tarkastaa visusti jonkun uskotun veljen kans Lapista tulleen kirjan kopion jälkeen, ja samassa katsoa sen präntätyn sen jälkeen, kuinka se on laotessa tullut epäkohtia, ja ne epäkohdat präntätyssä merkitä laitaan, mutta ei se veli Kinnunen ennään lähettänyt minulle sen präntätyn kopion ja niin kuin näette näistä hänen kirjoituksista, että veljelle on käynyt vähä kunnian päälle, vaikka minä koitin hänelle keviästi edestuoda, että oli vähä kähinä kuin se präntättynnä tuli ulos, eikä hänen käännöksestä ollut paljoksi puhetta, mutta hän on ottanut sen asian suuremmasta, siinä juuri tarvitaan lukea ja oppia kärsivällisyyttä kärsivällisyyden Esikuvasta Jeesuksesta Kristuksesta kiitoksessa ja laitoksessa. Tässä kuitenki lähetän nämät kaikki teille, ja antakaa sitte heti Teberille sen Kinnusen käännöksen, ja selittäkää keviästi heille, kuinka Kinnunen sen kirjoitti teille, ettei tuli syttyis, ja älkäät antako heille sen Kinnusen kirjoitus, kyllä ymmärrätte mitä sitte tulis, veljenne uskossa

Tykö rakkaille veljille ja sisarille Vaskivuoressa ja Jukkasjärvellä, ynnä muualla. Jumalan armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtooseen asti.

Onnen toivotuksella tervehdimme teitä täältä Vittangista, saarnaajat kristittyin lauman kanssa, jossa nyt taas olemme koolla olleet Herran Jeesuksen nimeen, ja näemme sen suureksi ioloksemme, että Jumalan sanalla on sama voima, kuin ennenkin. Vielä on se suuri armo, että saamme näin rauhassa Jumalaa palvella maailman pauhatessa, jota siunattua rauhaa on saanut tämä kristillisyys nauttia nyt jo seitsemänkymmentä vuotta, josta olemme kiitollisuuden velassa, kaikki kristityt.

Vieläpä täydymme rukoilla rakasta Taivaallista Isää kuningasten ja päämiesten edestä, että saattaisivat hallita riivatun kansan. Ja sen tähden, koska tämä nykyinen ajan henki niin väkevästi ryntää hallituksen kimppuun, ja monet, vielä kristityistäkin, ryöstävät sinne, niitten hyväin toiveitten päälle, olemme katsoneet välttämättömäksi muistuttaa ja varoittaa kristityitä, ettemme antaisi ääniämme puoluekiihkolaisille, ei sosialisteille, eikä niille, jotka sanovat itsensä vapaamielisiksi, mutta oikeiston, eli sen vanhan hallituksen puolelle, on kristittyin välttämättömästi äänensä annettava, ja kokoonnuttava toimellisesti vaalipaikalle. Vaikka niinkin olisi, että joku edustajista valtiopäivillä on vähän toimiva, mutta kaikki muut asiat katsomme peräti vähäisiksi sen rinnalla, mikä koskee meidän vanhaa hallitusta, jonka suojassa olemme saaneet niin rauhassa olla, ja meidän Jumalaamme palvella, josta kiitos, rakkaalle, Taivaalliselle Isälle.

Ahkeroikaamme olla yksimieliset kaikissa asioissa, että olisi menestys kristillisyydessä. Ei nämä asiat ole ainoastaan käsitetyt, sillä kristillisyytemme vanhimmat ovat jo aikanansa sen niin ymmärtäneet, jonka tähden on välttämätöntä kuulla ja totella.

Ei nyt muuta tällä kertaa, vaan olkaa tervehdetyt sydämellisellä rakkaudella, ja annamme ja todistamme kaikki synnit anteeksi Herran Jeesuksen nimessä, ja siinä yiattomassa sovintoveressä. Rukoilkaa edestämme, pyytävät veljenne vaivassa:

Åström-veli on hyvä ja lukee tämän kristityille kuultavaksi. Ole tervehditty.

Tykö rakkaille ja kalliille veljille Vaskivuoressa. Jumalan armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa. Tervehdimme teitä jollakin rivillä, ja annamme tietää, että olemme terveinä, ja kokouksia olemme pitäneet, niin kuin ennenkin, ja viimeksi tässä Vettasjärvessä, ja Jumalan sanalla on sama voima, kuten ennenkin, vaikuttamaan kaikkein niitten tykönä, jotka uskovat.

Paljon on taas täälläkin ollut väkeä koolla monista seurakunnista, mutta Vaskivuoresta ei ole ollut yhtään, vaikka ennen on ollut. Ja sanomia ei ole muuta erityistä.

Nyt tästä tulevasta maakäräjämiesvaalista tuli halu kuitenkin kirjoittaa teidän kristittyjen tähden, että olette toimelliset, samoin kuin saarnaajat, äänestämään yhdessä mielessä, sillä aika on kauhea, jonka jokainen, jolla selvä järki on, näkee, mitä sosialistit nyt yrittävät, ja ettei kristityt menisi ääntensä kanssa auttamaan sen kaltaista hirmuvaltaa, jossa viimeisen ajan vihanmaijat kaatuvat maan päälle.

Tästä lähtee Kuoksu Vaskivuoren kautta Vittangiin, jossa saatte henkilökohtaisesti häntä puhutella, ja kuulla, ketkä ovat vaalilistalla. Nyt eivät saa kristityt antaa sosialistien itseänsä houkutella, mutta yksimielisesti pitää huoli, sillä maakäräjämiesvaalit koskee etupäässä hallitusta ja sen koossa pysymistä, ja jokaisen kuitenkin, sekä kristityt, että uskottomat, pitäisi se ymmärtää ja pitää kalliina, että meillä on ollut tämä siunattu, rauhallinen hallitus, joten niin rauhassa olemme saaneet palvella meidän Jumalaamme, ja nauttia vielä ulkonaistakin rauhaa, jonka armon edestä emme saata Jumalaa kiittää.

Tässä olemme lyhyesti ilmoittaneet mielipiteemme näistä asioista nyt, niin kuin ennenkin, siinä uskossa, että te kuulette ja vaarin otatte. Ja ei nyt muuta tällä kertaa, vaan olkaa tervehditty sydämellisellä rakkaudella, kaikki rakkaat veljet ja sisaret Vaskivuoressa. Synnit annamme ja todistamme anteeksi Jumalan puolesta, Jeesuksen nimessä ja veressä. Sanomme sydämen rakkaita terveisiä Iskolle, Hentulle vaimonsa kanssa, kokoustalon Pekallle, Ollin Iskolle vaimonsa kanssa, Esin Juntille, Iskon Juhanille, Holman Villelle ynnä muille.

Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekiälle painavassa ja raskaassa Herran viinamäen työssä, Matti Uskoski rakkaan emäntäsi, lastes ja kaikkein niitten veljien ja sisarten kanssa, jotka yhtä armon ilmaa hengittävät esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä rauhan siteen kautta Herran Kristuksen laissa aikakautemme vanhinten opin ja esikuvan jälkeen.

Saamme ilmoittaa, että olemme saaneet kirjoja Amerikasta Matti Uskoskelta ynnä monelta muulta. Vieläpä anteeksi anomisia heidän synneistänsä, sekä riitaisuudesta, että vanhinten neuvon halventamisesta ynnä muista. Sen me kaikki saarnaajat seurakunnan kanssa yhdistettynä sydämen ilolla ja rakkaudella todistamme ja annamme, Jumalan sydämellisen laupiuden kautta, Herramme Jesuksen nimessä, viattomassa ja kalliissa sovintoveressä, kaikki synnit, viat ja rikokset anteeksi ijankaikkisella unhotuksella. Ja toivotamme onnea ja siunausta rakkauden ja rauhan Jumalalta kristillisyytemme vanhinten työlle, vaivoille ja kuumille kyyneleille, joitten opetuslapsia olemme, hajoitetut neljän tuulen alle, joitten mullatkin vielä saarnaavat sekä Amerikassa että Euroopassa, heidän lastensa seurassa sovintosaarnaa, Herran nimen kautta.

Sentähden, rakkaat veljet ja sisaret, saarnatkaa sovintosaarnaa kaikki te, jotka Hänen kauttansa olette sovinnon saaneet, jonka Herra itse säätänyt on. Sillä sitä taivaan enkelit halajavat nähdä, ainoastansa se riita, jonka Herra Jumala on pannut vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välille, jonka pitää pysymän maailman loppuun asti, jossa tarvitsemme kaikin yksimielisesti rajaa pitää auki ja rakentaa aitaa, ettei kaikenlaiset luontokappaleet pääsisi tallaamaan Herran viinamäessä ja pilaamaan vesilähteitä, Siionin vuorella, joista Jesuksen lampaat ja karitsat pitää elatuksensa saaman, ja janonsa sammuttaman, sillä vedellä, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään. Niinkuin Jesus sanoi Samarian vaimolle Jakobin lähteen tykönä. Niin siis sammuttakaa teidän sieluinne janon, tet murhetta kärsiväiset ja janoovaiset Jeesuksen lampaat ja karitsat, sillä Vanhimman sydän on auennut pitkänäperjantaina verta vuotamaan, jonka olemme synneillämme saattaneet Hänelle. Ja siinä veressä on synteinne paljous hukkunut, ja syntimme anteeksisaamisen ovi auvennut meidänkin aikakaudessamme tässä kristillisyydessä. Niin siis anteeksiantakaa toinen toisillenne, niinkuin Jumala Kristuksen kautta teille ja meille anteeksi antanut on.

Ja ei nyt muuta, vaan sanomme kaikkein saarnaajain ja kristittyin kanssa, teille kaikille yllämainituille sydämen rakkaita terveIsiä, jotka turvaavat esikoisten seurakuntaan ja meitäkin Jumalan ihmisenä pitävät. Ja saarnatkaa kaikki saarnaajat sovinto saarnaa yhdistettynä, että olis yksi lammashuone ja yksi paimen, ja rukoilkaa meidän edestämme, että voitolla pysyisimme loppuun asti. Amen.

Rakastettu veli Herrassa. Jumalan armo ja rauha olkoon ja hallitkoon teidän kanssanne nyt ja ijankaikkisesti. Amen.

Onnen toivotuksella tervehdän minä sinua vaimosi Hilman ja lasten kanssa; niin myös kaikkia rakkaita veljiä ja sisaria, jotka teidän ympärillänne on. Usein muistan rakasta veljeä Kalle Toivosta, ja sitä rakasta kanssakäymistä, jota saimme pitää, kun olimme täällä yhdessä. Ja niin kuin tiedät, että meillä on ollut yksi sydän ja yksi sielu, ja niin se on vielä nytkin, joka on ainoa menestys kristillisyydessämme, että saarnaajain välIllä on veljellinen ja vilpitöin rakkaus keskenänsä, josta taivaalliselle Isälle kiitos olkoon.

Ja kiitän Toivos-veljeä sen kalliin ja lohduttavaisen preivin edestä, jonka sain ilolla vastaanottaa, josta näin, että olet veli rakas minua muistamassa, jonka edestä kiitän juuri sydämestäni. Vaikka tämä minun vastaus on kyllä viipynyt näin kauvan; ja anna veljeni rakas anteeksi minun hitauteni. Olen kyllä paljon kärsinyt vaivaa hitaudestani, vaan nyt kirjoitan jonku ratin tervehtäessä veljeä. Ja kiitoksia pännän edestä, jonka lähetit minulle. Ja annan tietää, että minä voin hyvin ruumiin terveyden puolesta, ja uskomassa olen samalla tavalla niin kuin ennenkin, ja työtä olemme ahkeroinu tehdä, ja Jumalan sanalla on ollu sama voima vaikuttaa langenneisiin ja uskottomiin, niin ettei ole kristillisyys vähennyt, vaikka paljon on kuoleman enkeli leikannut valjennuttakin Jumalan peltoa, joita on koottu Jumalan aittaan, vaan on yksi osa erotettu johonki loukkoon siinä suuressa riihessä, joita säästetään siemeneksi, joita siementen Herra on kylvänyt tänäkin vuonna peltoonsa.

Ja sen tähden rukoilkaa kaikki totiset rukoiliat, että Herra lisäis työväkeä hänen eloonsa, sillä eloa on paljon, vaan työväkeä on vähän, ja että Herra antais enemmän kastetta taivaasta, että netkään harvat maitojyvät pääsisit kasvamaan, ennenkuin elon aika tulee, ja että Herra varjelis lumisateesta, pakkasesta ja rajuilmasta. Niinkuin näemme, kuinka paljo on kauniisti veheriöitseviä heräyksiä tallattu huonon aidan tähden, ja sopimattoman hallituksen tähden turmeltu Jumalan työtä; erittäin ne likeiset viholliset: Perkele, maailma ja oma liha, että saapi sanoa, voi, kuinka paljon menee Jumalan työtä hukkaan.

Vaan olkaat turvatut, kaikki rakkaat veljet ja sisaret, jotka turvanne luette sen seurakunnan helmaan, joka on ensiksi kivulla uudestisyntynyt täällä Ruotsin Lapissa, ja niin lähetetty neljään tuuleen, ja sentähden on meillä syy sitä kutsua esikoisten seurakunnaksi, ja siihen luottaa, ja siihen koota Jesuksen lampaat, niin ei tule tokka kullekki saarnaajalle perään, vaan niitten seassa, kuin uskovat, on yksi sydän ja yksi sielu. Ja niin uskokaat, kaikki rakkaat veljet ja sisaret. Minäkin täältä asti annan ja todistan kaikki synnit, vijat ja heikkoudet anteeksi Herran Jesuksen nimessä ja rakkaudesta ulosvuotaneessa sovintoveressä, joka veri on puhdistus. Ja korjatkaa saastaisiin astioihin, rakkaat veljet ja sisaret. Ja yhden verisen lipun alla olemme Euroopan ja Amerikan kristillisyys.

Ei erota valtakuntain rajat, eikä valtameret Kristuksen seurakuntaa. Ja vaikka maailman meri pauhaa ja lainehtii, jossa Jesuksen opetuslapsetkin usein joutuvat soutamaan vastatuulta, ja usein saavuttaa epäilys, kostuuko sitä koskaan Isänmaalle, ja pääseekö terveenä toiseen rantaan. Ja vaikka epäilys ei ole Jumalasta, niin ei ole saattanut Jesuksen opetuslapset ennen eikä nytkään välttää epäilyksiä, vaan syntinä pitäisimme pitää epäilykset, niinkuin muutkin synnit.

Ja rukoilkaa, rakkaat veljet, minun ja kaikkein työntekijäin edestä, että jaksaisimme vielä vähän aikaa tehdä työtä. Sillä pijan tulee ilta, pijan pääsevät lepäämään kaikki uskolliset työntekijät Herran viinamäessä, ja nautitsemaan päiväpaikkaansa, joka kyllä on niin suuri, että kannattaa kyllä nähdä vähän aikaa vaivaa, sillä meidän vaivamme on ajallinen ja keviä, se saattaa ijankaikkisen ja määräämättömän kunnian.

Ja ei nyt muuta, vaan jätän hyvästi siinä autuaallisessa toivossa, että pijan teitä ja meitä päästetään näistä turmeluksen siteistä, ja siinä toivossa olemme, että pijan yhteen tulemme tapetun Karitsan häissä, jossa yhteen ääneen sanomme Amen, hallelujaa. Ja sano nyt, veljeni, minun terveisiä niin lavialta kuin näet kristityitä, ja jos kohtaat Kaaleppi Eriksonia, niin sano hälle vaimonsa ja lastensa kanssa minulta paljon terveisiä, ja ole nyt itse vaimosi ja lastesi kanssa minulta vaimoni ja lasteni kanssa sydämen rakkaudella tervehdetty.

Me yhteenkokoontuneet vanhimmat ja apostolit ja veljet olemme koolla olleet Herran edessä ja koetelleet Jumalan tahtoa siitä hätä- ja apuhuudosta, joka on kuulunut Amerikasta monta vuotta, että tulla heitä auttamaan. Ja olemme löytäneet sen Jumalalle otolliseksi että lähettää meidän kalliit veljet ja uskolliset työntekiät Isak Niku ja Frans Parakka tähän painavaan työhön, teille sovintoa ja rauhaa saarnaamaan. Ja niin siunaamme heitä matkaan sen jälkeen kuin jo ennen on lähetysmiehet sen hyväksi nähneet.

Ja niin lähetämme heitä ja uhraamme tähän siunattuun työhön vanhimmat seurakunnan kätten päälle panemisella. Ja vahvistamme tätä lähetyskirjaa omilla nimillämme. Seurakunnan kanssa ja puolesta:

Jöns E. Mäntyvaara, Isak Kuoksu, Viktor Appelqvist, Erik Samuel Johansson-Vettasjärvi, Viktor Björkman, ja me lähetyssaamaajain Isak Nikun emäntä Briita Johanna ja Frans Parakan emäntä Tekla.

Nyt uhraamme meidän miehiämme Amerikan lähetystyöhön vasten meidän omaa tahtoamme, Jumalan tahdon alle, teidän hätähuutonne tähden, siinä uskossa ja toivossa, että Jumala, rakas Isä, varjelee heitä pahasta ja antaa terveyttä ruumiinkin puolesta ja että saamme heitä terveenä kristittyin esirukousten avulla takaisin, sillä asia on kallis ja painava. jonka vahvistamme omilla nimillämme.

Rakkaalle veljelle Herrassa ja muistossa olevalle ystävälle kalliissa Herran työssä, Salmon Johansson ynnä lastenne kanssa. Tässä tervehtän teitä muistavalla rakkaudella, ja kiitän teitä niitten Assappa-siementen edestä, joita sinun lapset ovat lähettäneet minulle, joita sain vasta kesäkuun alussa. Kohta hiljastuit, joita oli 1 kilo ja 7 hektua, kuin tulit paikalle, meidän painojärjestyksessä. Ja sokkerijuurikkaan siemenijä en ole saanut ollenkaan. En tietä, oletteko niitä lähettäneet. Ja kiitoksia tuhansia niitten etestä.

Ja, no, terveenä olemme joltisesti ruurniin puolesta, ja uskomme synnit anteeksi, niin kuin silloinki, kuin olimme teitän kanssanne yhtessä Killimässä, Pauki-järvessä, Soutujärvessä, ynnä muualla. Ja Jumala osottaa aina hänen voimansa, ja vastaa tulella taivaasta, hänen uhrinsa puoleen, missä jo kokouksia kristityt piävät Herran sanan jälkeen.

Ja, no miehet on valittu käymään pitkälle reissulle Ameriikan maalle, teitän tykönne. Frans Parakan ja Isak Nikun, ja uskollisiksi ,tunnetut ja löytyt jo Raattamaan, Jounaksen ja Meri-Pietarin ajoilta saakka, vieläpä ymmärtäväisiksi taivaallisissa asijoissa, ja ovat paljon vaikuttaneet monen vuosikymmenen ajoilla, joihin seurakunnalla on täysi luottamus. Jos muutoin ei voittamattomija esteitä tule. Ei Viktor Appelkvistin terveys ole semmoinen, että sen saattas lähettää. Ja met uskomme, että Herra tekkee tehtävänsä heitän kauttansa lupauksensa jälkeen.

Ja ei nyt muuta, vaan sanon huoneväkeni ja kaikkein kristittyin kanssa teille sydämen rakkaita terveisiä. Ja sano rakkaita terveisiä Koppanalle, kuin näet häntä, ja kaikille kristityille ja saarnaajille, vieläpä totistan täältä asti kaikki synnit, vijat ja epäilykset anteeksi Herramme Jeesuksen nimessä, vijattomassa ja kalliissa sovintovetessä. Sen muistakaat vielä kuolemanki hetkellä, ennen kuin silmiänne kiinni painatta, sillä vijattoman Jumalan Karitsan veri on Pitkänä perjantaina vuotanut monelle tuhannelle syntein anteeksiantamiseksi. Joka on vieläki priiskuvaisena Pyhän Hengen voiman kautta, särjettyihin sytämiin, sen oikijan seurakunnan helmassa, jossa kaikki synnit anteeksiannetaan, ja päästetään lajin kanteista. Johon on viiminenki turva kaikilla särjetyillä sytämillä, kaikkein ahtistustenki alla, vieläpä monen myrskyn ja kiusauksenki aikoina.

Ja ei nyt muuta, vaan sanon hyvästiä siihen asti, kuin tervehtelemme toisijamme. Jos ei ennen, niin kuitenki sen paistavan pilven alla, kristillisyytemme vanhinten, opettajaimme ja koko maasta ostetun lauman kanssa. Silloin ei enää murheen tähden lyö sytän rinnassa, niin kuin täällä. Eikä ennää yksikään karsaasti katso toisensa päälle. Silloin on lohtutus loppumatoin, alati ja ijankaikkisesti, amen. Ja rukoilkaat tetki, rakkaat veljet ja sisaret meitänki etestämme siellä kaukaisella maalla, että jaksaisimme Herran sotassa urhoolliset olla loppuun asti, siksi kuin päästetään meitä levolle, rauhalliseen lepokammijoon, Herran tulemisseen asti.

Pyytän vastausta. Ja sano vielä Koppanalle rakkaita terveisiä, ja kiitoksia tuhansia sen lähetyksen etestä, ynnä hänen emännälle ja lapsille.

Rakkaille ja aina muistossa oleville veljille ja uskollisille työkumppaneille Esikoisten Seurakunnan helmassa ja sen hengen yhteydessä: Isak Niku ja Frans Parakka ynnä kaikkein työkumppaneittenne ja sen Herran lauman kanssa, jotka teidän kanssanne yksi Herrassa ovat, vieläpä yhteen henkeen juotettuna, sen käskyn ja asetuksen jälkeen, jonka Herra itse säätänyt ja antanut on, jota enkelitkin halajavat nähdä.

Onnen toivotuksella tervehdämme teitä, rakkaita veljiä ja sisaria, sinne kaukaiselle Amerikan maalle, ja tietää annamme, että terveenä olemme, kaikki teihin ja meihin vaarantavaiset ihmiset aina Norjaan asti. Ja kesä on töittensä kanssa mennyt hyvin ja uskomassa olemme niinkuin entistään tiedätte. Ainoastaan kaipaus ja odotus, koska saamme teitä tervehdellä rauhan ja sovinnon ilosanomilla Kristuksen valtakunnan rajain sisällä, jota meidän henkemme halajaa ja ikävöitsee.

Ja emme tiedä muuta, kuin rukoilla meidän taivaallista Isäämme, että Hän kaikki kappaleet parhaaksi kääntäis niille, jotka häntä rakastavat. Vaikka tiedämme kyllä, että työ miehillä on asiasta paljon vaivaa ja kiusaa, mutta kyllä Herra hoitaa itse asiansa Hänen lupauksensa jälkeen, sillä Hänen on asia, jonka omat olette. Sentähden olkaa rakkaat hyvässä turvassa, kyllä kaikki vaivat Herra palkitkoon ijankaikkisella ilolla ja autuudella, kun saatte tulla osalliseksi Takkis-vainajan ja Jonas Pumun ja kaikkein vanhurskasten palkasta, jossa unhotatte kaikki teidän matkanne vaivat, kun uusi ilma aukenee ijankaikkisuuden rannalla, ja saatte laulaa kiitosta Luojallemme alati ja ijankaikkisesti. Amen.

Ja en tiedä muuta, vaan sanomme Teklan ja Briita Johannan ja heidän lastensa kanssa teille sydämmen pohjasta asti rakkaita terveisiä, ja kaikille Amerikan saarnaajille vieläpä Kaarlo Toivoselle, teidän matkakumppanille, Salmon Johnsonille ja Koppanalle vaimonsa ja lastensa kanssa, ja kaikille veljille ja sisarille siellä kaukaisella maalla, ja vielä täältä asti todistamme kaikki synnit ja viat anteeksi Herran Jeesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa veressä, sen muistakaa vielä kuolemankin hetkellä. Pyydän rukoilla edestäni.

Kiitämme Anna Hedmannia ja Hilma Karhua niitten kalliitten preivien edestä, jotka ovat olleet suureksi lohdutukseksi, kun olemme niitten kautta tietoja saaneet, että ovat terveenä ja onnellisesti sinne kostuneet.

Tykö Wm.Koppana. Jos te lähetätte tämän kirjeen sinne, missä tiedätte Lapinmaan saarnaajat olevan. Ja terveisiä minulta teille, vaimoni Greeta Stiinan kanssa ynnä lasten kanssa. Teklalta lastensa kanssa y.m. kristityiltä, pyytää

Rakkaille ja ikuiseen muistoon jääneille veljille ja uskollisille työntekiöille Herran viinamäen raskaassa ja painavassa työssä: Wm. Koppana ja A Simonson, rakkaitten emäntäinne ja lastenne, Ja ympärillänne olevan Herran lauman kanssa, jotka hengitätte yhtä Jumalan armon raitista ilmaa teidän ja meidän kanssa esikoisten seurakunnan helmassa. Jumalan ja meidän Herran Jesuksen armo ja rauha lisääntyköön teille nyt ja aina elämänne ehtoo asti.

Onnen toivotuksella tervehdän teitä ja annan tietää, että terveenä ja onnellisesti olemme saapuneet kotia. Kaksi viikkoa ja yksi vuorokausi meni New Yorkista kotia; pikainen kulku. Perheemme olit myös elämässä ja terveenä, paljon olit odottamassa, ja kiitit Jumalaa, joka niin onnellisesti johdatti meidät ruumiin ja sielun puolesta, ja siunasi vielä sen työn, jota varten metkin lähetetyt olemme, että sovinto tuli, jonka kautta vaivatut vapaaksi pääsit, ja murheen alta murhetta kärsiväiset. Ja kokoukset saimme varsin, kuin tulin kotia meidän kylään. Sammeli, Kuoksu ja molemmat Viktorit Gellivaarasta, ja paljon oli kansaa koossa, ja Jumalan sana vaikutti, niinkuin ennenkin. Langenneita myös nousi, ja ilon ja riemun ääni kuului joka kokouksessa.

No, en tiedä muuta tällä kertaa, kuin vieläkin kiitän teitä ja kaikkia Amerikan kristityitä monessa kielessä, joittenka kautta me kulkeneet olemme, kaiken sen ylönpalttisen rakkauden palveluksen edestä meitä kohtaan, jonka te meille osotitte, ehkä me niin heikot palveliat olimme teidän keskellänne; sen Herra Israelin Jumala, teille palkitkoon.

No, onnelliset olemme, rakkaat ystävät, kuin olemme talutetut oven kautta oikiaan seurakuntaan, jossa synnit annetaan anteeksi, ja saamme joskus lähestyä armoistuinta Jesusta, ja uskon avatuilla silmillä katsoa maasta ylettyä ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta Jesusta siinä kaunistuksessa, jonka hän on saanut meitä rakastaissansa. Niin, uskokaa rohvaistulla sydämellä, metkin täältä asti annamme ja todistamme, kaikki synnit anteeksi kaikille katuvaisille ja uskovaisille, Herran Jesuksen nimessä ja rakkaudesta ulosvuotaneessa sovintoveressä. Sen uskokaa rohvaistulla sydämellä, ja muistakaa vielä silloinkin, kuin tulevat raskaat epäilykset ja kovat kiusaukset, että teillä ja meillä on suuri todistuksen joukko ympärillämme, ja olkaa turvatut, rakkaat veljet ja sisaret siinä autuaallisessa toivossa, että pian yhteen tulemme kirkkaassa ilmassa, jossa yhteen ääneen sanomme: Amen, hallelujaa, kiitos Karitsalle, Amen.

Ja sanon vaimoni, lasteni ja kylän kristittyin kanssa teille yllä mainitut, ympärillänne olevain kristittyin kanssa, sydämen rakkaita terveisiä. Sanokaa Anna ja Arvid Hedmanille, Kyrölle, Kinnuselle, Thomas Kurulle, Thomas ja Anton Luusualle, Perälälle, Karnelille, Holmille, Karjalalle, Simon Kalliaiselle kaikille rakkaitten emäntäinsä ja perheittensä kanssa meiltä sydämellisiä terveisiä, ja meidän rakkaalle mammalle Greeta Valsille.

Emme suita kaikkia nimittää, ovat kuitenkin nimenne kirjoitetut taivaassa. Rukoilkaa meidänkin edestämme.

Tykö rakkaalle ja kalliille veljelle ja uskolliselle Herran viinamäen työntekiälle Olof Matoniemi, ynnä rakkaan vaimonne ja Herran lauma ympärillänne. Jumalan armo vahvistakoon teidän sielunne ja ruurniinne voiton päällä pysymään loppuun asti. Amen. Onnen toivotuksella tervehdämme jollakin harvalla ratilla, ja annamme tietää, että onnellisesti ja terveenä olemme kotia kostuneet, josta Jumalalle olkoon kiitos! Ja saan antaa tietää, että kokouksia on pidetty jälkeen, kuin olemme tulleet, ensin Masunilla, johonka kokoonnuit saarnaajat kuulemaan Amerikan sanomia, josta teille on kirjoitettu.

Ja nyt on tässä Parakan kylässä ollut kokous toista viikkoa, ja paljon kristityitä koolla, ettei voi huoneet vetää, vaikka ovat harvassa asuvat ihmiset. Ja suuret liikutukset, vieläpä langenneita nousee, josta myös on ilon ainetta. Ilolla ja liikutetulla sydämellä ovat kristityt ottaneet meitä vastaan, kuin sait vielä terveenä takasin, vieläpä net ilosanomat, että sovinto on tullut, ja vaivatut ja murhetta kärsiväiset on päässeet kuorman alta.

No, ei täältä ole sanomia erityistä. Ovat Itä-Norjastakin kirjoittaneet, ja tahtovat saarnaajia Vesisaaren, Annijoen, Salttijärven, Taanan, ja Pykian y.m. kristityt. Näyttää heidän kirjasta, että on suurempi hätä. Olemme heille kirjoittaneet sillä toivolla, että joku tulis Itä-Norjasta Gellivaaran joulukokouksiin. No en tiedä, vanhin rakas muuta, mutta olkaa hyvin palkitut koko Herran lauman kanssa, pysyväisellä Jumalan rauhalla kaiken teidän ylönpalttisen rakkauden edestä, ja uskokaamme synnit anteeksi Herramme Jesuksen nimessä ja siinä kalliissa sovintoveressä, joka on vuotanut pitkänäperjantaina Yrttitarhassa ja Golgatan mäellä. Olkoot ne viattomat verenpisarat viimeinenkin virvoitus kuoleman virran rannalla, ennenkuin silmät kiinni painuvat ja aukenee uusi ilma, jossa voittajain ja kilvottelijain palkka maksetaan ijankaikkisella ilolla. Rukoilkaa minunkin edestä, ynnä perheeni, että voiton päällä pysyisin loppuun asti. Siinä toivossa olemme, että saamme tervehtää toisiamme sillattoman virran toisella rannalla, rakkaat veljet ja sisaret Amerikan maalla.

Kuin olimme masuunilla saimme teidän kalliin kirjan, kirjoitettu Poinsetilla, jonka edestä kiitämme.

Rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille Herran viinamäen raskaassa ja painavassa työssä: Olof Matoniemi, rakkaan emäntänne Edlan ja Salmo Johnsonin ynnä muitten saarnaavaisten miesten ja palvelevaisten vaimoin ja totuuden apulaisten, ja koko sen siunatun Herran lauman kanssa, joka ympäriltänne on monessa eri kielessä: Jumalan ja meidän Herran Jeesuksen armo ja rauha lisääntyköön teille nyt ja elämänne ehtoon asti. Amen.

Onnen toivotuksella tervehdän teitä, ja annan tietää, että Jumalan ihmeellisen johdatuksen alla olemme onnellisesti ja terveenä kotia saapuneet siltä pitkältä Amerikan reissulta, ettei ollut meillä meritautiakaan, vaikka enin osa olit kipiänä koko ajan. Ja niin hopusti tulimme, ettei mennyt kuin kaksi viikkoa ja kolme ja puoli tuntia New Yorkin rannasta Gellivaaraan. Perheemme olit myös terveenä, ja kaikki hyvin, vaikka vaimot olit vähän murehtineet. Ja saarnaajat ja kristityt olit myös odottamassa, ja me saimme kokouksen varsin, kuin tulimme kotia.

Saarnaajat tulit meille, Sammeli ja Kuoksu, Appelqvist ja Björkman Gellivaarasta, ja Fransi Parakasta, ja paljon kristityitä, ettei voinut huoneisiin mahtua. Ja sydämmestä kiitit Jumalaa saarnaajat ja kristittyin lauma, sen suuren armon edestä, että Jumala johdatti meidän tiemme niin onnellisesti. Ja suuri ilon ja kiitoksen ääni kuului kokouksissa, kuin sovintokirja luettiin. Olemme olleet myös Parakassa koolla, ja sama ääni kuului siellä.

Nyt lähdemme Kuoksun kylään kokouksia pitämään. Olemme lähettäneet sovintokirjoja Norjaan ja Suomeen. Norjasta olemme saaneet jo vastauksen. Saman on vaikuttanut sielläkin: ilolla ja sydämen rakkaudella ovat anteeksi antaneet, sekä saarnaajat, että kristittyin laumat, teille Amerikan saarnaajat ja kristittyin laumat ympärillänne, kaikki erhetykset. Ja sanovat, että teidän pitää uskoa ja olla vapaat, ja ilman pelkäämättä saarnata kaiken totuuden. Kyllä Jumala, jolla on kaikki voima taivaassa ja maanpäällä, vahvistaa, jonka on asia. Vaikka sen tiedämme, ettei vihollinen ole jouten tästäkään edes. Kuitenkin uskomme, että se suuri Sotasankari Herra Jeesus käypi laumansa edellä sotijana ja voittajana, ja lyöpi vieläkin laumansa viholliset suunsa miekalla.

No, en tiedä muuta tällä kertaa, kuin sydämestäni kiitän Matoniemi-vanhinta sen kalliin ja sydäntä liikuttavan kirjan edestä, jonka olitte kirjoittaneet Poinsettilta, ja Salmo-veljeä kalliin kirjan edestä, jonka sain New Yorkista, joista näen, että olette meitä jääneet muistamaan. Ja vieläkin sydämmestäni kiitän teitä ja kaikkia Amerikan kristityitä kaiken sen ylenpalttisen rakkaudenpalveluksen ja kaiken sen rakkaan kanssakäymisen edestä. jonka osoititte meitä kohtaan teidän keskellänne ollessamme. Ehkä me niin heikot palvelijat teidän keskellänne olimme. Jumala, rakas Isä, sen teille maksakoon, me emme voi millään palkita.

No, suuri armo se on meille, veljet ja sisaret, että saamme näin kelvottomana ja pahana, kuin itsemme tunnemme, uskoa itsemme autuaaksi sen esikoisten seurakunnan helmassa, joka on ensiksi kivulla syntynyt Ruotsin Lapissa, joka on lapsistansa murheen ja huolen pitänyt, ja pitää tästäkin edes. Sen tähden olkaa turvatut, rakkaat ystävät kaukaisella Amerikan maalla, ja uskokaa rohvaistulla sydämellä syntein anteeksisaamisen armosta itsenne autuaaksi. Metki täältä asti annamme ja todistamme Herran Jeesuksen nimessä ja rakkaudesta ulosvuotaneessa sovintoveressä kaikki synnit, viat ja epäilykset (anteeksi). Sen muistakaa vielä kuoleman virran rannallakin, ennenkuin silmänne kiinni painuvat viimeiseen uneen, jossa aukenee kirkas ilma silmäin eteen, ja loppuvat kaikki matkan vaivat. Siinä autuaallisessa toivossa sanon hyvästin, että pian yhteen tulemme Tapetun Karitsan häissä, jossa yhteen ääneen sanomme: Amen, halleluja.

Olkaa minulta vaimoni, perheeni ja kylän kristittyin kanssa sydämellisellä rakkaudella tervehdetty, ikuiseen muistoon jääneet ystävät. Sanokaa, jos näette Poinsettin, Savon, Gacklen, New York Millsin ja Brainerdin kristityille meiltä sydämen rakkaita terveisiä, ja kiittäkää Lehtolan sisaruksia kalliin kirjan edestä, jonka sain teidän kirjeenne sisällä.

Älkää, te vanhin rakas, halventako itseänne, kalliina olette Lapinmaan seurakunnan sydämellä, vielä enempi kuin ennen. Jos näette veli Kieriä, sanokaa meiltä sydämenrakkaita terveisiä. Rukoilkaa meidänkin edestä,

Suomen lähetystä ei tule kuitenkaan ennen joulukokousta; tulee sieltä joitakin saarnaajia joulukokouksiin,

Tykö rakkaille veljille ja uskollisille Herran palvelijoille: Tuomas Kuru ja William Koppana ynnä rakkaitten emäntäinne, lastenne ja se piiskuinen Herran lauma, joka teidän ympärillänne on, ynnä saarnaavaisten miesten ja palvelevaisten vaimoin kanssa, jotka yhtä armon ilmaa hengittävät Esikoisten seurakunnan helmassa ja sen hengenyhteydessä. Meidän Herramme Jeesuksen armo ja rauha lisääntyköön teille.

Tässä tervehdän teitä sydämellisellä rakkaudella, ja kiitän teitä kaikkia Amerikan veljiä ja sisaria, kuin olette niin kauniisti lähettäneet meidän lähetyssaarnaajia takaisin, terveenä, eikä ole mitään puuttunut. Vieläpä erityisesti kiitän Tuomas Kurua ja William Koppanaa ja Simontaivalta y.m. niitten rakkauden merkkein edestä, joita olette lähettäneet minunkin persoonaani kohti lähetysmiesten matkassa. Vieläpä kaikkia Amerikan veljiä ja sisaria kaikkein uskon avuin edestä, tämän kalliin kristillisyyden ylösrakennukseksi, jonka se vanhurskas Tuomari palkitkoon ajassa ja ijankaikkisuudessa rauhalla ja riemulla. Vieläpä toivotamme onnea ja menestystä sille siunatulle sovinnolle, jota tehty on lähetyssaarnaajain aikana Amerikan maalla, jota aina jatkakaat, rakkaat veljet ja sisaret, että Herran piiskuinen lauma pysyisi koossa kuninkaamme Herran Kristuksen kuuliaisuudessa Hänen asetustensa alla, jotka Hän seurakunnallensa säätänyt ja asettanut on sen menestykseksi, lisääntymiseksi ja koossapysymiseksi.

Vieläpä rukoilemme kastetta taivaasta, joka on satanut yrttitarhassa maan päälle, että ijankaikkisuuden kukkaset vieläkin kasvaisivat nuoremmissa polvissa Takkis-vainajan, Joonaksen, Raattamaan ja kaikkien uskollisten Siionin muurin vartijain hautain päälle, joita on niin suuri paljous jo istutettu ijankaikkisuuden ihanalle rannalle kukoistamaan kunniaksi Jumalalle ja tapetulle Karitsalle, joka on meitä verellänsä meidän synneistämme pessyt, ja tehnyt meitä kuninkaiksi ja papeiksi sen uuden, minun Isäni valtakunnassa, niin kuin sanoo Kristuksen henki. Ehkä olemme heikot ja kelvottomat palvelijat sen suuren heikkouden ja syntisyyden tähden, kuin meissä on. Sentähden saatte ja saamme olla hyvässa turvassa, rakkaat veljet ja sisaret kaukaisella maalla, sen pitkällisen murheen ja kaipauksen päälle, jota olette koetella ja kantaa täytyneet siihen asti, että apu tuli Siionista. Kuitenkin olette voiton päällä Karitsan veren kautta ja heidän todistuksensa sanan kautta.

Ja paistakoon vielä armon aurinko avatusta kyljestä Golgatan mäellä, teidän särjettyihin sydämihinne, että jaksaisitte vielä katkasta tämän viimeisen puolineljänneksen, siihen asti, kuin saamme yhteen tulla vanhinten ja valittuin kanssa ja veisata yhteen ääneen Amenta ja hallelujaa alati ja ijankaikkisesti. Amen.

Ja vielä todistan kaikki synnit ja epäilykset anteeksi Herramme Jeesuksen nimessä ja kalliissa veressä. Pyydän rukoilemaan edestäni. Omalla kädellä

pyydän vastausta, jos tämän saatte. Ja sanokaa sydämenrakkaat terveiset kaikille saarnaajille ja kristityille ja olkaa itse ensin tervehdityt.

Rakkaalle vanhimmalle ja uskolliselle Herran palvelialle, esikoisten seurakunnan hengen yhteydessä, N. Petter Starkka, Liimatta, y.m., rakkaiden vaimojenne ja lastenne kanssa, Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen armo ja rauha olkoon ja hallitkoon teidän henkenne kanssa, teidän vanhempina päivinänne, nyt ja aina elämänne ehtoon asti, Amen.

Tässä tervehdän teitä, kallis vanhin, ja kiitän teitä niiden kalliiden kirjeiden edestä, joita olen useampia saanut, ja on jo aikaa ollut halu vastata yhdelläkään kirjeellä, mutta osaksi on ollut luottamus seurakunnan kirjeeseen, joka on ollut yhteinen kaikille, kun on ollut niin sekainen aika kristillisyydessä Amerikan maalla, niin ettemme ole tahtoneet yksityisinä paljon kirjoittaa, mutta olisin kuitenkin ollut syyllinen teille vastaamaan jopa yhdenkään kirjeen, jota vanhimmalta rukoilen anteeksi, ja olemme iloiset siitä, että kristillisyyden asiat selkenivät meidän kalliiden lähetysmiesten kautta Amerikan maalla, josta kiitos olkoon kuolemattomalle Jumalalle.

Ja vielä tästäkin edes, neuvokaa etsimään apua oikeasta seurakunnasta, kun niin tarve vaatii, sillä Jumala on aina omistansa murheen pitänyt ja lupauksensa täyttänyt. Vaikka onkin monen vaivan kautta ollut Jumalan valtakuntaan sisällekäyminen, on kuitenkin armo suuri, kun kostumme illaksi perille, vaikka joutuuki välistä paljonkin murhetta kärsimään tällä vaivalloisella korpimatkalla. Kuitenkin kerran unhotatte kaikki teidän matkanne vaivat, kun uusi ilma aukenee ijankaikkisuuden ihanalta rannalta, ja saatte tervehtiä Takkisvainajaa, Raattamaata, Joonasta ja kaikkia ulosvalituita, joita on niin suuri paljous siirtynyt sinne uuteen, minun Isän valtakuntaan, Euroopan ja Amerikan maalta, niinkuin Herra on sanonut. Sentähden olkaa, rakas vanhin, toivossa iloiset. Ei olekaan enään kuin yksi puoli neljännes matkaa isänmaan rantaan.

Ja en nyt tiedä muuta, vaan sanon emäntäni, lasteni ja kaikkein saarnaajien ja valittujen kanssa teille, sinun perheesi ja ympärillä olevien valittujen kanssa sydämen pohjasta asti rakkaita terveisiä, ja sano kaikille yksimielisille saarnaajille sydämellisiä terveisiä, ja että jatkavat aina sovintosaarnaa eteenkinpäin, niin kuin Herra on säätänyt, sillä ei sielun vihollinen ole vieläkään joutilaaksi tullut, eikä tule, niin kauan kuin elävää kristillisyyttä maan päällä löytyy. Mutta turvassa kuitenkin olemme, kun olemme Siionin linnassa, jossa rauhankelloja soitetaan, niin kuin vanhimmat jo ennen sanoivat. Ja kaikki on hyvin asiat. Ja nyt lopetan tämän pienen kirjoitukseni, ja vielä täältä asti todistan kaikki synnit, viat ja epäilykset anteeksi Herramme Jeesuksen nimessä, viattomassa ja kalliissa sovintoveressä, joka on pitkänäperjantaina vuotanut Herramme Jeesuksen keihäällä avatusta kyljestä, josta vieläkin paistaa armon aurinko teidän särjettyihin sydämiinne, että päänne pysyisi ylhäällä tämä pikkuinen hetki. Ja nyt sanon hyvästiä siksi kunnes tervehdimme oikean Isän kotona, ja saamme laulaa yhteen ääneen- alati ja ijankaikkisesti. Amen.

Ja vielä kiitän sydämestäni kaiken kalliin avun edestä kristillisyyden hyväksi, jota olette uhranneet Herralle. Vieläpä kiitän sydämestäni teitä kaikkia rakkaita veljiä ja sisaria teidän rakkaiden lähetystenne edestä, joita olette lähetysmiestenkin matkassa lähettäneet kalliin kristillisyyden tarpeeksi, vieläpä minunkin persoonaani kohtaan. Ehkä olemme kasvoista tuntemattomat monelle, ja sano nyt, vanhin rakas, heille sydämenrakkaita terveisiä, sekä saarnaajille, että palveluspiioille. Ja Herra palkitkoon heille heidän vaivansa. Jää hyvästi Herran haltuun siksi, kunnes tervehdimme sen oikian Isän kotona. Ja Isak Kuoksu ja Isak Niku ja Frans Parakka sanovat emäntäinsä ja lastensa kanssa teille kaikille, rakkaille veljille ja sisarille, sydämen pohjasta asti rakkaita terveisiä. Merkitsee omalla kädellänsä ja pyytän rukoilemaan edestäni.

Tykö rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille raskaassa ja painavassa Herran työssä: Olof Matoniemi, N.P. Starkka, John Muonio, John Kieri, Salmon Johnson, William Koppana, August Simontaival, Caleb Erickson y.m. ynnä rakkaitten vaimoinne, lastenne ja koko kallis Herran lauma Amerikan maalla alkain New Yorkista, Brooklynissä, Lanesvillessä, Calumetissä, Spartassa, Brainerdissa, New York Millsissä, Gacklessä, Savossa, Poinsettillä, Snomassa, Blackhillissä, y.m. y.m. aina Tyynenmeren rantaan asti, Jumalan ja meidän Herramme Jesuksen armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti Amen.

Ja nyt tulemme teidän tykönne tämän meidän lähetyskirjamme kautta, täältä Ruotsin Lapista, jossa olemme yksimielisesti koolla paljon saarnaajia monista eri paikkakunnista, aina Norjasta asti, ynnä suuri kristittyin lauma, Herran edessä tutkimassa ja koettelemassa tärkeitä kristillisyytemme asioita, vieläpä niitä avunpyyntöjä niin monista eri paikkakunnista ja valtakunnista, johonka tämä hengellinen liike on levinnyt, sen oikian Raamatullisen lähetystoimen kautta, jonka kristillisyytemme vanhimmat ovat voimaanpanneet, tämänkin kristillisyyden aamunkoitosta alkaen, joka on siunatuita hedelmiä kantanut niin kauvas kuin se on itsensä levittänyt Euroopassa ja Amerikassa, ja puhtaan esikuvan, uskossa, opissa ja elämässä. Vaikka sitä vastaan on niin paljon sanottu hengellisesti kuolleelta pappiskunnalta, suruttomalta maailman joukolta ja kristillisyyteen pahentuneilta, joillenka Kristuksen ijes ja hallituksen muoto on tullut sopimattomaksi. Ja niin ovat eroittaneet itsensä esikoisten seurakunnan hengenyhteydestä, ja yhdistäneet hengellisestisokian maailman joukon kanssa, totuutta vastaan sanomaan, ja maailman joukon valheita levittämään elävästä kristillisyydestä, ettei heränneet ja autuutta kaipaavaiset sielut tohtisi uskoa totuutta.

Mutta Jumala on kuitenkin ollut voimallinen omainsa kanssa, ja vahvistanut aina sanansa seuraavaisten merkkein kautta, Euroopassa ja Amerikassa, jonka olette itse saaneet nähdä ja koetella. Niinkuin nytkin olemme saaneet sanomia lähetysmiesten ja lähetyskirjain kautta Amerikasta, joita sieltä on tänne kirjoitettu, niistä siunatuista sovinnoista, joita on tehty Herran edessä Fransi Parakanja Isak Nikun aikana, joka on vaikuttanut suuren ilon koko esikoisten seurakunnalle. Johonka emme tiedä muuta, kuin toivotamme ja rukoilemme Jumalan siunausta eteenkin päin, että kaikki saarnaajat ja työntekiät Herran viinamäessä jaksaisi yksimielisesti kärsivällisyyden kautta tehdä Herran työtä, ja rakentaa ja voimassa pitää viinamäen aitaa, ettei kaikenlaiset luonto kappaleet pääsisi Herran viinamäkeen polkemaan ja paskantamaan. Ja jatkakaa sovintosaarnaa eteenkinpäin, jonka Herra itse säätänyt on, että Herran lauma koossa pysyy Herramme Kristuksen laissa, joka on hänen valtakuntansa ojennusnuora.

No, emme nyt muuta. Jumalan on asia, ja Herra tuntee omansa idässä ja lännessä. On kuitenkin syy uskoa, rakkaat veljet ja sisaret, vieläpä rohvaista sydäntämme uskomaan ja yksinkertaisessa uskon kilvoituksessa seuraamaan Kuningastamme ja rakastajaamme Jesusta, joka on tien kaalannut läpi turmeluksen pilkkakaupunkia yrttitarhasta Golgatan mäelle, jossa hän huutaa ristiinnaulittuna: se on täytetty, velka on maksettu ja Isän armo ansaittu. Vieläpä että ylösnousemisen kirkas aurinko saisi paistaa särjetyn ja kastellun maan päälle, että jaksaisitte ja jaksaisimme tämän pikkuisen aikaa sotia ja kilvoitella sen suuren päämaalin perään siihen asti, kuin aukenee uusi ilma ijankaikkisuuden ihanalla rannalla, jossa voittajain ja kilvoittelijain palkka maksetaan ijankaikkisella ilolla ja kunnian, kruunulla. Olkaamme sillä autuaallisella toivolla lohdutettuna kaikissa murheissa ja matkan vaivoissa, kaikki saarnaajat koko Herran lauman kanssa Amerikan maalla ja kaikkialla, että valkenee pijan se autuaallinen päivä, jossa saamme kaikkein edellämenneitten vanhinten ja koko maasta ostetun lauman kanssa sanoa yhteen ääneen: Amen halleluja. Tervetulemaan tapetun Karitsan häihin. Ei silloin enää muistu mieleen matkan vaivat, ei sota, ei kilvoitus.

Ja ei nyt muuta, kuin tervehdämme näitten sanain kanssa, että kaikki synnit ja viat on anteeksiannetut, ja vielä annamme ja todistamme Jesuksen nimessä ja siinä viattomassa ja kalliissa sovintoveressä, joka on vuotanut pitkänäperjantaina syntein anteeksiantamiseksi monelle tuhannelle. Ja vieläkin kiitämme Amerikan veljiä ja sisaria kaiken rakkaudenpalveluksen edestä. Vieläpä, että ovat lähetysmiehet kauniisti takasin lähettäneet, että Lapinmaan seurakunta saapi olla vapaa kustannuksista. Ja rukoilkaa meidänkin edestä, ja kantakaat anteeksiantavaisella sydämellä armoistuimen tykö. Merkitsevät veljenne vaivassa seurakunnan kanssa ja puolesta:

Samuel Vettasjärvi, Isak Kuoksu, Isak Niku, Frans Parakka, Viktor Appelqvist, Viktor Björkman, Oskar Björkman, Karl Nilson, John Karlson, K R. Erlandsson, Esajas Larson-Nija, J O. Rova, Salmon Fjelborg, Knut Pannasson, Paava Pitsa, Anders Knutson Pitsa, Mikael Mikaelson, Abel Erikson, Frans Hagström, John Henrik Olson Puoltikasvaara, Petter Kranat, Petter Sitsi.

Rakkaille veljille ja uskollisille työntekiöille Herran viinamäen raskaassa ja painavassa työssä: Alex Ritola, John Muonio, Johan Huumola, rakkaitten perheittenne ja kaikkein Gacklen kristittyin, saarnaavaisten miesten ja palvelevaisten vaimojen ja totuuden apulaisten kanssa. Jumalan ja meidän Herran Jesuksen armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa nyt ja elämänne ehtoon asti, Amen.

Onnen toivotuksella tervehdän teitä ja ympärillänne olevaa Herran laumaa, jotka yksi ovat teidän ja meidän kanssamme esikoisten seurakunnan helmassa, ja hengittävät yhtä armon ilmaa sen siunatun sovinnon kuuliaisuudessa, jonka Jumala vaikutti Amerikan maalla jääneenä kesänä, johon Jumala mielistyi ja hänen pyhä seurakuntansa niin laajalti, kuin elävän kristillisyyden jäseniä on tällä aikakaudella. Se on vaikuttanut ilon, ja kymmenet tuhannet on kiittäneet Jumalaa sen ilosanoman edestä, että sovinto tuli, jossa vaivatut ja murhetta kärsivät pääsit vaivan ja murheen alta.

Tämän kautta saan ilmoittaa, että terveenä ja onnellisesti olemme kotia saapuneet siltä pitkältä Amerikan reisulta. Perheemme olit myös terveenä ja paikkakuntaimme kristityt olit odottamassa ja kiitit Jumalaa ilolla, joka johdatti tiemme niin onnellisesti. Ja heti kotiani tultua sain rakkaitten veljein Alex Ritolan ja J. Muonion kalliit kirjeet, joitten edestä kiitän juuri sydämestä, ja myös kiitän teitä ja kaikkia Gacklen rakkaita veljiä ja sisaria kaiken sen ylönpalttisen rakkautenne ja ylönpalttisen rakkauden palveluksen edestä, jonka te meitä kohtaan osotitte, ehkä me niin heikot palveliat teidän keskellänne olimme. Rakkaaseen ja ikuiseen muistoon olette jääneet, rakkaat ystävät, emme kykene millään teille palkitsemaan sitä rakkautta, mutta uskomme, että Jumala vanhurskas Isä teille sen palkitsee ajassa hyvällä omalla tunnolla ja taivaassa kunnian kruunulla.

No koolla olemme olleet taasen Gellivaarassa. Paljon saarnaajia ja suuri kristittyin lauma, ja paljoista kylistä muualla, ja Jumalan sana vaikuttaa kaikissa kokouksissa, niinkuin ennenkin, langenneita on noussu ja suruttomuudesta on tullu, ja ilon ja riemun ääni kuuluu kaikissa kokous-paikoissa, josta näkyy, että Jumalalla on vielä etsikonaika, vaikka kuollut pappiskunta suruttoman maailman ja eriseuran henkein kanssa ovat työssänsä totuutta vastaansanomassa, ja työtä tekevät, ehkä ei minkäänlaista vaikutusta tule näkyville, mutta enämpi pimeyttä, työssä ja elämässä suruttoman maailman kanssa yhdenkaltaset, eikä sentähden näe, että Jumalan rangaistus on heidän päällensä tullut, vaikka eivät he sitä itse näe, ja näyttää kuin ei he tahtosikaan. Sentähden, kaikkein niitten rinnalla me pitäisimme katsoa itsemme onnellisiksi, kuin Jumala on meitä niin paljon rakastanut, että olemme tulleet johdatetuksi oven Herran Jesuksen kautta Esikoisten Seurakuntaan, jossa on se oikia suojan ja turvan paikka kaikille orpolapsille ja armonpenikoille, silloinkin kuin tulee kova ilma maailmassa. Sentähden olkaa turvatut, rakkaat veljet ja sisaret, ja katsokaa maastaylettyä ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta Jesusta uskon avatuilla silmillä, että voima vuotaa sieluihimme ja sydämiimme elämäksi ja rauhaksi, tällä vaivalloisella korven matkalla, jossa ei ole aina auringon paiste niillä matkamiehillä, joitten pitää vaeltaa läpi maailman pilkan ja ylönkatseen, seuraten pilkattua Jesusta, ja tunnustaa totuuden, josta on totuuden tunnustajat saaneet viimein antaa verensä ja henkensä. Vaikka Jumalan ihmeellinen neuvo on ollut tämän kristillisyyden ajalla, ettei ole lohikäärme enempi saanut lakkia kristittyin verta tähän asti, mutta sitä emme tiedä, mitä edessä on. Kuitenkin olemme turvatut, rakkaat ystävät, Euroopassa ja Amerikassa, kuin olemme oikian äidin helmassa, jossa joskus saamme nauttia tulevaisen maailman voimaa sydämissämme, jossa unehtuvat ne vaivat ja kiusaukset, jotka kohtaavat tällä matkalla, kuitenkin vähäksi aikaa, ja saamme taas niin kuin uudet voimat sodassa ja kilvoituksessa. Sentähden kilvoitelkaamme vähän aikaa kallista uskon kilvoitusta, pian teitä ja meitä kootaan pitämään tapetun Karitsan häitä, toisella puolen sillattoman virran, kaikkein vanhinten ja valittuin kanssa, jossa yhteen ääneen sanomme Amen, Halleluja! Kiitos Karitsalle, Amen.

Onnen toivotuksella olkaa hyvästi, ikuiseen muistoon jääneet ystävät, olkaat minulta vaimoni ja perheeni ja kylämme kristittyin kanssa sydämellisellä rakkaudella tervehdetty yllämainitut, rakkaat veljet, perheittenne ja ympärillänne olevain kristittyin kanssa. Sanokaa meiltä sydämenrakkaita terveisiä Nick Vilenille, Oskar Nilsonille, Uskoski vainajan perheelle, Erikäiselle, Niskasen veljeksille heidän äitinsä kanssa ja Peter Vanhalle, kaikille rakkaitten emäntäinsä ja perheittensä kanssa, ja kaikille ympärillänne olevain kristittyin kanssa, en suita kaikkia nimittää. Ja uskokaa kaikki synnit anteeksi; metki täältä asti annamme ja todistamme Herran Jesuksen nimessä ja rakkaudesta ulosvuotaneessa sovintoveressä. Rukoilkaa meidänkin edestä.

Sanokaa rakkaalle sisarelle Ritolan emännälle sydämen rakkaita terveisiä ja vieläkin kiitoksia sen kärsivällisyyden ja väsymättömän palveluksen edestä.

Tykö rakkaille ja ikuiseen muistoon jääneille veljille ja sisarille Hancockissa, Calumetissa y.m. W.Koppana, August Simontaival, ynnä rakkaitten vaimoinne ja lastenne kanssa, ynnä kaikki muut veljet ja sisaret. Jumalan armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti.

Onnentoivotuksella tervehdän minä teitä ja annan tietää, että terveenä olemme ruumiin puolesta kaikki saarnaajat. Ja kulkeneet olemme ja kokouksia pitäneet samoissa kylissä, niinkuin Koppana veli muistaa mennä vuonna. Amerikan sovintokirjoja y.m. Amerikan kristittyin kirjoja olemme lukeneet, joka on suuri ilo ikristityille, kuin vaivatut ja murhetta kärsiväiset ovat päässeet kuorman alta hengittämään Jumalan armon raitista ilmaa Esikoisten seurakunnan helmassa ja hengenyhteydessä. Kalliina kattomme teitä, rakkaat ja ikuiseen muistoon jääneet ystävät. Emmekä voi muuta kuin kiittää teitä kaiken teidän ylönpalttisen rakkaudenpalveluksen ja kuuliaisuuden edestä, kuin olimme teidän keskellänne, vaikka me niin heikot välikappaleet olemme omissa silmissä kaiken sen ymmärtämättömyyden ja heikkouden tähden. Mutta kuin Jumala on luvannut olla heikoissa väkevä, niin hän saattaa ja voipi osottaa voimansa ja kunniansa heikkoin välikappaltensa kautta, jonka saimme nähdä omilla silmillämme teidän läsnäollessanne, josta kaikesta kiitos Jumalalle, että hän vieläkin osottaa voimansa ja kunniansa vanhinten ja edellämenneitten hautain päällä, jotka nyt ovat jo lepäämässä heidän töistänsä ynnä opetus lastensa paljouden kanssa, ja niittämässä sen, mitä kylväneet ovat, sen ijankaikkisen ilon ja kunnian kruunun, monen kymmenen tuhannen maasta ostetun lauman kanssa.

Niin siis kannattaa meidän kilvoitella tämä lyhyt aika, vaikkapa olemmekin maailmalta hyljätyt, kuitenkin Herralta valitut kaikkein raamattuin todistusten jälkeen. Ja sen tähden on meillä ja teillä syy rohvaista sydämiämme uskomaan, vieläpä yksinkertaisen uskonkilvoituksen alla Jesusta seuraamaan sillä verisellä ristin ja itsemme kieltämisen tiellä, että voiton päällä pysymme tämän lyhykäisen sodan ja kilvotuksen ajan siihen asti, että saamme painaa täydellisestä rakkaudesta palavat rinnat yhteen koko maasta ostetun lauman kanssa ja sanoa, terve-tulemaan tapetun Karitsan häihin. Ei silloin enää ole murheen tähden sydän kipeä, eikä rasita tämä kuolevainen ruumis kuolematointa henkeä, niinkuin täällä surun laaksossa monta kertaa, jossa tulee niin työlääksi ja raskaaksi uskoa ja omistaa itsellensä sen kalliin armon, vaikka Jumalan lupaukset niin vahvat ovat.

Ja ei nyt muuta, vaan olkaa tervehdetty sydämellisellä rakkaudella ja uskokaamme synnit anteeksi. Vielä täältä asti annamme ja todistamme synnit anteeksi Herramme Jesuksen nimessä ja siinä maahan vuotaneessa sovintoveressä ja rukoilkaa meidänkin edestä, että voiton päällä pysymme loppuun asti. Sanomma vaimoni ja lasteni kanssa terveisiä T. Kurulle, Perälälle, J. Puurille, Arvo Toivoselle, Arvid Hedmanille, Alex Kinnuselle, Holmille, Karnelille, Lusualle, O. Kyrölle, Ivarille, A. Wittaniemelle, M. Kinnuselle, y. m. y. m. joitten nimiä en muista, kaikille rakkaitten vaimoinsa ja lastensa kanssa. Rakkaita terveisiä H. Kollerille. Kreta Valsille rakkaita terveisiä, ja kiitoksia kaiken hänen palveluksensa edestä. Pyytää heikko veljenne vaivassa ja valtakunnassa rakkaan vaimoni kanssa.

Ole tervehdetty rakkaan sisaren Riikan, Krimsbon Marian, Sandran, Augustin, y. m. kanssa, merkitsee

Tykö rakkaille veljille ja sisarille Herrassa, Amerikan maalla, jotka olette hengittämässä yhtä armon raitista ilmaa meidän kanssamme, Esikoisten seurakunnan helmassa ja hengenyhteydessä. Jumalan armo ja rauha olkoon kaikkein teidän kanssanne sodassa ja kilvoituksessa elämän ehtoon asti. Amen.

Onnentoivotuksella tervehdän minä teitä muutamalla sanalla, ja kiitän sydämmestäni kaikkein niitten kalliitten kristittyin kirjain edestä, joita on tullut tänne paljon tämän talven aikana, monista eri paikkakunnista ja valtioista. Kallista on saada sanomia aina toiselta puolen valtamerta, vieläpä niistä siunatuista sovinnoista, joita olette tehneet Herran edessä (ja että net on menestymässä), josta olkoon kiitos taivaalliselle Isälle, ja lupaamme mekin rukoilla kaikkein teidän edestänne, että jaksaisitte kilvoitella kalliimmassa uskonkilvoituksessa, kuoleman virran rantaan asti, läpi tämän vaivalloisen korven matkan, jossa on kysymys meillä kullakin kohdaltamme, että pysyä voiton päällä, vieläpä säilyttää yksinkertaisen uskomisen kautta voimat tykönänsä, sotimaan perkelettä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan, joka on suurin este kaikilla vanhurskailla, niin kauvan kuin ovat viipymässä tämän maan päällä. Näemme teidän kirjoistanne, että rakkauden ikävällä olette jääneet muistamaan meitä, niin olemme myös me jääneet rakkaudella muistamaan, sitä rakasta ja autuaallista kanssakäymistä, kuin olimme teidän kanssanne, josta emme saata muuta, kuin Jumalaa kiittää.

Näemme myös teidän monen kirjoistanne, että toivotatte, että saada saarnaaja Lapista vaikka olemaan Amerikassa. Mutta emme me löytäneet Amerikan kristillisyyttä niin köyhänä, vielä hengellisistäkään lahjoista, ettei se työhön pääse, kuin vain Jumalan lahjat pannaan oikiaan käytäntöön. Sillä eihän se ihme ole, että niin pitkällisen riidan aikana ovat lahjat jääneet käyttämättä, ja niin on monta tarpeellista työtä jäänyt tekemättä. Ja sentähden sanon muutaman neuvon sanan rakkaille veljille ja sisarille Amerikan maalla, että niinkuin olette yhdistäneet rakkauden siteitä toiset toisenne kanssa, niin yhdistäkäät myös voimanne, ja astukaa uskossa rohkiasti työhön, ja painakoon seurakunta tunnon asiaksi niille, joilla on lahja työtä tekemään Herran viinamäessä hengellisillä lahjoilla, sillä työnteon aika on lyhyt. Ja onhan teillä vielä Matoniemi ja Starkka y.m., jotka saattavat paikkakuhtain ymmärtäväisten kanssa koetella. Kyllä me sen ymmärrämme, ettei yksi vanha, monissa vaivoissa jo uloskulunut, niinkuin esimerkiksi Matoniemi ja vanha Starkka, voi kaikkein vaatimusta ja tarvetta täyttää, niin suuressa ja laveassa kristillisyydessä, kuin Amerikan maalla on. Mutta vähemmät lahjat myös ovat kalliit Herran edessä, kuin ne pannaan oikiaan käytäntöön, jossa on ainoana kysymyksenä oma ja muitten sielut, ja niin tulevat Jumalan lahjat ylösherätetyksi ja kallis Herran työ tehdyksiy jossa monta langennutta nostetaan ja haavotetuita sidotaan, sairaita parataan ja murheellisia ja synneiltä raskautetuita lohdutetaan. Ei meillä täällä Lapissa olekaan niin paljon saarnaajia, että seurakunta jonkun saattaisi lähettää pitemmäksi ajaksi, sillä kristillisyyden laveus Euroopassa ja Amerikassa niitä tarvitsee, sen kaltaisissa koettelemuksissa, joissa muutoin ei voi läpi päästä. Emmekä voi uskoa, että ne voivat enempi vaikuttaa, kuin ne, jotka paikkakunnissa kansoille jo muutenkin ovat oppaat (tutut) ja saarnaavat Jumalan sanan puhtaalla omallatunnolla.

No siinä uskossa olemme, että Jumala hoitaa omain lastensa asian, ja viepi pyhänsä ihmeellisesti. Niin ahkeroitkaamme kalliimmassa uskon kilvoituksessa, seuraten sitä suurta ristinkantajaa ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta, hän jätti meille esikuvan, että meidän pitää hänen askeleitansa noudattaman, ja niin kantaman ristiä hänen jälissänsä hänen nimensä tähden.

Älkäämme hävetkö tunnustaa Jesuksen nimeä, tämän nurjan ja huorintekijän sukukunnan keskellä, ja rakentakaamme Herran templiä elävistä kivistä, kaikki saarnaavaiset miehet ja totuuden apulaiset ja palveluspiiat yhdistettynä, ja pitäkäämme viinamäen aitaa voimassa, ja kumartakaamme polviamme kaikki työmiehet, Herran viina mäessä, Euroopassa ja Amerikassa meidän Herramme Jesuksen verisen ristin juurelle, että ne viattomat verenpisarat, jotka ovat vuotaneet alas ristiltä, priiskuisivat sieluimme ja sydäntemme maalle elämäksi ja voimaksi, että jaksaisimme kärsivällisyyden kautta kantaa hedelmän, vielä näinä viimeisina ihmisen pojan päivinä. Sillä kaikki ajan merkit sen osottavat, että Ylkä on tulossa, ja totisesti hän tulee, ja hänen palkkansa on hänen myötänsä. Niin uskokaamme, rakkaat veljet ja sisaret, ettei ole pitkä sodan ja kilvoituksen aika, ennenkuin meitä kootaan, kaikilta neljältä ilman suunnalta, niihin suuriin kokouksiin, johonka jo niin suuri paljous on siirtynyt tämänkin elävän kristillisyyden aamun koitosta asti, jotka nyt jo ovat pitämässä loppumattomia karitsan häitä sillattoman virran toisella rannalla. Vetäköön meitä kaikkia, rakkaat veljet ja sisaret, kaipaus ja koti-ikävä heidän peräänsä, että tämä turha ja katoova maailma pysyisi enempi raiskana, sillä tämä maailman meno on menevä.

Ja ei nyt muuta tällä kertaa, vaan olkaa tervehdityt sydämellisellä rakkaudella, kaikki saarnaajat kristittyin lauman kanssa, Amerikan maalla ja kaikkialla. Ja uskokaamme rohvaistulla sydämellä synnit anteeksi, vielä täältä asti annamme ja todistamme synnit anteeksi Herran Jesuksen nimessä ja veressä, joka pyhä veri on vuotanut Yrttitarhassa ja Golgatan mäellä, monelle tuhannelle syntein anteeksisaamiseksi. Totisesti olemme koottuina Sionin vuoren tykö, elävän Jumalan kaupunkiin, esikoisten seurakuntaan, jossa on priiskoitusveri ja syntein anteeksisaaminen. Rukoilkaa edestämme ja kantakaa anteeksiantavaisella sydämellä armoistuimen tykö. Merkitsee omalla kädellä

Saan ilmoittaa, että olen saanut Starkka-vanhimmalta kaksi preiviä, ja Gacklesta, Snomasta, Minnesotasta, Michiganista y.m., joita emme suita vastata kutakin erinänsä, joitten kaikkein edestä kiitän niitten lähettäjiä.

Itä-Norjaan on jouluna päätetty lähetys, ja saarnaajat tulevat lähtemään noin Johanneksen aikoina. Ovat sieltä jälkiin kirjoittaneet, ja kiitollisuudella odottavat saarnaajia Etelä-Suomeen myös on tullut yhteinen kutsu. Viktor Appelqvist on tänä talvena Luulajan saarnaajan Erlandsonin y.m. kanssa kulkenut läpi Kainuun seurakuntia, siellä on voimallisesti Jumalan sana vaikuttannut.

Rakkaille ja aina muistossa oleville veljille, ja uskollisille työntekiöille Herran viinamäen painavassa työssä ja toimessa: William Koppana, Thomas Kuru ja August Simontaival, Nils Petter Starkka, Olof Matoniemi, Salomon Johnson, ynnä kaikki muut uskolliset Herran palveliat esikoisten seurakunnan hengen yhteydessä: rakkauden, rauhan ja sovinnon siteellä yhteen kiinnitetyt olette. Jumalan ja meidän Herramme Jesuksen priiskoitusveren armo ja rauha olkoon ja hallitkoon teidän henkenne ja sielunne, nyt ja aina päiväinne loppuun asti. Amen.

Tässä tervehdän minä teitä kaikkia, sekä kasvoista tunnetuita ja tuntemattomia, rakkaita veljiä ja sisaria, ynnä toiskielisten kanssa Amerikan maalla, Jumalan rauhalla ja syntein anteeksiantamisen todistuksilla, ja tietää annan, että terveenä olemme joltisesti ruumiin puolesta, vaikka toisinansa aina vähäiset taudit vaivaavat saarnaajiakin. Mutta nyt vain istun ikävissäni minun sairaan nuorimman veljeni Oskarin kuolemanvuoteen vieressä, joka odottaa ja rukoilee poispääsemisen hetkeä yötä ja päivää. Hän on valmis matkamies odottamaan vieraita taivaasta, vaikka kivut ja tuskat ovat suuret, ettei ole yön eikä päivän lepoa, ja on meilläkin raskas nähdä ja katsoa hänen tuskiansa. Mutta siitä niin autuaallinen vakuutus, että hän pääsee pian terveeksi tulemaan siinä suuressa taivaallisen Isän kunniassa ja kirkkaudessa, johonka meidänkin kaikkein pitää rientämän ja ikävöitsemän kaikissa vaivoissamme ja tuskissamme, myötä- ja vaistoinkäymisissämme.

Niinkuin tiedämme ja uskomme, että olettekin, rakkaat veljet ja sisaret, sillä varalla matkaa tekemässä Isänmaan rantaa kohti, että illaksi kotia pääsette, ja usein sinne käsin katsotte, johonka teidän ystävänne ja opettajanne jo menneet ovat suuren opetuslastensa paljouden kanssa, joitten pitää paistaman niinkuin aurinko heidän Isänsä valtakunnassa, niin kuin Raamattu todistaa. Sentähden ole lohdutettu Sionin tytär Amerikan maalla ja kaikkialla, kyllä sinun Kuninkaas tulee pian, ja hänen palkkansa on hänen myötänsä, suurempi kuin kaikki meidän vaivamme, joka ajallinen ja keviä on, joka saattaa suuren ja määrättömän kunnian niille, jotka pysyvät kalliimmassa uskossa loppuun asti, sodassa maailmaa, perkelettä ja omaa lihaa vastaan. Niin totisesti pysytään voiton päällä Karitsan veren kautta, ja sen todistuksen sanan kautta, joka seurakunnalta saarnattu on, ja aina saarnataan. Vieläpä suuresti vieläkin iloitsemme siitä siunatusta ja kalliista sovinnosta, jonka tehneet olette Herran edessä, johonka toivotamme Jumalan, rakkaan Isän siunausta, sen levenemiseen ja koossa pysymiseen, josta pitää ilo oleman kaikille taivaan enkeleillekin, niinkuin meidän kallis Vapahtajamme sanonut on, vaikka maailman joukko eriseurain ja kaikkien hengellisesti kuolleitten kautta hakee ja etsii syytä kristittyin vioista ja vääryydestä, että hän pääsis sillä mustaamaan kristillisyyden taivasta, eli armon aurinkoa, mutta hänen täytyy tehdä työtänsä loppuun asti.

Ja Jumalalle kiitos sen edestä, että vielä on raja auki Jumalan ja maailman valtakunnan vaiheella, että vesilähteet ja ruokapaikat pysyisit terveellisinä, että Jesuksen lampaat ja karitsat saisit heidän elatuksensa, sen määrän jälkeen, kuin Herra on säätänyt, nautitsemaan vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä, sen seurakunnan helmassa, joka on kivulla uudesti syntynyt halvassa ja laihassa Ruotsin Lapin maassa, samaan laihin kuin se, joka syntyi lukittuin ovien takana Jerusalemissa, johonka tulleet olette veripunaisen oven Herran Jesuksen kautta aikakaudessamme. Sentähden olkaat hyvässä turvassa ja toivossa iloiset, rakkaat veljet ja sisaret, tutut ja tuntemattomat kasvoista, sekä saarnaajat, että Jumalan seurakunnan palveluspiiat, ja kaikki totuuden apulaiset, ja kristillisyyden kustantajat, joitten kaikkein avuin edestä, sekä entisten että viimeisten, kiitämme teitä, rakkaita veljiä ja sisaria sydämmenkin pohjasta, jonka vanhurskas tuomari, muistakoon ja palkitkoon hänen lupauksensa jälkeen, ja että olette niin kauniisti meidän lähetysmiehiä takaisin lähettäneet, että olemme saaneet olla vapaat matkakustannuksista.

Ja ei nyt muuta tällä kertaa, vain sanon vaimoni, lasteni ja kaikkein saarnaajain ja kristittyin paljouden kanssa sydämen pohjasta asti rakkaita terveisiä, teille kaikille yllämainituille, emäntäinne, lastenne ja kaikkein Jumalan valittuin kanssa, ja vielä täältä asti todistan kaikki synnit, vijat ja epäilykset anteeksi Herramme Jesuksen siunattuun nimeen ja kalliiseen sovintovereen. Niitä todistuksia muistakaa vielä silloinkin, ennenkuin silmänne kiinni painuvat, joita olette saaneet ensimmäisestä päivästä niin viimeiseen hengenvetoon asti. Ja jääkäät nyt hyvästi Jumalan rauhan haltuun, siihen asti, kuin tervehtelemme toisiamme Paratiisin portilla Jumalan kirkasten kasvojen edessä, jossa ei enää lohdutus lopu, eikä enää yksikään karsaasti katso toinen toisensa päälle. Silloin saamme yhteen ääneen laulaa Amen, Hallelujaa; alati ja ijankaikkisesti, Amen. Pyydän rukoilla edestäni anteeksi antavaisella sydämmellä.

Tässä olen sairaan veljeni vieressä pikkusen kirjottanut vastaukseksi Amerikan veljein ja sisarten kalliitten kirjain edestä, joitten kaikkein edestä kiitän sydämestäni ja teitä yllämainituita. Ja Frans Parakka vaimoineen on ollut täällä Helluntaina ja käskit sanoa rakkaita terveisiä teille kaikille.

Rakkaille ja ikuiseen muistoon jääneille veljille ja uskollisille työntekiöille Herran viinamäen raskaassa ja painavassa työssä, kaukaisella Amerikan maalla: Wm. Koppana ja A. Simonsson, rakkaitten emäntäinne, lastenne ja ympärillänne olevain kristittyin kanssa. Jumalan ja meidän Herran Jesuksen armo ja rauha lisääntyköön teille, nyt ja elämänne ehtoon asti.

Onnen toivotuksella tervehdän teitä, ja kaikkia niitä, jotka hengittää meidän ja teidän kanssa yhtä armon ilmaa Esikoisten seurakunnan helmassa, joka on aikakaudellamme ensin kivulla syntynyt Ruotsin Lapissa, josta se on oikian raamatullisen lähetyksen kautta levitetty länteen, itään, pohjoiseen ja etelään, jota vastaan on Jumalan vihamies kaikkina aikoina pannut kaiken voimansa estämään, hajoittamaan, turmelemaan ja hajoittamaan heränneitten mieliä, että saattaisi turmella, ja on monessa paikassa paljon menestynyt, mutta ei kuitenkaan ole voittanut.

Suomen puoliheränneet valtiokirkon papit nyt tekevät voimalla työtä Amerikassa ja Euroopassa, että saisit mielivaltansa voimaan. Sotkevat kaikki elävät ja kuolleet sekasin saarnoissansa, ja kirjoittamalla Lapin kristillisyydestä maailman sanomalehdissä julkista valetta ja roskaa, sekoittaaksensa tämän kristillisyyden jälkiä ja järjestystä, niinkuin näkyy Valvojassakin, samaa kuin täälläkin roskalehtein päällä.

Lieneekö sanomalehtimiehillä puutos uutisista, koska täytyvät täyttää lehtiään tuommoisilla roskilla. Ei ole semmoisia esimerkkiä, että millään ajalla olis elävää kristillisyyttä levitetty roskalehtien päällä. Mutta kyllä heilläkin on työstänsä palkka. Se vain on ainoastaan surkea, että eksyttävät heränneitä sieluja, kuten Jussilakin kävi siellä Amerikassa vahvistamassa Heidemanin kirkkoa hirmuisella touhulla. Ei ole meille ilmoitettu, mitä olis Jussila vaikuttanut Esikoisten seurakunnan jäseniin.

No, terveenä olemme ruumiin puolesta, ja uskomassa niinkuin ennenkin, ja saarnanneet olemme parannusta ja syntein anteeksisaamista, ja Jumala on vaikuttanut voimallisesti. Vasta joku päivä sitten tulimme kotia, rakkaan työkumppanin Kuoksun kanssa, tunturi-lappalaisten kokouksista. Paljon tuli ihmisiä maailman valtakunnasta oven Jesuksen kautta sisälle lammashuoneeseen, ja suuri ilo ja riemun ääni kuului yöllä ja päivällä, viime vuorokausina, josta Jumalalle kiitos. Vieläkin on Jumala asiaansa ajamassa ja valituitansa kokoamassa niitten halpain ja ylönkatsottuin välikappaltensa kanssa, joita hän on maailmasta valinnut. Sen kyllä näimme, että hengellinen maailma pyytää piirittää elävää kristillisyyttä, eli oikeaa seurakuntaa, suruttomain ja puoliheränneitten pappein avulla ja voimalla, Euroopassa ja Ameriikassa. Niinkuin senkin Jussilan reissu Heidemanin toimesta Ameriikassa, oli sokaista eksyneitä ja taluttaa aina etemmäksi metsään. Ja taasen se tämä vanha, hyvin tunnettu Aatu Laitinen, on nostamassa päätänsä kirjoittamalla sanomia muka Lapin kristillisyydestä, ja vääntelee, ja julkisia valheita, ja kaikkea roskaa, että saisi asioista tietämättömät niin uskomaan. Ja maailman sanomalehdet, jotka ovatkin kaiken maailman roskatunkiot, kokoavat syliinsä kaikenlaista hengellisyyttä, että hetkin pääsevät Jumalan sanaa myyskentelemään. Mutta te rakkaat ystävät, älkää uskoko, sillä viimeisellä ajalla tulevat vaaralliset ajat; vaan olkaa turvattuna sen oikian äidin helmassa, jossa joskus leimahtaa sydämillemme Jumalan kunnia Herran Jesuksen avattuin haavain läpi, uskossa ja hengessä katsellen maasta ylettyä ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta Jesusta, joka on avannut paratiisin suljetut ovet pitkänä perjantaina meille suurille syntisille. Sentähden olkaa lohdutetut, rakkaat ja ikuiseen muistoon jääneet veljet ja sisaret, joita sydämmeni pohjasta rakastan ja vieläkin kiitän kaiken sen ylönpalttisen rakkauden ja palveluksen edestä, jota osoititte meitä kohtaan, jota en unhoita.

No, siinä toivossa teemme työtä tässä kalliissa kristillisyyden asiassa sen vähän aikaa, kuin olemme täällä viipymässä, jokainen sen lahjan kanssa, jonka hän on Herralta saanut, että pian meitä kootaan kaikesta vaivasta ja kiusauksista pitämään tapetun karitsan häitä, jossa yhteen ääneen sanomme: Amen, hallelujaa, ijankaikkisesti, Amen.

Eikä muuta, kuin sanon vaimoni, väkeni ja kylämme kristittyin kanssa sydämen rakkaita terveisiä. Sano meidän terveisiä niin laajalta, kuin tulet näkemään saarnaajia ja kristityitä. Olkaa itse yllämainitut minulta ja meiltä sydämellisellä rakkaudella tervehditty.

Kohta rupeaa ikäväksi pistämään, kuin ensi kuukausina tuli kirjoja joka viikko Ameriikasta, ja usein monet, eikä nyt ole kolmatta kuukauteen tullut yhtään. Tietenkin on siinä syy, kuin en ole joutanut vastata monelle. Olis, hauska saada vastaus. Rukoilkaa minunkin edestä.

Tykö rakas ja kallis veli Herrassa ja uskollinen työntekijä Herran viinamäen raskaassa ja painavassa työssä: Olof Matoniemi, Salmon Johanson y.m. rakkaat veljet ja sisaret, jotka kanssanne ovat hengittämässä yhtä armon raitista ilmaa Esikoisten seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä. Jumalan armo ja rauha olkoon henkenne kanssa elämän ehtoon asti, Amen.

Onnen toivotuksella tervehdän jollakin sanalla, ja annan tietää, että olemme terveenä ruumiin puolesta, ja uskomassa olemme synnit anteeksi. Erityisempiä ei ole sanomia. Kulkeneet olemme taas läpi tämänkin jääneen talven, ja nyt viimein olemme Sammelin kanssa käyneet Tunturilla lappalaisten tykönä. No, Jumala vahvistaa aina sanansa seuraavaisten merkkein kautta. Nyt olemme pysäintyneet kotia, kuin on heinän aika, ja tuntuu hyvältä saada vähän levähtää niitä paikkoja, jotka Herran työssä enin vaivaintuvat.

Etelä-Suomen maalta on monet anomiset saada saarnaajia, mutta ei ole seurakunta saattanut vielä tänä vuonna lähettää. Itä-Norjaan luvattiin joulukokouksessa, mutta sieltä tuli ensin kiitollinen vastaus, mutta viimein tuli kirja, jossa he ilmottavat, että heidän luonnollinen tilansa on niin ahtaalla, ettei he voi olla koolla Johanneksen aikoina, vaan täytyvät mennä elinkeinonsa perässä, ja esittävät Mikkelin ja Joulun välistä aikaa, ja sanovat, että nyt täytyy Jumala auttaa ruumiin ja sielun puolesta. Emme ole saattaneet heille muuta myönnytystä siihen antaa, kuin vielä ei olleet kaikki saarnaajat koolla, vaan että Jumala seurakuntansa kautta pitää murheen niistä, jotka häntä avuksensa huutavat.

Olisi kallis saada sanomia teidän reisuista, missä kulkeneet olette, aina Tyynen meren rantaan asti. Kristityt ovat paljon kirjoittaneet hauskoja sanomia, joka on kallis, mutta nyt jo toista kuuta on, ettei ole tullu kuin yksi kirja New Yorkista; mikä siihen tuli syyksi, emme tiedä. Emme tietysti voi vastata kaikkia. On kuitenkin hauska saada kuulla rauhan sanomia Sionista. Nyt ovat eriseuraiset Amerikassa ja Europassa hirmuisessa touhussa kirjottamaan kristillisyyttä sanomalehtien päälle, ja Aatu Laitinenkin on nostanut päänsä muistelemaan sanomia avisilehtien päällä, tosia ja valheita. Jo pitäisi jo moni, jolla pikkusenkin todellisempaa kaipausta on, nähdä mihinkä määrään ovat kulkeneet. Onko ensimmäiset työntekijät tässä kristillisyydessä sitä jälkeä kristillisyyttä levittäneet ja koossa pitäneet? Voi pimeyttä, mihinkä heränneitten joukkoja kuljetetaan. Mutta älkööt luulko, että he sillä Sionin vuoren peittävät, sillä niin korkia se on vielä tänäkin päivänä, ettei fariseusten hapatus sitä peitä.

No, Jumalan on asia ja Herra tuntee omansa idässä ja lännessä, ja uskomme, rakkaat veljet ja työntekijät Herran pellolla Ameriikan maalla ja kaikkialla, että se suuri sotasankari, joka on sotinut ja valtakunnan voittanut, että hän antaa voimaa ja rohkeutta seisomaan sodassa kaikkia perkeleen juonia vastaan tällä viimeisellä ajalla, vieläpä voiton päällä pysymään loppuun asti. Olkaamme rohvaistut Herrassa kalliimmassa uskon kilvoituksessa ja uskokaamme synnit anteeksi Herramme Jesuksen nimessä, siinä viattomassa ja kalliissa maahan vuotaneessa veressä. Priiskukoon vieläkin viattomat verenpisarat Sionin vuorella elämäksi ja voimaksi tällä tiellä ja matkalla, että jaksasimme läpi suuren synnin voiman pysyä voiton päällä loppuun asti.

Siinä uskossa olemme, että Ylkä on tulossa, ja totisesti hän tulee, ja hänen palkkansa on hänen myötänsä, jota palkanmaksoa on jo niin suuri paljous nautitsemassa, jotka tämänkin kristillisyyden aikana ovat siirtyneet Jumalan paratiisiin; niin monta uskollista työntekiää rakastajainsa kanssa, jotka nyt ovat kokouksia pitämässä sillattoman virran toisella rannalla. Me olemme vielä täällä monen vaaran keskellä, kuitenkin siinä autuaallisessa toivossa, että saamme vähän sodan ja kilvotuksen perästä painaa heidän kanssa rakkaudesta palavat rinnat yhteen ja sanoa: tervetulemaa, tapetun karitsan ijankaikkisiin häihin. Ei silloin totisesti enää muistu mieleen matkan vaivat, ei murheet, ei kiusaukset. Ja olkaa nyt yllämainitut, ja kaikki saarnaajat, ja totuuden apulaiset, rakkaitten vaimoinne, lastenne ja koko Herran lauman kanssa tervehdetyt sydämellisellä rakkaudella. Rukoilkaa meidänkin edestä, pyytää heikko veljenne Herran työssä

Isakki Niku ja Sammeli Vettasjärvi sanovat sydämmen rakkaita terveisiä vaimoinsa ja lastensa kanssa.

Hauskoja sanomia olemme saaneet Länsi-Norjasta: suuret ja voimalliset hartaudet ylösheräväät, vieläpä pimeään kansaan asti. Kesä on meillä täällä pohjolassa ollu kylmä, mutta puolivälin heinäkuuta on ilma lämminnyt ja sateinen.

Tykö rakkaille veljille ja vanhimmille ja uskollisille työntekijöille raskaassa ja painavassa Herran työssä: N. P. Starkka, Olof Matoniemi, ynnä rakkaitten emäntäinne, lastenne ja ympärillänne olevan Herran lauman kanssa. Jumalan ja meidän Herramme Jesuksen armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämänne ehtoon asti.

Onnentoivotuksella tervehdän teitä jollakin sanalla, rakkaita veljiä ja sisaria, muistaissa sitä rakasta ja autuaallista kanssakäymistä kuin olimme siellä teidän keskellänne, ja sitä rakasta tasapalvelusta. Jumala, rakas Isä, sen teille palkitkoon. Sillä Herran apostolin sana ei totisesti pidä tyhjään raukeema, mitä hän on sanonut vanhoille kristityille Hebrealaisille. ”Sillä ei Jumala ole väärä, että hän unhottaisi teidän tekonne ja työnne rakkaudessa, jonka te hänen nimellensä osoititte, koska te pyhiä palvelitte ja vielä palvelette.” Joka on tullut näkösälle tämänkin kristillisyyden aikana, joka nyt on jo päälleseisonut yli seitsemänkymmentä vuotta, että missä oikealla jäljellä on tehty Herran työtä, se on siunatuita hedelmiä kantanut niin laajalle, kuin se levinnytkin on, vaikka sitä on niin paljon vastaansanottu Euroopassa ja Ameriikassa, ja aina vastaansanotaan. Mutta ei sekään seiso, sillä tässä on Immanuel, tässä on Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra, joka vieläkin ajaa valkialla orhiilla, ja hän oli vaatetettu vereenkastetulla vaatteella ja sen nimi kutsutaan Jumalan sanaksi, ja se sotajoukko, jotka häntä seuraa valkeilla hevosilla, se on senkaltaiset saarnaajat, jotka saarnaavat Jumalan sanaa puhtaalla omallatunnolla. Emme ole tyhjän päällä seisomassa, rakkaat veljet ja sisaret Euroopassa ja Amerikassa. Sen tähden onkin syy uskoa, vieläpä rohvaista sydämiämme lujempaan uskomiseen, että tämä turha maailma pysyisi enempi raiskana silmäimme edessä, joka on ajallinenja turha, mutta ijankaikkinen autuus, joka on enempi kuin mitään muuta maailmassa.

Olkaamme turvatut turvattuin kanssa, rakkaat veljet ja sisaret. Siinä autuaallisessa toivossa olemme, että pian tulevat tapetun karitsan ijankaikkiset häät, jossa voittajain ja kilvoittelijain palkka maksetaan ijankaikkisella ilolla. Olkaa nyt minulta rakkaan vaimoni, lasteni, Sammeli Vettasjärven, Isakki Nikun y.m. kanssa tervehdetty sydämellisellä rakkaudella, ja todistamme täältä asti kaikki synnit ja vielä viimeisetkin epäilykset anteeksi, Herran Jesuksen nimessä ja veressä. Rukoilkaa edestämme. Sydämen rakkaita terveisiä Korpualle, Liimatalle, Pirttikankaalle, Vestolalle y.m. y.m., joitten nimiä en muista, mutta nimenne on kirjoitettu taivaassa. Mutta kaikille rakkaita terveisiä emäntäinsä ja lastensa ja heidän lastensa kanssa. Rukoilkaa edestämme. Merkitsee omalla kädellä.

Rakkaille veljille ja työkumppaneille Herran viinimäen raskaassa ja painavassa työssä: Alex Ritola, Nick Wilen, Oskar Nilsson, y. m. veljet Gacklessä, rakkaitten emäntäinne, lastenne ja ympärillänne olevan Herran lauman kanssa, jotka yhtä armonilmaa hengitätte meidän ja teidän kanssanne Esikoisten seurakunnan helmassa. Jumalan ja meidän Herran Jesuksen armo ja rauha lisääntyköön teille.

Kiitoksia kirjainne edestä, joita olen teiltä kaikilta vasta saanut; myös Huumolalta ja Muoniolta ennemmin, joitten edestä myös kiitän. Myös lahjain edestä Ritolan viime kirjeessä. Ja vaimo kiittää Oskar Nilssonia lahjan edestä mennä kesänä; tullut se on perille. Terveenä olemme ruumiin puolesta ja uskonkilvoituksen olemme ahkeroineet säilyttää hyvässä omassatunnossa, ja saarnanneet olemme samassa mielessä kuin ennenkin. Ei ole mieli eikä ymmärrys tämän kristillisyyden asioista liikkunut. Ja sydämmestä olemme iloiset, että niin hyvät sanomat saamme sieltäkin kaukaiselta Amerikan maalta, että sovintosaarnaa jatketaan sovintoveren kautta, ja että Jumala sanansa kautta vaikuttaa aina uskottomiin ja eriseuraisiin asti. Mutta en tiedä, minkä tähden ei ole saarnaajat minun tietääkseni meille mitään ilmoittaneet, ei Tyynenmeren puolen reissusta, eikä Gacklen kokouksista mitään, muut kuin te yllänimitetyt. Vaikka emme sentähden ajattele pahaa, mutta on kaipaus, rakkauden siteillä kuin olemme liitetyt.

No, suuressa olemme kiitollisuuden velassa Amerikan veljein ja sisarten kohdalle kaiken sen rakkauden ja palveluksen ja itsenne uhraavaisuuden, ja kaikkein vaivainne edestä meitä kohtaan, jota emme saata teille millään palkita. Vieläkin olen usein unessakin Amerikassa. Ilahduttavaa on saada sanomia ystävistä, joista olemme ruumiin puolesta niin kauvas eroitetut, vaikka hengessä läsnä. Mutta siinä toivossa, että meitä kootaan vähän kilvoituksen perästä suureen kokoukseen, jossa sanomme yhteen ääneen: Amen, Halleluja, kirkkaassa ilmassa. Ette ole, rakkaat ystävät, turhaan uskoneet, ettekä turhaan seisoneet ristin kohdalla, katsellen uskossa ja hengessä maasta ylettyä ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta Jesusta, joka on antanut itsensä alastomaksi riisua koko maailman edessä, eikä ole puolustanut itseänsä, viimeiseen pisaraan asti. Sentähden uskokaa, rohvaistulla sydämmellä kaikki synnit anteeksi. Metki täältä asti annamme ja todistamme Herran Jesuksen nimessä ja rakkaudesta ulosvuotaneessa sovintoveressä. Ja sanon Parakan Fransin, Sammeli Vettasjärven, Kuoksun ja vaimoimme ja perheittemme ja suuren kristittyin lauman kanssa teille sydämmen rakkaita terveisiä. Sanokaa meidän terveiset niin laajalta, kuin tulette näkemään saarnaajia ja kristityitä. Rukoilkaa meidänkin edestä.

Minulta on äiti kuollut 7. päivä tätä kuuta. Autuaallisesti se lähti maailmasta lyhyen sairauden jälkeen, 78 vuoden, 9 kuukauden ja 11 päivän ikäisenä.

Rakkaille veljille ja työ kumppaneille Herran viinamäen painavassa työssä: William Koppana, Tuomas Kuru, Johan Kieri ja August Simontaival, ynnä emäntäinne ja lastenne ja Herran lauman kanssa. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille Herramme Jesuksen tuntemisessa Pyhässä Hengessä, nyt ja aina elämänne ehtoon asti, Amen.

Tässä tervehdän teitä sydämellisellä rakkaudella, ja iloitsen siitä siunatusta sovinnosta ja rauhasta, jonka alle te itsenne uhranneet olette, joka oikian seurakunnan raamatullisesta lähetyksestä siunatuksi tuli, yli ihmisen ymmärryksen; josta iloitsevat kaikki taivaan enkelitkin ja kiittävät Luojaansa. Ja siihen toivotamme rakkaan Isän siunausta ruumiin ja sielun puolesta. Ja vielä kiitän rakkaita veljiä niitten rakkaitten kirjain edestä, joita olen teiltä saanut ilolla vastaanottaa, viimeksi Kieri-veljeltä, jossa hän valittaa oman syntisyytensä yli, ja sen tyhmyytensä, joka hänessä on ollut. Mutta usko sinä, veljemme, synnit anteeksi annetuiksi, niinkuin seurakunnan palvelijat todistaneet ovat Jumalan sydämellisen laupeuden kautta, sillä ei ole meilläkään synnittömyyteen turvaa, vaikka emme tee pakanain syntiä. Ja puhukaat ja saarnatkaat siitä kalliimmasta asiasta, rakkaat veljet ja sisaret, ja eikä yhtäkään halventamaan, ei entisen rikollisuuden, eikä nykyisen turmeluksen tähden, mutta kantamaan anteeksiantavaisen sydämen Herramme Jesuksen opin ja neuvon jälkeen, johonka hän on meitä kaikkia opetuslapsiansa sitonut.

Ja vieläkin kiitämme teitä, rakkaat veljet Herrassa, kaiken rakkauden ja palveluksen edestä, mitä Herran nimeen tehneet olette kristillisyytemme tarpeeksi, ja rohkaistuilla sydämillä uskokaat synnit, viat ja epäilykset anteeksi, todistamme mekin, teidän heikot veljenne, täältä asti Herramme Jesuksen nimessä, viattomassa ja kalliissa sovintoveressä; joka on vuodatettu monelle tuhannelle syntein anteeksi antamiseksi, jonka voimalla teemme vielä matkaa vähän aikaa, siihen asti kuin kostumme siihen oikiaan Isänmaahan, kaikkein vanhinten ja valittuin kanssa, kiittämään Luojaamme ja Lunastajaamme sen suuren armon edestä, joka on tapahtunut pitkänä perjantaina Golgatan mäellä, johon jumalattomat lapset ovat hänen saattaneet, ja jossa kaikki kristillisyyden vihamiehet ja vastustajat ovat kätensä saastuttaneet ja viattoman helvettiin syökseneet, ja tehneet itsensä, ja aina tekevät syypääksi Luojansa murhaan, vaikka he ei niitä raukat tunne eikä ymmärrä, ei vielä nekään, jotka kristillisyyden keskeltä menevät eriseurain ja monenlaisten villitysten seurasta etsimään helpompaa tietä taivaaseen, johonka hakevat apua vaikka kadotuksesta, sekä sanomalehtien että pappein lähetysmiestensä kanssa.

Mutta turvassa totisesti olemme, kuin pysymme elävän Jumalan kaupungissa, jossa rauhan kellot soivat ja saamme nauttia vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Ja nyt sanomme hyvästi siinä toivossa, että tervehtelemme toisiamme ystäväimme tykönä, siinä suuressa kunniassa, johonka monta olette jo katsoneet. Kun piankaan pääsisi tästä vaivalloisesta ja ikävästä surun ja murheen laaksosta rauhan haminaan; sinne se tekee meidänkin mieli ja ikävöitsemisemme, ja nyt sanomme vaimoimme, lastemme ja kaikkein kristittyin kanssa, teille yllämainituille ja kaikille valituille siellä kaukaisella maalla, sydämen rakkaita terveisiä ja pyydämme teitä esirukouksissanne muistamaan anteeksiantavaisella sydämellä armoistuimen tykönä. Vähimmät veljenne; omalla kädellä,

Tykö rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille raskaassa ja painavassa Herran työssä: Olof Matoniemi, N. P. Starkka, Salmon Johanson, John Kieri, Wm. Koppana, August Simontaival, y.m. saarnaavaiset miehet, rakkaitten vaimoinne, lastenne, totuuden apulaisten ja palveluspiikain ja koko Herran lauman kanssa Ameriikan maalla. Jumalan armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti, Amen.

Onnen toivotuksella tervehdämme teitä jollakin harvalla radilla ja saamme antaa tietää, että olemme elämässä ja ruumiin terveyttä nauttimassa, ja saamme myös ilmoittaa, että olemme saaneet tämänkin kesän aikana paljon kalliita kristittyin kirjoja läpi Ameriikan maata, jotka on kalliit, ja joissa kaikissa on yksi rauhan ja kiitoksen ääni, johonka mekin yhdistettynä sanomme koko sydämellä, että kiitos Karitsalle voiton edestä. Näemme teidän kirjoista, että olette pitäneet saarnaajain kokousta Gacklessä, Pohjois-Dakotassa, jossa on tutkittu ja koeteltu tärkeitä kristillisyytemme asioita, vieläpä jatketaan sovintosaarnaa sovintoveren voimalla, joka on kallis Herran edessä. Ja olette seuraamassa niitä neuvoja, joita esikoisten seurakunnan lähetysmiehet antaneet ovat, että se oikia raamatullinen lähetystoimi pysyisi voimassa, jonka kautta Jumala on niin suuria ihmeitä tehnyt ja matkaansaattanut tämänkin kristillisyyden aamunkoitosta asti Euroopassa ja Ameriikassa. Ei niin ymmärtäin, että yhdessä eli useammassakaan saarnaajain kokouksessa voipi niin lähetystä järjestää, että siinä kunkin paikkakunnan tarve olisi näkösällä, mutta niinkuin se on ollut läpi tämänkin kristillisyyden ajan Lapinmaalla, että kullakin paikkakunnalla, jossa saarnaavaiset ja seurakunnalle tunnetut ja luotetut ovat, että ne niissä kulkevat ja saarnaavat ja kristittyin vaatimuksia täyttävät. Mutta mitä muuten tulee pitempiä reissuja, että niitä koetellaan enempäin ymmärtäväisten keskellä. On se esikuva myös jätetty kristillisyytemme vanhemmilta, että ovat muorempia kuljettaneet matkassa oppimassa saamaan enämpi valkeutta ja koettelemusta Herran työssä, jota myös tarvitaan, että kukin lahjansa kanssa olisi uskollinen tekemään Herran työtä, ja kokoomaan yhteen lammashuoneeseen Herran sanan jälkeen.

Ja ei nyt muuta tällä kertaa, kuin kiitämme Ameriikan saarnaajia ja kristityitä kalliitten kirjain edestä ja toivotamme Jumalan siunausta sielun ja ruumiin puolesta, ja ahkeroikaamme rakkaat veljet ja sisaret kalliimmassa uskonkilvoituksessa seuraten sitä suurta ristinkantajaa Herraa Jesusta, joka on sotinut ja valtakunnan voittanut pitkänä perjantaina yrttitarhassa ja Golgatan mäellä, ja avannut suljetut paratiisin portit suurille syntisille, että on vieläkin vapaa tykökäyminen uskossa armoistuimen tykö. Syy on uskoa synnit anteeksi, rakkaat veljet ja sisaret, sillä voitto on tullut Karitsan veren kautta. Siinä autuaallisessa toivossa olemme, rakkaat veljet ja sisaret, että pian yhteen tulemme tapetun Karitsan ijankaikkisissa häissä, jossa voittajain ja kilvoittelijain palkka maksetaan ijankaikkisella ilolla ja kunnian kruunulla. Ja olkaa nyt yllämainitut koko Herran lauman kanssa tervehdetty näillä sanoilla, että teidän ja meidän synnit ovat anteeksi annetut Herramme Jesuksen nimessä ja siinä kalliissa sovintoveressä; sen mekin täältä asti annamme ja todistamme kolmeyhteisen Jumalan nimeen. Ja rukoilkaa meidänkin edestä, että pysymme voiton päällä loppuun asti. Merkitsevät veljenne vaivassa ja valtakunnassa.

Tämän kautta saan minäkin tervehtää teitä Ameriikan rakkaita veljiä ja sisaria, ja annan tietää, että olemme terveenä ruumiin puolesta ja uskomassa niinkuin ennenkin, ehkä suuren synninvoiman läpi. Ja annamme tietää, että olemme saaneet paljon kirjeitä Ameriikasta y.m. joitten edestä kiitämme juuri sydämestä, ehkä on kohta mahdoton niitä kutakin erikseen vastata.

Kiitämme myös Emil Liimattaa lahjan edestä Fransin kanssa. A Björkiä rakennusaineitten edestä ja meidän vaimot Brita Johanna ja Tekla, ja Anna Liisa Purnu Johan Pirtti kangasta kiittävät sen kalliin rakkaudenlahjan edestä; niin myös minun vaimo kiittää rakasta sisarta ja veljeä Hanna ja Henrik Vehkaperää lahjan edestä. Olkaa te rakas vanhin O. Matoniemi niin hyvä, että ilmoitatte heille, jos olette heitä näkemässä eli heille kirjoittamassa, ja olkaa rakkaan emäntänne Edlan kanssa meiltä sydämellisellä rakkaudella tervehditty.

Tykö rakkaat ja kalliit veljet Herrassa: Albert Björk ja A.Niska, rakkaitten vaimoinne, lastenne ja ympärillänne olevat kristityt. Jumalan armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa päiväinne loppuun asti.

Onnentoivotuksella tervehdän jollakin radilla ja annan tietää, että elämme terveenä ruumiin puolesta ja uskomassa olemme synnit anteeksi sen oikian äidin helmassa, johonka syntyneet olemme tällä aikakaudella, joka on se oikia seurakunta Raamattuin jälkeen, joka hallitaan Kristuksen opin ja asetusten jälkeen, että Herran lauma koossa pysyy, ja varjeltuna sekä lihan että hengen saastaisuudesta. Sanomia ei ole erinomaisia täältä. Kokouksia olemme pitäneet taas tämänkin syksyn sitte kuin olemme kerinneet kesätöistä. Ja Jumalan sana on voimallinen vaikuttamaan kaikissa kokouksissa, että ilon ja riemun äänet kuuluvat vanhurskasten majoissa, kuin tuhlaajapoikia ja -tyttäriä tuodaan sisälle Isän huoneeseen, vaikka vanhempi veli, eli omavanhurskaus, on läpi tämänkin kristillisyyden ajan napissut ja moittinut, vieläpä sen päälle työtä tehnyt ynnä hengellisesti kuolleen ja suruttomuuteen hukkuneen pappiskunnan kanssa, vieläpä maailman joukon valheita levittämään, ettei heränneet ja autuutta kaipaavaiset sielut tohtisi uskoa totuutta.

Vieläpä Suomen heränneet pappismiehetkin ovat suurella voimalla nousseet kristillisyyttä opettamaan maailman sanomalehdissä Euroopassa ja aina Amerikkaan asti, ynnä monta muuta heidän kanssa. Mitä Laestadius on kirjoittanut kristillisyyden puolustukseksi maailman herrain ja pappein valheita ja vääriä syytöksiä vastaan on eri asia, ja on ollut siihen pakotettu, etteivät saisi kääntää oikeutta, ja saattaa häntä vahinkoon. Mutta sanomalehteä hän alkoi, nimittäin Huutavan ääntä, jossa myös on kokonansa toinen kysymys nimittäin puolustaa tämä kristillisyys, eikä yhdessä roskasanomain kanssa. Ja kuin Suomen heränneet papit aloit hengellistä lehteä toimittamaan, niin Raattamaa toivotti, että hengellinen lehti kovenee maailman joukkoa vastaan tai lakkaa, mutta ei se ole kovennut, mutta pehmennyt siihen määrään, ettei se enää loukkaa ketään, ja jos muuta puolustusta ei ole Ylenillä kuin se, mitä hän kirjoittaa sanomalehdissä, kyllä on liijan heikko, ja siihen vielä kokonansa väärä ymmärrys profeetan sanoista. Olisithan he, koska tietävät meidän olevan väärässä, kuin seurakunta Lapissa lähetti meitä Amerikkaan, pitäneet niin paljon rakastaa, että olisit tulleet näyttämään, missä olemme väärässä, siihen olemme aina ja joka paikassa olleet alttiit, niin täällä Euroopassa ja Amerikassa.

No, emme tiedä muuta, mutta totisesti ovat ne turvassa, jotka pysyvät esikoisten seurakunnan helmassa, jossa on priiskoitusveri ja syntein anteeksisaaminen. Niin uskokaamme, rakkaat veljet ja sisaret rohvaistulla sydämellä synnit anteeksi. Vielä metkin täältä asti annamme ja todistamme Jesuksen nimessä ja siinä kalliissa sovintovetessä, joka on vuotanut pitkänäperjantaina Yrttitarhassa ja Golgatan mäellä syntein anteeksiantamiseksi. Siinä toivossa olemme, että pian tulevat tapetun karitsan häät, jossa voittajain ja kilvottelijain palkka maksetaan ijankaikkisella ilolla. Ja jääkää hyvästi sen suuren Israelin Paimenen haltuun.

Saamme ilmoittaa, että olemme saanut kaksi preiviä Björkiltä vaimonsa kanssa, joitten edestä kiitän rakkaalla sydämmellä. Ne lähetykset, joista kysytte, ovat tulleet niille, joille olette lähettäneet. Ei muuta, vain olkaa tervehdetyt sydämmellisellä rakkaudella kaikki rakkaat veljet ja sisaret Brainerdissa y. m.

Sammeli Vettasjärvi, Isak Niku, Isak Kuoksu, tervehtää Amerikan rakkaita veljiä ja sisaria.

Tykö rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille raskaassa ja painavassa Herran työssä Ameriikan maalla: Olof Matoniemi, N. P. Starkka, Johan Kieri, Salomon Johansson, Wm. Koppana, Caleb Erickson, August Simontaival, rakkaitten emäntäinne, lastenne ynnä kaikkein saarnaavaisten miesten, totuuden apulaisten, palvelevaisten vaimoin ja koko Herran lauman kanssa Ameriikan maalla, monessa eri kielessä. Jumalan ja meidän Herramme Jesuksen armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti. Amen.

Onnen toivotuksella tervehdämme teitä ja annamme tietää, että olemme olleet koolla tässä Gellivaaran kirkonkylässä Herran nimeen. Paljon saarnaajia ja kristityitä monista eri paikka- ja kyläkunnista, Itä- ja Länsi-Norjasta, Luulajasta, Kainuusta ja Lapinmaan seurakunnan kylistä, jotka olemme yksimielisesti Herran edessä tutkineet ja koetelleet painavia ja raskaita kristillisyytemme asioita, ja lähetysreissuja moneen eri valitakuntaan, koska hätähuutoja kuuluu ja avunpyyntöjä, sekä suullisesti, että kirjallisesti. Vieläpä lähetyskirjoja Ameriikasta, Suomesta ja Norjasta y. m. joitten kaikkein edestä kiitämme niitten lähettäjiä ja näemme ja ymmärrämme sen, että se kallis Herran työ on menestymässä, niin kauvas kuin se oikia lähetystoimi on voimassa, vieläpä rauhan ja sovinnon ääni kuuluu kaikkialla, josta emme saata muuta kuin Jumalaa kiittää. Ja toivotamme, että kaikki työntekijät Herran viinamäessä itsensä uhraavan rakkauden kanssa olisit uskolliset sillä lahjalla, jonka itsekukin on Herralta saanut, tekemään Herran työtä, saarnaajat, totuuden apulaiset ja palvelevaiset vaimot, jonka siunatun työnteon ja itsensä uhraavan rakkauden kautta on niin suuri paljous saaneet silmänsä auki, ja tulleet näkemään, mistä tie menee taivaaseen: vieläpä ovat tulleet raketuksi oikiaan seurakuntaan, että tietävät olla varmat ja vakuutetut siitä, missä oikia turvan ja suojan paikka on, ja saattavat Daavetin kanssa sanoa: Lintu on löytänyt huoneen, ja pääskynen pesän, sinun alttaris, Herra Sebaot, minun kuninkaani. Ja sentähden olkaamme turvattuina Herrassa, kalliimmassa uskon kilvoituksessa, rakkaat veljet ja sisaret, Amerikan maalla ja kaikkialla, ja kumartakaamme kaikki saarnaajat ja työntekijät Herran viina mäessä meidän polviamme Herran Jesuksen ristin juurelle, että ne lämpimät ja viattomat veren pisarat priiskuisivat sieluimme ja sydäntemme maalle, että jaksaisitte ja jaksaisimme kärsivällisyydessä yksimielisesti tehdä Herran työtä, ja rakentaa ja voimassa pitää viinamäen aitaa tällä viimeisellä etsikon ajalla, sillä työnteon aika on lyhykäinen, ja suuri on palkan makso, joka odottaa kaikkia uskollisia kilvoittelioita, joita on jo niin suuri paljous kostuneet Jumalan Paratiisiin, jotka nyt ovat opetuslastensa kanssa pitämässä häitä toisella puolen sillattoman virran ijankaikkisuuden ihanalla rannalla, jossa kaikki sota ja kilvoitus päätetään.

Vetäköön kaipaus ja koti-ikävä teitä ja meitä, rakkaat veljet ja sisaret, enämpi ylös tämän mustan ja sumuisen ilman alla, että pysyisit silmämme auki, siihen asti, että aukenee kirkas ilma ja saamme kuulla toinen toisemme äänen, kaikkein ystäväin ja koko maasta ostetun lauman kanssa, ja sanoa yhteen ääneen: tervetulemaa tapetun karitsan ijankaikkisiin häihin. Ja ei nyt muuta tällä kertaa, vaan olkaa kaikki yllämainitut koko Herran lauman kanssa tervehdityt sydämellisellä rakkaudella, ja uskokaamme rohvaistulla sydämellä synnit anteeksi Herramme Jesuksen nimessä ja siinä kalliissa sovintoveressä, joka on vuotanut alas rististä Golgatan mäellä pitkänä perjantaina. Ja rukoilkaa meidänkin edestä; pyytävät veljenne vaivassa, seurakunnan kanssa ja puolesta:

Erik Samuel Vettasjärvi, Isak Kuoksu, Vikior Appelqvist, Isak Niku, Frans Parakka, Viktor Björkman, Oskar Björkman, KR. Erlandsson, Peter Bakkajord Norja y.m., y.m.

Ja kiitämme Amerikan veljiä ja sisaria rakennusaineitten edestä, joita olette tänne lähettäneet kristillisyyden edesauttamiseksi.

Ja vielä ilmoitamme, että meidän ja teidän rakas veljemme ja vanhin Yrtti Nilssi on nukkunut kuoleman uneen tänä syksynä lokakuun alku päivinä ja on siirtynyt kirkkaaseen ilmaan.

Kiitos kirjeen etestä, jonka sain viikon päästä, ja näen, että olette käynhet saarnareisulla, ja että voitte hyvin, joka on kallis asia, ja että on yksimielisyys kristittyin välissä, joka on suurin asia, ja kuuliaisuus saarnaajain neuvoille ja varoituksille, että pysyis yksimielisyys, joka on paras asia, saattaa pysyä rakkaus kristittyin välissä.

Täällä on yksimielisyys kristittyin välillä, joka on siunattu asia. Ja Jumalan lahja, ja siunaus, jonka etestä emme suita kiittää Jumalaa, kuin on Jumala siunannut Lapin maan. Ei meillä ole suuria tavaroita, niin kuin Amerikan maassa. Mutta se on suuri siunattu yksimielisyys kristillisyyten asioissa, se on paras koko maan päällä. Pyytän rukoilla etestäni, että jaksaisimme pysyä voiton päällä siinä kalleimmassa uskon kilvoituksessa, ja totistakaa mullekin anteeksi kaikkea hittautta ja muuta synti syyttä, joka tahtoo tehtä hittaaksi ja painaa alas, että ei saata uskoa välistä, niin kuin tulis.

Täällä voivat ihmiset nyt tällä kertaa hyvin, ja on ollu hyvä talvi tähän saakka, vaikka heinän puute on suuri ympäri maata, ja paikoin on kova hätä heinistä. Fransilla Parakassa on kova hätä, kuin täytyy ostaa kaikelle karjalle heinä, kuin ei saattanut lahata eläviä pois, muutoin olis jäänyt koko talven ja kevään maijotta. Matilda sanoo terveisiä Salmolle, että lähetä kesähuivin hälle, ja hinta, mitä maksaa, että lähettää makson sulle. Pekka ja Matilda sanovat terveisiä paljon teille. Olkaat nyt tervehtetty minulta, ja pyytän rukoilla etestäni.

Tykö rakas ja kallis veli Herrassa: Henrik ja Valbur Lehtola, ynnä rakkaitten lastenne ja koko Herran lauma Poinsetilla, y.m. Jumalan ja meidän Herramme Jesuksen armo ja rauha, ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti. Amen.

Onnen toivotuksella tervehdän minä teitä jollakin radilla, ja annan tietää, että elämme terveenä ruumiin puolesta kaikki saarnaajat ja kristityt, paitsi se, mitä yksi ja toinen ystävä kuoleman kautta pois leikataan, jota kyllä aina saamme nähdä, mutta nethän menevät ilolla kotikunniaan. No, rakkaalla sydämellä olen muistamassa teitä rakkaita veljiä ja sisaria Ameriikan maalla, joita läpi olemme vaeltaneet ja Kristuksen evankeliumia saarnanneet sen vähäsen lahjan kanssa, jonka Herralta saaneet olemme, ja saaneet omilla silmillä nähdä, mitä Israelin sankarit ovat tehneet läntisellä maailman osalla, sillä ne jäljet, joita Johan Takkinen, Joonas Purnu ynnä monta muuta uskollista Herran palvelijaa ovat polkeneet Ameriikan maalla, ne jäljet totisesti näkyvät vielä jälkiintulevaisissakin polvikunnissa, vaikka omanvanhurskauden perkele on läpi kristillisyyden ajan aamunkoitosta alkaen pyytänyt sotkea ja sekottaa ja peittää kaikkein uskollisten työntekijäin jäljet, niin monen kaltaisten eriseurain kautta. Mutta Jumalan vahva perustus se pysyy, ja joka siihen kiinnitetty on tälläkin viimeisellä ajalla. Sen tähdenpä saammekin olla hyvässä turvassa, rakkaat veljet ja sisaret Ameriikan maalla ja kaikkialla, jotka olette tulleet veripunasen oven, Herran Jesuksen kautta sisälle siihen oikiaan seurakuntaan, jossa teille ja meille on kaikki synnit anteeksi annettu ja päästetty lain kanteesta, ja vieläkin rakkauden pisarat ovat priiskuvaisena särjetyn ja liikutetun maan päälle, että se pysyy tuoreena ja hedelmää kantavaisena siihen autuaalliseen hetkeen asti, kuin elomiehet tulevat leikkaamaan ja kokoamaan valmiiksi tulleita ja kypsyneitä tähkäpäitä Herran aittaan, johonka jo niin paljon on tämänkin kristillisyyden aikana koottu, ja ovat nyt pitämässä häitä sillattoman virran toisella rannalla, jossa saavat kiittää sitä suurta Luojaa alati ja ijankaikkisesti. Vetäköön meitä kaikkia kaipaus ja koti-ikävä, rakkaat veljet ja sisaret, että pysyisi enempi raiskana tämä turha ja katoava maailma, jossa niin pikkusen aikaa olemme viipymässä, niinkuin kyläreissussa käymässä täällä vähän aikaa. Mutta siinä autuaallisessa toivossa olemme, että se aika autuaallinen pian joutuu, että saamme heidän kanssa yhdistää äänemme ja sanoa yhteen ääneen: Tervetulemaan tapetun Karitsan ijankaikkisiin häihin. Silloin ei enää muistu mieleen matkan vaivat, ei sota, ei kilvoitus, silloin saatamme kiittää täydellisesti, eikä olekaan silloin enää Euroopan maat, eikä Atlantin meri välillä, ettemme saa kuulla toistemme ääntä, ja sillä autuaallisella toivolla lohduttakaamme meitämme kaikkein ikäväinkin aikain alla.

Ja ei nyt muuta tällä kertaa, vaan olkaa tervehdetyt kaikki rakkaat veljet ja sisaret Poinsetillä ja kaikkialla näitten sanain kanssa, että teidän ja meidän synnit ovat anteeksi annetut, ja vielä todistamme täältä asti Herran Jeesuksen nimessä ja siinä kalliissa maahanvuotaneessa sovintoveressä. Ja saan tässä antaa tietää, että I.Niku ja I.Kuoksu ovat tulleet terveenä takaisin Suomen maalta, siunatuita, ja autuaallisia sanomia on sieltä. Minä ja V. Björkmanni pitäisi saapua Itä-Norjaan Vesisaareen se 20. päivä kesäkuuta, jos voittamattomia esteitä ei tule.

Tervehdän kutakin nimeltänsä, joitten nimiä en muista, eikä suita nimittää, mutta uskomme, että nimenne ovat kirjoitetut taivaissa, ja jos Matoniemeä ja Starkka-vanhinta, ynnä muita saarnaajia kohtaatte, niin sanokaa heille rakkaita terveisiä; ja ole multa rakkaan vaimoni Teklan ja lasten, Sammeli Wettasjärven, I. Nikun y.m.m. kanssa tervehdetty sydämellisellä rakkaudella. Rukoilkaa meidänkin edestä ja kantakaa rukouksissanne armo istuimen tykö; pyytää veljenne vaivassa,

Kiitämme Amerikan veljiä ja sisaria ylönpalttisen rakkauden edestä meitä kohtaan. Autuaallista on kuulla rauhan sanomia ja toivomme sitä eteenkin päin.

Tykö rakkaille veljille ja uskollisille työntekiöille raskaassa ja painavassa Herran viinamäen työssä: O. Matoniemi, N. P. Starkka, rakkaitten vaimoinne, lastenne ja kaikki saarnaajat koko Herran lauman kanssa Ameriikan maalla, jotka teidän ja meidän kanssamme ovat hengittämässä yhtä armon raitista ilmaa Esikoisten Seurakunnan helmassa ja hengen yhteydessä Kristuksen lain kuuliaisuuden alla, sen opin ja esikuvan jälkeen, jonka aikakautemme vanhimmat ovat jättäneet uskossa, opissa ja elämässä. Jumalan armo vahvistakoon teidän sielunne ja henkenne voiton päällä pysymään loppuun asti. Amen.

Onnen toivotuksella tervehdämme teitä jollakin sanalla ikuiseen muistoon jääneitä ystäviä, veljiä ja sisaria ja kiitämme Ameriikan saarnaajia ja kristityitä rakkaitten ja kalliitten kirjain ja kaiken rakkautenne edestä.

Autuaallista on kuulla rauhan sanomia, jonka näemme, että kaikissa kirjoissa on yksi rauhan, rakkauden ja kiitoksen ääni, vieläpä näemme sen iloksemme, että olette tekemässä Herran työtä kukin lahjansa kanssa; eikä ne hukkaan tee työtä ja rakenna huonetta, jotka Herrassa sitä tekevät, sillä hänen lupauksensa ovat vahvat.

Saamme myös ilmoittaa, että olemme saaneet O. Matoniemeltä preivin, jossa kysytte seurakunnan ymmärrystä tuhlaajapojasta; "ja kuin hän oli kaikki koonnut." Niin ovat kristillisyytemme vanhimmat jo aikanansa ymmärtäneet, että kuin hän oli kaikki kovetellut, se on heräystä, ja armoitettua sielun tilaa kovetellut, ja joka siitä on osalliseksi tullut, niin totisesti hän on saanut Isän kalliit tavarat. Ja mitä kysytte yhdestä valtiollisesta lahkosta, joka nimitetään None partin nimellä, jotka ovat meille enämpi tuntemattomat. Mutta se on ollut ja on vieläkin tämän kristillisyyden ymmärrys, että kaikki senkaltaiset yhdistykset, jossa kokoonpannaan neuvoja esivaltaa ja lakia vastaan, niinkuin esimerkiksi sosialistiset, anarkistiset y.m. senkaltaiset, on kristittyin niistä välttämättömästi kieltäminen itsensä, sillä se kiihko ja veren jano, mikä niitä juovuttaa, on turmiollinen sielulle ja vielä ruumiille, josta meillä on kyllin esimerkkiä Suomessa ja aina Lappiin asti.

Seuratkaamme, rakkaat veljet ja sisaret, sitä alennuksen tietä Yrttitarhasta Golgatan mäelle, että voiton päällä pysymme loppuun asti läpi tämän pahan ja vaarallisen maailman, jossa on niin monta vaarallista retkeä, Isänmaata etseissään, tässä ties' ja odottain ehtoon hetkeä.

Siinä uskossa ja toivossa olemme, että pian tulee se autuaallinen aika, että sotijat ja kilvottelijat kunnian kruunulla kruunataan, jossa kaikki murhe ja vaiva lakkaavat ja eikä silloin ole enää itkua, eikä parkua kuin saamme yhdistää äänemme koko maasta ostetun lauman kanssa ja sanoa: "tervetulemaan tapetun karitsan ijankaikkisiin häihin." Ja olkaa nyt kaikki saarnaajat, vanhemmat ja nuoremmat, ynnä koko Herran lauman kanssa tervehdetty sydämellisellä rakkaudella näitten sanain kanssa, että teidän ja meidän synnit on anteeksi annetut Herran Jesuksen nimessä ja siinä kalliissa, maahanvuotaneessa veressä; sen metkin täältä asti todistamme kolmeyhteisen Jumalan nimeen. Rukoilkaa edestämme.

Ja kiitämme I. Nikun kanssa teidän krannin kristityitä lähetyksen edestä, ja sano heille rakkaita terveisiä.

Tykö rakas ja kallis veli Herrassa: Alex Kinnunen, ynnä rakkaan vaimonne Marian kanssa, ynnä muut veljet ja sisaret ympärillänne, Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille. Onnen toivotuksella tervehdän minä teitä jollakin ratilla ja annan tietää, että olemme elämässä terveenä ruumiin puolesta, ja uskomassa olemme synnit anteeksiannetuksi Esikoisten seurakunnan helmassa ja hengenyhteydessä, jossa on priiskoitusveri ja syntein anteeksisaaminen, jossa teille ja meille on synnit anteeksiannettu, ja päästetty lain kanteesta, ja niin monta kymmentätuhatta tämänkin siunatun etsikkoajan aamunkoitosta alkaen ovat hyvän omantunnonrauhan käsittäneet, ja ilolla ja suurella uskon rohkeudella menneet Jumalan paratiisiin.

Saan tämän kautta ilmoittaa, että olen A. Kinnus-veljeltä saanut kaksi preiviä, joittenka edestä kiitän juuri rakkaalla sydämellä, joka on kallis, että kirjoituksillanne vielä muistatte meitä, vieläpä viimeisenkin rakkaan yhdessäolon edestä aina Detroitiin asti. Paljon olemme saaneet preiviä Ameriikan maalta, joissa kaikissa on yksi rauhan ja kiitoksen ääni, josta kaikesta kiitos ja kunnia Jumalalle.

No, kalliilta se näkyy teidän kirjoista, että on huoli ja työnteko kristillisyydessä. Eihän se ole ihmeellistä, että Jumalan lahjat pysyvät salattuna, kuin ilma on niin sekanen, niinkuin se oli Ameriikassa, ja on ollut olemassa vuosikymmeniä; mutta Jumalalle kiitos, joka meille voiton antanut on hänen ainoan Poikansa kautta. Kyllä ne tulevat sotaan joutumaan Euroopassa ja Ameriikassa, jotka lakkivat vettä kielellänsä niinkuin koira, sillä Herra on sanonut, ettei ylön paljolla, ettei olis luottamusta itseensä.

Siinä uskossa olemme, että Herran työ tulee urhoollisesti tehdyksi Euroopassa ja Amerikassa, vieläpä siunatut hedelmät ovat päälle näkyväisenä, josta viimeisetkin autuaalliset sanomat ovat Suomenmaalta, kuin lähetyssaarnaajat Isak Niku ja Isak Kuoksu ovat käyneet tänä keväänä, josta kaikesta Jumalalle kiitos.

No, emme tiedä nyt muuta tällä kertaa, mutta syy on teillä ja meillä uskoa, vieläpä rohvaista sydämiämme lujempaan uskomiseen, seuraten sitä suurta ristinkantajaa ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta, joka on raivannut tien läpi turmeluksen pilkkakaupunkia, yrttitarhasta Golgatan mäelle, jossa voitto on saatu suurille syntisille ja avattu paratiisin portit. Vieläpä ensimmäisenä voiton ja kunnian merkkinä on katuvaisen ryövärin kanssa mennyt paratiisiin, ja vannotulla valalla vahvistanut: Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani Paratiisissa.

Olkaamme rohvaistut kalliimmassa uskonkilvoituksessa, kaikki rakkaat veljet ja sisaret, jotka kanssamme olette kilvoittelemassa yhtä Isänmaata kohti; siinä autuaallisessa uskossa ja toivossa olemme ynnä teidän kanssanne, että pian tulevat tapetun Karitsan häät, jossa voittajain ja kilvoittelijain palkka maksetaan ijankaikkisella ilolla ja kunnian kruunulla. Ja ei nyt muuta tällä kertaa, vaan sanon sydämen rakkaita terveisiä kaikille rakkaille veljille ja sisarille Hancockissa: V. Koppanalle, A. Simonsonille, T. Luusualle, A. Holmille, T. Kurulle, A. Garnelille, M. Kinnuselle, J. Puurille, ja Calumetissä ja Mohawkissa A. Hedmanille, A. Toivoselle, O. Kyrölle, I. ja I. Simula, I. Karjala, A. Vittaniemi, kaikille rakkaitten vaimoinsa ja lastensa kanssa y.m. y.m. joitten nimiä en muista, enkä suita nimittää, mutta nimenne ovat kirjoitetut taivaissa. Ja todistan ja annan kaikki synnit ja vielä viimeisetkin epäilykset anteeksi Herran Jesuken nimessä ja siinä kalliissa sovintoveressä, joka on vuotanut pitkänäperjantaina yrttitarhassa ja Golgatan mäellä monelle tuhannelle syntein anteeksisaamiseksi. Koko Herran lauma tervehtää teitä täältä Ruotsin Lapista ynnä saarnaajain kanssa, ja olkaa minulta rakkaan vaimoni ja rakkaitten lasteni kanssa ensin ja viimein tervehditty, merkitsee veljenne, osallinen vaivassa ja valtakunnassa:

16 päivä kesäkuuta tulee meille V. Björkmannin kanssa lähtö Gellivaarasta Itä-Norjaan Vesisaareen y.m. Kuin kirjoitatte Matoniemelle, Starkalle, Kalepille, Huumolalle ynnä muille saarnaajille, niin sanokaa rakkaita terveisiä heille.

Eipä rakas sisar Anna Hedman ole kirjoittanut pitkään aikaan. Jos Kieri on Calumetin tienoilla, sanokaa rakkaita terveisiä. Sanokaa Kollerille rakkaita terveisiä.

Tulen tykösi, rakastettu veli Herrassa ja uskollinen työntekijä Herran viinamäessä, Caleb Erickson. Jumalan armo ja rauha lisääntyköön sinulle ja sinun huoneellesi nyt ja aina ja ijankaikkisesti. Amen.

Onnen toivotuksella tervehdän sinua pitkän ajan perästä, kun olen saanut kauvan kaivatun preivin eilen, kun tulin tunturireisusta kotia, josta kiitän juuri sydämen pohjasta, joka oli kallis ja sydäntä ilahuttava, kun kuuluvat rauhan sanomat Amerikan Siionista. Ja nyt uskon, että taas juoksee yksi kultanen lanka läpi Siionin vuorta Ruotsin Lapin, Amerikan, Suomen ja Norjan kristillisyyden välillä, niin lavialle, kuin yksimielisyyden siteet ulottuvat, ja niin kokoovat Herralle Jesukselle yhteen lammashuoneeseen, kukin sillä lahjalla, jonka hän Herralta saanut on, josta olis haluni kiittää taivaallista, rakasta Isääni, vaan en voi sydäntäni niin ulostulkita ja paperille panna, jonka tunsin silloin, kuin luin ensi kerran sen tunnustus- ja sovintokirjan, josta sydämeni lauloi kiitosta. Ja olemme kyllä saattaneet anteeksiantaa ijankaikkisella unhotuksella, ja nyt kiitän Wiljam Koppanaa kalliin kirjeen edestä, jonka olen saanut, vaikka vastaus on kyllä viipynyt ylön kauvan, ja sano nyt veljeni minun terveiset Olof Matoniemelle ja N. Petter Starkalle ja John Muoniolle, Alex Ritolalle ja Salmon Johanssonille, ja Wm. Koppanalle, ja Johan Kierille, ja Kinnuselle, ja sille sisarelle, jolta sinä sait K. Hilma Toivosen terveiset Suomesta, ja kaikki rakkaat veljet ja sisaret olkaat tervehdetyt, siellä kaukaisella Amerikan maalla, jotka yhtä armon ilmaa hengitätte Esikoisten Seurakunnan helmassa ja sen hengen yhteydessä, jossa on turva ja suoja. Ja pitäkäät, rakkaat veljet ja sisaret opettajanne kalliina, ja olkaat teidän opettajillenne kuuliaiset, ja pitäkäät vanhimmat kaksinkertaisessa kunniassa. Kyllä menestyy teidän kristillisyytenne ja olkaa turvatut kaikki saarnaajat ja palvelevaiset vaimot ja totuuden apulaiset, jotka Herran huonetta rakennatte, ja uskokaa synnit anteeksi, minäkin täältä asti annan ja todistan kaikki synnit, viat ja heikkoudet Herran Jesuksen nimessä ja kalliissa ulosvuotaneessa sovintoveressä anteeksi, ja sen muistakaat vielä kuolemankin hetkellä, ennenkö silmänne kiinni painuvat, ja siinä autuaallisessa toivossa kilvoittelemme, ettei ole pitkä aika, ennenkö meitä kootaan yhteen kokoukseen, vaikka täällä olemme niin kauvas eroitetut toisistamme, vaan hengessä läsnä.

No, siinä toivossa olemme kilvoittelemassa, että Jumala varjelee teitä ja meitä pahasta, ettemme eksyisi oikialle eli vasemmalle puolelle kaitaa elämän tietä. No, hyvästi nyt, rakkaat veljet ja sisaret, sekä tutut että tuntemattomat, monissa kielissä ja kansakunnissa, jotka yhtä isänmaata kohti kuljemme, kuolemaa ja ijankaikkisuutta kohti. Nytkin taas jätti yksi ystävä ja uskollinen työkumppani Peter Kranatti, Kirunassa, joka haudattiin sinä sunnuntaina edellä Juhannusta, jota emme kyllä vielä olis antaneet kuolemalle, jos meillä olis ollut valta, vaan kuolema oli saanut vallan, ja jätti meitä paljon ystäviä murehtimaan, vaan hän itse pääsi täydellistä iloa nautitsemaan, johon henkemme usein huokaa tästä vieraasta maasta ja tästä itkukorvesta, ja kun ajattelee, kuinka niillä on hauska, jotka jo käyskentelevät ijankaikkisuuden ihanalla rannalla, ja veisaavat voiton virttä tapetulle Karitsalle kunniaksi alati ja ijankaikkisesti.

No, rukoilkaa, rakkaat työkumppanit, minunkin ja minun vaimoni ja lastemme edestä, että mekin ynnä teidän kanssanne illaksi kotia kostusimme, ennenkö aurinko laskee ja taivaan ovi kiinni suljetaan, se toivo on minullakin, että rukoilette minun ja kaikkein saarnaajain edestä; pyytää vähin veljes elämän kaidalla tienllä, osallinen vaivassa ja murheessa kaikkein teidän kanssanne. Kyllä uskon, että minunkin elämäni ilta pian lähestyy ja enkä toivo mitään tästä maailmasta, vaan että saan autuaallisen kuoleman.

Nyt me odotamme sitä Amerikan arkkitähteä, joka pitäisi tulla nyt tulevan viikon ajalla, vaan kyllä se on huono aika

Tykö rakkaat ja kalliit veljet, ja uskolliset työntekijät raskaassa ja kalliissa Herran viinamäen työssä: O.Matoniemi, N. P. Starkka, Wm. Koppana, A. Simonson, C.Erickson, J. Muonio, J. Kieri, J. Huumola, S. Johansson. y. m. saarnaajat rakkaitten vaimoinne, lastenne ja koko Herran lauma Ameriikan maalla. Jumalan ja meidän Herramme Jesuksen armo ja rauha ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän henkenne kanssa sodassa ja kilvoituksessa elämänne ehtoon asti, Amen.

Onnen toivotuksella tervehdän minä teitä jollakin harvalla sanalla, ja saan antaa tietää, että terveenä olemme elämässä kaikki saarnaajat, ja olemme nyt pysähtyneet kukin kotiamme heinän ajaksi. Eilen illalla olen saapunut kotia Itä-Norjan reisulta, jossa olemme olleet V. Björkmannin kanssa Vesisaaressa ja sen ympäristöillä, ja viimeksi Ofotissa. Kansat tulit toimellisesti kokoon Itä-Norjassakin, ja suuri paljous uskoivat koko sydämellä, mitä me heille saarnaamme, ja näyttää siltä, että kristillisyyden taivas selkenee, vaikka niin paljon on vierailla käsillä kristillisyyttä hallittu ja Herran laumaa hajotettu moniin eri joukkoihin; ja heränneitä ja autuutta kaipaavaisia sieluja vaivattu ja murheen alle saatettu. Mutta Jumala ei anna kunniatansa vieraalle, sillä niin paljon on puhtaita siemeniä kylvetty jo kristillisyyden alkuvuosikymmeninä, että sen pitää vieläkin hedelmän kantaman, vielä jälkeentulevaisissa polvikunnissakin.

Ofotissa olimme myös koolla, ja suuret laumat riensivät kokoon, että tuhatmääriin kristityitä tuli kokoon yksityisiin kokouspaikkoin; vieläpä suuret liikutukset, ilon ja kiitoksen äänet kuuluivat kaikissa kokouspaikoissa. Vielä on Israelin Jumala elämässä Hänen laumansa keskellä, ja me myös saamme elää, joittenka turva ja suoja on siinä piskuisessa laumassa, jonka se hyvä paimen Herra Jesus on kokoon saanut tälläkin kalliilla etsikon ajalla, jota vastaan koko maailma kuolleen kristikuntansa ja kaikkein eriseurasten kanssa vastaan sanoo ja joutsensa tähtää. Mutta ei sekään seiso, sillä tässä on Immanuel, tässä on se, joka sotii ja voittaa suunsa miekalla, ja huultensa hengellä tappaa hän jumalattomat. Sen tähdenpä onkin teillä ja meillä, rakkaat veljet ja sisaret, syy rohkaista meitämme uskomaan, että voimat säilyttäisimme sodassa perkelettä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan.

Jossa on usein työläs ja raskas kysymys, että voittaa sydämensä uskomaan ja omistamaan se täydellinen lunastus, Hänen pyhyytensä pyhyydeksemme ja Hänen vanhurskautensa vanhurskaudeksemme. Omistakaamme uskolla Herran Jesuksen vanhurskaus vanhurskaudeksemme, sillä se se on se puhdas häävaate, jonka läpi ei näy häpy Jumalan kirkasten kasvoin edessä, ehkä olemme niin läpi synnin kautta turmeltuneet, ettei ole jäänyt yhtään veren pisaraa, joka ei ole synnillä myrkytetty. Siinä autuaallisessa toivossa kuitenkin oleinme, rakkaat veljet ja sisaret Ameriikan maalla ja kaikkialla, että voiton päällä pysymme siihen autuaalliseen hetkeen asti, että saamme osallisena kaikkein voittajain ja kilvottelijain palkasta, yhdistää äänemme koko maasta ostetun lauman kanssa ja sanoa: Terve tulemaa tapetun Karitsan ijankaikkisiin häihin: silloin ei enää muistu mieleen matkan vaivat, ei sota, ei kilvoitus. Ja sillä autuaallisella toivolla lohduttakaamme meitämme, rakkaat veljet ja sisaret, kaikissa murheissa ja matkan vaivoissa. Ja vielä näitten harvain sanain päälle todistan, että synnit on anteeksiannetut teille ja meille Herramme Jesuksen nimessä ja siinä kalliissa sovintoveressä, joka viatoin ja vanhurskas veri on vuotanut pitkänäperjantaina Getsemaanen yrttitarhassa ja Golgatan mäellä, syntein anteeksisaamiseksi monelle tuhannelle. Ja ei nyt muuta kuin kiitän Ameriikan veljiä entisen ja viimeisen rakkautenne edestä, ja niitten kalliitten kirjain edestä, joita olemme saaneet saarnaajilta ja kristityiltä läpi Ameriikan maata. Autuaallista on kuulla rauhan sanomia, vaikka emme suita kaikkia nimellisesti vastata. Ja olkaa nyt tervehdetty sydämellisella rakkaudella, rakkaat veljet ja sisaret, monissa eri kielissä. Rukoilkaa meidänkin edestä ja kantakaa anteeksiantavaisella sydämellä armoistuimen tykö. Pyytää veljenne Herrassa.

Kohtasin Wardia Norjasta palatessani ja olin hänen kanssa vähän puheilla. Muita hän on saanut puhutella enämpi. Kiitän Gelettiä kalliin kirjan edestä y.m.y.m.

Tykö rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille raskaassa ja kalliissa Herran viinamäen työssä: O. Matoniemi, N. P. Starkka, Caleb Erickson, Wm. Koppana, August Simontaival, ynnä muut saarnaajat ja kaikki totuuden apulaiset ja palvelevaiset vaimot, ynnä koko Herran lauman kanssa Ameriikan maalla. Jumalan armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti, Amen.

Onnen ja rauhan tervehdyksellä tervehdämme teitä jollakin harvalla ratilla, ja saamme ensin kiittää Ameriikan saarnaajia ja kristityitä kaikkein niitten kalliitten kirjain edestä, joita olemme saaneet ilolla vastaanottaa, ja niin myös yhteisen saarnaajain ja kristittyin kirjan Juhannuskokouksesta, joka on kallis ja sydäntä liikuttava Herran edessä, joista tulee näkösälle, että Herran työ menestyy, rauha ja rakkaus on kristittyin välissä niinkuin Jesus sanoo, siitä teidät tunnetaan minun opetuslapsikseni, että te rakastatte teitänne keskenänne.

Näemme myös teidän yhteisestä kirjastanne, jonka olette kirjoittaneet Johanneskokouksista Savosta, että teidän kaipaus ja ikävöitsernisenne on, että saada saarnaajia Ruotsin Lapista, jota emme ihmettele, sillä se tuntuu meille jokaiselle, ja erittäinkin saarnaajille raskaalta Herran työ, ehkäpä ei olisikaan suurempia vastuksia, muuta kuin perkele, maailma ja meidän oma liha, joka on aina vastaan, niin se tulee tuntumaan raskaalta, että näyttää siltä, että tarvitsemme toistemme apua, niin te siellä ja me täällä, että pysyisimme sen opin totuuden ja valkeuden seuraajana sen puhtaan esikuvan kanssa, jonka kristillisyytemme vanhimmat ovat jättäneet uskossa, opissa ja elämässä, josta niin suuret ja siunatut hedelmät ovat tulleet päällenäkyväiseksi Euroopassa ja Ameriikassa. Mutta niinkuin sen ymmärrätte, rakkaat veljet ja saarnaajat Ameriikan maalla ja kaikkialla, että eloa on paljon, ja uskollisia työntekijöitä on vähän, niin on mahdotoin kaikkea Israelia täyttää. Mutta kiitämme Jumalaa, rakasta taivaallista Isää, sen siunatun sovinnon edestä, joka tuli Ameriikan maalla, jossa niin monta murhetta kärsiväistä saivat muuttaa murheen äänen ilon ääneksi.

Tehkäämme työtä kärsivällisyyden kautta, rakkaat veljet ja sisaret, vanhemmat ja nuoremmat, tämä lyhyt aika, sillä ei olekaan pitkä sodan ja kilvoituksen aika, ennenkuin teitä ja meitä kootaan oikeaan leposijaan, jossa kaikki sotijat ja kilvoittelijat saavat levätä matkansa vaivoista, eikä enää muistu mieleen ei murhe, ei kyyneleet. Sitä autuaallista päivää olemme odottamassa, niin monta kymmentä tuhatta Euroopassa ja Ameriikassa, vielä näinä viimeisinä etsikon päivinä, että saamme pian yhdistää äänemme edellämenneitten, ja koko maasta ostetun lauman kanssa ja sanoa: Terve tulemaa tapetun Karitsan ijankaikkisiin häihin. Ja olkaamme rohkaistut kalliimmassa uskomme kilvoituksessa. Vielä saarnaamme ja todistamme kaikki synnit anteeksi Herran Jesuksen nimessä, ja siinä viattomassa ja kalliissa sovintoveressä, joka pyhä ja vanhurskas veri on vuotanut pitkänäperjantaina Getsemaanen yrttitarhassa ja Golgatan mäellä, monelle tuhannelle syntein anteeksisaamiseksi. Ja rukoilkaa meidänkin edestä, että mekin pysymme voiton päällä ynnä teidän kanssanne siihen autuaalliseen hetkeen asti, ettei ole enää Euroopan maat, eikä suuri Atlantin meri välissä, joka estää kuulemasta toinen toistemme äänen. Ja olkaa nyt saarnaajat koko Herran lauman kanssa tervehdetyt täältä koko Herran lauman kanssa ynnä vaimoimme ja lastemme kanssa.

Erik Samuel Vettasjärvi, Isak Niku, Viktor Björkman, Viktor Appelqwist, Isak Kuoksu, Frans Parakka.

Rakkaalle veljelle ja uskolliselle työntekijälle Herran viinimäen raskaassa ja painavassa työssä, Salmon Johansson rakkaitten lastenne kanssa.

Jumalan ja meidän Herran Jeesuksen armo ja rauha olkoon henkenne kanssa nyt ja aina elämänne ehtoon asti, amen. Onnen toivotuksella tervehdän teitä, vanhin rakas ja ympärillänne olevia kristityitä, joita olen jääny ikuisella rakkaudella muistamaan, ja annan tietää, että olemme terveenä ruumiin puolesta ja uskomassa syntein anteeksisaamisen armosta itsemme autuaaksi sen oikian äitin helmassa, jossa on suojan ja turvan paikka kaikilla matkamiehillä, jotka monen murheen ja kiusauksen alla huokaavat kaipaissansa Israelin lohdutusta ja kotia pääsemistä.

Kiitoksia tuhansia rakkaan ja kalliin kirjan edestä, jonka sain eilispäivän postissa, jossa veli rukkoilee anteeksi sitä, että kehoitti sitä Wardia lähtemään Lappiin sillä ajalla, ilolla ja sydämellisellä rakkaudella anteeksi annamme ja todistamme Herran Jeesuksen pyhässä nimessä ja rakkaudesta ulosvuotaneessa sovintoveressä, vaikka ymmärrämme niin, ettei se ollu kuoleman synti. Uskokaa, vanhin rakas ijankaikkisella unhotuksella synnit anteeksi, ja olkaa turvatut ja tehkää kärsivällisyydessä työtä tässä kalliissa kristillisyyden asiassa sen iltapalasen, mitä vielä on jäljellä. Kotiranta jo kohta näkyy, johon on kilvoituksemme päämäärä, jossa se ulossanomaton palkan maksu odottaa. Sen tähden seuratkaamme sitä suurta Ristinkantajaa yrttitarhasta Golgatan mäelle, jossa Jeesus huusi: Minun Jumalani, miksis minun ylön annoit! Koska koko maailman vääryys lankeis Hänen päällensä ja ei ollu yhtään auttajaa. Yksi huonoin ihminen rohkeni puolustaa Häntä, ja nuhdella toista, joka pilkkasi Jeesusta, joka jätti meille esikuvan, jota ahkeroimme seurata. Ja katselkaamme Häntä uskossa ja hengessä, että voiton päällä pysymme ja omistakaamme Hänen vanhurskautensa vanhurskaudeksemme. Ole kirkas sinä veripunainen voiton sankari laumas keskellä, lyö vihollisesi suusi kaksiteräisellä miekalla. Soita Herralle Sionin tytär Amerikassa ja Euroopassa, kyllä hääpäiväsi pian valkenee, ja silloin koko maasta ostetun lauman kanssa yhteen ääneen sanomme: Tervetulemaa tapetun Karitsan ijankaikkisiin häihin.

Onnen toivotuksella olkaa hyvästi ja uskokaa kaikki synnit anteeksi. Meki täältä asti annamme ja todistamme Herran Jeesuksen nimessä ja rakkaudesta ulosvuotaneessa sovintoveressä.

Ilahuttavaa se on kuulla, että rauhan sanomat aina kuuluvat Amerikan maalta ja toivomme on, että edeskinpäin pysyy rakkaus ja rauha ja yksimielisyys saarnaajain ja myös kristittyin välillä.

Olen jo ennen saanut Salmo-veljeltä kaksi kallista kirjaa, joitten edestä kiitän juuri sydämestäni, ehkä niitä ei ole tullu vastatuksi, mutta nyt täydyin alkaa vastaamaan jollaki sanalla, ja vieläki juuri sydämestä kiitän teitä ja Oskaria ja Fijaa ja heidän rakkaita lapsia kaiken sen ylönpalttisen rakkaudenpalveluksen edestä, jota osotitte meitä kohtaan meidän siellä ollessa teidän tykönänne. Ehkä me heikot palvelijat olimme. Vieläkös Oskari ja Fija elävät suruttomana? Jos niin on, niin pyörtäkää takasi siltä väärältä ja vahingolliselta tieltä, ennenkuin hiljainen saavuttaa. Kyllä me Ameriikan saarnaajain ja kristittyin kanssa saarnaamme ja todistamme teille synnit anteeksi. Ottakaa uskolla vastaan syntein anteeksisaaminen Herran Jeesuksen nimeen.

No en tiedä muuta, mutta olkaa minulta vaimoni ja perheeni ja kylämme kristittyin kanssa sydämellisellä rakkaudella tervehditty, ja sanokaa meidän rakkaat terveiset saarnaajille ja ympärillänne oleville kristityille, myös englantin ja ruotsinkielisille.

Veli kysy eräässä kirjeessä jos velimies Erik Niku on saannu niitä rahoja, joita sieltä on lähetetty. Uskon että on saanu ja olis vähintäki tarvinnu kiittääkään, mutta arvaan, ettei ole viittiny, kuin häntä on täällä nuhdeltu, kuin hän sallaa niin tekkee. Ettei täällä kukaan tienny, että hän panee kirjeen sinne. Täällä ovat muutamanlaiset haarakorvat syyttäneet minuaki, että olen sinne kirjoittanu, ettei ameriikkalaiset muutoin olis niin asiaan tarttuneet, mutta olen ollu huoletoin, kuin en ole syyllinen.

Kesä on ollu meilläki hyva sekä heinästä että leivästä, ja hyvänlaiset ilmat korjata.

Tulen tykösi rakastettu veli Herrassa ja uskollinen työntekijä Herran viinamäessä: Wm. Koppana ja kiitän kirjeen edestä, jonka sain ilokseni vastaanottaa, jossa oli työllinen rakkauden merkki sisällä, ja saarnaajain ja paljoin kristittyin terveiset, joitten kaikkein edestä kiitän juuri sydämestäni. Ja kiitä sinä, veljeni, minun edestäni niitä ystäviä, jotka siihen lahjaan osaa otit, kaulasta pitäin, ja Herra, vanhurskas tuomari on totisesti sen teille palkitseva. Ja Kaleh Eriksonilta emäntänsä kanssa olen myös saanut preivin, jonka edestä myös kiitän juuri sydämestäni, joka tuntui niin suurelta ilolta, kun kuuluvat rauhan sanomat sieltä, jossa ennen pauhas sota.

No, met olemme olleet Vittangissa toista viikkoa Sammelin, Fransin ja Nikun Isakin kanssa, ja paljoin kristittyin kanssa, ja Jumalan sanalla oli sama voima vaikuttaa kuin ennenkin. Vaan kaksi ystävää silläkin ajalla jätti meidät, jotka ilolla lähit maailmasta, Hansin Juhan Erkki ja Muotkan Hans Pekka -vainaan Dinad tytär, joita Kaaleppi-veli kuitenkin kasvoistakin tuntee.

Ja sano nyt Koppana-veli minun terveiset Olof Matoniemelle, Nils Petter Starkkalle, Salmon Johansonille, Johan Muoniolle, Thomas Kurulle, August Simontaipaleelle, Kaleb Eriksonille, Johan Kierille ja kaikille saarnaajille, vaimoinsa ja lastensa kanssa, joilla net ovat, ja Arvo ja Viljo Toivoselle vaimoinsa ja lastensa kanssa.

Ja olkaa nyt, rakkaat veljet ja sisaret tervehdetyt siellä kaukaisella Ameriikan maalla näillä sanoilla: että synnilt ovat anteeksi annetut teille ja meille Herramme Jesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä ja korjatkaa, kaikki rakkaat veljet ja sisaret, näitä sovintoveren pisaroita saastaisiin astioihin elämäksi ja voimaksi, että jaksaisimme sodassa seisovaiset olla elämämme iltaan asti, sen autuaallisen toivon kanssa, että palkkamme on suurempi kuin meidän vaivamme, joka on ajallinen ja keviä, vaan se saattaa ijankaikkisen ja määräämättömän kunnian; ja tyytykäämme siihen palkkaan, kaikki, joita maailma pilkkaa ja häväisee Herramme Jesuksen nimen tunnustamisen tähden. Tunnustakaamme totuus maailmalle, niin Jesus tunnustaa meitä isänsä ja pyhäin enkeleitten edessä, hänen oikeiksi opetus- lapsiksensa.

Voi rakkaat veljet ja sisaret, että saamme olla Jesuksen opetuslapset tässä pahassa maailmassa, ja Jesus on sanonut niinkin, etten minä tästä edes teitä kutsu palvelijoiksi, vaan ystäviksi, sillä ei palvelija tiedä, mitä Hänen Herransa tekee, vaan ystävä kyllä tietää, jolle emme saata sydäntämme salata, vaan koko sydämemme avata. Ja niin uskomme, että olemme Herran edessä avoimet, joka on ollut suureksi avuksi meille autuuden tiellä, että minäkin uskon, että elämäni on illalla, ja kohta on levollepääsemisen aika. No, hyvästi rakkaat ystävät siinä autuaallisessa toivossa, että pian meitä kootaan yhteen kokoukseen vanhinten ja koko maasta ostetun lauman kanssa, viettämään ijäistä juhlaa ja veisaamaan voiton virttä alati ja ijankaikkisesti. Ja rukoilkaa rakkaat työkumppanit minun ja vaimoni ja lastemme edestä; pyytää vähin veljes elämän tiellä.

Ole nyt veljeni minulta vaimoni Miinan kanssa, sinä vaimosi Riikan kanssa ensin ja viimein tervehdetty.

Tykö rakkaille ja kalliille veljille Herrassa; J. Berggren, A Uskoski, Abram Pernula, Antti Parvey, J. Tikka, y.m. kaikki rakkaitten vaimoinne, lastenne ja harvain ulosvalittuin kanssa, Tyynenmeren rannoilla, Jumalan armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti. Amen.

Onnen toivotuksella tervehdän jollakin harvalla ratilla, ja saan ensin kiittää rakasta veljeä Berggreniä, rakkaan ja kalliin kirjan edestä y.m., joitten terveiset siinä olit, josta näen, että olette elämässä, ja yhtä armon ilmaa hengittämässä, Esikoisten seurakunnan helmassa ja hengenyhteydessä, rauhan siteen kautta, joka on Rakkaus.

Sanomia ei ole erityisiä täältä tällä kertaa muuta, mutta saarnaajat saarnaavat sen saman Jumalan sanan yksimielisesti, joka on saarnattu läpi tämän elävän kristillisyyden ajan, aina aamunkoitosta alkaen, jossa myötä- ja vastoinkäymisten läpi on Herran työtä tehty. Ja Jumala on ollut voimallinen omainsa kanssa, ettei pyhä valkea ole päässyt sammumaan, vaikka maailma hengellisesti kuolleen pappiskunnan kanssa, ja kaikkein kristillisyyteen pahentuneitten kanssa, on sitä vastaan sanonut, mutta ei sekään seiso, sillä tässä on Immanuel, tässä on se, joka sotii ja voittaa, ja vallottaa, ja väkevitten kanssa saalista jakaa.

Niin se päätti omavanhurskaus, että kyllä hän nyt tämän kristillisyyden parantaa, jos ei ennen, niin vanhinten kuoleman jälkeen. Ja panit Pohjois-Suomen saarnaajat, etupäässä Pauli Rantala, pystöön suurseurat, jossa on ensimmäinen tunnussana: "Kirottu olkoon jokainen, joka asettaa ihmisiä Esikoisiksi" y.m., jossa jyrkkään tahdotaan kaataa ja peittää kristillisyytemme vanhinten ymmärrykset oikeasta seurakunnasta ja Kristuksen hengellisestä hallituksesta. Ja jos Johan Lumijärvikin olisi uskonut sen, mitä hälle sanottiin, kuin kävi viime kerran Lapissa, että vaikka hän kuulisi, että Esikoisten seurakunta Ruotsin Lapissa on poroksi palanut, niin siitä poroläjästä pitää vielä sittenkin löytymän joku kallis kappale, niin ei olis tarvinnut senkaltaiseen valkeuteen itseänsä yhdistää, jossa on sula pimeys.

Mutta Herra on tarttunut paimenten kimppuun; on selvästi näkösällä Suomen maalla ja Itä-Norjassa, jossa niin monta kymmentä tuhatta ovat turvansa löytäneet oikeassa seurakunnassa, ja kiittävät Jumalaa maasta taivaaseen asti, sen armon edestä, että on vielä valkeus, jossa he näkevät, mistä tie taivaaseen menee. Ette ja emme ole yksin kilvoittelemassa, ehkäpä on pikkunen joukko suuren maailman suhteen, olemme kuitenkin valitut maailmasta, ja tulleet saatetuksi pimeydestä valkeuteen, ja saatanan vallasta - Kristuksen tykö. Totisesti ovat turvassa, jotka pysyvät Esikoisten seurakunnan helmassa, jossa on priiskotusveri ja syntein anteeksisaaminen.

Omistakaamme uskolla syntein anteeksisaaminen, että voimat säilyisivät kieltämään meitämme tästä turhasta maailmasta, ja tämän turhan maailman synnillisistä tavoista, jossa on niin monta vaaraa ijankaikkisuuden matkamiehillä.

Ja ei nyt muuta, vaan olkaa tervehdetty sydämellisellä rakkaudella, te harvat ulosvalitut, näillä sanoilla, että synnit on anteeksi annetut Jesuksen nimessä ja siinä kalliissa sovintoveressä, sen todistan Jumalan puolesta Jesuksen nimeen. Rukoilkaa meidänkin edestä. Siinä toivossa olemme, että se aika tulee, jossa saamme nähdä ja tervehtää toisiamme ijankaikkisuuden ihanalla rannalla, koko maasta ostetun lauman kanssa. Tätä merkitsee omalla kädellä.

Tykö rakkaat ja kalliit veljet, ja uskolliset Herran viinamäen työmiehet: August Simontaival, Wm. Koppana, Johan Puuri, T. Kuru y.m. y.m. rakkaitten vaimoinne ja lastenne kanssa, ja harvat valitut ympärillänne. Jumalan armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti, Amen.

Onnentoivotuksella tervehdämme jollakin radilla, ja annan tietää, että elämme terveenä ruumiin puolesta. Ja uskomassa olemme synnit anteeksi ja omistamassa autuuden syntein anteeksisaamisen armosta, sen oikean seurakunnan helmassa, joka on äiti maan päällä. Ja, no jouluna olimme koolla Gellivaarassa; paljon saarnaajia Lapista, Luulajasta, Kainuusta ja Etelä- Suomesta; siunattu yksimielisyys, vieläpä hauskat sanomat Suomenmaalta. Elävä kristillisyys levenee voimalla ja selkiää, ja yksi luja luottamus oikeaan seurakuntaan. Muutamat papit ja maalikot Suomesta kirjoitit meille mennä vuonna, muun muassa Aatu Laitinen, yhden neuvottelu- ja keskustelukokouksen pitämistä, aikana ja paikassa, jossa mahdollisesti jatkuvan kirjevaihdon kautta sovitaan, ja siihen olemme vastanneet, että kristittyin kokouksiin on aina vapaus tulla, ja esittelimme Gellivaaraan jouluna, ja näkyy, että ovat myötätunnolla vastaanottaneet kirjamme, ja kokouksessa Oulussa päätettiin 5 miestä tulemaan ensi joulukuussa Gellivaaraan, mutta niillä kaikilla tuli este, emme tiedä mikä; odotimme, mutta ei näkynyt eikä kuulunut.

Itä- Norjassa olemme käyneet viime kesänä Björkmannin kanssa; paljon siellä on saarnattu, mutta vähän rakettu, ja paljon valheita levitetty, mutta paljon on kaipaavaisia sieluja. Niin pian, kuin kuulevat paimenen äänen, niin ovat valmiit vastaamaan. Ja kirjoittavat sieltä, että enempi kaipaus ja ikävöitserninen herää, ja tahtovat ja pyytävät saarnaajia Ruotsin Lapista.

No, emme tiedä muuta, mutta emme ole yksin kilvoittelemassa, sillä monta kymmentä tuhatta ovat kanssamme kilvoittelemassa yhtä isänmaan rantaa kohti, ehkä olemme niin kauas erotetut toisistamme neljän ilman alle; kuitenkin olemme koottuna yhden verisen lipun alle, Siionin vuorelle, elävän Jumalan kaupunkiin, taivaalliseen Jerusalemiin, Esikoisten seurakuntaan, jossa on priiskoitusveri ja syntein anteeksisaaminen, vaikka maailma jumalistensa ja jumalattomainsa kanssa pilkkaa ja häväisee, ja sanoo vastaan, mutta ei sekään seiso, sillä tässä on Immanuel, tässä on se, joka sotii ja voittaa, ja väkevitten perkeleitten kanssa saalista jakaa.

Olkaamme rohvaistut Herrassa, ja astukaamme rohkeasti maailmaa vastaan, seuraten sitä suurta sotasankaria, joka on sotinut ja valtakunnan voittanut pitkänäperjantaina Yrttitarhassa ja Golgatan mäellä, ja ylösnousemisensa kautta toi voittokunnian näkösälle, että meillä suurilla syntisillä on, uskon kautta vanhurskaus omistettavana. Sentähden onkin syy uskoa, rakkaat veljet ja sisaret ja saarnaajat, että voiton päällä pysymme Karitsan veren kautta loppuun asti. Ja vaikka monen vaivan läpi on kulkeminen, on kuitenkin se autuaallinen toivo, että aukenee kotimaan ranta, jossa voittajain ja kilvoittelijain palkka maksetaan ijankaikkisella ilolla ja kunnian kruunulla. Ja ei nyt muuta tällä kertaa, vaan olkaa tervehdetty sydämellisellä rakkaudella kaikki, rakkaat veljet ja sisaret, näitten sanain kanssa: synnit on teille ja meille anteeksi annetut Jesuksen nimessä ja siinä kalliissa sovintoveressä; sen uskokaamme ja muistakaamme vielä kuoleman virran rannallakin ennenkuin silmänne kiinni painuvat. Ja rukoilkaa meidänkin edestä ja kantakaa anteeksiantavaisella sydämellä armoistuimen tykö. Muistavalla rakkaudella olemme muistamassa Ameriikan rakkaita veljiä ja sisaria, ja kiitämme kaiken rakkautenne edestä. Herra antakoon työllensä siunauksen, sitä toivoo, ja merkitsee omalla kädellä:

Rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille Herran viinimäen raskaassa ja painavassa työssä: Olof Matoniemi, W. Koppana, August Simontaival, Salmon Johanson, N.P.Starkka, Kaleb Eriksson, rakkaitten emäntäinne ja rakkaitten lastenne, ja se siunattu Herran lauma ympärillänne Ameriikan maalla, saarnaavaisten miesten, ja palvelevaisten vaimoin, ja totuuden apulaisten kanssa, jotka hengitätte yhtä Jumalan armon raitista ilmaa Esikoisten seurakunnan helmassa, joka on aikakaudellamme ensin syntynyt Ruotsin Lapissa. Jumalan ja meidän Herramme Jesuksen armo ja rauha lisääntyköön teille, ikuiseen muistoon jääneet ystävät, nyt ja elämänne ehtoon asti, Amen.

Onnen toivotuksella tervehdän teitä, ja annan tietää, että elämässä olemme kaikki saarnaajat ruumiin puolesta, ja joltisesti terveenä, ja samaa kallista uskonkilvoitusta ahkeroitsemassa kuin ennenkin. Ja kokouksia olemme pitäneet monissa paikoissa, jälkeen joulukokouksenkin. Jumala on sanansa kautta vaikuttanut niinkuin ennenkin. Paljon on langenneita ylös noussut, ja suruttomuudesta tullut kaikissa kokouksissa, ja paljon syntiä hukkunut Jumalan armon ja laupeuden mereen. Ja ilon ja riemun ääni kuuluu kaikissa kokouspaikoissa, josta emme osaa niin kiittää Jumalaa kuin tulisi, ettei hän ole ottanut pois hänen Pyhää Henkeänsä, niinkuin David sanoo: Herra, älä ota minulta sinun Pyhää Henkeäs. Ilmoitan myös, että olen saanut monta kallista kirjaa Amerikasta, viimeiset Matoniemeltä ja Koppanalta, sitä ennen August Simontaipaleelta, jossa oli lahja myötä, ja Gacklesta monilta. Johan Erikäiseltä myös lähetyksen V. Appelqvistin osoitteella, jonka olemme jakaneet parin kullekin saarnaajalle, niin kuin tuli, joitten kaikkien edestä kiitän juuri sydämen pohjasta. Kaikissa kirjoissa kuuluu yksi rauhan ääni, ja niin kalliita sanomia, joista sydämemme laulaa kiitosta Jumalalle ja Karitsalle.

Vanhin Matoniemi vieläkin rukoilee anteeksi luottamattomuuden syntiä. Ilolla ja rakkaudella olemme anteeksiantaneet ja ijankaikkisella unhotuksella: usko vanhin rakas, ja ole vapaa, vapaaksi olemme ostetut.

Kirjeistänne näemme, että eriseuraset tekevät innolla työtä, jota heidän täytyykin tehdä, etteivät päästäisi puoluettansa peräti heikoksi, sillä he myös näkevät, että valkea palaa Sionissa, joka polttaa ruumnenet ja oljet. Olkaa vain hyvässä turvassa, te Herran sotamiehet, sillä sota on Herran. Kallis asia, että saarnaajat tekevät Herran työtä. Kärsivällisyyden Jumala vahvistakoon teitä ruumiinkin puolesta, ja kristittyin lauma ympärillänne pitää käsiänne ylhäällä, että Jumalan Israeli voitolla pysyy, niinkuin sanomia saamme Amerikasta, Suomesta ja Norjan rannoilta, aina Itä-Norjaan asti, että suuret ja voimalliset ovat sinun tekosi, Herra Sebaot. Sentähden ole turvattu sinä piskuinen lauma Amerikan maallakin: soita Herralle ja kaunista jalosti sinuas, sinä vangittu Siionin tytär, sillä hääpäiväsi pian valkenee, ja uskokaa rohvastulla sydämellä kaikki synnit, viat ja vielä viimeisetkin epäilykset anteeksi; mekin täältä asti annamme ja todistamme Herran Jesuksen nimessä ja rakkaudesta ulosvuotaneessa sovintoveressä, sen muistakaa vielä kuoleman virran rannallakin.

Eikä muuta, kuin onnen toivotuksella sanon hyvästi, siinä toivossa, että pian yhteen tulemme tapetun Karitsan häissä, jossa yhteen ääneen sanomme amen, halleluja. Olkaa minulta yllämainitut saarnaajat rakkaitten vaimoinne ja rakkaitten lastenne, ja ympärillä olevan kristittyin lauman kanssa tervehdetyt. Sanokaa myös toiskielisille kristityille sydämellisiä rakkauden terveisiä, joista paljon kasvoistakin tunnemme, ja olemme myös jääneet rakkaudella muistamaan. Vaimoni ja lapset sanovat myös sydämellisiä rakkauden terveisiä Amerikan saarnaajille perheittensä kanssa, ja kristittyin laumalle. Saarnaajat Sammeli, Kuoksu ja Fransi myös tervehtävät teitä rakkaudella. Rukoilkaa meidänkin edestä.

Lähetän veli Koppanan osoitteella, että hän toimittaa kopiot niihin paikkoihin, joihin näkee sen tarpeelliseksi.

Kallis vanhin, ja uskollinen työntekijä Herran viinamäessä: N.P .Starkka, rakkaitten veljein ja sisarten kanssa siellä Amerikan vapaassa maassa, kaikki jotka yksi ovat Esikoisten seurakunnassa, ja jotka pysyvät hengen yhteydessä. Jumalan armo ja rauha olkoon henkenne kanssa nyt ja aina. Amen.

Kiitän sydämestä sen kalliin kirjan ja lähetysten edestä, jonka olen saanut vastaanottaa, jossa oli 380 kruunua, ja minä panen ne, jonne ne tulevat, että myös ne entiset rahat, joita te olette lähettäneet, joista kyllä on ilmoitettu, vaan jos on niin käynyt, että on tullut pois kirjasta, en sitä tiedä, kyllä ne on perille tulleet.

Kulkeneet olemme tämän talven myös niin kuin ennen, ja saarnanneet Jumalan sanaa, ja sen saman vaikutuksen on Jumala osottanut, kuin ennenkin, ja vahvistanut sanansa seuraavan merkin kautta, että ovat ilon ja riemun äänet kuuluneet vanhurskasten majoista. Yksimielisyys hallitsee täällä kristittyin välissä, ja Esikoisten seurakunta saa voiton, niin että monta ovat eriseuraisista tulleet oven kautta sisälle siihen oikiaan lammashuoneeseen.

No, siinä uskossa olemme, rakkaat veljet ja vanhemmat, että me pian pääsemme lepoon vanhinten ja kaikkein maasta ostettuin kanssa. Ja uskokaamme, rakkaat veljet ja sisaret, synnit ja puuttuvaisuudet anteeksi, jonka minä myös heikko matkamies annan ja todistan Jesuksen nimessä ja pyhässä veressä.

Rakkaita terveisiä sanomme kaikilta pyhiltä täältä, sille Herran laumalle, kuin siellä on teidän ympärillä. Ja rukoilkaa aina minun ja meidän edestä. Vähin veljenne elämän kaidalla tiellä.

Tykö rakkaille ja kalliille veljille, ja uskollisille työntekijöille Herran viinamäen raskaassaja painavassa työssä: Olof Matoniemi, N.P. Starkka, Wm. Koppana, A. Simontaival, Kaleb Erickson, Salomon Johnson y.m.y.m. saarnaajat ja totuuden apulaiset, ja palveluspiiat, ynnä koko Herran lauman kanssa Amerikan maalla. Jumalan armo ja rauha, ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti. Amen.

Ja nyt saamme lähestyä Ameriikan veljiä ja sisaria jollakin harvalla ratilla, tämän meidän lähetyskirjamme kautta, ja kiitämme niitten kalliitten kirjainne edestä, joita olemme saaneet iloksemme vastaanottaa O. Matoniemeltä, A. Simontaipaleelta, N.P. Starkalta y.m. läpi Ameriikan maata. Joista kaikista kuuluu yksi rauhan, rakkauden ja kiitoksen ääni, josta Jumalalle olkoon kiitos. Ja näemme, että olette kaikin lahjainne kanssa Herran työtä tekemässä, sen opin ja esikuvan jälkeen, jonka aikakautemme vanhemmat ovat jättäneet uskossa, opissa ja elämässä, josta niin siunatut hedelmät ovat päällenäkyväisenä Euroopassa ja Amerikassa, vielä tälläkin viimeisellä etsikon ajalla, vaikka joukkoja on siitä niin paljon erkaantunut. Eikä ihme, että ne, jotka jo vanhinten aikana ovat irti kiskoneet ja julkista eriseuraa rakentaneet, että he on siitä itsensä irti reväisneet, mutta sen me joudumme ihmettelemään, kun rakas veli Lumijärvi y.m.,y.m. hänen kanssasaarnaajia, saatoit hyljätä äitinsä ja yhdistää itsensä Suomen suurseurain ja Lannavaaran Missioni-toimen kanssa, jonka Lumijärvi veli itse kirjassansa täällä käydessä Muoniolla kirkastaa, mitä työtä he tekevät, ja minkäkaltaisia vastuksia on saattaneet tätä kristillisyyttä vastaan Euroopassa ja Amerikassa.

Ja jos vielä niinkin olisi, niinkuin Lumijärvi, Nikulassi y.m. ymmärtävät, että on Lapinmaan seurakunta väärän ymmärryksen saanut Kierin ja Matoniemen kirjoitusten tähden siinä riidassa, joka heidän välillä oli, niin olisi kuitenkin ollut syy niin ymmärtää ja tuntea, että Herra, kenenkäs tykö me menemme, sillä sinulla on ijankaikkisen elämän sanat. Sillä eihän Joonas Purnu, eikä muut saarnaajat hänen ja seurakunnan kanssa Lapissa ole Lumijärveä ulos ajaneet. Ja olishan Lumijärvellä eli Nikulassilla ollut tilaisuus, kun Lapin lähetys tuli Amerikkaan, tulla eli kutsua keskustelemaan asioista, ja korjaamaan edes lähetysmiehet, riitapuolen läsnäollessa.

Mutta ei yhdelläkään ollut asiaa - mitä nämä on? Jokos on Lapin haju niin paha? Joka ennen niin makia oli. Olisi näissä jotakin ajattelemista. Ja se kyllä kelpaa kaikelle maailmalle, ja kaikille lihan orjille, että hyljätä oikia seurakunta, hänen oppinsa, vaikeutensa ja totuuden kanssa, ja sitä vastaan sanoa, sillä sehän on ollut elävän kristillisyyden osa tästä maailmasta.

Sentähden vieläkin muistutamme Prännäri Antin, Takkisen, Joonas Purnun ynnä monen muun uskollisen Herran palvelijan opetuslapsia katsomaan, mitä aika kuluu, että ei hengellinen kuolema saavuttaisi, koska niin monta eksyttäväistä ääntä on, joittenka tähden niin monet sydämestään autuuttaan kaipaavaiset on murheen alle saatettu, vieläpä kokonansa epäilemään siitä totuudesta, joka vielä tänäkin päivänä niin kirkkaasti paistaa niin monen sielussa, ja kiittävät Jumalaa maasta taivaaseen asti sen armon edestä, että on vielä valkeus, vieläpä oikean turvan ja suojan paikka.

Totisesti ovat vieläkin turvassa, jotka pysyvät Esikoisten seurakunnan helmassa, jossa on priiskoitusveri ja syntein anteeksisaaminen.

Omistakaamme uskolla priiskuvaisia verenpisaroita, jotka vieläkin ovat priiskuvaisena Sionin vuorella, elämäksi ja voimaksi, että voiton päällä pysymme, ja seuratkaamme sitä suurta ristinkantajaa ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta läpi turmeluksen pilkkakaupunkia, ja kantakaamme Kristuksen iestä, sillä emme ole tätä maailmaa varten, mutta olemme tästä maailmasta valitut, perimään ijankaikkista onnea ja autuutta. Vaikka niin suuri paljous on ilolla päivänsä päättäneet ja siirtyneet Jumalan paratiisiin, jossa nyt on niin suuri paljous, ynnä opettajainsa kanssa, pitämässä tapetun Karitsan häitä, jossa he saattavat kiittää täydellisesti sitä suurta Luojaa ja ristinkantajaa, sen suuren armon edestä, niin vieläkin on yksi piiskunen lauma, jotka ovat pysymässä ja kilvoittelemassa kalliimmassa uskon kilvoituksessa kotimaata kohti. Se kaipaus ja koti-ikävä vetäköön meitä kaikkia nostamaan päätämme ylös tämän mustan maan tomusta, katsomaan korkeaa onneamme ja autuuttamme.

Ja ei nyt muuta, vaan olkaa nyt tervehdetty sydämellisellä rakkaudella, kaikki rakkaat veljet ja sisaret, näitten sanain kanssa, että synnit on anteeksiannettu, Herramme Jesuksen nimessä ja siinä kalliissa sovintoveressä, sen mekin todistamme, kolmeyhteisen Jumalan nimeen.

Ja rukoilkaa meidänkin edestä ja kantakaa anteeksiantavaisella sydämmellä armoistuimen tykö.

Tulen tykösi, rakastettu veli ja uskollinen työntekijä Herran viinamäessä, Wm. Koppana, ja tervehdän sinua emäntäsi Riikan ja poikasi kanssa, niin myös Nils Petter Starkka, ja Uula Matoniemi, ja Salmon Johnsonia, Simontaivalta, Kaleb Eriksonia, ynnä emäntäinne ja lastenne kanssa, joilla ne ovat. Jumalan armo ja rauha hallitkoon teidän henkenne kanssa nyt ja ijankaikkisesti, Amen. Onnen toivotuksella tervehdän teitä yllämainitut ja kaikkia rakkaita veljiä ja sisaria, sinne valtameren yli, kaukaiselle Amerikan maalle, niin lavialle kuin yksimielisyyden siteet ulottuvat.

Olkaa tervehdetty Sammelilta, Fransilta ja Isak Nikulta heidän vaimoinsa ja lastensa kanssa. Olemme olleet Vettasjärvessä jääneenä pyhänä. Ensimmäisenä sunnuntaina pääsiäisen jälkiin olimme Kankosessa, Marjan päiväksi menimme ja olimme yli pääsiäisen Nikun Isakin kanssa. Ja sitte menimme Vettasjärveen, ja paljon oli ihmisiä koossa, ja pyhä valkia palaa Siionissa, joka polttaa heinät ja oljet. No, tehemmä työtä, rakkaat veljet ja sisaret, tämän vähän aikaa, yö tulee, jolloin ei kenkään taida työtä tehdä.

Monta saarnaajaa on tämän talven ajalla kuollut Suomestakin: Ihalainen Helsingistä, ja Tinkkanen Turusta, ja Hohkanen Kokemäeltä. Ja Abramsoni Turussa, ja Marttala Viipurissa ovat jo vanhat ja heikot terveyden puolesta, etteivät enään jaksa kulkea. Meillä on ajatus käydä Suomessa yhdessä saarnaajain kokouksessa, joka pidetään Lahdessa, ja se kokous alkaa Johanneksen pyhänä; jos Jumala antaa terveyttä, ja jos voittamattomia esteitä ei tule, Nikun Isakin kanssa, ja me otamme vaimomme myötä, terveyden tähden; siellä on hyviä hierojia, meidän molempain vaimoilla on semmosta reumatis-särkyä, ja minullakin tulee kiusa, kun olen vanha; kuka sitten hoitaa, jos vaimolta peräti terveys loppuu, koska minullakin on jo niin monta vastusta ollut, kun olen jo kaksi maan mustaan multaan saattanut; vaan ne vain on kotona, vaan me vaivaiset olemme täällä korven matkalla.

No, rukoilkaa rakkaat ystävät, joilla rukouksen voima on, minun ja kaikkein työntekijäin edestä, että jaksaisimme kärsivällisesti ristimme kantaa seuraten sitä suurta ristinkantajaa, joka on polkenut tien Yrttitarhasta läpi turmeluksen kaupungin, Golgatan mäelle, ja sille tielle ovat jääneet veriset jäljet. Ja tämä se on oikia kirkkotie, jolle on Laestadius, joka on ensimmäinen ja paras opettaja ollut meidän aikakaudessamme, joka talutti heränneet omattunnot yrttitarhaan, katsomaan Vanhimman vaivoja, ja sitä hirmuista sielun tuskaa. Tule sinä Siionin tytär likeltä katsomaan ja hiero pois uni silmistäsi, että näet, kuinka hirmuinen helvetti on, joka syttyy Jumalan vihasta ja äärettömästä rakkaudesta meitä syntisraukkoja kohtaan, että ennen meni itse, ja niin pelasti meidät helvetistä, suuresta rakkaudesta, vaikka niin hirmuinen tuska oli, että hänen hikensä oli niinkuin veren pisarat, jotka putosivat kirotun maan päälle. Katso Siionin tytär yönvalvojan vaatteita, jos se väri kelpaa sinulle vaatteitten kaunistukseksi, niin pääset irti sinä vangittu Siionin tytär, kun yönvalvoja sidotaan Yrttitarhan veräjällä, ja nyt talutetaan läpi Jerusalemin kaupungin katua, johon jäävät jäljet veriset, jotka vieläkin verekseltä vuotavat niille, jotka ei kierrä maailman pilkkaa.

Ei ole tämä tie lavia, ei mahdu kaksi rinnan käymään. Tämä tie menee pappilan kautta raastupaan, jossa hän puetaan purppurakaapuun, ja siinä pannaan semmonen lakki, joka tekee lukemattomat reijät Herran Jesuksen pyhään päähän, että veriojat juoksevat alas pyhiä poskia. Lähdetkös Siionin tytär seuraamaan Kuningastas Golgatalle? Jos tänne tulet, niin saat nähdä sotamiehet ripustavan ristinpuuhun, ja lyövät rautanaulat viattomiin käsiin ja jalkoihin, joista vuotaa viaton veri. Tulkaa tekin, jotka olette tulleet tulisilta käärmeiltä purruksi ja katsokaat uskalluksella, sillä se on se vaskikäärme, joka polkee käärmeen pään rikki, ja hänen haavansa parantaa kaikki synnin haavat.

Tässä on se puhe täytetty, niinkuin hän ennen sanoi: koska minä maasta ylös nostetaan, niin minä vedän kaikki minun tyköni. Siihen on kokoontuneet kaikki hänen ristinsä viholliset ja kaikki verikoirat, ja kaikki pilkkaajat, jotka ovat iloiset, että nyt saadaan viettelijä ja kansanhäiritsiä pois tieltä. Vaan opetuslapset ja vaimot itkevät, kun Jesus senkaltaisella huudolla henkensä antaa. Tässä Galilean miesten maallinen turva loppu, kun Jesus kallistaa päänsä omalle olkapäällensä, ja silloin tulee semmonen pimeys, jolloin ei kukaan näe Isän kasvoja, luonnollisen ja hengellisen pimeyden tähden, ja silloin tuli opetuslapsille toivoton murhe, ja ilmestyi elävä epäusko. Ja silloin siveät miehet alkavat kristillisyyttä kostantamaan, kun kuollutta ruumista hautaan korjaavat.

Istu sinä Maria Magdaleena haudan partaalla ja itke kaipauksen kyyneleitä. Sinun kyyneleesi pitää polttaman kuoleman tuntoa, että kuoleman kylmät kourat ravistuvat, että elämän enkeli nousee ylös ja sinä, kaipaavainen sydän, saat ensiksi enkelin kautta sen ilosanoman, että hän nousi ylös, ja saat häntä tervehdellä jaloista, joka olet ennen jo kyyneleilläs kastellut Herran Jesuksen jalkoja, ja pääsi hiuksilla niitä kuivannut. No, juokse nyt uskollinen vaimo mure huoneeseen, ja sano, että Jesus on noussut ylös; joko he uskovat eli ei, kyllä he saavat nähdä häntä elävänä, kun hän tulee lukittuin ovien taa, ja tervehtää rauhan tervehdyksellä, ja osottaa kätensä ja jalkansa, niin he ihastuvat, että he näkivät Herran. Ja silloin on se pieni seurakunta syntynyt, ja ne olivat ensimmäiset esikoiset, jotka ensiksi kivulla uudesta synnyit. Ja niin on meidänkin aikakaudessamme; Laestadius, ja ne, jotka ensiksi ovat kivulla uudesti syntyneet, ne on esikoiset, ja ne ovat meitä ja teitä oven, Herran Jesuksen kautta, sisälle tuoneet, ja emmekä me ole oikeuttamme myyneet, ja se oikeus on nimensä väärti, ja pitäisimme pitää armona, että saamme olla sen hengellisen hallituksen alla, ja siinä on turva ja suoja tälläkin myrskyisellä säällä, kun niin monta joukkoa on lohennut ja nousseet vastaansanomaan, niistä, jotka ovat esikoisoikeutensa myyneet, eivätkä ole enempi siitä saaneet kuin Esau.

Noo, olkaa turvatut, rakkaat veljet ja sisaret, minäkin täältä asti todistan kaikki synnit anteeksi Herran Jesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, joka viaton veri on vuotanut syntein anteeksisaamiseksi. Ja korjatkaat, rakkaat veljet ja sisaret, näitä sovintoveren pisaroita elämäksi ja voimaksi tällä tiellä ja matkalla. No, hyvästi nyt rakkaat veljet ja sisaret, siinä autuaallisessa toivossa, että pian yhteen tulemme, jos ei ennen, niin kuitenkin kunnian paratiisissa, jossa yhteen ääneen sanomme: Amen hallelujaa.

Ja sano nyt veljeni terveisiä kaikille saarnaavaisille miehille ja palvelevaisille vaimoille, ja kaikille totuuden apulaisille minulta vaimoni Miinan ja meidän lastemme kanssa, sydämen rakkaita terveisiä; ja ole itse vaimosi Riikan ja poikasi kanssa minulta vaimoni Miinan ja meidän lastemme ja kylämme kristittyin kanssa sydämen rakkaudella tervehdetty. Ja rukoilkaa meidänkin edestä; pyytää vähin veljesi elämän kaidalla tiellä.

Tykö rakas ja kallis vanhin, ja uskollinen työntekijä Herran viinamäen raskaassa ja painavassa työssä: N.P.Starkka, ynnä muut Herran valitut ympärillänne. Jumalan ja meidän Herramme Jesuksen armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti. Amen.

Onnen ja rauhan tervehdyksellä tervehdän minä teitä jollakin harvalla radilla, ja kiitän rakasta vanhinta rakkaan ja kalliin kirjan edestä, jonka saimme, kuin olimme Vettasjärven kylässä kokousta pitämässä. Ja näemme sen, että olette elämässä, jota me myös toivotamme ja rukoilemme ruumiin terveyttä ja pitkää ikää, että olis jokukaan kivi merkkinä Jordanin rannalla, että jälistä tulijat saavat nähdä, että tästä on Israel astunut poikki Jordanin.

Sanomia ei ole täältä tällä kertaa; terveenä ovat saarnaajat, ja kokouksia olemme pitäneet näitten seurakuntain kylissä. Ja Jumalan sanalla on sama voima kuin ennenkin, josta kiitos Jumalalle, ettei hän ole ottanut pois hänen pyhää henkeänsä.

Olemme yhteisesti teille kirjoittaneet Vettasjärvestä, kun Matoniemi pyysi Kingstonin y. m. tähden, jotka ovat kiinni siinä Lumijärven ymmärryksessä y.m. Voiton päällä olemme, rakkaat veljet ja sisaret, sillä voitto on tullut Karitsan veren kautta. Sentähdenpä onkin syy uskoa, rakkaat veljet ja sisaret, vieläpä olla turvattuina. Vielä ajaa kuningasten kuningas valkealla orhiilla, ja ne jotka häntä seuraavat, ajavat valkeilla hevosilla, se on: saarnauttavat senkaltaisia saarnaajia, jotka saarnaavat Jumalan sanan puhtaalla omallatunnolla.

No, kiitoksia, veljeni rakas, kalliin kirjeesi edestä, jonka sain ilolla vastaanottaa, ja sen rakkaudenlahjan edestä, joka oli sisällä.

Ja ei nyt muuta, vaan kiitämme kaikkia rakkaita veljiä ja sisaria Amerikan maalla, kaiken ylönpalttisen rakkautenne edestä, jonka olette osottaneet meitä kohtaan; Herra teitä siunatkoon ajallisella ja ijankaikkisella siunauksella. Siinä toivossa olemme, että kerran se aika autuas joutuu, että saamme kohdata toisiamme, jos emme täällä, niin ijankaikkisuuden ihanalla rannalla, jossa kaikki murhe ja vaivat lakkaavat, ja saamme sanoa yhteen ääneen koko maasta ostetun lauman kanssa: terve tulemaan tapetun Karitsan ijankaikkisiin häihin. Sillä autuaallisella toivolla lohduttakaamme meitämme kaikissa matkan vaivoissa, sodassa ja kilvoituksissa, ja rukoilkaa meidänkin edestä, että mekin jaksaisimme tämän vähäsen aikaa kilvotella kalliimmassa uskon kilvoituksessa, sillä se on suuri vaiva uskoa syntisenä, vaikka halu olis monta kertaa tulla paremmaksi, mutta ei pääse. On kuitenkin suuri armo, että saamme uskoa näin pahana, ja omistaa Jumalan pojan itsellemme edesvastaajaksi, joka kärsi synnin rangaistuksen Yrttitarhassa, ja täytti Jumalan ankarat lain vaatimiset ristillä Golgathalla, ja niin avasi suljetun paratiisin suurille syntisille. Paljon tarvitsemme saada kristittyin todistuksia, sillä läpi olemme synnin kautta turmeltuneet, vaikka emme tee pakanain syntejä. Ja kun niin paljon olemme Herralta saaneet, niin mekin annamme ja todistamme kaikille rakkaille veljille ja sisarille Amerikan maalla, että kaikki synnit ovat anteeksi annetut Herramme Jesuksen nimessä ja siinä kalliissa sovintoveressä; sen uskokaamme, omistakaamme ja muistakaamme vielä kuoleman virran rannallakin, ennen kuin silmät painuvat kiinni viimeiseen uneen. Ja ole nyt, vanhin rakas, tervehdetty, rakkaan vaimonne, perheenne, Herman Liimatta, Emil Liimatta, John Korpua, Joseph Räisänen, Erik Paso, Abram Vestola, Salomon Vestola, Peter Ylitalo, John Pirttikangas, Thomas Kyllönen, Sakris Vanttaja, Jeremias Erikson, y.m. y.m. kaikki rakkaitten vaimoinsa ja lastensa kanssa, joilla ne ovat, minulta rakkaan vaimoni ja lasteni kanssa. Merkitsee omalla kädellä.

Se lähetys, josta kirjoititte Appelqwistin kautta, olemme tänä päivänä olleet telefoonissa puheilla, ja hän sanoo, että ne on tulleet. Sain eilen illalla sanoman, että meidän yksi rakas sisar ja Kristuksen seurakunnan palveluspiika, Anters Larson Blintin vaimo, Anna, on siirtynyt Jumalan paratiisiin. Hän, oli syntyisin Karessuvannon seurakunnasta. Hän oli jo Raattamaa vanhimman eläissä yksi väsymätön kristillisyyden edesauttaja. Tänne hän on jo siirtynyt kolmattakymmentä vuotta sitten, ja on ollut koko sen ajan yhdessä alinomaisessa palveluksen työssä. Ei ainoastaan, että hän palveli saarnaajia, mutta niinkuin hän oli jutolappalainen, niin oli hän tilaisuudessa niin lavealta olla kokouksissa, köyhäin kristittyin avuksi. Hän meni melkein äkkiä. On myös yksi muu totuuden apulainen ja kokous talon isäntä Kurravaaran kylästä tänä talvena siirtynyt kotikunniaan. Niin ne yksi ystävä toisensa perästä täältä pois siirretään: mutta he menevät niittämään sen, mitä he kylväneet ovat, sen ijankaikkisen ilon ja kunnian kruunun, koko maasta ostetun lauman kanssa. 0' sitä autuaallista päivää ja ijankaikkisuuden ihanaa aamua, kuin saamme heidän kanssa yhteen tulla. Rukoilkaa meidänkin edestä, että mekin saavuttaisimme sen suuren päämaalin.

Rakkaalle veljelle Herrassa ja uskolliselle työntekijälle Herran viinamäessä Salmon Johnson sekä kaikkein niitten Herran valittuin kanssa, jotka teidän ympärillänne ovat yhtä armon ilmaa hengittämässä esikoisten seurakunnassa ja sen siunatun opin kuuliaisuudessa. Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa nyt ja aina. Amen.

Onnen ja rauhan tervehdyksellä tervehdän teitä muutamalla sanalla. Ja kiitän rakasta veljeä Salmon Johnsonia kristittyjen terveisten ja kalliin kirjeen edestä, jonka olen vasta saanut. Kallis on asia, että olette meitäki muistamassa, jotka olemme täällä korvessa.

Kuin tulimme tänne viime keväänä, niin ei ollut yhtään elävää sielua tällä paikkakunnalla, mutta minä rupesin kuitenkin laittaan niin, että olen pitänyt rukoukset joka pyhä, kuin täällä on tehtaan puolesta koko iso rukoushuone, ja paljo on ollut sanankuulijoita joka pyhä koolla, ja Jumalan sana on niin vaikuttanut, että on jo näistä forssalaisista tehneet 17 parannuksen, niin että meitä on jo yli kaksikymmentä muualta tulleitten kanssa, ja olemme tässä meillä koolla jokseenkin joka ilta, ja pyhinä rukoushuoneella, niin että meillä on jo kristillisyyden puolesta koko hupanen, ne jotka ovat tehneet parannuksia ovat alkaneet sovittaan riitaveljiänsä ja maksaan väärintekojansa, ja ovat iloiset, että Jumala on heitä herättänyt synnin ja suruttomuuden unesta ennen kuin tämä kallis armon aika ohi kulkee. Ehkä maailma pilkkaa ja häväisee kaikkein lohkoin ja lahkoin kanssa, joita rietas on rakentanut. Mutta kuitenkin on heränneitä, jotka käyvät kuulemassa, ja muutamat tulevat ihmeitä katsomaan, ja niin saavat pistoksen sydämeensä, että tarttuvat verkkoon. Ja niin olemme kuitenkin uskomassa, että Jumala kokoo valittunsa.

Monenlaista on täälläki uskontoa, jotka kaikki ovat niin kuin Lutherus sanoo, hännistä yhteen sidotut, nämät ketut, totuutta vastaan sanomassa ynnä suruttoman maailman kanssa. Suuri on kyllä tässäki joukko, sillä tässä on noin yhdeksän tuhatta asukasta. Jonka tähden niitä on aina sanankuulioita. Kyllä se monta kertaa astuu sydämmelle kysymys, että mitä minun pitää sanoman ja saarnaaman tuolle suruttomalle joukolle, että se tulis Jumalan tahdon jälkeen, kuin ei ole täällä muita saarnaajia. Mutta niin se kuitenki on Jumala vaikuttanut, että on muutamia totuuden tuntoon tullut, ja ihmisiä on herännyt, mutta tie on kaita ja portti on ahdas, joka vie elämään sisälle. Sen tähden ne on harvat, jotka sen löytävät.

Se on kallis ja hauska kuulla, että kristillisyys on yksimielinen siellä teidän keskellänne, että se siunattu oppi, mitä vanhimmat ovat niin monilla murheilla ja kyynelillä saarnanneet, olis menestymässä siellä ja täällä. Joittenka työn päälle met tulleet olemme. Että se olis kaikkialla opissa ja elämässä meillä käytännössä niin lavialta kuin se levinnyt on.

No siinä uskossa olemme, että synnit on anteeksi annettu teille ja meille Herran Jeesuksen siunattuun nimeen ja kalliiseen sovintovereen, siinä autuaallisessa toivossa, että pian yhteen tulemme Jumalan paratiisissa, ja silloin ei enään lohdutus lopu iankaikkisesti, amen. Sanokaa sydämen rakkaita terveisiä kristityille kaikille nimellisesti ja Isak Färtille hänen emäntänsä ja perheensä kanssa. Ja olkaa viimein minulta vaimoni Hilman ja näitten kristittyin kanssa sydämmellisellä rakkaudella tervehditty. Rukoilkaa edestämme.

Sanokaa meiltä O.Matoniemelle ja N.P.Starkalle rakkaita terveisiä, jos olette heitä näkemässä y.m. saarnaajille ja kristityille.

Tykö rakkaalle ja aina muistossa olevalle veljelle ja uskollisille työntekijöille Herran viinamäessä: Wm. Koppana, ynnä rakkaan emäntäs Riikan, lastenne, Kaalebin ja emäntänsä kanssa, ja kaikkein saarnaajain ja Herran valittuin kanssa, jotka yhtä armon ilmaa hengittää Esikoisten elävässä seurakunnassa. Jumalan ja meidän Herramme Jesuksen armo ja rauha vahvistakoon teitä siinä raskaassa ja painavassa Herran työssä, hänen viinamäessänsä viimeiseen ehtoon asti, Amen.

Tässä tervehdän teitä, rakkaita veljiä ja sisaria, kaukaisella Amerikan maalla. Ja kiitän sydämeni pohjasta erittäin teitä, joilta olen saanut preivin ja rakkauden merkin vastaanottaa, jonka vanhurskas Isä teille palkitkoon ajassa ja ijankaikkisuudessa. Ja tietää annamme, että terveenä olemme kaikki saarnaajat joltisesti ruumiin puolesta, ja saarnareisuja ovat kulkeneet Suomessa, Norjassa ja Lapin maassa, ja Jumala on voimallinen pyhäin kokouksissa sanansa jälkeen, vaikka eriseuraset ja kuollut kristillisyys pappeinsa ja opettajainsa kanssa seisoo vastassa, sokijan ja väärän oppinsa kanssa polkemassa kaikkein valheitten ja panetusten suojassa elävää kristillisyyttä, jossa vielä elävä henki saapi toimittaa virkaansa sanan ja palvelijain kautta, Jumalan säännön ja järjestyksen sisällä, Herramme Jesuksen oman käskyn ja asetuksen jälkeen, jota meidän kristillisyytemme valistuneimmat vanhimmat ovat suuren vaivan läpi pyhästä raamatusta ulosvetoin kautta valkeudeksi saaneet ja heränneitten ihmisten sydämiin istuttaneet, joille se on kelvannut kokonaisuudessa vastaan ottaa ja tallella pitää vielä pahanki ajan varaksi; jonka päälle ihmisten sieluin vihollinen on kaiken kristillisyyden ajan pyytänyt työtä tehdä, että saada siitä voiman poijes, että sais väärällä vanhurskaudella kristillisyyttä hengellisen kuoleman syliin nukkumaan, niinkuin vanhimmat jo ennen sanoit, johonka yhdistykseen nyt niin suuret joukot jälkiintulevaisista heräyksistä itsensä uhranneet ovat heidän suurten ja pienten kokoustensa kanssa saadaksensa helpompaa tietä taivaaseen, ettei he tarvitse pilkatun Jumalan Pojan ristiä eli ijestä kantaa maailman joukkoa vastaan, vaikka Herra on sanonut: joka tahtoo hänen perässä tulla, ottakoon ristinsä ja kieltäkään itsensä maailmasta ja seuratkoon häntä, vaikka tie meneekin turmeluksen kaupungin läpi, jota se suuri kuningas kulkee, jota olette monet kymmenet tuhannet seuranneet Amerikan ja Euroopan maalla, ja olette itsenne vannoneet ja luvanneet sen suuren kuninkaan seuraajaksi ja sotamiehiksi, joka on tien auki kahlannut Yrttitarhasta Golgatan mäelle, ja veri viatoin on jäänyt joka askeleeseen, jolla hän on polkenut tätä syntistä ja kirottua maata, joita vielä kirkastetaan, rakkaat veljet ja sisaret, teidän ja meidän sieluimme silmäin eteen tämän evankeliumin kautta, joka ovi avattiin taivaaseen meidänkin aikakaudessamme halvassa Ruotsin Lapin maassa kristillisyytemme vanhinten kautta, joittenka seuraajat tahdomme olla kuolemaan asti ja uskomme, että meidän kuninkaamme, joka istuu valkian orhiin päällä, sotii meidän puolestamme; ja te kristillisyytemme veljet ja sisaret seuraatte häntä valkioilla hevosilla, ja varjelette meidän isämme valtakuntaa hengen miekalla ja Herran Sebaotin voimalla siihen asti, kuin kostumme luvattuun maahan, jossa saamme unhottaa kaikki matkamme vaivat, ja saamme tervehdellä meidän rakkaita opetusisiämme sen sillattoman virran toisella rannalla ja sanoa: tervetulemaan tapetun karitsan häihin. Silloin ei enään, rakkaat saarnaajat, veljet ja sisaret, lohdutus lopu, eikä aurinko laske ijankaikkisesti, Amen. Ja vielä täältä asti todistamme kaikki synnit, viat ja epäilykset anteeksi Herramme Jesuksen nimessä ja viattomassa ja kalliissa sovintoveressä, joka on vuotanut Herramme Jesuksen sydämestä viimeiseen pisaraan asti. Sen muistakaat vielä kuolemankin hetkellä, ennenkuin silmänne kiinni painuvat.

Ja vielä sanomme sydämen rakkaita terveisiä Fransin ja Teklan, Nikun Isakin, ja kaikkein ympärillä olevain kristittyin kanssa, teille kaikille yllä mainituille. Mutta olkaat minulta Greeta-Stiinan ja lasteni kanssa ensin ja viimein tervehdetyt.

Ja vielä kaikkein viimein sanomme sydämen pohjasta rakkaita terveisiä Tuomas Kurulle, Simontaipaleelle emäntäinsä ja lastensa kanssa, ja niin kauvas kuin tulet näkemään totuuden saarnaajia, niin sano heille sydämen rakkaita terveisiä, ja tuhansia kiitoksia kaikkein rakennusaineitten ja rakkauden merkkein edestä, jonka vanhurskas tuomari palkitkoon kunnian kruunulla. Amen.

Rakkaalle veljelle ja sisarelle, Johan ja Hanna Erikäinen, rakkaitten lastenne kanssa.

Jumalan ja meidän Herramme Jesuksen armo ja rauha lisääntyköön teille nyt ja aina elämänne ehtoon asti. Onnen toivotuksella tervehdän teitä, ikuiseen muistoon jääneitä ystäviämme. Ja annan tietää, että olen taasen saanut teidän rakkaan ja kalliin kirjeenne, joka ilahduttaa meitä, että olette muistamassa vieläkin meitä; vieläpä, että olette säilyttämässä uskomisen hyvässä omassatunnossa, joka on se suurin tavara, että on rauha Jumalassa ja hyvä omatunto.

Kuulemme myös kirjeistänne, että se siunattu sovinto, jonka Herran edessä tehneet olette, on säilymässä ja siunattua hedelmää kantamassa, ja että Jumalan sana, jota saarnaajat saarnaavat, vaikuttaa. Josta kaikesta Jumalalle kiitos. Jonka asiaa olemme, rakkaat ystävät, ajamassakin, ehkä suuressa heikkoudessa. Annan myös tietää, että elämässä olemme ja terveenä ruumiin puolesta, ja samaa kallista uskon kilvoitusta ahkeroitsemassa kuin ennenkin. Ja kulkeneet olemme saarnaten parannusta ja syntein anteeksiantamusta Herran nimeen Jesuksen käskyn jälkeen.

Olemme taasen rakkaan veljen ja uskollisen työkumppanin Kuoksun kanssa tänä keväimenä käyneet Etelä- Suomessa, Lahden suurissa saarnaajain ja kristittyin kokouksissa, johon oli kokoontunut yli kaksituhatta kristittyä ja monta kymmentä saarnaajaa. Ja Herran tuli paloi voimallisesti; paljon langenneita nousi ja maailman valtakunnasta tuli ja myöskin eriseurasta. No, valkia palaa Siionissa, joka polttaa heinät ja oljet. Siellä oli myös veljesikin, jolta sain lukea teidän kirjeen, jonka olitte hänelle kirjoittanut; kirje oli oikia ja kallis. Hän käski myös sanoa terveisiä, jos olen kirjoittamassa teille.

No, unhottumattomaan muistoon olette jääneet, Amerikan veljet ja sisaret, joittenka kanssa saimme niin rakasta kanssakäymistä pitää, ja niin monta autuaallista ilon hetkeä teidän tykönänne ollessamme. Jos alusta vähän ikävääkin, ei teidän, vaan joittenkin tähden, niinkuin hyvin tiedätte, mutta kaikki on unohtunut sen ilon tähden, joka sydämemme täytti sen pyhän valkian edessä, joka syttyi kristittyin sydämissä ilon ja kiitoksen kanssa, kuin sovinto tuli sovintoveren kautta, josta uskomme, että merkit jäävät vielä tulevaisuuteenkin.

No, siinä uskossa olemme, että Herra Jesus vahvistaa työntekijäin kädet, jotka Esikoisten seurakunnan kanssa yhdessä mielessä ja neuvossa sovitettuna työtä tekevät, että jaksavat varjella Herran Jesuksen piskuista laumaa ja rakentaa viinamäen aitaa, ettei vihollisen metsästäjät pääsisi Herran laumaa hajoittamaan, jonka se hyvä paimen Jesus on niin suurella vaivalla kokoon saanut. Jonka lauman keskellä vieläkin rakkauden pisarat priiskuvat virvoitukseksi niitten sieluihin ja sydämiin, jotka kaipaavat Herran Jesuksen armollista läsnäoloa.

No, turvatut kuitenkin olemme, rakkaat veljet ja sisaret Euroopassa ja Amerikassa, sen oikian äidin sylissä ja rohvaiskaamme meitämme uskomaan, että synnit on anteeksi annettu. Ja vielä minäkin täältä asti annan ja todistan saarnaajain ja Herran lauman kanssa, teille kaikki synnit, viat ja viimeisetkin epäilykset anteeksi Herran Jesuksen nimessä ja rakkaudesta ulos vuotaneessa sovintoveressä.

Ja sanon vaimoni ja perheeni ja kylämme kristittyin kanssa sydämen rakkaita terveisiä teille rakkaan emäntänne Hannan ja rakkaitten lastenne ja Gacklen saarnaajain ja kristittyin kanssa, sydämen rakkaita terveisiä.

Ja sanon hyvästin siinä toivossa, että pian yhteen tulemme tapetun Karitsan häissä, jossa yhteen ääneen sanomme: Amen, halleluja, ijankaikkisesti, Amen.

Rukoilkaa vielä meidänkin edestä, pyytää vähin veljenne, osallinen vaivoissa.

Sanokaa Alex Ritolalle, sille rakkaalle veljelle, ja Almalle, hänen rakkaalle emännälleen ja väsymättömälle palveluspiialle, ja heidän perheelle, sydämen rakkaita terveisiä.

Tykö rakkaat ja kalliit veljet Herrassa: Johan Muonio, Huumola, Ritola, Erikäinen, Koski, Wilenin veljekset y.m. kaikki rakkaitten vaimoinsa ja lastensa kanssa, joilla ne ovat, ja Uskoski vainajan leski rakkaitten lastensa kanssa.

Jumalan armo ja rauha ja Pyhän hengen osallisuus olkoon teidän henkenne kanssa, tällä vaivalloisella tiellä ja matkalla, elämän ehtoon asti. Onnen ja rauhan tervehdyksellä tervehdän minä teitä, rakkaita veljiä ja sisaria, joita olemme ikuisella rakkaudella jääneet muistamaan, sitä sydämellistä ja palavaa rakkautta meitä kohtaan, ehkä me heikot palvelijat olimme siellä teidän keskellänne. Mutta Jumala on oman lupauksensa jälkeen heikoissa väkevä, joka tulee näkösälie, niin täällä ja siellä, ettei ole hänen voimansa vähennyt, eikä hänen kätensä ole lyhetty auttamaan niitä, jotka häntä avuksensa huutavat. Sillä suuri paljous on sekä Euroopassa että Amerikassa, jotka kiittävät Luojaansa valkeuden edestä.

Sanomia ei ole täältä erinomaisempia. Saarnaajat ovat olleet reisuilla; yksi osa tuntureilla, ja Kuoksu ja Niku ovat käyneet Etelä-Suomen maalla. Ei kuitenkaan ole Herra ottanut pois Pyhää Henkeänsä, vaikka olemme lujasti seisoneet lihallista ja hengellistä vääryyttä vastaan, ja kaikkia oman vanhurskauten juonia vastaan, vieläpä niin monen värisiä eriseuroja vastaan, sillä Jumala vahvistaa aina ja kaikissa kokouksissa sanansa seuraavaisten merkkein kautta, josta kaikesta olkoon Jumalalle kiitos. Siinä uskossa olemme, että kuningasten kuningas ja Herrain Herra sotii laumansa puolesta, voittaa ja väkevitten kanssa jakaa saalista. Sentähden, rakkaat veljet ja sisaret Amerikan maalla ja kaikkialla, seuratkaamme häntä, sillä hän on vieläkin valkian orhiin päällä ajamassa, ja ne, jotka häntä seuraavat, ajavat valkeilla hevosilla, se on: saarnauttavat senkaltaisia saarnaajia, jotka saarnaavat puhtaalla omallatunnolla, ja niin muodoin on puhtaalla Jumalan sanalla puhdas vaikutus, joka tulee päällenäkyväiseksi siellä ja täällä, ja niin läpi koko tämänkin kristillisyyden aikakautta, joka on siunatuita hedelmiä kantanut. Ja niin suuri paljous on jo kunnian kruunulla kruunattu, jotka nyt ovat pitämässä häitä Jumalan ja Karitsan istuimen ympärillä.

Ja vielä on yksi piskuinen lauma koottuna Siionin vuoren tykö, elävän Jumalan kaupunkiin, taivaalliseen Jerusalemiin, yhteiseen kokoukseen ja Esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaassa kirjoitetut ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö, ja sen uuden testamentin välimiehen Jesuksen tykö, ja sen priiskotusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Aapelin veri. Olkaamme priiskotetut sydämissämme ja päästetyt pahasta omastatunnosta, rakkaat veljet ja sisaret, että jaksaisitte ja jaksaisimme kilvoitella tämä lyhyt aika, vieläpä että rakkaus yltäis täydellisyyden siteeksi, Kristuksen laissa, että me meitämme keskenämme rakastaisimme, ja niin yhdessä neuvossa yhdistettynä jaksaisimme sotia tätä pahaa maailmaa vastaan, vieläpä rakentaa Herran huonetta, kukin sillä lahjalla, jonka Herralta saaneet olemme, että tämän siunatun kristillisyyden hedelmä jäisi vielä lapsille ja jälkeen jääneillekin onneksi ja siunaukseksi. Sillä sen siunatun kristillisyyden hedelmää olemme mekin nauttimassa, jota meidän kristillisyytemme vanhimmat ovat suurella vaivalla rakentaneet ja kylmää metsää kyntäneet kristillisyyden alusta asti, jotka nyt ovat lepäämässä heidän töistänsä, sillä heidän tekonsa noudattavat heitä.

Monta kaivattavaa on kuoleman enkeli ottanut täältäkin Lapin maan seurakunnista näinäkin aikoina, ja nyt vasta saimme sanoman, että yksi kallis veli ja totuuden apulainen, kotalappalainen Anders Larson Blindi, eli kutsuttu Nuortta Antiksi, on saanut äkkiä muuttaa majansa ja siirtää sijansa pois täältä kotikunniaan: viime keväänä kuoli hänen vaimonsa.

No niin, me jäämme yhdestä ja toisesta ystävästä. On kuitenkin se autuaallinen toivo, että kerran saamme heitä tervehtää kirkkaassa ilmassa koko maasta ostetun lauman kanssa. Ja sillä autuaallisella toivolla sanomme hyvästin, rakkaat veljet ja sisaret. Ja todistamme synnit anteeksi Herramme Jesuksen nimessä ja siinä kalliissa sovintoveressä; sen uskokaa ja muistakaa vielä kuoleman virran rannallakin, ennenkuin silmät kiinni painuvat Viimeiseen uneen.

Olkaa nyt yllä mainitut tervehdetty koko Herran lauman kanssa: O.Matoniemi, N.P. Starkka, Wm. Koppana, A. Simontaival. C. Erickson, y.m.y.m. saarnaajat ja totuuden apulaiset Amerikan maalla. Ja rukoilkaa meidänkin edestä ja kantakaa anteeksi antavaisella sydämellä armoistuimen tykö.

Sammeli Vettasjärvi sanoo sydämen rakkaita terveisiä kaikille rakkaille veljille ja sisarille Amerikan maalla. Kiitän kaikkia niitä, jotka ovat tänne kirjoittaneet, joita emme suita vastata; on kuitenkin autuaallista kuulla rauhan sanomia.

Tykö rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille Herran viinamäen raskaassa ja painavassa työssä: Olof Matoniemi, N.P. Starkka, ynnä rakkaitten emäntäinne ja kaikkein saarnaajain, totuuden apulaisten ja palveluspiikain ja koko Herran lauman kanssa Amerikan maalla. Meidän Herramme Jeesuksen armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti. Amen.

Onnen ja rauhan tervehdyksellä tervehdämme Amerikan veljiä ja sisaria, ja kiitämme niitten kalliitten kirjainne edestä, joita olemme ilolla saaneet vastaanottaa tämänkin jääneen kesän aikana. Myös Poinsetilta, saarnaajain kokouksista, ja viimeisen rakkaalta veljeltä ja vanhimmalta Olof Matoniemeltä, joista kaikista tulee näköselle, että Herran työ menestyy ja olette jatkamassa sovintosaarnaa, jonka Herra säätänyt on, että Herran lauma koossa pysyy.

Näemme rakkaan vanhimman Olof Matoniemen kirjasta, että olette kiusatut, nimittäin niistä parannuksista ja anteeksi anomisista, mitä vaarantaa Lumijärveä joukkonsa kanssa. Ei seurakunta Lapissa saata niin ymmärtää, että Matoniemi olisi vaadittu enämpiin parannuksen tekoihin, kuin mitä hän on tehnyt Amerikassa ja aina Lappiin asti.

Ja olemme niin uskomassa, että hän jaksaa sydämestä anteeksi antaa kaikille vastaansanojille, vieläpä Lumijärvellekin, että on ruvennut julkista eriseuraa rakentamaan yhdistettynä suur-seurain kanssa, ja niin ovat erottaneet itsensä oikiasta seurakunnasta.

Olkaamme turvatut, rakkaat veljet ja saarnaajat Amerikan maalla, ja uskokaamme rakkaat veljet ja sisaret rohvastulla sydämellä kaikki raskaimmatkin epäilykset anteeksi Herramme Jeesuksen pyhässä nimessä, siinä viattomassa ja kalliissa sovintoveressä, sen uskokaamme, ja omistakaamme uskolla priiskuvaisia veren pisaroita elämäksi ja voimaksi, että jaksaisimme tämän vähäisen aikaa sotia ja kilvoitella, siihen autuaalliseen hetkeen asti, että saatte ja saamme sanoa yhteen ääneen: Tervetulemaa tapetun Karitsan häihin. Ei silloin enään muistu mieleen matkan vaivat, ei sota, ei kilvoitus, ei murheet, ei vaivat. Siinä autuaallisessa toivossa olemme, että pian tulevat tapetun Karitsan häät, jossa voittajain ja kilvoittelijain palkka maksetaan ijankaikkisella ilolla ja kunnian kruunulla.

Ja ei nyt muuta, vaan olkaa nyt tervehdetyt meiltä rakkaitten vaimoimme, lastemme ja koko Herran lauman kanssa, yllämainitut koko Herran lauman kanssa.

Ja annamme ja todistamme synnit anteeksi Herran Jesuksen nimessä, siinä viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Sen muistakaa vielä kuoleman virran rannallakin, ennenkuin silmänne kiinni painuvat viimeiseen uneen. Ja rukoilkaa meidänkin edestä. Merkitsevät veljenne seurakunnan kanssa ja puolesta:

Kallis vanhin ja uskollinen työntekijä Herran viinamäessä: O. Matoniemi, rakkaan emäntänne, lastenne ja sen ympäri olevan lapsilauman kanssa, jotka yksi teidän kanssanne on Esikoisten seurakunnassa, ja pysyvät hengen yhteydessä. Jumalan ja meidän Herramme Jesuksen armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa nyt ja aina. Amen.

Kiitän sydämestä kalliin kirjan ja lähetyksen edestä, jonka olen saanut vastaanottaa, ja olen ne lähettänyt, niinkuin' te olette sen kirjoittaneet, ja sanovat sydämen rakkaita kiitoksia ynnä terveisten kanssa teille.

No, kokouksia olemme pitäneet ja Jumalan sana vaikuttaa niinkuin ennen, niin että monta langennutta on noussut ylös, ja on myös eriseurasta tullut monta, ja vielä kristillisyyden vihamiehiä suruttomasta maailmasta, josta Jumalalle kiitos olkoon.

Nyt tulee taas meillä Lappiin meno viikkoa ennen Mikkeliä: minä ja Mäntyvaaravainajan vanhin poika Juhani. Ja lapin puhuvaiset miehet Frans Parakka ja Viktor Björkman lähtevät Vesisaareen, jälkeen Mikkelin.

Terveenä olemme kaikki, Jumalan suuresta armosta, tähän asti, kaikki oppaat (tutut). Ja uskon olemme säilyttämässä suuren syntisyyden tuntemisen läpi, vaikka usein epäilykset vierastelevat, ehkä emme tahtoisi. On kuitenkin se usko, että edesvastaaja on niitäkin viimeisiä syntiä maksannut sovintopäivänä; ja perille on päätös kilvoitella. Ja se on meidän toivo, että tämä matka loppuu pian, ja saamme kaikkein ystäväin kanssa yhteen tulla siinä maassa, jossa ei enään, ei vedet, eikä maamatkat, meitä erota.

Eikä nyt muuta, vaan hyvässä turvassa olkaat, Amerikan veljet ja sisaret; synnit on anteeksi annetut Jesuksen nimessä ja pyhässä veressä.

Siinä uskossa olemme, että me teidän kanssa vähän ajan perästä veisaamme Amen, halleluuja, ja kaikkein vanhinten ja verellä pestyn lapsilauman kanssa.

Ja nyt sanon Emman ja kaiken minun perheeni kanssa sydämen rakkaita terveisiä kaikille pyhille; olkaa tervehdetyt sylillä ja sydämellä, ja aina rukoilkaa meidän edestä. Heikko veljenne elämän tiellä

Tykö rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille Herran viinamäen raskaassa ja painavassa työssä: Olof Matoniemi, N.P. Starkka, Wm. Koppana, J. Kieri, Kalep Erikson, J. Huumola, S. Johanson, August Simontaival, y.m. saarnaajat ja totuuden apulaiset ja palvelevaiset vaimot, ynnä koko Herran lauman kanssa Ameriikan maalla, monessa kielessä. Jumalan armo ja rauha olkoon ja hallitkoon teidän henkenne kanssa elämänne ehtoon asti, Amen.

Onnen ja rauhan tervehdykskellä tervehdämme teitä, ynnä saarnaajain ja koko tämän koossa olevan Herran lauman kanssa, jotka yksimielisesti olemme koolla olleet Herran nimeen, monista eri paikka- ja valtakunnista, tutkimassa ja koettelemassa kristillisyytemme tärkeitä ja painavia asioita Pyhän Hengen valkeudessa, sen opin ja esikuvan jälkeen, jonka aikakautemme vanhimmat ovat jättäneet uskossa, opissa ja esikuvassa, että se kallis Herran työ menestyisi ja hedelmän kantaisi vielä tulevillekin ajoille. Koska näemme vielä, että on kallis etsikon aika, että Jumala tahtoo vielä osottaa voimansa heikkoin ja maailmalta hyljättyin välikappaltensa kautta Euroopan ja Ameriikan maalla, vaikka niin paljon on omavanhurskaus ja inhimillinen kunnia esteitä valmistanut, ja pyytänyt viinamäen aitaa hajoittaa, ettei Jesuksen lampailla ja karitsoilla olisi enää tietoa, missä on ruoka ja juoma, että eläisit, ja ettei olisi tietoa, missä on oikea suojan ja turvan paikka, kun kova ilma nousee maailmassa. Mutta Jumala on muistamassa sitä liittoa, jonka hän on tehnyt esi-isäin kanssa, ja etsii ja kokoaa valittunsa neljän ilman alta yhdelle Sionin vuorelle, elävän Jumalan kaupunkiin, taivaalliseen Jerusalemiin, monen tuhannen enkelein joukon tykö, yhteiseen kokoukseen Esikoisten seurakuntaan, jossa on priiskoitus veri ja syntein anteeksi saaminen, jossa vielä tänäkin päivänä monta kymmentä tuhatta kiittää Jumalaa valkeuden edestä; ehkä se on pikkunen joukko suuren maailman suhteen! Ovat kuitenkin priiskoitettuna sydämissänsä ja päästettynä pahasta omastatunnosta, seuraamassa sitä suurta ristin kantajaa ja orjantappuroilla kruunattua kuningasta, läpi turmeluksen pilkkakaupunkia Yrttitarhasta Golgatalle, ja niin aina ylösnousemisen kedolle.

Ja nyt saamme tämän meidän lähetyskirjamme kautta tietää antaa, että olemme jääneen vuoden aikana saaneet ilolla vastaanottaa monta kallista kirjaa Ameriikan maalta, saarnaajilta ynnä muilta kristityiltä, joittenka edestä kiitämme niitten lähettäjiä. Joka on kallis kuulla, että Herran työ menestyy, vieläpä että rakkaudessa ja yksimielisyydessä ahkeroitsevat saarnaajat yhdistettynä Herran lauman kanssa tehdä kallista Herran työtä, kukin lahjallansa, ja jatkaa sovinto saarnaa, että Herran lauma koossa pysyy, vieläpä varjeltuna sekä lihan että hengen saastaisuudesta, jonka näemme, kuinka väkevä on vihollinen tukkimaan sisälle, että kuin se ei pääse väärän opin kanssa sisälle, niin se pyytää suostuttaa unijuomalla ja maailman rakkaudella. Sen tähdenpä onkin syy meillä valvoa, rakkaat veljet ja sisaret, yön valvojan Herran Jesuksen kanssa, joka on valvonut ja pitkää yötä viettänyt Getsemaanen yrttitarhassa ja Golgatan mäellä, ja pyyhkikäämme unta pois silmistämme, että näkyisivät haavat ja naulain reijät, ja että viattomat veren pisarat priiskuisivat sieluimme ja sydäntemme maalle, elämäksi ja voimaksi tällä vaarallisella korven matkalla isänmaan rantaa kohti, sotimaan perkelettä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan, siihen autuaalliseen hetkeen asti, että sota ja kilvoitus päätetään ja voittajain ja kilvoittelijain palkka maksetaan ijankaikkisella ilolla ja kunnian kruunulla. Sillä autuaallisella toivolla lohduttakaamme meitämme, rakkaat veljet ja sisaret, kaikissa murheissa ja matkan vaivoissa. Ja rohkaiskaamme meidän sydämiämme uskolla omistamaan Jumalan Poika edesvastaajaksi; Hän huutaa ristillä: se on täytetty: velka on maksettu ja Isän armo on ansaittu. Ja olkaa nyt, saarnaajat ynnä Herran lauman kanssa, tervehdetty näitten sanain kanssa, että kaikki synnit on anteeksi annettu Herran Jesuksen nimessä, siinä viattomassa ja kalliissa sovintoveressä: sen mekin täältä asti annamme ja todistamme, kolmeyhteisen Jumalan nimeen. Ja rukoilkaa meidänkin edestä. Merkitsevät veljenne vaivassa seurakunnan kanssa ja puolesta:

Erik Samuel Vettasjärvi, Isak Kuoksu, Isak Niku, Viktor Björlanan, Viktor Appelqvist, Frans Parakka, KR. Erlandson, Kl Nilson, Petter Backefjord (Ofotista), Karl Sirkka (Vesisaaresta), y.m.

Ja kiitämme Ameriikan veljiä ja sisaria rakennusaineitten edestä, joita olemme saaneet joulukokouksiin. Herra teitä siunatkoon.

Tykö rakkaat ja kalliit veljet Herrassa, John Berggren, Aksel Uskoski, y.m. veljet ja sisaret Tyynen meren rannoilla: Jumalan ja meidän Herramme Jesuksen armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämänne ehtoon asti, Amen. Onnen ja rauhan tervehdyksellä tervehdän minä teitä jollakin radilla, ja ensin saan ilmoittaa, että olen saanut monta kallista kirjaa Amerikan maalta; ja olen myös saanut tänä syksynä Berggreniltä kalliin kirjan, ynnä rakkauden merkin kanssa, joitten kaikkein edestä kiitän rakkaalla sydämellä.

Autuaallista on nähdä ja kuulla rauhan sanomia tämän hengellisen liikkeen laveudessa, ehkä tiedämme, että Haagarin poika, joka on paljon ursaakaa* tehnyt tässä kristillisyydessä, ei lakkaa työstänsä niin kauvan, kuin yksikään elävä sielu löytyy maan päällä. Sillä ne jäljet on jääneet läpi tämän kristillisyyden, aina Muonion enkelistä alkaen, joka pitäisi olla peräti tunnettu Ameriikan maallakin, minkäkaltaiset vastukset ovat olleet läpi aikoja J. Takkisen y.m. aikana, jossa he uskollisena ovat seisoneet veräjällä Herran edessä varjelemassa Herran laumaa, hengen miekalla ja Herran Sebaotin voimalla, yhdistettynä kristillisyytemme vanhinten kanssa loppuun asti, että rauhan lapset saisit olla suojassa sen oikian ensiksi syntyneen seurakunnan helmassa, se on: Esikoisten seurakunnan helmassa, joka on ollut loukkausnimi tämänkin kristillisyyden alusta asti kaikille niille, joille Kristuksen ies ja hallituksen muoto on tullut sopimattomaksi. Ne sanovat luopuvansa pois ihmisistä ja uskaltavat sanaan, mutta jos sinä oikein ymmärrät Jumalan sanan, niin sana sitoo sinut seurakuntaan, eikä ole puhdasta Jumalan sanaa ulkona seurakuntaa, vaan semmosta moskaa kuin perkele selittää, että tulee luvalliseksi hypätä kirkon päältä alas.

Nämät ovat luettavana vanhinten lähetys kirjoissa, ja muistamme vielä senkin, kuin Lumijärvi veli kirjoitti Itä-Norjaan y.m. sillon kuin hän kävi viime kerran Lapissa, jossa hän lujasti rakentaa ja vahvistaa Esikoisten seurakuntaan kaikkia vanhurskaita sieluja senkaltaisia vääriä työntekijöitä vastaan, jotka tekevät työtä sen päälle, että saada pimittää sen valkeuden, joka tämän kristillisyyden aamunkoitosta on ruvennut valaisemaan, joka on niin kirkkaasti paistanut niin monen pimiässä sielussa ja vielä paistaa, että on yksi piiskuinen lauma Euroopassa ja Amerikassa, jotka ovat hengittämässä yhtä armon raitista ilmaa, Esikoisten seurakunnan helmassa, jossa on priiskoitusveri ja syntein anteeksisaaminen.

Sentähden joudumme ihmettelemään, että he saatoit mahtua senkaltaiseen valkeuteen, kuin suur-seuroilla on, jossa Pauli Rantala y.m. heidän kanssa kiroilevat, ja vääräin Raamatun ymmärrysten kanssa pyytävät kaataa ja sotkea tämän kristillisyyden alkuperäistä oppia ja armonjärjestystä. Ja vaikka J.H.Lumijärvi veli kadotti koettelemuksessa luottamuksen Ruotsin Lappiin viattomuutensa tähden, niin olisihan siinä ollut syytä pysyä vahvana omassa mielessä, eikä yhdistää itsensä julkiseen eriseuraan, jota vastaan he ovat saarnanneet monta kymmentä vuotta. Olisihan tässä ajattelemista vielä jälkeenjääneilläkin, jotka tämän elävän kristillisyyden äänen alla ovat saaneet kristillisyyden, ja siinä kilvoitelleet monta kymmentä vuotta, ja kuitenkin niin onnettomasti on käynyt, etteivät tunne enään omaa äitiä, eikä halua kuulla hänen nimeänsä mainittavankaan.

Kuitenkin ovat vieläkin turvasssa, jotka pysyvät Esikoisten seurakunnan helmassa, joka on rakettu profeettain, Kristuksen ja apostolein opin perustukselle, jossa Jesus Kristus paras kulmakivi on, ja jossa vieläkin Kristuksen lailla hallitaan, että Herran lauma koossa pysyy, niitten turvaksi ja suojaksi, jotka kaipaavat ja ikävöitsevät, että saavuttaa sen suuren päämaalin, nimittäin ijankaikkisen onnen ja autuuden.

Sentähden, rakkaat veljet ja sisaret Amerikan maalla, ja kaikkialla, jotka olette tulleet sisälle veripunaisen oven Herran Jesuksen kautta, siihen oikiaan lammas huoneeseen, seuratkaamme häntä, joka on suuren vaivan ja verisen sodan läpi tien auki kaalannut läpi turmeluksen pilkkakaupunkia, eikä väsynyt vaivoissa. Niin ei meidänkään pitäisi väsymän, mutta rohvaista meitämme lujempaan uskomiseen, että voiton päällä pysymme loppuun asti sodassa perkelettä, maailmaa ja omaa lihaa vastaan. Ja ahkeroitkaamme kalliimmassa uskonkilvoituksessa, rakkaat veljet ja sisaret, seuraten Jesusta. Vieläpä kieltää meitämme tästä turhasta maailmasta, jossa ei ole meillä yhdelläkään pysyväistä asumasiaa. Ja uskokaamme synnit anteeksi: vielä metkin annamme ja todistamme Jumalan puolesta Jesuksen nimessä, siinä viattomassa ja kalliissa sovintoveressä. Omistakaamme uskolla viattomia verenpisaroita elämäksi ja voimaksi ja hyvän omantunnon rauhaksi siihen autuaalliseen hetkeen asti, että saatte ja saamme koko maasta ostetun lauman kanssa sanoa yhteen ääneen: tervetulemaan tapetun karitsan ijankaikkisiin häihin.

Rukoilkaa meidänkin edestä, että voiton päällä pysymme ynnä teidän kanssanne loppuun asti. Ja olkaa nyt tervehdetty sydämmellisellä rakkaudella, kaikki rakkaat veljet ja sisaret, te harvat ulosvalitut Tyynen meren rannoilla. Merkitsee veljenne vaivassa

Rakkaita terveisiä Erik Niskaselle vaimonsa ja lastensa kanssa; I. Tikkaselle, Aksel Uskoskelle, Ab. Pernulalle, A. Parvylle, y.m. rakkaitten vaimoinsa ja lastensa kanssa, ja olkaa Kreetan ja lastenne kanssa ensin ja viimein tervehditty.

Saarnareisulla olemme olleet Mikkelistä alkain. Olemme rakkaan veljen Björkmannin kanssa käyneet Itä-Norjassa Vesisaaressa asti. Paljon on siellä, jotka vielä kuulevat paimenen äänen. Se näyttää, että ilma selkenee Finnmarkenissa, vaikka suurseurat koittavat parhautensa.

Rakkaita terveisiä sanomme Karl Ojalalle, ja vanhalle ja nuorelle Mustolalle, jos ovat elämässä. Ja todistamme synnit anteeksi Jesuksen nimessä ja veressä. Ja muistutamme, että eikös ole siinä matkassa mitään kadonnut, kun luottamus katkesi Lapinmaan valkeuteen, jotka kuitenkin siihen sydämmen pohjasta kiinnitetyt olleet ovat. Olis kallis jos Ojala veli kirjoittaisi, jos ei itsensä tähden, niin meidän tähtemme.

Tulen tykönne tervehtimään teitä, rakkaat työkumppanit sinne kaukaiselle Amerikan maalle: Wm. Koppana, O. Matoniemi, Kaleb Eriksonia, Nils Petter Starkkaa, Salmon Johanssonia, August Simontaivalta perheensä kanssa, Matti Kinnusta, kaikkia vaimoinsa ja lastensa kanssa, joilla ne ovat.

Jumalan armo ja rauha lisääntyköön teille nyt ja elämänne ehtoon asti. Amen.

Onnen toivotuksella tervehdän teitä, rakkaat ystävät, sinne yli valtameren, niin lavijalle, kuin yksimielisyyden siteet ulottuvat. Niin olette yhteen Siionin vuorelle kootut, jossa rakas ja laupias Jumala hallitsee laillansa.

Herra Jesus vahvistakoon kaikkia työntekijöitä, ja erittäinkin vanhempia saarnaajia nuorempain tueksi ja turvaksi, sillä vasta meidänkin silmämme aukenivat, kun kuolema otti meiltä vanhimmat ja uskolliset vartijat. Se tuntui niin turvattomuus, vaan Jumala on kyllä ihmeellisellä tavalla asiansa hoitanut, yli meidän ymmärryksen, ettemme kyllä saata Jumalaa kiittää, että hän on niin ihmeteitävällä tavalla kaikki asiat parhaaksi kääntänyt, josta kaikesta Jumalalle kiitos ja ylimmäinen ylistys olkoon.

Olkaa nyt tervehdetyt sydämen rakkaudella minulta vaimoni Miinan ja lastemme kanssa, kaikki saarnaajat ja palveluspiijat, ja kaikki totuuden apulaiset, jotka yhtä Herran huonetta kanssamme rakennatte. Ja Jumala antakoon kärsivällisyyttä kaikissa vaivoissa ja vastoinkäymisissä, joita osaa tulla tavalla ja toisella, jonka tähden tarvitsemme kaikkivaltiaan apua ja kaikkein vanhurskasten esirukousta, että Jumala meitä kaikesta pahasta varjelisi; sillä ei meillä ikääntyneillä olekaan kuin yksi puoli neljännes matkasta jälellä.

Meidänkin pienestä kylästä lähti vanhin mies Juhan Larsi, jonka Kaleppi kuiten tuntee, vaan uskossa se meni paratiisiin. Ja emmekä mekään enempi tahtoisi tästä maailmasta tavaraksi, kuin autuaallisen kuoleman, jonka tavaran perään kannattaa kyllä kilvotella, rakkaat veljet ja sisaret, sillä palkkamme on suurempi, kuin meidän vaivamme, joka on ajallinen ja keviä; se saattaa ijankaikkisen ja määräämättömän kunnian. Joka palkka on odotettavana kaikilla niillä, jotka seuraavat pilkattua Jumalan Poikaa, jotka jaksavat kantaa maailman pilkan ilman suuttumatta, ja niin kauvan kuin kristityt jaksavat sen kantaa, niin on vanhurskauden kruunu tallella.

Ja sentähden älkää oudoksuko, että saatte syytöksiä ja vastaansanomisia. Ja sen pitää niin olla, ja se on oikiain Jesuksen opetuslasten osa tästä maailmasta, niinkuin Jesus sanoo: Maailmassa on teillä tuska, vaan olkaat hyvässä turvassa, minä voitin maailman, ja Johannes sanoo: "että meidän uskomme on se voitto, joka maailman voittaa", Ja sen tiedätte kaikki kristityt, vaikka usko usein on niin heikko, niinkuin suitseva kynttilän sydän, että uskon kautta on kaikkia syntiä, perkelettä ja maailmaa voitettu, ja sentähden rohvaiskaa sydämiänne uskomaan. Minäkin täältä asti annan ja todistan kaikki synnit, viat ja heikkoudet Herran Jesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä anteeksi, ja sen todistuksen muistakaat vielä kuolemankin hetkellä, ennenkö silmänne kiinni painuvat.

Ja siinä autuaallisessa toivossa sanomme hyvästi, että kerran yhteen tulemme, jos ei ennen, niin kuitenkin kunnian rannalla, johon usein henkemme huokaa pois tästä pahasta maailmasta, jossa usein tulee ikävä, kun tiedämme, kuinka vieraat me täällä olemme, ja kun tiedämme, että meidän oikia kotimme on tuolla puolen sillattoman virran, jossa on teillä ja meillä niin suuri ystäväin paljous pitämässä tapetun Karitsan häitä, ja silloin ei enään lohdutus lopu ijankaikkisesti. Ja siinä autuaallisessa toivossa pyydän kaikkia rakkaita veljiä ja sisaria, että rukoilette minun ja minun vaimoni ja lasteni edestä. Pyytää. vähin veljesi elämän kaidalla tiellä.

Ja tervehdä nyt veljeni tällä minun pienellä ja yksinkertaisella kirjeelläni kaikkia saarnaajia ja kristityitä. Ja kiitoksia Koppana-veli kirjan edestä, jonka sain ilolla vastaanottaa, jossa oli työllinen "rakkauden merkki sisällä, jonka edestä kiitän, ja jota en saata millään teille palkita, vaan Herra, vanhurskas tuomari, on sen palkitseva. Ole nyt, veljeni, vaimosi ja poikasi kanssa ensin ja viimein minulta vaimoni ja meidän lastemme ja kylämme kristityiltä sydämen rakkaudella tervehdetty, ja Natta ja Karoliina käskevät sanoa Kalepille terveisiä.

Tykö rakkaalle vanhimmalle ja uskolliselle työntekijälle raskaassa Herran viinamäen työssä: Nils Petter Starkka ynnä rakkaan emäntänne, lastenne ja ympärillänne olevan Herran lauman kanssa. Jumalan armo ja rauha vahvistakoon teidän sielunne ja ruumiinne siihen autuaalliseen hetkeen asti, kuin täydellisyys alkaa ja vajaa lakkaa. Tällä armon ja rauhan tervehdyksellä tervehdämme teitä, ja kiitämme ensin Starkka vanhinta y.m. hänen kanssansa rakkaan ja tervetulleen breivinne edestä, jonka olemme saaneet ilolla ottaa vastaan, josta näemme, että olette elämässä ja nauttimassa ruumiillistakin terveyttä, joka on kallis: ehkäpä hyvin sen ymmärrämme, että vanhuuden voimattomuus painaa päälle, ja muistuttaa leposijaa, johonka on ystäviä niin paljon siirretty, ja jossa ei tule aika pitkäksi. Sillä itse Herra Jesus on maannut haudassa kolmanteen päivään asti ja pyhittänyt sen niin suloiseksi lepokammioksi, ettei tule vanhurskailla aika pitkäksi odottaa sitä autuaallista päivää, koska ylimmäisen enkelin ääni ja Jumalan pasuuna kajahtaa. Se olkoon ainoa lohdutuksemme tässä ikävässä maailmassa, jossa ei ole meillä yhdelläkään pysyväistä asumasijaa. Ja saamme ilmoittaa, että monta kallista breiviä olemme saaneet Ameriikasta saarnaajiltaja kristityiltä, joissa kaikissa on yksi rauhan ja kiitoksen ääni. Vieläpä ovat jatkamassa sovintosaarnaa Herran nimeen kukin lahjallansa, jonka Herralta saaneet ovat yksimielisesti. Ja siihen Jumala antaa siunauksen hänen vahvain lupaustensa jälkeen, johon on meillä niin monta kallista esimerkkiä tämänkin kristillisyyden ajalta Euroopassa ja Ameriikassa.

Näemme teidän breivistänne, että ilmestyy Lumijärven joukosta, jotka tahtovat vanhaa Starkkaa Calumettiin heille saarnaamaan Helluntaijuhlaksi. Se olisi toivottava, että ne anomukset olisit hätäisen huuto, jota Herra ei ole aikonut olla kuulematta, sillä Herra on sanonut: Avukses huuda minua hädässäs, niin minä tahdon auttaa sinua. Mutta kuitenkin ajattelemme, että heillä on likellä kalliita Jumalan välikappaleita: Wm. Koppana, Aug. Simontaival ja Johan Puuri, jotka saattavat auttaa, jos on avun tarve. Ja jos ei ole heihin niin paljon luottamusta, että eivät voi täydellisesti valaista asian, niin saattavat kuitenkin niitten mainittuin saarnaajain kanssa yhdistää itsensä anomaan N. P. Starkkaa ja Matonientä, jos ei heillä vanhuuden eli muitten esteitten tähden tule este, johonka kristityt kyllä saattasit ottaa osaa Calumettiin Helluntai juhlalle. Ja olemme siitä vakuutetut, että se Henki, joka on Helluntaina niinkuin viileskellyt kielet näkyneet, että se sama Henki on vielä niissä kokouksissa, joissa Esikoisten seurakunnan saarnaajat sovintoa saarnaavat. Ovathan Amerikassakin selvät esimerkit Johan Takkisen, Joonas Purnun y.m. jäljiltä, ja vielä viimeisessäkin lähetyksessä Ruotsin Lapista, että ne sydämmet, jotka ovat sovintoa ikävöineet, ovat sovintoon päässeet, nautitsemaan vanhurskautta, iloa ja hyvän omantunnon rauhaa Pyhässä Hengessä.

Siinä uskossa olemme, että saarnaajat kristittyin lauman kanssa jaksavat sydämmestä anteeksi antaa kaikki synnit, vielä eriseuran synninkin, joka pienenä pidetty synti, on niin raskaita vahingoita matkaansaattanu Euroopassa ja Amerikassa läpi tämänkin kristillisyyden aikaa. Ja niin paljon viattomia sieluja vaivannut, vieläpä mieliä kääntänyt, etteivät tohdi uskoa sitä totuutta, josta he itse ovat alusta elävän kristillisyyden aineita saaneet. Joka jo pitäisi olla selvillä näkösällä, mihinkä heränneitä kansoja on kuljetettu vastaan sanomaan ja vääräksi katsomaan oppi sovinnosta ja oikiasta seurakunnasta.

Emme tiedä nyt muuta, mutta vakuutetut olemme siinä uskossa, että olemme koottuna Sionin vuorelle Esikoisten seurakuntaan, yhden verisen lipun alle, yksi piiskuinen lauma Euroopassa ja Ameriikassa, jossa vielä saamme uskolla ottaa vastaan rakkauden pisaroita evangeliumin saarnan alla ristiinnaulitusta särjettyihin sydämmiin, että voiton päällä pysymme. Seuratkaamme, rakkaat veljet ja sisaret, Kuningastamme ja rakastajaamme Jesusta läpi turmeluksen pilkkakaupunkia, Yrttitarhasta Golgatan mäelle, ja niin ylösnousemisen kedolle, jossa Pääsiäisaamun aurinko kirkkaasti paistaa murheellisten opetuslasten sydämissä.

Ja olkaamme rohkiat, rakkaat veljet ja sisaret, tunnustamaan Jesusta ainoaksi autuudeksemme ja uskokaamme rohvaistulla sydämellä synnit anteeksi. Vielä saarnaamme ja todistamme Herran Jesuksen nimessä, ja siinä kalliissa sovintoveressä, sen uskokaa vielä kuoleman virran rannallakin, ennenkuin silmät kiinni painuvat. Ja rukoilkaa meidänkin edestä, ja olkaa meiltä tervehdetty rakkaitten vaimoimme, lastemme ja Herran lauman kanssa sydämmellisellä rakkaudella kaikkein saarnaajain, totuuden apulaisten ja palveluspiikain kanssa monessa kielessä. Ja kiitämme kaiken rakkaan palveluksen edestä vielä meitäkin kohtaan. Herra antakoon siunauksen työllensä. Merkitsevät veljenne Herran työssä.

Rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille Herran viinimäen raskaassa ja painavassa työssä: Wm. Koppana ja August Simontaival, O. Matoniemi, S. Johnson, Johan Muonio ja Alex Ritola, ynnä muut saarnaajat, rakkaitten emäntäinne, lastenne ja perheittenne, ja ympärillänne oleva kristittyin piskuinen lauma, saarnaavaisten miesten, ja palvelevaisten vaimoin, ja totuuden apulaisten kanssa Amerikan maalla, jotka hengittää yhtä Jumalan armon raitista ilmaa meidän kanssa, Esikoisten seurakunnassa, sen oikian äidin helmassa.

Jumalan ja meidän Herramme Jesuksen armo ja rauha levätköön teidän sydämissänne nyt ja aina elämänne ehtoon asti. Amen.

Onnen toivotuksella tervehdän rakkaita ja ikuiseen muistoon jääneitä työkumppaniamme ja ystäviämme, ja annan tietää, että elämme terveenä kaikki saarnaajat, perheittemme kanssa. Ja uskon kilvoituksessa olemme ahkeroineet, säilyttäin hyvän omantunnon rauhaa, vaikka kulkeminen kristillisyyden tiellä menee monien kiusausten ja suuren synnin voiman läpi. Kuitenkin sen suuren, kaikkein kiusausten ylivoittajan, Jesuksen kautta olemme voiton päällä pysymässä Karitsan veren ja todistuksen sanan kautta.

Ilmoitan myös, että olemme saaneet monta kallista kirjaa Amerikasta jälkeen Joulukokoustenkin, Koppanalta, Simontaipaleelta, Matoniemeltä, Johan Muoniolta, Ritolalta. Ja nyt juuri, kuin tulimme kotia Tärännön suuresta kylästä kokouksia pitämästä, Kuoksun, Sammelin ja Fransin kanssa, oli meille tullut vanhimman Matoniemen kirja, jossa oli kopio häneltä Spartaan lähetetystä kirjasta, jossa oli jumalallinen ja taivaallisella viisaudella kirjoitetut neuvon sanat Spartan veljille, joka totuus ei pala koetusten tulessa. Emme tiedä, mikä tauti vaivaa muutamia veljiä Spartassa, kun eivät ymmärrä pysyä rauhallisena ja tyytyä siihen, että ovat talutetut oven kautta oikiaan seurakuntaan, jossa synnit on anteeksi annettu ja päästetty pahasta omastatunnosta priiskoitusveren voiman kautta.

Uskokaa rakkaat veljet, ja katsokaa uskon avatuilla silmillä Jesusta, joka ei ole seisonut oman oikeutensa puolesta, ei pappilan salissa, eikä raastuvassa Pontius Pilatuksen edessä, ja aina ristinkuolemaan asti, että jaksatte paremmin kärsiä toisianne, ja anteeksi antaa toiset toisillenne, niinkuin Jumala meillekin Kristuksen kautta anteeksi antanut on.

Koppana veljen kalliin ja ilahuttavan kirjeen myös saimme yllämainitussa tilaisuudessa vastaanottaa, joka oli Detroitissa kirjoitettu Atlantin rannikon reisulta Salmon Johansonin kanssa, kalliitten sanomain ja kristittyin terveisten kanssa, joitten kaikkien kirjain ja kristittyin terveisten edestä juuri sydämestä kiitämme teitä, ja toivotamme teille onnea ajassa ja ijankaikkisesti.

Ne asiat, joista Matoniemi vanhin puhuu kirjeessänsä P. K.:sta ynnä muista, ovat enempi teille kuin meille tunnetut, Kyllä te, jotka vielä lähempää tiedätte ja vielä paremmin ymmärrätte sen maan lakia, saatatte heitä neuvoa, että kaikki kristittyin asiat menevät Jumalan sanan ja hyvän omantunnon jälkeen. Ja mitä tulee toiskielisten kohdalle, niin sanokaa meidän sydämelliset terveiset heille, että ottaa tarkoin vaari mitä O. Matoniemi-vanhin ja net saarnaajat, jotka hänen kanssa yksimieliset ovat, mitä ne teille sanovat.

Ei afäärimiehet ole joutaneet käydä Pyhän Hengen koulussa oppimassa taivaallisia asioita, että olisivat ojennukseksi yksinkertaisille heränneille ja uskoon tulleille halajavaisille sieluille, jotka totisesti tarvitsevat ojennusta ja valkeutta Pyhän Hengen voiman kautta, että jaksavat voitolla pysyä sodassa hirmuista vihollista vastaan, joka käypi ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, Pietarin sanain jälkeen.

Kyllä nyt jo tarvitaan katsoa perään Amerikassa ynnä muualla, ja ottaa vaari Vapahtajan sanoista: joka ei minun kanssani kokoa, hän hajoittaa. On kuitenkin se suuri ja korkia ja sydäntä ilahduttava asia, että ne saarnaajat Amerikan maallakin, joita tuntee oikia seurakunta, ja on Herran työhön painanut, ovat sydämellisessä rakkaudessa keskenänsä, ja tekevät työtä yhdessä neuvossa sovitettuna, eikä anna pienintäkään moitetta toisistansa sanankuulijoillensa. Siitä se kasvaa Kristuksen ruumis omaksi rakennukseksi rakkaudessa; ja ne sielut, joilla on sydämen asiana autuaaksi tuleminen, pysyvät suojan ja oikian turvallisuuden alla, sen opin ja esikuvan jälkeen, jonka kristillisyytemme vanhimmat ovat jälkeensä jättäneet. Kyllä tämän viimeisen ajan intohimot ja kaikki pahuus siksi lujasti voimaansa pyrkii, kaiken turhuuden, koreuden ja lihallisen vapauden kanssa, siellä ja täällä, että tarvitsevat kyllä työntekijät Herran viinimäessä seisoa ristin kohdalla, että jaksavat varjella viinimäen aitaa ja parantaa rauvenneita paikkoja, ettei kaikenlaiset eläimet pääsisi pilaamaan Jesuksen lampailta karitsoilta kaikki terveelliset ruuan aineet.

No, en tiedä muuta, rakkaat ystävät, kuin sanon Sammelin, Fransin ja Kuoksun ja vaimoni, perheeni ja kristittyin lauman kanssa sydämen rakkaita terveisiä, teille ikuiseen muistoon jääneille ystävillemme.

Ja annamme ja todistamme kaikki synnit, viat ja epäilykset anteeksi Herran Jesuksen nimessä ja rakkaudesta ulosvuotaneessa sovintoveressä, sen uskokaa. Ja sanon hyvästi siinä autuaallisessa toivossa, että pian yhteen tulemme tapetun Karitsan häissä, jossa yhteen äänen sanomme: Amen, Halleluja. Rukoilkaa aina meidänkin edestä. Teitä rakkaudella muistava veljenne.

Olen minä sen teidän mennä kesänä Poinsetilla kirjoitetun kutsukirjan lukenut Joulukokouksissa Gellivaarassa, vaikka se unehtui mainita seurakunnan kirjassa, joka Joulukokouksissa kirjoitettiin Amerikkaan.

Sanokaa toiskielisille Snomassa y.m. meidän rakkaille ystävillemme meiltä sydämen rakkaita terveisiä.

Tykö rakkaille veljille ja uskollisille työntekijöille raskaassa ja painavassa Herran viinamäen työssä: Olof Matoniemi, N. P. Starkka, Wm. Koppana, Kaleb Erikson, August Simontaival, Salomon Johanson y.m. saarnaavaiset miehet rakkaitten vaimoinne, lastenne ja koko kallis Herran lauma Ameriikan maalla, monessa kielessä.

Jumalan armo ja rauha olkoon teidän henkenne kanssa elämän ehtoon asti, Amen.

Onnen ja rauhan tervehdyksellä tervehdämme teitä yllämainituita saarnaajia ynnä koko Herran lauman kanssa, ja kiitämme juuri sydämestä niitten kalliitten kirjain edestä, joita olemme saaneet tämänkin jääneen kesän kuluessa; vieläpä seurakunnan kirjan Johanneskokouksista, joka ilahuttaa meitä, kuin kuulemme, että rauha ja rakkaus on hallitsemassa, saarnaajain ja kristittyin välillä, vaikka me sen tiedämme, ettei ole piru jouten, ei siellä, eikä täällä, mutta se tekee työtänsä viimeiseen asti, joita esimerkit osottavat Euroopassa ja Ameriikassa. Mutta ei se ole kaikkia voittanut, eikä voita, sillä yksi piskuinen lauma on vieläkin pysymässä voiton päällä, koottuna Sionin vuoren tykö, yhden verisen lipun alle.

Ehkä olemme pikkuinen joukko suuren maailman suhteen, ovat kuitenkin ne sielut turvassa, jotka pysyvät Sionin linnassa, jossa rauhan kellot soivat ja vartiat Sionin muurilla huutavat: Voitto on tapahtunut Karitsan veren kautta ja heidän todistuksensa sanan kautta.

Sentähden on syy meillä uskoa, rakkaat veljet ja sisaret, Ameriikan maalla ja kaikkialla, ja kieltää meitämme tästä turhasta ja katoavasta maailmasta, jossa on niin monta vaaraa ja vaarallista paikkaa, vieläpä niin väkevä veto tähän turhaan ja katoavaan maailmaan, jossa monelle tulee niin raskas uni, että kadottaa sen kaitaisen tien. Sentähden valvokaamme, rakkaat veljet ja sisaret, yönvalvojan Herran Jesuksen kanssa vielä vähän aikaa, sillä ei olekkaan pitkä sotimisemme ja kilvoituksemme aika, ennenkuin aukenee uusi ilma ijankaikkisuuden ihanalla rannalla, jossa kaikkein voittajain ja kilvoittelijain palkka maksetaan ijankaikkisella kunnian kruunulla.

Emme ole totisesti silloin enään niin kauvas erotetut toisistamme, niinkuin nyt, että on Euroopan maat ja valtameret välissämme, ettemme voi nähdä toisiamme, mutta silloin saamme kaikki ystävät, ynnä koko maasta ostetun lauman kanssa, sanoa yhteen ääneen: terve tulemaa tapetun Karitsan häihin.

Ja emme nyt muuta tällä kertaa, mutta olkaa nyt sydämellisesti tervehdityt, kaikki saarnaajat ynnä kristittyin lauman kanssa, monessa kielessä, ja uskokaamme rohvastulla sydämellä synnit anteeksi. Vielä mekin saarnaamme ja todistamme Jumalan puolesta Jesuksen nimessä, siinä viattomassa ja kalliissa maahan vuotaneessa sovintoveressä, joka on ristiltä alas vuotanut viimeiseen pisaraan asti. Sen muistakaa vielä kuoleman virran rannallakin, ennenkuin silmänne kiinni painuvat. Ja rukoilkaa meidänkin edestä, että voiton päällä pysymme ynnä teidän kanssa loppuun asti. Amen.

Näemme teidän kirjastanne, että myös monesta muusta kristittyin kirjoista, että teidän sydämellinen halu ja rukous on, että saada saarnaajia Lapista, jota Jumala ei ole aikonut hyljätä hätäisen huutoa. Kuitenkin tapahtukoon Jumalan tahto, josta saatetaan laveammalta koetella, kuin Joulun aikana tulee enempi koolle: jos lähetetään täältä sinne eli sieltä tänne, eli kuinka tarve sen vaatii.