N:o 15 3 SUNNUNTAINA LOPPIAISESTA (katkoksia)

(Alku kateissa) … vahingollista kalua, jotka maailman lapset tuovat seurakunnan sisälle, ja jolla he imevät köyhäin hien ja vaivan. Silloin suuttuvat maailman lapset kristityille, jotka raittiuden saarnaamisella pilaavat heidän kauppansa ja vievät heidän siunauksensa. Ja vaikka he jo aikaa ovat myyneet esikoisen osan yhden gryynivellin edestä, ottavat he kuitenkin vihan siitä, että kristityt neuvomisellansa vievät heidän siunauksensa. Eikä tämä Esaun viha lakkaa, vaikka Jaakob pakenee vieraalle maalle, vaan hän nousee julmuudessaan ja lähtee suurella väellä matkaan hävittämään Jaakobia.

Vanhan Aatamin karvat, jotka olit hänellä jo syntyissä, nousevat pystyyn, koska hän kuulee, että Jaakobi on tulemassa. Hän tulee suuressa vihassa, ja aikoi suuressa julmuudessa repiä veljensä kappaleiksi. Mutta yksi voimallisempi mies tuli tien päällä ja käänsi hänen mielensä. Kukas esti Esaun täyttämästä hänen pahan aikomuksensa? Kukas jäähdytti hänen sydämensä? Kukas otti pois vihan ja koston pyynnön hänen sydämestänsä, ja kukas pakotti häntä itkemään Jaakobin kaulassa?

Tämän suuren muutoksen Esaun sydämessä olit Jaakobin rukoukset vaikuttaneet. ”Minä olen mahdoton kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen totuuteen, jonka sinä teit palvelijalles. Auta siis minua veljeni Esaun kädestä.” Niin sanoi Jaakobi, koska hän suuressa ahdistuksessa painiskeli Jumalan kanssa rukouksella, ja pyysi häneltä siunauksen sanoen: ”En päästä minä sinua, ennen kuin sinä siunaat minua.” Niin saattaa yhden hurskaan miehen rukous vaikuttaa niin paljon, että totuuden ja kristillisyyden vihamiehet täytyvät viimein itkeä rakkaudesta kristittyin kaulassa, vaikka he ensinnä ottavat kovin vastaan ja ovat vihaiset sen siunauksen tähden, jonka he sokeudessansa luulevat mistantaneensa kristittyin saarnaamisen ja neuvomisen kautta.

Se on jo ennen maailmassa tapahtunut sen kaltainen suuri ihme, että ihminen on haamunsa muuttanut ja tullut pedoksi, niin kuin kuningas Nebukadnezar. Ja on vielä sekin tapahtunut sen suuren noidan kautta, joka saattaa veden viinaksi muuttaa ja vihan rakkaudeksi kääntää, että hukkakin muuttaa haamunsa ja tulee ihmiseksi. Mikä suuri muutos pitää tapahtuman ihmisen kanssa, ennen kuin hän, joka on luonnosta niin kuin hukka, tulee hiljaiseksi kuin lammas. Se arvataan tyhä Esaun esimerkistä, vaikka yksi luonnollinen ihminen ei tiedä mitään siitä merkillisestä muutoksesta, koska hän julmuudessansa lähtee matkaan niin kuin Esau joukkonsa kanssa hävittämään veljensä.

Kuitenkin tulee hukkakin ihmiseksi, koska yksi suurempi Herra rupee häntä taamomaan¹, ja hänen luontonsa muuttamaan, niin kuin se tapahtui Esaulle, joka oli pahalla aikomuksella lähtenyt matkaan, mutta Jaakobin rukoukset ja kyyneleet vaikuttivat niin paljon, että hukan sydän otettiin pois Esaun rinnasta, ja hänen täytyi itkeä rakkaudesta Jaakobin kaulassa.

Tämä suuri muutos Esaun kanssa tapahtui sen tuntemattoman miehen voiman kautta, joka painiskeli Israelin kanssa toisella puolella Jordania. Ja jos kaikki Israelin oikeat sukulaiset, jotka ovat suuren vaivan kautta jutamassa² isänmaalle, olisit niin kiivaat painiskelemaan sen tuntemattoman miehen kanssa, niin kuin se vanha Israel, koska hän oli suuressa hädässä ja sydämen ahdistuksessa vanhemman veljensä julmuuden tähden, totta he saisit siunauksen siltä tuntemattomalta ja vielä paremman siunauksen, kuin mitä he ovat sokealta isältänsä saaneet. Saisit he vielä senkin nähdä, että vainoojan sydän muutetaan sen tuntemattoman voiman kautta, ja viha käättään rakkaudeksi. Antakoon siis se tuntematoin, joka painiskeli Israelin kanssa, että kaikki murheessa olevaiset matkamiehet, jotka ovat isänmaalle jutamassa, saisit voiman painiskelemaan hänen kanssansa ja voittamaan sydämen hartaudella. Isä meidän j. n. e.

Prop.* Kristillisestä nöyryydestä. Ensimmäinen askele kristillisyyden tiellä, koska ihminen on oppinut tuntemaan viheliäisyytensä, on yksi nöyrä alentaminen, joka ilmoittaa itsensä siinä, että ihminen tuntee itsensä mahdottomaksi senkaltaisessa huonossa tilassa lähestymään sitä kaikkein Pyhintä ja vanhurskasta. Syntinen ajattelee usein heränneessä tilassansa, ettei hän ole mahdollinen ollenkaan kääntämään ajatuksiansa sinne käsin, koska hänessä on niin paljon syntiä ja paljon riettautta. Tämä oman mahdottomuuden tunteminen, tämä nöyrä alentuminen Jumalan edessä on vissimmästi se kristillisyyden alku, jonka Vapahtaja löysi sadanpäämiehen tykönä, koska hän sanoi: ”En ole löytänyt sen kaltaista uskoa Israelissa.” Tämä mahdottomuus eli oman mahdollisuuden puutos tuntuu myös näissä sadanpäämiehen sanoissa: ”Herra! En ole mahdollinen, ettäs tulet minun kattoni alle, vaan sano ainoastans yksi sana, niin minun palvelijani paranee.”

Tämä sadanpäämies oli siis oikein nöyräksi tullut Jumalan edessä, ja jos joka armoa etsiväinen sielu tulis niin nöyräksi Jumalan edessä, että hän niin kuin Israel, eli niin kuin tämä sadanpäämies, eli niin kuin Kananean vaimo, häätyis tunnustamaan mahdottomuutensa sekä Jumalan että ihmisten edessä, totta hän pikemmin pääsis vaivastansa rauhaan. Mutta ehkä kaikki heränneet ihmiset tuntevat ja tunnustavat mahdottomuutensa ja valittavat, että heissä on niin paljon syntiä, ettei he ollenkaan ole mahdolliset saamaan armoa. Kuitenkin makaa tämän ulkonaisen mahdottomuuden alla niin paljon omaa vanhurskautta kätkettynä, että he tämän käärmeen tähden ei tohdi tulla Vapahtajan likikään.

Erotus kristillisen nöyryyden ja omanvanhurskauden välillä on niin fiini, että yksi herännyt sielu saapi välistä taistella monta ajastaikaa omanvanhurskautensa kanssa, vaikka hän tyhmyydessänsä luulee, että se on hänen mahdottomuutensa, joka estää häntä tulemasta armoistuimen eteen. Mutta ei mahdottomuus koskaan estä katuvaisia tulemasta armoistuimen eteen. Kyllä he mahdottomuutensa tähden saattaisit polvillansa kuitenkin sinne käsin kontata ja hiljaksens kulkea murheen laaksossa siihen asti, että he pääsevät kolkuttamaan sen ahtaan portin päälle rukouksilla ja kyyneleillä ja huokauksilla.

Mutta se on juuri omavanhurskaus, joka mahdottomuuden muodossa panee itsensä poikkipuolen tietä, että yksi köyhä matkustavainen ei pääse edes eikä takaisin. Ei se ole turhaan sanottu Vapahtajalta, että se portti on ahdas ja tie kaita, joka viepi elämään, ja harvat sen löytävät. Se on yksi tien haara, joka usein eksyttää murheellisia ja katuvaisia sieluja. Koska he nimittäin tuntevat itsensä mahdottomaksi, niin he kätkevät silmiänsä Ristinkantajan päällekatsannosta, niin kuin jänis välistä pistää päätänsä pensaan sisälle, ja luulee olevansa kätketyn, koska hänen silmänsä ovat peitetyt. Mutta ei se konsti auta sinua, murheellinen sielu, että sinä peität silmäsi Vapahtajan kasvoin edestä. Kyllä hänen tarkka silmänsä näkee sinun alastomuutes yhtä hyvin.

Ei se ole muu kuin omavanhurskaus, joka tämän kaltaiset ajatukset lykkää sinun sydämees. En saata minä tällä haamulla tulla Vapahtajan silmäin eteen. Minä olen musta ja alastoin. Minussa on niin paljon riettautta ja saastaisuutta. En tohdi minä näin huonona tulla Vapahtajan silmäin eteen. No! Jos pidät häpeänä näyttää sinuas sen kaltaisena kuin sinä olet Vapahtajalle, niin mene sitten kaunistelemaan itsiäs. Niin tekevät myös maailman huorat, koska he tahtovat suositella maailman herroja, pahimmat ja häpiällisimmät paikat he peittävät koreudella. Pesevät itsensä huoruuden viinalla, että he muka tulisit punaiseksi. Kurkistelevat peilissä ja tälläävät itsensä oikein somaksi, että he tulisit kauniiksi maailman silmäin edessä.

Niin tekevät myös hengelliset huorat, koska he peittävät pahimmat paikat siveydellä, panevat omanvanhurskauden hametta ympärillensä, voitelevat omantunnon haavoja suruttomuuden ploosterilla³, ja sydämen haavat paikkaavat kuolleen uskonsa kanssa, ja sillä haamulla he tunkevat itsensä hääsaliin. Mutta jos sinä olet kerjäläinen, niin älä muuta haamuasi. Jos sinä olet raadollinen ja köyhä, älä tee itseäs rikkaaksi. Jos sinä olet alastoin, älä peitä alastomuuttas. Jos sinun sielusi on täynnä vertavuotavia haavoja, älä peitä niitä haavoja suruttomuuden ploosterilla, vaan tule semmoisena kuin sinä olet armoistuimen eteen. Älä pidä häpiänä kerjätä, koska sinulla ei ole mitään omasta takaa, millä sinä peittäisit alastomuutes, taikka tappaisit nälkääs, taikka parantaisit haavojas, niin sinun täytyy aivan kerjäämisellä elää, muutoin sinä hukut viheliäisyydessäs.

Mutta tämä kerjääminen on vanhalle aatamille raskas ja vastahakoinen työ. Hän on harjaintunut ennen kaupalla elämään ja omalla työllä tienaamaan ruokaa ja vaatteita. Ja koska semmoinen kunniallinen mies on tuhlannut omansa, niin pitää hän häpiänä niin alentaa itsensä, että hän rupeis aivan kerjäämisellä ja muitten ihmisten armosta henkensä elättämään. Pikemmin hän rupee väärät räkningit⁴ kirjoittamaan, niin kuin se väärä huoneenhaltija, joka sanoi Herransa velkamiehille: ”Ota kirjas, istu pian ja kirjoita viisikymmentä.” Tee synti vähemmäksi kuin se on.

Niin tekevät väärät huoneenhaltijat, jotka neuvovat ihmisiä, kuinka heidän pitää räkningin tekemän Jumalan kanssa. He sanovat Herransa velkamiehille: ”Ota kirjas, istu pian ja kirjoita viisikymmentä.” Tee synnin velka vähemmäksi kuin se on ja ajattele näin: Jos olisin jotakin velaksi ottanut, kyllä minä olen kalua tuonut kanssa. Jos olisin väärin tehnyt, kyllä minä olen paljon hyvää tehnyt sitä vastaan. Jos minä olisin joskus kironnut ja tapellut, kyllä minä olen veisannut ja siunannut enemmän. Jos minä olisin viinakaupalla voittanut, kyllä minä olen vaivaisia ruokkinut sitä vastaan.

Niin seppä on vanha aatami tekemään räkninkiä Jumalan kanssa, että se tulee kuitti omassatunnossa, erinomattain, koska se väärä huoneenhaltija, eli semmoinen opettaja, joka ei tahdo loukata tahi paltuttaa maailman ihmisiä lain kovuudella, että joku sielu heräis ja totisen katumuksen tekis, vaan sitä vastaan kiittää seurakuntaansa ja saarnaa aivan suloisesti suruttomalle joukolle, ja tukkii väkisin armon kalkin sokian raukan suuhun, eli sekoittaa armon hunajata synnin myrkyllä, josta tulevat madot vattaan, valuttaa unijuomaa molemmista korvista suruttoman syntisen aivoon, että hän nukkuis iankaikkisesti. Joka niin neuvoo syntisiä tekemään räkninkiä Jumalan kanssa, että se tulis kuitti omassatunnossa, kyllä vissimmästi semmoista kaupparenkiä kiitetään maailmalliselta kauppaväeltä, joka aina velaksi ottaa, mutta harvoin ajattelee sen päälle, kuinka tämä synnin velka pitää maksettaman. Mutta minkä kaltaisen kiitoksen sen kaltainen väärä huoneenhaltija viimein saa … (loppu kateissa)

_______________________________________

Alkuperäinen / Aunon kokoelma / SKHS Kansallisarkisto Helsinki /

¹ kesyttämään

² vaeltamassa

³ laastarilla

⁴ laskut