N:o 28 HELLUNTAIPÄIVÄNÄ 1848

Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden Hengen annan minä teihin, ja otan pois teidän lihastanne kivisen sydämen, ja annan teille sydämen lihasta. Silloin teidän pitää ajatteleman teidän pahaa menoanne ja teidän töitänne, ettei ne hyvät olleet, ja teidän pitää itsellenne suuttuman teidän rikostenne ja teidän epäjumalan palveluksenne tähden. Hes. 36: 26 ja 31.

Näin sanoo Herra Israelin lapsille profeetan Hesekielin kautta 36. luvussa, 26 ja 31 värssyissä, joista me kuulemme, että Hän aikoi pois ottaa kivisen sydämen heidän lihastansa ja antaa heille Uuden Hengen. Ja koska he saavat tämän uuden Hengen, pitää heidän ajatteleman heidän pahan menonsa päälle. Heidän pitää suuttuman itsellensä rikostensa tähden.

Nämät profeetan sanat kuuluvat myös meille, sillä ei ole ihmisen luonto nyt erilainen kuin ennen. Me kuulemme profeetan sanoista, että Herra aikoi ottaa kivisen sydämen heidän lihastansa, josta me arvaamme, että ihmisellä on kivinen sydän, ennen kuin se otetaan pois hänen lihastansa. Mutta ei suruton ihminen tunne, että hänellä on kivisydän. Luonnollinen ihminen ei tunne ollenkaan sydäntänsä, mistä aineesta se on tehty. Sydän makaa luonnollisen ihmisen rinnassa niin kuin hengetön ja tunnoton kivi, joka ei tunne hyvää eikä pahaa niistä, kuin Jumalan Hengen ovat. Mutta koska ihminen herää, silloin rupeaa hän vasta tuntemaan, että hänellä on yksi kivisydän, joka ei liiku enempää kuin kivi uskoon ja rakkauteen, ennen kuin Jumala ottaa sen kivisydämen hänen lihastansa.

Mutta koska ihminen on sen kaltainen luonnostansa, niin profeetta myös osoittaa, että koska Jumala antaa ihmiselle uuden sydämen ja uuden Hengen, silloin rupeaa hän ajattelemaan pahaa menoansa ja suuttumaan itsellensä rikosten tähden. Me tunnemme tässä paikassa ensimmäisiä Pyhän Hengen vaikutuksia lain kautta, josta katumus tulee. Jokainen, joka Pyhän Hengen vaikutuksia on tuntenut tykönänsä, muistaa hyvin sen ajan, koska hän oli suuttunut itsellensä rikosten tähden. Ja tämä suuttuminen itsellensä olis kyllä tarpeellisempi, kuin se maailman ihmisten suuttuminen kristityille. Mutta me näemme, ettei maailman ihminen suutu itsellensä rikosten tähden, vaan hän suuttuu ihmisille eli kristityille, jotka häntä manaavat totiseen katumukseen ja parannukseen.

Mutta me kuulemme nyt profeetan sanoista, että ihmisen pitää suuttuman itsellensä ja ei muille. Koska nimittäin uusi Henki annetaan hänelle, silloin hän suuttuu itsellensä nimittäin pahain töitten tähden, joita hän on tehnyt. Koska nimittäin yksi herännyt ihminen on saanut sen uuden Hengen, alkaa hän ajattelemaan sen entisen pahan menonsa päälle. Mutta suruton maailman ihminen, jolla on vielä se vanha henki, joka haisee pahalta Jumalan edessä, ei hän ajattele entisen pahan menonsa päälle, vaan hän ajattelee sen päälle, mistä hänen vielä pitää saaman paloviinaa suuhunsa. Hän ajattelee sen päälle, mistä hänen pitää saaman vielä enemmän tavaroita kokoon, mistä hänen vielä pitää saaman huoruutta ja kuinka hänen pitää vihollisiansa kostaman.

Mutta koska ihminen rupeaa todella ajattelemaan entisen elämänsä päälle, ja suuttumaan itsellensä rikosten tähden, silloin jo on uusi ihminen eli Henki vaikuttamassa hänessä, vaikka hän ensinnä on kohta niin kuin tietämättömyydessä, mistä ne murheelliset ajatukset tulevat. Koska nyt ihminen, niin kuin sanottu on, rupeaa ajattelemaan entisen elämänsä päälle ja suuttumaan itsellensä rikostensa tähden. Silloin on hän vissimmästi herännyt. Mutta ei ole vielä kivisydän pois otettu hänen lihastansa. Hän on ainoastansa sille rajalle tullut, että hän tuntee itsellänsä olevan kivisen sydämen.

Mutta ei hän saata sitä kivisydäntänsä muuttaa eli pois ottaa ennen kuin se tulee särjetyksi Pyhän Hengen voiman kautta. Mutta ei ole ihmisen kivisydän yhtäkkiä särjetty. Pyhä Henki saapi sen päälle työtä tehdä välistä monta aikaa ja ajastaikaa ennen kuin se saattaa armoa vastaan ottaa. Muutampain ihmisten sydän on niin kova, että se tulee kovemmaksi jota enemmän sen päälle kolkutetaan. Se nähdään juutalaisten esimerkistä, joidenka sydän paatui, koska Johannes Kastaja ja sen jälkeen Vapahtaja rupeis heidän päällensä käymään soimauksilla ja Jumalan sanan voimalla. Juutalaiset suutuit, ei itsellensä niin kuin heränneet, vaan niille, jotka pyysivät heitä neuvoa parannukseen.

Sen kaltaiset paatumuksen esimerkit ilmestyvät vielä nytkin joka paikassa, kussa Pyhä Henki on liikkumassa. Kussa Jumalan laki saarnataan oikein maailman suruttomille ihmisille, kussa Jeesuksen opetuslapset soimaavat heitä, ja kussa kristityt puhuvat kristillisyydestä, siellä paatuvat muutamat niin kovin, että he purevat hampaitansa niin kuin juutalaiset teit Stefanukselle, ja rupeavat kantamaan maaherralle, että Jeesus on yksi kansan häiritsijä, ja että hän sekoittaa kansaa väärällä opilla. Ja jos tämän aikaisilla juutalaisilla olis valta, vissimmästi olisit he jo aikaa kantaneet kristittyin päälle maaherralle, ettei väärät profeetat anna enää ihmisille omantunnon rauhaa.

Mutta Jumalan lupaukset profeettain kautta täytetään kuitenkin joka paikassa, kussa oikeat kristityt ilmestyvät, että hän antaa uuden sydämen ja uuden Hengen kaikille niille, jotka totisen katumuksen ja parannuksen kautta tulevat Jeesuksen tykö rukoilemaan armoa ja sovintoa. Hän ottaa pois kivisydämen heidän lihastansa, jotka Pyhän Hengen kolkuttamisen kautta tulevat nöyräksi ja särjetyksi ja niin muodoin sovitetuksi Jumalan kanssa.

Vaikka muutamat kristillisyyden kautta paatuvat, niin se on kuitenkin sanottu Mooseksen kautta: ”Minä tahdon paaduttaa Faraon sydäntä, ettei hänen pidä laskeman Israelin lapsia eli kansaa.” Ja Simeoni sanoi myös, koska hän siunais Marian lasta Jeesusta: ”Katso! Tämä on pantu lankeemiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan.” Ja pyhä Paavali sanoo myös, että se sana rististä on muutamille kuoleman hajuksi ja muutamille elämän hajuksi. Se merkitsee, että muutamat paatuvat kristillisyyden kautta ja lankeavat vielä syvempään helvettiin, ja muutamat nostetaan ylös.

Jos Jumala tänä päivänä antais meille uuden sydämen ja uuden Hengen, ja ottais kivisydämen meidän lihastamme. Koska me Jumalan armon kautta tutkistelemme Pyhän Hengen vaikutuksia ja liikutuksia ihmisen sydämessä, niin me pyydämme Pyhän Hengen ylösvalaistusta ja ihmeellistä voimaa kovat rinnat särkemään, särjetyitä virvoittamaan, haavoitetuita parantamaan, alas painetuita ylös nostamaan ja murheellisia ilahduttamaan meidän Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. Isä meidän!

Evankeliumi Johanneksen 14. luku: 23. värssy. Seuraavaisesti siitä, kuin jo puhuttu on, ja meidän Pyhän Evankeliumin johdatuksesta, pitää meidän Jumalan armon kautta tällä hetkellä perään ajatteleman: Kuinka Pyhä Henki Sanan kautta vaikuttaa totisen katumuksen, uskon ja rakkauden. Ensimmäinen tutkistelemus: Pyhä Henki vaikuttaa katumuksen lain kautta. Toinen tutkistelemus: Pyhä Henki vaikuttaa katumuksen uskon ja rakkauden Evankeliumin kautta (Votum).

Ensimmäinen tutkistelemus: Pyhä Henki vaikuttaa totisen katumuksen lain kautta, koska nimittäin laki saarnataan niin kuin (se) saarnattiin Siinain vuorella, nimittäin ukkosen äänellä. Silloin vaikutti Jumalan laki pelvon ja vapistuksen ihmisten sydämissä, niin että he pakenit pois Siinain vuorelta ja rupeisit pelkäämään kuolemata. Niin hirmuinen ja peljättävä on Jumalan ääni vielä tänäkin päivänä, koska korvat aukenevat, että yksi herännyt ihminen pelkää kuolemata, koska hän kuulee Jumalan ukkoisen äänellä julistavan lakinsa heränneessä omassa tunnossa.

Mutta suruttoman ihmisen korvat ovat paatuneet. Ei hän kuule mitään Jumalan laista ennen kuin Jeesus pistää sormiansa suruttomain korviin ja sanoo: ”Hefata!” Se merkitsee: ”Aukene!” Koska ihminen on luonnostansa kuuro ja mykkä, silloin sanoo hän lain saarnaajalle niin kuin kuningas Farao vastais Moosekselle: ”Kuka on se Herra, jonka ääntä minun pitää kuuleman?” Kuningas Farao ajatteli niin kuin muutamat suuret Herrat näinäkin aikoina ajattelevat: Kyllä minä olen semmoisia herroja ennen nähnyt. Koska ihminen on itse suurin herra maan päällä, silloin elää hän oman lain jälkeen. Ei semmoinen herra kuin Farao kanna vaaria Jumalan laista, sillä hän pitää itsensä Jumalan vertaisena.

Jos Mooses eli muu käskyläinen tulee sanomaan semmoiselle herralle: Näin sanoo Israelin Jumala: ”Laske minun kansani palvelemaan minua,” niin vastaa Farao ja muut maailman herrat hänen kanssansa: ”Kuka on se Herra, jonka ääntä minun pitää kuuleman?” Se merkitsee niin paljon: ”Kyllä minä olen sen kaltaisia herroja ennenkin nähnyt. Et sinä ole Jumala.”

Jos muutamat maailman herrat ei pidä itseänsä Jumalana, niin ne luulevat kuitenkin olevansa likimmäiset Jumalalle kunniassa, viisaudessa ja siveydessä, ettei kukaan tarvitse tulla heitä skouluamaan eli neuvomaan. Ja semmoiset isot herrat, jotka ei pidä vaaria Jumalan eikä kuninkaan laista, niiden kanssa ei sovi muu kuin itse rietas, jota he palvelevat yötä ja päivää juopumuksella, kirouksella ja tappeluksella siihen asti, että kuolema tulee ja kiskoo rautakynsillä heidän paatuneen nahkansa ja ajaa heidän kanssansa aika faartilla¹ maailman ruhtinaan tykö, jota he ovat elinaikansa palvelleet ja kumartaneet.

Mutta ne harvat sielut, joidenka korvat aukenevat, koska Jeesus pistää sormiansa kuuron korvaan ja huutaa: ”Hefata!” Koska ne saavat kuulla Jumalan lain ukkoisen äänellä julistavan Siinain vuorella, se on, heränneessä omassa tunnossa, pelkäävät he sangen kovin ja rupeavat pelkäämään kuolemata, tuomiota ja iankaikkisuutta. He tuntevat nimittäin, ettei ne ole täyttäneet pienintäkään käskyä Jumalan laista. He tuntevat, ettei ne ole peljänneet eikä rakastaneet Jumalata. Mutta sitä vastaan ovat ne vihanneet Jumalata ja pilkanneet Hänen käskynsä lain ylitsekäymisen kautta. Ja koska he vielä kuulevat, mitä Jumala uhkaa, nimittäin: Kirottu olkoon jokainen, joka ei sitä tee kuin lakikirjassa seisoo, rupeavat he tuntemaan lain kirouksen ja helvetin vaivan esimakua omassatunnossansa. Omatunto, joka on vierasmies, joka ei valehtele, koska se on oikein herännyt, rupeaa myös kantamaan heidän päällensä ja surkiasti polttamaan heidän sisällyksiänsä. Synti tulee niin kauhiaksi ja niin hirviäksi, että he tahtovat vajota maan alle, jos he pääsisit sillä tavalla pakenemaan pois Jumalan kasvoin edestä.

Mutta mihinkä ne pakenevat? Kuningas Daavid olis ilman epäilemättä hakenut itsellensä jonkun kätköpaikan, mihinkä hän pääsis pakenemaan, koska omatunto rupeis häntä soimaamaan kovin. Mutta ei hän semmoista paikkaa löytänyt, koska hän sanoo: ”Kuhunka minä sinun kasvos edestä pakenen. Jos minä astuisin ylös taivaiseen, niin sinä olet siellä. Jos minä majani helvetissä rakentaisin, katso! Sinä myös siellä olet.” (Ps. 139: 7, 8) Älä pakene mihinkään, peljästynyt sielu, sinä ukkoiselta peljästynyt tiainen, vaan vedä siipiäs, konttaa ja valita vaikialla valitusäänellä, vaikeroitse, itke ja huokaa, niin että huokaukset kuuluvat helvetin syvyydestä taivaaseen asti. Mitämaks kuulee Taivaallinen Isä sinun huokaukses ja tulee sinun tykös, ei ukkoisen äänellä, vaan pikku Karitsan haamolla tulee hän nuolemaan sinua, niin kuin emä nuolee poikansa.

Etkös usko, että Jumalan Karitsa saattaa sinua varjella hukan ja jalopeurain hampaista? Saattaa se kyllä, jos sinä, peljästynyt sielu, uskot, että tällä Karitsalla on niin suuri voima, ettei vihollinen pääse sinuun koskemaan niin kauan kuin Karitsa on sinun ja jalopeuran välillä. Mutta yksi herännyt ihminen tahtoo usein kiikkua Siinain vuorelle, vaikka siellä kuuluu ukkoinen ja leimaukset. Tähän omaan parannukseen pakottaa häntä omavanhurskaus, joka heränneen mielessä muuttaa itsensä valkeuden enkeliksi ja sanoo: Et sinä ole mahdollinen saamaan armoa. Sinä olet niin suuri syntinen. Ei Jeesus ota sinua vastaan semmoisena, ennen kuin sinä olet parannuksen tehnyt.

Koska yksi herännyt ihminen viimein pakenee Siinain vuorelta, kussa niin kovat uhkaukset kuuluvat, löytää omavanhurskaus toisen mukan², johonka hän ahdistaa peljästyneitä sieluja, ettei ne pääsis Vapahtajan tykö. Omavanhurskaus lukee tainkaltaisia ajatuksia murheellisen mieleen: Et sinä ole vielä oikiaa katumusta tehnyt. Sinulle pitäis tuleman oikein kova katumus ja tuska. Niin viettelee viekkaasti vihollinen heränneitä, ettei heidän pitäis huomaitseman, kuinka hän viekottelee heidän kanssansa ja opastaa heitä tienaamaan armoa välistä parannuksella, välistä katumuksella, että he tulisit muka mahdolliseksi. Ei vihollinen sois heidän mahdottomana tulevan armoistuimen eteen. Sillä se katuvainen sielu, joka tulee mahdottomana Jeesuksen tykö, se pääsee pikemmin rauhaan. Ja vihollinen menettää sillä lailla saaliinsa.

Toinen tutkistelemus. Pyhä Henki vaikuttaa uskon ja rakkauden Evankeliumin kautta. Koska Jumala ukkoisen äänellä ja pitkäisen tulella ja leimauksella julistaa pyhän lakinsa Siinain vuorella, silloin leimahtaa Jumalan kaksiteräinen miekka heränneen ihmisen sydämessä. Syntinen peljästyy kovin, koska hän tuntee, että Jumala on niin pyhä ja niin vanhurskas, ettei ihminen saata pienintäkään käskyä täyttää. Syntinen tuntee lain kirouksen ja lähtee pakenemaan, koska Jumalan pyhä laki kantaa niin kovin hänen päällensä ja omatunto on vielä vieraana miehenä, joka soimaa ja alas painaa häntä helvettiin. Ei saa yksi herännyt ihminen tehdä niin kuin Israelin lapset, jotka teit itsellensä kultavasikan jumalaksi ja rupeisit vasikan ympäri spellaamaan ja danssaamaan³ ja häitä pitämään, että he lihallisen huvituksen ja maailman ilon kautta pois päältänsä vierittäisit omantunnon kalvamiset ja Siinain vuoren leimaukset.

Niin tekevät tosin kaikki ihmiset, jotka pelkäävät, että se matkustaminen Kaanahan tulee ylen raskaaksi ja vaivalloiseksi, koska heidän pitää nälkää ja janoa kärsimän, koska omatunto liikahtaa vähäisen Jumalan lain uhkauksista ja ylösherättää heidän mielessänsä muutampia ajatuksia, että heidän jumalaton elämänsä ei taida olla oikia elämä. Varsin on vihollinen valmis pistämään toisen ajatuksen mieleen sanoen: Mistä tämä levottomuus nyt tulee? Miksi minulla pitäis oleman ikävä? Ei se ole ennen niin ollut. Ja taas pistää vihollinen yhden mukan. Ei tämmöinen vaivalloinen elämä sovi minulle. Ei se ole muu kuin rietas, joka näitten vääräin profeettain kautta tahtoo minun uskoni ryöstää ja omantunnon rauhan hävittää. Pois minusta kaikki perkeleen ajatukset, jotka estävät minua maailmasta ja maailman viatonta iloa nautitsemasta, jotka pelättävät minua entisestä vapaudesta.

Ovatpa ennen ihmiset autuaaksi tulleet sillä vanhalla uskolla, joka ennen on saarnattu niin voimallisesti, että ämmät itkit ja äijät tyhmistyit. Ja siihen aikaan juotiin paloviinaa, pidettiin viinakauppaa ja oli rauhallinen elämä. Mutta nyt on tullut rauhattomuus joka paikkaan näitten vääräin profeettain tähden, jotka ei anna kunniallisille ihmisille omantunnon rauhaa. Tämän päälle ottaa maailman orja ja vahvistaa tuntonsa paloviinalla sanoen: Tässä on mies, joka ei pelkää lain uhkauksia, vaikka kuinka pauhais Jumala Siinain vuorella. Ja sitte hän pyörtää rohkiasti kultavasikan tykö ja sanoo niin kuin Kora, Datan ja Abiram: ”Tyhjä!⁴ Sinun kauttakos Jumala puhuu?” Eli niin kuin se väärä israeliitta sanoi Moosekselle: ”Kuka sinun pani tuomariksi meidän päällemme? Tahdotkos vielä silmät puhkaista ihmiseltä?” Sillä tavalla saapi vihollinen muutampia orjia kuolettamaan omantunnon soimauksia ja pyörtämään takaisin.

Mutta ei herännyt ihminen saata niin tehdä. Ei hän pääse pyörtämään takaisin. Koska ukkoinen pauhaa Siinain vuorella, ja toiselta puolelta taas helvetti aukais kitansa uhkain häntä ylös niellä, jos parannus ei tule. Niin pakottaa häntä omavanhurskaus kiikkumaan ylös Siinain vuorelle siinä luulossa, että hän pyytää hakea Jumalata sieltä. Syntinen ajattelee nimittäin siinä heränneessä tilaisuudessa. Ei Jumala ota minua vastaan tämmöisenä. Minun täytyy ensinnä parannuksen tehdä. Ja koska hänen pitää parannuksen tekemän, tuntee hän, että hän tulee pahemmaksi mutta ei paremmaksi. Jos hän vielä saattais joltisesti sen ulkonaisen elämänsä parantaa, niin jääpi kuitenkin sydän parantamatta. Tämä turha kankoaminen ja taisteleminen sydämen kanssa tekee hänelle hädän. Koska hän tuntee, ettei hän taida sydäntänsä parantaa, lankee hän epäilykseen ja ajattelee, ettei ole mahdollinen enää vuovata. Hän luulee, että kaikki tyynni on hukassa, koska hän itse ei saata parantaa itseänsä.

Koska nyt syntinen siinä epäilyksen tilassa freistaa ainaski ylöskäymistä tehdä Siinain vuorelle, silloin sanoo Jumala heränneelle: ”Älä tule tänne, sinä hukut, jos sinä pakkaat ylös Jumalan tykö Siinain vuorelle. Jumala on niin pyhä ja vanhurskas, ettei yksikään saata Hänen lakiansa täyttää ja siveyden kautta tulla vanhurskaaksi. (Amen).

___________________________________

Jäljennös. Oulun maakunta-arkisto / O.H. Jussilan kokoelma Bk:1 /

(loppuu luultavasti kesken, vaikka sitä ei jäljennöksestä näe. Teksti loppuu keskelle sivua.)

¹ vauhdilla

² mukka = mutka, (Tornionlaakson murretta: vrt. “mukka-

piljetti” = meno/paluu lippu)

³ soittamaan ja tanssimaan

⁴ tyhjä = tyhä = vain, ainoastaan