N:o 9 1 JOULUPÄIVÄNÄ 1849

Eikö minun, joka muut saatan synnyttämään, pitäis myös itse synnyttämän? sanoo Herra. Pitäiskö minun antaman muitten synnyttää, ja itse hedelmätöin oleman? sanoo sinun Jumalas. Jes. 66: 9

Näistä Jumalan sanoista kuulemme me, että Jumalalla myös on synnyttämisen halu, niin kuin vanhan Testamentin vaimoilla oli suuri halu synnyttää, eli lapsia saada, että Jumalan kunnia täytettäisiin, koska Hän siunasi ensimmäisen parikunnan sanoen: “Lisääntykäät ja täyttäkäät maata.” Oli myös Abrahamilla ja Isakilla synnyttämisen halu, koska he rukoilit Jumalata, että Hän antais heille lapsia. Ja tämä synnyttämisen halu on Luojalta istutettu kaikille luontokappaleille. Että nyt Vanhemman sydämen vaatimus täytettäisiin, on Jumala itsekin aikonut hedelmälliseksi tulla ja synnyttää puhtaan neitseen kautta Pojan kaikille Jumalan lapsille suureksi iloksi ja riemuksi.

Mutta riettaalle on siitä tullut kateus, että Jumalalla on Poika, ja hällä ei ole. Me tiedämme nimittäin, että perkele on, ei ainoastansa murhaaja ja valehtelija, mutta myös huora. Sentähden hän ei saata synnyttää, vaan hän varastaa Adamin lapsia ja opettaa heitä myös varastamaan, juomaan, kiroamaan, tappelemaan ja huorintekemään, että hän pääsis pilkkaamaan Jumalata, koska hän saattoi Jumalan lapsia väärälle tielle, josta myös Taivaalliselle Vanhimmalle tuli suuri muret, niin kuin se kirjoitettu on jo 1. Moseksen kirjassa, että Jumala tuli murheelliseksi ja katui, että Hän oli ihmisen luonut.

Tämä Taivaallisen Vanhimman muret vaikutti niin paljon, että muutamat niistä lapsista rupeevat katumaan, että he ovat saattaneet Vanhimpansa murheelliseksi. Ja tämä lasten katumus vaikutti taas niin paljon, että he tulivat sovitetuksi Vanhimman kanssa. Mutta vihollinen, jolla ei ole yhtään lasta omasta takaa, muuta kuin mitä hän on varastanut eli vietellyt, ei hän tiedä millinen Vanhimman sydän on. Hän arvais sen verran, että Jumalalle tulee muret siitä, koska kaikki Hänen lapsensa eksyvät väärälle tielle. Mutta ei vihollinen arvannut, että tästä Vanhemman murheesta piti tuleman sovinto niitten lasten kanssa, jotka katuvaisella sydämellä pakenevat Vanhimpansa tykö; vaan vihollinen ajatteli, ettei Taivaallinen Vanhin saata enää tunnustaa niitä lapsiksensa, jotka kerran ovat Hänestä luopuneet ja väärälle tielle eksyneet

Sovintoasia on yksi suuri salaisuus, jota myös enkelit nähdä himoitsevat. Koska siis vihollisella ei ole yhtään lasta, niin ei hänellä ole vanhimman sydän. Sen tähden hän ei saata arvata, millinen Vanhemman sydän on. Hän luulee ainoastansa tekevänsä Vanhimmalle surun ja mielikarvauden, koska hän saattaa kaikkia Hänen lapsiansa väärälle tielle. Mutta että tästä Vanhemman surusta ja murheesta piti tuleman sovinto niitten lasten kanssa, jotka katuvat syntiänsä, sitä ei vihollinen arvannut; ja niin muodoin tuli hän petetyksi siinä asiassa. Mutta Jumalalla, joka on synnyttänyt Pojan ennen iankaikkisuutta, on Vanhimman sydän. Ja koska Hän vielä antoi ainoan Poikansa syntyä puhtaan neitseen kautta, tuli tämä suuri salaisuus ilmi, että Jumalan ainoa Poika tuli ihmiseksi. Tämän asian tähden sanoo Herra profeetta Jesajan kautta: “Pitäiskö minun antaman muitten synnyttää ja itse hedelmätöin olla? sanoo Herra sinun Jumalas.” Me kuulemme siis, että Taivaallinen Vanhin ei tahdo hedelmätöin olla, mutta Jumalan ja ihmisten vihollinen, hän ei tahdo hedelmälliseksi tulla, sillä hän on vanha huora. Ja me tiedämme, ettei yksikään huora tahdo hedelmälliseksi tulla.

Riettaan huorat kätkevät hedelmänsä, ettei yksikään huomaitsis, millä tiellä he ovat. Muutamat huorat ajavat hedelmän ulos, ja pirun paskalla tappavat hedelmänsä. Huoran lapset tulevat siis äpäräksi, jotka ei tiedä, kuka heidän isänsä on; mutta äpärät ei kärsi valkeutta, sillä heidän isänsä on heitä tehnyt pimeydessä. He rääkkyvät hämytessä mettässä ja kaipaavat kastetta, mutta heidän isänsä, joka on heitä pimeydessä tehnyt ei tahdo heitä tunnustaa omaksensa. Sen tähden on Jumala heitä hyljännyt ijankaikkiseen pimeyteen heidän vanhempainsa kanssa, jotka ovat valehtelijat ja huorat.

Mutta Jumala on tunnustanut Poikansa omaksensa, koska hän Davidin suun kautta on tunnustanut: “Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä olen minä sinun synnyttänyt.” Ja joulupäivänä on Jumala enkelitten kautta tunnustanut Poikansa omaksensa. Ja silloin myös, koska Jumalan Poika kastettiin, on Jumala tunnustanut Poikansa. Ja monta kertaa jälkeen, niin kuin esimerkiksi kirkastamisen vuorella.

Mutta maailman herrat ei tahdo tunnustaa niitä lapsia omaksensa, joita he tekevät salavuoteudessa. Erinomattain jos se on yksi köyhä ja ylönkatsottu äiti, niin he kieltävät varsin pois omia lapsiansa, jos vielä äiti lapsen hädässä olis huutanut ja sanonut, kuka lapsen oikia isä on. Mutta yhtähyvin ajavat perkeleen orjat sen äitin tunnustuksen valheeksi. Ja kuinkapa he saattavat tunnustaa niitä lapsia omaksensa, joita he ovat tehneet pimeydessä ja salavuoteudessa? Jos he tunnustaisit niitä lapsia omaksensa, niin he tulisit kunniattomaksi, ja muut herrat tulisit tietämään, että he ovat huorat. Maailman kunnia ei laske heitä tunnustamaan semmoisia töitä, joita he ovat tehneet pimeydessä. Ja niistä ilmanki ovat muut huorimiehet ottaneet esimerkin, koska he kieltävät omia lapsiansa, joita he ovat tehneet salavuoteudessa.

On tässäkin seurakunnassa 67 henkeä, joilla ei ole isän nimeä. Ei yksikään tiedä, kuka niitten oikia isä on. Rietas on opettanut heitä kieltämään omia lapsiansa. Ilmanki valheen isä viimein tunnustaa niitä lapseksensa, jotka täällä kieltävät omia lapsiansa.

Jumala on julkisesti tunnustanut maa-ilman edessä, että se neitseen Marian lapsi, joka on syntynyt hevoisen tallissa, on Hänen Poikansa, vaikka ihmiset luulit, että se on Josefin poika. Mutta maailman siviät huorat ei ollenkaan viittineet tunnustaa sitä lasta omaksensa, joka on hevoisen tallissa syntynyt, ja jonka äiti on niin köyhä ja ylönkatsottu, ettei kukaan lainannut hänelle huonetta. Ei olis yksi kunniallinen talonpoika viittinyt tunnustaa, että hän on sen lapsen isä, joka niin huonossa paikassa syntynyt on. Mutta Jumala tunnusti sen köyhän ja ylönkatsotun neitseen Pojan omaksensa. Ei olekaan Jumalalla niin suuri kunnia kuin yhdellä kunniallisella talonpojalla, sillä Jumala on tunnustanut maailman edessä, että Hän on sen Pojan Isä, joka tänä päivänä on syntynyt hevoisen tallissa. Mutta maailman siviät huorat ei viittis sitä tunnustaa, sillä maailman herrat luulevat, että Marian Poika on huoran sikiä. Ei he sano tietävänsä, mistä tämä mies on tullut. He sanovat Vapahtajalle: Emme ole äpäränä syntyneet, me olemme vapaana syntyneet, meillä on Isä, nimittäin Jumala. Ja koska Vapahtaja sanoi heille: “Te olette siitä isästä perkeleestä!” Silloin rupeisit he kiviä poimimaan. Ja kukapa olis tuota hirviätä sanaa viittinyt kuulla, että hän on siitä isästä perkeleestä. Joka siviä ja kunniallinen ihminen olis sen soimauksen pahaksi ottanut, koska yksi semmoinen ihminen, joka on pidetty vääränä profeettana ja kansan häiritsijänä tulis häntä soimaamaan, että hän on siitä isästä perkeleestä. Sillä ei kukaan tahdo olla perkeleen lapsi, vaikka kuinka olis perkeleen töitä tehnyt.

Mutta jokaisella suruttomalla ihmisellä on se aina mielessä, että jos hän ei ole Jumalan lapsi, ei hän ole perkeleen lapsikaan. Mutta me tiedämme, että perkeleellä ei ole yhtään lasta, jota hän olis itse synnyttänyt, eikä hän tahdo yhtään lasta synnyttää. Hän on niinkuin muukin huora, joka ei sois ollenkaan, että hänelle tulis lapsia. Sentähden ovat myös riettaan huorat hedelmättömät. Ei he tule raskaaksi, jos he vielä makaisit Pyhän Hengen vieressä joka yö. Mutta vaikka rietas itse on hedelmätöin, kyllä hän sentähden varastaa niitä Adamin lapsia, joilla ei ole risti rinnassa. Sanotaan, että maahiset myös kapaloittevat lapsiansa, mutta ei kärsitä ristiä pantavan rinnan päälle, sillä Jesuksen risti ahdistaa rintoja. Sentähden ei tohdi maahisen tyttäret vaihettaa niitä ihmisen lapsia, joiden rinnassa risti on. Mutta niitä lapsia he vaihettavat, joilla ei ole risti rinnassa. Mutta koska maahiset vaihettavat lapsia, panevat he omia lapsiansa sijaan. Ja ne maahisen lapset rääkkyvät yöt ja päivät, ja heillä on niin iso vatta, ettei he saa kyllänsä koskaan. Eiköhän ne kaikki ole maahisen lapset, jotka rietas on vaihettanut itsellensä, ja joilla on niin suuri vatta, että kaikki ajatuksetki menevät sinne, ja joilla on niin isot silmät, mutta ei kärsi valkeutta nähdä.

Pääasia näistä arveluksista on se, että rietas ei ole synnyttänyt yhtään poikaa. Sentähden hän ei tiedä millinen vanhimman sydän on. Mutta Jumala on tunnustanut, että Hän on sen Pojan Isä, joka tänä päivänä on syntynyt tallissa, vaikka moni herra ja myös talonpoika ei viitti tunnustaa niitä lapsia omaksensa, joita he salavuoteudessa tehneet ovat. Ja sen huoruuden ja valheen on valheen isä perkele heille opettanut. Ei he sentään viitti kuulla, että he ovat siitä isästä perkeleestä. Mutta sen me tiedämme, että Jumalalla on vanhemman sydän, koska Hän on synnyttänyt Pojan.

Paetkaat siis Hänen tykönsä kaikki murheelliset orpolapset, joita perkele ja maailma on jättänyt alastomaksi parkumaan maailman kylmän laattian päälle. Paetkaat Hänen tykönsä, te murheelliset orpolapset, joita omat luonnolliset vanhemmat maailman kunnian tähden ovat viskanneet sontatunkioon. Nostakaat teidän kätenne ylös, ja parkukaat niin korkialla äänellä, että ääni kuuluu taivaaseen asti. Siellä on Isä sillä Pojalla, joka tänä pänä on syntynyt tallissa luontokappalten keskellä. Ja Hänellä on Vanhimman sydän. Ei Hän jaksa kuulla lapsiansa parkuvan nälässä ja vilussa maailman kylmän lattian päällä. Hän ottaa heitä syliinsä ja antaa heidän imeä armosta vuotavaisia rintojansa. Parkukaat, parkukaat, te murheelliset ja alastomat orpolapset, joita maailma ja rietas on jättänyt kylmän lattian päälle. Parkukaat niin kovin, että Taivaallinen Isä kuulee. Hänellä on Vanhemman sydän, mutta ei muilla. Hän armahtaa niitä, jotka rukoilevat Jeesuksen nimeen, Isä meidän j. n. e.

Evangeliumin kirjoittaja on muistellut, että neitsy Maria synnytti Pojan, ja sen Pojan isästä ei ollut vakainen tieto. Muutamat luulit, että Josef olis sen Pojan oikia isä, vaikka ei Maria häpiän tähden viittinyt sitä tunnustaa, mutta evankelistat ovat myös jättäneet meille sen muisteluksen, että Josef tahtoi heittää morsiamensa Marian sentähden, että hän oli tullut raskaaksi. Siitä arvataan, ettei Josef ole tahtonut tunnustaa itsiänsä lapsen isäksi. Ja koska ei ainoastansa juutalaiset, vaan myös pakanat luulevat, että Marian Poika on äpärä eli huoran sikiä, täytyy meidän tällä hetkellä tutkistella, kuka on sen Pojan oikia isä, joka tänäpänä on syntynyt tallissa, ja onko sen Pojan Isällä vanhimman sydän? Ja siinä samassa pitää meidän myös kysymän perään, kuka niitten isä on, joitten isän nimi ei löydy kirkonkirjassa? Onkohan niillä isän sydän, eli hukan sydän, jotka ei tahdo tunnustaa lapsiansa omaksensa? Meidän Herramme Jesuksen Kristuksen Isä, joka on tunnustanut maailman edessä, että Hän on sen Pojan Isä, joka tallissa syntynyt on, tehköön kaikki neitseet hedelmälliseksi, rakkaaksi ja raskaaksi, että he synnyttäisit ja tunnustaisit maailman edessä, kuka sen uuden ihmisen oikia Isä on. Ja kaikki ne lapsukaiset, jotka turmelemattomasta siemenestä syntyneet ovat, tulisit tuntemaan, kukä heidän oikia Isänsä on.

Ensimmäinen kysymys: Kuka on niitten isä, joitten nimiä ei löydy elämän kirjasta? Niitten isä sanotaan olevan helvetissä, vaikka ne riettaan huorat, jotka ovat hänen kanssansa huoranneet, nämät huorat ei tiedä, kuinka ja koska he olisit riettaan kanssa maanneet. He ovat niin raskaasti nukkuneet, ettei he ole tunteneet, koska rietas olis heidän rintojansa pusertanut. Synnin unessa ovat he maanneet riettaan sylissä. Ja siinä unessa ovat he myös hänen kanssansa huoranneet. Sanovat kyllä muutamat tyttäret, ettei heillä ole niin raskas uni, että kasakat saattaisit tehdä lapsen heille niin salaisesti, ettei heidän pitäis heräämän. Mutta me tiedämme, että rietas suostuttaa heitä unijuomalla, johonka on pantu käärmeen kuuta, pirun paskaa ja kuolleen uskon liivaa. Siitä on tullut niin raskas uni, ettei he tiedä enää tulevaisesta ilmasta mitään. Silloin pääsee rietas pusertamaan heidän rintojansa niin kuin Vapahtajan uskotoin morsian Israel antoi pusertaa rintojansa Egyptiläisen huorimiehille, ja teki huorin monen epäjumalan kanssa. Mutta tämänaikaiset huorat ei tiedä, että he ovat huoranneet riettaan kanssa. Vasta jälkeen, koska joku heistä herää, tuntevat he, että riettaan siemenet puikivat sydämen juuressa, siellä he puikivat niin kuin käärmeet, sammakon pojat ja liiskot. Silloin he rupeevat kyllä moittimaan, ettei taida olla oikiata laitaa heidän kanssansa, koska se niin oksennukselta kaivaa.

Mutta mitä se auttaa enää, koska käärmeen siemenet ovat päässeet juurtumaan sydämen juuressa? Sydän paisuu päivä päivältä, eikä se parane, vaikka verta lasketaan. Mutta jos ne jaksaisit matkustaa Kaanaan maalle, jos ne jaksaisit ristiänsä kantaa Golgathan mäelle, jos ne jaksaisit kontata Jesuksen ristin juurelle, jos ne jaksaisit viimein avata suutansa, että Hän, se siunattu Vaimon Siemen, joka on musertanut käärmeen pään, sais tiputtaa yhden ainoan pisaran siitä punaisesta ja kalliista sovintoverestä heidän suuhuns. Silloin voisit ne käärmeen siemenet, jotka puikivat sydämen juuressa, kuolla, eli tulla niin voimattomaksi, ettei he jaksais enää puikia ja paisuttaa sydäntä. Lähtekäät siis Kaanan maalle, te riettaan huorat, jotka olette heränneet. Lähtekäät matkustamaan Betlehemiin. Kantakaat ristiä Jerusalemin kaupungista Golgatan mäelle, kontatkaat Jeesuksen ristin juureen, ja avatkaat suutanne, että se siunattu Vaimon Siemen tiputtais yhden ainoan pisaran siitä punaisesta ja kalliista verestä teidän suuhunne, että ne käärmeen siemenet, jotka puikivat sydämen juuressa ja kaivavat sydämen juurta ja imevät sydämestä verta, kuolisit ja palaisit helvetissä ynnä heidän isänsä kanssa, joka on kirottu ijankaikkisesti.

Toinen kysymys. Kukas niitten isä on, joitten nimiä ei löydy kirkon kirjassa? Niitten isä on joku perkeleen poika, joka on käynyt faarinsa koulussa, ja on siinä koulussa oppinut huorin tekemään ja valehtelemaan, niin kuin itse vanha faari on murhaaja alusta ollut, ja valehtelija ja valheen isä, niin hän opetti myös poikiansa surmaamaan omia lapsiansa ja valehtelemaan, ettei he ole sen jalkalapsen eli äpärän isä, joka ei tiedä isänsä nimeä. Hattarat ja mettänperkeleet nauravat, koska heidän nimensä huudetaan, sillä heidän nimensä ei löydy kirkon kirjassa, eikä myös elämän kirjassa; mutta heidän nimensä on mettänperkele, he ovat vaimojen päälle niin kuin kiimakoirat, ja pahemmat vielä kuin kasakat.

Niitten seassa löytyy myös joku naaraspiru, joka tahtoo huorin tehdä monen mettänperkeleen kanssa. Mutta yksi naaraspiru, joka on yksi pohjatoin huora, ei taida hedelmälliseksi tulla, eikä huora tahdo hedelmälliseksi tulla, vaan jos huoruudesta tulis hedelmä, niin hän ajaa hedelmän ulos elävällä hopialla eli käärmeen nahalla, eli pusertavat rintojansa niin, että lapsi hänen kohdussansa surmataan. Mutta muutamat ovat niin kunnialliset, ettei he tahdo ollenkaan tunnustaa, että he ovat huorin tehneet naaraspirun kanssa, vaan he kieltävät pois, ettei he ole semmoisia häpiällisiä töitä tehneet. Ja niin muodoin tulevat huorain sikiät äpäräksi.

Onkos niillä vanhemman sydän, jotka kieltävät omia lapsiansa? Pois se! Vaan niillä on hukan sydän, karhun sydän, eli jalopeuran sydän, eli lohikäärmeen sydän, sillä lohikäärme ei kanna vaaria pojistansa. Hän panee muniansa hiedan sisälle ja jättää siihen. Kukas on siis niitten äpäräin isä, jonka nimiä ei löydy kirkon kirjassa? Niitten isä on vissimmästi joku mettänperkele, ja niitten äiti on naaras piru. Kaikki linnut taivaan alla elävät avioliitossa, mutta mettänperkeleet, ja hukat, ja siat, ja lohikäärmeet, ja naudat elävät erinänsä. Ja koirat ja velhot, net ei tule koskaan vihille. Silläpä Ilmestyskirjassa sanoo, et-tä koirat ja velhot ovat ulkona. Ja siellä he saavat ulvoa iankaikkisesti.

Kolmas kysymys: Kukas on sen Pojan Isä, joka tänäpänä on syntynyt tallissa? Muutamat arvelevat, että Josef on sen Pojan isä, mutta Josef ei ole saattanut tunnustaa itsensä sen Pojan isäksi, sillä Evangelista Matteus muistelee, että Marian ylkämies Josef tahtoi heittää morsiamensa, koska hän tuli tietämään, että Maria oli raskaana. Ja minkätähden Josef tahtoi heittää kihlatun morsiamensa? Sentähden, että hän tiesi vakaan, ettei hän ole sen lapsen isä, joka Marian kohdussa oli. Kukas oli siis sen lapsen Isä? Juutalaiset ei uskoneet ollenkaan, että Jumala oli sen Pojan Isä, vaan he luulit, että perkele oli hänen isänsä, sillä he sanoit sille miehelle, joka oli sokiana syntynyt, ettei he tiedä mistä se mies oli tullut, joka sokian silmät avais, mutta sen he luulit tietävänsä vakaan, ettei hän ole Jumalasta.

Ja siinä samassa uskossa ovat vielä muutkin maailman viisaat, ettei Jesus ole Jumalan Poika, mutta että hänellä on isompi järki kuin muilla ihmisillä. Sen he antavat myöten. Mutta me kuulemme tämän päivän evangeliumista ja muista Raamatun paikoista, että Jumala on tunnustanut maailman edessä, että Hän on sen Pojan Isä, joka syntyi hevoisen tallissa luontokappalten keskellä. Mutta maailman herrat ei tunnusta sitä, eikä kunnialliset talonpojatkaan viitti tunnustaa niitä lapsia omaksensa, joita he ovat salavuoteudessa tehneet.

Yhdellä kunniallisella talonpojalla on siis suurempi kunnia kuin Jumalalla, sillä yksi kunniallinen talonpoika ei tahdo häpeän tähden tunnustaa omia lapsiansa omaksensa. Mutta Jumala on tunnustanut, että se Poika, joka syntyi tallissa, on Hänen Poikansa, vaikka juutalaisten herrat ei ole sitä uskoneet, eikä moni maailman herra sitä uskois, että sen köyhän ja ylönkatsotun neitseen Marian Poika on Jumalan Poika. Sentähden ei viitti maailman herrat mennä hevoisen talliin katsomaan maailman Vapahtajaa, kussa se makaa heinäin ja olkein päällä köyhänä ja ylönkatsottuna, pilkattuna ja kirottuna maailman herroilta, jotka pelkäävät, että heidän verka- ja silkkivaatteensa rupeisit haisemaan sonnalta, jos ne kävisit hevoisen tallissa katsomassa Jumalan Poikaa, jota he pitävät äpäränä.

Eikä myös kunnialliset talonpojat viitti käydä tallissa katsomassa tätä Marian Poikaa. Erinomattain semmoiset talonpojat, joilla on verkavaatteet ja verkarokit päällä, pelkäävät, että jos he kävisit tallissa, rupeisit hekin haisemaan sonnalta ja tulisit apostolitten kaltaiseksi, jotka luettiin maailman sontatunkioksi. Mitäpä maailman herrat ja kunnialliset talonpojat huolivat semmoisesta Vapahtajasta, joka makaa seimessä heinäin ja olkein päällä luontokappalten keskellä? Hän on niin köyhä ja ylönkatsottu, ettei Hänellä ole sijaa ihmisten majassa, paljota vähemmin taitaa Hänellä olla sijaa ihmisten sydämissä.

Oli ilman epäilemättä Betlehemissä kestikievarin talossa komiat pykningit, mutta kestikievari oli saanut maailman herroja vieraaksi. Kuinkapa hän saattoi lainata yösijaa Marialle, joka oli paksuna, ja kukatiesi muutampi kulkeva huora? Hänen täytyi siis mennä yösijaa hakemaan tallissa, kussa aasi ja härkäinen tunsi Luojansa, niin kuin profeetta Jesaja kirjoittaa, että aasi ja härkä tuntevat isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne minua, sanoo Herra.

Koska nyt Jumalan Pojan äiti on niin köyhä ja ylönkatsottu, ettei kukaan maailman herroista eikä kunniallisista talonpojista viitti katsoa hänen päällensä, sillä ei hänellä ole varaa pitää ristiäisiä ja kalaasia, niin kuin maailman herrat ja kunnialliset talonpojat vaativat. Jerusalemin vaivaiset ja kerjäläisetkään ei mene hevoisen talliin katsomaan Jumalan Poikaa ja maailman Vapahtajaa, sillä maailman vaivaisilla ja kerjäläisillä on usein Jumala peräsuolessa. Ja Jumalan Pojan äiti on itse niin köyhä ruumiin puolesta, ettei hän jaksa vaivaisten rapavattaa täyttää. Niin ei yksikään maailman lapsista mene katsomaan Jumalan Poikaa, vaan ainoastaan ne karjan paimenet, jotka olit valvomassa, koska muut olit nukkumassa. Niille ilmoitit Jumalan enkelit, että Herra Kristus Davidin kaupungissa oli syntynyt, ja ne muut kiiruhtivat Betlehemiin katsomaan Vapahtajaa, ja juttelit kaikille, mitä he olit nähneet ja kuulleet siitä lapsesta. Mutta ainoastansa Maria kätki ne sanat sydämeensä, mutta kaikki muut pidit niitä ilmoituksia jaarituksina.

Neljäs kysymys: Onkos sillä miehellä vanhimman sydän, joka tunnustaa maailman edessä, että se köyhä ja ylönkatsottu lapsi, joka on syntynyt tallissa, on Hänen Poikansa? On, Jumalan kiitos! Sillä miehellä on vanhimman sydän, ja niin palava rakkaus on sen miehen sydämessä, että rakkaimman äidin sydän on kylmä niin kuin jää sen ylenpalttisen rakkauden suhteen, joka meidän Herramme Jesuksen Kristuksen Isän sydämessä on.

Ei olekaan vielä yksikään äiti antanut ainoan Poikansa kuolemaan huorain ja varkaitten edestä, niin kuin meidän Herramme Jesuksen Kristuksen Isä on tehnyt. Katso nyt, rakas äiti, kuinka kylmä sinun sydämes on Taivaallisen Vanhimman sydämen suhteen. Sinun sydämes on, rakas äiti, kylmä niin kuin jää Taivaallisen Vanhimman sydämen suhteen. Sinun sydämes on niin kuin hukan sydän sen sydämen suhteen, joka Taivaallisen Vanhimman rinnassa vuotaapi verta. Sinä et antais lammastakaan kuolemaan huorain ja varkaitten edestä, jopa sitte ainoan Poikasti. Mutta Taivaallinen Isä on antanut ainoan Poikansa huorain ja varkaitten edestä.

Katso nyt, rakas äiti! kuinka huono ja kelvotoin sinun rakkautes on Taivaallisen Vanhimman rakkauden suhteen. Sinulla on niin suuri maailman kunnia, rakas äiti, että jos yksi sinun lapsistas tulis huoraksi ja varkaaksi, niin sinun sydämes jäähtyis ja tulis kylmäksi. Sinä ajat sen onnettoman lapsen pois talostasi, etkä kärsi enää nähdä häntä silmäisti edessä. Et sinä viitti kuulla, että sinä olet huoran eli varkaan äiti. Mutta Taivaallisen Vanhimman sydän on vielä niilleki lapsille rakas, jotka ovat huoraksi ja varkaaksi tulleet. Hän on jo monta kertaa saanut kuulla, että Hänen lapsensa ovat huorat ja varkaat. Mutta Hänen sydämensä ei ole jäähtynyt vielä, eikä kylmäksi tullut, vaikka Häntä on haukuttu huorain ja varkaitten isäksi. Tuntekaat, te maalliset vanhemmat, jos te jaksaisitte sen kärsivällisesti kantaa. Teidän rakkautenne loppuu varsin, koska lapset tulevat huoraksi ja varkaaksi. Te ajatte pois semmoisia talostanne, koska te itse olette kunnialliset. Ette viitti semmoisia nähdä teidän silmäinne edessä. Mutta Taivaallinen Vanhin ottaa vielä niitäkin lapsia syliinsä, jotka ovat katuvaiset huorat, ja katuvaiset varkaat. Ja vaikka nämät jumalattomat lapset ovat Hänen kyyneleensä pilkanneet, yhtä hyvin antoi Hän ainoan Poikansa kuolemaan huorain ja varkaitten edestä.

Voi! Voi! sitä Taivaallisen Vanhimman rakkautta, kuinka palava se on. Rietas luuli, että kaikki Taivaallisen Vanhimman lapset ajetaan pois, koska hän sai kaikkia heitä huorin tekemään ja varastamaan. Hän ajatteli, että Taivaallinen Vanhin ajaa semmoisia pois talostansa ijankaikkiseksi ajaksi. Mutta rietas tuli tässä asiassa petetyksi, sillä riettaalla ei ole lapsia omasta takaa, muuta kuin mitä hän on ryöstänyt ja varastanut Jumalalta. Ja sen tähden on hän kokonansa tietämättömyydessä, kummoinen Vanhimman sydän on. Mistäpä rietas tunsi Vanhemman sydäntä? koska hän ei ole koskaan synnyttänyt. Lohikäärme panee muniansa hietaan. Ja sinne hän ne jättää.

Siinä tuli siis vihollinen petetyksi, ettei hän tuntenut Taivaallisen Vanhimman sydäntä. Hän ei arvannut sitä, että Taivaallinen Vanhin saattaa sovitetuksi tulla lastensa kanssa, vaikka he ovat huorat ja varkaat, jos he tulevat nöyränä ja katuvaisella sydämellä kerjäämään armoa.

Paetkaat siis, te katuvaiset huorat ja katuvaiset varkaat Taivaallisen Vanhimman tykö. Rientäkäät Betlehemiin katsomaan sitä köyhää lasta, joka makaa seimessä, hyljättynä, ylönkatsottuna, maailmalta pilkattuna ja ulos huoneesta vatkattuna, jolla ei ollut sijaa suruttomain ja katumattomain majassa. Ottakaat Häntä huoneeseen, te hengessä köyhät paimenet, te murheelliset ja katuvaiset sielut. Härkä ja aasi, ottakaat Häntä huoneeseen, koska Hänellä ei ole sijaa ihmisten majassa. Lampaat ja karitsat, ottakaat Häntä huoneeseen. Tiaiset ja pulmukaiset, ottakaat Häntä huoneeseen. Pääskyiset ja kaikki pienet linnut, ottakaat Häntä huoneeseen, sitä ylönkatsottua lasta, joka makaa seimessä olkein ja heinäin päällä. Ottakaat Häntä teidän sydämenne huoneeseen, amen!

_________________________________

Jäljennös / Iisakki Poromaan jäljennöskirja / Junosuvanto /