N:o 17 5 SUNNUNTAINA LOPPIAISESTA 1851
Pyhä Pietari kirjoittaa kristityille, että he ovat
uudestisyntyneet, ei katoavaisesta, vaan katoamattomasta siemenestä, nimittäin
elävästä Jumalan sanasta, joka iankaikkisesti pysyy.
1. Piet. 1: 23.
Ja niistä
Jumalan sanoista pitää meidän ottaman vaarin, sillä me olemme myös
uudestisyntyneet siitä turmelemattomasta siemenestä, joka tähän peltoon on
kylvetty.
Vaikka tämä peltopalanen, joka on pohjan maalla, ei taida niin
hedelmällinen olla, kuin se pelto, joka on Kaanaan maalla, kussa paras pelto
satakertaisen hedelmän kantaa, on se ainoastaan tiettävä asia, että
turmelemattomat siemenet ovat kylvetyt, ja niistä turmelemattomista siemenistä
ovat ne harvat sielut jälleen syntyneet, jotka syntyneet ovat. Mutta ehkä
siementen Herra on kylvänyt hyvän siemenen peltoonsa, on myös vihamies kylvänyt
ohdakkeita siihen samaan peltoon.
Hän on kylvänyt niitten ohdakkeitten siemeniä ihmisten maatessa.
Vihamies on sen tehnyt kateudesta. Ei vihamies tosin voita mitään siitä, että
hän kylvää ohdakkeita siihen peltoon, johon siementen Herra on turmelemattoman
siemenen kylvänyt. Mutta ei vihamies kysy sen perään, mitä hän voittaa, saati
hän saattaisi vahinkoa tehdä toiselle.
Ahneuden luonto on se, ettei hän ilman maksutta tee mitään. Mutta
kateuden henki ei katso sen perään, mitä hän voittaa, saati hän saattaisi
vahinkoa tehdä toiselle. Sen tähden on myös vanhassa Ruotsin laissa iso
rangaistus määrätty sille, joka kylvää ohdakkeita toisen miehen peltoon, jos
vain saatettaisiin viisata1,
että hän on sen tehnyt. Mutta ei suinkaan vihamies ota päähänsä2, että hän on semmoisen
vahingon tehnyt, sillä me näemme, ettei vihamiehen palvelijatkaan ota mitään
päähänsä, joka olisi paha, vaan he kieltävät aina ja peittävät pahoja
tekojansa. Ensiksi maallisen oikeuden edessä, ja vielä hengellisen oikeuden
edessä.
Niin sanovat huorat ja varkaat, koska heitä tämmätään3 oikeuteen: “Sinun pitää
viisaaman4“, ja “tuokaa vieraat miehet5“. Ja koska he tulevat
hengelliseen oikeuteen, sanovat varkaat: “Ei tarvitse maailmalle huutaa.” Ei
suinkaan rietas ota päällensä yhtään syntiä. Eikä hänen palvelijansa ota
päällensä syntejä, joita he tehneet ovat.
Koska nyt vihamies on kylvänyt ohdakkeita Jumalan peltoon, ja sen hän
on tehnyt ihmisten maatessa, eli koska kaikki ihmiset olivat nukkumassa, niin
olisi paras neuvo ruveta tästedes valvomaan, ettei vihamies pääsisi aina
tästedes kylvämään enemmän ohdakkeita Jumalan peltoon. Minä tiedän, ettei
rietas tohdi silloin kylvää ohdakkeita, koska ihmiset ovat valvomassa. Mutta
jos vielä nekin, joita Isäntä eli siementen Herra on pannut vartijaksi,
rupeavat nukkumaan, niin kuin tähän asti on nukuttu, kyllä sitten vihamies
pääsee kylvämään ohdakkeita nisujen sekaan.
Ne harvat nisunjyvät, jotka nyt ovat kasvamassa ohdakkeitten seassa
muistakoon, että he ovat turmelemattomasta siemenestä syntyneet, vaikka he ovat
joka haaralta ohdakkeilta ahdistetut, ettei pääse aurinko niin paistamaan
heidän päällensä, kuin tarvitsisi, jotta ne harvat maitojyvät, jotka nyt
näkyvät Jumalan pellossa, pääsisivät kypsymään ja hedelmän kantamaan.
O, armollinen Isä taivaan, joka olet hyvän, painavan ja turmelemattoman
siemenen kylvänyt peltoon, muistuta niitä harvoja maitojyviä, jotka nyt näkyvät
ohdakkeitten seassa, muistuta heitä heidän turmelemattomasta luonnostansa, että
he ovat turmelemattomasta siemenestä syntyneet. Ja ehkä kuinka ohdakkeilta
ahdistetut, eivät kuitenkaan vielä tukahdutetut, kantaisivat sen verran
hedelmää, että siementen Herra saisi jotakin vaivansa edestä pellostansa, ettei
hänen tulevana vuonna tarvitsisi hakea siementä muualta, jos pakkanen ei pane
peltoa, jossa nämä maitojyvät ovat aina kasvamassa. Niin kuin se on vaarallinen
täällä pohjan maalla, kussa on sadetta kyllä ja kastetta myös joltisesti, mutta
harvoin auringonpaistetta. Että armollinen Herra Jeesus varjelisi näitä
maitojyviä lumisateesta, rakeista ja rajuilmasta, että he pääsisivät kypsymään,
ennen kuin syyspakkanen tulee. Kuule, sinä suuri siementen kylväjä, köyhäin,
isoovaisten ja väsyneitten peltomiesten huokaus. Isä meidän j. n. e.
Evankeliumi Matt. 13: 24
Me kuulemme tästä pyhästä evankeliumista, että yksi ihminen kylvi hyvän
siemenen peltoonsa, mutta ihmisten maatessa tuli vihamies ja kylvi ohdakkeita,
ja palvelijat tahtoivat hävittää ohdakkeet, mutta eivät saaneet lupaa Herralta.
Seuraavaisesti siitä, pitää meidän Jumalan armon kautta katseleman,
kuinka kylväjä kylvää hyvän siemenen, ja minkä tähden palvelijat tahtovat niitä
ohdakkeita nykiä? Ja minkä tähden Herra ei salli sitä tehdä? Mutta herättäköön
se suuri siementen Herra kaikki ihmiset valvomaan, ettei vihamies pääsisi
ohdakkeita kylvämään, niin kuin hän on tähän asti kylvänyt.
1. Palvelijat! Te olette nähneet, että Herra on näinä aikoina kiskonut
peltomaata pohjan maalla, kussa ennen ei ole freistattu6 peltomaata valmistaa
lyhykäisen kesän tähden, niin myös kylmän ilman tähden, ja likellä olevaisten
tuntureitten tähden, koska ei ole ollut toiveita kasvusta. Mutta me näemme,
että siementen Herra on viisaudessansa edeskatsonut tämän peltopalasen
soveliaaksi, koska Kaanaan maassa ei kasva muuta, kuin orjantappuroita ja
ohdakkeita, kussa on saatu ennen satakertainen hedelmä. Mutta nyt on Kaanaan
maa joutunut uuruokoon7
peltomiesten huolimattomuuden kautta.
Eikä ole Saksan maassakaan parempi peltomaa, vaikka siellä oli
Lutheruksen aikana jonkunlainen. Mutta nyt on paras peltomaa mustan pakanan
riikissä8, kussa ennen ei ollut
peltomaata ollenkaan. Ja se näyttää siksi, niin kuin siementen Herra olisi
päättänyt kylvää siihen maahan, kussa peltoa ei ole ennen bruukattukaan9. Koska Herran pelto muissa
paikoissa makaa mahona peltomiesten laiskuuden ja huolimattomuuden tähden,
jotka ovat antaneet Herran pellon mennä rappiolle. Kussa ennen on ollut
Herralla pelto, siinä on nyt aivan orjantappuroita ja ohdakkeita, joista rietas
äijä tekee prasun10.
Koska hän, niin kuin Raamattu todistaa, käy ympäri karkeita paikkoja, etsii
lepoa, eikä löydä, täytyy hänen välistä paistaa persettänsä valkean edessä, johonka hän panee ne
orjantappurat ja ohdakkeet, jotka nyt kasvavat pellossa.
Ja vaikka nyt Jumalan pelto on mahona sekä Kaanaan maassa, että myös
Saksan maalla ja joka paikassa, kussa ennen on ollut peltoa. Vaikka
orjantappurat ja ohdakkeet kasvavat joka paikassa, kussa ennen on kasvanut
nisunjyviä, niin kuitenkin vihamies kylvää ohdakkeita Jumalan peltoon, kussa
hän näkee olevan muutamia nisunjyviä itämässä. Ja sen hän tekee aivan
kateudesta, sillä ei vihamies voita mitään siitä, että hän pilaa toisen pellon.
Mutta se ilo, jonka vihamies saa toisen miehen vahingosta, kehottaa häntä
siihen.
Kateuden henki iloitsee aina toisen ihmisen vahingosta. Jokohan sitten
kateuden henki asuu maksassa eli peräsuolessa. Mutta sen me olemme nähneet,
että ilo tulee kateuden hengelle, koska toiselle tulee vahinko. Ja sen tähden
tulee myös riettaan enkeleille ilo kristittyjen lankeamisesta. Jos vaan yksi
kristitty kompastuisi, niin varsin tulee riettaan enkeleille ilo siitä. Ja he
pääsevät sitten sanomaan: “Katso, tuommoiset ovat kristityt!”
Mutta ei suinkaan vihamies saisi niin paljon ohdakkeita kylvää Jumalan
peltoon, jos ihmiset olisivat valvomassa. Mutta eivät he jaksa valvoa. Siinä on
syy. Vapahtaja sanoo nimittäin tämän päivän evankeliumissa, että vihamies tuli
ihmisten maatessa. Eivät he olleet valvomassa. Valitettavasti on hän jo
kylvänyt paljon ohdakkeita tänä vuonna Jumalan peltoon. Muutoin olisi tämä
peltopalanen koko kaunis. Mutta vihamies on jo keväällä kylvänyt ohdakkeet,
varsin kuin hyvä siemen oli pantu maahan. Ja nyt, koska oras rupesi näkymään,
ovat ohdakkeet itäneet. Ja me näemme, että ne ohdakkeet, jotka kasvavat
pellossa, ovat paljon isommat ja lihavammat, kuin muissa paikoissa.
Kussa on karkea maa ja kivistö, siinä ovat orjantappurat ja ohdakkeet
pienemmät. Mutta ne ohdakkeet, jotka kasvavat pellossa, ovat isot ja paksut, ja
ovat kohta sen miehen pituiset, joka niitä on kylvänyt. Ja ne ovat sangen
vahingolliset pellossa, sillä ne ottavat niin ison sijan, ja ne tukahduttavat
vielä sen hyvän siemenen. Ja ne harvat maitojyvät, jotka turmelemattomasta
siemenestä syntyneet ovat, eivät pääse oikein kasvamaan ja kypsymään niitten
kirottujen ohdakkeitten tähden.
2. tutkistelemus. Ei ole siis ihme, että palvelijat tahtovat koota
ohdakkeita pellosta, ennen kuin ne pääsevät kasvamaan. Mutta ei Isäntä salli
sitä, sillä he saattaisivat ynnä ohdakkeitten kanssa temmata myös nisuja, ja se
olisi vahingollista. Palvelijoilla olisi kyllä halu niitä vahingollisia ruohoja
temmata ja poisjuurittaa, mutta Isäntä on heitä kieltänyt sitä tekemästä, ettei
vahinko tulisi nisunjyville sen kautta. Sillä ei ole pelto niin kuin naurismaa,
eli perunamaa, josta ihmiset korjaavat vesiheiniä ilman vahingotta. Mutta
pelto, kussa nisunjyvät ovat kasvamassa, tulisi poljetuksi, jos palvelijat
rupeaisivat nykimään ohdakkeita. Sen tähden, koska palvelijat kysyivät
Isännältä: “Tahdotkos, että me menemme ja kokoamme ne?” sanoi Isäntä heille:
“En, ettette ohdakkeita kootessanne tempaisisi myös nisuja ynnä heidän
kanssansa.” Ei sen vuoksi, etteivät palvelijat saata erottaa ohdakkeita nisuista,
vaikka nämä ovat kyllä ensin nisun kaltaiset, niin että se palvelija, joka ei
ole oppinut tuntemaan ja erottamaan ruohoja, saattaisi kyllä tapaturmaisesti
temmata nisuja ohdakkeitten juuressa. Mutta senkin tähden, että pelto
poljetaan, jos palvelijat rupeaisivat sieltä ohdakkeita kiskomaan ylös, ja että
nisut kanssa taitamattomuuden kautta temmattaisiin. Sen tähden on Herra
kieltänyt palvelijoitansa, ettei saa palvelijat mennä kiskomaan ohdakkeita
ennen kuin elonaika tulee.
Mutta ei ole Herra kieltänyt palvelijoitansa niitä ohdakkeita
kokoamasta, jotka kasvavat pellon syrjällä, sillä niistä tulevat pahat
siemenet, joita maailman tuuli lennättää peltoon. Ja niitten ohdakkeitten
poisjuurittamisessa pitäisi palvelijoitten olla oikein kiivaita, niin kuin me
näemme Joosuan kirjasta. Mutta ei ole palvelijoilla niin suuri halu siihen,
että hävittää niitä ohdakkeita, jotka kasvavat pellon pyörtänöllä.
Muutamat palvelijat tahtovat aivan niitä ohdakkeita temmata, jotka
kasvavat pellossa nisujen keskellä. Mutta siinä taitaa olla heillä vähäsen
ymmärtämättömyyttä, koska he eivät ymmärrä niin siivosti temmata ohdakkeita,
etteivät nisut myös tulisi temmatuksi ynnä ohdakkeitten kanssa. Te kuulette
nyt, hyväntahtoiset palvelijat, ettei se ole Isännän tahto, että teidän pitää
kokoaman ohdakkeita pellosta ennen kuin elonaika tulee, vaikka teillä on halu
kyllä niitä ohdakkeita koota, jotka kasvavat pellossa. Mutta Isäntä vastasi:
“En, ettette ohdakkeita kootessanne tempaisi ynnä heidän kanssansa nisuja pois.
Malttakaa siis, palvelijat, ja sallikaa kasvaa molemmat elonaikaan asti. Ja
elonaikana sanon minä elomiehille: Kootkaa ensin ohdakkeet ja sitokaa heitä
lyhteisiin poltettaviksi, mutta nisut kootkaa minun aittaani.” Me kuulemme,
että elomiehet eivät ole samat miehet kuin ne palvelijat, jotka tahtovat
temmata ohdakkeita pellosta.
Nyt me olemme siis ymmärtäneet, että siementen Herra on kylvänyt hyvän
siemenen peltoonsa. Mutta vihamies tuli yöllä ihmisten maatessa ja kylvi
ohdakkeita samaan peltoon. Sitä ei olisi vihamies saattanut tehdä, jos ihmiset
olisivat olleet valvomassa. Mutta eivät he ole jaksaneet niin valvoa, ettei
vihamies olisi päässyt pahaa siementä kylvämään. Mutta koska nyt palvelijat
ihmettelevät, mistä nämä ohdakkeet ovat tulleet, täytyy Isännän sanoa heille,
että vihamies sen teki. Ja koska ne samat palvelijat näkevät, että ne
ohdakkeet, joita vihamies on kylvänyt, tekevät suuren vahingon pellolle, niin
tahtovat nämä palvelijat koota niitä ohdakkeita pellosta. Mutta Isäntä kieltää
nyt heitä kokoamasta. Ei ole Isäntä kieltänyt heitä kokoamasta niitä
ohdakkeita, jotka kasvavat pellon pyörtänöllä.
Nyt on kysymys tämä, kuinka paljon nisuja Isäntä viimein saa tästä
pellosta, joka tähän näinä aikoina on kylvetty. Vissimmästi11 tulisi perheen Isännälle
ilo, jos nämä maitojyvät, jotka ohdakkeitten seassa kasvavat, pääsisivät
kypsymään, niin saisi hänkin kerran maistaa uutista siitä pellosta, joka on
pohjan maalla kasvanut. Mutta pohjan maalla on sangen kylmä ilma ja lyhykäinen
kesä, ja harvoin auringonpaiste.
Pelto kasvaa kyllä hopusti, ja joutuu täällä pikemmin kuin Kaanaan
maassa sen valkeuden tähden, joka täällä on yötä päivää, erinomattain
Johanneksen aikana, koska sitä vastaan yö ja pimeys on enemmän aikaa Kaanaan
maassa. Ne ihmiset, jotka ovat valvomassa, näkevät täällä lukea kirjaa
Johanneksen aikana, mutta Kaanaan maassa ei näe kukaan lukea kirjaa. Ja
tämä valkeus tekee niin paljon, että pelto on täällä joutuisampi kuin Kaanaan
maassa. Mutta Kaanaan maa on kuitenkin sen kaltainen maa, josta voita ja
hunajaa vuotaa. Ja sen tähden on se maa ollut hedelmällisempi kuin Saksan maa.
Vaikka nyt pelto Kaanaan maassa on mahona, saatiin apostolien aikana
satakertainen hedelmä parhaasta pellosta. Mutta täällä, kussa kesä on
lyhykäinen ja harvoin aurinko paistaa, saadaan välistä neljän- ja välistä
viidenkertainen hedelmä. Ja kylväjä saa välistä olla tyytyväinen, jos hän saa
siemenenkään takaisin. Eivätkä jyvät täällä ole niin painavat kuin Kaanaan
maalla. Mutta se on kuitenkin parempi tyhjää, koska siementen Herra on saanut
tänäkin vuonna maistaa uutista siitä pellosta, joka on kasvanut pohjan maalla.
Jos ei pakkanen pane peltoa, niin on meidän toivomme ja uskalluksemme
Jumalaan, että ne harvat maitojyvät, jotka nyt ovat kasvamassa Herran pellossa,
tulisivat hedelmällisiksi siksi kuin elonaika tulee, että Herra tultuansa
löytäisi muutamia nisunjyviä. Mutta rukoilkaamme siementen Herraa, että Hän
antaisi enemmän kastetta taivaasta, ja että hän sen kasteen lisäksi antaisi
armollisen aurinkonsa paistaa tämän peltopalasen päälle, että se tulisi
hedelmälliseksi, että hän varjelisi maitojyviä lumisateesta, rakeista ja
rajuilmasta, ettei pakkanen panisi peltoa ennen kuin elomiehet tulevat
niittämään, ja ettei vihamies saisi enää tulla yöllä ihmisten maatessa
pilaamaan tätä peltoa, jossa oras on alkanut viheriöitsemään. Amen.
________________________________
Jäljennös
/ Jussilan kokoelma Oulun maakunta-arkisto /
1
näyttää
2
vastuulleen
3
haastetaan
4
näyttämän toteen
5
todistajat
6
yritetty
7
rappiolle
8
valtakunnassa
9
bruukattukaan = viljeltykään
10
nuotion
11
Varmasti